keskiviikko 27. helmikuuta 2013

Muista puomit

tunnetila: argh

"Hyvä muuttaja! Kiitos muuttotilauksestasi. Olethan huomioinut että kantakaupungin alueella muuttaessasi asiakkaan tulee huolehtia rapun edustalta riittävä tila muuttoautolle joko puomittaen (puomit huoltoyhtiöltä) tai muutoin, ettei ajotie tukkiinnu."

No tottakai olen muistanut kaiken muun kiireen keskellä varata puomit sekä vanhalle että uudelle asunnolle... NOT! Argh, muuttaminen Helsingin keskustan alueella ei todellakaan ole täysin mutkatonta. Ja kaiken kruunaa kuumeinen olo joka alkoi töissä tänään. Tulossa ihana loppuviikko!


Ps. Lupaan, etten valita muutosta enää ensi viikolla.

maanantai 25. helmikuuta 2013

Oscar-gaalassa H&M:n asussa

tunnetila: hämmästys

Image and video hosting by TinyPic

En vielä edes tiedä ketkä saivat eilen Oscar -pystit viime vuoden parhaista suorituksista elokuvamaailmassa, mutta sen bongasin heti aamulla koneen avattuani, että Helen Huntilla oli gaalassa H&M:n iltapuku!

Puku ei tosin ole hankittu H&M:n liikkeestä vaan H&M:n suunnittelijat ovat suunnitelleet asun varta vasten Huntille, mutta taitaa olla ensimmäinen kerta kun Huntin kaltainen maailmanluokan tähti liihottelee punaisella matolla H&M:n luomuksessa. Normaalisti keskustelua herättää saman puvun käyttäminen useampaan kertaan eri gaaloissa tai vanhan puvun muodistaminen toista tilaisuutta varten, mutta harvoin pukuja hankitaan muualta kuin maailman johtavilta muotitaloilta.  

Syvä sininen väri sopii Huntille täydellisesti ja puvun mallikin on kaunis, mutta näyttääkö puku Teistäkin kummallisen ryppyiseltä ja puvun helma jo vähän repsahtaneelta? Tässä olisi ollut H&M:lle tuhannen taalan paikka näyttää miten ketjuliikkeestä saa (pienemmällä rahalla?) myös upeita luomuksia punaiselle matolle, mutta puvun helma on mielestäni suttuinen ja saa koko asun näyttämään halvalta.

Pidän suuntauksesta jossa samoja asuja kierrätetään juhlista toiseen ja esimerkiksi presidentti Tarja Halonen sai aina pisteet kotiin kun hän käytti Linnan Juhlissa aiempien vuosien asujaan hieman muokattuna. Helen Huntin ele edullisemmasta asun valmistajasta on myös hieno. Toivottavasti tämä kerta ei jäänyt viimeiseksi H&M:lle. 

Mitähän sitä itse laittaisi päälle jos joskus pääsisi Oscar-gaalaan...? Luulen etten kääntyisi ainakaan H&M:n puoleen vaan hankkisin tilaisuuteen jotain uniikkia vaikkapa Katri Niskaselta tai muilta suomalaisilta suunnittelijoilta. Olisipa hienoa edustaa punaisella matolla Suomea kotimaisessa luomuksessa! *jää hetkeksi haaveilemaan miltä tuntuisi astella Oscareissa punaisella matolla, mutta kun pian näkee kuvitelmissaan tekevänsä Jennifer Lawrencet niin lakkaa saman tien kuvittelemasta* 

sunnuntai 24. helmikuuta 2013

Jälleenrakentava öljy

tunnetila: tyytyväisyys

Image and video hosting by TinyPic

Olen touhunnut muuton parissa viimeiset pari viikkoa niin intensiivisesti, että itsestä huolehtiminen on jäänyt kokonaan. Katsoin aamulla peiliin ja huomasin, että kulmakarvat oli nypitty viimeksi viikkoja sitten ja hiusten kuivat latvat olivat kipeästi kampaajan saksia vailla. Normaalisti kietaisen hiukset suttunutturalle niskaan ja unohdan ongelman. Tällä kertaa päätin antaa hiuksille hieman hemmottelua ja valitsin tuotteeksi Wellan SP -sarjan Luxe Oilin

Sain tuotteen Wellalta hetki sitten ja olen palannut tuotteeseen jo useampaan otteeseen. Olen yleensä huono käyttämään erilaisia öljyjä sillä jo muutenkin hentoiset hiukseni tuntuvat lässähtävän ja rasvoittuvan monista öljyistä ihan liikaa. Tästä Luxe Oilista kuitenkin tykkään paljon. Öljy on kevyt ja siinä on käytetty argan-, jojoba- sekä manteliöijyä. Arganöljy ravitsee hiusta, jojobaöljy taas suojaa hiusta ja ylläpitää hiusten kosteustasapainoa. Manteliöljy tuo tuotteelle kivan tuoksun ja se pehmentää karheaa ja kuivaa hiusta. Öljyn tärkein tehtävä onkin jälleenrakentaa kuluneita hiuksia.

Öljyä voi käyttää hiuksissa pesun jälkeen hiuksiin jätettävän hoitoaineen tavoin, tai sitä voi sipaista tipan kuivien hiusten latvoihin. Laitoin itse aamulla öljyä kuiviin hiuksiin ja harjasin hiukset sen jälkeen hyvin. Öljy imeytyy hiuksiin nopeasti ja tekee niistä pehmeät. Olen myös huomannut, että jos olen aamulla laittanut öljyä kuiviin hiuksiin ja pesen hiukset illalla, niin hiuksista tulee pesun jälkeen normaalia pehmeämmät.

