Balleriinaostoksilla

tunnetila: höyrähtäneisyys

mustat ja nudet balleriinat Tory Burch

Jätin tänä kesänä alennusmyynnit kotimaassa väliin ja päätin keskittää tarpeeseen tulevien hankintojen (mm. musta neuletakki, mustat balleriinat, paljon uusia yläosia yms.) tekemisen reissuun. Vaan kuinkas kävikään? En löytänyt reissusta juuri mitään! Shoppailusaldoni vaatteiden osalta oli suorastaan säälittävä: uusia vaatteita matkalaukusta löytyi kotiin palatessa ainoastaan toppi, shortsimittainen playsuit ja farkkushortsit. Hei kamoon, olin yli kaksi viikkoa reissussa mm. New Yorkissa ja Montrealissa ja saldona vaivaiset kolme vaatetta.

Surkeasta vaatemäärästä suivaantuneena päätin reissun viimeisenä päivänä etsiä tarvelistalla olevat mustat balleriinat hinnalla millä hyväänsä ja lopulta etsintä tuotti tuloksen Bloomingdalesin kenkäosastolla. Itse asiassa ostin kerralla kahdet balleriinat sillä tykkäsin molemmista yhtä paljon. Oli ihana kun ei tarvinnut päättää kummat kengät otan, sain ottaa molemmat sillä en ollut käyttänyt ostoksiin varatusta rahamäärästä kuin murto-osan aiempiin hankintoihin.

Nudet (mielestäni sävy on ehkä enemmän haalea marjapuuro) tossut ovat maailman pehmeimmät ja niiden ei tarvinnut erikseen muotutua jalkaan sillä ne olivat jo valmiiksi tismalleen jalkaan sopivat. Nämä tossut jalassa palaan lapsuuteen ja kuvittelen tepastelevani kadulla balleriinatossuissa. Nude sopii värinä upeasti mustiin vaatteisiini ja olenkin jo käyttänyt tossuja hurjan paljon. Vaalea väri tosin aiheuttaa jokaisella käyttökerralla pelontunteita. Olen ihan varma että jos en itse onnistu kenkiä sotkemaan niin sen tekee puolestani joku muu, esim. autoilija joka roiskauttaa rapaa suoraan kengilleni. Murrr, ei pitäisi ikinä ostaa vaaleita kenkiä joita ei voi laittaa pesukoneeseen!

Mustat Toryt edustavat klassisempaa lookia ja sopivat niin arkeen kuin juhlaan. Tavallista pienempi Tory Burch -merkki varpaiden päällä on mielestäni söpö ja tossua reunustava kuminauha saa kengät istumaan täydellisesti. Nämä kengät eivät ole ihan yhtä pehmeät kuin nudet kaverinsa (ja tuntuvat inasen liian pieniltä vaikka ovat saman kokoiset kuin nudet tossut, hitto!!!), mutta toivottavasti pieni jämäkkyys saa nämä kestämään hyvänä pidempään.

Kun päätin ostaa kerralla kaksi paria balleriinoja samalta merkiltä Bloomingdalesin myyjä totesi: "Okei, tiedätkö, paluuta ei enää ole!" Ja pakko on myöntää että nämä ovat mukavimmat kengät mitä minulla on koskaan ollut. Äh, tuleeko uusien balleriinojen osto jatkossa aina näin kalliiksi?!?

Matkalla: Rhode Island

tunnetila: muistelu

Boston-päivän jälkeen päätimme, nelivuotiaan toiveesta, viettää seuraavan päivän Providencessa, Rhode Island Zoossa (Roger Williams Park). Eläintarha ei juuri poikennut aiemmin näkemistäni eläintarhoista mutta innokkaan lapsen seurassa eläinten katselu on aina hauskaa. Lämpötilan ollessa 94 Fahrenheitia (eli noin 34 Celsiusta) rohkenin eläintarhassa ulkoiluttaa reissun ensimmäistä vaateostostani, lyhytlahkeista playsuitea.

