Kadotettu kevätväsymys

tunnetila: ilo

neule Sonia Rykiel, housut Vila, kengät Repetto

Viime viikko oli erinomainen. Ohjelmassa oli useita pressipäiviä ja tarjolla oli paljon uutta ja inspiroivaa nähtävää. Pressiviikon kruunasi perjantainen hemmotteluaamupäivä jolloin sain nauttia useammastakin mukavasta hoidosta ja tutustua moniin tuoteuutuuksiin esimerkiksi Dovelta ja Vaselinelta. Keskiviikosta sunnuntaihin meillä kyläili ihania ystäviä ja viikonloppuna nautiskelimme molempina aamuina pitkään ja hartaasti itse tehdystä herkkubrunssista. Lauantaina kiertelin sisustamista rakastavan ystäväni kanssa lemppari sisustusliikkeissä ja yritin keksiä uusia juttuja vielä aikalailla keskeneräiseen uuteen kotiin.

Kaikin puolin mukava viikko siis takana. Normaalisti ikuisuudelta tuntuva kevät on mennyt ohi hujauksessa eikä usein keväällä iskevää kevätväsymystä ole tullut. Onneksi. En ymmärrä miksi väsymys iskee usein keväällä. Luulisi että mukava kesän odotus ja pitenevät ja valoisammat päivät saisivat mielen virkeäksi. Minulla käy usein ihan päin vastoin.

Tämä kevät on mennyt kuitenkin mukavan nopeasti ja jotenkin huomaamatta. Kohta on jo toukokuu! Säästä toki olen jaksanut valittaa jo monta kertaa ja uhkailla pysyvällä muutolla ulkomaille, mutta muuten vireystila on ollut hyvä ja energiaa on riittänyt arjen askareisiin. Nyt kun vielä saisi pulkkaan tämän alkuviikon niin sitten pääsisi viiden päivän vappuvapaalle. Huippua! Kun asiat on näin mallillaan niin kevätväsymys taitaa olla vain ikävä muisto menneisyydestä. 

Podetteko te kevätväsymystä?

Kiitos kuvasta Mimmi!

Ps. Miki-kirja kilpailussa tarjolla mahtava palkinto ja suuri mahdollisuus voittaa! Kannattaa osallistua!

Hiuksia kaunistava öljy

tunnetila: tyytyväisyys

Muistatteko kun muutama kuukausi sitten kehuin testiin saamaani Wellan jälleenrakentavaa öljyä? Öljy on minusta edelleen ihan huippu tuote. Nyt löysin vähän edullisemman version koukuttavasta hiusöljystä ja ajattelin vinkata myös siitä teille. 

Yksi taloutemme suosikkituotteista viime vuosilta on ollut TRESemmé Naturals -sarjan hoitoaine. Mies ja minä käytimme tuotetta molemmat ja kehuimme sitä kilpaa. Otin siis innolla testiin TRESemmén uudet tuotteet kun niitä minulle tarjottiin.

Jokunen vuosi sitten Suomeen saapuneet salonkitasoiset mutta edulliset hiustuotesarjat ovat löytäneet asiakaskuntansa ja nuo sarjat uudistuvat jatkuvasti entistä monipuolisemmiksi. TRESemmén viimeisin tuoteperhe, TRESemmé Keratin Smooth, on tarkoitettu hiuksille joiden käsittely on hankalaa ja joiden rakenne kaipaa pientä buustausta ja vahvistusta. 

Sarjan shampoo pesee hiukset puhtaaksi ja hoitoaine hoitaa hiusta tehden hiukset pehmeäksi. Hiukset pysyvät puhtaan tuntuisina jopa kolme päivää. Parin viikon testailun jälkeen huomasin janoisten hiusteni kuitenkin hieman kuivahtavan latvasta. Samoin minulla käy lähes kaikkien shampoiden kanssa, siksi olin koukuttunut tuohon Wellan öljyynkin. Ilokseni myös tästä sarjasta löytyi oma hoitava öljynsä.

Öljy on pakattu näppärään muovipulloon ja sitä on helppo annostella pumppupullosta sopiva tippa kämmenelle. Öljy tuoksuu hurmaavalle eikä se latista tai rasvoita hiuksia. Olen aina ollut hyvin laiska käyttämään hiuksissa naamioita tai hiuksiin jätettäviä hoitoaineita ja niin taidan olla edelleenkin. Uudet hiusöljyt taas ovat osoittautuneet aikalailla korvaamattomiksi ohuen ja kuivan hiuksen kanssa. 

Laiskana hiusten laittajana pohdiskelin, miksi öljyä on muka helpompi käyttää kuin täysin samalla tavalla hiuksiin hierottavaa, hiuksiin jätettävää hoitoainetta. Tajusin, että kuiva hius imaisee öljyn hetkessä joten tuotteen hieromiseen ei mene niin kauan aikaa kuin hoitoaineen imeyttämiseen. Nopeus (ja hyvä tuoksu) ovat omalla kohdallani valttia myös hiusten laitossa.

Ps. Muistathan Miki-kisan? Vielä on aikaa osallistua! 

