Uudet vanhat remmikengät

tunnetila: tyytyväisyys



Trendin ja Aussien ensimmäistä blogigaalaa juhlittiin keskiviikkona. Tiedätte vaatekaappini, en oikein omista mitään juhlavia vaatteita vaan pyrin käyttämään kaikkia vaatteitani myös arjessa. Olin päättänyt tälläkin kertaa kaivaa asun vanhoista vaatteistani enkä halunnut hankkia mitään uutta. Vähän olin huolissani tavanomaisesta asustani sillä tilaisuuden nimessä mainittiin sana 'gaala', mutta onneksi pitkiä, gaalaan soveltuvia iltapukuja, ei tilaisuudessa juuri näkynyt. Ajattelin myös että voin laittaa tavallisemmat vaatteet sillä olin tilaisuudessa ainoastaan Iinan avecina eikä blogini ollut ehdolla kilpailusarjoissa.

Käänsin nahkahousujen lahkeet normaalia lyhyemmiksi jotta sain niihin vähän arjesta poikkeavaa ilmettä. Kengät näkyivät siis kunnolla ja tämä oli aiheuttaa ongelmia asun kenkävalinnassa. Mallailin kenkäparia jos toistakin, mutta kaikki tuntuivat liian raskailta. Synkkä asu kaipasi hieman keveyttä ja sitä ei meinannut kenkäkaapistani löytyä. Kunnes kipaisin vintille ja kaivoin pölyisen laatikon esiin!

pusero Lindex, nahkahousut Jimmy Choo for H&M,

clutch Friitala (second hand), korot Marcello Barani

Pölyisestä kenkälaatikosta paljastui musta avokaspari jonka olen ostanut vuonna 2001. Kengät on siis yli kymmenen vuotta vanhat. Juhlin Marcello Baranin avokkaissa ystäväni häissä kaasona vuonna 2001, sen jälkeen käytin kenkiä pari vuotta ahkerasti kunnes kaipasin vaihtelua. Onneksi olin jo tuolloin satsannut laatuun, kengät ovat nahkaa pohjia myöten, joten kengät olivat laatikossaan oikein hyvässä kunnossa. Pyyhin ja kiillotin kenkiä hieman ja sain niistä juuri sopivat kengät asuuni. Pakko myöntää että hieman ne puristivat illan tiimellyksessä, mutta pärjäsin niillä silti paremmin kuin monilla uudemmilla kengillä. Hyvä lesti on aina hyvä, vaikka olisikin käynyt vähän pieneksi. :) 

Samasta pahvilaatikosta löytyi omassa kenkälaatikossaan myös toinen korkkaripari samalta ajalta. Mustat tolppakorkoiset avokkaat olisivat olleet omiaan tämän hetken muotivirtauksiin, mutta nuo kengät olivat keinomokkaa ja kun nostin siistiltä näyttävät kengät laatikostaan, niiden pinta karisi laatikon pohjalle. Roskiin joutivat. Tässä siis yksi lisäsyy satsata ostoksissa laatuun. Saman aikakauden nahkakengät pääsevät taas käyttöön, keinomateriaalikengät päätyivät roskikseen materiaalin ollessa kovaa ja muodotonta ja pinnan karistessa irti. 

Säilytättekö Te vanhoja kenkiänne niiden uutta tulemista varten vai luovutteko kengistä kun kyllästytte niihin?


Ps. Tämä postaus on kirjoitettu perinteisesti läppärillä. Alla olevaan testipostaukseen kaivataan vielä neuvoja. Kiitos jos joku Teistä osaa auttaa! 

Testiviesti

tunnetila: kokeilu

Testaan tässä miltä tuntuu päivittää blogia tabletilla. Ei näytä oikein onnistuvan.. Fonttia ei saa muutettua eikä vanhat tallennetut tekstit näy. Laitoin siis läppärillä muutaman kuvan valmiiksi yhtä postausta varten jota ajattelin nyt tabletilla muokata, mutta tämä rakkine näyttää tuon pohjan olevan tyhjä. Ja kaikkien muidenkin, myös jo julkaistujen juttujen kohdalla on sama ongelma.

Tietääkö joku täytyykö minun muuttaa bloggerissa asetuksia vai eikö hommaa muka saa toimimaan?
Käytössäni on iPad3, osaisiko joku Applen käyttäjä neuvoa? Normaalisti olen "Apple-yhteensopimaton" ja vannon PCn nimeen, homma on ehkä myös siksi vähän hakusessa...

Kasvot kuosiin

tunnetila: hämmästys

 

Kun aloitin blogin pitämisen neljä vuotta sitten meikkini koostui meikkivoiteesta ja ripsiväristä. En tuntenut oloani kotoisaksi edes huulikiillon kanssa, luomiväristä puhumattakaan. Eilen Trendin ja Aussien järjestämään blogigaalaan laittautuessani ihmettelin meikkipussista löytyvää meikkiarsenaalia ja vielä enemmän sitä, mitä kaikkea tarvitsinkaan huolitellumman meikin tekemiseen.

Nykyään käytän arkena meikkivoiteen ja ripsivärin lisäksi myös valokynää, peitevoidetta, aurinkopuuteria sekä lähes päivittäin myös huulikiiltoa. Siistimpään meikkiin tarvitsen meikkivoiteen alle primerin, luomille kahta eri sävyistä luomiväriä, mustaa rajauskynää, vaaleanpunaista kynää katseen kirkastamiseen, puuteria meikin kiinnittämiseen sekä huulipunaa ja -kiiltoa. Parhaimmassa tapauksessa sipaisen kynsiini vielä asua piristävää kynsilakkaa.

Kuvassa yllä tämän hetkisiä suosikkituotteitani joista en luovu. Osa tuotteista saatu blogin kautta. (Elizabeth Ardenin musta smokyeye rajauskynä on makuuni liian pehmeä ja pidän enemmän nestemäisestä rajauksesta, mutta tällä hetkellä tuo on ainut musta rajauskynä mitä meikkipussista löytyy joten sillä mennään.) MSCHICin Kide-aurinkopuuteri on yksi maailman parhaista tuotteista ja ilman sitä en tule enää toimeen. Kun taannoin kyselin suosikkikosmetiikkatuotteistanne niin vastaisin kysymykseen ehkä itse tuon aurinkopuuterin. Sillä peittää väsymyksen ja kalpean ihon hetkessä!