playsuit Forever 21, sandaalit Naturalizer

Jos eläintarha ei satu kiinnostamaan mutta liikut kuitenkin Rhode Islandin suunnalla suosittelen päivän viettoa Newportissa. Jos et ole aiemmin tiennyt mitä on ökyasuminen tai millainen on överisisustus, suosittelen visiittejä Newportin mansioneihin. Huh huh! Nuo valtavat kartanot ovat (tai ovat olleet) suurin osa yhden perheen kesäasuntoja (mm. Vanderbiltin suku omistaa tuolla kartanoita, tai siis cottageja (=mökkejä) kuten he tapaavat sanoa). Tällä kertaa emme käyneet Newportissa mutta olemme viettäneet aikaisemmin päivän luksuslukaaleihin tutustuen. Hoh hoijaa... Onko sisustus silloin mennyt vähän överiksi kun koko (kaksitoistametriä korkea) sisääntulohalli kiiltää ja luonnollisesti kaikki mikä kiiltää on kultaa?? Siellä oli minimalistille päiviteltävää.

Myös Providence on kiva kaupunki Rhode Islandilla ja sinne pääsee näppärästi junalla New Yorkista kolmessa tunnissa. Providence on tunnettu maailmanlaajuisesti laadukkaista opinahjoistaan, eli Brownista ja RISDistä (Rhode Island School of Design) ja visiitti myös Providencessa kannattaa jos liikut tuolla suunnalla.

Tässäpä tuli muutama vinkki Itärannikon reissaajille. Jos suunnittelette esim. ensi kesälle New Yorkin matkaa niin suosittelen ottamaan viikon lisää lomaa ja suuntaamaan myös muualle kuin NYC:hen vaikka se ehkä maailman paras paikka onkin. Matkailu kuitenkin avartaa ja pienikin reissaaminen ympäriinsä antaa Yhdysvalloista laajemman kuvan mitä pelkkä New York voi antaa.

Kiinnostaako ketään Itärannikon tournee vai tuleeko teille Amerikan kiertelystä mieleen ainoastaan perinteinen Nevadan aavikot ja Las Vegas?

Matkalla: Boston

tunnetila: muistelu

Montrealista palasimme takaisin Yhdysvaltoihin bussilla (Greyhound) ja suunnistimme amerikkalaisen ystäväperheemme luo pikkukaupunkiin Connecticutissa. Ystävämme asuvat maaseudun rauhassa joten itsenäisyyspäivävän kunniaksi (4th of July) järjestettyjen grillibileiden jälkeen täytyi keksiä tekemistä muualta. Suuntasimme siis päiväksi Bostoniin. Olen ollut Bostonissa kolme kertaa mutta vasta tällä kertaa ehdin tutustua kunnolla Bostonin kauniiseen satamaan.

Aiemmilla Bostonin reissuilla olemme mm. tutustuneet Harvardin campus-alueeseen sekä kierrelleet kaupungin "5th Avenuella" eli Newbury Streetillä jossa on hyvät ostosmahdollisuudet. Tällä kertaa en ollut kiinnostunut shoppailusta vaan halusin viettää aikaa ystäväperheemme nelivuotiaan tyttären kanssa joten kiertelimme Downtown Bostonissa kävelykatua, poikkesimme Faneuil Hallin torialueella (jossa on fantastinen kauppahalli ja paljon "oi mä haluan tuon" -henkistä ostettavaa). Lopulta päädyimme jäätelölle satamaan jossa oli kiva ihailla paatteja ja viettää aikaa.

mekko Tiger of Sweden, medaljonki second hand

Tykkään Bostonista kaupunkina paljon, mutta paikallinen ystävämme (syntynyt ja asunut aikuisikään asti New Yorkissa, on tällä hetkellä töissä Bostonissa) ei pidä kaupungista. Tai kaupunki on hänenkin mielestään kaunis, mutta ihmiset ovat sietämättömiä. Bostonlaiset kokevat (kuulema) edelleen alemmuudentunnetta New Yorkia ja sen asemaa kohtaan ja tekevät kaikkensa ollakseen parempia. Niin tai näin, pidän silti Bostonia yhtenä Yhdysvaltain Itärannikon kauneimmista kaupungeista (esim. Philadelphiasta taas en ole kovinkaan vakuuttunut), mutta Bostonissa asuminen voisi tietysti saada myös minut toisiin aatoksiin.

