VM Vintage

tunnetila: ihmetys

Ostan äärimmäisen harvoin mitään Vero Modasta. Vaatekaapissani taitaa olla kyseiseltä merkiltä vain yksi tuote: liivin puolikas, jonka ostin alkusyksystä VM:n mallirekistä. (En ole muuten käyttänyt liiviä kertaakaan.. Arvasin tämän jo ostaessani ja silti ostin sen. Why oh why?!)

Eilisellä shoppailureissulla vietimme Kampin Vero Moda/Only -kompleksissa tyttöporukalla lähes kolme tuntia. Roima ajankäyttö ei ollut turhaa, seuralaiseni lähes tyhjensivät liikkeen. Sovituskopissa viihtyviä kavereita odotellessani kiertelin liikettä ja silmäilin perus Vero Modaa hieman huolimattomasti. Ihan kivoja juttuja juu, muttei kuitenkaan minulle tarkoitettuja. Mutta sitten, ihan varoittamatta eteeni tuli oikein kiinnostavan näköinen osio, toinen toistaan hauskempia ja persoonallisen näköisiä vaatteita. Merkki oli Object. Todella kivoja juttuja ja paljon!

Olen aiemmin törmännyt merkkiin Vilan liikkeessä jossa myyjä kertoi tuotemerkin olevan uusi tulokas Suomessa ja kuuluvan samaan Best seller -ketjuun mihin mm. Vila, Only ja Vero Moda kuuluvat. Vaatteet tuntuvat aika laadukkailta ja ovat hinnaltaan hieman normaalia Vero Modaa kalliimpia. Innostuin sovittamaan hauskaa kiiltäväpintaista pallomekkoa ja kivasti leikattua college-takkia. Molemmat olivat päällä kivoja, mutta jäivät kuitenkin vielä odottamaan ostopäätöstäni.

Positiivisin yllätys löytyi kuitenkin merkin Vero Moda Vintage alta. Laadukkaan oloinen villasekoite (akryyliä ja villaa) pooloneulos lähti sovituskopin kautta mukaani ja pusero tuntuu aivan ihanalta! Mikäs tämä Vero Moda Vintage sitten on? Osaako joku valveutuneista lukijoistani kertoa? Löysin liikkeestä tätä merkkiä ainoastaan tämän poolon vaikka löydön jälkeen katselin ympärilleni entistä tarkemmin. Poolon mukana tuli musta huovutettu sydän, tarkoitettu ehkäpä avaimenperäksi. Irrallinen Vintage merkki oli H&M:n Trend -mallistosta tutun uturoosan värinen.

Löysin täältä vähän lisätietoja mallistosta. Vapaasti suomennettuna jutussa kerrottiin seuraavaa: mallisto, josta tehtiin vain limited edition, julkaistiin tänä syksynä ja siinä oli 30 eri vaatetta tai asustetta. Materiaalit olivat ylellisiä ja yksityiskohdat tarkoin harkittuja, vaatteista tehtiin hyvin graafisia. Vaatteiden värit olivat mustia ja harmaita, hyvin syksyisiä joita voi piristää aksenttiväreillä. Mallisto suunniteltiin myös toimimaan perus Vero Moda mallistojen kanssa. Keulakuvana VM Vintagelle toimi huippumalli Erin Wasson.

Poolo on aivan ihana! Helmassa on pari kerrosta kapeita kaistaleita erivärisiä harmaita ja kauluksia on kaksi päällekkäin, toinen puseron päävärinen, toinen musta. Tykkään neuloksesta hurjasti. Vaikka minulla ei ole kokemusta VM Vintagesta kuin tämän yhden tuotteen verran, niin tulen jatkossa varmasti koluaman Vero Modan säännöllisin väliajoin. Jos tätä ihanaa saataisiin vaikka lisää!

Jee! Eiku voi p...

tunnetila: pettymys

Kävin kirppiksellä. Pimeässä nurkkapöydässä huomasin jo kaukaa jotain kiiltävää ja hyvin kiinnostavaa. Harakkana hyökkäsin paikalle pienen ja metalisen kimppuun. Voi jestas, pienistä mustista metallilaatoista tehty iltalaukku. Laukun lyhyt rannehihna oli hieman kulunut, mutta itse laukku näytti priimalle. Kuin tilauksesta eteeni osui juuri tähän hetkeen sopiva pikkujoululaukku: kiva malli, hieman ylellisen tuntuinen materiaali, väri passeli, pikkulaukuksi hyvin tilava, myös hihna osoittautui irroitettavaksi joten nappasin sen heti laukusta irti ja laukun ulkonäkö sen kun parani. Hinta hieman mietitytti, oli aika kallis kirppislaukuksi, mutta päätin silti ottaa sen mukaani.

Kotona kaivoin laukun innoissani esiin ja aloin tutkia sitä tarkemmin. Mitä hel....??? Ei, ei ja vielä kerran ei. Laukussa lukee yli viisisataa kertaa pöljä, idiootti, retkuunmenijä, höynäytetty. Eli Louis Vuitton Paris, Made in France. Pelkkä merkki laukun sisällä ja vetoketjussa ei tietenkään riitä vaan joka ikisessä metallilaatassa lukee LV. Voi turkanen!!

Nyt tympii. Eihän tuota laukkua voi missään käyttää. Tosin pimeässä en itsekään huomannut sortuvani äärimmilleen viritettyyn feikkiin eli ei kukaan muukaan sitä käytössä varmaan huomaisi, mutta se, että tiedän itse kantavani neljän sentin arvoista laukkua josta jokainen sentti on mennyt alun perin piratismia, rikollisuutta ja ketkuilua kannattavaan maailmanlaajuiseen kepulitoimintaan pistää vihaksi ja on täysin periaatteitani vastaan. Huoh!

Nyt sinulla on elämäsi tilaisuus piristää minua ja kertoa, että laukku on sittenkin aito, harvinainen ja tuhansien eurojen arvoinen! Paitsi jos joku minulle niin kertoisi en uskoisi sitä kuitenkaan... Ai että pistää vihaksi! Taidankin lainata mieheni hiomakonetta, pistää laatat sileiksi ja maalata laukun uudestaan mustalla tai hopeisella spraymaalilla. Vaikka pohja olisi piratti niin muokkaus olisi uniikki!

Lainavaatteissa

tunnetila: hassuttelu

Voi itku kun mä olen surkea näiden asujeni kanssa.. Ärsyttää kun mustista kokonaisuuksista ei saa kuvissa mitään selvää ja kun suurin osa asuistani koostuu niinkin yllättävästä ja reippaasta väristä kuin musta, niin pelkkää suttua on blogi täynnä. Byää.. Anteeksi että tarjoilen teille sutta ja sekundaa. :( Alla yritelmäni muuttaa musta-mustasta vähän vaaleampi, mutta ei tuo hyvälle näytä noinkaan. Tarvitsen kipeästi Photoshop -kurssin, uuden kameran tai lisää valoa makuuhuoneeseen! Miten emme ole ymmärtäneet rakentaa kotiimme valokuvausstudiota blogikuvien räpsimistä varten, kysyn vaan..

Päivän asuna neule Comme des Garcons for H&M, kaulassa Plus -merkki Antti Asplund (se on mulla plussa kun kaikki kyselee "Miksi sulla on risti kaulassa??", "Miksi kysyt, eikö saisi olla?"), pikkumekko Lindex, housut ja kengät vanhat tutut suosikit. Tuo koru sopii paitaan ihan järjettömän hienosti, näkisittepä livenä. Tai edes kuvista selvästi.. Jotenkin materiaalit täydentävät toisiaan ja tuovat asuun hyvää henkeä.

