Terveiset Virginiasta

tunnetila: onni, ilo ja jännitys

Pikaiset terveiset Virginiasta Instagram -kuvien muodossa! Viikon aikana tuli otettua niin paljon kuvia etten ole vielä ehtinyt käydä niitä läpi. Tässä kuitenkin muutamia kuvia jotka kertovat hieman mitä viimeisen viikon ajan olen tehnyt.

Kuten sanottua, lomailimme viime viikon ystäväperheemme kanssa Virginiassa, tarkemmin sanottuna Williamsburgissa, jossa oli ihan valtavasti tehtävää ja nähtävää. Teimme kaiken mitä suunnitelmissa oli, eli vietimme kaksi päivää huvipuistossa, herkuttelimme, kävimme ostoksilla mm. Premium Outlet -kylässä, uimme, saunoimme ja kävimme kauneushoitolassa erilaisissa hoidoissa. 

 

Loma oli ihana ja lämmintä oli koko viikon +28! Saavuimme kotiin New Yorkiin myöhään lauantai-iltana ja ajelimme kotiin aika jännittyneissä tunnelmissa. Kauniin ja lämpimän viikon nimittäin lopetti lauantaiaamuna tieto Virginiaa uhkaavasta hirmumyrskystä. Saimme onneksi ajella kotiin hyvässä säässä ja pääsimme kotiin ongelmitta. Hirmumyrsky Sandy kuitenkin seurasi meitä New Yorkiin ja tällä hetkellä olemme lukittautuneina neljän seinän sisään ja odotamme uutisia myrskyn kehittymisestä. 

Kävimme ohjeiden mukaan sunnuntaina kaupassa ja hamstrasimme ruokaa, vettä ja kynttilöitä. Varautua täytyy sähköjen katkeamiseen, veden tulon loppumiseen ja muutaman päivän kestävään poikkeustilaan. Manhattan on jaettu A, B ja C alueeseen ja alue A (rannikko) on evakuoitu. Asumme itse C-alueella eli toistaiseksi olemme vielä kotona turvassa. Julkinen liikenne New Yorkissa loppui sunnuntai-iltana seitsemältä ja koulut on kiinni maanantain. Myrskyn pitäisi olla ohi tiistaina, mutta vielä senkin jälkeen veden tulo voi olla poikki. 

Aika jännittävää, koen nyt elämäni ensimmäisen hirmumyrskyn. Toivottavasti selviämme siitä pelkällä säikähdyksellä!

BOOM

tunnetila: tykkäys

Here Comes the BOOM! Kevin Jamesin uusin elokuva Here Comes the BOOM sai ensi-iltansa täällä muutama viikko sitten. Kävin ennakkonäytöksessä katsomassa leffan ja leffan jälkeen elokuvan käsikirjoittaja, osatuottaja ja pääosan esittäjä Kevin James sekä elokuvan toinen päähenkilöistä, Henry Winkler, olivat lehdistön jututettavana. Voi että Henry "Fonzie" Winkler oli IHANA!!! Viehättävästi harmaantunut, iloinen, jatkuvasti hymyilevä, elämälle kiitollinen ja kaikille ystävällinen herra Winkler vei kaikkien paikalla olijoiden sydämet. Myös hänen roolinsa elokuvassa oli todella sympaattinen ja herttainen.

Elokuva kertoo biologianopettaja Scott Vossista (Kevin James) joka haluaa pelastaa kollegansa, musiikinopettaja Martyn (Henry Winkler) työpaikan. Koulun täytyy leikata kuluja ja kun leikkaukset kohdistuvat oppilaille tärkeään orkesteritoimintaan päättää Scott toimia. Nuoruudessaan painia harrastanut Scott kuulee vapaaottelijoiden hankkivan suuria summia rahaa yhdestä pelistä vaikka häviäisivätkin. Pian Scott löytää itsensä vapaaottelukehästä eikä paluuta enää ole.