Kaunis kullanhohtoinen lasipullo näyttää kivalta ja siksi sitä on kiva pitää kylpyhuoneessa käden ulottuvilla. Ainut "huono puoli" minkä tuotteesta keksin on se, että pullo on aika iso (100ml) ja sen käyttöaika on 12kk. Olen niin huono käyttämään mitään erikoistuotteita että kun tuotteiden parasta ennen -aika on täynnä, olen käyttänyt niistä vasta noin puolet. Näin käy aina! Siksi olisi kiva jos öljyjä ym. erikoistuotteita saisi myös pienemmissä, vaikkapa 50ml tai 75ml:n purkeissa. Tätäkin tuotetta käytetään kerralla yksi tippa, joten sitä täytyisi käyttää päivittäin jotta sen saisi kulumaan vuodessa loppuun.

Avasin pullon joskus tammikuun puolella. Täytyypä ihan seurata ehtiikö pullo tyhjentyä ensi tammikuuhun mennessä. Tällä käyttötahdilla se saattaisi jopa olla mahdollista.

lauantai 23. helmikuuta 2013

Liikaa kaikkea

tunnetila: pohdiskelu

Miksi ihminen kerää ympärilleen niin paljon tavaraa? Toimeen kun tulee yllättävän vähällä. 

Asuimme New Yorkissa koko syksyn pikkuruisessa yhden huoneen asunnossa ja mahduimme ihan hyvin. Käytössämme oli neljän hengen astiasto ja aterimet neljälle. Neljä juomalasia ja kaksi isompaa mukia kahville ja teelle. Kaksi veitseä pilkkomiseen, paistinpannu sekä iso ja pieni kattila. Emme tarvinneet keittiössä juuri muuta. (Paitsi kaksi viinilasia, viinipullonavaajan sekä tölkinavaajan ostin kirppikseltä, nuo vaikuttivat viihtyvyyteen huomattavasti.)

Muistan kun muutin ensimmäistä kertaa opiskelijakämppään lapsuudenkodistani. Sain mukaani äidin vanhoja kattiloita ja astioita ja pärjäsin niillä useita vuosia. Nuo kattilat olisivat varmaan edelleen ihan käyttökelpoisia, mutta kun yhdessä asunnossamme oli induktioliesi niin vanhat kattilat eivät enää käyneet vaan kaikki oli hankittava uudelleen.

Ensimmäiseen omaan, ei opiskelija-asuntoon hankin kivat verhot keittiöön ja olohuoneeseen. Ajattelin, että pärjään niillä vuosikausia. Voisin toki käyttää kyseisiä verhoja edelleen, mutta kun asuntojen huonekorkeudet vaihtelevat niin nuo 50-luvulla rakennettuun asuntoon ostetut verhot olivat auttamattomasti liian lyhyet kun seuraavassa kodissani huonekorkeus oli 3,30m. 

Yhteen asuntooni hankin pitkän käytävämaton joka oli täysin väärän muotoinen seuraavaan asuntooni. Entinen käytävä oli pitkä ja kapea, seuraavassa asunnossa oli neliönmuotoinen halli johon pitkulainen matto ei istunut mitenkään.

Toki olen tehnyt hankintoja myös puhtaasti siksi että olen pitänyt tavaran muotokielestä tai siksi, että punaviini, valkoviini ja kuohuviini on kiva juoda jokainen omista laseistaan. New Yorkin kodissamme pärjäsimme yksillä kristallilaseilla joista nautimme kaikki juomamme ja kaikki maistui ihan hyvältä, eli myönnän turhamaisuuteni lasiasiassa. Joitakin juttuja on vaan kiva olla olemassa.

Vaikken pidä holtittomasta ostelusta ja ostan harkiten ja useimmiten tarpeeseen (okei, en välttämättä tarvitsisi yhtään kynttilänjalkaa mutta minulla on niitä silti useita), niin silti tavaraa kertyy vuosien varrella hirvittäviä määriä. Olen alkanut haaveilla pienestä ja kompaktista asunnosta jonne vien muuttaessani vain kaiken välttämättömän. Kahden hengen taloudessa kun ei ole välttämätöntä omistaa vaikkapa kuuden hengen astiastoa. 

Jos haaveeni pienemmästä asunnosta toteutuu seuraavan muuttomme yhteydessä (joka toivottavasti ei ole edessä vielä piiiitkään aikaan) taidan järjestää kotikirppiksen. Muutan uuteen asuntoon ainoastaan kaiken välttämättömän ja pistän rappukäytävään ilmoituksen "Myydään kaikki irtain asunnosta 7 A 12. Tervetuloa tutustumaan!" Tuolla tavalla saattaisi päästä tavarasta aika vaivattomasti eroon.   


Ps. Jos aihe kiinnostaa suosittelen katsomaan tällä hetkellä leffassa pyörivän kotimaisen dokumentin Tavarataivas.

torstai 21. helmikuuta 2013

Vielä kerran Köpis

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Vietän tällä hetkellä lähes kaiken vapaa-aikani pakkaillen, joten blogi tuntuu jäävän vähän muuton jalkoihin. Toivottavasti kiire on ohimenevää ja ehdin taas muuton jälkeen kirjoitella niin paljon kuin haluaisin. Tässä kuitenkin vielä viimeinen matka-aiheinen postaus jonka myötä kaipailen takaisin Kööpenhaminaan.