Nelliina heitti haasteen:

Tutki poikaystäväsi / veljesi / isäsi vaatekaappi, ja muokkaa heidän vaatteistaan itsellesi käyttökelpoisia ja trendikkäitä asuja. Haasta mukaan niin monta bloggaajaa kuin itse haluat!

Innoissani tutkin äsken mieheni kaappia ja yllätys, kaappi sisälsi vain samoja värejä mitä oma kaappinikin: pääasiassa mustaa ja harmaata. Jopas olemme värikästä porukkaa. Touhukkaana kasasin itselleni pari asua miehen vaatteista enkä sitten muistanut toteuttaa haasteen varsinaista ideaa, eli tehdä miehen vaatteista itselle trendikkäitä juttuja. No, valtavalla mielikuvituksellani ne olisivat olleet miehen solmion erilaista käyttöä, valkoisen paitapuseron kuromista istuvammaksi leveällä vyöllä, valtavaan neuleeseen hukkumista jne. Näitä juttuja ette tule nyt valitettavasti näkemään.

Siis haasteen toteutus meni pieleen, mutta tässä nyt kuitenkin pari kuvaa joissa lähes 30 cm miestään lyhyempi tyttö pukeutuu miehensä vaatteisiin. Jos intoa riittää saatan toteuttaa haasteen mallikkaammin vaikka viikonloppuna. Huomattavaa; seison kuvissa varpaillani, sillä pituutta housunpunteissa oli vaikka muille jakaa. Mieheni on pitkä ja todella hoikka, siksi olin iloisesti yllättynyt että miehen pillifarkut mahtuivat päälleni ja olivat minulle jopa löysät. Hip hei! Kaikki paidat roikkuivat päälläni, takeista puhumattakaan, mutta tästä neuleesta tykkäsin. Siksi se pääsi pillifarkkujen kaveriksi kuvaan.

Alemmassa kuvassa resufarkkujen ja valkoisen paitiksen kaverina musta neule. Lahkeissa löytyy taas pituutta ja paidoissa kokoa, mutta ei paha, ei paha.. Yllätyin oikeasti miten kivalta asut päälläni näyttivät. Ehkä se on se asenne: kädet vaan taskuun ja ole cool. Asenteella ne mallitkin kantavat mitä kummallisempia luomuksia catwalkeilla ja näyttävät hyvältä, ainakin useimmiten.

Vaikka itse mokasin ja toteutin haasteen pikkasen huonosti, haastan silti kolme bloggaria koitokseen. Haasteen saavat Jonna, Ocean ja Herttainen. Ladies... *kumartaa*

Luv <3

tunnetila: ilo, oikein "jee ja jippii" -ilo

Heittäydyin otsikossa ihan teiniksi, olen niin iloisella tuulella. Haluatteko täydellisen reseptin kuinka selättää valtava lumimyräkkä ja saapua työpäivän jälkeen kotiin onnellisena? Jaa ette? Kerron sen joka tapauksessa! :)

Asuna lipallinen hattu Lindex, kaulassa suuri puuvillainen huivi H&M, alimmaisena vaatteena Filippa K:n ohut villamekko, mekon päällä tummanharma neuletakki Lindex, housut Lindex, takki tähän keliin maailman järkevin vaihtoehto, tuulta pitävä ja kosteutta hylkivä hupullinen maiharityyppinen ratkaisu Vila, kenkinä traktoripohjaiset ulko-UGGit, UGGeissa paljaat varpaat (uijuijui miten lämmintä, pehmoista ja mukavaa).

Me luvs me UGGs!!! Paksupohjaiset UGGit on parhat talvikengät ikinä! Asussa plussaa: pari neuloskerrosta piti kylmän poissa iholta, takki karkoitti kosteuden eikä siihen tarttunut lumi, takin huppu päässä piti lämmön sisällä ja UGGit taistelivat tiensä voittoon valtavista lumikinoksista ja märästä sohjosta. Ai niin, yksi must juttu tuolla kelillä: vedenkestävä ripsiväri!

Työpäivä oli tänään niin hektinen, että en ehtinyt lainkaan lounaalle. Niinpä tein kotona herkullista kylmäsavulohipastaa ja jälkkäriksi popsin eilen leipomiani joulutorttuja ja join höyryävän kuumaa glögiä.

(Kattauksessa paljon perus Iittalaa: iso Taika-lautanen, syvä pastalautanen Ego, lasit Kartiot, rusehtavat Kivi-tuikut, Citterio 98 ruokailuvälineet, utuvalkoinen Mariskooli, pieni lautanen Teema, punainen muki Teema, suola- ja pippurimyllyt Peugeot, joulunpunaiset servetit Ikea.)

Nyt on vatsa täynnä ja voi keskittyä olennaiseen, eli rentoutumiseen uuden, tänään luukusta tipahtaneen Olivian seurassa.


On muuten ihana fiilis katsella ulos ikkunasta. Tuiskuttaa joka suunnasta, ihmiset rämpivät eteenpäin ja pitävät hatuistaan kiinni. Itse tuiverruksesta kuivana ja iloisena kotiin selvinneenä ei voi kuin ihmetellä: miten talvi tulee joillekin aina yllätyksenä?!

Perusvaatekaappi osa 2

tunnetila: raukeus

Päivän agenda: viisi (!!) tuntia Ikeassa hirvittävässä ihmispaljoudessa, lähes 40 min Ikean läheisellä bussipysäkillä minihameessa bussin odottelua ja jäätymistä, tämän jälkeen viikonlopun ruokaostoksien tekoa tungoksessa, nopeasti valmistettava päivällinen ja pienet unet. Nyt ollaan tässä ja olo on ihan töttöröö! Ostoksista myöhemmin lisää, tänään rahkeet riittää vain perusvaatekaapin esittelyn kakkososaan. Listat siis kirjasta "Chic -valitse oikeat vaatteet, luo oma tyylisi".

Jos aiemmin esitelty lista yläosista tuntui mielestäsi lyhyeltä niin lista alaosista on jo minimalismia. Listassa mainitaan kahdet arkihousut, mitä?! Mustat kapeat housut, harmaat leveämmät housut, suorat housut, tummansiniset pillifarkut, mustat farkut, tummansiniset levarifarkut jne jne. Ja yksi arkihame, häh?! Totta kai täytyy olla yksi lyhyt arkihame, yksi ruudullinen arkihame, yksi kynähame, yksi hieman pidempi hame, yksi leveähelmaisempi hame... Ja sitten vielä näitä kaikkia eri väreissä. Liioittelenko vai tulisinko muka toimeen myös vähemmällä? Ei kysytä mieheltä, hänen vastauksensa saattaisi olla lähempänä kirjaa kuin kaapissani vallitsevaa totuutta.

Sitten päällysvaatteet. Huomatkaa, että urheiluvaatteet on kirjassa listattu erikseen eikä löydy alla olevasta listasta.

Aika niukka on tämäkin lista. Kylmiä päiviä varten kaapissani on untuvatakki, se riittää omasta mielestäni ja niin myös listan mukaan. Kaupunkitakkeja täytyy kyllä olla enemmän kuin yksi: lyhyt ja pidempi malli ainakin on hyvä olla olemassa, varsinkin jos käyttää hameita. Itselläni on ainakin hame- ja housutakit erikseen. Ja yhdestä kamelinvärisestä perus villakangastakista on ollut usein hyötyä vaikka yleensä se asustelee vintillä pukupussissa ympäri vuoden. Silloin tällöin haen takin käyttöön tiettyjä tilaisuuksia varten. Tuuletan ja harjaan takin hyvin ennen käyttöä, ja samat rutiinit teen kun laitan takin takaisin vinttiin. Näin takki on pysynyt hyvänä jo vuosia ja kun panostaa laatuun ja klassiseen malliin, voi takkia käyttää huoleti vuosikymmeniä.