Elokuva nauratti ja liikutti, mutta samalla se myös kertoi tärkeää viestiä koulujen nykytilasta, alati pienenevistä budjeteista ja musiikin tärkeästä roolista niin lasten kuin aikuistenkin elämässä. Elokuvan juoni kulki perinteisen amerikkalaisen kerronnan mukaan eikä suurempia yllätyksiä tullut. Viihdyin kuitenkin elokuvan seurassa sillä se antoi hauskojen kohtausten lisäksi myös ajattelemisen aihetta. (Ja välillä, vapaaottelukohtauksissa, piti laittaa silmät kiinni kun teki pahaa katsoa todellisen tuntuista mäiskettä.) 

Elokuvan jälkeen paikalle saapuneet James ja Winkler sanoivat molemmat elokuvan kertovan sinnikkyydestä ja toisten auttamisesta. Tärkeintä on, epäonnistumisen uhallakin, uskaltaa toimia jos kokee muiden tarvitsevan apua.

Kyseessä on siis perinteinen hyvän mielen leffa. Jos tykkäät Kevin Jamesista tai haluat nähdä symppiksen Henry Winklerin, niin suosittelen istumaan leffassa pari tuntia sateisena syysiltana.

Siksakkia Afganistanista

tunnetila: ilo

Muistan toki että hankin ennen matkalle lähtöä tabletilleni nahkaisen reissulaukun. En vain pystynyt vastustamaan kun näin Global Bazaar -matkailutapahtumassa tämän tablettisuojan. Tablettipussi on tehty käsin Afganistanissa, pusseja on tehty 20kpl ja jokainen pusseista on täysin uniikki. Olihan se nyt pakko saada, varsinkin Andraabin osastolla kokemani (lähes tuhannen dollarin) kashmir-pettymyksen jälkeen.

Tapasin messuilla afganistanilaisia käsitöitä maahantuovan Zaanhan omistajan Wendy Summerin ja juttelimme pitkään yrityksen periaatteista ja tavoitteista. Zaanhan tavoitteena on lähettää mahdollisimman moni afganistanilainen lapsi kouluun ja jokaisesta myydystä tuotteesta osa tuotosta palautuu suoraan Afganistaniin. Samalla autetaan myös paikallisia naisia jotka valmistavat käsityönä myyntiin tulevat tuotteet.

Tämä tablettipussi on tehty pakolaisleirillä ja siihen on kudottu perinteinen afganistanilainen kuviointi. Pakolaisleirillä vieraillut Summer oli tilannut naisilta tablettipusseja ja kun hän oli alkanut puhua toivomistaan väreistä hänelle oli tehty selväksi että jokainen nainen valitsee perinteiseen kuviointiin lankansa itse. Prosessi on kuulema hyvin henkilökohtainen eikä siihen saa puuttua.

Pidin kovasti tämän pussin värityksestä ja kun samalla tiesin auttavani afganistanilaisia naisia ja lapsia ostin suojapussin hyvillä mielin. En tiedä mistä langasta tuo pussi on kudottu mutta se tuntuu ihanasti silkin pehmeältä. Samalla pehmoinen lanka on kuitenkin aika arka. Toivottavasti saan pidettyä pussin hyvässä kunnossa pitkään. Päivittäin käytössä oleva suojapussi nimittäin tuo jatkossa mieleen kivoja muistoja tästä syksystä.

Marshallsin neljäs haaste: jakku

tunnetila: jännitys

Viimeistä viedään, eli Marshallsin neljäs ja viimeinen asuhaaste alkaa tänään. 

Viimeisessä haasteessa kilpailijoiden piti löytää Marshallsilta jakku. Tai siis "blazer". Suomessahan jakku ja bleiseri ovat ihan eri asiat. Bleiseri on pidempi, siinä on useimmiten herrainkaulukset ja kaksi taskua. Jakku voi olla lyhyt, pitkä, skarppi tai rento, kauluksellinen tai kaulukseton, melkein mitä tahansa muuta mitä bleiseri ei ole.

