Mmm... Raspberry..

tunnetila: huijaus

Myönnän, otsikko johdatti teidät virheellisen mielikuvan pariin. Jos ette erehtyneet luulemaan, että olen kesän kaipuussani kaivanut pakastimesta viimeiset vadelmat ja napostellut ne tyytyväisenä maiskutellen, niin vähintäänkin luulitte, että olen ostanut itselleni jotain vaaleanpunaista. Tai ainakin punertavaa. Sori, turha toivo!

Herkullista "Raspberry Red Scarf" nimeä kantaa Antti Asplundin (tämän hetken kuuma nimi bloggareiden keskuudessa, go Antti go!) upea huivi joka on oiva lisä huivikokoelmiini. Huivi käy kaulavaatteena niin simppeleiden asujen pelastajaksi kuin tuomaan lisää puhtia tyttömäisiin yhdistelmiin. Huivi on ihanan tuntuista kiiltävää villasekoitetta, ja siihen on niitein kiinnitetty ohuen ohuesta (muovi)pinnoitetusta kankaasta terälehtiä. Kuva ei kerro kaikkea, livenä huivi on Hieno!


Mainitsin vähän aikaa sitten etten voinut esitellä kaikkia Asplundilta tekemiäni ostoksia koska ostamani hame jäi liikkeeseen pienennettäväksi. Sain hameen tänään ja nyt se istuu hyvin. Valkoinen pliseerattu, korkeavyötäröinen hame, tuo hieman erilaisia vivahteita tulevan kesän asuihini. Hame on kivan tyttömäinen mutta muuntuu eri tavalla asustettuna vaikka miksi! Päällä hameen kaverina Antti Aspludin Tomato Red Ballet Top ja kaulassa yllä esitelty Asplundin huivi. Tähänkin sievistelyasuun huivi tuo vähän ryhtiä ja asennetta.

Jalassa on muuten syksyllä Fidasta löytämäni musta-harmaat Baldanin nahka-avokkaat. Avokkaat on mielettömät, tykkään niistä hurjasti! Kengät on nyt putsattu mutta nahkapohjaa suojaavaa puolipohjaa en ole vielä ehtinyt niihin teettää. Suutarireissu on edessä muutenkin tulevana viikonloppuna, taidanpa lykätä kengät samaan settiin mukaan. Voi että suutarisetä (tai omassa tapauksessani täti) taas kiittää kun Nina tulee paikalle kassin kanssa ja kertoo mitä millekin kenkäparille tai laukulle täytyy tehdä. Käsityöammatit ja heidän työllistämisensä kunniaan!

Miten tätä asiaa olisi taas hirveästi? No, ehkä jätän jotain kerrottavaa tuleviinkin postauksiin. Luvassa mm. hermojen menettäminen, pelastus epätoivosta sekä kosmetiikkatestauksen tuloksia. Stay tuned! (Jei, mä olen aina halunnut sanoa noin! :D )

Tänään kysyttyä

tunnetila: yllättyneisyys

Yllätyin tänään ensimmäisen kerran jo heti aamusta. Sporapysäkillä kanssani seisoi tumma, komea nuori mies, joka oli pukeutunut kirkkaanpunaiseen huppariin ja vaaleisiin housuihin. Hetken siinä seisoskeltuamme mies rykäisi ja aloitimme aamun ensimmäisen keskustelun:

"Anteeksi, mutta saanko esittää sinulle henkilökohtaisen kysymyksen?"

"Öö... No toki, ole hyvä."

"Miksi sinulla on täysin mustat vaatteet?"

"Noooooo... noku.... no.."

"Niin kun sä et näytä miltään hevi-ihmiseltäkään."

"No, mä nyt satun pitämään mustasta."

"Mä olen ihmetellyt miksi suomalaiset pukeutuvat vaan mustaan? Kaupungilla ei näe mitään muuta väriä."

"Me ollaan niin synkkiä."

"*nauraa* Ei sillä, hyvältä tuo näyttää, mutta olen ihmetellyt tätä jo pidemmän aikaa."