Miki-kisa!

tunnetila: kisailu

Kävin muutama viikko sitten Otavalla kuulemassa kirjamaailman uudesta konseptista, Miki-kirjasta. Tilaisuudesta saatu minikokoinen Anna-Leena Härkösen "Ei kiitos" on kulkenut siitä lähtien käsilaukussani matkalukemisena. Vaikka ehdin lukea lyhyillä ratikkamatkoilla kirjaa kerralla vain muutaman sivun verran, aina oikein odotan että saisin hetkeksi kaivaa kirjan laukusta esiin. Kanssamatkustajien ilmeet on aina uteliaita ja onpa minulta kysyttykin useampaan otteeseen "Anteeksi, mutta mikä tuo on?" Jokainen kirjaani ihmetellyt ja käsissään pyöritellyt on poikkeuksetta tykännyt ideasta ja ihastunut uuteen konseptiin. "Onpa kätevä!" kuuluu aina jokaisesta suusta.

Arvatkaas mikä mahtava juttu poiki käynnistäni Otavalla? Saan järjestää blogini lukijoille kisan, jonka palkintona on KAIKKI jo suomeksi ilmestyneet Miki-kirjat! Kirjoja on julkaistu tähän mennessä 12 kappaletta ja Mikinä julkaistut kirjat ovat:

Siri Hustvedt: Kaikki mitä rakastin

Anna-Leena Härkönen: Ei kiitos

E. L. James: Fifty Shades – Sidottu; Fifty Shades – Satutettu; Fifty Shades – Vapautettu

Donna Leon: Kasvot kuvassa

Reijo Mäki: Sheriffi

David Nicholls: Sinä päivänä

Miika Nousiainen: Metsäjätti

Riikka Pulkkinen: Totta

Karl Ove Knausgård: Taisteluni: Ensimmäinen kirja (LIKE)

Jens Lapidus: Rahalla saa (LIKE)

Olen lukenut (ihan normaalikokoisena, aikana ennen Miki-kirjaa) palkintokirjoista useammankin ja voin kertoa että tarjolla on erinomainen ja hyvin monipuolinen kirjasetti. En muista milloin olisin lukiessani nauranut niin paljon kuin lukiessani Nousiaisen Metsäjättiä, tai itkenyt niin paljon kun lukiessani Nichollsin Sinä päivänä.

Jos siis haluat omaksesi kaksitoista suosikkiteosta näppärinä Miki-kirjoina niin jätä kommenttikenttään vastaus seuraavaan kysymykseen: Missä Miki-kirjaa olisi kätevä lukea? Kilpailu on voimassa viikon ja viimeinen päivä osallistua on vapun jälkeinen torstai, 2.5. klo 18.00. Voittajia valitaan siis yksi ja hän saa koko huikean kirjasetin itselleen. Muistathan laittaa kommenttisi mukaan sähköpostiosoitteen josta sinut tavoittaa. 

Onnea kisaan!  

Kuvat Dorit Salutskij

Kengät käytössä

tunnetila: tykkäys

Onnistunut nettiostos on osoittanut olevansa hyvä ostos myös alkuinnostuksen jälkeenkin. Haussa oli nahkaiset, sään kestävät nilkkurit joissa on vähän korkoa, mutta joilla jaksaa silti kävellä. Tilasin Finskin nahkaiset nauhanilkkurit ainoastaan niiden ulkonäön ja pohjan materiaalin perusteella ja olin tilatessani aika varma että joudun palauttamaan kengät. Sopivien kenkien ostaminen sovittamatta on vaikeinta ikinä. Ainakin minulle joka onnistuu joka toinen kerta ostamaan väärän kokoiset kengät vaikka pääsisi sovittamaan niitä. Tällä kertaa ostos meni kuitenkin ihan nappiin.

Tai jos totta puhutaan niin luulen etten olisi ostanut näitä kenkiä jos olisin sovitellut niitä. Kenkien tuntuma jalassa on hyvä ja pehmeä, lesti tuntuu jalkaan hyvältä, mutta nilkkureiden varsi on sen verran pitkä että se saa sääreni näyttämään entistä lyhyemmiltä. Lyhytjalkaisen parhaita kenkäystäviä ovat avokkaat jotka jättävät nilkan ja jalkapöytää paljaaksi. Paljaasta ihosta syntyy illuusio säären jatkumisesta normaalia pidemmälle. Nilkan peittävä ja lähes pohkeeseen nouseva varsi lyhentää ja paksuntaa jalkoja. Jos siis olisin sovitellut kenkiä ennen ostopäätöstä olisin luultavasti jättänyt ne ostamatta.

Tällä kertaa olen iloinen etten päässyt sovittamaan kenkiä vaan ne ikään kuin vain tulivat luokseni. Sääriä lyhentävästä ominaisuudesta huolimatta pidän kengistä kovasti ja ne ovat jo pelastaneet muutaman ongelmaisen kenkäpäivän. 

Millä perusteella Te hankitte kenkiä? Meneekö mukavuus ulkonäön ohi vai suostutteko kärsimään kävellessänne jos kengät näyttävät muuten upeilta?

Kiitos kuvista Wikke!

Auringon vaikutus

tunnetila: onni

Takana on kolme päivää auringonpaistetta ja minä olen kuin uusi ihminen. 

Toissa viikonloppuna ulkona oli kylmää ja sateista ja oloni oli väsynyt ja nuutunut. Tein ruoaksi pizzaa ja hain Stockalta valmissalaattia sillä ruoanlaitto ei jaksanut kiinnostaa. Makasin viikonlopun sängyssä suklaata mussuttaen ja tuijotin tv:tä lähes aamusta iltaan. Piti siivota ja pyykätä, en tehnyt niistä kumpaakaan. Väsytti ja harmitti. Piti kerätä voimia rankan viikon jälkeen mutta tuo velttoilu tuntui vain vievän kaikki voimat. Myös työviikko alkoi sateisissa merkeissä ja työnteko ei kiinnostanut pätkääkään. Alkuviikko tuntui menevän samalla rämpimisellä ja matalalennolla eteenpäin kuin viikonloppukin.

