torstai 10. joulukuuta 2009

Kultahippuja

tunnetila: muuttuva mieli

Jo vuosia trendimetallina on ollut hopea. Hopeakorut, hopeanväriset yksityiskohdat mustan kanssa, yleensäkin kaikki hopeinen on ollut kultaa trendikkäämpää. Äitini, joka seuraa jonkin verran muotia, ei ole kuitenkaan lähtenyt tähän trendiin mukaan. Olen useita kertoja yrittänyt tuputtaa hänelle jotain asusteita, vaikkapa kivaa laukkua, jonka hän on tyrmännyt huomaamalla laukussa hopeanvärisen lukon. "Kulta on minun metallini enkä halua mitään hopeista sillä en pidä siitä. En, vaikka se olisi kuinka muodikasta!" Sata kertaa olen kuullut tuon saman lausahduksen ja minua on usein harmittanut kun äiti on hylännyt jotain mielestäni huippuihanaa. Toisaalta kunnioitan hänen itsetuntemustaan ja sitä, että hän ostaa vain sitä mistä tietää pitävänsä vielä vuosienkin päästä.

Itse olen jalometallien kanssa varsinainen takinkääntäjä. Nuorempana käytin vain kultaisia koruja. Siis silloin, kun olin jo niin vanha että sain ottaa korviini reijät ja minulle uskalsi antaa käyttöön muutakin kuin Tiimarin muovihelmiä. Ensimmäisellä kunnollisella kesätyöpalkallani, olisinko ollut tuolloin 15-vuotias, ostin kultaisen helmisormuksen. Kummallinen ostos noin nuorelta tytöltä. Tosin minulla on tuo sormus edelleen ja pidän siitä yhä. Järkevä nuori neiti, sanoisin. Myös rippilahjaksi toivomani suuret kultaiset renkaat omistan vieläkin ja ne ovat juuri nyt hyvin ajankohtaiset. Kunpa vain en tuntisi itseäni jälleen 15-vuotiaaksi kun laitan ne korviin...


Image and video hosting by TinyPic

Musta punottu laukku kultaisin yksityiskohdin kirppikseltä, kultaiset henkselit (!) työkaverin kaapista, helmiäis-lehtikultarannerengas tuliainen papalta jostain kaukoidästä, punotunoloinen rannerengas H&M, nahkavyö kultaisella soljella Jimmy Choo for H&M.

Joskus 90-luvun lopussa kulta alkoi jäädä muodissa alakynteen ja hopea rynnisti edelle. Koin aluksi ettei hopea sopinut minulle. Kullan lämmin sävy toi iholle erilaista hehkua kuin kylmempi hopea. Totuin kuitenkin hopeaan nopeasti, olihan se kivaa vaihtelua kaiken kultaisen jälkeen, ja kun hopea oli metallina edullisempaa, oli korurasiaan näppärä hankkia useita hopeisia ketjuja ja korviksia. Tällä, hopeisella tiellä, olen ollut viime päiviin asti. Salakavalasti ja lähes huomaamatta kulta on kuitenkin alkanut hivuttautua kaappeihini, pääasiassa kirpputorin kautta. kts. kuva yllä

Viimeisin "kultaostos" tuli tehtyä pari viikkoa sitten kirppikseltä. Kultalangasta tehty ohut jakku mustin kanttauksin. En voinut jättää tätä ostamatta kun hintapyyntö oli vain euron. Mitään muuta en tuolloin kirppikseltä löytänyt, mutta ilahduin tästä ostoksesta kovasti. Palan jo halusta testata kultajakkua kultasomisteisen laukun ja kultakorujen kanssa. Todellinen pikkujoulujen helmi vaikkapa pikkumustan piristäjänä!

Image and video hosting by TinyPic


Viimeisenä, muttei vähäisimpänä myös kirppislöytö: nahkainen Didier Lamarthe -laukku. Laukku ei ole vielä kertaakan päässyt asuihini mukaan vaikka tein löydön jo hyvän aikaa sitten. Johtunee siitä ettei laukun kullanväriset yksityiskohdat ole sopineet muuhun asustukseeni. (Heh, olen selvästi tullut äitiini!) Ehkäpä testaan Lamarthen laukkua osaksi pikkujouluasuani.. Oikein jännittää. Minulla on asusta jo mielessäni selkeä kuva, todellisuus voi sitten olla ihan toista!


Image and video hosting by TinyPic


Kas noin, siinäpä muutama kaappiin salaa hivuttautunut kultahippu. Aika hauskaa miten mieli toimii ja kulta alkaakin yhtäkkiä miellyttää taas silmää ja tuntua raikkaalta. Ja kaiken lisäksi olen huomannut, että nyt, yli kymmenen vuoden jälkeen, muodissa saattaa taas olla jalometallien vallanvaihdon vuoro. Tai ainakin tasapeli on tuloillaan.

Mikä on teidän kantanne? Kultaa vai hopeaa, aina ja ikuisesti, vai molempia fiiliksen mukaan?

9 kommenttia:

  1. Mä olenina olut hopean ystävä, vasta viime vuosina olen oppinut käyttämään kultaa. En osaa isoja kultaisia pintoja pitää vieläkään, mutta yksityiskohtina osaa sitä jo käyttää.