Olin haasteen kanssa pulassa todella pitkään. Kävin Marshallsilla koko syksyn ajan vähintään kerran viikossa ja sovitin joka ikisen bleiserin/jakun joka kohdalleni osui. Kaikki olivat aina minulle liian isoja. Hyvä ystäväni vinkkasi minulle epätoivon hetkellä "Muistathan, että vähän isokin bleiseri voi näyttää hyvältä hihat käärittynä vyön kanssa." Vinkki on erinomainen muille, mutta minulla mikään mikä ei istu skarpisti hartioista ei näytä hyvälle. En siis voinut ostaa itselleni liian isoa vaatetta.

Lopulta tuli eteen päivä, jolloin minun oli pakko ostaa Marshallsilta bleiseri. Mikä tahansa. Kilpailukuvat oli otettava seuraavana päivänä joten jotain oli pakko löytää. Kuin onnen kantamoisena Marshallsin Petite -osastolle (osasto jossa myydään vaatteita pienikokoisille naisille) oli tullut yksi jakku joka oli minulle sopiva! Tajusin, että jos Amerikassa haluan löytää hyvin istuvia siistimpiä yläosia minun kannattaa tästä lähtien alkaa asioimaan pienikokoisten naisten osastolla. Aika hämmentävää.

Ilahduin ensin, jakku oli minulle sopiva. Sitten tajusin että pieleen menee, tämähän on jakku eikä bleiseri kuten haasteessa sanottiin. Pähkäilin asiaa pitkään ja lopulta kysyin kolmen henkilön mielipiteen asiasta. Kaksi asiakasta ja myyjätär olivat kaikki sitä mieltä että kyseessä on blazer. Hmmm... Olen itse edelleen sitä mieltä että ainakin Suomessa tämä on jakku, mutta mitä sitten. Ainakin se istuu hyvin joka paikasta.

Tykkään jakusta yllättävän paljon vaikkei se ihan ominta tyyliäni olekaan. Uskon, että tälle tulee vielä paljon käyttöä arjessa ja juhlassa. Jakkun materiaali ja napit ovat hyvin juhlavat mutten halunnut tehdä haasteeseen juhla-asua. Niinpä päätin yhdistää jakun rentoon pellavaiseen t-paitaan, kapeisiin mustiin puuvillahousuihin ja balleriinoihin. Saapa nähdä mitä amerikkalaiset äänestäjät tuumaavat! Mitäs te tykkäätte?
    

Ripsivärisuositus

tunnetila: tykkäys

Olen viime aikoina käyttänyt Maybellinen Illegal Length ripsiväriä ja tykkään siitä todella! Hamstrasin ripsareita kaapin täyteen siinä pelossa että tuotteen valmistaminen loppuu. Pelko tuotteen lopettamisesta on luultavasti aiheeton, ainakin sitä mainostetaan täällä edelleen ihan joka paikassa.

Kesän aikana sain useita ripsiväriuutuuksia testiin mutten halunnut luopua "laittoman pitkistä ripsistäni", joten kaikki ripsarit jäivät tuolloin testaamatta. Reissuun otin kuitenkin mukaan, Illegal Lengthin lisäksi, eräässä goodie bagissa saamani Max Factorin kultaisen puikon, False Lash Effectin. Tuote lupaa tuuheat ripset jotka ovat silti luonnollisen näköiset. 

Olen testannut tuotetta nyt muutaman viikon ja täytyy sanoa että se on erinomainen! Ripsiin tulee tuuheutta ja pituutta mutta ne pysyvät silti luonnollisina eivätkä paakkuunnu tai takerru toisiinsa lainkaan. Ripsivärin harja on paksu ja jotenkin kömpelö, mutta kun sitä tottuu käyttämään on lopputulos kaunis. Plussaa myös "kultaisesta" pakkauksesta joka tuo tuotteeseen ylellisyyden tuntua.

Jos tuotteita vertaa keskenään niin sanoisin että Illegal Length tuo vähän enemmän lisää pituutta, mutta ripsistä tulee False Lash Effectillä tuuheammat. Molemmat tuotteet ovat hyvin korkealla erinomaisten tuotteiden listallani. Suosittelen!      