Viime viikonloppuna taas paistoi aurinko! Sain auringosta valtavan energian puuskan ja touhusin koko viikonlopun. Pesin pyykkiä, siirsin talvivaatteet pois ja vaihdoin keväisempiä vaatteita tilalle. Huolsin kaikki (omat ja miehen) talvikengät ja pistin ne jemmaan ensi talvea varten. Siivosin, laitoin molempina päivinä ruokaa (lämminsavulohi-pinaatti-rucola-lasagne oli ihanaa!) ja lenkkeilin molempina päivinä upeassa säässä. Sain myös järjesteltyä ja mapitettua pöydällä lojuvat paperit ja ehdimme suunnitella vähän kesälomareissua. Ihan huippua! Energia virtasi ihan eri tavalla mitä viikko sitten, ja arvaatte varmaan että työviikkokin lähti käyntiin täysin eri tavalla kuin synkistelyviikonlopun jälkeen.

Miten säällä voikin olla näin suuri vaikutus mieleen ja olemiseen! Vaikuttaako sää teihin samalla tavalla? Saatteko kaipaamaanne energiaa auringosta vai oletteko parhaimmillanne tai vaikkapa luovimmillanne syksyn pimeinä iltoina?

BB vai CC?

tunnetila: tyytyväisyys

Ei kirjaimet, eikä ainakaan kirjainyhdistelmät, tästä maailmasta ihan heti lopu. Maailmaa valloittaneiden BB-voiteiden rinnalle on kosmetiikkahyllyihin alkanut puskea CC-voiteita (CC=Color Correcting), joista ensimmäisen sain testattavakseni Lumenelta.

Lumenen CC-voidetta markkinoidaan huikealta kuulostavalla 6in1 -sloganilla. Samassa tuotteessa on ohut mutta peittävä meikkivoide, peitevoide, pohjustus, ihon heleyttäjä, suojakerroin 20 ja voiteen luvataan pysyvän iholla kauniina pitkään. Hetken testauksen perusteella allekirjoitan meikkivoiteen ohuen koostumuksen, normaalia ohutta voidetta peittävämmän pinnan ja heleän lopputuloksen. Myös suojakertoimen olemassaoloon uskon vaikkei sitä itse oikein voi todistaakaan. 

Peitevoideominaisuus ei ole tuotteessa iholleni tarpeeksi peittävä, joten joudun käyttämään voiteen kanssa erillistä peitepuikkoa peittämään viime kesänä tulleet arvet. Hyväkuntoiselle iholle en usko että tarvitaan mitään muuta tasoittavaa tuotetta kuin tämä. Aika loistavaa, vai mitä?

Ominaisuus josta erityisesti pidän BB-voiteissa on sen helppous. BB-voiteen voi levittää kasvojen iholle heti pesun jälkeen, päivävoiteita ei alle tarvita. Tätä ominaisuutta CC-voiteessa ei valitettavasti ole. Jos tässkin tuotteessa olisi päivävoide samassa, ja jos tuotteen voisi sipaista kasvoille ilman kosteuttavaa alusvoidetta, sanoisin että täydellinen tuote on löytynyt. Testaamani tuote on kuitenkin nimeltään CC-meikkivoide, joten meikkivoiteena tätä tuleekin käyttää. Ei kosteusvoiteena. 

Nopeina ja huolettomina aamuina tulen ensi kesänä luultavasti käyttämään viime kesän tapaan helppoa ja kevyttä BB-voidetta. CC-voiteen valitsen silloin, kun minun täytyy meikata "kunnolla" päivävoiteen ja ripsivärin kanssa. Erinomainen tuote tuo CC-voide on kuitenkin, suosittelen testaamaan jos haluat kevyen mutta normaalia peittävämmän meikkivoiteen, jossa on mukana hyvin tarpeellinen suojakerroin.

Mitähän tuotteita meikkipussissamme on viiden vuoden päästä? YY -voiteita?


Ps. Tiesittekö muuten että Good House Keeping valitsi Lumenen BB-voiteen parhaaksi BB-voiteeksi vuonna 2012?! Onnea Lumene, mieletön saavutus!

Talvineule huhtikuussa

tunnetila: kylmissään

Hip hei, ulkona on lämmintä jo aamusta +5 ja aurinko paistaa!!!! Jihuu! Olen yrittänyt olla valittamatta tästä (järkyttävästä) viime aikojen säästä, mutta ihan hirvittävän vaikeaa se on ollut. Toukokuu kolkuttelee jo oven takana ja tämä tyttö käyttää kevytuntuvatakkia ja arvostaa kerrospukeutumista viimeiseen asti. Sain torstaina Bestsellerin pressipäivästä Objectin paksun puuvillaneuleen ja kuinka ollakaan, neule pääsi heti eilen käyttöön. Paksu neule on ihan omiaan näille keleille.

Nyt vaan peukut ja varpaat pystyyn että tämä aurinkoisena alkanut päivä olisi kevään ensimmäinen ja jatkoa seuraisi. Alkuperäisten suunnitelmien mukaan tämä päivä piti olla varattu siivoamiselle, mutta, anteeksi vain ensi viikolla meillä punkkaavat ystävät, jos aurinko paistaa koko viikonlopun niin unohdan siivoamisen ja keskityn ulkoiluun ja auringosta nauttimiseen. Keskittykää tekin! Keväistä viikonloppua kaikille! 

huivi Marc Jacobs, untuvatakki Uniqlo,

neule Object (saatu), koru Dogeared,
farkut C. Wonder, nilkkurit Finsk, laukku Tory Burch

Kiitos kuvista Wikke!

