Selvisimme!

tunnetila: helpotus

Pikainen viesti ja helpotuksen huokaus! Selvisimme hirmumyrsky Sandystä säikähdyksellä ja huomattavasti pienemmillä tuhoilla kuin iso osa Manhattanin asukkaista. Sähköt meiltä meni heti maanantaina ja ne palautuivat juuri äsken. Oli hyvin mielenkiintoinen kokemus elää neljä vuorokautta suurkaupungissa ilman sähköjä.

Ulkona liikkuminen iltaisin oli mahdotonta. Vaikka poliiseja oli kaupunki täynnä ja kuulimme sireenien äänen vuorokauden ympäri, olo oli silti hieman turvaton. Aurinko laski kuuden maissa ja koko ala-Manhattan muuttui silloin pilkko pimeäksi. Pankkiautomaateista ei sähkökatkoksen aikana saanut rahaa ja ihmisiltä alkoi loppua käteinen. Ne muutamat liikkeet jotka olivat auki pystyivät ottamaan vastaan ainoastaan käteistä joten yhteentörmäyksiä oli odotettavissa. Myöskään murtohälyyttimet eivät toimineet ja pelkäsimme koko ajan milloin ihmiset alkavat ryöstelemään kauppoja.

Muutamat auki olleet ruokakaupat palvelivat ihmisiä pimeässä, onneksi meillä oli taskulamppu kauppareissuja varten. Säilykkeitä, pastaa ja muuta säilyvää tavaraa uskalsi ostaa, pilaantuneet lihat, sulaneet pakasteet ja hapantuneet maitotuotteet alkoivat haista elintarvikeliikkeissä jo muutaman sähköttömän päivän jälkeen. Asiointi liikkeissä ei ollut kovin mieluisaa ja kiitin onneani siitä että olimme ottaneet neuvoista vaarin ja hamstranneet tuotteita kotiin jo aikaisemmin. Olin onnellinen myös juoksevasta vedestä ja kaasuhellastamme joka mahdollisti kokkauksen kotona.

Saimme myös päivien aikana tuta ihmisten ystävällisyyden ja auttamisenhalun. Saimme avustustusjärjestöltä valtavat pussilliset ilmaista jäätä jolla pystyimme pitämään joitain tuotteita (juustoa yms) jääkaapissa viileänä. Olimme olleet ilman sähköä kaksi päivää kun saimme jäätä. Vaikkei meillä mikään hätä ollutkaan niin liikutuin silti eleestä niin paljon että melkein kapsahdin jäitä antaneen naisen kaulaan ja olin purskahtaa itkuun. Voi miten tärkeää työtä ihmiset tekevätkään!

Sähköt ovat nyt palautuneet ja elämä palailee pikku hiljaa normaaliksi. Olimme kävelemässä kadulla kun yhtäkkiä huomasimme liikennevalojen syttyvän. Aloimme molemmat huutaa innoissamme. Sekunti tuon jälkeen huutoa alkoi kuulua joka puolelta ja iloiset ihmiset ryntäsivät kaduille. Viidessä minuutissa aavekaupungin hiljainen katu muuttui ihmisiä kuhisevaksi keitaaksi jossa kaikki hymyilivät ja iloitsivat sähköjen palautumisesta. Vitsit että tuo oli hieno hetki!

Sandyn aiheuttamat aineelliset vahingot New Yorkissa ovat valtavat ja olen hyvin surullinen ja pahoillani jokaisen kotinsa tai läheisensä menettäneen puolesta. Olen kuitenkin kiitollinen että selvisimme koettelemuksesta hyvin ja tunsimme koko kaaoksen ajan olevamme turvassa. Maailma ympärillä kuohui mutta viltin alla kynttilän valossa sen tärkeimmän ihmisen kanssa oleminen rauhoitti. Sandy on nyt ohi ja me selvisimme. Olen nyt yhden pysäyttävän kokemuksen rikkaampi.