Olen neljän viimeisen vuoden aikana tutustunut uusiin meikkeihin ja meikkisarjoihin enemmän kuin koko aikaisemman elämäni aikana yhteensä ja jopa oppinut hieman meikkaamaan ja soveltamaan oppimaani. Ikääkin on tullut samalla sen neljä vuotta lisää ja ilme alkaa olla päivä päivältä nuutuneempi. Siksipä ulkonäön freesaus alkaa olla jo paikallaan.

Tuletteko Te toimeen parilla suosikkituotteellanne vai käytättekö meikin tekemiseen suurempaa meikkiarsenaalia?   

 

Kevätsuosikit

tunnetila: tykkäys 

Ihanaa että lumi on jo melkein kadonnut ja talvikengät on saanut vaihtaa keväisempiin versioihin. Olen täysin hullaantunut näihin alesta löytämiini Shabbies Amsterdamin mokkasaappaisiin ja käytän niitä koko ajan. Käytin saappaita heti ne ostettuani, laitoin niihin vain paksut karvapohjalliset että tarkenin pakkasilla paremmin, mutta kenkien puu- ja nahkapohja kärsi noista käyttökerroista joten oli pakko malttaa mieli ja jättää kengät vielä hetkeksi odottamaan lumettomampaa säätä. Nyt sää jo suosii ja mieli on uusista kengistä iloinen!

hihaton harsoneule Samuji, toppi alla DAY Birger & Mikkelsen,
neuletakki Bershka, housut Monki, saappaat Shabbies Amsterdam

Eilisen asussa lisää iloa tuotti Samujin harsoneuleen hihaton versio joka on vielä vähän paremmassa kunnossa kuin hihallinen sisarensa. Hetki sitten harmittelin lempivaatteiden kulumista ja totesimme lukijani kanssa että lemppareita kannattaisi ehkä ostaa kerralla kaksi. Nämä vaatteet ovat lähes samanlaisia ja molemmat yhtä ihania. Onneksi ymmärsin aikanaan hankkia ne molemmat.

Keväisestä säästä huolimatta talvitakista en ole vielä uskaltanut luopua. Eilen lämpömittarissa oli asteita +8. Tuuli oli silti niin kylmä että vedin talvitakin huppua syvemmälle päähän. Jos sitä vaikka pääsiäiseen asti odottelisi ja pääsiäisen kunniaksi ottaisi trenssin käyttöön. Tai ainakin viimeistään vappuna... Joko Te olette korkanneet kevättakkikauden?  

     

Helpotusta meikkiostoksiin

tunnetila: tyytyväisyys

Sain L'orealin meikkitilaisuudesta Essie-lakkojen lisäksi muutakin testattavaa. Maybellinen uusi Fit Me -kasvomeikkisarja koostuu meikkivoiteesta, peiteväristä, puuterista ja poskipunasta, ja tuosta sarjasta itselle sopivien tuotteiden ostaminen on nyt helpompaa kuin koskaan. Kaikki tuotteet on nimittäin numeroitu yhtenäisesti, joten on helppoa poimia itselle oikea tuote joka kategoriasta. Kategorioita sarjassa on kolme: 100 vaalea iho, 200 keskivaalea iho ja 300 tumma iho.

Tärkeintä on löytää ensin itselle sopivin meikkivoide. Meikkivoidesävyjä sarjassa on huikeat 12 erilaista, joten jokaiselle löytyy varmasti omansa. Meikkivoiteen sävykoodin pohjalta loput tuotteet löytyvät kuin itsestään. Esimerkiksi oma meikkivoidesävyni on sävy numero 115, joten oli helppoa napata hyllystä puuteri samalla numerolla. 

Poskipunia "satasten sarjassa" on kaksi, 115 Light Peach ja 120 Light Pink. Olisin voinut jatkaa luonnollisen, ihoni sävyihin sulautuvan lookin sarjaa ja valita myös poskipunaksi sävyn 115, mutta ihastuin keväisen pinkkiin poskipunaan, joten valitsin poskipunaksi numeron 120. Saman "satasten sarjan" sävyjä voi siis huoletta sekoitella keskenään, ne sopivat aina yhteen eivätkä ole liian tummia tai pohjasävyltään liian erilaisia.

Peitevärejä on kolme erilaista, jokaiselle sarjalle omansa. Oma peitevärini löytyi siis niin ikään satasista. Tuotteet on myyntiständeissä esillä sävyperheittäin, eli kaikki sataset löytyvät lähekkäin ja oikean sävyn valinta on helppoa.      

Olen ehtinyt testata sarjasta meikkivoidetta, puuteria ja peitevoidetta ja täytyy sanoa että pidän tuotteista paljon. Meikkivoiteen sävy sulautuu ihooni kauniisti ja voide on hengittävä eikä kuivata ihoa. Meikkivoide myös peittää ihon virheitä paremmin kuin moni kokeilemani kevyt meikkivoide. Plussaa meikkivoide saa myös pakkauksestaan. Pakkaus on linjakas ja saa tuotteen vaikuttamaan ylelliseltä ja huomattavasti kalliimmalta mitä onkaan.   

Puutereita en ole käyttänyt vuosiin ja suhtauduin myös tämän sarjan puuteriin skeptisesti. Pintakuiva ihoni on kauneimmillaan ja kuulaimmillaan hengittävän meikkivoiteen kanssa, kuiva puuteri kuivattaa ihoa entisestään ja tuo juonteet paremmin esiin. Ensimmäisellä testikerralla tämän puuterin kanssa kävi kuten aina ennenkin ja olin jo luovuttamassa puuterikokeilujen suhteen. Päätin kuitenkin kokeilla puuteria toistamiseen ja laitoin sitä ainoastaan helposti kiiltäviin kohtiin, eli otsaan, nenään ja nenänpieliin sekä leukaan. Lopputulos oli paljon parempi. On siis ollut virhe laittaa puuteria koko kasvoille. Varsinkin silmän alla puuteri on kohdallani katastrofi! 

Puuteri toimii siis moitteettomasti (jos sitä osaa käyttää, köh köh..) ja kiinnittää meikin hyvin. Laitoin ensimmäisellä kerralla puuteria hieman liikaa ja ihmettelin miksi meikkivoiteen kanssa sama sävy on minulle liian vaalea. Seuraavalla, maltillisella kerralla lopputulos oli parempi, joten suosittelen sipaisemaan puuteria kasvoille vain kevyesti.