Ps. TinyPic -tilini taitaa olla täynnä sillä en onnistunut lataamaan kansioihini enää yhtään kuvaa. Testasin ensimmäistä kertaa Photobucketia ja hui miten isoja kuvia sieltä tänne latautuikaan! Onko isot kuvat ok vai pienennänkö näitä jatkossa?

Bestseller A/W13

tunnetila: tyytyväisyys

Kävin eilen tutkailemassa Bestsellerin uusia juttuja tulevalle syksylle (A/W13). Ensimmäistä kertaa ikinä tuntui keväällä syysjuttuja katsellessa, että olisin voinut napata lähes minkä tahansa malliston vaatteista ja painella sillä ulos saman tien. Normaalisti seuraavan kauden vaatteita katselee fiiliksellä "kivoja juttuja, mutta käytetään ensin näitä kevät- ja kesävaatteita", mutta tällä kertaa kammottavan "syysmyrskyn" velloessa ikkunan takana oli fiilikset jo täysin tulevassa syksyssä.

Syksyn 2013 juttu tulee olemaan ehdottomasti biker-rotsi joita näkyi lähes jokaisella merkillä myös aitonahkaisena. Ainakin Only, Vero Moda, Selected, Object ja Bestsellerin uusista merkeistä Y.A.S, tuo markkinoille nahkaisia lyhyitä bikereita hieman eri fiiliksillä. Olisikohan myös minun aika hankkia itselleni vihdoin biker-rotsi? Myös muita upeita takkeja oli tarjolla jokaisella merkillä, alempana postauksessa kuvat muutamasta suosikistani.

Harmaa college, pörröiset neulokset ja eläinkuosit jatkavat suosiotaan edelleen ja myös niistä näkyi jokaisella merkillä omat versionsa. Metallivärit, näyttävät kuvioinnit ja eläväiset pinnat ovat niin ikään ensi syksyn muodin kantavia voimia. Ilokseni totesin suurimman osan tulevan syksyn vaatteista olevan käyttömuotia ja sopivia vaatteita rentoon olemiseen. 

Normaalisti syysmallistojen rekit pursuilevat paljetteja, tyllejä ja muita juhlavia materiaaleja ja niistä tehtyjä pikkujoulumekkoja ja lähes poikkeuksetta ohitan nuo rekit luomalla niihin katsettakaan. Eilen esillä oli hyvin vähän juhlavaatteita. En sitten tiedä onko juhlavammat vaatteet tulossa showroomille vasta myöhemmin keväällä/kesällä, mutta ainakin eilen niitä oli yllättävän vähän. Mustat pikkumekot nahka-/keinonahkasomistein olivat mallistojen juhlavimpia vaatteita ja ne sopivat oikein asustettuina niin arkeen kuin juhlaankin. Monikäyttöisten vaatteiden puolestapuhuja tykkää!

Bestselleriltä on tulossa syksyllä Suomeen kaksi uutta merkkiä, plus-kokoisten naisten merkki Junarose ja Vero Modan Very -mallistot korvaava Y.A.S. Junarosen vaatteet ovat hyvin Vero Moda henkisiä ja eroavatkin muusta mallistosta ainoastaan kokonsa puolesta. Junarosen koot alkavat koosta 42 ja päättyvät kokoon 54. Suomeen saadaan kokoja 42-48.

Y.A.S taas jatkaa Very by Vero Moda -malliston luomaa luksuslinjaa. Kun Very by Vero Moda tuotiin markkinoille sen haluttiin tarjoavan perinteisen Vero Modan käyttäjille hieman ylellisempiä materiaaleja ja malleja. Hintavammat tuotteet eivät kuitenkaan liikkuneet Vero Modalla toivotusti, joten järkevämpää oli erottaa ylellisempi mallisto omaksi kokonaisuudekseen, pois Vero Moda -nimen alta. Tästä syntyi Y.A.S ja ainakin eilen nähtyjen muutaman vaatekappaleen perusteella Y.A.S on merkkinä omaperäinen, hyvin trendikäs, jopa edelläkävijä. Maailman pehmein nahkapaita vei sydämeni ja hieman futuristisin leikkauksin suunniteltu pikkumusta oli todella kaunis. 

värikäs neuletakki Junarose, harmaa jakku Y.A.S

Viiden tähden illallinen

tunnetila: uuuuh ja nam

 Kuten sanottua, juhlimme viime perjantaina kivalla porukalla maailman söpöimmän Iinan synttäreitä pitkän kaavan mukaan. Saavuimme sovittuun aikaan A21 Dining -ravintolaan emmekä oikein tienneet mitä illalta odottaa. Iinalle oli vain kerrottu paikka jonne saapua tiettyyn kellonaikaan ja häntä pyydettiin ottamaan mukaan muutama ystävä. Saavuttuamme ravintolaan meidät ohjattiin kabinettiin, jossa useamman tunnin kestänyt makumatkamme alkoi.

Nautimme illan aikana viiden ruokalajin illallisen ja jokaisen ruokalajin kanssa maistelimme annokseen varta vasten suunniteltuja cocktaileja. Kyllä, luitte oikein, jokaisen ruoan kanssa oli tarjolla cocktail, ei viiniä. Ravintola toki tarjoaa myös viinimenun, mutta kun ravintolan erikoisuutena on annoksiin sopivat cocktailit, maistelimme tietysti cocktailmenun kiinnostuneena läpi.