Oletteko te käyneet Bostonissa, Philadelphiassa tai jossain muussa Itärannikon kaupungeista? Jos olette niin mitä tykkäsitte? Ainakin Bostonia voin suositella matkakohteena vilpittömästi (paitsi talvella siellä voi olla järjettömän kylmä, nim. kokemusta on).

Inkkarityttö

tunnetila: huvitus

t-paita Tiger of Sweden, shortsit H&M (siskon kirppiskasasta),
kangaskassi MET, balleriinat Tory Burch

Kävin yhtenä päivänä asioilla kuvan asussa, letti päässä. Vanhempi mieshenkilö tuijotti minua hymyillen terassilta jonka ohi kävelin ja tokaisi: "Siinäpä menee niin nätti inkkarityttö!"

Ilahduin kommentista monestakin syystä. Ensinnäkin olen lapsesta asti rakastanut intiaaneja joten oli ihana että muistutin jonkun mielestä intiaanityttöä. Toiseksi ilahdun aina kun minua kutsutaan tytöksi. Tässä iässä sitä tuppaa useammin olemaan "täti". (Kerran juoksulenkillä ollessani ohitin äidin ja tyttären. Tytär kysyi äidiltään: "Äiti, miksi tuo tyttö juoksee?" Jee, alkoi heti jalka nousta kevyemmin!)

Kuitenkin tärkein syy joka ilahdutti oli se, että minulla oli päällä tavallinen t-paita ja shortsit, ei miniminimekkoa tai avonaista toppia, ja sain silti mieheltä kohteliaisuuden. On kiva että voi olla nätti paljastamatta pintaa sen enempää.

The Fashion World of Jean Paul Gaultier

tunnetila: muistelu

Yksi koko matkan kohokohdista oli Montrealin Museum of Fine Arts (1379 Sherbrooke Street West) ja siellä Jean Paul Gaultierin näyttely. Näyttely oli käsittämättömän upea ja laaja. Näyttely käsitti luomuksia suunnittelijan koko uralta ja sisälsi paljon asuja mm. Madonnan kokoelmista ja päättyi suunnittelijan viimeisimpiin haute couture -luomuksiin. Kävelin tuntikausia museossa suu auki hämmästyksestä, niin paljon oli nähtävää, koettavaa ja ihmeteltävää.

Näyttely oli toteutettu upealla tavalla. Heti sisääntuloaulassa oli itse Jean Paul Gaultier joka toivotti kävijät tervetulleeksi (kuva yllä). Kyseessä oli siis nukke, jonka kasvoihin projisoitiin Jean Paul Gaultierin oikeat kasvot jotka puhuivat. Iso osa näyttelyn nukeista oli toteutettu samalla tavalla ja oli aika huikea tunne kun yhtäkkiä mallinukkien keskellä tuntui että sinua tuijotetaan ja huomaat että tuijottaja on yksi nukeista. Nukkejen silmät liikkuivat, ne purskahtelivat yhtäkkiä äänekkääseen nauruun, ne rupattelivat niitä näitä ja kertoivat päällä olevista asuistaan. Näyttely oli käsittämättömän hieno kokemus!

Näyttely päättyi huoneeseen, jossa näytettiin pätkiä leffoista joita Gaultier on puvustanut (Fifth Element, useita Almodovarin leffoja jne). Sanoinko jo että näyttely oli aivan huikea?! Toivottavasti tämän tasoisia näyttelyitä saataisiin joskus myös Suomeen. Näyttelyssä oli nimittäin katseltavaa myös niille, joita muoti ei niin kovasti edes kiinnosta. Jo pelkkä toteutustapa oli näkemisen arvoinen.