Kun koneen laskeutuessa näin miltei keskellä merta kauniin sillan tiesin pitäväni tästä kaupungista. Silta näytti päättyvän mereen enkä saanut silmiäni siitä irti koko laskeutumisen aikana. Silta oli ihan huikea näky! Juutinrauman silta vie Kööpenhaminasta Malmöön ja olenkin kuullut ihmisten yhdistävän yhdelle reissulle nuo kaksi kaupunkia. Ystäväni kertoi olleensa eräänä pääsiäisenä Köpiksessä ja pyhien kunniaksi kaikki kaupat oli kiinni. Ystäväni hyppäsi junaan, ajoi hetkessä Ruotsin puolelle ja pääsi shoppailemaan sydämensä kyllyydestä. Aika näppärää!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kulinaristeille Kööpenhamina tarjoaa (brunssien lisäksi) valtavasti erinomaisia ravintoloita. Fiksut blogini lukijat kehoittivat minua tekemään pöytävarauksia etukäteen, mutta kun en tiennyt yhtään missä olen milloinkin, jätin varaukset tekemättä ja päätin luottaa onneeni. Täytyy myöntää että onni ei ollut aina myötä ja muutamasta ravintolasta minut käännytettiin pois jo ovelta. Onneksi joissain paikoissa oli tarjolla ikkunapaikkoja yksinäisille illallistajille, joten pääsin syömään vaikka ravintola oli muuten täyteen varattu. Tällainen onnen kantamoinen sattui mm. ravintolassa nimeltä XO Burgers and Steaks. Minulla oli vain pieni nälkä ja kun näin paikan valtavat hampurilaiset teki mieleni paeta paikalta. Onneksi listalta löytyi myös alkupaloja joista valitsemani sienirisotto oli erinomainen. Annos oli pieni, mutta juuri sopiva pikkunälkään.

Myös kivoja kahviloita on Kööpenhamina pullollaan. Useassa kadunkulmassa voi törmätä vaikkapa paikalliseen herkkuketju Lagkagehusetiin. Väsyneenä ja vähän kylmissään mikään ei maistu niin hyvälle kuin höyryävä muki kuumaa kaakaota ja iso pala kanelipullaa. Voi vitsit, oli miltei taju lähteä kun tuo tavallinen pulla oli niin hyvää! Lounaalla kävin todella persoonallisessa ja rönsyilevässä kahvilassa nimeltä The Royal Cafe. Eksyin lounasseuralaiseni kanssa kahvilaan ihan sattumalta ja kun listalla oli paikan erikoisuuksia, sushimaisia leipiä Tanskan malliin (virallinen nimi on smushi) niin pakkohan niitä oli maistaa. Ja kyllä, varsinkin juustosmushi oli valtavan herkullinen!  

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kiitos blogini lukija Elinan vinkkauksen, keksin käydä Kööpenhaminan nähtävyyksiä kiertävällä laivaristeilyllä. Näin risteilyllä mm. oopperatalon ja sukellusveneen, mutta kaikkein parasta oli kun pääsin ottamaan kuvia kaupungin kuuluisimmasta nähtävyydestä, Pienestä Merenneidosta. Tämän vuoden aikana Merenneito saa kuulema prinssinsä. Uusi reissu on siis joku päivä pakko tehdä jotta pääsen näkemään myös tuon prinssin.

Suosikkialueeni näin pikaisella silmäyksellä taisi olla Fredriksberg. Fredriksgerg vastasi tunnelmaltaan vähän Söderiä Tukholmassa. Trendikkäitä liikkeitä ja kahviloita, tyylikkäitä ihmisiä ja kauniita poikkikatuja siellä täällä. Ehdin piipahtaa alueella vain muutaman tunnin verran, mutta seuraavan kerran aion tutustua alueeseen tarkemmin. Fiilis alueella oli hyvä, ja uskon että kesällä tuo paikka pursuaa terasseja joilla istuskella ja seurata ohikulkevia ihmisiä.  

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kööpenhamina on juuri täydellinen kohde pidennetylle viikonloppulomalle. Keskusta on kompakti ja hyvin hallittavissa, keskusta-alueen metro on lähes yhtä helppo kuin Helsingissä ja jos sää sallii niin kaikkialle pääsee pyörällä käden käänteessä. Pyöriä kaupungissa saa muuten todella varoa sillä pyöräilijät ovat tottuneet siihen että heitä väistetään. 