Vaikka pidän koko sarjasta niin peiteväri on silti suosikkini. Ainakin omaan ihooni peitevärin (numero 15) sävy on täydellinen ja sillä saa suuremmatkin punoittavat kohdat piiloon. Viime viikonloppuna en jaksanut meikata kunnolla ja asioille lähtiessäni töpötin peitevärillä epäpuhtaudet piiloon ja sipaisin kasvojen t-alueelle Fit Me -puuteria. Hyvä tuli!    

Tiedätte minut, rakastan kaikkia kätevyyksiä, joten en voi olla pitämättä tästäkään sarjasta. Olen niin monta kertaa seisoskellut meikkiständin edessä ja miettinyt minkä sävyn mistäkin tuotteesta ottaisin, että tämä uudistus on varmasti kaltaisilleni kokemattomille meikkaajille iso helpotus.
 

Epärehellisyys maan perii

tunnetila: pettymys

Vietin tänään aamupäivän seisoskellen kirpputori Valtterin myyntipöydän takana. Vaatteita minulla oli myynnissä aika vähän, kenkiä, laukkuja, huiveja, koruja sekä muuta pientä tavaraa senkin edestä. Pääsin käyttämättä jääneestä tavarasta ihan mukavasti eroon, mutta liian moni juttu läksi pöydältämme pitkäkyntisten mukaan. 

Luulin ensin että minulta varastettiin vain koruja, mutta kotona huomasin jotain muutakin kadonneen epärehellisten ihmisten taskuihin. Härskein tilanne oli heti aamusta kun mies pyysi saada katsoa rasiaa jossa minulla oli koruja myytävänä. Mies selaili koruja, keräsi käteensä parhaat ja käveli pois. Mies näki tasan tarkkaan että huomaan tilanteen, mutta hän ajoitti lähtönsä niin että olin juuri tekemässä kauppoja toisen ostajan kanssa enkä voinut lähteä hänen peräänsä. Huusin miehen perään, mutta mies katosi hetkessä ihmispaljouteen. Kotona huomasin että pöydästä katosi ilman maksua korujen lisäksi ainakin Dieselin t-paita sekä Italiasta ostettu silkkitoppi.

Onneksi en vienyt kirppikselle mitään arvokasta. Jo pelkkä epärehellisyys, vaikkei siitä suurta taloudellista tappiota syntyisikään, v***ttaa ihan älyttömästi! (Anteeksi kielenkäyttöni.)

Uskon ihmisiin palauttaa onneksi toisenlaiset kohtaamiset. Eräskin vanhempi rouva tuli tänään kysymään sainko maksun mustasta laukusta joka katosi pöydästä. Kerroin myyneeni laukun kahdella eurolla. Nainen ilahtui ja kertoi jääneensä seuraamaan sivusta lähteekö laukku varkaan mukaan vai saanko laukusta rahat. Laukkua oli soviteltu niin kaukana myyntipöydästäni että nainen oli pelännyt varkausyritystä. "Huomasin että olet kiireinen muiden asiakkaiden kanssa joten jäin katsomaan puolestasi että laukku joko ostetaan tai palautetaan pöytääsi." Voi miten kilttiä!

Oletteko te kohdanneet kirppiksillä epärehellistä toimintaa?
 

Täydellinen naapuri

tunnetila: äh 

Naapurissani asuu täydellinen nainen. Hän on aina kohdatessamme pukeutunut upeasti (käyttää pukeutumisessaan pelkkää mustaa) ja astelee hyvin elegantisti korkeilla koroillaan. Hameen helma loppuu juuri säären täydellisimpään kohtaan ja sukkahousujen saumat ovat suorassa. Mustat hyväkuntoiset hiukset kiiltävät ja jokainen hius on paikoillaan. Iho ja kynnet ovat virheettömät, punainen, huolellisesti levitetty huulipuna kruunaa kokonaisuuden. Niin elegantti, niin tyylikäs, niin upea.

Joka kerta kun tapaamme rappukäytävässä minulla on jalassa kotona käyttämäni villahousut (jotka päällä käyn siis myös lähikaupassa...), takkina joko vihreä parkanreuhka tai paksu harmaa villatakki, laukkuna kangaskassi ja jalassa UGGit. Äsken törmäsimme taas ja tänään lookkini kruunasi vielä meikittömät kasvot ja joogasta pörröinen tukka. Voi jessus että aina hävettää! Tekisi aina mieli selittää jotain mutta tiedän että se vain pahentaisi tilannetta.

Miten joku voikin olla aina noin upea? Miksemme koskaan tapaa kun olen lähdössä tyttöjen kanssa ulos ja olen laittautunut iltaa varten? Miksi hississä yhtä aikaa ollessamme hän tuoksuu kalliille parfyymille ja minulla on kädessä roskapussi? Argh!!!



Ps. Essiet on arvottu ja onnellinen voittaja on nimimerkki Lyyti! Onnea voittajalle, lukaisepa sähköpostisi. :)

 

Varmasta tyylistä harmia

tunnetila: harmistus

Tänään tuli Lindexille myyntiin ensimmäinen paljon puhuttu Holly & Whyte -mallisto. Kävin tutkailemassa mallistoa liikkeessä ja tykkäsin siitä ihan älyttömän paljon! Koko mallisto oli yhtenäinen ja tuotteet olivat yksin ja yhdessä oikein kivan näköisiä. Valitsin kollaasiin malliston tuotteet joista pidin eniten. Teki ihan valtavasti mieli ostaa muutama (tai vaikka kaikki!) noista vaatteista, mutta jo ennen sovituskoppireissua ymmärsin, että ostan minkä tahansa näistä vaatteista niin se jää lopulta käyttämättöminä kaappiin.

Punaisten chinojen makea juttu on niiden väri ja juuri tuohon väriin housuissa ihastuinkin. Ongelma on se, etten osaa käyttää punaisia housuja. Siniset lyhyet shortsit taas on älyttömän söpöt, ikävä vain etten oikeastaan käytä söpöjä vaatteita. Myös raitajakku viehättää raikkaudellaan, mutta kuinka usein olette nähneet minulla trikookankaisia lyhyitä jakkuja? Niinpä, en muista itsekään nähneeni sellaista päivää.