Loma Virginiassa

tunnetila: innostus

Hip hei! Laukut on pakattu ja tänään alkaa loma! Lähdemme ystäväperheen kanssa viikoksi lomaresorttiin Virginiaan. Virginia on New Yorkista 7 tunnin ajomatkan päässä ja kun ajetaan etelään niin sään pitäisi olla siellä vielä lähemmäs +25 astetta. Ihanaa!!

Ohjelmaa tulevalle viikolle piisaa. Suunnitelmissa on huvipuistovisiitti, Yhdysvaltojen historiaan tutustumista, museoita, saunaa ja kylpyläosastoa, erilaisia hoitoja, shoppailua outlet-kylässä ja ainakin yksi päivän visiitti Washingtoniin. Ihana mennä ja ihana lomailla, parasta on kuitenkin saada viettää aikaa pienen kaimani, pikku-Ninan kanssa. 

Olenko koskaan kertonut että amerikkalainen ystäväpariskuntamme nimesi esikoistyttärensä minun mukaani? Ollaan siis Big Nina ja Small Nina ja ihan erottamattomat aina kun tavataan! Pikku-Nina on 5-vuotias joten nähtävyyksien lisäksi tiedossa on myös paljon Barbie-leikkejä. 

Loma, täältä tullaan! 


Ps. Otan reissuun läppärin mukaan, mutta yritän lomailla ensi viikolla niin paljon kuin mahdollista. Ajastin lomaviikon ajaksi postauksia Olotilaan, Tyylitilaan ja tänne, eli luettavaa löytyy silti. Kivaa viikkoa Teille kaikille!!

Löytöjen löytö

tunnetila: wohooooooo!!

Eilen kävi sellainen tuuri, munkki ja tsägä että olen vieläkin onnesta soikeana. Olin menossa ihan toisaalle kun jostain syystä päätin poiketa järkevimmältä reitiltä ja kiertää toista kautta. Minulle uudella kadunpätkällä vastaan tuli minulle niin ikään uusi liike, käytetyn tavaran liike nimeltä Angel Street Drift Shop. En normaalisti jaksa juurikaan kirppiksiä koluta joten yleensä ohitan kyseiset myymälät kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Jostain syystä päätin tällä kertaa kurkata sisään.

Liikkeen etuosassa oli selvästi vanhaa tavaraa, huonekaluja ja kirppiskuntoisia vaatteita, mutta liikkeen sivussa näin henkilökunnan asettelevan rekkeihin uutta tavaraa. Kävi ilmi, että kyseessä oli Sample Sale, eli liike oli saanut lahjoituksena mallikappaleita eri suunnittelijoilta. Olin pyörtyä kun selailin rekkejä. YSL:n jakkupuku $250, Escadan iltapuku $150, Theoryn (näytöksessä käytetyt) kengät $30 jne. Ihan tolkutonta! Valitettavasti suurin osa vaatteista ja kengistä oli minulle liian isoja, mutta yhden upean löydön tein silti.   

Bongasin rekiltä BrooksBrothersin klassisen tummansinisen bleiserin joka oli omaa kokoani. Sydän alkoi pamppailla hullunlailla kun kosketin takin pintaa. Takki oli kashmiria! Vetäisin bleiserin päälleni ja se oli aivan uskomattoman tuntuinen. Italialainen kashmir oli niin pehmeää ja ylellistä ettei bleiseri tuntunut päällä miltään. Takki myös istui kauniisti joten ostopäätös oli hetkessä sinetöity. Maksoin uudesta BrooksBrothersin klassisesta kashmirbleiseristä $40 (noin 31€)! Tuo bleiseri on ehdottomasti laadukkain vaate mitä olen koskaan omistanut ja tulen käyttämään sitä seuraavat 40 vuotta (jos se vain mahtuu päälle). 