Kaiken kaikkiaan oikein kiva kaupunki, suosittelen!

tiistai 19. helmikuuta 2013

LABra hommia

tunnetila: testaus

Image and video hosting by TinyPic

Olin syksyn poissa Suomesta ja sillä aikaa täällä ehti tapahtua vaikka mitä mielenkiintoista. Kosmetiikkarintamalla esimerkiksi Lumene lanseerasi uuden ainoastaan apteekeissa myytävän sarjan Lumene LAB. Lumene LAB sarjassa on kaksi linjaa eri-ikäisille naisille. Nuoremmille naisille tarkoitettu 25+ sarja suojaa ikääntymisen ensivaiheissa nuorta ihoa ja silottaa jo iholle ilmestyneitä pieniä juonteita. 40+ sarja palauttaa ikääntyneen ihon nuorekkuuden, parantaa ihon sävyä ja madaltaa jo olemassa olevia ryppyjä. Lisäksi sarjaan kuuluu kaikille sopiva hoitava Age Caring - puhdistusainelinja

Törmäsin sarjaan lähiapteekissani heti kotiin tultuani ihan sattumalta. Apteekissa oli paljon ihmisiä joista suurin osa parveili yhden hyllyn ympärillä. Kiinnostuin tietysti miksi ihmiset kuhisevat vain yhden hyllyn ympärillä, ja silloin näin ensimmäistä kertaa LAB-sarjan. Oli tosi kiva nähdä että kotimainen sarja kiinnosti naisia vaikka ympärillä oli vaikka mitä muita apteekin klassikkotuotteita.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Sain heti joulukuussa kotiin palattuani paketin Lumenelta ja ilahduin kovasti kun pääsin testaamaan uuden tuoteperheen tuotteita. Olen testannut tuotteita päivittäin kohta kolmen kuukauden ajan ja ajattelin nyt kertoa vähän kokemuksistani. Testipaketista löytyi seuraavat tuotteet: +25 sarjan suojaava päivävoide ja silmänympärysvoide sekä Age Caring -sarjan hoitava puhdistusvaahto ja 2in1 -kuoriva naamio.

Suojaava päivävoide imeytyy iholle nopeasti ja voiteen päälle voi levittää meikkivoiteen hyvin pian. Ihosta tulee mukavan kimmoisa ja kuulas. Kovimmilla pakkasilla ohut voide ei oikein riittänyt kosteuttamaan ihoani täydellisesti ja varsinkin suun ympärille tuli pieniä kuivia läiskiä. Noina iltoina laitoin yöksi kasvoilleni niin ikään samassa Lumenen testipaketissa ollutta Sensitive Touch SOS -voidetta. 

SOS -voide on ollut suosikkini aikaisemminkin ja jälleen kerran voide palautti ihon kosteustasapainon hetkessä. Tämä voide on minulla kylppärin kaapissa perustarvikkeena ja aina kun ihoni oireilee palaan tähän. (Samaan SOS -sarjaan on nyt tullut myös huulivoide ja vähän ohuempi vartalolle ja kasvoille tarkoitettu emulsio. Näitä uutuuksia en ole ehtinyt vielä testaamaan, mutta uskon että tuoteperheen laajennus tuli monelle kuivaihoiselle tarpeeseen.)

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

25+ sarjan silmänympärysvoide on miellyttävä, kevyt ja kosteuttava, mutta en ole huomannut sen tekevän pienille silmänympärysjuonteilleni mitään. Joskus blogissani marmatin kun en löydä silmänympärysvoidetta joka poistaisi juonteita vaikka kaikki voiteet sitä lupaavat. Sain silloin useita kommentteja joissa sanottiin, että silmänympärysvoiteen pääasiallinen tarkoitus on ainoastaan ehkäistä tulevia ryppyjä. Harva herkälle silmänympärysiholle laitettava rasva voi olla niin stydiä että juonteet poistuisivat. Okei, uskotaan. Eli juonteita tämäkään rasva ei (ainakaan minulta) poista, mutta kosteuttaa kyllä hyvin.

Age Caring -sarjan puhdistusvaahto on todella hyvä (muistatte varmaan että rakastan vaahtomaisia putsareita), pumpusta muodostuva vaahto on silkin pehmeä ja tuote puhdistaa meikin erinomaisesti vain pienellä ihon hankauksella. Kuoriva naamio tuntuu hellävaraiselta ja sen kuorivat rakeet ovat aika pieniä ja sopivat herkällekin iholle. Iho jää pehmeäksi, kuulaaksi ja kauniin sävyiseksi kuorinnan/naamion jälkeen. (Näiden tuotteiden lisäksi olen käyttänyt Lumenen herkälle iholle tarkoitetun Sensitive -sarjan kasvovettä joka täydentää puhdistusta mukavasti.)

Uusi tuoteperhe on vakuuttanut minut tehokkuudellaan, mutta yhtä asiaa jäin kovasti sarjassa kaipaamaan. Rakastan Lumenen lakka-, mustikka- ja karpalosarjoja ja niiden maailman ihanimpia tuoksuja. Apteekkisarjan omaisesti tämäkään LAB -sarja ei tuoksunut miltään. Joka aamu ja ilta tehtävä ihonhoitorutiini muuttuu luksukseksi kun kasvojenhoitotuotteet tuoksuvat herkullisilta. Jos on kuitenkin yliherkkä tuoksuille niin silloin tämä sarja on varmasti erinomainen.

sunnuntai 17. helmikuuta 2013

Muuttamisesta

tunnetila: ahdistus

En ole nukkunut kunnolla pariin viikkoon. Muutamme 1.3. ja olen muutosta jo nyt ihan järkyttävän stressaantunut. Heräilen keskellä yötä ja panikoin missä välissä ehdin pakata kaiken. Yritän käydä tavaroita läpi ja vietän jokaisen vapaa-ajalla liikenevän hetken tavarameren keskellä. Ensin vintti, sitten keittiö, vaatekomero ja kirjahylly, ja karsin kaiken epäolennaisen kirppikselle tai Fidaan meneviin pahvilaatikoihin. Möin astioita Huuto.netissä ja viime viikolla vein vaatteita Kaivarin Kanuunaan. Olen päässyt mukavasti eroon minulle turhasta mutta ihan käyttökelpoisesta tavarasta. Silti tavaran paljous ahdistaa.