    VastaaPoista
  2. Pronssi =D
    Olen ollut koko ikäni suurten pronssisten korujen ystävä (mm. Kalevala)vaikkakin ne nykyään lepäävät suurimman osan ajasta korulippaassa.
    Hopea on vasta parin viime vuoden aikana alkanut toipumaan silmissäni teinigoottivuosien aiheuttamasta inflaatiosta mutta toimii nykyään ainakin asusteissa ja vaatetuksessa tuomassa särmää perusmustalle.
    Kultaa en vaan jotenkin pysty kuvittelemaan käyttäväni, ainakaan koruissa. Asusteissa ehkä? Hmmm...
    Pääsääntöisesti haluan kuitenkin koruni tummana ja metallisena, mitä matempaa sen parempaa.

    VastaaPoista
  3. Hopea on helpompi... Mutta ehkä mun punaiseen tukkaan sopisi paremmin kulta. Otan molemmat :D

    VastaaPoista
  4. Nyt kun olen taas innostunut käyttämään koruja pistän surutta kaikki kullat, hopeat ja pronssit sekaisin. Ja helmiä vielä joukkoon... (kysyttiinö multa...???)

    VastaaPoista
  5. Hassua, Nelliinan ajatukset pyörivät samoissa asioissa :)

    Itse olen ollut hopean kannattaja aina, mutta kultaakin asusteissa vilahtelee. Helpointahan tietysti on, kun yksityiskohdat ovat jompaa kumpaa... Mutta siltikin vastaan, että fiiliksen mukaan, mikään ei ole virkistävämpää kuin kunnon takinkääntö!!

    VastaaPoista
  6. oon niin ranteet auki tän kulta-asian kanssa, miksi ihmeessä kulta viehättää nyt, kun ennen se on aiheuttanut lähinnä oksennusreaktion :D omaan mieleeni ei ole todellakaan luottamista tyyliasioissa, se on niin kovin ailahtelevainen. Joten tuo äitisi ohjenuora ei omalla kohdalla toimisi... en usko että mikään on tyylissäni ikuista, paitsi MP-kengät :D

    VastaaPoista
  7. Olen aina vannonut, että valkokultaa tai hopeaa. Kultaa löytyy vain vähän kihlasormuksesta. Paitsi, että huomasin kiinnostuvani viimeviikolla laukusta, jossa on kullanväriset metalliosat. Kauhistus sentään mitä on tapahtumassa...

    VastaaPoista
  8. Mäkin tunnustaudun vannoutuneeksi hopean ystäväksi. Niin kauan kun olen saanut itse päättää, niin olen käyttänyt pelkkiä hopeakoruja. Mulla on niin kalvakka iho, että varsinkin kunnon kellertävä kulta ei mun mielestä sovi niin hyvin kuin kalvakka hopea. Mullakin on muutama kullanvärinen hairahdus kaapissa ja ne on ihan kivaa vaihtelua, mutta yritän silti pääsääntöisesti pitäytyä tässä hopeassa kun on kaikki laukkujen soljista koruihin asti hankittu hopeisena. Olen kyllä huomannut kuinka salakavalasti tota kultaista propagandaa tuntuu olevan kaikkialla, mutta ehkä saan pidettyä pääni.

    VastaaPoista
  9. Shandi: Kaksi eri metallia tuo kyllä kivaa monipuolisuutta ja vaihtelua. Hyvä siis että osaa käyttää molempia!

    Enne: Mulla on hirveä kasa pronssikoruja (juurikin Kalevalaa), sain niitä ylioppilaslahjaksi kasoittain. ovat olleet käyttämättä varmaan kymmenen vuotta. Jospa kohta taas tulisi niiden aika...

    Noora: Juu, punahiuksiselle toisi varmaan ihanasti lämpöä kullan kimallus. Hetkinen muuten... Silloin kun käytin kultakoruja olin värjännyt hiukseni punaiseksi. Joku yhteys niillä täytyy olla! :)

    Prefecta: Kyllä, sulta kysyttiin, ja ihana oli vastaus! Musta on just ihanaa kun on kaikkea sulassa sovussa sekaisin! Itse olen niin minimalisti etten ehkä osaisi noin käyttää, mutta ihailen muilla röykkiöitä joissa on kaikkea mahdollista!

    Joy: Heh, takinkääntö kyllä virkistää! Kaikki, myös tavalliset vanhat asut, tuntuvat heti jotenkin erilaisilta kun jokin pieni elementti muuttuu. Oli se sitten korujen väri tai mikä tahansa.

    Nelliina: Heh, mieli vaan muuttuu, sille ei mahda mitään! Ja tuo hiustesi värjääminen on varmasti kysi syy kullan suosimiseen. Yllä jo Nooran kanssa totesimme, että kulta sopii upeasti punahiuksisille! Eli kun palaat takaisin tummaksi/vaaleaksi niin luulenpa että palaat myös takaisin rakkaan hopeasi luo!

    Piksi: Heh, täällä on todella tapahtumassa outoja! :) Mulla on myös valkokultaisia koruja, saan joskus hopeasta korviini kutinaa. Saapa nähdä laitanko seuraavan kerran keltakultaiset korvikset kun hopea alkaa saada kutinaa aikaan..?

    Auri: Heh, kullan propaganda on valtaisa! Mutta on ihmisiä, kuten äitini, jotka ei trendeistä hetkahda. Säkin voit olla sellainen, ikuinen hopean ystävä!

    VastaaPoista