Kävimme myös New Yorkissa METissä katsomassa Alexander McQueenin näyttelyn Savage Beauty joka oli todella vaikuttava. McQueenin näyttelyssä ei valitettavasti saanut kuvata (kuvia nähtävillä täällä) joten voin vain toivoa että tuokin näyttely saataisiin joskus Suomeen jotta pääsisitte näkemään sen kokonaisuudessaan. Mitä maailma menettikään kun tuollainen hullu lahjakkuus poistui keskuudestamme ihan liian varhain!

Ostoksilla Montrealissa

tunnetila: ostosvinkkejä Kanadaan

Yritän aina ulkomailla suosia pääosin paikallisia tuotteita (esim. tällä reissulla en käynyt kertaakaan H&M:llä, Zarassa, Mangossa tai muissa liikkeissä joita on myös Suomessa), mutta jestas että se oli Kanadassa, tai ainakin Montrealissa, vaikeaa. Roots (osoitteessa 1025 St. Catherine) myy mm. kanadalaisia nahkalaukkuja ja -kenkiä sekä t-paitoja ja collegetuotteita. Tykkäsin liikkeessä monesta jutusta, mutta ne eivät kuitenkaan olleet ihan ominta tyyliäni joten tyydyin ostamaan liikkeestä ainoastaan tuliaisia muille.

Rootsissa minulle vinkattiin toisesta kanadalaisesta nahkatuotefirmasta nimeltä m0851 (osoitteessa 677 St. Catherine). Tuosta liikkeestä olisin voinut ottaa lähes minkä laukun tahansa, mutta kun en tällä hetkellä tarvitse yhtään uutta kapsäkkiä niin jätin laukkuostokset väliin. (Yhtä laukkua kävin kyllä ihailemassa kahtena päivänä mutta lopulta hinta ja järki tulivat väliin.) Jotain tuosta liikkeestä kuitenkin teki mieli saada itselle muistoksi joten ostin nahkaisen pussukan puhelimen laturille, kuulokkeille, mokkulalle yms. mukana reissussa kulkeville jutuille. Ja tietysti kaikki nuo mukana kulkevat valkoiset jutut täytyy laittaa valkoiseen pussiin..

Ehkä kaikkein lempparein Kanadan-tuliainen oli kuitenkin ylimmässä kuvasarjassa näkyvät Hudson's Bay Companyn käsisaippua ja samantuoksuinen (sitrus-lime-basilika) käsivoide. Hudson's Bay Company (la Baie tavaratalo, osoitteessa 585 St. Catherine) on perustettu vuonna 1670 ja sen perusti Kuningas Charles II. Brittikuninkaalliset ovat edelleen hyvin tärkeä osa Kanadan jokapäiväistä elämää ja kuinka ollakaan, samaan aikaan kun me olimme Montrealissa nuori herttuapari William ja Catherine olivat siellä valtiovierailulla. Lehdet ja tv pursusivat nuoren parin glamouria ja heidän päiväohjelmansa kerrottiin tv:ssä yllättävän tarkkaan. Valitettavasti emme kierrelleet parin kanssa samoissa paikoissa joten herttuapari jäi tällä kertaa näkemättä.

Viimeisin Montrealin ostos oli "pakko saada maistaa" vaahterasiirappitee. Vaahterasiirappi on varmaan kanadalaisinta mitä voi olla ja sitä olikin tarjolla joka paikassa. Pelkäsin teen olevan ällömakeaa, mutta onneksi niin ei ollutkaan.

Montreal näyttää paperilla shoppailijan taivaalta. Pääkatu St. Catherine on hurjan pitkä ja täynnä liikkeitä. Pääkadun alla avautuu maailman laajin maanalainen kaupunki, jossa on vieri vieressä toinen toistaan suurempia kauppakeskuksia. Kauppakeskusten ylimmät kerrokset ovat siis kadulla, maan pinnalla, maan alla kerroksia jatkuu lisää ja kauppakeskuksesta toiseen pääsee kulkemaan maan alla. Maan alla on kuulema noin 2000 liikettä! Maanalaista Montrealia sanotaankin maailman suurimmaksi shoppailijan mekaksi.