Mihin ihminen tarvitsee esimerkiksi monta kattilaa? Eikö yhdellä (tai kahdella) pärjäisi? Miksi omistan kalliin haudutuspadan jota käytän keskimäärin kerran vuodessa? (No okei, pata on tullut talouteemme mieheni kautta joten en ole itse onneksi erehtynyt sellaista koskaan hankkimaan.) Miksi minulla on erilaisia juustoveitsiä joita käytän muutaman kerran vuodessa kun kasaan juustotarjottimen? Eikö juustoa voisi leikata ihan tavallisella veitsellä? Edellä mainitsemani tavarat ovat niitä joista en halua luopua vaikka käytän niitä ani harvoin. Kuvittelen, että juustot maistuvat paremmalta kun kovia juustoja leikkaa niille tarkoitetulla veitsellä ja pehmeitä omallaan. Ja kattauksesta tulee kiva, kun esille laittaa kauniita tavaroita joilla on edes jonkinlainen funktio.

Entäs sitten cd-levyt? Levyjä on monta laatikollista enkä muista milloin viimeksi olen kuunnellut niitä. Kuuntelen nykyään lähes kaiken musiikkini koneelta tai lenkkeillessä puhelimestani. En ole avannut cd-laatikkoa varmaan yli vuoteen. Silti levyistä luopuminen tuntuisi muistojen myymiseltä enkä oikeastaan halua tehdä sitä. Tai entäs se vintillä 20 vuotta käyttämättömänä roikkunut vanhojentanssipuku jonka suunnittelin itse ja jonka ystäväni äiti minulle ompeli? Niin kaunis mekko ja kauniit muistot, haluan ehdottomasti säilyttää sen vielä, ainakin tämän muuton verran.

Möimme asuntomme muutama vuosi sitten ja päätimme asustella vuokralla siihen asti kunnes tiedämme mitä haluamme elämällämme tehdä. Haluammeko asua tulevaisuudessa Helsingissä, Oulussa, tai vaikkapa New Yorkissa, kuka tietää. Nykyinen asuntomme oli määräaikainen ja nyt tuo 2,5 vuoden määräaikainen vuokrasopimus on täynnä. On siis pakko muuttaa. Tiedän, että tuleva uusi kotimme on myös väliaikainen. Onneksi ei sentään määräaikainen kuten tämä nykyinen, mutta väliaikainen siinä mielessä etten tiedä osuuko seuraava omistusasuntomme eteen vuoden vai viiden vuoden päästä. Myös siksi muutto ja pakkaaminen ahdistaa. Sanoinkin miehelleni että jos asumme tulevassa asunnossa vain vuoden niin en suostu purkamaan pakattuja laatikoita. Otan laatikoista esiin muutaman lautasen, lasin ja muutaman ruokailuvälineen ja niillä on pärjättävä. Ahdistun jo valmiiksi ajatuksesta että olisi taas kohta muutettava.

Oletteko Te muuttaneet paljon? Miten selviätte pakkausrumbasta? Koetteko että muutto on ihana uuden alku vai vihaatteko muuttoa yhtä paljon kuin minä? Toki uuteen kotiin on kiva muuttaa ja menen sinne mielelläni, mutta jos joku muu pakkaisi nämä helkkarin tavarat puolestani niin olisin maailman onnellisin!

perjantai 15. helmikuuta 2013

Kaunis ja herkullinen

tunnetila: herkuttelu

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Mainitsin aiemmassa Köpis-postauksessa ostaneeni Malene Birgerin synttärikarkkeja itselleni tuliaisiksi. Karamellien pakkaus oli niin kaunis että en voinut jättää makeisia ostamatta. Mustavalkoiset piparminttumakeiset on tanskalaisia ja ne ovat käsintehtyjä. Maku on herkullinen ja raikas ja kun ottaa yhden on pakko ottaa seuraava ja seuraava ja seuraava..

Kaivaudun nyt maailman ihanimman torkkupeittoni alle ja alan mutustelemaan kauniita ja raikkaita karamelleja. Rentoa ja herkullista viikonloppua Teille kaikille!
 

torstai 14. helmikuuta 2013

Ihanaa ystävänpäivää!

tunnetila: ilo

Image and video hosting by TinyPic

Ihanaa ystävänpäivää kaikille blogini lukijoille! Ystävänpäivän kunniaksi päätin arpoa tähän postaukseen kommentoineiden kesken laadukkaan shampoo-hoitoaine-lämpösuoja-pakkauksen. Kommentoida voi mitä vaan ja kommentointiaika loppuu tulevana sunnuntaina 17.2. klo 18.00.

Onnea kaikille arvontaan, ja muistakaa tänään halata läheisiänne ja kertoa että välitätte!

