keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Lämmintä, ei kuitenkaan niin mukavaa...

tunnetila: aurinkoinen

Kannatti eilen avautua säästä. Nyt nimittäin ulkona paistaa aurinko, on lämmintä, tuuli tuntuu lempeämmältä kuin aikoihin ja fiilis on hyvin keväinen. Ihanaa ihanaa ihanaa! Ensimmäinen kunnolla lämmin päivä toi heti mieleen helteisen kesän, jalkapohjissa polttavan hiekan, eväsretken rannalle ja siitä johdannaisena tajusin, ettei minulla ole tulevaksi kesäksi bikineitä.

Tai onhan minulla bikinit. Kahdetkin. Ensimmäiset ostin vuonna 2002 Sveitsistä ja ne olivat ihan turkasen kalliit. Tässä tapauksessa laatuun kannatti panostaa, bikinit ovat edelleen kuin uudet. Ainoastaan minä en ole enää samassa kuosissa kuin 8 vuotta sitten joten tursuilen bikineistä ulos hyvin epäesteettisesti.


Toiset bikinini ostin pari vuotta sitten Thaimaasta. Ne maksoivat 2 euroa ja hankautuivat takamuksen kohdalta heti nyppyiseksi pitkähäntäveneissä könyämisestä. Tarvitsisin siis kipeästi uudet biksut.

Auringon polttaessa kuumasti mustan takin läpi suunnistin hyväntuulisena H&M:lle jossa sovitin kahdeksat bikinin yläosat. Yksikään yläosa ei sopinut muotoihini. Liiveihin jäi joko valtavasti tyhjää, kummallisia pusseja tai sitten ne olivat täysin väärän malliset ja tursusin ulos niistäkin. Vielä tästä en masentunut vaan marssin Lindexiin jossa sovitin myös kahdeksan settiä kaksiosaisia bikineitä. Alaosien sovittaminen oli virhe. Hyi helkkari! Ei juuri mikään taida olla tehokkaampaa inhorealismia kuin mennä sovituskoppiin hyväntuulisena, riisuutua, pukeutua kauniisiin bikineihin ja peiliin katsoessa kirkaista kauhusta. Vitivalkoiset selluliittireidet ja muhkurainen takapuoli loistivat peilistä kilpaa sovituskopin kattovalon kanssa. Yäk! Pitääkö ihmisen nähdä kaikki tämä, ja vielä omaa peilikuvaa katsoessaan?!

Miksi minusta tuntuu että rannat ovat aina täynnä vain ruskettuneita gasellisäärisiä nuoria tyttöjä jotka kävelevät upottavassa hiekassa päät pystyssä tietoisina kauniista kropistaan päällä vain pikkuruiset bikinit ja string-alaosat? Missä kaikki tavalliset, aikuiset naiset on? Noh, minä ainakin myönnän olevani jossain nurkan takana pienellä viltilläni piilossa katseilta. Paikassa, jonne toivon ettei kukaan näe tai vahingossakaan eksy. En ole tainnut olla Suomessa yleisillä uimarannoilla tuon postauksen alussa mainitun ensimmäisen bikiniostoksen, vuoden 2002 jälkeen. Aika säälittävää, vai mitä?

Onneksi vesi on minusta lähes aina Suomessa liian kylmää että haluaisin uida siinä ilman saunaa. Näin voin selitellä sitä miksen halua lähteä rannalle viettämään kesäpäivää. Tai ehkä otan nyt itseäni niskasta kiinni ja etsin itselleni tänä kesänä uudet, täydelliset bikinit jotka korostavat hyviä puoliani ja peittävät huonoja, ja uskallan ne päällä mennä ihmisten ilmoille.

Onko teillä vinkkejä mistä löytäisi kivoja bikineitä (en siis halua uimapukua vaan bikinit) tai vinkkejä hyväksyä selluliittisen itsensä? Tai sitten luotan vain siihen ettei tänä kesänä tule kuitenkaan niin lämpimiä ilmoja että ulkona tarkenisi ilman takkia!

10 kommenttia:

  1. Joo, uikkareiden tai biksujen sovittelu on aika inhorealistista puuhaa... Enkä ole edes vielä kokeillut toissavuonna ostamiani biksuja...!

    Bikineitä kehtaan pitää vain mökkirannalla taikka eräässä piilopaikassamme Päijänteellä... Uimarannoilla en viihdy minäkään...

    Kai se itseluottamus on kaiken a ja o, ei vaan välitä muiden mielipiteistä!

    Nauratti tuo gasellisääri-kommenttisi XD

    VastaaPoista
  2. Tuttu tunne...mutta kyllä auringosta ja merestä nauttimisen halu vie silti voiton! Aion siis tänä(kin) kesänä viedä kaikki läskini ja muhkurani tirisemään aurinkoon. Ei ne muiden mielipiteet yleensä niin kiinnostavia ole että niille kannattaisi montaakaan ajatusta uhrata. Ja rannalla voi peilin sijasta katsella maisemia :-)

    VastaaPoista
  3. Heidi: Mä just totesin että sovitan tästä lähtien kaikki bikinin alaosat sukkahousut jalassa enkä katso itseäni koskaan pelkät bikinit päällä peiliin. Jos tuo ongelma sillä ratkeaisi.. :)

    Tuosta itseluottamuksesta... Minulla on vaatteet päällä itseluottamusta vaikka muille jakaa, mutta vähissä vaatteissa tuo kaikki häviää jonnekin mustaan aukkoon. Ärsyttää, olenhan luonut tuon (henkisen)ongelman ihan itse.