Liikkeiden määrä oli aivan huikea mutta minimalistinen pohjoismaalainen tyyli oli maailman kauimpana noista hörsellyksistä. Kuvitelkaa Fiorella, kertokaa se kymmenellä ja lisätkää ripaus mummomaisuutta. Siinä Montrealin vaatetarjonta. Montrealin ostokset jäivät siis osaltani hyvin minimaaliksiksi, onneksi kuitenkin jotain tarttui muistoksi mukaan.

Tuskien taival

tunnetila: au au au!!!

jumpsuit XXI, läppöset Havaianas,
kangaskassi Savage Beauty/Alexander McQueen/MET

Kertokaapas te, varvastossujen/läpsyjen/flipflopien/rantasandaalien aktiivikäyttäjät, eikö teidän varvasvälinne muka huuda tuskissaan kun kävelette päiväkausia noilla pelsepuupin keksinnöillä? Kävin äsken ostoksilla (kävelin noin tunnin) läppöset jalassa ja jumankekka, varpaiden välistä lähti nahka ja nyt tulee verta ja kirvelee. Au au au!!

Jotkut viihtyvät läpsyissään koko kesän eivätkä suostu edes harkitsemaan muiden kenkien käyttöä. Miten teette sen? Eikö muka satu, hä?!

Matkalla: Montreal

tunnetila: fiilistely

Parin NYC päivän jälkeen suuntasimme aamuvarhain Penn Stationille jossa hyppäsimme Montrealiin menevään junaan. Junamatka kesti 11 tuntia (uh!) mutta maisemat radan varrella oli niin upeita etten malttanut nukkua ollenkaan. Ostimme junaliput jo etukäteen netistä (Amtrak) ja onneksi ostimme: juna oli myyty täyteen viimeistä paikkaa myöten. Matka sujui rattoisasti maisemia ihaillen, ravintolavaunussa lounastaen ja rajamuodollisuudet hoituivat osaltamme kivuttomasti.

Pääasiallinen syy Montrealin reissullemme oli Montreal Jazz Festival ja sen oheistapahtumat mm. kaikenlaiset messut. Mies messuili kaksi päivää, minä taas otin sillä aikaa kaupunkia haltuun tyttömäiseen tapaan, eli muotiin niin liikkeissä kuin museossakin tutustuen, sekä kivoissa kahviloissa leivoksia maistellen. (Muotimuseopostaus tulossa myöhemmin.)

Harva kaupunki maailmalla on tuntunut heti ensi silmäyksellä yhtä kodikkaalta ja sen keskusta niin helposti hallittavalta kuin Montreal. Vaikka Montreal on suurkaupunki (asukkaita noin 1,6 miljoonaa) se tuntuu silti ihan pikkukaupungilta. Metro on selkeä mutta myös jalan (tai vuokrapyörällä) pääsee keskustan alueella kaikkialle. Kompakti paketti, sanoisin.

Vaikka tiesin että Montrealin virallinen kieli on ranska, olin silti hyvin yllättnyt paikallisten kielitaidottomuudesta. Tai siis yllätyin siitä miten harva palveluammatissa oleva ihminen puhui englantia. Itse en juuri puhu ranskaa, mutta kun useista tilanteista selvisi ainoastaan ranskaa puhumalla huomasin Pariisissa vietettyjen lomien kartuttaneen sanavarastoa yllättävän paljon. Nähtävästi sitä puhuu mitä tahansa kieltä jos on pakko! Myös hotellin tv:stä sai etsimällä etsiä englanninkielisiä kanavia. Ehkäpä juuri tuo kaunis kieli teki kaupungista niin eurooppalaisen että vanhana Pariisin kävijänä tunsin olevani kotona ja siksi viihdyin Montrealissa niin hyvin.