Ps. Kuva otettu Lumenen ystävänpäiväluistelusta rautatientorilla. Ihana idea ja tosi kiva tilaisuus. Kiitos Lumene!

tiistai 12. helmikuuta 2013

Muotia ja ostoksia Kööpenhaminassa

tunnetila: muistelu

Image and video hosting by TinyPic

Syy toissa viikonlopun Kööpenhaminan reissulleni oli piipahdus Kööpehaminan muotiviikoilla. Viimesyksyinen järjetön juoksentelu pää kolmantena jalkana New Yorkin muotiviikoilla oli kuitenkin vielä niin tuoreessa muistissa, että tällä kertaa pidin kohtuuden mielessä ja pyrin yhdistämään viikonlopun ohjelmaan muotiviikot ja lomailun yhtä lailla. Onnistuin tavoitteessani täydellisesti. Näin muotia, mutta koin myös kaupungin ja sen eri osia niin hyvin kuin viikonlopun aikana voi ehtiä kokemaan.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Muotia minulle tarjosi isot muotimessut Galleryssä ja 2or+byYATin näytös Kööpenhaminan vanhassa pörssissä. Suomesta mukana messuilla oli YATin lisäksi Katri/n, Lumi, R/H ja Marimekko. Tutkailin messuosastolla Katrin ensi syksyn mallistoa hieman tarkemmin ja voi vitsit sentään, mallistossa on taas ainakin yksi niin kiva juttu että se täytyy hankkia itselle heti kun vaatteet ilmestyvät liikkeisiin. Mustaa, monikäyttöistä ja lämmittävää. Enpä juuri muita ominaisuuksia lempivaatteeltani yleensä kaipaa.

Satuin Kööpenhaminaan hyvään aikaan, sillä juuri kyseisenä lauantaina Köpiksessä järjestettiin valtava muotikirppis. Suuri kulttuuri- ja vapaa-ajankeskus Korsgadehallen oli täynnä kööpenhaminalaisia tyttöjä ja naisia myymässä vaatteitaan ja voih mitä vaatteita tarjolla olikaan! Tanskalaiset merkit Malene Birger, Rützou, DAY Birger & Mikkelsen, Selected Femme jne. pursusivat jokaselta pöydältä. Mukana oli myös paljon Acnea, Isabel Marantia, Louboutinia, Vuittonia ja niin edelleen. Valikoima oli ihan hullu, oikeasti! 

Ostin itse kirppikseltä pari peruspaitaa, mutta se määrä mitä useimmat ihmiset ostivat vaatteita, kenkiä, laukkuja ja muita asusteita laskettiin muovikasseissa. Olisin varmaan itsekin saanut uusittua tuolla vaatekaappini kokonaan, niin paljon kaikkea oli tarjolla, mutta päätin pitää järjen päässä ja kun olin liikkeellä pelkillä käsimatkatavaroilla niin en viitsinyt alkaa hamstraamaan. Olen ihan tyytyväinen noihin pariin puseroon mitä sieltä löysin.

Image and video hosting by TinyPic

Kiertelin yhtenä päivänä ostoskatu Strøgetin tuntumassa monta tuntia ja liikkeitä oli ihan huikeat määrät. Strøget itsessään oli makuuni aika vaisu, mutta Strøgetin poikkikadut pursuilivat aarreaittoja. Strøgetin parasta antia oli suuri HAY:n liike joka sijaitsi hieman piilossa erään vanhan talon yläkerrassa. 

Tanskalaisten ylpeys Malene Birger juhlii tänä vuonna synttäreitään (10v) joten Malene Birgerin liikkeet olivat täynnä kauniita somistuksia ja synttärijuttuja, mm. käsintehtyjä karamelleja joita oli tietysti pakko ostaa. Suositeltavista liikkeistä Strøgetin tuntumassa mainittakoon vaikkapa Stig P jonka valikoimista löytyy hintavampia brändejä kuten Michael Kors, Munderingskompagniet, Sonia by Sonia Rykiel, Vanessa Bruno jne, mutta myös heidän oma, laadukkaan oloinen ja vähän edullisempi merkkinsä Stig P. Tanskalaisia merkkejä, joista en ollut aikaisemmin kuullut, oli aivan valtavasti. Yksi merkki joka erityisesti kiinnitti huomioni oli Julie Brandt.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Strøgetilla sijaitsee myös Köpiksen ehkä kuuluisin tavaratalo Illum. Tällä kertaa en löytänyt Illumista mitään, mutta Strøgetin päässä, Kongens Nytorv -aukion kupeessa olevassa tavaratalo Magasinissa oli alen loppurysäys ja vitsit miten kivoja löytöjä sieltä teinkään! Mm. aiemman postauksen Repetton -kengät löytyivät sieltä.

Näin muutaman päivän kokemuksella Kööpenhamina tuntuu aikalailla shoppailijan paratiisilta, varsinkin näin ale-aikaan. Muutoin Köpiksessä on aika kallista, hintataso ihan Suomen luokkaa. Liikkeiden aukioloajat sen sijaan ovat suomalaiselle aika hämmentäviä. Liikkeet menevät iltaisin kiinni noin kello 19.00 ja sunnuntaisin juuri mikään liike ei ole auki. Siksi pyhitin itsekin sunnuntain museolle, Kristianiaan tutustumiselle ja nähtävyyksiä kiertelevälle kanaalikiertoajelulle.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kööpenhamina voisi olla täydellinen paikka karata tyttöporukalla arkea pakoon. Herkuttelua, shoppailua sydämen kyllyydestä, museoita ja vaikkapa Tivoli -käynti voisi kuulua onnistuneen viikonlopun reseptiin. Lennot Köpikseen ei maksa paljon, joten idea on hyvinkin toteuttamiskelpoinen.

sunnuntai 10. helmikuuta 2013

Tumma luumu

tunnetila: hämmästys

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Ihana, itselle uusi ja jännittävä kaupunki, mainio fiilis, vatsa täynnä herkkubrunssia ja alen loppurysäys. Kun asiat on valtavan hyvin voi ostoskassista pian löytyä jotain aika yllättävää. Kuten tumman luumun sävyiset herrainkengät. 

