maanantai 11. kesäkuuta 2012

Haaste ja tunnustus

tunnetila: haastettu

Ihanainen Bisquits haastoi minut vastaamaan yhteentoista tiukkaan kysymykseen jotka hän halusi bloggaajakavereiltaan kysyä. Huh, joukossa oli pari hankalaa kysymystä mutta nyt on kaikkiin vastattu ja kysymykset vastauksineen tulevat tässä. 

1. Jokainen on ennakkoluuloinen jotain asiaa kohtaan, mitä kohtaan sinä olet ennakkoluuloinen?

Pakko myöntää, että omat ennakkoluuloni kohdistuvat niinkin tavalliseen asiaan kuin ruoka. Olen ennen maistellut kaikkea uutta kiinnostuneena ja vailla ennakkoluuloja, mutta kerran tuo kostautui ja sen jälkeen olen tullut varovaisemmaksi. 

Työkaverini oli lomalla Pekingissä ja toi matkaltaan työpaikalle tuliaisiksi karkkipussin. Suurena herkkusuuna olin ensimmäisenä pussilla kun työkaveri toi sen tarjolle. Nappasin pussista punaiseen käärepaperiin pakatun karkin ja pistin sen suuhuni. Maku oli HIRVITTÄVÄ! Sylkäisin "karkin" suustani ja ryntäsin vesihanalle. "Karkkipussin" kyljessä kaikki tekstit olivat kiinaksi, mutta hetken googlettelun jälkeen saimme selville, että pussin herkkupalat oli chilimaustettua koiran lihaa. Paikallista herkkua, kuulema. Just. Tuon jälkeen olen ollut aika ennakkoluuloinen kaikkia itämaisia "herkkuja" kohtaan. Ahneella on "tietynlainen" loppu, sanoisin...

2. Kumman kaa: Henry Saari vai Matti Nykänen? ;-) 

Tämä oli kummallisen helppo valinta. Henry "The Great" it is. :)

3. Millaiseksi kuvittelisit elämäsi nyt, jos olisit vielä yhdessä ensimmäisen vakavan poikaystäväsi kanssa?

Voi jestas... Ensimmäinen vakava (yli kaksi vuotta kestänyt) suhteeni alkoi jo yläasteella ja päättyi lukiossa. Minun on hyvin vaikea kuvitella elämääni edelleen tuohon suhteeseen, mutta jos oikein pinnistän niin luulen että asuisin Savossa, luultavasti mieheni suvun vanhassa omakotitalossa (jossa ensimmäinen poikaystäväni nykyään asuu). Luulen että olisin töissä vaateliikkeessä tai minulla olisi oma vaateliike ja meillä olisi pari koiraa. En usko että olisin hankkinut lapsia, mutta miehen haaveeseen omakotitalosta olisin varmaan joutunut suostumaan. En usko että elämäni olisi yhtään huonompaa kuin nykyään, ainoastaan erilaista.   

4. Mikä on kummallisin tilanne (esim. saamasi kommentti tai muualla tapahtunut asia), joka sinulle on tapahtunut blogisi ansiosta?

Mitään kovin kummallista, ainakaan harmeja, en muista blogistani koituneen. Ehkä hämmentävin mutta samalla myös hauskin asia mitä blogin kautta olen saanut oli täydellinen New Yorkin matka jossa kaikkia aistejamme hemmoteltiin herkullisella ruoalla, upealla hotellilla, mielettömillä kulttuurielämyksillä sekä loistavalla seuralla. Tuo New Yorkin matka oli parempaa mitä olisin ikinä voinut kuvitella blogin kautta saavani.  

5. Millainen olit 17-vuotiaana?

Varmaankin aika ärsyttävä, kaikkitietävä teini. :) Muutin pois kotoa 17-vuotiaana sillä menin lukioon toiselle paikkakunnalle. Olin hyvin itsenäinen ja vaikka oma asunto toi mukanaan ankaran biletyksen keskellä viikkoa, hoidin silti koulun kunnialla ja olin vanhempieni luottamuksen arvoinen. Perusluonteeltani olen aina ollut kiltti enkä esim. koskaan yrittänyt mennä baariin alaikäisenä. Tanssin modernia tanssia, lauloin kuorossa ja juonsin lukiossamme järjestettyjä tapahtumia. Taisin olla aika aktiivinen ja rohkea, ja jo tuolloin rakastin ulkomailla reissaamista hyvien ystävien kanssa.

6. Voisitko kuvitella asuvasi pysyvästi ulkomailla (jos olet ulkosuomalainen, voisitko kuvitella asuvasi pysyvästi Suomessa)?

Voisin helposti kuvitella asuvani pysyvästi ulkomailla. Toki luulen että palaisin Suomeen vielä jossain vaiheessa, mutta esimerkiksi seuraavat kymmenen vuotta ulkomailla ei tunnu lainkaan hassummalta ajatukselta.

7. Kuka on ihannenaisesi julkkisten joukosta?

Gwyneth Paltrow on mielestäni kaikista kaunein, tyylikkäin ja ehkä muutenkin ihanin julkkisnainen. Olen pitänyt hänestä jo parikymmentä vuotta eikä kukaan uusista julkkiksista ole noussut hänen rinnalleen.