Satuimme Montrealiin parahiksi kun siellä juhlittiin Canada Dayta, joten pääsin ihastelemaan kaupungin halki kulkenutta Canada Day -kulkuetta. Canada Dayn kruunasi illalla suuri ilotulitus vanhassa satamassa. Montrealin satama-alue oli kaunis ja ihmisiä oli liikenteessä aivan valtavasti. Vaeltelimme satamareissulla myös Montrealin vanhassa kaupungissa ja vanhan kaupungin pikkukujilla oli oma tunnelmallinen ja hämyinen fiiliksensä. Kadut olivat täynnä ihania ravintoloita ja matkamuistomyymälöitä. Satamassa muuten järjestetään vuosittain ilotulituksen MM-kisat jotka olivat myös vierailumme aikana käynnissä. Jos siis missaa Canada Dayn pääsee kesäviikonloppuisin silti näkemään ilotulituksia.

toppi ja maksimekko H&M, lintukoru Titimadam,
laukku Gianni Chiarini, sandaalit Naturalizer

Montrealin suurin (ja ehkä myös tunnetuin) nähtävyys on vuonna 1967 maailmannäyttelyä varten rakennettu Montreal Biosphere (kaksi edellistä kuvaa). Biosphere sijaitsee Sainte-Helenen saarella Jean-Drapeau puistossa. Saarelle, jossa on Biospheren lisäksi mm. huvipuisto, vesipuisto ja ruusutarha, pääsee helposti metrolla muutamassa minuutissa. Valtava Biosphere toimii nykyään ympäristöaiheisena museona.

Laventeli on yksi paikallisista vientituotteista ja laventelista valmistettua
kosmetiikkaa myyviä liikkeitä Montrealissa oli useita.
Harmi vaan etten pidä yhtään laventelin tuoksusta..

Yleinen kaupunkitunnelma kesän paahtavassa kuumuudessa oli hyvin rento ja liberaali, välillä suvaitsevainen hämmentävyyteen asti. En ole missään nähnyt niin paljon nuoria (kodittomia?) huumeidenkäyttäjiä kuin tuolla muutamissa kaupungin puistoissa. Joka puistossa majaili kymmeniä nuoria jotka saivat pitää leiriään vapaasti pystyssä. Kaikki olivat omissa oloissaan rauhallisesti, kukaan ei aiheuttanut hämminkiä eikä ohikulkijoita häiritty paitsi välillä pyytämällä rahaa. Välillä poliisi kävi jututtamassa nuoria (antavat kuulema heille puhtaita neuloja yms.) mutta antoi silti kaikkien olla omissa leireissään. Aina tuollaisen puiston ohittaessaan (varsinkin kaupungin latinalaiskorttelin suunnalla noita puistoja oli useita) tuli aika kurja fiilis. En tiedä tottuisiko näkyyn jos tuolla asuisi.

Vietimme Montrealissa neljä päivää ja jo tuossa lyhyessä ajassa ihastuin kaupunkiin todella. (Huumeongelma, josta juttelin myös erään paikallisen kahvilanpitäjän kanssa joka totesi ongelman olevan kaupungissa erittäin suuri, tosin jäi painamaan mieltä). Kaupungin vaateliikkeiden valikoimasta minulla on vielä erikseen sananen sanottavaksi, ostoksista siis tulossa oma postauksensa seuraavaksi!

Onko kukaan teistä käynyt Montrealissa tai jossain muualla Kanadassa, tai kiinnostaisiko käydä?


Ps. Jos matkapostaukset ei kiinnosta niin pahoittelen... En saa öisin nukutuksi joten jet lagin kourissa olen rustaillut ainakin seitsemän reissupostauksen rungot jo valmiiksi. SORI!!! Saa jättää lukematta jos tympii. Varoituksen sananen on kuitenkin paikallaan, matkapostauksia on tulossa aika monta. :)

Jatkuvaa valvomista

tunnetila: väsy

toppi Something Else by Natalie Wood,
maksimekko H&M, flipflopit Havaianas,
kangaskassi Savage Beauty/Alexander McQueen/MET

Hyi että mä inhoan jet lagia! Viikon (aikaero)reissuista selviän yleensä kohtuullisen nopeasti, mutta mitä pidempään olen toisella aikavyöhykkeellä sitä hankalampaa normaalin unirytmin saaminen on. Olen nukahtanut kotiintulon jälkeen joka yö vasta aamuviideltä (kello silloin New Yorkissa 22.00) ja herännyt kellon soittoon 11.00. Viime yö oli pahin. Nukahdin vasta aamulla kuuden jälkeen ja heräsin ilman herätyskelloa 8.15.