Kotiin tultuani googletin jakun (tietysti!) ja täältähän se löytyi, eri värisenä tosin. Jakun myyntihinta liikkeessä on $898!! Maksoin omastani $40 joten en voi muuta kun hymyillä jatkuvasti kuin Naantalin aurinko. Istun nytkin jakku päällä ja silitän sen täydellistä pintaa. Oih ja voih, taidan toistekin piipahtaa Angel Street Drift Shopissa Chelseassa. Googlettelemalla löysin tuosta paikasta sanotun mm. seuraavaa: "A bargain hunter's dream..." (New York Magazine). Kuinka satuinkaan kävelemään paikan ohi ja kaiken lisäksi tavoistani poiketen astuin sisään, aarreaitasta mitään tietämättä!
  

Marshallsin kolmas haaste: paitapusero

tunnetila: jännitys

Marshallsin kolmas haaste oli löytää liikkeen valikoimista tunika tai "equipment blouse". Tunikoita en käytä, joten kohdistin etsintäni paitapusero-osastolle. "Equipment blouse" on saanut nimensä ranskalaisen, todella upeita ja laadukkaita silkkipaitoja valmistavan yrityksen mukaan. Equipment toi muutama vuosi sitten jälleen muotiin rennot rintataskulliset paitapuserot ja kun muut valmistajat alkoivat tehdä samantyylisiä paitoja Equipmentin nimi säilyi tyylissä mukana.

Katselin Marshallsilla rintataskullisia paitapuseroita ja sovittelinkin varmaan viisitoista puseroa, mutta 99% näistä paidoista oli polyesteriä. Oli merkki mikä tahansa Ralph Laurenista Jones New Yorkiin, puserot olivat aina polyesteriä. Tiesin saavani pitää ostamani vaatteet joten halusin löytää jotain laadukkaampaa ja spesiaalia. Ja voih mihin löytöön viime viikonloppuna törmäsinkään!

Löysin rekiltä yhden ainokaisen silkkipuseron, valmistajana ei enempää eikä vähempää kuin itse Equipment! En voinut kuvitella että Marshallsilta löytyy myös eurooppalaisia laatumerkkejä joten olen löydöstäni mielettömän iloinen!

Puseron ovh oli $218, sain sen Marshallsilta hintaan $79.99. Yhdistin puseron tämän syksyn kuumimpaan hittiin, kapeisiin nahkahousuihin jotka ilokseni ymmärsin ottaa mukaan reissuun. Täällä kaikki liikkeet pursuilevat kapeita nahkahousuja, kylläpä olisi harmittanut jos olisin jättänyt omat nahkikseni kaappiin lojumaan. Täällä niille tulee varmasti käyttöä kunhan ilmat sopivasti viilenevät.

Asun kengät löysin jo edelliseen haasteasuuni, Gianni Chiarinin laukku taas on viimeisin ostokseni Marshallsilta. Laukku oli niin näköiseni että se oli ihan pakko ostaa vaikken välttämättä olisi tarvinnut uutta mustaa laukkua. Joskus sitä vaan on saatava ostaa mitä haluaa, ei vain sitä mitä välttämättä tarvitsee, vai mitä?! 

Kolmas haaste oli siis tässä. Mitä tykkäätte asusta? 


Ps. Alkuperäinen haastepostaus täällä.

Ps2. Tyylitilassa Paola Suhosen haastattelu jonka tein muotiviikoilla.
 

Vitsikäs riisivanukas

tunnetila: huvitus

Spring Streetillä (37 Spring Street) on niin mahtavalla asenteella varustettu herkkukauppa että harvoin on nähty! Kymmeniä eri makuisia riisivanukkaita myyvä liikke on nimeltään Rice to Riches ja liikkeen iskulauseet ovat vertaansa vailla.

"Eat now, think later!" "Think with your stomach!" "Eat all you want, you're already fat!" "Eat right, exercise, die anyway!" "Diets are for quitters!" "Stressed spelled backwards is desserts!"

Täällä ei kermaa säästellä eikä kaloreja lasketa! NAM!