"En mä kyllä tiedä. Itse pidän mustasta, se on ajaton ja tyylikäs. Ja helppo ratkaisu."

Keskustelun tässä vaiheessa pysäkille tulee toinen nainen, hänellä myös täysin mustat vaatteet. Tähän nuori mies tokaisee: "Kato nyt totakin! Toikin on tommonen." Nauran miehen kanssa, nainen ei tiedä mitä tapahtuu mutta ymmärtää että hänelle nauretaan, ja vielä päin naamaa. Spora tulee, mies vilkuttaa ja toivottaa hyvää päivän jatkoa. Voi kääk. Harvoin jään sanattomaksi, mutta tuossa tilanteessa en keksinyt mitään kovinkaan järkeviä vastauksia. Mitä sinä olisit sanonut?

Pysäkillä aamulla tässä asussa. Pipo Tallinnasta käsityöläismuorilta, kaulaliina Burberry, takki Oxmo, heijastin Saara Renvall, (hanskat Lumi), housut Lindex, saappaat Vagabond.

Seuraavaksi hämmennyin töissä. Heti aamuteelle saapuessani työkaveri kysyi olenko laihtunut. "En ole, minulla on vain korkealla kannalla varustetut saappaat jalassa." Menee hetki, huomaan kolleegan käytävän päässä ja heilautan hänelle kättäni. Hän tulee luokseni ja sanoo: "Oli pakko tulla katsomaan kuka moikkasi. Näytit tuolta käytävän päästä niin pitkälle ja laihalle etten tunnistanut!" Hmm.. Olen koko talven lontostellut töissä UGGit jalassa. Ehkäpä pitkän ja laihan illuusion aikaansaamiseksi minun täytyisi alkaa käyttämään enemmän korkkareita.

Tässä asussa olin tänään töissä. Musta trikoopaita Ivo Nikkolo, harmaa neulos Philosophy Blues Original, neuletakki CCDK, housut ja kengät samat kuin yllä. Molemmissa neuleissa on taskut. Oli parhautta kun sai valita neljästä taskusta mihin kätensä lykkää. Pienet on ilot meikäläisellä..

Ja vielä yksi päivän aikana esille tullu kysymys: "Mikä sille sun otuksellesi tuli nimeksi, kuka sen kisan voitti?" No tadaa... Otus sai nimekseen... Banaani-Paavo!! Voi luoja sentään. Mietin eilen ääneen miehelleni etten osaa valita nimikilpailun voittajaa. Mieheni ihmetteli kilpailua ja totesi, että otuksella on jo nimi: Banaani-Paavo. Yritin selittää että otus on tyttö eikä tytölle voi antaa tuollaista nimeä, mutta se oli kuulema jo päätetty (olivat varmaan keskenään, mies ja otus, sopineet siitä). Mutta rakkaalla lapsella on monta nimeä, eli voimme kutsua häntä jatkossa myös Siiri-Albertinaksi. Eli Heini ja Rva Herttainen, laitatteko yhteystietonne niin pistän palkinnot postiin. (Minulla on palkinnoksi lupaamiani Marc by Marc Jacobsin huulipunakyniä 2 kappaletta, joten molemmille riittää omansa.) Onnea voittajille ja kiitos kaikille nimiehdotuksen tehneille!

Ysärii!!

tunnetila: hauskuus

Vietin eilisen aamupäivän UFFissa ja Fidassa etsien ystävälleni ja hänen ystävälleen asuja lauantai-illan Ysäri-bileisiin. Kyseessä oli Juhlat (isolla jiillä) joiden pukukoodina oli 90-luku, joten nappiverkkarit ja Lacoste-Marc o' Polo-Fido Dido-collegepaidat eivät tulleet tällä kertaa kysymykseen. Voi jestas meillä oli hauskaa! Löysimme mahtavia juttuja suoraan 90-luvulta, toinen toistaan upeampia kuoseja, värejä ja leikkauksia. Grrrrr....