Tänään on pakko myöntää, että olen oman tyylini uhri. Koko mallisto on kaunis ja onnistunut, mutta vaikka siitä pidänkin en ole tarpeeksi "preppy" käyttämään tuollaisia vaatteita. Positiivista tässä on kuitenkin se, että tunnistan "ihana mutta ei minulle" -jutun ennen kuin olen kiikuttanut sen kassan kautta kotiin. Pakko sanoa että harmittaa silti vietävästi!  

Pehmeää puuvillaa

tunnetila: tyytyväisyys

Kävin californialaisen Hollisteriin liikkeessä ensimmäisen kerran New Yorkissa pari syksyä sitten. Tarkoituksena oli päivittää sporttivaateosastoa Hollisterin kivoilla ja ajattomilla puuvillavaatteilla, mutta 5th Avenuen liikkeessä oli niin järjettömät jonot etten jaksanut jäädä sinne jonottelemaan.

Hollister on sittemmin rantautunut myös Tukholmaan ja löytyy nykyään Gallerianista. Kaikki liikkeet ympäri maailmaa näyttävät samalle ja toimivat tismalleen samalla tavalla. Sama konsepti helpottaa vaatteiden löytämistä, mutta toisaalta taas joka paikassa musiikki on liian kovalla ja liikkeissä on niin pimeää ettei vaatteista saa kunnolla selvää minkä värisiä ne oikeasti ovat. Voiko enää ärsyttävämpää olla kuin tihrustaa pimeässä vaatteen väriä eikä millään voi olla varma onko vaate musta vai tummansininen?

Tällä kertaa muistin ennen Tukholman reissua katsoa netistä mitä värejä haluamistani puseroista löytyy (mustaa ei ole, kaikki mustalta näyttävät ovat sävyltään navy blue) joten onnistuin ostosten teossa ilman suurempaa hermojen menettämistä. Ihanan pehmeät puuvillapuserot ovat raikkaita ja rentoja, tuntuvat päällä kivalle ja ovat hyvin monikäyttöisiä. Vaikka itse ostin puserot urheilukäyttöön niitä voi käyttää ihan hyvin myös arkipukeutumisessa.

5th Avenuen liikkeessä nuoret ja treenatut miesmyyjät ovat muuten pukeutuneet pelkkiin shortseihin ja läpsyihin. Jos konsepti on kaikkialla maailmassa sama, niin miksei Tukholmassa myyjien asukoodi noudattele samaa linjaa, häh? 


Ps. Kirppis ja arvonta, molemmat vielä muutaman päivän auki.
 

Kullaton

tunnetila: toiveikkuus

Löysin Tampereen reissulta muutakin kivaa kuin Henkkiksen Marnit. Cotton, yksi Tampereen ihanimmista liikkeistä, on aina täynnä kaikkea liian kivaa (ja liian kallista). Kauniiden, mutta paremmin vasta ale-aikaan budjettiini sopivien vaatteiden, kenkien ja laukkujen lisäksi Cottonissa on onneksi myös pienempiä esineitä esim. koruja ja lompakoita joihin on varaa ihastua. Viimeksi ostin Cottonista piparintuoksuisen kynttilän joka on poltettu jo ajat sitten loppuun. Tällä kertaa ihastuin yksinkertaisiin Marc by Marc Jacobsin hopeanvärisiin nappikorviksiin.

Pystyin ennen käyttämään mitä tahaansa rihkamaa kaikissa koruissa, mutta muutama vuosi sitten huomasin saavani ihottumaa (tai ainakin kutinaa) kaikesta muusta paitsi kullasta. Myös hopea aiheutti saman kutinareaktion. Mietin pitkään uskallanko ostaa 'ei kultaiset' korvikset, mutta lopulta lapsenomainen "mutku mä haluun, nää on niin ihanat" -fiilis voitti. Ovat korvikset ainakin nikkelittömät.

Olen käyttänyt puolipallon muotoisia korvakoruja nyt muutamana päivänä (yöksi otan aina korvikset pois) enkä ole ainakaan vielä reagoinut niihin millään tavalla. Onko teillä antaa vinkkejä korvisten käyttöön jos kutinaa alkaa tulla, vai onko ainut ratkaisu käytön lopettaminen?


Ps. Muistutuksena vielä Huutis ja Essie.

IiiDee kaks vee

tunnetila: juhla

Blogiportaali Indiedays täytti eilen kaksi vuotta, onnea taaperolle!
 
Synttärijuhlien parasta antia oli hyvän seuran lisäksi Ivana Helsingin A/W 2012-2013 Collection Tapiola-Kauniainen -näytös. Yritin nappailla näytöksestä kuvia pokkarillani, mutta noin kolmenkymmenen epäonnistuneen kuvan jälkeen ymmärsin laittaa videon päälle ja sain vangittua näytöksen lopusta edes pienen pätkän. (Kovin pienenä tuo video tuohon latautui, höh. Yllä olevasta Tapiola-Kauniainen linkistä pääsette katsomaan mallistosta kunnolliset kuvat jos ette jaksa tihrustaa pientä videopätkääni.)

neule Samuji, kengät Dumond
Kuvasta kiitos Wikke!

Illan dress code oli 'fashion', ja tuijottelin vielä tunti ennen juhliin lähtöä vaatekaappiini toivottomana. Yksikään kaapin vaatteista ei totellut sanaa 'fashion'. Lopulta päätin unohtaa fässönin ja olla oma rento itseni. Eikös se tänä päivänä ole aika muodikasta että voi olla samassa vaatteessa edellisenä päivänä töissä ja seuraavana käyttää sitä iltajuhlassa jossa pukeutumiskoodi on aika lavea ja mahdollistaa lähes mitä vain? 'Juhla-juhlaan' tuolla mekkosella en tietenkään menisi, mutta tuossa tilaisuudessa pellavaneule toimi ihan mainiosti.

Tavanomaisesta (mustasta) asusta vähän spesiaalimman tekivät räiskyvät fuksianpunaiset kynnet ja fuksia huulikiilto jonka intensiivistä sävyä pehmensin Lumenen eri sävyisellä huulilakalla. Huulista tuli tuolla yhdistelmällä niin kivat että taidan esitellä yhdistelmän joku kerta myös teille.

Rentoa lauantaita kaikille! 