Jep jep, nukuttua tuli siis yöllä ruhtinaalliset pari tuntia enkä voi nyt mennä edes päiväunille sillä siitä unirytmi vasta monimutkaistuisi. Voi jestas! Torstaina pitäisi olla skarppina heti aamusta kun lähden lomailemaan Lahden kautta Kuopioon ja Kuopiosta Ouluun. Saapa nähdä millainen univelkainen mörkö tuolle reissulle lähtee...

Kärsittekö te jet lagista vai käykö aikaeroon tottuminen teiltä helposti?

Matkalla: Central Park

tunnetila: fiilistely

Olin matkalle lähtiessämme niin väsynyt, kärttyinen ja rauhoittumisen tarpeessa, että haaveilin koko kahdeksan tunnin lentomatkan laiskasta päivästä Central Parkissa. Vaikka rakastan New Yorkin sykettä ja värikkyyttä niin silti ehkä suosikkipaikkani koko Manhattanin saarella on vehreä Central Park. Puisto on niin jättimäisen suuri että vaikka siellä on aina paljon ihmisiä niin silti sieltä löytää varmasti paikan jossa saa olla ihan rauhassa.

Asuimme tällä reissulla hyvin lähellä Central Parkia joten vietimme puistossa paljon aikaa. Emme käyneet koko lomalla kertaakaan baareissa viettämässä iltaa vaan suuntasimme iltaisin pimenevään ja kauniisti valaistuun keskuspuistoon. (Oooh, pakko muuten mainita että minulta kysyttiin paperit kun ostin eräälle puistopiknikille siiderin! Ikärajahan alkoholijuomien ostolle on Jenkeissä 21v, eli en taida näyttää päivääkään vanhemmalta... Hahahahhaaa!)

haalari merkitön (Ljubljanasta),
laukku Gianni Chiarini, sandaalit Naturalizer

Rauhoittumisen lisäksi Central Parkissa voi tehdä vaikka mitä kivaa. Puistossa voi vaikkapa vuokrata soutuveneen, lenkkeillä, osallistua ohjattuihin puistojumppiin, pyöräillä, ajaa hevosvaunuilla yms. Kesäisin puistossa järjestetään myös mm. Summer Stage -ilmaiskonsertteja (sisäänkäynti 72nd Street, kannattaa mennä jonottamaan ajoissa jos haluaa mahtua istumaan katsomoon) joissa esiintyy maailmanluokan tähtiä (esim. tänä vuonna heinäkuun ensimmäisenä päivänä siellä esiintyi ilmaiseksi Beyonce (ei kuvassa alla)).

Tämänkertainen matkamme oli muutenkin kovin musiikkipainotteinen. Heti ensimmäisenä aamuna New Yorkissa kun kävelimme kadulla meidät pysäytti CBS-kanavalla työskentelevä tyyppi joka kysyi haluammeko päästä ilmaiseksi Darius Ruckerin keikalle CBS Early Showhun. Emme tienneet kuka Darius Rucker (kuvassa yllä) on mutta menimme silti keikalle. Rucker on iso stara Jenkeissä ja keikalla huomasimme tunnistavamme osan esitetyistä biiseistä, vain artistin nimi oli jäänyt unholaan. Konsertti oli muutenkin rennon letkeä ja kokemuksena kiva. (Jos kiinnostaa niin lyhyt tv-kooste keikasta on katsottavissa täältä.)

New Yorkista jatkoimme matkaamme parin rentoutumis- ja museopäivän jälkeen Kanadaan, Montrealiin, jossa päämääränämme oli Montreal Jazz Festival. Eli musiikkia piisasi sielläkin joka päivä mm. koko kaupungin täyttäneiden ilmaiskonserttien muodossa. Matkatunnelmia Montrealista luvassa tulevissa postauksissa!