sunnuntai 30. toukokuuta 2010

Ensimmäinen tilaus

tunnetila: ärrinmurrin

Muutama viikko sitten törmäsin Ostolakossa kosmetiikkablogissa maailman hauskimpiin shampoopulloihin. Pullot toivat mieleen lapsena ahkerasti käyttämäni muoviset kerhopullot ja nostalgiaryöppy oli valtava. Vaikka kylppärini pursuilee testattavaksi saatuja shampoita päätin silti että noita pulloja on ihan pakko saada! Googletin kirjainyhdistelmän MOP ja ilokseni huomasin että tuotteita sai tilattua kotimaisen nettikaupan kautta.

Kirjoitin viime marraskuussa minulle uudesta tuttavuudesta, kotimaisesta nettikauppa Fruugosta. Fruugon kautta saa pääsyn useisiin nettikauppoihin maailmalla ja varsin pientä ylimääräistä korvausta vastaan tilauksen voi tehdä turvallisesti, ja vieläpä suomeksi. Liityin Fruugoon tuolloin, mutta en yli puoleen vuoteen innostunut tilaamaan sitä kautta mitään. Nyt löysin MOPin shampoita Fruugosta ja päätin tehdä tilauksen.

Image and video hosting by TinyPic

kuvat

En oikeasti tarvinnut yhtään ylimääräistä shampoota joten olin hieman harmissani uudesta pakkomielteestäni. Ainoa mitä "tarvitsin", oli matkakokoiset shampoo ja hoitoaine tulevaa reissua varten. Siksipä ilahduin kun löysin Fruugosta haluamistani tuotteista pienet, 50ml, testiversiot (nettikaupan kuvat yllä). Testipakkauksen postikulut olivat kuitenkin niin suuret että jätin pitkän pohdinnan jälkeen shampoot tilaamatta.


Seuraavana päivänä, kuin onnenkantamoisena, sain sähköpostiini tiedon, että Fruugon synttäreiden johdosta voin tilata nettikaupasta ilman postikuluja. Hip hei, minipullojen tilaus lähti saman tien eteenpäin. Sain jokaisesta toimituksen vaiheesta tiedon sähköpostiini: tilaukseni on vastaanotettu, tilaukseni on vahvistettu ja lopulta lähetetty. Palvelu pelasi hienosti.

Image and video hosting by TinyPic

Tein tilauksen perjantaina 7.5 ja tuotteet saapuivat 19.5. Normaalisti, kun tilaan tuotteet suoraan esim. Lookfantasticilta, tilaus saapuu noin viikossa, yleensä jopa alle viikossa. Tätä kautta toimitus tuntuu kestävän hieman kauemmin, mutta kyllä tuon pari viikkoa jaksaa helposti odottaa jos tuotteiden saamisella ei ole kiire. Itse vähän jännitin ehdinkö saada tuotteet mukaan Sveitsiin. Onneksi sain että pääsen heti testailemaan uusia juttuja.

Hirvittävä pettymys kuitenkin oli tuotteiden purkit. Luulin tilanneeni kerhopullot, sain tavalliset putelit. Äääää, minua on huijattu! Haluan mainoskuvissa olleet kerhopulloshampoot, en kalliita pikkushampoita tavallisissa purkeissa. Olen kovasti paljon pettynyt ja tekee mieli kiukutella. :(

Onko teille MOP tuttu hiustenhoitosarja? Entä oletteko tekin käyttäneet lapsuudessanne näiden shampoopullojen kaltaisia muovisia kerhopulloja? Ja vielä, eikö teistäkin ole huijausta että sain tyhmät purkit enkä kivoja purkkeja?!

perjantai 28. toukokuuta 2010

Vailla suurempaa sanomaa

tunnetila: sekava, kai ihan tyytyväinen

Pakko tehdä pikainen päivitys, nimittäin Sex and the City 2 Movie on nyt nähty. Kävin katsomassa sen eilen ensi-illassa täällä Zürichissä. Jos ensimmäinen leffa tuntui teistä pidennetyltä sarjan jaksolta niin tämä tuntui (ainakin minusta) siltä vielä tuplasti enemmän.

En aio pilata kenenkään katselukokemuksia joten en paljasta mitään mitä leffassa tapahtui, mutta sen verran voin sanoa että tämä itkupilli ei leffan aikana itkenyt tai herkistynyt kertaakaan, nauroi sitäkin enemmän. Juttu soljui (ilman sen kummempaa juonta) eteenpäin viihdyttävästi, neitokaisten asut olivat kohdallaan ja useat kohtaukset olivat kuin kenen tahansa meistä omasta elämästä. Samaistuminen oli siis leffassa, kuten ainakin minulle myös koko sarjassa, SE juttu. Vanheneminen, äitiys, pitkän parisuhteen toimiminen sen arkipäiväistyessä sekä uskottomuus, tässä muutamia elokuvan teemoista joista jokainen voi poimia sen itseään eniten koskettavan.

Katselukokemuksena leffa oli siis ihan viihdyttävä ja silmäkarkkia piisasi värikylläisyyden sekä vähäpukeisten miesten (miksei naistenkin) muodossa. Pakko kai tuo on nähdä uudestaan Suomessa, jos niitä piilotettuja merkityksiä tai jonkinlaista syvempää sanomaa löytäisi vaikka uusintakatselulla. Paitsi että, tarvitaanko niitä joka leffassa, eikö pelkkä viihdyttävä hömpänpömppä riitä?

keskiviikko 26. toukokuuta 2010

Reissutossut

tunnetila: ilo

Tykkään kovasti matkustamisesta ja olenkin paljon reissatessani kehittynyt pakkaamisessa aikamoiseksi velhoksi. Omistan ainoastaan pienen Samsoniten lentolaukun joka mukanani reissaan useammankin viikon mittaiset matkat ympäri maailmaa. Pakkausvinkkejä olen antanut mm. täällä, ja muutamalla vaatteella pärjäämisestä vinkkejä esim. tässä.