Ps. Huutiksen huudot loppuu huomenna. Laitan huomenna sinne lisää huudettavaa jos ehdin.

Ps.2 Essie -kilpailuun ehtii vielä osallistua useamman päivän ajan.

     

Oi Essie!

tunnetila: höpsähtänyt

Vietin eilen valtavan kivan illan L'orealilla Espoossa. Pääsin muutaman kosmetiikkabloggaajan kanssa tutustumaan Maybellinen sekä Essien tämän kevään uutuuksiin ja vietimme illan huumaavissa New York -tunnelmissa. Livenä soinut saksofoni saatteli meidät rentoon fiilikseen ja värikylläisinä notkuneet kosmetiikkapöydät pursuilivat keväisiä uutuustuotteita. Tunnelma oli ihana ja täynnä kevään odotusta.

Palaan Maybellinen uutuustuotteisiin (Fit Me -kasvomeikkisarjaan, Illegal Lenght -maskaraan sekä Super Stay -huulikiiltoihin) myöhemmin testausten muodossa, mutta olen nyt niin tohkeissani minulle uudesta tuttavuudesta Essiestä, että siitä on pakko kirjoittaa heti. 

Olen törmännyt amerikkalaiseen kynsilakkabrändiin maailmalla, mutta nyt Essie on vihdoin rantautunut myös Suomeen. Essie perustettiin vuonna 1981 ja yli kolmenkymmenen vuoden aikana merkki on noussut maailmalla kulttimaineeseen ja kynsilakkojen väriauktoriteetiksi. Mitä Essie edellä sitä muut perässä! Merkin perustaja todella on nimeltään Essie, ja hän toimii edelleen ylpeänä brändin keulahahmona. Yllätys oli melkoinen kun saimme tilaisuudessa kuulla Essien meille lähettämät terveiset videon kautta. Olo tuntui heti hyvin spesiaalilta!

Tilaisuuden tarkoituksena oli esitellä Essien uusi kevätkokoelma Navigate Her ja ainakin allekirjoittanut hurahti kokoelman väreihin täysin! Intensiivistä fuksiaa (212A Tour De Finance), hempeää persikkaa (208A A Crewed Interest), raikasta vaaleanvihreää (207A Navigate Her) ja leiskuvaa oranssia (210A Orange, It's Obvious). Eipä enää keväisempää voisi olla! Minua potkaisi vielä huikea onni kun tilaisuuden lopuksi arvottiin illan aiheeseen sopivia tuotepaketteja, niin satuin voittamaan koko Essien kevätkokoelman itselleni. Hip hei, tulin yllätyksestä älyttömän iloiseksi!

Löysin kevätihanuuksien lisäksi myös muutaman muun suosikkivärin joita pääsen testaamaan. Täydellinen punainen (58 Jag-u-are), vaalean harmaa (203A Cocktail Bling), kermainen vaaleanruskea (205A Brooch The Subject) sekä ruskean harmaa (77 Chinchilly) houkuttelevat testaamaan sävyjen sopivuutta itselle heti. Ongelmana on ainoastaan se, etten tiedä millä sävyllä haluan testaukseni aloittaa.

Onnistuneen illan kruunasi lahjakassista löytynyt lähes täydellinen kevätkokoelma (ainoastaan yksi sävy, vaalea lila 211A To Buy Or Not To Buy, puuttuu joukosta), jolla ajattelin ilahduttaa yhtä teistä. Kun kerran onni potkaisi ja voitin koko kokoelman itselleni, voin ihan hyvin luopua toisista purkeista. Kiitos L'oreal että saan jakaa iloista voittajafiilistä eteenpäin myös lukijoilleni!

Osallistut viiden Essie-kevätlakan arvontaan (lakat kuvassa yllä) kommentoimalla tätä postausta ja kertomalla minulle mitä kosmetiikkatuotetta ilman et tulisi toimeen, tai ainakaan et suostuisi olemaan. Aikaa osallistua arvontaan on kokonainen viikko, eli torstai-iltaan 22.3. kello 19.00 asti.

Arvontaonnea kaikille tasapuolisesti, tätä palkintoa todella kannattaa tavoitella!

Musta hevonen

tunnetila: yllätys

Viime torstain ostokseni (toppi ja sandaalit) Marni at H&M -mallistosta olivat näköisiäni, simppeleitä, järkeviä ja tulivat tarpeeseen. Huomasin Sri Lankaan reissuvaatteita pakatessani omistavani ainoastaan yhden siistin hihattoman topin, kaikki muut olivat aika kulahtaneita. Ylimmän kuvan silkkitoppi sopii vaatekaappiini, ruskeasta väristään huolimatta, mukavasti ja uskon sen pelastavan minut tulevana kesänä monista "mulla ei oo mitään kivaa toppia" -päivistä. 

Sri Lankassa viimeisen matkansa tekivät myös kahdet kesäkenkäni, joten uudet sandaalit olivat niin ikään ostoslistalla. Marnin mustat nahkasandaalit ovat ehkä hieman ronskimmat mitä suunnittelin ostavani, mutta esim. nilkkamittaisten kapeiden housujen kanssa sandaalit ovat suorastaan täydelliset.

 

Siihen ne järkevät ostokset sitten loppuivatkin. Kävin nimittäin vielä lauantaina ennen Helsinkiin paluutani piipahtamassa Hämeenkadun pikku-Henkalla ystäväni kanssa. Marneja oli vielä runsaasti jäljellä ja jostain syystä päädyin tutkailemaan tarkemmin mustia paljettikauluksia jotka olivat salakavalasti ryömineet mieleni syövereihin. Pähkäilin kaulusten kanssa tovin ja totesin etteivät ne taida sopia millään tavalla tyyliini. Ehkäpä juuri siksi marssin kaulusten kanssa kassalle ja tuossa ne nyt odottavat että ryhdyn sovittelemaan niitä erilaisten vaatteiden kanssa. 

Huh huh. Lupaan laittaa teille heti kuvia jos keksin asun johon saan yhdistettyä kaulukset ilman että näytän naurettavalle. 