Syksy- ja kevättakkeja riittää yksi. Pyh ja pah! Kyllä "tavallisen" takin kaveriksi kannattaa hankkia ainakin perusmallinen nahkatakki. Eli kahdella varmaan oikeastikin pärjäisi tässä kohtaa. Mutku mutku.. Takit vaan on niin kivoja!

Seuraavaan kertaan jää käsiteltäväksi vielä asusteet, urheiluvaatteet ja kengät. Sitten onkin jo kasassa koko garderoobi. Näiden listojen avulla voi tehdä vaatekappiinsa inventaarion, jos haluaa.

Inventaarion kulku. Ensin otamme kaikki vaatteet pois kaapista. Vaatteiden läpikäynnin jälkeen siirrämme listoissa mainitut vaatteet kaappiin ja jos jotain ei ole, laitamme sen ylös ostoslistaan. Mietimme tämän jälkeen pärjäämmekö nyt kaapissa olevilla vaatteilla. Kun tulemme tulokseen "emme pärjää", lisäämme kaappiin rakkaimmat vaatteemme ja mietimme taas pärjäämmekö vieläkään. Tätä voimme jatkaa niin kauan kun saamme kaappiin kaiken haluamamme. Lopulta lattialle jää vain kaksi hametta ja kolme kulahtanutta t-paitaa. Katselemme niitä hetken ja päätämme pitää nämä kotivaatteina.

Epäonnistuneen inventaarion lopputulos: kaapissa on edelleen kaikki vaatteet mitkä siellä jo alunperinkin oli ja ostoslistassa vielä lisäksi pari uutta juttua. Jospa kokeiltaisiin vuoden päästä uudestaan. Silloin ne kulahtaneet teepparit voisi ainakin pistää pois käytöstä.

Tekstit "Chic -valitse oikeat vaatteet, luo oma tyylisi" / Karina Ericsson Wärn/ WSOY

UGGh!

tunnetila: tyytyväisyys

Useamman vuoden ajan maailman tähdillä on näkynyt jalassa mm. Miamin helteessä paksuja lampaankarvasaappaita. Haloo, mikä tolkku? Alunperin australialaiset UGG -bootsit kehitettiin lammasfarmareille ja heidän rouvilleen lampolassa käytettäviksi työkengiksi ja muihin talvisiin ulkoaskareihin. Kengät oli niin miellyttävät jalassa, että niitä alettiin valmistaa myös ohuemmalla pohjalla sisäkäyttöön: Australiassa kun talvet on kylmät ja luntakin saattaa sadella, mutta taloissa ei ole kunnon eristystä eikä myöskään kunnollista lämmitystä. Yhä edelleen australialaiset farmarit käyttävät maaseuduilla UGGeja työkenkinään ja ovat autuaan tietämättömiä kenkien ympärillä vellovasta suosiosta.

Kenkien suosion kasvaessa amerikkalainen firma osti merkin itselleen, ja vaikka bootseja mainostetaan UGG Australia -nimellä, merkki ei ole enää australialaisessa omistuksessa. Aitoja ja alkuperäisiä UGGeja siis käyttävät edelleen australialaiset lammasfarmarit, maailmaa valloittaa ihan toiset yrittäjät. Aidon, Tasmaniassa käsin tehdyn UGGin tunnistaa seuraavasta merkistä.

Niin, siis alkuperäisiä UGGeja käyttävät lammasfarmarien rouvat tasmanialaisessa lampolassa ja minä, ihan täällä Helsingin urbaanissa ympäristössä. :) Paras ystäväni muutti keväällä Tasmaniaan ja tulipa minulle mieleen kysäistä olisiko Tasmaniassa UGGit järkevämmissä hinnoissa kuin täällä Suomessa. Suomessa olen nähnyt myynnissä vain sisäkengiksi tarkoitettuja versioita (joita ihmiset kuitenkin käyttävät ulkona ja siksi niistä menee pohjat nopeasti pilalle ja kengät menevät ihan "linttaan"), mutta Suomen talveen halusin ehdottomasti kunnolliset, paksupohjaiset ulko-UGGit. Ja kas, kuinka ollakaan, UGGin tehtaalle on ystäväni luota ihan lyhyt matka, tehdas on viereisessä kylässä! Niinpä ihana ystäväni teki työtä käskettyä ja nyt on minulla aidot maatalonemäntien UGGit!


Kengät saapuivat olkalaukkumaisessa dust bagissa ja voi veljet että bootsit on mukavat jalassa! UGGit on alunperin tarkoitettu käytettäväksi paljaassa jalassa ja silloin niiden kaikki upeimmat ominaisudet pääsevät esille. Itse olen kuitenkin lontostellut näissä kauppareissuilla sukkahousujen kanssa ja ihanat on. Näitä kenkiä voin suositella 100% varmuudella ihan kaikille, varsinkin heille joilla on huono ääreisverenkierto. Kauniiksi näitä ei voi kutsua, mutta hällä väliä! Tässä vielä pari kuvaa kunnon ulkokengistä: superpaksu karvavuori ja jämäkkä traktoripohja. Varren voi halutessaan kääntää ja ottaa esille karvareunuksen. Voi, nämä on jo muutaman käyttökerran jälkeen niiiiiiiin lempparit että!!

Myrsky ja mylväys

tunnetila: voipunut

Ulkona tuntuu talvelta. Myrskyvaroituskin oli tänään annettu ja sen kyllä huomasi. Töistä kotiin tullessani pidin hattua kaksin käsin kiinni ja silti se oli lentää päästä. Hyi ja hyi! Onneksi ei sentään satanut. Mutta siis, otin käyttöön talvitakin eikä se ollut yhtään liikaa. Päivän asussa ulkona takki Oxmo, hattu Lindex, kaulaliina H&M, levarifarkut Mango, saappaat Vagabond.

Työasuna tietty samat levarit ja samat saappaat, kaulassa harmaat helmet Pieces ja musta paitis second hand. En ole aikoihin pitänyt paitapuseroa. En oikein tykkää niistä kun ovat jotenkin päällä niin kylmiä. Toisin sanoen palelen yleensä aina paitiksessa. Mutta tänään, tänään en palellut vaan tunsin itseni mustassa rennossa paidassa hihat käärittynä tosi "hotilta". :) Ihmeellinen seksikkyyspuuska yhdestä hyvin istuvasta vanhasta paitapuserosta.. Mitä fiiliksiä perus paitapuserot teille aiheuttaa; ahdistusta, tyylikkyyttä, jäykkyyttä, sähäkkyyttä? Hot or not?

Tässä vielä pari kuvaa viime viikonlopun hankinnoista. Fidan puolen hinnan päiviltä ostin Guessin nahkaisen, eläinkuosisen rannekkeen jossa tuotemerkki lukee metallilaattaan valettuna (vai mitä tolle nyt onkaan tehty..) Ranneke siis aitoa nahkaa ja aika painava, tosin hieman kulahtanut, mutta kun hintaa oli huimat 50 senttiä niin otin mukaan. Tavallaan tosi mauton, en hirveästi diggaile eläinkuosista, näyttävästä Guess -merkistä puhumattakaan, mutta mielestäni tuohon hintaan ei yhtään pöllömpi löytö.