Juomat olivat erinomaisia kevyistä ja kukkaisista cocktaileista tervaisempiin makuihin ja kaikki cocktailit täydensivät annosten makumaailmaa. Yksi cocktaileista, possun kanssa tarjoiltu pippurilla ja tervalla maustettu punaviini jakoi seurueemme mielipiteet, mutta vaikkei mausta olisi pitänytkään, niin silti erikoinen makuelämys oli varmasti vertaansa vailla.
Selkeät kotimaiset maut seurasivat toinen toistaan jokaisessa annoksessa ja jokaisen annoksen kohdalla kuului seurueessamme lausahdus "Luulin että tuo äskeinen oli paras mutta oih, jos on enää mahdollista niin tämä taitaa olla vielä parempaa!" Jälkiruoan kohdalla sanat loppuivat ja taidettiinpa fine dining ravintolassa nuolla lautasia, ehkä ensimmäistä kertaa. Onneksi olimme kabinetissa eikä kukaan nähnyt mitä siellä tapahtui.

Viiden ruokalajin illallinen A21 Diningissa on normaalistikin mielestäni hyvin kohtuuhintainen (65€ + cocktail-/viinipaketti), mutta jos kiinnostutte tämän postauksen myötä kokeilemaan perjantaina testaamaamme makumaailmaa, niin saimme lukijoitamme varten erityisen kivan kampanjan. Jos teette pöytävarauksen ravintolaan 1.5. mennessä oheisen linkin kautta, saatte viiden ruokalajin illallisen hintaan 50€! Varaus täytyy siis tehdä 1.5. mennessä, mutta illallisen ajankohta voi olla joskus myöhemminkin. Erikoishintaisen illallisen voit tilata helposti täältä.  

Meillä oli kiva ilta, toivon myös Teille ihania herkkuhetkiä A21 Diningissa!

Huulikynien syötävän herkulliset sävyt

tunnetila: tykkäys

Olen viime aikoina saanut testiin tosi monta kivaa kevään uutta kosmetiikkatuotetta, tässä yksi uusista suosikeistani. Max Factorin Colour Elixir Giant Pen Stick. Kynä ilmestyy Suomessa kauppoihin toukokuun alussa kuudessa eri sävyssä ja on heti ensimmäisten testailujen jälkeen vakuuttanut allekirjoittaneen erinomaisuudellaan.

Olen tykännyt erilaisista huulikynistä ja tusseista aikaisemminkin, mutta aiemmin testaamani kynät ovat kuivattaneet huulia aika paljon. Kynien väri pysyy huulilla erinomaisesti kun koostumus on kuiva ja olen luullut että juuri pysyvyyden vuoksi koostumus ei muuta voi ollakaan. Olin väärässä. Max Factorin uutuuskynä pysyy hyvin mutta tuntuu silti huulilla kostealta. Kynä liukuu pehmeästi ja tekee kauniin kevyen pinnan, mutta siinä on silti hyvin pigmenttiä. Kynällä on helppo tehdä rajaus ja sen jälkeen värittää huulet kauttaaltaan.  

Käytin viime viikonlopun juhlissa huulikynän sävyä numero 30, Designer Blossom (kuvassa yllä), ja se on ensitestailun perusteella sävyistä suosikkini. Väriä tulee paljon, mutta kun väri ei ole paksu tai mattainen niin huulikynää voi laittaa vähän runsaamminkin. 

Olin punaisen sävyn kanssa tottunut värin runsaaseen pigmenttiin ja hyvään levittymiseen ja tämä kostautui kun kokeilin viikonloppuna sarjan vaaleinta sävyä, Subtle Coral 20. Sävy näyttää kynässä tummemmalta mitä onkaan ja hämmästyin kun se ei erottunut huuliltani juuri lainkaan. Painoin kynää kovemmin ja liikuttelin sitä vähän turhan reippaasti ympäriinsä yrittäessäni saada kynää tarttumaan huulilleni. Voitte arvata miten siinä kävi. Kynän kärki katkesi ja tipahti kokonaan lavuaariin. Hopsan. Tässä siis vinkki tumpelolta: älä paina tai hankaa kynällä, väri kyllä tulee paljon helpomminkin. Onneksi kyniä voi terottaa ja sain kynään nopeasti uuden kärjen.

Tykkään uutuustuotteesta paljon, se tuntuu juuri täydellisen kevyeltä tulevaan kesään. Myös huoletonta kesäminää helpottaa kun mukana ei tarvitse kantaa erikseen huulipunaa ja rajauskynää vaan ne molemmat löytyvät kangaskassin pohjalle sujautetusta huulikynästä. Eläköön meikkaamisen helppous!

Synttäriasu

tunnetila: pohdiskelu

Omistan hyvin vähän juhlavaatteita. Aina silloin tällöin törmään kaupassa juhlavaan vaatteeseen josta pidän, mutta yleensä jätän ne ostamatta. Ajattelen, että vaate jää roikkumaan käyttämättömänä vaatekaappiin sillä juhlin niin harvoin, ja juhlavan vaatteen sijaan ostan uuden neuleen. Sitten kun tulee juhlan aika tuijottelen neuleita pursuavaan vaatekaappiini ja manaan typeryyttäni. 