Mietteitä muodin eettisyydestä

tunnetila: pohdiskeleva

Kaltaisilleni, maailman lähes mustavalkoisena näkeville, olisi silloin tällöin paikallaan pieni värikylpy. Oman ihanan värikylpyni koin eilen illalla kun vietimme Palonissa eettisen muodin iltaa. Palonin omistaja Minna Särelä, oli kutsunut kevään värejä pursuilevaan liikkeeseensä kiinnostavia ihmisiä keskustelemaan eettisestä muodista, sen nykyisyydestä ja tulevasta. Omia ajatuksiaan aiheesta jakoivat kanssamme malli Kirsi Pyrhönen, Vietto-ekomuotimerkin suunnittelija Minna Kaartinen sekä Pia Ranna Kierrätystehdas Ry:stä.

Jokainen keskustelijoista uskoi ekologisen- ja eettisen muodin muuttuvan hiljalleen tämän hetken muoti-ilmiöstä pysyvämpään suuntaan, omaksi muodin alakseen, ja vastuullisen kuluttamisen yleistymiseen. Aina löytyy toki ihmisiä, jotka eivät piittaa vaatteiden alkuperästä, tai joita ei kiinnosta muu kuin vaatteiden edullinen hinta, mutta kestävä kehitys ja lähiruoan rinnalle noussut uusi käsite "lähivaate" alkavat olla jo hyvin monille tärkeitä. 

Uskon myös itse ekologiseen ja eettiseen ajatteluun, mutta tiedän, että kun olemme tottuneet saamaan puseron H&M:ltä kympillä, tuntuu aika hurjalle maksaa samankaltaisesta tuotteesta satasta. Omassa nuoruudessani (hah, tuntuupa siitä olevan kauan aikaa) vaatteet maksoivat paljon. Ei ollut H&M:ää, ei Gina Tricotia. Siitäkin huolimatta 100€ puserosta tuntuu minusta nykyään aika kalliilta. Miltä tuo summa kuulostaa Ginan "kertakäyttökulttuuriin" tottuneista nuorista? Mitä pitäisi tapahtua että tuo sukupolvi muuttaisi kulutustottumuksiaan?

Täytyisikö edullisimpien vaateketjujen luopua "halpaa ja useita mallistoja vuodessa" mentaliteetista jotta ihmiset alkaisivat miettiä kulutustottumuksiaan? Esimerkiksi keskustelijana Palonin paneelissa ollut suunnittelija Minna Kaartinen kertoi, että hän ei suunnittele useita, ei edes kahta (kevät/kesä ja syksy/talvi) mallistoa vuodessa. Hänellä on pysyväismallisto joka elää ja muuntautuu suunnittelijan mukaan, ja näiden vaatteiden rinnalle tulee joitain uusia juttuja. Jos koko ajan ei olisi uusia ärsykkeitä tai uutta ostettavaa tarjolla, hiipuisiko kuluttaminen?

Entäpä jos edullisemmat vaateketjut alkaisivat hiljalleen nostaa omia hintojaan, vaikkapa viime aikoina valtavasti kallistuneen puuvillan hinnan vuoksi? Jos ketjuvaate maksaisi 40€ ja eettisesti tuotettu vaikkapa 70€, tarttuisiko kuluttaja silloin mielummin hieman kalliimpaan, mutta eettisempään vaihtoehtoon, vai merkitsisikö tuo 30€:n hintaero edelleen liikaa?

Olen aiemminkin kirjoittanut Palonista, hieman vajaa vuosi sitten Eerikinkadulle avatusta konseptimyymälästä, joka keskittyy eettiseen muotiin. Tuotteita hankitaan ympäri maailmaa ja jokaisen tuotteen tuotantoketjun täytyy olla läpinäkyvä ja eettisesti hyväksyttävä. Jokaisessa myynnissä olevassa tuotteessa on lappu jossa kerrotaan tuotteen taustoista, esim. kuka tuotteen on valmistanut.

Mitäs sanotte, mikä saisi Teidät muuttamaan kulutustottumuksianne eettisempään suuntaan? Onko nykyisin ostamisen esteenä vaatteiden ulkonäkö, hinta tai vaikkapa vaikea saatavuus? Kävin viime viikolla Milttonilla katsastamassa kotimaisten suunnittelijoiden tulevia mallistoja. Lähes jokainen suunnittelijoista liputti eettisyyden ja ekologisuuden puolesta. On hienoa huomata, että tuota uudeksi trendiksi noussutta ekologista lähimuotia löytää nykyisin jo aika helposti. Jos vain tietää mistä etsiä.

Irroitettava kaulus

tunnetila: ilo

Viime syksynä ja talvena käytin paljon paitapuseroita neuleiden alla. Yhdistelmä on muuten oikein toimiva, mutta voi että minua ärsyttää paitojen jatkuva silittäminen! Peset paitapuseron, silität sen kuntoon, käytät kerran ja peset taas. Ainakin minulla valkoisen puseron kaulukseen jää sisäpuolelle joka kerta meikkivoidetta eikä paitaa voi käyttää toistamiseen. Suttuinen kaulus on epäsiisti ja oma olo likaisen kauluksen kanssa on samanlainen.

Muutama viikko sitten löysin ratkaisun tähän ongelmaan. Törmäsin nimittäin maailman parhaaseen keksintöön: paitapuseroon, jossa on irroitettava kaulus, ihan kuten miesten smokkipaidoissa! Malene Birgerin smokkipaitamaista puseroa voi käyttää joko kauluksilla tai ilman, kaulus on pääntiessä napeilla kiinni. Voin tarvittaessa irroittaa kauluksen käytön jälkeen, pesaista pelkästään sen ja kiinnittää puhtaana takaisin puseroon. Näin säästyn usealta silitykseltä ja paidan pesulta. Voi että olen iloinen! Tämä keksintö on yksi maailman parhaista!

Onko tuo ongelma myös Teille tuttu? Jos on, miten olette ratkaisseet sen? En ehkä kestä jos sanotte pesevänne paitoja mukisematta kerran käytön jälkeen ja rakastatte silittämistä ja silitätte samalla kaikki muutkin vaatteenne.

Ps. Huutiksessa muutama vaate kaupan! Klik.

Vielä kerran, manteli-omena

tunnetila: onni

Katsokaa mitä postipoika toi minulle! Pinkki paketti saapui luokseni Amerikasta asti ja se sisälsi kaksi pulloa L'Occitanen manteli-omena-sarjan (maailman parasta) öljymäistä kasvojenpuhdistusainetta! Ehdotonta lempituotettani, jonka valmistus on jo lopetettu.