Seuraavassa kuvassa GT:ltä löytynyt harmaa pitkä t-paita jossa hihat on kääritty ylös tamppien avulla. Päällä aika kiva, ja kuinka ollakaan, Guessin rannekkeen metalliosat ovat tismalleen puseron väriset. Kuva vaan ei oikein tee yhteneväisille väreille oikeutta.

Ja vielä näin loppuun kontribuutioni tämän hetken kuumimpaan finaalitaistoon: Idols 2008. Pete on super, Anna on upea, Koop symppis ja Ansku hillityn viehättävä. Nyt kun vaan joku keksisi miten siitä Kallesta päästään eroon niin sen jälkeen minulle on ihan sama kuka voittaa. Kaikki neljä ovat hyviä tyyppejä, tosin niin on varmaan Kallekin, mutta kun Idols on kuitenkin laulukilpailu..

Sainpas sanottua!

Tuloksia

tunnetila: hmph

Vähän aikaa sitten tekemässäni postauksessa kerroin aloittaneeni Dermalogica -sarjan Age smart näytepakkauksen kokeilujakson. Tuotteet on nyt loppu (paitsi Antioxidant HydraMist ja MAP-15 Regenerator tulevat kestämään varmaan monta kuukautta, ovat nimittäin niin riittoisia) enkä huomaa ihossani juuri muita muutoksia kuin että ihoni on kuivunut entisestään. Olen laittanut omaa yövoidetta kosteuttamaan ihoa levon aikana, mutta ei tunnu sekään riittävän. Eniten hupia olenkin saanut makustellessani suussani noita tuotteiden nimihirviöitä. Voide ei ole enää voida vaan tässä tapauksessa Dynamic Skin Recovery SPF30. Tuoko hankalat kirjain- ja numeroyhdistelmät tuotteille lisää uskottavuutta?

Näytepakkauksen yhteydessä sain myös lahjakortin puolen tunnin ihonhoitoon Dermalogica -keskukseen Ruskeasuolle. Kävin hoidossa viime viikolla ja hoito oli kaikessa lyhykäisyydessään suositeltava kokemus. Hoidon alussa, heti puhdistuksen jälkeen, tehtiin face mapping, ihon kuntokartoitus, jossa selvitettiin ihotyyppi sekä ihon kunto ja tämän perusteella valittiin seuraavaksi tehtävä hoito. Hoito oli miellyttävä, rentouttava ja tehokas. Iho tuntui silkiltä vielä pari päivää hoidon jälkeenkin. Ostin hoitolasta kotiin Skin Hydrating Boosterin (jep, nimet, I know..), sillä ihoni vaatii ei vain kosteutusta pintakuivuuteen vaan myös kokonaisvaltaista kosteutusta syvälle asti.


Booster oli järjettömän hintainen, pikku pullo 30ml (92.70€), mutta toivon saavani ihoni kosteutuksen kuntoon ennen hieman yli kuukauden päästä edessä olevaa ulkomaan matkaa. Käytän boosteria nyt aamuin illoin ja seuraava ihonhoitokerta hoitolassa on viiden viikon päästä. Silloin näemme ensimmäiset tulokset. Eniten toivon löytäväni boosterista apua talvella kuivuuttaan hilseileviin yläluomiini. Kuivien luomien vuoksi en ole voinut käyttää luomiväriä useampaan vuoteen. Jos saan silmäluomeni tällä kuntoon niin ostos oli hintansa väärti. Kutisevat silmät ovat nimittäin olleet talvieni riesa. Tosin voi tässä käydä niinkin, että sinne heilahti satanen Kankkulan kaivoon. Hoh hoi! Raportoin aiheesta taasen kun raportoitavaa on.

Ja vielä muuten näistä "tuloksista". Ennen kun joku ehtii älähtää niin sanon sen nyt itse. Jokaisella on erilainen iho ja erilaiset tarpeet sen hoidossa. En siis esitä absoluuttisia totuuksia "toimii/ei toimi", vaan kerron miten oma ihoni reagoi uusiin tuotteisiin ja mitä mieltä olen itse uusista, testaamistani tuotteista. Tämän pitäisi olla sanomattakin selvää, mutta koskaan ei voi olla varma mitä palautetta tulee.

Ai juu, vielä yksi empiirisen tutkimukseni tulos. Marmatin tuossa miten kallis ei aina ole hyvää, tai ainakaan tarpeeksi hyvää hintaansa nähden. Viime päivinä olen huomannut, että joskus kuitenkin laatu todella palkitsee investoinnin tehneen onnekkaan. Testissä Minna Parikan Heidi -saappaat vs. Vagabondin Crivits -saappaat. Heideissä käynti 10 cm korosta huolimatta on kevyttä, keinuvaa ja pehmeää. Vagabondin saappaat matalammalla korolla on jalassa "ihan ok", mutta kovien pohjien kopina ja joustamattomuus tuntuvat tylsälle Parikoiden keinuvan askeleen jälkeen.

Muuten pidän molemmista kengistä valtavasti ja Vagabondit tulevat olemaan varmasti lempparikenkinä päivittäisessä käytössä pitkään, eli ovat siis huomattavasti järkevämpi hankinta, mutta tässä tapauksessa laatu ja yksilöllinen suunnittelu hakkaa bulkkituotteen mennen tullen. Tosin on tuotteiden hinnoilla myös eroa, Heidien ovh on reippaasti yli 400€, Vagabondit "vain" 159€. (Heideihin muuten liittyy eräs henkilökohtainen tragedia, mutta siitä ehkä tuonnempana lisää.. Ehkä..)

Noin, jopa tuli taas testailtua ja vertailtua! Toivottavasti puuhasteluistani on teille iloa ja hyötyä etten ihan turhaan tällä saa mainetta alituisena marmattajana. Toki kehun AINA jos kehuttavaa on, mutta pyrin olemaan myös rehellinen lausunnoissani. :) Vagabondista vielä sanottakoon, että minulla on useat kyseisen merkin kengät ja ne kaikki ovat suosikkejani: ovat kestäneet hyvin hoidettuna upeina vuosikausia ja ovat vielä todella mukavia jalkaan. Näissä saappaissa pohja on kuitenkin valitettavan kova. Ehkäpä en olisi huomannut näissäkään mitään huomauttamista jos en olisi juuri ennen tätä hankintaa saanut maistaa kotimaista herkkua. ;)

Turhamaisuutta?

tunnetila: huvittuneisuus

Olen jo vuosia käyttänyt ihonhoitoon Elizabeth Ardenin tuotteita. Ehdoton suosikkini on hellävarainen puhdistusvaahto, jonka valmistuksessa on valitettavasti ollut jo pitkään taukoa. Muuttavat koostumusta, kuulema. Tylsää, hyvään kun ei kannattaisi kajota. Valmistustauon ajan olen käyttänyt korvaavana tuotteena saman sarjan rasvoittuvalle iholle tarkoitettua vaahtoa. Myös tämä on ok, mutta vie iholtani liikaa sen tarvitsemaa kosteutta. Nyt tämäkin vaahtoni oli lopussa ja Oriflamen konsultiksi ryhtynyt ystäväni sai puhuttua minut kokeilemaan heidän tuotesarjansa vastaavaa tuotetta. Hintaa tuotteella oli reippaasti alle puolet EA:n tuotteesta, joten päätin antaa uudelle vaahdolle mahdollisuuden. Vanha vaahto loppui muutama päivä sitten ja oli aika ottaa uusi tuote testattavaksi.