Tein muutaman hankinnan Kööpenhaminasta ja yksi näistä hankinnoista näkyy kuvassa. Myös toinen löydöistä oli aika outo. Neule, jonka hihassa on useita värejä. Hyvin kirkkaita värejä ja vain toisessa hihassa. Hmmmm, omituisista ostoksista päätellen olin reissullani aika onnellinen!

perjantai 8. helmikuuta 2013

Vincent, mä soitan sulle!

tunnetila: hauskuus

Image and video hosting by TinyPic

Rebecca Minkoffin näppärän kokoinen clutch tuo elämääni paljon iloa. Ensinnäkin clutch muistuttaa minua New Yorkista ja Rebecca Minkoffin sample salesta. Se muistuttaa minua myös ihanasta, New Yorkissa asuvasta blogini lukijasta, johon sain ilokseni tutustua viime syksyn aikana. 

Clutch on juuri sopivan kokoinen, mukaan napattava, silloin kun tarvitsen mukaan vain välttämättömimmän. Olen aiemmin omistanut yhden clutchin mutta siinä ei ole ollut ranteen ympärille kietaistavaa hihnaa, ja aina kun laskin laukun kädestäni olin unohtaa sen jonnekin. Tämä pikkuinen ystäväni pysyy vauhdissa mukana ja on kaiken lisäksi vielä nättikin.

Image and video hosting by TinyPic

Pikkulaukun pohjalta löytyi perinteisen Rebecca Minkoffin tuotekortin lisäksi myös jotain muuta. Laukusta löytyi käyntikortti, jonka takapuolelle oli raapustettu käsinkirjoitetun oloisesti "Call me" *puhelinnumero* ja allekirjoituksena Vincent. Mietin hetken mistä tuo kortti on laukkuun eksynyt mutta sitten ymmärsin että kyseessä on hauska markkinointikikka. 

Korttiin kirjoitettu puhelinnumero on oikeasti olemassa ja kun sinne soittaa puhelu menee vastaajaan. Vastaajassa puhuu Vincent, ranskalainen nuori mies, joka vastaa englanniksi, mainitsee ystävänsä Rebeccan (laukun suunnittelija) ja mainitsee jotain Rebeccan nettisivuista. Soittaja voi halutessaan jättää vastaajaan viestin. Vastaajaan on kuulema jätetty viestiä jos jonkinlaista. Muutama nainen on kuulema löytänyt käyntikortin laukustaan vasta ensimmäisen baari-illan jälkeen ja he ovat soittaneet vastaajaan paniikissa. He ovat oikeasti luulleet tavanneensa Vincentin edellisenä iltana ja ovat pahoillaan kun eivät muista tapahtuneesta mitään. Hahahaha, voi apua!

Ja että minkä näköinen tuo Vincent sitten mahtaa olla? No, se selviää käyntikortin kääntöpuolelta.

Image and video hosting by TinyPic

Uh, saattaa naisia harmittaa etteivät seuraavana aamuna muista edes tavanneensa tuota komistusta. Vincent, mä soitan sulle!

keskiviikko 6. helmikuuta 2013

Tyylitilassa, Tunnetilassa vai molemmissa?

tunnetila: pohdiskelu

Image and video hosting by TinyPic

Tyylitilassa olisi juuri nyt tarjolla yhteenveto viime perjantaina Kööpenhaminassa nähdystä 2or+byYAT a/w 2013 -näytöksestä. Tupaten täysi Børsen (Kööpenhaminan upea vanha pörssirakennus 1600 -luvulta) kuhisi innostuksesta ja kiinnostuksesta kun muotivaikuttajat saapuivat paikalle tutustumaan suomalaisen merkin syksyn uutuuksiin.

Raikuvat aplodit ja tyytyväinen nyökyttely eivät jääneet minulta huomaamatta. Oli hienoa nähdä että suomalainen merkki sai muotiviikoilla noin hyvän vastaanoton.

Olen viime syksystä siirtänyt muotiin ja uusien kivojen mallistojen esittelyyn liittyvät postaukset kokonaan Tyylitilaan. Kysymys kuuluukin, onko järjestely mielestänne hyvä? Jos muoti kiinnostaa, niin käyttekö Te lukemassa juttujani Tyylitilasta vai haluaisitteko että julkaisen nuo samat muotijutut myös Tunnetilassa? Jako on itselleni helppo: muoti Tyylitilaan, lifestyle (sisältäen oman tyylin) Tunnetilaan. Jos kuitenkin haluaisitte muotijuttuja silloin tällöin myös Tunnetilaan niin saman postauksen julkaisu molemmissa paikoissa onnistuu myös.

Kumpi olisi kivempi: muoti ainoastaan Tyylitilassa vai muotia myös Tunnetilan puolelle?

tiistai 5. helmikuuta 2013

Kaksi aamiaista

tunnetila: tyytyväisyys

Image and video hosting by TinyPic

Kun en saanut hotellilla aamiaista oli ruokaa haettava muualta. Blogini lukijat olivat jo vinkanneet minulle Kööpenhaminan olevan brunssien mekka ja yksi kahviloista kuulosti jo etukäteen niin ihanalta (sitä luonnehdittiin mm. New York -tyyppiseksi) että marssin sinne heti ensimmäisenä päivänä. Granola Cafe sijaitsee Fredriksbergissä osoitteessa Værnedamsvej 5 ja täytyy sanoa että paikka oli kaiken hehkutuksen arvoinen. 