Ystävästäni kehkeytyi lopulta eläinkuoseja, rouheita kenkiä ja purkan mäikyttämistä rakastava angstiteini jonka pelkkä olemassaolo sai ihmiset hymyilemään. Mikähän tuon hymyn aiheutti? Kaikki kuvan vaatteet kenkiä myöten UFFilta, pinkki liskolaukku Fidasta. (Mustan nahkaisen hapsuvyön ostin omaan, oikeaan, käyttööni ja lainasin vain ystävälleni eiliseksi illaksi täydentämään hänen asuaan.)

Olin alun perin mukana ostoksilla vain "stylistin" ominaisuudessa, mutta kun löysin Fidasta hirvittävän upean pitsi-liehulahje-luomuksen (Lori Weidner Evenings) joka oli sattumalta omaa kokoani, en voinut olla sovittamatta sitä. Haalari oli suorastaan järisyttävä! Kun Fidasta löytyi vielä suuret helmikorvikset en voinut jättää kokonaisuutta kauppaan. Kotona yhdistin asuun leveän vyön (Gina Tricot), mustan villasekoitejakun (löydetty aiemmin Fidasta) sekä isot aurinkolasit, paksun kultaisen rannerenkaan ja valtavan timanttisormuksen. Metallinen clutch (aiemmin tehty kirppislöytö) täydensi asun. Asu oli suoraan 80-luvun ja 90-luvun taitteesta, viimeinen yritys pitää äveriästä imagoa yllä ennen 90-luvun lamaa.

Harvoin on tuntunut juhlissa yhtä överipukeutuneelta kuin eilen! Asu oli hirveydessään niin kamala, että illan mittaan se muuttui jopa hienoksi. Pystyin hyvin kuvittelemaan olevani Monacossa, drinkkilasi kädessä minglaamassa hienoissa bileissä lähes 20 vuotta sitten. Pettymys olikin suuri kun juhlat loppuivat ja jouduin palaamaan jäätävään todellisuuteen ja Helsingin -15 asteen yöpakkaseen.

Juhlat olivat joka tapauksessa onnistuneet ja kuokkavieras otettiin hyvin vastaan, asusta huolimatta tai juuri sen vuoksi. Nyt vaan jään odottelemaan että haalari tulee kunnolla muotiin jotta voin ottaa sen joka viikonloppuiseen aktiivikäyttöön.. Tai sitten teen siitä siivousasun. Imurointi on varmasti paljon kivempaa kun sen tekee hihattomassa pitsiunelmassa!

Odotus tuntui ikuisuudelta

tunnetila: iso ilo

Vihdoin! Vihdoin koitti se päivä, kun sain noutaa postista paketin jonka sisältö tulee ilahduttamaan jokaista aamuani ja iltaani, taas niin kauan kuin sitä kestää... Kerroin ensimmäisen kerran täällä, etten meinaa tulla toimeen ilman vuosien lemppari ihonhoitotuotettani, EA:n herkän ihon puhdistusvaahtoa. Ja taas täällä marmatin lisää samasta asiasta. Tuotteen myynti lopetettiin hetkeksi ja sitä päätettiin "parannella". En tiedä kuinka täydellistä voi enää parantaa, yleensä kaikenlainen hyvän sorkkiminen tuppaa ainoastaan pahentamaan tilannetta. No, joka tapauksessa en ole löytänyt vastaavaa tuotetta johon olisin ollut lainkaan tyytyväinen; toiset ovat kuivattaneet ihoa liikaa, toiset saavat pelkällä olemassaolollaan aikaan migreenin.

Olen satunnaisesti (puolitoista vuotta minkä tuotteen tuunaus kesti) Googlaillut ja hakenut tuotehaulla puhdistusainetta ympäri maailmaa ja viime viikolla tärppäsi! Tuote löytyi Jenkeistä, FragranceNet.comista ja vielä hyvin edullisesti. Jei! Myös saman sarjan kasvovesi on minulla lopussa, joten sellainen pistettiin samaan pakettiin. Ja ei kahta ilman kolmatta, klikkasin settiin mukaan myös rauhoittavan kasvovoiteen.


