Mennyt viikonloppu oli hyvä. Tai ainakin parempi kuin alkuviikko, jolloin vain makasin sängyssä ja kaipasin "kotiin". Unirytmini alkaa olla jo normaali enkä enää nukahtele istualteni keskellä päivää. Uskaltauduin loppuviikosta jopa ihmisten ilmoille ja kävin ostamassa muutaman joululahjan ja tapasin ystävää lounaan merkeissä.
Välillä unohduin selailemaan puhelimesta viimeisiä kuvia (kuva 1) joita räpsin kotikulmilta viikko sitten ennen taksiin astumista. Haaveilin auringosta, balleriinoista paljaissa jaloissa ja lähikaupan ihanasta valikoimasta, kunnes jokin havahdutti minut lumiseen arkeen. Kuulin loppuviikosta myös kurjia uutisia jotka saivat oman "byääää, en voi olla onnellinen täällä, kaipaan New Yorkiin" -valitukseni tuntumaan naurettavalta. Välillä asioita kannattaa punnita ja miettiä mitkä murheet ovat oikeasti suuria ja mitkä kiukuttavat muuten vain. Toki jokainen meistä kokee asiat omalla tavallaan ja surun tai pettymyksen kokemus on jokaisella erilainen, mutta on olemassa asioita ja Asioita, ja joskus kannattaa miettiä kumpaan kategoriaan oma valituksen aihe kuuluu.
Päätin jättää turhat haihattelut sikseen ja tehdä olostani täällä mahdollisimman mukavan. Lämmin lampaantalja takamuksen alla ja tunnelmaa luovat kynttilät (kuva 2) helpottivat viihtymistä ja Itsenäisyyspäivä kuohuviineineen (kuva 3) tuli täydelliseen saumaan. Sain myös viikonloppuna Jumpinilta maailman parhaan kotiasun (kuva 4) joka paransi elämänlaatua huomattavasti. Eloon tuli hetkessä lisää lämpöä, pehmeyttä ja hauskuutta kun pelleilin jatkuvasti haalarissani peilin edessä ja minua nauratti kun näytin niin hassulta "vauvojen potkupuvussa".
Onnistuneen viikonlopun kruunasi erinomainen illallinen Ravintola Nokassa hyvässä seurassa (kuva 5) ja yöllinen kävely (kuva 6) pitkin Pohjoisrannan lumisia ja tunnelmallisia katuja. Elämä taitaa sittenkin voittaa.
Toi on niin tuttu fiilis. Palasin puolisen vuotta sitten Tansaniasta ja edelleen itken välillä ikävääni "kotiin"!
VastaaPoistaYmmärrä sua Sara niiiiin hyvin! Ja sinulle vielä kulttuurishokki (vrt. Tansania/Suomi tai New York/Suomi) oli varmasti vielä suurempi. Kyllä se aika pahalta tuntuu kun kroppa palaa mutta sydän jää. On aika tyhjä olo. Mutta kyllä me tästä selvitään!
PoistaKyllä sä selviät :) Ihana kun keksit Suomestakin hyviä asioita ja puolia. Paluu arkeen on aina hankalaa, vaikka olisi ollut vain lyhyellä reissulla (mulla ei muista olekaan kokemusta, vielä...) Esim. lämpimän kesäisestä Italiasta harmaaseen ja viileään Suomen kevätsäähän...
VastaaPoistaKiitos Heidi! <3 Lämpötilan vaihtelu on kyllä paha, ja auringon puute. Olen viime vuosina viettänyt uudenvuoden Thaimaassa ja Sri Lankassa ja jumankekka mikä shokki on ollut palata +35 asteesta ja kuumasta aurongosta Suomen pimeyteen ja -30 asteeseen. Onneksi nyt ei ollut sellaista shokkihoitoa. :)
PoistaNoista hyvistä puolista vielä... Keitin juuri itselleni aamiaiseksi mannapuuroa ja söin sitä mansikkahillon kanssa. NAM!!! Tuota herkkua ei Ameriikassa saanutkaan. :)
Älä nyt viiti väittää että ootte jo palanneet, joko se syksy meni?
VastaaPoistaHah, kotona ollaan oltu jo kohta viikko. Onneli on hyvä ja katsoo ulos, siellä on talvi ja luvattiin olla poissa vain syksy. :D
PoistaNina - ei se elämä tähän lopu :) Ja ei tämän syksyn tarvinnut olla sellainen "once in a lifetime" juttu, vaan nyt ihan uudella puhdilla van suunnittelemaan tulevaisuutta. Nyt sinulla on jotain jota puoli vuotta sitten sinulla ei vielä ollut: 100% varmuus siitä että tiedät mitä se on, tykkäätkö NYCistä ihan oikeasti, haluatko muuttaa elämäsi suuntaa ihan varmasti. Tiedän että sunnittelit tätäkin reissua pitkään - ja teit sen!!! Moni sanoo kuinka mahtavaa olisi tehdä tuollainen kokeilu - kuinka moni sen ihan oikeasti tekee? Ei moni. Sinä teit. Nyt vaan uudet suunnitelmat kehiin ja teet niiden eteen hommia, ja kyllä sinne NYCin nyt aina takaisin pääsee!! Reilu vuosi sitten minua headhuntattiin NYCin PR-toimistoihin unelmatyöpaikoille, ja tunsin että olet ihan hullu a) jos en niitä ota b) muutan vielä pois maast. Mutta Eurooppaan muutto ei olisi voinut olla parempi vaihtoehto, ja on antanut mulle ihan uudenlaista perspektiiviä vaikka ammatillisesti se todella paljon peloittikin. Koska pakotin itseni pois niistä "houkutuksista" (toisille töiden tekemisestä) niin olen ihan eri tavalla keskittynyt yrittäjyyteen. Toivon että Suomen pimeyden kattelu vaan antaa sinulle paremman syyn alkaa keksiä uusia suunnitelmia miten voit alkaa suunnittelemaan seuraavaa NYCin reissua tai pysyvämpää muuttoa. Elämässä kaikki ON mahdollista.
VastaaPoistaKiitos Katja, olet ihan oikeassa! Pieniä muutoksia on jo tullut elämässä tehtyä, toivottavasti pienet purot vielä johtavat johonkin suurempaan virtaan. :)
PoistaKyllä ne johtaa, jatka vaan pienten muutosten tekoa, pikku hiljaa!!
Poista