8. Oletko unelmatyössäsi ja millainen on / olisi unelmatyösi?

Olen tällä hetkellä unelmatyössäni. Olen työssä, johon olen halunnut, kouluttautunut ja johon olen pyrkinyt. Olen tehnyt tätä työtä kuitenkin kohta kymmenen vuotta ja olen alkanut kaivata elämääni uusia haasteita. Siksi olenkin parhaillani vuorotteluvapaalla. Tämän kahdeksan kuukauden vapauden aikana ehdin miettiä mitä todella haluan elämältäni, ja haluanko vielä palata takaisin unalmatyöhöni vai onko jo aika uusille unelmille.

9. Mainitse yksi asia, jota olet elämässäsi myöhemmin katunut.

Hmmm... Kuulostaa ehkä oudolta, mutta en taida katua mitään mitä elämässäni olen tehnyt tai jättänyt tekemättä. Virheitä, esimerkiksi epätasapainoisia poikaystäviä, menneisyydestä toki löytyy, mutta kaikki vaikeudet ja hankaluudet joita olen elämässäni kohdannut ovat vain opettaneet minua ja tehneet minusta vahvemman ja kärsivällisemmän.

Ei kun hei sittenkin! Harmittelen edelleen sitä, ettei minua laitettu balettikouluun ihan pienenä. Paikkakunnalla jossa kasvoin ei tuota mahdollisuutta ollut, enkä osannut silloin sitä edes toivoa. Kun aloitin tanssinharrastamisen yläasteella ja tanssiryhmääni tuli uusi, juuri paikkakunnalle muuttanut tyttö joka oli tanssinut balettia nelivuotiaasta, minua harmitti vietävästi. Tyttö oli juuri niin kaunis, lihaksikas ja ryhdikäs kuin minä olisin halunnut olla, ja tajusin että yläasteiässä tuon tavoitteleminen alkoi olla jo vähän liian myöhäistä.

10. Aiotko vielä jossain vaiheessa tulevaisuudessa opiskella?

En sulje kokonaan pois jatko-opintoja tai ihan uuden ammatin opiskelua, mutta tällä hetkellä en jaksaisi tarttua tenttikirjoihin missään muodossa. Jo pelkkä ajatus ahdistaa ja puistattaa.

11. Milloin ja millaisessa tilanteessa olet viimeksi itkenyt?

Enpä taida edes muistaa milloin viimeksi itkin. Siitä on kyllä tosi kauan...

Ei kun hei, taisin viimeksi tirauttaa muutaman kyynelen ehkä kuukausi sitten kun katsoin YouTubesta suosikkisarjani Gleen musiikkiklippejä. :) "I Will Always Love You" Mercedeksen tulkintana on jotain niin hienoa! Itse biisi ei ole koskaan ollut suosikkejani, mutta tämän nuoren lahjakkaan neidon upea esitys osui suoraan tädin sydämeen. Miten Gleen nuoret ovatkin noin taitavia?!   


 

Sain myös jokin aika sitten B for Blackened blogin Ninalta kivan tunnustuksen, kiitos kaima! Tunnustus on tarkoitettu vähän pienemmille blogeille ja sen toivotaan tuovan tunnettuutta kaupallisempien blogien jalkoihin jääneille blogeille ja bloggaajille. On vaikea arvioida millä blogilla on alle 200 lukijaa sillä omaakin blogiani on tämän viikon aikana lukenut lähes 7000 hyvää tyyppiä, mutta esimerkiksi Bloggerin kautta blogillani on tunnistautuneita lukijoita alle 200. Otan siis tunnustuksen nöyränä vastaan ja jaan sitä eteenpäin blogeille, jotka eivät kuulu mihinkään blogiportaaliin.

Image and video hosting by TinyPic

Tässäpä muutama suosikkini alle 200 rekisteröityneen lukijan blogeista: 


Seuraavassa tunnustuksen säännöt:
1. Kiitä antajaa ja linkitä bloggaaja, joka antoi sen sinulle.
2. Valitse viisi suosikkiblogiasi (joilla siis alle 200 lukijaa) ja kerro se heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
3. Kopioi ja liitä palkinto blogiisi.
4. Toivo, että ihmiset joille lähetit palkinnon antavat sen eteenpäin heidän viidelle suosikkiblogilleen.


Ensimmäinen yhdentoista kysymyksen haaste kuuluisi lähettää eteenpäin ja keksiä seuraaville "uhreille" uudet 11 kysymystä. Korvat on lukossa ja flunssa painaa joten en jaksa pohdiskella tarpeeksi saadakseni hyviä kysymyksiä aikaan. Niinpä heitänkin yhden yllä tulleista kysymyksistä kaikille blogini lukijoille.

Kumman kaa, Henry Saari vai Nykäsen Matti? ;)


3 kommenttia:

  1. Aaawww, kiitos Nina! Oletpa ihana, jopa ilman haju- ja makuaisteja! :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Heh, kiitos Ilona! Saisivat nuo aistit silti jo palautua. Turhauttaa...

      Poista
  2. Kiitos ihana, ja hyvä, että oot jo toipumaan päin :) Kommentoinpa nyt tähän samaan syssyyn, että paita on ihana, joskus on hyvä mennä niiden omien tyylimukavuusrajojen ulkopuolle, uskon todellakin että muovimattokuosisilkkipusero tulee sopeutumaan sun puvustoon mallikkaasti :)

    VastaaPoista