Olen taas niin pöhkö ja niin innoissani, etten malta odottaa iltaa ja kasvojen puhdistusta. Kaiken lisäksi meille on tulossa illalla vieraita, joten joudun odottamaan vielä useita tunteja päästäkseni testaamaan onko täydellisestä tuotteesta tullut entistä parempi (onko se mahdollista?) vai ovatko tuotekehitysinsinöörit menneet metsään pahemman kerran. Purkit ovat muuten tismalleen samanlaiset kuin ennenkin. Onkohan näille sittenkään tehty mitään, onko nettikauppa sittenkin vain löytänyt jostain satunnaisen erän vanhaa sarjaa?? Oli miten oli, olen iloinen että löysin taas suosikkituotteitani!

Vielä muutama testitulos. Minulla oli reissussa mukana matkakokoisia tuotteita niin luottotuotteistani kuin myös uusia tuttavuuksia testimielessä. Testattavana oli Cliniquen herkän ihon kasvovesi, All About Eyes silmänympärysvoiteesta uusi, rasvaisempi versio sekä saman sarjan voidemainen puhdistusaine. Voidemainen puhdistusaine oli tehokas, puhdisti siis hyvin, levittyi helposti ja oli helppo pestä pois. Kasvovesi oli sellaista myrkkyä että jo purkista ulos lehahtava alkoholin tujaus tappoi bakteerit koko kylpyhuoneesta. Ihonkin se puhdisti niin tehokkaasti että luulin välillä koko päälimmäisen ihokerroksen lähtevän vanulappuun. Hui, tätä tuotetta en herkkäihoisena tule käyttämään luultavasti enää koskaan. All About Eyes oli ihan jees, kosteutti kivasti ja viilensi ihoa, mutta siis vain ihan jees. En yhdy tuotteen maasta taivaaseen hehkuttajiin.

On jännää miten eri ihmiset ja erilaiset ihot reagoivat eri tuotteisiin. Kanssabloggarini Bea (joka muuten juuri osti ehkä maailman kauneimman takin) kun juurikin ylistää yllä mainitsemiani Cliniquen tuotteita ja oli hamstrannut niitä omalla reissullaan. Mutta onneksi meille kaikille tehdään juuri ihollemme sopivia tuotteita. Herkkis mikä herkkis, minkä sitä iholleen ja mieltymyksilleen voi. Eikä muuten edes tarvitsekaan voida. Siispä muistutan jälleen, että testailuni eivät ole absoluuttisia totuuksia "tuote on hyvä/huono", vaan ihan vain omia mielipiteitäni.

Ja vielä pikku juttu tähän loppuun. Esitin täällä kysymyksen: mikä otukselle nimeksi? Kivoja vaihtoehtoja tarjottiin mutta en vielä oikein osaa päättää... Tällä hetkellä kisaa johtaa La Primaveran ehdottama Albert, mutta kun otus on kuitenkin mielestäni tyttö on oikeus ja kohtuus etten nimeä häntä Albertiksi. Eli jos odottelen vielä tämän viikon sunnuntai-iltaan (klo 20.00) ja päätän nimen siihen mennessä tulleiden ehdotusten pohjalta. (Nimiehdotuksia voi jättää tämän postauksen kommenttilootaan.) Voittaja saa palkinnokseen Marc by Marc Jacobsin huulipunakynän (näyttää huulipunalta mutta tadaa, onkin kynä). Kynä mahtuu näppärästi pieneenkin laukkuun ja on vielä hauskan näköinenkin!

