Muisto Piacenzasta

tunnetila: muistelu

Kävin Piacenzassa ensimmäisen kerran vähän yli kymmenen vuotta sitten. Serkkuni oli tuon päivän töissä joten matkustin yksin bussilla keskustaan ja kiertelin päivän aurinkoisesta kaupungista nauttien. Tutkiskelin kauppoja, kävin lounaalla kivassa kahvilassa ja kun keskipäivän helle alkoi paahtaa kuumimmillaan löysin tieni kirjastoon selailemaan lehtiä. 

Iltapäivällä keskusaukion nähtävyyksiä kuvatessani minua lähestyi nuori mies. Huomasin nuorukaisen lähestyvän ujosti ja yrittävän juttusille. Normaalisti olisin lähtenyt tilanteesta nopeasti pois mutta miehen lempeä katse ja jännittynyt olemus saivat minut kiinnostumaan mitä sanottavaa hänellä on. Mies pyysi minua seurakseen teelle. Jostain syystä suostuin.   

Kävelimme läheisen kahvilan terassille sanaakaan sanomatta. Tuossa vaiheessa luulin vielä että hiljaisuus johtui nuorukaisen ujoudesta. Pian selvisi, ettei hän puhunut englantia edes auttavasti. Minä puhun joitain sanoja italiaa mutten osaa muodostaa järkeviä lauseita. Istuimme kuitenkin teellä yli tunnin ja yritimme keskustella. Toinen puhui italiaa, toinen englantia, tärkein yhteinen kieli oli huitominen ja eleet. Meillä oli valtavan hauskaa ja nauroimme katketaksemme kun emme välillä kumpikaan ymmärtäneet mitään mitä toinen yritti sanoa. Ihmiset viereisistä pöydistä kuuntelivat keskusteluamme kiinnostuneina ja yrittivät välillä auttaa kun jouduimme kiperään tilanteeseen.

Vietimme kivan ja spontaanin teehetken, hetken lopuksi otimme toisistamme valokuvat, halasimme ja läksimme molemmat omille teillemme. Harmittaa kun en enää muista nuoren miehen nimeä. Muistan kuitenkin tuon tapauksen edelleen ja siitä asti Piacenzalla on ollut erityinen paikka muistoissani.  

Tällä kertaa Piacenzan vierailun aiheena oli ostokset, tyttöjen reissun teema on varmaan tullut selväksi jo aiemmin. Piacenzasta löytyy esimerkiksi tavaratalo Coin, edullisemman hintaluokan italialaisia liikkeitä (mm. OVS, Mötivi, Calliope, Benetton), keskihintaisia liikkeitä (esim. Diesel, Max&Co) sekä kalliimpia butiikkeja kuten MaxMara, Armani ja Pinko. Vaikka kaupungin keskusta on pieni ja kompakti sieltä löytyy silti tuotteita jokaiselle kukkarolle. Oma lompakkoni olisi varmasti ollut reissussa tiukilla jollen olisi jäänyt juuri pitkälle vapaalle. Tiedän jo etukäteen että vuorottelukorvaukseni kattaa juuri ja juuri elämisen ja laskut, joten keskitin tällä kertaa shoppailuni edullisiin tuotteisiin. (Ja siksi täytyy jättää myös edellisen postauksen kengätkin ostamatta. Äääää!!) Ja hyvä niin, kivat ja edulliset löydöt ovat erittäin palkitsevia. 
 
Sitä paitsi parhaita muistoja ei voi ostaa rahalla, siitä kertoo ensimmäinen matkamuistoni Piacenzasta. Valokuva kivasta italialaisesta pojasta jonka kanssa nauroin paljon!