tunnetila: jännitys
Kuten kerroin, lähden tänään pariksi viikoksi Sveitsiin. Olen ollut Sveitsissä vaihto-oppilaana vuonna 2002 ja nyt palaan maahan työasioissa. Tässä välissä olen käynyt Sveitsissä tapaamassa opiskeluajoilta jääneitä ystäviäni, mutta paras opiskeluaikainen ystäväni on ollut harmikseni vierailujeni aikana muualla, eli en ole nähnyt häntä kahdeksaan vuoteen. Olemme näiden vuosien aikana kirjoitelleet toisillemme silloin tällöin sähköpostia, joten olemme jokseenkin perillä mitä toiselle kuuluu. Tapaaminen kasvotusten on kuitenkin edessä kahdeksan vuoden jälkeen ja yhtäkkiä minua jännittää hirmuisesti.
Mitä jos yllättäen emme löydäkään sanoja, emme keksi mitään puhuttavaa tai olemme muuttuneet niin paljon että emme tule enää toimeen? Voiko iän mukanaan tuoma jäykkyys tai tylsyys pilata kaiken? Häipyvätkö vanhat kivat muistot vaihtariajastani kuin tuhka tuuleen jos huomaamme ettemme viihdy enää toistemme seurassa? Mitä jos, entä jos? On täysin kummallista että edes mietin näitä asioita. Yleensä en jännitä juuri mitään enkä ketään, mutta nyt, itselle kahdeksan vuotta sitten hyvin tärkeän ihmisen tapaaminen jännittää kovasti. Aika hassua.
Onneksi tapaamisillalle on luvassa kivaa ohjelmaa, menemme nimittäin elokuviin. Luulen, että ainakin minulla tuo odotettu ensi-iltakokemus avaa hanat (niin juttujen kuin kyyneltenkin suhteen) ja rentouttaa tunnelmaa. Tai sitten on otettava pari olutta, se vapauttaa aina!
Pidättekö te edelleen yhteyttä vanhoihin, vaikkapa ihan lapsuudenaikaisiin ystäviinne, vai onko ystävyys hiipunut muuttuvien elämäntilanteiden myötä? Tai yhtä kiinnostavaa, oletteko löytäneet vanhoja, teille ennen tärkeitä ihmisiä esim. Facebookista ja ystävystyneet uudelleen?
Lento Zürichiin lähtee kolmen tunnin kuluttua. Täytynee lakata jännittämästä turhia ja pakata laukkuun viimeiset tavarat. Bis bald!
Joidenkin kanssa todellakin pystyy jatkamaan siitä, mihin on viimeksi jääty, vaikka välissä on vuosia, kun taas toisten kanssa puhuessa vain miettii, että mitä ihmettä me ollaan aiemmin toisissamme nähty. Jälkimmäinen on valitettavasti yleisempää, joka kyl selittää sen, että se yhteydenpito on jäänyt vähemmälle.
VastaaPoistaIhanaa reissua! Toivotaan, että teille tulee sellainen "Ihan kuin oltais viimeksi eilen tavattu" -fiilis! Siitä on helppo jatkaa.
VastaaPoistaYksi rakkaista vaihtariystävistäni (jota en ollut nähnyt noin kuuteen vuoteen) kävi Suomessa työmatkalla ja juttumme tosiaan jatkuivat ihan siitä mihin olivat jääneetkin, oli ihana huomata, kuinka välimatka ja aika eivät aina vaikuta, vaan tuntui siltä, että olisimme juuri hetki sitten nähneet.
VastaaPoistaHyvää matkaa ja hyvin se menee :)
Kerro sit joskus in private, että mitä työjuttuja!
VastaaPoistaMinusta oli huippua, kun tapasin yläasteystäväni Sarin luokkakokouksessa helmikuussa 15 vuoden jälkeen ja oli kuin ei oltais oltukaan erossa! Se oli aika uskomatonta.
Hyvää reissuu!!!
Löysin Facebookista muutaman ala-asteaikaisen ystäväni, joista yhden tapasin taannoin, yli 20 vuoden jälkeen. Hyvin meni, juteltavaa riitti, paljon kuulumisia päivitettäväksi! Molempia jännitti etukäteen, mutta turhaan :)
VastaaPoistaTeillä on vaan 8 vuotta välissä, joten uskoisin kaiken sujuvan. Ja leffasta ainakin voi jutella ;)
hauskaa reissua! :) olisi ihana päsätä jonnekin vähän pidemmäksi aikaa.
VastaaPoistaHei tajusin, etten vastannut ikinä kysymykseesi, mistä hommasin ne juuttipohjaiset kiilakorot! Ne on siis Brandokselta :) ( vastailin tänään rästikommentteihin ja ajattelin nyt vielä tulla tänne ilmoittelemaan vastauksen, anteeksi kun kesti :)
VastaaPoistaJa oikein mukavaa reissua! Se on niin ihmisestä kiinni, tuleeko toimeen vai ei, vappuna mun eräs vanha ystävä soitteli ja emme ole olleet useisiin vuosiin tekemisissä, mutta juttu luisti todella hyvin :) Kaikkien kanssa se ei valitettavasti ole niin, mutta yleisesti ottaen juttu on luistanut hyvin vanhojen ystävien kanssa, joita tulee tavattua uudelleen vasta vuosien päästä. Toisaalta, osan kanssa olenkin viettänyt melkein puolet elämästäni, jakanut mahtavia kokemuksia, joiden ansiosta on luontevaa jatkaa siitä, mihin jäätiin. Ja niitä, joiden kanssa se juttu ei välttämättä sujuisi, en edes välttämättä halua tavata :D ( julmaa, mutta totta).
Tsemppiä, hyvin se siitä lähtee sujumaan :)!
Kiitos kaikille tsempanneille yhteisesti! Jälleennäkeminen oli todella mukava eikä puhuttavaakaan tarvinnut keksiä väkisin. Ehdimme tavata reissuni aikana kahdesti ja seuraavaan tapaamiskertaan ei saa mennä kahdeksaa vuotta!
VastaaPoista