Saapuessani perille (vähän kahdentoista jälkeen, minulla oli heti aamusta ihan muuta puuhaa) aamiaisaika oli jo ohi, joten kokosin listalta omavalintaisen brunssin. Kasvisleipä tomaatilla, mozzarellalla ja avocadolla, mansikkainen smoothie ja tee maistuivat todella herkullisilta (kuvassa yllä). Kasvisleipä oli varmasti yksi parhaista joita olen koskaan syönyt.

Kahvila oli tupaten täynnä ja ihmiset jonottivat pöytiin aika pitkään. Yksin matkustamisessa on se hyvä puoli että pääset usein jonon ohi ja yksi ihminen saadaan mahtumaan sisälle suurempaa ryhmää paremmin. Odotin pöytääni kymmenisen minuuttia mutta tuota ruokaa olisin odottanut kyllä pidempäänkin. Valtavan hyvää!    

Image and video hosting by TinyPic

Seuraavana aamuna päätin mennä brunssille ensimmäiseen kivaan paikkaan joka tielleni sattuu. Olin menossa Danish Design Centeriin ja ajattelin piipahtaa ennen tulevaa muotoiluähkyä aamiaisella. Aivan DDC:n lähellä huomasin viihtyisän näköisen kahvilan nimeltä Cafe Bar Oscar. Kurkkasin sisään ja kun huomasin että pääsen aamiaiselle takkatulen ääreen marssin tyytyväisenä sisälle. 

Brunssitilaukseni vastaanotti ehkä maailman kaunein ja suloisin nuori mies. Jäin välillä oikein tuijottamaan nuorukaista, niin kaunis hän oli. Valtasin itselleni pienen pöydän ravintolan takaosasta ja aloin katsella ympärilleni. Jumalaisen kaunis nuori tarjoilija, muutamassa pöydässä pari yksinäistä, hyvin tyylikästä miestä aamiaisella ja kaikissa muissa pöydissä niin ikään hyvin viehättäviä ja huoliteltuja miespareja. Hups, paikan ainoana naisena tunsin oloni yhtäkkiä vähän vaivaantuneeksi. Kaivoin puhelimeni esiin ja googletin kahvilan. Ding ding, Cafe Bar Oscar on yksi Kööpenhaminan suosituimmista homobaareista.

Brunssini (kuvassa yllä) oli herkullinen (amerikkalaiset pannukakut oli parempia kuin amerikassa olen koskaan maistanut!) ja harvoin olen päässyt nauttimaan noin komeasta miesseurasta, kerralla yhden kokonaisen baarin verran. Eipä olisi päivä juuri paremmin voinut alkaa!

maanantai 4. helmikuuta 2013

Terveiset Kööpenhaminasta

tunnetila: marmatus

Image and video hosting by TinyPic

Tahaton blogiloma on ohi ja pääsen vihdoin kertomaan terveiset Kööpenhaminasta. Reissu oli erinomaisen mukava ja onnistunut, ala-arvoisesta hotellikokemuksesta huolimatta. Varasin asuinpaikakseni kivalta näyttävän ja kuulostavan neljän tähden spa -hotellin. Maksoin varatessani vähän ekstraa jotta sain aamiaisen joka aamu. Huoneessa kerrottiin olevan ilmainen wifi, safety box, termostaatti lämmön säätelyyn ja jääkaappi. Perille päästyäni kävi ilmi ettei huoneessa ollut mitään näistä, aamiaisesta puhumattakaan. Kun mainitsin maksaneeni aamiaiset jo etukäteen minulle vain ilmoitettiin ettei sitä näy varauksessa. Toki pääsisin aamiaiselle kun vain maksaisin sen uudestaan. Argh!

Yksin matkustava voidaan nähtävästi "hienommassakin" hotellissa lykätä punkkaamaan pieneen koppiin vailla mukavuuksia. (Tv huoneesta löytyi, ihme kyllä.) Onneksi löysin alesta heti ensimmäisenä päivänä lämmittävän kashmir -neuleen ja tuo neule pelasti minut iltaisin huoneessa palelemiselta. Olin ajatellut postailla kuulumisia matkalta joka päivä, mutta ainut yhteys verkkomaailmaan oli ne muutamat Instagram -kuvat joita sain läheteltyä hotellin aulasta ja ilmaisen wifin tarjoavista kahviloista. Toivottavasti huomasitte edes niiden päivittyvän sivupalkissa jos kävitte täällä ihmettelemässä onko maa minut niellyt. Tanskanmaa tosiaan nielaisi minut muutamaksi päiväksi nettipimentoon.

Nyt olen kuitenkin Suomessa ja kirjoittelen lisää kuulumisia paremmalla ajalla. Onneksi reissu oli muuten niin onnistunut ettei epämiellyttävä hotellikokemus saanut minua masentumaan. Ja onneksi sunnuntaiaamulle hotellin vierestä löytyvästä hoitolasta tilaamani kokovartalohieronta oli erinomainen. Harmittaa kuitenkin kun maksoin neljästä tähdestä ja sain niistä korkeintaan kaksi.