Viime viikolla kävin ulkona lähes joka ilta ja kaksi tilaisuuksista vaati (tai olisi vaatinut) asuun panostamista. Kun kaapista ei löydy huikeita juhlaluomuksia on luotettava klassisuuteen ja ajattomuuteen. Toki jos kutsussa mainitaan pukukoodi jossa pyydetään pukeutumaan iltapukuun on pyyntöä kunnioitettava, mutta jos pukukoodia ei ole, niin klassinen, siisti ja puhdas asu on mielestäni aina ok.

toppi Mango, huivi &Other Stories,
housut Samuji, vyö COS, kengät Repetto

Juhlimme perjantaina pienellä porukalla Iinan synttäreitä ja vaikka aavistin erottuvani mekoista ja koroista pitävien leidien joukosta pukeutumalla housuihin ja mataliin kenkiin, valitsin silti illan asuksi yllä olevan asun. Laadukkaat materiaalit (toppi silkkiä, housut villasekoitetta ja kengät sekä muut asusteet nahkaa) tekevät asusta siistin ja klassisen, ja mielestäni asu sopii hyvin moneen tilaisuuteen vaikka onkin aika arkinen.

Kööpenhaminasta tammikuussa ostamani Repetton herrainkengät pääsivät perjantaina ulos ensimmäistä kertaa ja jestas miten mukavat ne on jalassa! Kengät saavat mukavuudestaan huolimatta odotella seuraavaa käyttökertaa, oli nimittäin näissä ihanissa lempeissä huhtikuun säissä paljaat nilkat ja jalat umpijäässä hetken ulkona oleskelun jälkeen. Voi kesä kuinka sinua kaipaan.

Mitäs sanotte asusta? Menisittekö ystävän synttäri-illalliselle housuissa vai vaatiiko juhlava pukeutuminen mielestänne aina hameen tai mekon? 

Ps. Juhlissa kädet pois taskusta, se ei ole kaunista!  

Akkujen latausta

tunnetila: väsymys

Huh mikä viikko takana! Viime viikonloppuna (6.-7.4.) järjestettiin Helsingissä Kaapelitehtaalla kaksipäiväinen joogafestari. Jooga on ollut yksi rakkaimmista harrastuksistani jo 16 vuotta joten ei lienee yllätys että ostin festarilipun koko viikonlopulle ja joogailin innoissani kaksi päivää. Kivaa oli, mutta valitsin ohjelmaani hyvin fyysisiä joogatunteja ja monta tuntia päivässä joogailtuani olin niin poikki että illat meni palautuessa ja telkkaria tuijottaen. Viikonlopun jälkeen olo ei ollut levännyt vaan tunsin suorittaneeni vähän liikaa.

Suorittaminen jatkui heti viikonlopun jälkeen samanlaisena kuin viikonloppuna. Olin päivät töissä ja työviikko oli aika hektinen. Työpäivien lisäksi oli vielä paljon kaikkea muuta ohjelmaa koko viikolle. Maanantaina piipahdin työpäivän jälkeen Otavalla, tiistaina olin illalla niin ikään joogassa, keskiviikkona kävin Hulluilla päivillä ja illallistin ystäväni kanssa, torstaina oli Aussie Blog Awards ja eilen illallistimme pitkän kaavan kautta ja juhlimme pienellä porukalla Iinan synttäreitä. Takana on ihan super kiva viikko täynnä kivaa tekemistä ja ihania ihmisiä, mutta nyt en jaksa olla sosiaalinen enää hetkeäkään. Tälle illalle oli vielä tiedossa ystävän järjestämät shamppanja -kemut mutta rahkeet ei millään riitä.

Välillä on pakko vaan olla kotona ja nollata pää. Onneksi ulkona sataa vettä joten ei tee edes mieli lähteä ulos. Otan kohta pizzan uunista, kääriydyn viltin alle ja ajattelin katsoa (jo toistamiseen) loistavan elokuvan The Artist. Sain tällä viikolla Scanboxilta yllätyspaketin huikeita leffoja ja ajattelin paneutua niihin huolella tulevien päivien aikana. Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Minikirja matkalle mukaan

tunnetila: tykkäys

Piipahdin maanantaina Otavalla tutustumassa huikeaan uuteen kirjaformaattiin, pienikokoiseen Miki-kirjaan. Miki (=minikirja) on kämmeneen sopiva ja helposti mukana kuljetettava opus, joka sopii mainiosti vaikkapa työmatkalukemiseksi tai otettavaksi mukaan myös pidemmille ulkomaanreissuille. Pikkuruisesta koostaan huolimatta Mikeinä julkaistavat kirjat eivät ole lyhennelmiä vaan kirjat julkaistaan alkuperäisessä muodossaan. 

Miki-formaatissa julkaistaan suomeksi aluksi kaksitoista romaania. Yksi ensimmäisistä minikirjoista on Anna-Leena Härkösen Ei kiitos. Kustannusosakeyhtiö Otavan tilaisuudessa Anna-Leena Härkönen kertoili mietteitään Miki-kirjoista ja olin tilaisuuden jälkeen yhtä vakuuttunut Mikistä kuin Härkönenkin.   