Heitin EA:n sinisävyisen, läpikuultavan purkin roskiin ja pistin tilalle vaaleanpunaisen pullon. Ei. Ei ja ei. Esteettinen silmäni ei hyväksynyt pinkkiä mohkälettä lavuaarin vieressä. Hetken tuskailtuani otin tyhjän pullon roskiksesta, pesin sen huolellisesti ja kaadoin nesteen sinne. Ilokseni vaahto toimii tässäkin pullossa ihan samalla tavalla ja näyttää paljon kauniimmalta. Voi jestas mitä temppuilua! Tosin Oriflamen tuotteessa on niin voimakas tuoksu, että tunnen migreenin lähestyvän joka kerta kun pesen kasvojani. Ehkäpä täytyy antaa periksi, todeta tämä kokeilu epäonnistuneeksi ja hakea uusi pullo vanhaa, hyväksi havaittua tuotetta. Kun nyt pian saisivat "sen oikean" taas markkinoille.

Olen saanut viime aikoina pari blogipalkintoa jotka ovat ilahduttaneet kovasti.

Ensimmäisenä "I love your blog"-palkinto jonka sain Midinetiltä. Kiitos!

Säännöt:
1. Tunnustuksen saaneet saavat laittaa kuvan blogeihinsa
2. Linkitä blogiin jonka pitäjältä sait tunnustuksen
3. Nimeä seitsemän muuta ja linkitä heidän bloginsa
4. Jätä viesti heidän blogeihinsa, jotta he tietävät nimeämisestä


Hui, seitsemän blogin nimeäminen on vaikeaa, sillä tunnustus on varmaan jo kiertänyt lähes kaikkialla. Eli jos luet blogiani ja sinulla on oma blogi etkä ole vielä tätä tunnustusta saanut, niin nappaa tästä. Saat palkinnon siitä että lukemalla juttujani ilahdutat minua! Olisi myös kiva jos lukijat kommentoisivat enemmän, siitä saa aina puhtia kirjoittaa lisää.

Toisen palkinnon sain Herttaiselta. Taidepalkintoa varten täytyy valita "viisi blogia, joita arvostat luovuuden, kuvituksen, mielenkiintoisen sisällön ja/tai blogosfääriin tehdyn panostuksen johdosta millä tahansa maailman kielellä." Sain tunnustuksen seuraavan lauseen saattelemana: "Tunnetila - paras sisustaja! En hirveästi ole muiden koteja nähnyt mutta en usko että monen koti voisi lyödä Ninan kotia!" (Herttainen on siis käynyt meillä vaateostoksilla. :) )

Voitte uskoa että tällaisen palkinnon saaminen ilahduttaa erityisesti! Koti on minulle hyvin tärkeä paikka, sillä matkustelemme kohtuullisen paljon ja arkenakin vietän iltojani usein poissa kotoa. Kotiin täytyy olla kiva palata ja siellä on ihana ladata akkuja ja vain olla. Kiitos siis Herttainen, olen älyttömän iloinen "oikean elämän" palkinnosta!

Jaan taidepalkinnon puolestani seuraaville bloggaajille:

1. Nelliinalle taidokaan mielikuvituksellisista tuunauksista, nimimerkillä "en ikinä itse keksisi"
2. Bealle silmäkarkista, blogin asut ja kuvitus yleensäkin on aina silmääni miellyttävää
3. Ellenille tyylin säilyttämisestä niin pukeutumisessaan kuin blogin ulkoasussakin
4. Tiitille taidokkaasta kielestä joka ilahduttaa hauskuuksilla päivittäin ja
5. Anna-Marialle koska hän vaan on omassa olemisessaan niin chic!

Kahdet kengät päivässä pitää lompakon ohuena

tunnetila: euforia

Eilinen The Swell Seasonin keikka ylitti kaikki odotukseni ja leijailen edelleen jalat 7cm maanpinnan yläpuolella (tuo korkeus johtunee myös eräästä toisesta asiasta josta hieman myöhemmin lisää). Keikka alkoi kuten leffa: mies ja puhkisoitettu kitara kahdestaan. Akustisena, ei mikrofonia. Loistava biisi, tuskainen tulkinta. Noin 10 sekuntia ensimmäisestä ilmoille kajahtaneesta soinnusta ihoni oli jo kauttaaltaan kananlihalla ja kyyneleet valuivat pitkin poskia. Voi jestas mikä fiilis! Ja sama olo jatkui lähes koko kaksituntisen keikan. Biisilistalla olivat kaikki Once -leffassa kuullut biisit sekä bändin muuta tuotantoa. Piano ja heleä naisääni tekivät myös tehtävänsä ja iso osa keikasta menikin silmiä pyyhkiessä. Todella, todella hyvä keikka! Tätä lisää!!

Ennen upeaa konserttia kävin Antti Asplundin showroomin avajaisissa. Tila on huomattavasti entistä viihtyisämpi ja avarampi. Vaatteiden esillepanoon on enemmän tilaa ja ne pääsevät valkoisessa tilassa hyvin oikeuksiinsa. Tila on valkoinen, esillä olevat vaatteet mustia ja valkoisia, vieraiden dress code oli black. Mikä ihana harmonia! Mustavalkoinen minäni nautti. Lupaan, että aiheeseen palataan vielä ihan omassa postauksessaan.

Tänään kävin aamulla kaupungilla ja ostin itselleni saappaat. Juu, onhan minulla jo useat mustat nahkasaappaat, mutta kaikki saappaani on joko tosi korkeita tai ihan matalia, välimalli on puuttunut jo vuosikausia. Nyt löysin mieleiseni ja parin päivän miettimisen jälkeen hain ne pois kaupasta. Haaveissa oli ratsastussaappaan tyyliset klassikot hieman korkeammalla kannalla, mutta sopivia ei löytynyt millään. Annoin sitten hieman toisenlaiselle mallille mahdollisuuden, toivottavasti nämä täyttävät niille asetetut vaatimukset: näillä on jaksettava kävellä, ilman tuskaa, pitkiä matkoja. Saapa nähdä.. Mekko Hanna Saren by Seppälä, saappaat Vagabond.



Kaupungilta kotiin tullessani huomasin Fidassa olevan "puolen hinnan päivät". Hain sitten sieltä vielä samalle reissulle toiset kengät. Hui! Nämä harmaat kaunokaiset maksoivat vain 2.80€ joten tämä hairahdus sallittakoon. Taitaa olla muuten ensimmäinen kerta kun ostan kirppikseltä kengät. Uskalsin ne kuitenkin ottaa kun ovat kokonaan nahkaa, niin pinta, sisus kuin pohjakin. Merkkinä italialainen Baldan. Kengät tuntuvat todella hyvin tehdyiltä. Täytyy viedä heti suutarille ja teettää näihin uusi pohja kuluneen nahkapohjan suojaksi ja pyytää myös kenkään sisälle jonkinlainen käsittely, desinfiointi tms. Vai saako tuollaista palvelua suutarilta? Tiedän, että ihmiset ostavat paljon kenkiä kirppiksiltä, mitä teette niille ennen kuin otatte ne käyttöön? En voi kuvitellakaan pitäväni jalasani kenkiä, joissa on toisen ihmisen jalkahikeä. Yök! :) Tässä vielä kuva pienistä ja siroista avokkaista, merkki Baldan.

Olispa jo ilta!

tunnetila: odotus

Taas on tällä viikolla menty eikä meinattu ja kaiken maailman kissanristiäisissä on tullut pyörittyä. Forumin uudistetun Vero Modan avajaiset oli eilen. Tarjoilut ok (juustoja, keksejä ja hedelmiä sekä viiniä), dj ok, paikalla liikaa ihmisiä kuten aina. Mutta sellaista se on perus vip-bileissä. VIP-bileissä taas mahtuu olemaan kunnolla ja palvelu on sen mukaista, mutta niihin taas ei ole tavallisilla pulliaisilla (kuten minä) mitään asiaa. Kohtalaisen positiivinen fiilis tapahtumasta jäi kuitenkin mieleen päälimmäiseksi.

