Turvaverkkoa vailla

tunnetila: jännitys ja paniikki

Aikalailla vuosi sitten olin monen uuden ja jännittävän asian äärellä. Olimme muuttamassa syksyksi New Yorkiin ja olin aloittamassa syksyn kestävän työn Skimbaco Lifestylen muotitoimittajana. Olin menossa mm. New Yorkin muotiviikoille katsomaan näytöksiä ja tapaamaan muotimaailman vaikuttajia. Tämän lisäksi aloitin vielä syksyn mittaisen New York -aiheisen blogiprojektin Ylen Olotilassa. Tiedossa oli valtavasti uutta, ja vaikka kaikki kuulosti kivalta en tiennyt yhtään mitä tuleman pitää.

Syksy meni kuitenkin erinomaisesti. Välillä tein ihan liikaa töitä ja olin niin stressaantunut etten metrolla pressitilaisuudesta toiseen matkustaessani muistanut yhtään mihin tilaisuuteen olin sillä kertaa menossa, enkä muistanut millä pysäkillä olin juuri minuutti sitten suunnitellut jääväni pois. Selvisin kuitenkin syksyn haasteista ja nautin elämästäni ehkä enemmän kuin koskaan. Tuo kokemus toi minulle valtavasti lisää uskallusta heittäytyä uuteen ja tuntemattomaan, ja kuinka ollakaan, olen nyt, tasan vuosi edellisestä heittäytymisestä, taas jännän äärellä. Syyskuun ensimmäinen päivä Tunnetila -blogini nimittäin muuttaa uuteen blogikotiin!

Uusi bloggaajien itsensä hallinnoima blogiportaali Re:fashion avaa ovensa syyskuussa ja olen mukana portaalissa Tunnetilan kanssa. Olen tähän asti kieltäytynyt useimmista yhteistyökuvioista sillä olen halunnut pitää blogini pienimuotoisena harrastuksena ja minusta on ihana kun "tunnen" lähes kaikki vakikommentoijani ja voimme jutella blogissa "kavereiden kesken". Tällä kertaa uusi blogiportaali kuulosti kuitenkin niin viihtyisältä ja vapaalta paikalta olla ja kirjoittaa, että päätin hypätä mukaan. Uskon, että uusi portaali tarjoaa mukavan ja tyylikkään alustan blogilleni ja voin jatkaa bloggaamista siellä vanhaan malliin.

Mietin portaaliin liittymistä pitkään ja joka toinen päivä olin sitä mieltä että haluan kokeilla bloggaamista uudessa paikassa, joka toinen päivä taas blogin muuttuminen "julkisemmaksi" sai jo pelkkänä ajatuksena vatsani kääntymään ympäri. Olen kirjoittanut Tunnetilaa yli viisi vuotta (joista neljä vuotta piilotin kasvoni) eikä suurin osa ystävistäni tiedä vieläkään blogin olemassaolosta. Ymmärtänette siis että olen, esimerkiksi juuri nyt tätä postausta kirjoittaessani, kauhusta niin kankea että kurkkua kuristaa ja sormet eivät meinaa millään liikkua näppäimistöllä. Nyt päätös mukaan lähtemisestä on kuitenkin tehty ja blogi siirtyy Re:fashioniin parin viikon kuluessa. 

Suurin toiveeni tällä hetkellä on että jokainen Teistä seuraa mukanani uuteen portaaliin ja on minulle tukena ja turvana uudessa paikassa. En usko että blogini tulee Re:fashionissa muuttumaan sisällöltään kovinkaan paljon. Mainoskampanjat ovat jatkossa se suurin sisältöä uuteen suuntaan muokkaava asia, mutta minulla on kuitenkin toisaalla vakinainen päivätyö joka vie yhtä paljon aikaa kuin ennenkin, eli toteutan kampanjoita silloin kun ehdin ja ennen kaikkea silloin, kun tarjolla on jotain josta olen oikeasti kiinnostunut ja josta ajattelen olevan myös teille hyötyä ja iloa.

Tunnetila muuttaa siis uuteen osoitteeseen (tunnetila.refashion.fi) parin viikon kuluttua ja minua jännittää ihan järjettömän paljon. Olen toivonut että Re:fashioniin siirretään kirjoittamani postaukset päivämäärästä 2.9.2012 lähtien. Tuona päivänä lähes vuosi sitten paljastin blogissa kasvoni. Sitä vanhemmat tekstit jäävät talteen Bloggerin puolelle. Enää ei siis piilotella vaan yritän ottaa reippaasti härkää sarvista ja hypätä tuntemattomaan ennakkoluulottomasti. Onnistuneeseen hyppyyn tarvitsen kuitenkin kaikkia Teitä, omaa turvaverkkoani. Toivottavasti otatte minut kiinni!