Matkustelen paljon ja olen kuuluisa "kevyesti matkustamisesta". Mukana on aina vain välttämätön ja usein matkustan useammankin viikon reissut pelkällä lentolaukulla. Kun pakkaamisesta tekee lähes taidetta ja laukun painon täytyy olla tarkasti tiettyjen grammojen sisällä, karsin usein juurikin matkalukemisesta. Pidemmille reissuille ostan yleensä lentokentältä pokkareita jotka jätän lukemisen jälkeen matkakohteeseen. Usein tuo toimii, mutta joskus en ole ehtinyt lukea reissulukemiseksi ostamaani kirjaa kuin sivun tai kaksi ja lukemattoman kirjan jättäminen matkan päälle tuntuu tylsältä. Pikkuruinen Miki mahtuu aina käsimatkatavaroihin tai jos laukku painaa tismalleen sallitun määrän voi Mikin laittaa vaikka taskuun. Varsin näppärää!

Mielestäni on hienoa että tablettien ja erilaisten lukulaitteiden rynniessä markkinoille perinteisiä kirjaformaatteja uudistetaan ja tuodaan markkinoille lisää vaihtoehtoja. Otavan tilaisuudessa yleisöstä heitettiin kiinnostava kysymys "Miksi ostaisin matkalukemiseksi minikirjan kun kirjoja voi lukea myös tabletilla?" Otavan edustajan vastaus oli erinomainen. "Minikirjan voi jättää rennosti altaan reunalle kun pulahtaa veteen vilvoittelemaan. Minikirjasta ei myöskään lopu akku kesken kirjan loppuratkaisun." Niinpä. Sitä paitsi jos matkakohde sattuu sijaitsemaan tropiikissa en edes uskaltaisi ottaa tablettiani altaalle mukaan kosteaan ilmaan. Ja mikä onkaan rentouttavampaa kuin laiskotella kuumuudessa aurinkovarjon suojissa lukien hyvää kirjaa?

Ensimmäiset minikirjat julkaistiin Hollannissa vuonna 2009 ja lukijat ovat ottaneet kirjat innolla vastaan. Maailmalla minikirjoina saa romaanien lisäksi myös matkaoppaita (mahtava idea!!) sekä muuta kirjallisuutta. Toivotaan että myös Suomessa minikirjat löytävät lukijakuntansa ja että nimikkeitä tulisi näiden kahdentoista kirjan lisäksi rutkasti lisää.

Miltäs kuulostaa? Uskotteko olevanne Miki-ihmisiä vai oletteko jo siirtyneet lukemaan kirjanne verkossa?

Kuvat Dorit Salutskij

Valkoinen laatikko

tunnetila: ilo

Juuri nyt on hirvittävä kiire, mutta silti on pakko jakaa eilinen onnistuminen. Ensimmäistä kertaa onnistuin tilaamaan verkkokaupasta sopivat kengät! Noh, myönnetään että kengät on himpun verran liian suuret ja vaativat pohjallisen, mutta suuren saa helpommin pienemmäksi kuin liian pienen puristamattomaksi. 

Uudet kengät on heti tänään jalassa ja mieli on iloinen. Toivottavasti keskiviikkonne on yhtä iloinen ja aurinkoinen kuin mieleni tällä hetkellä! 

Ja juu, kengät on siis täältä.

Hiustrendit 2013

tunnetila: oppiminen

Pääsin viime viikolla tutustumaan vuoden 2013 hiustrendeihin ja kampauksiin TRESemmén järjestämässä hiusillassa. Anne Kukkohovi oli koonnut kampaaja Taavi Vuokkovaaran kanssa kattavan paketin kymmenestä tämän vuoden suosituimmasta hiustrendistä. 

Ilokseni huomasin, että moni kampauksista ei vaatinut tuntien puunausta tai föönausta vaan kampaukset saivat olla huolettomia ja vähän räjähtäneitäkin, kunhan pohjatyö (tuotteet, tupeeraus ja kiharrus) oli tehty huolella. Vuosia mallina työskennellyt Anne vinkkasi, että jos pohjatyö on tehty hiuksiin hyvin, parhaan ja trendikkäimmän kampauksen saa yleensä aikaan vasta seuraavana päivänä. Hiuksia ei tarvitse välttämättä edes harjata, vaan trendikkään "niskasutturan" voi koota harakanpesämäisesti eilisen hiuslakan ja vanhan tupeerauksen avulla. Kuulostaa helpolta, kun vaan saisi edes kerran tehtyä ne paljon puhutut pohjatyöt kunnolla...  

Top 10 vuoden 2013 kampauksissa on seuraava:

- Million Dollar Girl (jakaus keskellä päätä, tyvestä latvaan hyväkuntoiset hiukset, hiuspuuterilla tyvikohotus ja kuohkeus, muuten suoraksi föönatut hiukset, kiiltävä hiusten pinta)

- Go East (selkeät jakaukset, sojottavat nutturoiden päät, aasialaiset hiuskoristeet ja lisäkkeet, kiillottavat hiussuihkeet)

- Straight Wave (hiuksissa on "mutkia", ei kiharoita, luonnollinen lopputulos, ei paljon muotoilutuotteita, hiuksen latva suora, ei kiharrettu)

- Pins, Clips and Ribbons (pinnit ja klipsit saa näkyä hiuksissa, silkki- ja nahkanauhat ponnareissa tuovat ajankohtaista ilmettä)

- Gilda (hiusöljyillä hius hyväkuntoiseksi, hiusten kiharrus ja kiharan harjaaminen päältä, metallipinneillä tai klipseillä laineita hiuksiin, hiuslakkaa päälle, pinnit pois, kampaus toimii myös hyvin juhlavissa tilaisuuksissa)

- Perfect Ponytail (korkealle sidottu ponnari on hyvä kasvojenkohotus, perusponnari käy jopa gaalaan, jos hiuksissasi ei ole tarpeeksi volyymia käytä lisäkkeitä, lisäkkeitä ei nykyään tarvitse hävetä eikä karsastaa)

- The Bun aka Suttura (täydellinen toisen päivän kampaus, helppo tehdä hiuspuuterilla, sutturan saa koottua vanhasta kampauksesta eikä sitä tarvitse huolitella)

- Braid Babes (yksinkertaiset letit on täällä taas, tee lettejä myös erilaisilla tekniikoilla ympäri päätä, lookin ei tarvitse olla siisti eikä huoliteltu)

- Color IT (pastillisävyt hiuksissa on todella trendikkäitä, markkinoita on valloittamassa uudet hiusliidut joilla voi värittää myös tummat hiukset minkä värisiksi tahansa!)