Myös Henkan Comme des Garcons -mallisto, tai siis sen rippeet, tuli eilen katsastettua ja kuten arvata saattaa, kaikki kiva meni sivu suun kun en jaksanut lähteä heti aamusta ovea rynkkyttämään. Yhdet housut ja ne pallolliset tennarit olisin halunnut, mutta nopeat syö hitaat ja jäin ilman. Asiakaspalautuksia odotellessa... Tosin yksi ohuehko villaneulos tarttui mukaan, siitä kuvia myöhemmin. Ja hei, tamperelaiset, jos teidän Henkaltanne niitä tennareita vielä löytyy niin hakisiko joku ihana mulle sieltä ne koossa 38? Täältä löytyi vielä normaali kokoni eli 37 mutta puristivat, peijoonit, kovasti. Kiitti! :)

Kengistä puheen ollen.. Ette arvaa mihin netissä törmäsin?! Kas tässä: Biker Reinot!! Mahtava joululahjaidea isälle tai miehelle! :) Ei taitaisi meidän mies olla moisesta yllätyspaketista kovinkaan ilahtunut..

kuva täältä

Tänä iltana ohjelmassa on yhdet avajaiskemut ja sitten ihana ihana keikka. Minua kovasti ihastuttaneen Once leffan päätähdet saapuvat Suomeen ja vetäisevät illalla setin loppuunmyydylle Wanhan salille. Kivaa, en malttaisi odottaa. Tai okei, en malta odottaa että pääsen ensin kotiin ja päikkäreille, sitten uutta intoa puhkuen keikalle. Näistä ja muusta tapahtuneesta kuitenkin lisää tulevan viikonlopun aikana.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!

Nyt meni jo liian mukavaksi..

tunnetila: tylsyys

Kun useimmiten käyttämäni takki on viime päivinä ollut sadetakki, en ole jaksanut panostaa muuhunkaan arkipukeutumiseen. Tänään kuitenkin taisin vetää mukavuusasun jo liian överiksi.. Tosin kukaan ei töissä sanonut mitään, joten täydestä taisi mennä. Läksin nimittäin töihin lähes samoissa vaatteissa missä tassuttelen illat pitkät kotona, neljän seinän sisässä. Kotilökärit vaihdoin kuitenkin tavallisiin housuihin etten paljastuisi niin helposti. Olo oli kieltämättä kuitenkin kaikkea muuta kuin mukava, mietin koko ajan että tämä päivä oli pohjanoteeraus ja että huomisesta alan taas skarpata. Sitä paitsi huomenna ja perjantaina on taas työpäivien jälkeen jos jonkinlaista kekkeriä, joten pakko katsoa mitä päälleen laittaa. Seuraavassa siis luultavasti (toivottavasti ei!!) tulevan talven käytetyin takki, Marimekon sadetakki.


Kun taannoin mainitsin että olen kyllästynyt ns. kalliimpien tuotteiden laaduttomuuteen niin tämä takki on yksi niistä. Sadetakki ei tosin ollut mikään ökyöky-kallis, mutta halvemmallakin saman tarkoituksen ajavan takin olisi jostain muusta liikkeestä saanut. Sadetakissa on aika massiivinen metallinen vetoketju joka hajosi jo parin käyttökerran jälkeen. Toki takki lähetettiin ompelijalle joka vaihtoi firman laskuun tilalle ehjän vetskarin, mutta silti (muistaakseni) lähes pari sataa euroa maksanut takki ei saisi heti mennä rikki. Onneksi uusi vetoketju on toiminut moitteettomasti jo pari vuotta. Samalla muuten kun ostin takin, ostin Marimekosta sateenvarjon. Ja ensimmäisellä käyttökerralla siitä katkesi pinna, vaimikäseoli, se metallinen mikä pitää varjon kuosissaan. Siitä en jaksanut enää valittaa vaikka syytä varmaan olisi ollut.

Tässä vielä päivän asuni tänään töissä. Valkoinen toppi Mango, musta pidempi toppi myös Mango, neuletakki Lindex, housut Lindex, kengät Vagabond.

Ja verratkaapa asua kotioloasuuni.. Hmm.. Vain housut on vaihdettu. Kotilökärit kuvassa jo vuosia palvelleet Nanson supermukavat pöksyt. Ja mummon neulomat villasukat.

Lököhousujen lahkeet on jo rikki ja rispaantuneet, mutta kun johonkin kiintyy niin luopuminen on vaikeaa. Kenkäkaappia järjestäessäni löysin sieltä kolmet (ehkä neljät) kengät jotka täytyisi heittää roskiin. Suutarikin nauroi niistä kaksille viime kesänä ja sanoi ettei niitä voi enää korjata. Suutari totesi myös heti kengät nähdessään: "No näitä on kyllä käytetty ja rakastettu!" No niin on enkä millään voi heittää niitä roskiin. Jos ne vielä ensi kesänä palvelisivat.. Onko teillä vanhoja ja rikkinäisiä, mutta ah niin rakkaita vaatteita, kenkiä, laukkuja, joista ei millään raaski luopua vaikka järki niin kehottaisi?

Perusvaatekaappi osa 1

tunnetila: kertaus on opintojen äiti, ja muita latteuksia

"Chic -valitse oikeat vaatteet, luo oma tyylisi" -kirja tarttui muutama vuosi sitten mukaani Suomalaisen kirjakaupan alesta. Ostin kirjan mutta lykkäsin sen kotona samantien hyllyyn ja unohdin sinne. Viikonloppuna tutkailin kirjahyllyä ja kiiltävä lila kansi osui silmääni. Nyt olen selaillut kirjaa ja päätin jakaa muutamia vinkkejä kanssanne. Juu juu, tuttua huttua, mutta mahdollisesti myös jotain uutta. Kirjassa mm. sanotaan, että mustat alusvaatteet sopivat mustien vaatteiden alle, mutta valkoiset vaatteet kaipaavat alle neutraalit, ihonväriset alusvaatteet, ei missään tapauksessa valkoisia. Kas vain! Koska niitä valkoisia sitten käytetään, kysyy hölmistynyt allekirjoittanut joka omistaa vain mustia ja valkoisia vaatteita ja myös ainoastaan mustia ja valkoisia alusvaatteita.

Kirjan ovat luoneet/kirjoittaneet/toimittaneet/tehneet Karina Ericsson Wärn, joka mm. kirjoitaa muodista ja trendeistä Damernas Världiin ja Svenska Dagbladetiin, graafinen suunnittelija Elsa Lokrantz, entinen malli ja tv-juontaja, nykyisin hän suunnittelee muotimainoksia sekä Cecilia Tivar joka myös aloitti uransa mallina mutta toimii nykyään stylistinä (ainakin kirjan kirjoittamishetkellä). Kotimaisissa muotiblogeissa hypetetään Ruotsia ja Tukholmaa mielestäni jopa huvittavuuteen asti, mutta sieltä nämäkin neitokaiset vinkkinsä meille tuovat sovellettaviksi. Sovitaan kuitenkin, että hypettämiselläkin on rajansa ja ihan kaikkea ei kannata uskoa mitä on kirjoitettu. Okei?

Ja sitten asiaan. Haluatteko listan naisen perusvaatekaapista? Vaikkette haluaisikaan niin tässä se tulee. Aloittakaamme jo yllä mainituista alusvaatteista.