    Carma: Oikea asenne! Tyhmintä tässä kaikessa on se, etten todellakaan välitä mitä muut minusta ajattelevat, vaan se, että minua itseäni inhottaa olla omien selluliittieni kanssa. Tyhmä minä!!

    VastaaPoista
  4. 1) Läträä nahkaan ennen sovituskoppiin menoa sen verran itseruskettajaa, ettei jalat näytä niin valkoisilta. Doven vartalovoide on hyvä.
    2) Jos se selluliitti on siellä takana niin älä katso sinne. Poissa silmistä, poissa mielestä.
    3) Koska bikinimallikuviakin on fotoshopattu, voit fotoshopata myös omiasi. Siitä vaan!
    4) Kirjavat ja kirkasväriset bikinit hämää katsetta eniten, jos siis haluat "häivyttää huonoja puolia". Musta on kaikkein huonoin valinta siihen.
    5) Pareot on keksitty ja kesähörselömekot.
    Mitähän vielä... en muista. Kerron jos tulee mieleen!

    VastaaPoista
  5. Prefecta: Love ya!!! Täydellisiä vinkkejä, kiitos päiväni piristämisestä! :)

    VastaaPoista
  6. Semmonen hamonen vaan ympärillä niin voila! Mäkin ostin ikuiset bikinini vuonna 2002 ja vaikka tursuilisin niistä nyt ne on edelleen silti mun suuri love, sääli vaan kun yläosa hukku viime vuonna :/ No, uuteen yläosaan on onneksi kelpomatsku olemassa samaa kuosia, kunhan vaan saisin aikaiseksi. Niissä Nanson bikineissä tunnen oloni vaan niin kotoisaksi ettei paljon kiinnosta miltä näyttää. Eri asia on sitten farkkushortseissa, jollaisissa nytkin kotona kekkuloin ja mietin että voiko näissä lähteä kaupungille. Miten sitä voikin olla tämmönen luuseri vaikka kuvittelee olevansa niin itsevarma! Helpottais jos kaikki näkis vain mustavalkoisena, mustavalkokuvat kun yleensä antaa ällöt jalat anteeksi kun ei näy kuinka kalpeat/punaiset ne on ja kaikki ne selluliitit...

    Kesällä tehdään rohkeasti joku selluliitti-invaasio rannalle tai stadikalle!

    VastaaPoista
  7. Herttainen: Heh, selluliitti-invaasio! Hyi, kuulostaa joltain missä en ehkä halua olla mukana... :) Mutta totta, pikku hamonen pelastaa monissa asioissa. Mä olen ihan tyytyväinen vartalooni takamukseen asti, eli vatsa on kuosissa eikä kasivarretkaan hirveästi roiku, mutta tuo selluliitti takamuksessa ja reisissä on vihon viimeistä kun siihen ei pure mikään! Ruskettuneena se ei näytä niin etovalle joten täytynee ostaa itseruskettavaa ennen stadikkakeikkaamme. :)

    VastaaPoista
  8. Mulla on samantyyppinen ongelma, paitsi etten varmana oikein tunnista sitä itse. Olen mielestäni edelleen se kiinteäkroppainen parikymppinen, vaikka oikeasti olen löllähtänyt nelikymppinen. Kehonkuva laahaa 15 vuotta ja 5 kiloa jäljessä...

    Mutta niistä aikusille sopivista, silti hyvän näköisistä bikineistä. Mä ostin omani Changesta viime kesänä. On parhaat jotka mulla on ikinä olleet. Istuvat täydellisesti, vaikka kilot eivät enää kahden lapsen jälkeen ole ihan samoilla sijoillaan kuin ennen.

    VastaaPoista
  9. Mulla on yksinkertainen konsti tuon ongelman välttämiseen. En omista bikineitä, enkä ole ikinä omistanut. :-) Tämä taitaa olla yksi niitä harvoja juttuja, joissa en tunne kuuluvani joukkoon naisten keskuudessa. En nimittäin ikinä ole ymmärtänyt, miksi rannalla pitää olla bikineissä, siksikö, että vatsa ruskettuu? Ja miksi vatsan pitäisi olla ruskettunut, ellei kulje aina napapaidassa tai mene missikisoihin? Taidan olla vähän omituinen, kun ajattelen tällä tavalla, mutta en ole ikinä ymmärtänyt tätä... ;-)

    VastaaPoista
  10. Leena: Tuo vartalon muuttuminen iän (ja raskauksien) myötä on kyllä kova paikka. Siksi viime vuosina pinnalla ollut tunikamuoti varmaan pitää vielä pitkään pintansa. Tunikan alle voi näppärästi piilottaa ylimääräisen ja näyttää (tavallaan) edelleen siltä kiinteältä parikymppiseltä. :)

    Ja hei, 15 vuotta ja 5kg on musta loistava saavutus! Mulla on lasissa tällä hetkellä 10 vuotta ja 10kg enkä ole edes saanut lapsia. Kuulostaa huolestuttavalta..

    Ja kiitos Change-vinkistä! Täytyypä käväistä siellä heti.

    Bisquits: Minulla bikineihin on kaksi syytä.

    A) uimapuku hiostaa auringossa maatessa (en siis mene rannalle vain uidakseni, uida voi uimahalleissa joissa on lämpimämpää vettä) ihan liikaa, varsinkin jos aurinko polttaa vatsaa niin tulee suorastaan ahdistava kuumuus.

    B) vaikka takamus ja reidet ovat selluliitin peitossa (niihin ei mikään treeni ainakaan minulla auta) niin mulla on silti litteä ja treenattu vatsa joten on kiva esitellä sitä. :D :D Hahahahaaah!

    VastaaPoista