Syksyn varalle

tunnetila: innostunut

Kävin tänään ostoksilla. Siis muualla kuin Marshallsilla. Ensimmäistä kertaa koko syksynä. Olipa kivaa!!

Otin aika vähän vaatteita mukaan, ajattelin ostaa täältä lämpimämpiä vaatteita kun ilmat alkavat viilentyä. Nyt on takana pari viileää päivää joten marssin tänään suosikkiliikkeeseeni Uniqloon ja ostin syksyksi lisää kashmiria ja untuvaa. Niillä pitäisi hetki pärjätä.  



Syysvarustelusta puheenollen, tiesittekö että Givenchyllä on valikoimissaan myös sukkahousuja? Minä en tiennyt. Nyt tiedän ja ostin niitä saman tien monta paria. Toivottavasti ovat niin laadukkaita mitä lupaavat.

Kashmiria, untuvaa, sukkiksia ja herkullisen tuoksuinen tuoksukynttilä. Niistä on tämän päivän ostosreissu tehty ja kylläpä tuli hyvä mieli! Oletteko Te jo varustautuneet syksyyn ja talveen uusin hankinnoin vai löytyykö kaikki tarvittava jo omasta kaapista? 


Ps.1 Olotilassa ollaan Väinön kanssa korismatsissa. 

Ps2. Tyylitilassa vielä katsaus Marimekkoon.

Maailman ympäri muutamassa tunnissa

tunnetila: elämys

Vietin pari viikkoa sitten viikonlopun kiertäen ympäri maailmaa. Matkailulehti Travel + Leisure järjesti Global Bazaar -nimellä kulkevat matkamessut nyt toista kertaa ja messujen menestys oli valtava! Messut kestivät koko viikonlopun ja pääsylipun hinnalla sai matkailu- ja kohdetietouden lisäksi nauttia maailman herkuista huippukokkien valmistamina, maistella eri maiden viinialueiden parhaita viinejä tai eksoottisia drinkkejä ja ihailla useiden maiden perinteisiä musiikki- ja tanssiesityksiä.

Tilaisuuden avajaisilta oli loppuunmyyty ja kun loppuunmyydyssä hallissa oli tuhansia ihmisiä, eri maiden musiikit soivat ympäri messuhallia ja maistellut drinkit irroittivat kielen kannat, oli tunnelma sanalla sanoen katossa. Ihmiset tanssivat iloisina ympäri hallia, toisessa kädessä drinkkilasi, toisessa kassi josta löytyi tehtyjä ostoksia maailman eri laidoilta.

Esillä oli eksoottisten matkakohteiden lisäksi lentoyhtiöitä ja luksusristeilijöitä, sekä myös parhaita paloja New Yorkista. Tilaisuudessa sai mm. koota oman cupcaken, maistella venäläistä kaviaaria shampanjan kera tai tutustua luksusristelijällä käytetyyn kosmetiikkasarjaan. Sain illan aikana herkuttelun lisäksi käsihieronnan Molton Brownin tuotteilla ja pussillisen eri maiden herkkuja ja mausteita kotiin maisteltavaksi.

Messuilla sai halutessaan tehdä myös ostoksia. Tarjolla oli upeita käsitöitä ympäri maailmaa. Ihastuin täysillä intialaisen Andraabin käsintehtyihin kashmir tuotteisiin. Hipelsin tuotteita aikani ja lopulta päätin satsata elämäni ensimmäiseen käsintehtyyn ja laadukkaaseen kashmir shaaliin. Valitsin shaaleista omani ja olin onnellinen löydöstäni kunnes pääsin kassalle. Valitsemani shaali maksoi $920! Olin kaatua selälleni kun kuulin hinnan. Olin varautunut maksamaan shaalista kolmisensataa, mutta lähes tonni isosta huivista ei ihan sopinut omaan budjettiini. Jäi sitten tälläkin kertaa kashmir shaali ostamatta. 