Katsaus omaan vaatekaappiin paljastaa, että oikeilla linjoilla ollaan. Paitsi niitä ihonvärisiä liivejä ei löydy, ja alusvaatteita, sukkia ja yökkäreitä on kyllä paaaljon enemmän. Tosin vähemmälläkin pärjäisi. Kai.. Olen kyllä yökkäri-ihminen. Täytyy olla toppi ja mikroshortsit, pikkumekko, pyjama capreilla ja pitkillä lahkeilla sekä pyjaman yläosa lyhyt- ja pitkähihaisena. Ja vielä pitkähelmainen yöpuku ja ja.. kotiasuista puhumattakaan. Okei, ehkä jätän Nanson ystävämyynnin väliin myös ensi vuonna.

Sitten on vuorossa yläosat.

Näin. Listat tuntuvat yhteen laskettuina aika pitkiltä, mutta kun alkaa miettimään omasta vaatekaapista löytyvien vaatteiden määrää niin olisipa vaatekaapissa ihanan väljää jos siellä olisi vain kirjan "suosituslistoissa" mainitut jutut. Viimeisimpien trendien mukaisia tunikoitakin kaapissani on varmaan 10 eikä niitä listassa mainita lainkaan. Ainut mekko muuten mainitaan osassa "erikoistilanteet". Kohdassa sanotaan näin: "Yksi yksinkertainen leninki tai kokopuku, joista saa asusteilla niin juhlaviin kuin muodikkaisiinkin tilaisuuksiin sopivan."

Tässä vielä listoista esimerkkinä kaksi asua joissa a) ne valkoiset liivit paistaa todellakin läpi, täytynee hankkia ihonväriset ja äkkiä ja b) yksi pusero juhlavampiin tilaisuuksiin. Tämä Mangon pusero on pelastanut minut monesta tilanteesta. Röyhelöt tekevät siitä hieman juhlavamman, mutta puuvilla materiaalina mahdollistaa sen pitämisen esim. farkkujen kanssa töissä.

Mitäs sanotte listoista? Kaksi ensimmäistä on tässä, tulossa on vielä alaosat, päällysvaatteet, kengät, asusteet ja pari ekstraa päälle. Näissä listoissa käydään siis läpi perusvaatteita joilla nainen pärjää tilanteessa kuin tilanteessa. Vähän samaa juttua kuin Niina Kurkisen Naisen kymmenen parasta vaatetta, mutta laajemmassa, koko vaatekaapin käsittävässä mittakaavassa.

Tekstit siis "Chic -valitse oikeat vaatteet, luo oma tyylisi" / Karina Ericsson Wärn/ WSOY

Testejä

tunnetila: kiinnostus

Olen loppuviikon aikana testaillut uusia asioita. Uutta tuoksua, uutta kosmetiikkaa sekä uutta juomaa.

Ensimmäisenä testasin Calvin Kleinin syksyn uutuustuoksua: Secret Obsession. Jo pakkauksen ja pullon ruskea sävy saivat minut epäilemään. Yleensä pidän raikkaista ja ylellisistä tuoksuista, väreiltään usein värittömiä, vaaleanpunaisia tai kellertäviä, ei koskaan ruskeita. Ruskea väri tuo mieleen mausteiset, etnisvaikutteiset voimakkaat tuoksut ja niitä en koe lainkaan omakseni. Suihkautus pullosta vahvisti etukäteisarvioni. Tuoksu oli hyvin mausteinen. Vein tuoksun töihin ja kolme kollegaani testasivat sitä. Kaksi heistä piti tuoksua liian voimakkaana ja tunkkaisena, yhden mielestä se oli "ihan ok".


Tuoksu on suunnattu muistaakseni 25-40 vuotiaille naisille, mutta työporukassani ainoa tuoksusta pitänyt on kuusikymppinen kahden lapsenlapsen mummu. Meillä tuoksu ei siis osunut sopivasta kohderyhmästä huolimatta kohdalleen. Haluaisiko joku blogini lukijoista testata tuotetta? Jos kiinnostuit ja pidät etnisistä tuoksuista voin laittaa pullon postissa tulemaan. Laita minulle sähköpostia niin sovitaan asiasta tarkemmin. Minulla tuoksu (isohko pullo, arvo n. 50€) jää käyttämättä jotan laitan sen mielelläni eteenpäin.

Seuraavaksi kerron aamulla testaamastani Dermalogican Age Smart tuotesarjasta. Heti alkuun sanottakoon, että sarjan käyttö ei sovellu aamu-uniselle jolla aamutoimiin jää aikaa kymmenen minuuttia. Sarjaa käytetään nimittäin seuravasti:

1. Puhdista iho Skin Resurfacing Cleancer puhdistusaineella.
2. Suihkauta ihollesi seuraavasta pullosta Antioxidant HydraMist, pidä silmät kiinni ettei suihketta joudu silmiisi.
3. Ota pieni määrä MAP-15 Regeneratoria ja sivele iholle kohtiin, joissa näkyy ikääntymisen merkkejä.
4. Levitä iholle Dynamic Skin Recovery SPF30 voide.

Ja nyt, tadaa, puhdistus ja rasvaus on suoritettu ja voitkin ruveta meikkaamaan. Paitsi etten voinut. Ihoni on nimittäin aika kuiva ja jouduin lisäämään vielä näiden voiteiden ja Mistien päälle omaa päivävoidettani sillä kasvojen ihoa alkoi kiristää ikävästi. Huh, myönnän olevani ihminen, jonka aamurutiineihin moinen purnukoiden kanssa pelaaminen ei sovi lainkaan. Aion kuitenkin nyt käyttää näytepurkit kuurimuotoisesti loppuun. Kerron teille heti jos voiteet toimivat ja alan näyttää taas 15-vuotiaalta! Ai mutta hitto, silloinhan mulla oli akne..

Viikonlopun ruokaostoksia tehdessäni silmiini osui uutuustuote, UpCiderin Natural -kolmen omenan siideri. Siideri on viinipullon kokoisessa lasipullossa, pullon päällä aito "korkkikorkki". Pullo aukeaa siis samalla tavalla poksahtaen kuin kuohuviini, joten nyt saa ruokakaupastakin hieman luksuksen tuntua tavalliselle aterialle. Siideri oli mielestäni aika makeaa ja mehumaista. Toisin sanoen liian helppoa juotavaa. Pullo tulee huomaamatta nautiskeltua ruoan kanssa kokonaan tuossa tuokiossa kun sitä juo janoonsa. Tosin eipä siitäkään vahinkoa pääse syntymään, siiderissä kun alkoholipitoisuus on se normaali eli 4.5%. Ja nytkin meitä juojia oli kaksi.

Uskon, että tulen ostamaan siideriä jatkossakin, varsinkin jos Alkossa käynti on unohtunut ja on vaikka vieraita tulossa. Juoma sopii hyvin seurusteluun ja pienten herkkujen naposteluun. Pullo on kuitenkin aika kallis, muistaakseni 6€, joten lähes samaan hintaan saa Alkosta hyvää viiniä, jossa on enemmän aromeja, viehättäviä makuja ja myös enemmän potkua. :)


Noin, tämän viikon testaukset taitaa olla suoritettu ja nyt on aika lähteä hieman ulkoilemaan vaikkei tuo sunnuntaiaamun sää kovin houkuttelevalta näytäkään. Tänään on Valkoisessa salissa Old Toy Swap, vanhojen lelujen myyjäiset. Käyn tilaisuudessa joka vuosi vähintään kerran (tapahtuma järjestetän joka kevät ja joka syksy) ja usein olen löytänyt sieltä kivoja juttuja. Ja vaikken mitään ostaisikaan, niin on ihana katsella ja hypistellä vanhoja upeita nukkeja, nukkekodin tarvikkeita, prameita vanhoja autoja ja ennen kaikkea ilahdun jos löydän vintage Barbie-nukkeja. Ne ovat vieneet sydämeni, mutta niitä on todella harvoin tarjolla.