- Xtra Wow! (valtavat lisäkkeet kaikissa kampauksissa)

Annoin Taaville vapaat kädet kampaukseni suhteen ja hän halusi taiteilla minulle Gilda -laineet. Voi kunpa osaisin tehdä nuo joskus ihan itse! Taavilla meni kampauksen tekemiseen kymmenisen minuuttia, siinäpä sitä itselle tavoitetta kerrakseen. Kampausten tekeminen kuulostaa aina helpolta, mutta lahjattomuuteni tuolla saralla on jotain käsittämätöntä.  

Hiusten värittäminen liiduilla kuulostaa niin helpolta että sen uskoisin onnistuvan jopa minulta. Saakohan hiusliituja vielä Suomesta?

Kiitos kuvista Aurora!

Farkkupaita

tunnetila: tykkäys

Hetki sitten hankkimastani farkkupaidasta on pyydetty kuvia ja tässä niitä vihdoin tulee! Olen käyttänyt puseroa paljon, mutta koskaan en ole muistanut pyytää ketään napsimaan asusta kuvia. Kuluneella viikolla sain kuitenkin TRESemmén hiustilaisuudessa Auroran innostumaan asukuvauksesta ja tässä tuo farkkupaita sitten on, asustettuna Lindexin statement korun kanssa.

farkkupaita Vero Moda, koru Lindex,
housut Vila, kengät Vagabond, kampaus Taavi Vuokkovaara

Kerroin töissä ostaneeni jotain vaaleansinistä ja työkaverit eivät olleet uskoa korviaan. Kun sitten ilmestyin töihin farkkupaidassa yksi kollegoista kysyi pettyneenä: "Ai onko tuo se vaaleansininen paita? Tuohan on lähes valkoinen." Myös näissä ilta-auringossa otetuissa kuvissa pusero näyttää hyvin vaalealta, mutta ihan oikeasti se on vaaleansininen!! Tässä kuvassa näkyy puseron oikea sävy vähän paremmin.

Tykkään uutta ilmettä vaatekaappiin tuovasta farkkupaidasta paljon. Myös muutaman euron satsaus massiiviseen koruun on ollut jokaisen sentin väärti. Korusta on alkanut tulla minulle jo erottamaton kaveri. Koru tekee arjesta juhlaa ja juhlasta vielä inasen ihanampaa. Ja entäs sitten pikainen hiusten kiharrus? Se se vasta tuokin eloa normaalisti nuhjuiseen olemukseen! 

Kiitos kuvista Aurora!

Muotielokuvia viikonlopun ajan

tunnetila: vinkkaus

Viikonloppu vailla tekemistä? Helsingissä starttasi eilen ensimmäistä kertaa järjestettävä elokuvafestivaali, Season Film Festival. Festivaali tuo Suomeen maailmalla arvostettuja ja palkittuja elokuvia, jotka eivät ole päässeet erinomaisuudestaan huolimatta täällä laajempaan levitykseen. Ohjelmisto sisältää myös muotiaiheisia leffoja ja festivaali korvaakin viime syksynä ensimmäistä kertaa järjestetyn Fashion Film Festivalin.

Istuin viime elokuussa muotifestareiden aikaan joka päivä leffassa katsoen Fashion Film Festivalin helmiä ja nautin joka hetkestä. Mukana oli vanhoja ja uusia elokuvia, ja näitä elokuvia yhdisti visuaalisuus ja puvustuksen tärkeä rooli elokuvassa. Osassa näytöksistä oli mukavasti yleisöä, mutta muutaman hienon elokuvallisen kokemuksen jälkeen oikein harmitti kun ihmisiä oli paikalla niin vähän. Toivottavasti Fashion Film Festivalin yhdistyminen Season Film Festivaliin tuo festivaalille enemmän tunnettuutta ja saa paikalle enemmän yleisöjä.

Vietin keskiviikkona iltaa IVANAHelsingin liikkeessä jossa juhlistettiin uuden festivaalin avajaisia. Popcornit, pirskahteleva juhlajuoma ja Anssi Kela saivat biletunnelman nousemaan kattoon ja tarkempi tutustuminen Season Film Festivalin ohjelmistoon sai harmittelemaan viikonlopulle tehtyjä muita suunnitelmia. Muutaman leffan käyn festareilla ehdottomasti katsomassa, mutta aikaa koko festarin läpi koluamiseen ei ole aikaa vaikka kuinka haluaisin. 

Jos olette Helsingissä ja mietitte kivaa tekemistä viikonlopulle, niin suosittelen ehdottomasti tutustumaan uuteen elokuvafestivaaliin. Minut löytää leffasta ainakin tänä iltana. Sitä ennen suuntaan kuitenkin ulos nauttimaan kevään virkistävästä auringosta. Ihanaa viikonloppua kamut!