Messutapahtuma oli hyvin onnistunut ja ihmisillä tuntui olevan tilaisuudessa hauskaa. Mietin kuitenkin tilaisuuden lippujen hintoja. Viikonloppulippu, jolla siis pääsi kaikkiin messujen tilaisuuksiin, maksoi $400 (sain oman VIP-lippuni työn puolesta Skimbacon edustajana). Avajaisilta maksoi $120 ja kuten sanottua, ilta oli loppuunmyyty. Toki tarjolla oli kaiken muun herkuttelun ja koettavan lisäksi aitoa shampanjaa ja $1200/200g maksanutta kaviaaria, mutta silti mietin olisivatko ihmiset Suomessa valmiita maksamaan matkamessuista (iltatilaisuuden kesto oli 3h) yhden illan osalta 100€. 

Mitäs sanotte, olisitteko Te valmiita maksamaan yhden illan matkailu- tai mistä tahansa muusta messulipusta 100€, tai koko viikonlopun messupaketista 350€?
 

Syksyinen päivä

tunnetila: innostus

 

Vielä viime perjantaina istuskelin paljasvarpain tuubitopissa nurmikentällä East Riverin rannalla. Nautin auringosta, valokuvasin oravia ja lämmintä oli +27. Sunnuntaina lämpötila oli +13 ja sadekuuroja saatiin päivän aikana useampia. Noin suuri lämpötilan muutos tuntui ihan järjettömältä ja hetkessä olo muuttui kesäisestä syksyiseksi. Mutta eipä hätää, olin muutoksesta ihan hyvilläni. Sain nimittäin pukeutua täällä ensimmäistä kertaa maailman ihanimpaan uuteen syystakkiini!

Ostin Katri Niskasen Moss-takin juuri ennen reissuun lähtöäni Katrin uudesta liikkeestä ja olen malttamattomanan odottanut syksyisiä säitä jotta pääsisin pukeutumaan uuteen takkiini. Pidän takista ihan valtavasti!!! Takki soveltuu korkojen kanssa mihin tahansa juhlaan vaikka iltapuvun päälle vetäistäväksi, mutta kun sen yhdistää lenkkareihin niin tunnelma on ihanan rento. Takki sopii tismalleen lenkkareitteni sävyyn ja fiilikseen.

takki Katri/n, huivi Marimekko,

housut Vila, lenkkarit Karhu Fulcrum Star

  

Ensi viikoksi on luvattu lämmön nousevan takaisin kahteenkymmeneen, mutta toistaiseksi olemme saaneet muutaman päivän nauttia kirpeistä syysilmoista. Toisaalta toivoisin lämpimän sään jatkuvan koko täällä olomme ajan, jäätyä ehtii sitten Suomessa tammikuussa, mutta toisaalta raikkaat syyspäivät sopivat myös ihanasti tähän kaupunkiin. Ja mitä enemmän syksyistä sitä useammin pääsen ulkoilemaan lempparitakkini kanssa. Molempi parempi, kunhan ihan joka päivä vaan ei sataisi.

Marshallsin toinen haaste: värillinen alaosa

tunnetila: jännitys

Toinen Marshallsin haaste oli löytää värillinen alaosa. Värikkäät farkut ovat tämän syksyn hitti ja kaikki liikkeet täällä pursuilevat värikkäitä housuja. Kuten tiedätte, olen älyttömän huono käyttämään värejä. Niinpä selailin hieman kauhuissani sateenkaaren väreissä loistavia housuja ja yritin miettiä mihin mukana oleviin vaatteisiini voisin värilliset pöksyt yhdistää. Lopulta silmiini osui aika kivan sävyistä vaaleaa viininpunaista kangasta ja kun kankaasta tehdyt housut maksoivat vain $19,99 päätin koota asun noiden housujen ympärille. Päätin samalla testata pystynkö löytämään koko asun Marshallsilta edullisesti.