AA-fanitusta

tunnetila: kiire

Huoh! Eilen ja tänään on ollut taas sellainen kiire paikasta toiseen ettei ole kissaa ehtinyt sanoa. Eikä kaikki siirtymät ole menneet ihan putkeen. Mm. töistä pumppiin juostessani myöhästyin 3 minuuttia, salin ovet oli siis suljettu ja jouduin tekemään tyhmän salitreenin pumpin sijaan. Eilen myöhästyin myös vähän kahdesta sovitusta tapaamisesta, onneksi kumpikaan treffikavereistani ei ole helposti malttinsa menettävää tyyppiä (ja toinen heistä oli itsekin myöhässä). Mutta silti, inhoan olla myöhässä ja olen aina paikalla mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Mutta tässä pitkästä aikaa kuva päivän asusta. Asussa neuletakki CCDK (edessä pikku taskut ja itse tuunattu hakaneulakiinnitys), villamekko Colour-Eighteen (ostettu Thaimaasta, ei muuta tietoa tuosta merkistä kuin että kivoja juttuja ja hyvin kohtuuhintaisia), alusmekko Selected Femme, paksut villalegginsit Lindex, ratsastussaappaat Ennio Shoes. Mustaa kerrospukeutumista josta ei saa kuvissa mitään selvää. :)

Piipahdin eilen kaiken kiireen keskellä Antti Asplundin alessa. Hipsin ulos liikkeestä kassillinen vaatteita mukanani, tuli taas käytyä kylässä menestyksekkäästi. Kaikkia ostoksiani en voi nyt näyttää, sillä jätin yhden hameen ateljeehen pienennettäväksi. Ajattelin kuitenkin esitellä kivan ja uniikin jutun joka saa jo odottamaan kovasti tulevaa kesää ja lämpimiä kesäpäiviä. (Tuleehan niitä tulevana kesänä, tuleehan?!) Mekon kautta saatte myös pienen vilahduksen Antin tulevasta kevät/kesä (S/S09) Grove mallistosta. Tämä mekko tosin on mallikappale eikä tismalleen samanlaisia ole käsittääkseni myyntiin tulossa. Mutta jos tykkäätte tästä niin pidätte varmasti myös myyntiin tulevista jutuista!

Mekko koostuu kolmesta elementistä: alimmaisena kapea mekko johon on käsin maalattu mustia "raitoja", kuvioinnissa haettu koivunrunkomaista tekstuuria (jossa mielestäni onnistuttu loistavasti!). Kapean mekon päällä on valkoinen harsomainen kangas ja mekon pitää yllä paksuhko punottu naru jonka saa sidottua usealla eri tavalla. Hieman köysimäisestä narusta voi tehdä asulle olkaimet (kuten kuvassa), tai narun voi laittaa myös niskan taakse halter neck-tyyliin. (Kuvien kiiltonahkaballeriinat Marc by Marc Jacobs.)

Naru on pitkä, joten sen voi myös halutessaan sitoa lisäksi vyötärölle ja mekkoon saa näin hieman eri fiiliksen. (Pahoittelen, kuvassa naru vinossa, ymärrätte kuitenkin mitä viritelmällä haen.)

Viimeisessä kuvassa nostin mekon lantion kohdalta hieman pussille ja vedin alimmaista mekkoa vähän päällikerrosta ylemmäs. Mekko on sitaistu tähän muotoon vyöllä ja nyt mekko vaikuttaa kevyemmältä ja sopivan rennolta vaikka rannalle! Ihanaa monikäyttöisyyttä!

Kesä tuntuu olevan vielä valitettavan kaukana, joten testasin muuntautuuko kesäunelma keväisempiin sukkahousu-fiiliksiin. Ja miksipä ei?! Asussa mukana päivän asussakin tänään nähty CCDK:n villatakki, mustat sukkahousut ja Minna Parikan Elainet. Nuo kengät jalassa tuntuu aina ihan hirvittävän aikuiselta. Mistä ihmeestä se voi johtua?

Tällaista tänään. Heh, toivottavasti Antti ei hermostu kun vääntelen hänen luomuksiaan ihan miten sattuu.. Itse tykkään vaatteista joihin saa pienilläkin jutuilla eri fiiliksen ja tähän hommaan Asplundin mekko on juuri omiaan!