Lämmintä, ei kuitenkaan niin mukavaa...

tunnetila: aurinkoinen

Kannatti eilen avautua säästä. Nyt nimittäin ulkona paistaa aurinko, on lämmintä, tuuli tuntuu lempeämmältä kuin aikoihin ja fiilis on hyvin keväinen. Ihanaa ihanaa ihanaa! Ensimmäinen kunnolla lämmin päivä toi heti mieleen helteisen kesän, jalkapohjissa polttavan hiekan, eväsretken rannalle ja siitä johdannaisena tajusin, ettei minulla ole tulevaksi kesäksi bikineitä.

Tai onhan minulla bikinit. Kahdetkin. Ensimmäiset ostin vuonna 2002 Sveitsistä ja ne olivat ihan turkasen kalliit. Tässä tapauksessa laatuun kannatti panostaa, bikinit ovat edelleen kuin uudet. Ainoastaan minä en ole enää samassa kuosissa kuin 8 vuotta sitten joten tursuilen bikineistä ulos hyvin epäesteettisesti.

Toiset bikinini ostin pari vuotta sitten Thaimaasta. Ne maksoivat 2 euroa ja hankautuivat takamuksen kohdalta heti nyppyiseksi pitkähäntäveneissä könyämisestä. Tarvitsisin siis kipeästi uudet biksut.

Auringon polttaessa kuumasti mustan takin läpi suunnistin hyväntuulisena H&M:lle jossa sovitin kahdeksat bikinin yläosat. Yksikään yläosa ei sopinut muotoihini. Liiveihin jäi joko valtavasti tyhjää, kummallisia pusseja tai sitten ne olivat täysin väärän malliset ja tursusin ulos niistäkin. Vielä tästä en masentunut vaan marssin Lindexiin jossa sovitin myös kahdeksan settiä kaksiosaisia bikineitä. Alaosien sovittaminen oli virhe. Hyi helkkari! Ei juuri mikään taida olla tehokkaampaa inhorealismia kuin mennä sovituskoppiin hyväntuulisena, riisuutua, pukeutua kauniisiin bikineihin ja peiliin katsoessa kirkaista kauhusta. Vitivalkoiset selluliittireidet ja muhkurainen takapuoli loistivat peilistä kilpaa sovituskopin kattovalon kanssa. Yäk! Pitääkö ihmisen nähdä kaikki tämä, ja vielä omaa peilikuvaa katsoessaan?!

Miksi minusta tuntuu että rannat ovat aina täynnä vain ruskettuneita gasellisäärisiä nuoria tyttöjä jotka kävelevät upottavassa hiekassa päät pystyssä tietoisina kauniista kropistaan päällä vain pikkuruiset bikinit ja string-alaosat? Missä kaikki tavalliset, aikuiset naiset on? Noh, minä ainakin myönnän olevani jossain nurkan takana pienellä viltilläni piilossa katseilta. Paikassa, jonne toivon ettei kukaan näe tai vahingossakaan eksy. En ole tainnut olla Suomessa yleisillä uimarannoilla tuon postauksen alussa mainitun ensimmäisen bikiniostoksen, vuoden 2002 jälkeen. Aika säälittävää, vai mitä?

Onneksi vesi on minusta lähes aina Suomessa liian kylmää että haluaisin uida siinä ilman saunaa. Näin voin selitellä sitä miksen halua lähteä rannalle viettämään kesäpäivää. Tai ehkä otan nyt itseäni niskasta kiinni ja etsin itselleni tänä kesänä uudet, täydelliset bikinit jotka korostavat hyviä puoliani ja peittävät huonoja, ja uskallan ne päällä mennä ihmisten ilmoille.

Onko teillä vinkkejä mistä löytäisi kivoja bikineitä (en siis halua uimapukua vaan bikinit) tai vinkkejä hyväksyä selluliittisen itsensä? Tai sitten luotan vain siihen ettei tänä kesänä tule kuitenkaan niin lämpimiä ilmoja että ulkona tarkenisi ilman takkia!