Kultahippuja

tunnetila: muuttuva mieli

Jo vuosia trendimetallina on ollut hopea. Hopeakorut, hopeanväriset yksityiskohdat mustan kanssa, yleensäkin kaikki hopeinen on ollut kultaa trendikkäämpää. Äitini, joka seuraa jonkin verran muotia, ei ole kuitenkaan lähtenyt tähän trendiin mukaan. Olen useita kertoja yrittänyt tuputtaa hänelle jotain asusteita, vaikkapa kivaa laukkua, jonka hän on tyrmännyt huomaamalla laukussa hopeanvärisen lukon. "Kulta on minun metallini enkä halua mitään hopeista sillä en pidä siitä. En, vaikka se olisi kuinka muodikasta!" Sata kertaa olen kuullut tuon saman lausahduksen ja minua on usein harmittanut kun äiti on hylännyt jotain mielestäni huippuihanaa. Toisaalta kunnioitan hänen itsetuntemustaan ja sitä, että hän ostaa vain sitä mistä tietää pitävänsä vielä vuosienkin päästä.

Itse olen jalometallien kanssa varsinainen takinkääntäjä. Nuorempana käytin vain kultaisia koruja. Siis silloin, kun olin jo niin vanha että sain ottaa korviini reijät ja minulle uskalsi antaa käyttöön muutakin kuin Tiimarin muovihelmiä. Ensimmäisellä kunnollisella kesätyöpalkallani, olisinko ollut tuolloin 15-vuotias, ostin kultaisen helmisormuksen. Kummallinen ostos noin nuorelta tytöltä. Tosin minulla on tuo sormus edelleen ja pidän siitä yhä. Järkevä nuori neiti, sanoisin. Myös rippilahjaksi toivomani suuret kultaiset renkaat omistan vieläkin ja ne ovat juuri nyt hyvin ajankohtaiset. Kunpa vain en tuntisi itseäni jälleen 15-vuotiaaksi kun laitan ne korviin...

Musta punottu laukku kultaisin yksityiskohdin kirppikseltä, kultaiset henkselit (!) työkaverin kaapista, helmiäis-lehtikultarannerengas tuliainen papalta jostain kaukoidästä, punotunoloinen rannerengas H&M, nahkavyö kultaisella soljella Jimmy Choo for H&M.

Joskus 90-luvun lopussa kulta alkoi jäädä muodissa alakynteen ja hopea rynnisti edelle. Koin aluksi ettei hopea sopinut minulle. Kullan lämmin sävy toi iholle erilaista hehkua kuin kylmempi hopea. Totuin kuitenkin hopeaan nopeasti, olihan se kivaa vaihtelua kaiken kultaisen jälkeen, ja kun hopea oli metallina edullisempaa, oli korurasiaan näppärä hankkia useita hopeisia ketjuja ja korviksia. Tällä, hopeisella tiellä, olen ollut viime päiviin asti. Salakavalasti ja lähes huomaamatta kulta on kuitenkin alkanut hivuttautua kaappeihini, pääasiassa kirpputorin kautta. kts. kuva yllä

Viimeisin "kultaostos" tuli tehtyä pari viikkoa sitten kirppikseltä. Kultalangasta tehty ohut jakku mustin kanttauksin. En voinut jättää tätä ostamatta kun hintapyyntö oli vain euron. Mitään muuta en tuolloin kirppikseltä löytänyt, mutta ilahduin tästä ostoksesta kovasti. Palan jo halusta testata kultajakkua kultasomisteisen laukun ja kultakorujen kanssa. Todellinen pikkujoulujen helmi vaikkapa pikkumustan piristäjänä!

Viimeisenä, muttei vähäisimpänä myös kirppislöytö: nahkainen Didier Lamarthe -laukku. Laukku ei ole vielä kertaakan päässyt asuihini mukaan vaikka tein löydön jo hyvän aikaa sitten. Johtunee siitä ettei laukun kullanväriset yksityiskohdat ole sopineet muuhun asustukseeni. (Heh, olen selvästi tullut äitiini!) Ehkäpä testaan Lamarthen laukkua osaksi pikkujouluasuani.. Oikein jännittää. Minulla on asusta jo mielessäni selkeä kuva, todellisuus voi sitten olla ihan toista!

Kas noin, siinäpä muutama kaappiin salaa hivuttautunut kultahippu. Aika hauskaa miten mieli toimii ja kulta alkaakin yhtäkkiä miellyttää taas silmää ja tuntua raikkaalta. Ja kaiken lisäksi olen huomannut, että nyt, yli kymmenen vuoden jälkeen, muodissa saattaa taas olla jalometallien vallanvaihdon vuoro. Tai ainakin tasapeli on tuloillaan.

Mikä on teidän kantanne? Kultaa vai hopeaa, aina ja ikuisesti, vai molempia fiiliksen mukaan?