Päälle ajattelin laitaa nahkatakin ja Hanna Sarenin mekon. Täytynee ensin käydä ulkona testaamassa tarkeneeko. Voi olla että palaan pian takaisin sisälle ja otan kaapista esille housut ja paksun neuleen!


Oletteko te onnistuneet löytämään kivoja uutuustuotteita mitä voisitte suositella muille? Uusien juttujen testailu on aina hauskaa ja hyvin valaisevaa. Ja ei, nämä eivät ole maksettuja mainoksia. Sitä paitsi jokaisesta tuotteesta löytyi tällä(kin) kertaa jotain kritisoitavaa...

Autiolla saarella

tunnetila: harjoitus tekee mestarin

Lovely haastoi minut tekemään elämäni ensimmäisen kollaasin. Hui!

"Joudut autiolle saarelle, jossa päivällä voi olla hyvin lämmin ja yöllä hyvin kylmä. Saat kuitenkin ottaa kolme asukokonaisuutta mukaan saarelle. Mieti mitä tarvitset siellä ja päätä sen mukaan kolme asukokonaisuutta. Haasta sen jälkeen kolme jotain muuta."

Kuten jo aiemmin olen kertonut, olen hyvin käytännönläheinen pakkaaja enkä halua raahata mukanani mitään ylimääräistä. Niinpä minulle tuotti kovasti päänvaivaa keksiä mukaan kolme asukokonaisuutta. Miksi roudata liikaa kun kahdellakin pärjää?? Siispä tein vain kaksi kollaasia, kaikki muu olisi ollut turhaa. Paitsi päivänvarjo. Näistä kollaasien vaatteista jokaista voi käyttää toistensa kanssa, mutta erittelin ne nyt lämpimien tuntien ja viileiden hetkien mukaan.

Tällä setillä mennään siis helteellä.

Ja näihin kääriydytään kun aurinko laskee ja ilma viilenee.


Valkoista tunikaa voi käyttää myös päivällä bikineiden ja sandaalien (plus asusteiden) kaverina ja jos päivällä tuulee kovasti, niin haaremihousut on ihana vaihtoehto myös päiväasuksi. Neuletakki (kuvan takki See By Cholé) on lähes samanlainen kuin lempparineuletakkini, joten tiedän että siihen on kiva päivällä kääriytyä hetkeksi uimisen jälkeen mutta kun illalla laittaa napit kiinni ja hupun päähän niin se lämmittää ihanasti. Ja tärkein: iso huivi täytyy olla AINA mukana. Sitä voi tarvittaessa käyttää vaikka rantapyyhkeenä, istuma-alustana, päässä, kaulassa, hartioilla, sekä päivällä että yöllä.

Kas noin! Nuo tamineet mukanani voisin jäädä autiolle saarelle milloin vain! Pärjäisin ainakin hetken.. Ja luulen ettei kotiin olisi kovin pian tulemista, vaatteet on nimittäin löydetty Net-A-Porterista ja pelkkä huivi maksoi 542€.. Kuinkas pitkään sitä pitikään olla maanpaossa että luottokorttirikkeistään pääsee eroon??

Haastan edelleen Shandin, Herttaisen ja Mikkanin.

Töttöröö (ja pb)

tunnetila: jännitys

Töttöröö, torvet soi arvonnan loppumisen ja voittajan julistamisen kunniaksi.

Kommenttinne olivat ihania, kivoja, kilttejä, ilahduttivat, saivat hymyilemään ja vahvistivat vielä ajatustani siitä, että blogini lukijoiksi on valikoitunut harvinaisen fiksua porukkaa. :) Kysymykseeni blogini luokitteluun eniten ääniä saivat tyyliblogi ja lifestyle. Olen iloinen noista valinnoista, sillä mielestäni en kirjoita muotiblogia vaikka Suomessa kaikki vaatteista kirjoittelevat bloggarit luokitellaan lehdissä ja ihmisten puheissa helposti muotibloggareiksi. Pidän valinnoistanne, sillä muoti vaihtuu mutta tyyli pysyy!

Itse onnettarena toimineena voin kertoa arvonnan sujuneen hyvin ja olleen tarkan valvonnan alaisuudessa suoritettu. Ja voittaja on... NELLIINA! (Ihan kun Nelliinalla ei jo olisi tarpeeksi sieviä laukkuja.. Toim. huom.) :)

Mutta sitten jotain ihan muuta. Keskiviikon Divaanin/Iittalan onnistuneiden kekkereiden jälkeen pääsin eilen kokemaan ei niin onnistuneen illan. Olivia-lehden lukijoille järjestettiin Kampin Mangossa shoppailuilta, tarjolla mm. ale-prosentit Mangon tuotteista, yllätyskassi ja kampaajan palvelu. Ilta alkoi seitsemältä ja jo varttia vaille kaksi pitkää jonoa kiemurteli pitkin Kampin käytäviä. Ovet avattiin sovitusti klo 19.00 mutta sisään ihmisiä päästettiin turhauttavan hitaasti. Olin jo kääntyä kannoillani mutta päätimme ystäväni kanssa jäädiä kuitenkin jonoon. Pääsimme sisään yli puolen tunnin seisoskelun jälkeen klo 19.25. Liike oli liian täynnä, kampauspisteeseen (jossa näytti olevan vain yksi kampaaja) oli pitkä jono (ei sillä että olisin ollut siihen menossa) ja tarjolla olleet karkit oli syöty. Viidentoista minuutin ihmisiin törmäilyn jälkeen nappasimme ystäväni kanssa yllätyskassit mukaamme ja päätimme suunnistaa väljemmille vesille, eli herkuttelemaan italialaiseen ravintolaan pinkillä ja kuohuvalla juomalla sekä suussa sulavilla saapasmaan herkuilla.


Yllätyskassista löytyi seuravaa: Mangon uusi esite, Cola-Light pullo ja Redkenin Real Control -sarjan hiusnaamio. Hmm.. Ystäväni sentään otti lisäksi mukaansa tarjolla olleen uuden Olivian, mutta mitä minä sillä, Olivialla Olivian tilaajana, olisin tehnyt?? Hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Olisiko tässä ollut paremman suunnittelun paikka? Ihmismäärä kun näytti tulevan järjestäjille yllätyksenä vaikka tilaisuuteen piti ilmoittautua etukäteen. Kuka arvaa mitä otsikon kirjainyhdistelmä "pb" tässä tapauksessa tarkoittaa? ;)

Eilisestä asusta ei sattunut tuleman kuvaa, mutta tässä tämän päivän mukavuusasu. Duffelimainen neuletakki Global, tunika Lindex, koru Två, housut Lindex, kengät Vagabond.

Nukun aina huonosti jos olen nauttinut illalla alkoholipitoisia juomia enemmän kuin yhden ravintola-annoksen, joten eilisten muutaman lasillisen jälkeen mukavuusasu oli ehdoton jotta jaksoin töissä edes kohtalaisen skarppina tämän päivän. Mutta nyt, thank God it's friday!

Kiitos vielä kerran kaikille arvontaan osallistuneille ja muillekin lukijoilleni. On kiva että olette olemassa! :)