Muutaman tunnin etsiskely ja sovittelu tuotti tulosta ja onnistuin löytämään koko asun Marshallsilta. Housut maksoivat $19,99 (ovh $40), valkoinen puuvillainen kauluspaita $16,99 (ovh $50) ja luonnonvalkoinen lyhyt palmikkoneule $39,99 (ovh $80). Koko asulle tuli hintaa $76,97 ja sain vaatekaappiini siistin valkoisen peruskauluspaidan sekä ihana pehmoisen neuleen jossa on kashmiria.

Kun asukokonaisuus oli valmis päätin vielä tsekata kertaalleen Marshallsin kenkäosaston. Halusin yhdistää kokoamani asun mustiin peruskorkkareihin mutta valitettavasti minulla ei ollut sellaisia. Kuinka ollakaan, löysin tarkoitukseeni juuri sopivat nahkaiset Elie Taharin mustat avokkaat. Avokkaiden normaali hinta oli $198 mutta sain ne nyt hintaan $99,99. Jee, nyt minulla on mustat peruskorot jotka käyvät kaikkien asujeni kanssa!

Kuvien asu on hyvä esimerkki siitä, miten edullisia ja vähän kalliimpia juttuja yhdistelemällä voi saada asuun ihan erilaista fiilistä. Laadukkailla avokkailla saa edullisemmankin asun nostettua seuraavalle tasolle, kun taas vaikkapa kympin kangastossuilla asu olisi silti kiva, mutta henki olisi ihan erilainen.

Mitäs tykkäätte? Itse olen kampanja-asuun ja kuviin ihan tyytyväinen, mutta kuvia katsellessa tuntuu että luen jonkun toisen blogia. En vain näe itseäni punaisissa housuissa, en sitten millään!   


Ps. Olotilassa suosikkimaisemani, klik!

Ps.2 Alkuperäinen Marshalls -kisapostaus löytyy täältä.

Värikäs kimppu

tunnetila: rentous

Vaikka kiirettä on pitänyt ja aika menee kuin siivillä, niin tajusin pari päivää sitten että olen rentoutunut viimeisen kuukauden aikana ihan valtavasti. Ennen en voinut elää ilman rannekelloa ja puhelin oli aina mukana minne meninkin. Olemme olleet New Yorkissa nyt vähän yli kuukauden ja koko tuon ajan minulla on ollut puhelin poissa päältä, paitsi silloin kun olen ollut pidempiä aikoja yksin poissa kotoa. Koko tänä aikana olen lähettänyt miehelleni yhden tekstiviestin jossa kerroin että juna on myöhässä ja myöhästyn sovitusta tapaamisestamme, soittanut en ole kenellekään. Miten ihanan vapuattavaa kun puhelin ei soi koskaan!

Muutamat viime viikot olen ollut myös ilman rannekelloa. Täällä on ollut niin lämmintä ja ilmankosteus on ollut niin suuri että sain hikoillessani kellosta ranteeseen ihottumaa. Aluksi jätin kellon pois parannellakseni ihottumaa. Enää ihottumaa ei ole mutta kello on silti jäänyt pöydälle kalenterin viereen. Kalenterin, jota myös kannoin ennen mukanani aina ja josta olin täysin riippuvainen. 

Suurin rentoutumisen merkki näkyy kuitenkin kuvassa. Ostin muutama päivä sitten värikkään kukkakimpun! Minulla on aina kotona leikkokukkia, täälläkin, mutta yleensä kukkien värikoodi on hyvin tarkka. Haluan kukkani joko valkoisina tai vaaleanpunaisina, ruusut saavat olla tummanpunaisia. Olen aina miettinyt kuka ostaa kukkakaupoissa valmiiksi tehtyjä kirjavia kimppuja, nehän ovat rauhattomia. Nyt se selvisi. Ne ihanan rennot ihmiset jotka nauttivat elämässä väreistä ja joiden elämä ei ole pikkutarkkaa näpertämistä vaan suurpiirteistä ja rönsyilevää. 

Ollapa sellainen ihminen vielä kun palaan kotiin ja arkeen Suomessa!    


Ps. Tyylitilassa Durango Loves NY.