Heti kun kuulin manteli-omena-sarjan lopettamisesta ajattelin hamstrata putsaria talteen tulevia aikoja varten. Harmikseni tuote oli myyty loppuun kaikkialta, paitsi L'Occitanen Jenkkien nettikaupasta. Ryhdyin tilauspuuhiin innoissani, vain huomatakseni etteivät he toimita tuotteitaan Suomeen. Onneksi kiltti Amerikassa asuva ystäväni lupautui auttamaan minua ja tilaamaan tuotteet puolestani. Nyt putsarit ovat täällä ja hymyni ylettyy korvasta korvaan.

Onni on ystävät ympäri maailmaa!

Marnia Tampereella

tunnetila: jipiiiiiiiiii

Pikaterkut Tampereelta! Seminaaria pukkaa puolen tunnin päästä. Sitä ennen ehdin kuitenkin reippaana tyttönä käväistä äsken Hämeenkadun Henkassa noutamassa kotiin pari suosikkia Marni at H&M -mallistosta. Ei ruuhkaa, ei jonoja, kaikkia tuotteita jäljellä ja ystävälliset myyjät paikalla auttamassa ostosten teossa. Ihan luksusta! 

Vitsit että jäi hyvä mieli ostosreissusta, varsinkin kun mukaan lähti kaunis toppi ja kivat sandaalit. Mekkoa sovittelin myös, mutta päätin etten vielä satsaa siihen. Jos törmään mekkoon alessa saatan napata sen itselleni. Nyt on kuitenkin hyvä näin.

Löysittekö te mallistosta mitään vai jätittekö ryntäilyn muille?


Ps. Nina loves Tampere! <3

Rauhalliset hyttibileet

tunnetila: reissuiita

Sain viime perjantaina maailman parhaita vieraita, eli siskoni ja äitini tulivat viettämään kanssani tyttöjen viikonloppua. Shoppailimme, kävimme elokuvissa, herkuttelimme ja nauroimme paljon, ja kaiken kruunasi viikonlopun päätteeksi mielettömän onnistunut "Päivä Tukholmassa" -risteily. Tulin risteilyltä kotiin tänä aamuna ja suunnistin suoraan satamasta töihin. Kohta täytyisi tyhjentää reissukassi ja pakata se uudelleen. Huomenna lähden nimittäin töistä suoraan Tampereelle loppuviikoksi.

Laadin ennen lähtöä ostoslistan Tukholmaa varten ja löysin sieltä lähes kaiken mitä listassa luki. Ainoastaan "uutta, piristävää ja kivaa vaatekaappiin" osio jäi toteutumatta. Päädyin sovituskoppiin parissa liikkeessä, mutta kun kaikki sovittelemani vaatteet olivat mustia päätin jättää vaateostokset sikseen ja keskittyä muihin listalla olleisiin asioihin.

 

neule Samuji, paitapusero Benetton,

laukku Chanel, housut Monki, balleriinat Tory Burch

Juhlinta laivalla jäi osaltamme hyvin vähäiseksi. Menomatkalla menimme ajoissa nukkumaan jotta jaksaisimme kierrellä Tukholmassa seuraavana päivänä. Tulomatkalla olimme niin poikki päivän kävelystä että kun pääsimme laivalle kävimme ostamassa hyttiin herkkuja, laitoimme oven lukkoon ja pujahdimme vuoteisiin peittojen alle. Herkkuja, mukavaa juttuseuraa, lukemista ja hyvät yöunet, siitä oli täydellinen paluumatkan ilta tehty!

Laivamatka oli oikein mukava ja uutta reissua pukkaa heti huomenna. Ryhdyn täällä laukun purku- ja pakkaushommiin, toivottavasti ehdin palata blogin pariin vielä myöhemmin tällä viikolla. Kivaa ja aurinkoista viikkoa Teille kaikille!

Arkista tiskiasiaa

tunnetila: vinkki

Puolitoista vuotta sitten muuttaessamme uuteen, astianpesukoneelliseen asuntoon, kyselin fiksuilta lukijoiltani tarvitaanko koneeseen myös huuhteluainetta kun sellaiseen hämmästyksekseni kaupan hyllyllä törmäsin. Kiitos vinkkejenne, (turhaa) huuhteluainetta en ole koneeseemme ostanut ja muutenkin olen päättänyt toimia koneen kanssa mahdollisimman ekologisesti ja luontoa säästäen.

Ilahduin muuton jälkeen valtavasti kun löysin Ekolosta Ecoverin konetiskitabletit. Olen käyttänyt tabletteja koneessa nyt puolitoista vuotta ja olen ollut niiden pesutehoon tyytyväinen. Pyöritän koneen usein puolen tunnin pikaohjelmalla ja laitan koneeseen vain puolikkaan pesuainetabletin. Toimii hyvin ja yksi pakkaus kestää tuplasti pidempään.

Olen suunnitellut vinkkaavani tuotteesta jo varmaan vuoden, itse en nimittäin edes tiennyt että myös astianpesukoneeseen saa ekologista pesuainetta, mutta näin "tylsä" aihe on päässyt aina unohtumaan. Nyt kuitenkin nappasin kuvan Ecoverin pesuainepusseista Sugarissa ja siitä muistin jakaa ilosanomaa myös täällä.

Toiset pussit joita Sugarissa kuvailin olivat teepusseja joiden sisältö oli kerrassaan mieletöntä! Niin hyvää, niin raikasta ja tuoretta. Kuivatetusta ja tavallisen näköisestä teestä tulee kuuman veden kanssa kosketuksiin päästyään vehreitä versoja jotka näyttävät hetki sitten poimituille, kuivattamisesta ei ole tietoakaan. Ihan mieletön juttu! Thés de la Pagoden teetä on pakko ostaa itselle kun saan vähän juotua teehyllyä tyhjemmäksi. Sri Lankasta tuli nimittäin hamstrattua teetä useampi paketti...

Hei kertokaa Tekin jos olette korvanneet jonkun arkisen asian ekologisella versiolla. Minulla on tiskiaineen lisäksi käytössä mm. ekologiset vanulaput ja bambutiskirätit. Mitä muita päivittäisessä käytössä olevia asioita voisi korvata ekologisilla vaihtoehdoilla?

Tuijottelun tulos

tunnetila: no huh huh

Tuijottelin aikas kyllästyneenä vaatekaappiini vuodenvaihteen Sri Lankan matkan jälkeen. Työnsin matkalla mukana olleet kesävaatteet jemmaan kaappin perukoille ja nostelin muita vaatteita kaapista ulos yksi kerrallaan. "Tylsä", "liian kulahtanut", "tylsä", "ei mahdu", "reikäinen", "ei mahdu", "tylsä". Jatkoin tätä kunnes huomasin seisovani vaatekasan keskellä ja päättäneeni viedä jokaisen lattialle päätyneen vaatteen kirpputorille.

Ratsasin samalla innolla myös muutaman pahvilaatikon vintiltä ja tämän seurauksena keittiössä on nyt hurja röykkiö vaatteita, kenkiä, laukkuja ja muita asusteita odottamassa pääsyä kirpputorille. Myyntipöytä on varattu kolmen viikon päähän, sitä ennen aion tehdä vielä lisää karsintaa, varsinkin tuolle vintin "tätä mä vielä joskus käytän" osastolle. 

Nyt kun poistoja vanhojen vaatteiden osalta on tehty olisi otollinen aika hankkia jotain uutta. Jotain pientä piristystä kevääseen ja tummanpuhuvaan garderoobiin. Lähdemme tänään risteilylle ja vietämme maanantain keväisessä Tukholmassa. Saapa nähdä tarttuuko sieltä mukaan jotain uutta ja habitusta virkistävää. Jos vaikka kerrankin hankkisin jotain vähän erilaista...
 

Metsästäjä

tunnetila: tyytyväisyys

Nyt ne sitten tuli, ne kauan odotetut loskakelit. Nuorempana loskassa tarpominen ärsytti, nykyään loskaan osaa suhtautua positiivisemmin. Ainakin itse iloitsen loskasta sillä se tietää kevään tuloa ja silloin saa myös käyttää kivoja kumisaappaita. 

Pari vuotta sitten hankkimani Ilse Jacobsenin kumpparit joutuivat viime syksyn loskissa väistymään pidempivartisten haastajien tieltä. Sain nimittäin muutaman kerran bussia odotellessani bussikatoksen alareunan alta sellaiset kurat päälleni että kumppareista huolimatta housut kastuivat polviin asti. Original Huntereissa varsi ylettää minulla lähes polveen, joten nyt on housunlahkeet paremmassa suojassa. 

duffeli ASOS, kaulahuivi Marimekko,

laukku Shabbies Amsterdam, housut Monki, kumpparit Hunter

Vaikka taistelin "trendi-Huntereiden" hankkimista vastaan pitkään, niin silti olen hankintaani ihan älyttömän tyytyväinen. Hunterit tuntuu jalassa lähes tavallisilta kengiltä. Niissä on hyvä lesti ja kapea varsi saa aikaan entistä enemmän "kenkämäisen" tunnelman. Kumppareiksi nämä tunnistaa kyllä, hiostavat nimittäin ihan hulluna vaikka olen laittanut omiin saappaisiini aitovillaiset pohjalliset. Kyllä näillä silti kelpaa loskassa tallustella.

Suhtaudutteko te loskaan odottavin mielin ja kevättä rinnassa vai ärsyttääkö lätäköissä tarpominen?


Ps. Jos jotakuta kiinnostaa nuo Ilse Jacobsenin saappaat niin laittakaa sähköpostia. En tarvitse useita kumppareita joten ne päätyivät kirppiskasaan. Saappaiden koko on 37 (reilu ja leveähkö malli) ja väri on (entinen) valkoinen (huokoinen valkoinen luonnonkumi on mahdoton pitää puhtaana, kengät siis verrattain sottaiset) . Laadukkaat luonnonkumiset saappaat lähtevät nyt uuteen kotiin edulliseen hintaan!

Harmittaisiko sinuakin?

tunnetila: lämpö

Kotimaisia talvikenkiä kaipaillessani kehaisin omia australialaisia UGG Bootsejani. "On se kumma kun parhaat talvikengät täytyy hakea maapallon toiselta puolelta". Blogini lukija maissi kertoi kommentissaan, että UGG Australia on amerikkalaisten omistama brändi ja että alkuperäistä australialaista on vain kenkien malli ja nimi.

Totta joka sana, paitsi että minun UGGini on todella valmistettu Australiassa. Yksi parhaista ystävistäni asuu nimittäin Australiassa (UGGeja valmistavan tehtaan lähellä) ja omat tossuni ovat matkanneet Australiasta Suomeen. Sain viimeisimmän bootsilähetyksen muutama viikko sitten ja olen siitä lähtien tassutellut kotona tyytyväisenä uusilla tossuillani.

Ronski traktoripohjamalli on maailman paras ulkoilukenkä talvella. Ne eivät ole liukkaat lumella eikä jäällä, ja ovat oikeasti lämpimimmät kengät ikinä. Nämä sileäpohjaiset, lyhytvartiset tossut tilasin ystävältäni ajamaan sisätossujen virkaa. Luulen, että näiden pohjat olisi ulkona lumella tosi liukkaat.

Kengissä lukee monessa kohtaa painettuna niiden valmistusmaa ja kengissä roikkui vielä lisäksi kiinni lappuja joissa todisteltiin kenkien olevan 100% australialaiset ja valmistettu Australiassa. Äärimmäisen rumille kengille on tietysti hyvä että ne ovat saaneet nosteen Jenkeissä josta tyyli levisi muutamia vuosia sitten ympäri maailmaa, mutta uskon että australialaisia, kenkien alkuperäisiä valmistajia, myös samalla harmittaa kun amerikkalainen firma tahkoaa rahaa ja käyttää heidän nimeään vaikka kengät valmistetaan Kiinassa tai jossain muualla, kaukana Australiasta. Ja eniten harmittaa varmasti se, että UGG Australia merkkiä pidetään sinä aitona oikeana ja alkuperäisiä aussikenkiä luullaan feikeiksi.

Mitä luulette, ovatko australialaiset UGGien keksijät ainoastaan iloisia että buumin myötä myös heidän myyntinsä on moninkertaistunut, vai harmittelevatkohan he oman tuotteensa "menettämistä"? Nykypäivänä se kai on niin että raha se on mikä ratkaisee, mutta silti minua, jos olisin australialainen UGGien valmistaja, ehkä vähän harmittaisi. Rahavirrasta huolimatta.