Pakkaan myös aina mukaani muutaman jutun jotka eivät ole monenkaan mielestä pakollisia reissussa, tai joidenkin mielestä ne ovat jopa turhia, mutta itse olen niin mukavuudenhaluinen että nuo pari juttua tekevät perillä olosta minulle paljon miellyttävämpää.

Image and video hosting by TinyPic


Otan aina mukaani rennot kotihousut. Ohuesta trikoosta, collegesta, silkistä tms. miellyttävästä ja rypistymättömästä materiaalista olevat housut on aina oltava mukana. (Kuvien housut Selected Femme, materiaalina maailman pehmein yhdistelmä: 85% silkkiä, 15% angoraa. Rakastan!!!). Ne jalassa voi vaikka viettää lentomatkan jos edessä on pitkä, esim. mannertenvälinen lento. Perillä tulee aina käveltyä jopa kymmeniä kilometrejä päivässä joten mikään ei ole ihanampaa kuin hotellille saapuessa heittää koko päivän päällä ollut asu tuulettumaan ja vetäistä jalkaan rennot ja mukavat housut. Usein hotelleissa on aika raaka ilmastointi joten ohuet pöksyt myös lämmittävät ihanasti jos lämmikettä tarvitaan.

Toinen must minulle on sisätossut. Hotellihuoneissa on usein joko a) kylmä laattalattia tai b) kokolattiamatto jossa muhivat pöpöt ja edellisten asukkaiden jalkasienet (anteeksi mielikuva..). Minulle ei tulisi mieleenkään olla hotellissa paljain jaloin. (Okei, kuulostan nyt ahdistavalle hygieniafriikille mutta jotkut asiat vain tuppaavat ällöttämään ja tämä on yksi niistä.)

Image and video hosting by TinyPic

Sisätossuissa ei tarvitse olla kovaa, kenkämäistä pohjaa, sillä sellaiset vievät pienessä laukussa liikaa tilaa. Omistan hyvin monet tossukat joita käytän matkustaessani. Viimeisin tossulöytöni on noin vuoden takaa kun KappAhl julkaisi ensimmäisen Vintage Stories -mallistonsa. Siskoni oli mukana kun ostin innoissani kuvissa yllä näkyvät vaalean liilat sukkamaiset tossut. Siskoni katsoi hetken ostostani ja totesi, ettei tiedä ketään muuta joka hamstraa kaappeihinsa noin paljon pikkusieviä asioita, mm. useita pareja erilaisia tossuja.

Heh, käytän yleensä mustia ja aika simppeleitä vaatteita, mutta myönnän pitäväni myös pikkusievistä jutuista, kuten kuvien hempeistä satiinirusetein ja pitsein varustelluista tossuista. Täytyy sitä joskus hieman tyttöillä, eikö?

sunnuntai 23. toukokuuta 2010

Pitkästä aikaa

tunnetila: jännitys

Kuten kerroin, lähden tänään pariksi viikoksi Sveitsiin. Olen ollut Sveitsissä vaihto-oppilaana vuonna 2002 ja nyt palaan maahan työasioissa. Tässä välissä olen käynyt Sveitsissä tapaamassa opiskeluajoilta jääneitä ystäviäni, mutta paras opiskeluaikainen ystäväni on ollut harmikseni vierailujeni aikana muualla, eli en ole nähnyt häntä kahdeksaan vuoteen. Olemme näiden vuosien aikana kirjoitelleet toisillemme silloin tällöin sähköpostia, joten olemme jokseenkin perillä mitä toiselle kuuluu. Tapaaminen kasvotusten on kuitenkin edessä kahdeksan vuoden jälkeen ja yhtäkkiä minua jännittää hirmuisesti.

Mitä jos yllättäen emme löydäkään sanoja, emme keksi mitään puhuttavaa tai olemme muuttuneet niin paljon että emme tule enää toimeen? Voiko iän mukanaan tuoma jäykkyys tai tylsyys pilata kaiken? Häipyvätkö vanhat kivat muistot vaihtariajastani kuin tuhka tuuleen jos huomaamme ettemme viihdy enää toistemme seurassa? Mitä jos, entä jos? On täysin kummallista että edes mietin näitä asioita. Yleensä en jännitä juuri mitään enkä ketään, mutta nyt, itselle kahdeksan vuotta sitten hyvin tärkeän ihmisen tapaaminen jännittää kovasti. Aika hassua.

Onneksi tapaamisillalle on luvassa kivaa ohjelmaa, menemme nimittäin elokuviin. Luulen, että ainakin minulla tuo odotettu ensi-iltakokemus avaa hanat (niin juttujen kuin kyyneltenkin suhteen) ja rentouttaa tunnelmaa. Tai sitten on otettava pari olutta, se vapauttaa aina!

Pidättekö te edelleen yhteyttä vanhoihin, vaikkapa ihan lapsuudenaikaisiin ystäviinne, vai onko ystävyys hiipunut muuttuvien elämäntilanteiden myötä? Tai yhtä kiinnostavaa, oletteko löytäneet vanhoja, teille ennen tärkeitä ihmisiä esim. Facebookista ja ystävystyneet uudelleen?

Lento Zürichiin lähtee kolmen tunnin kuluttua. Täytynee lakata jännittämästä turhia ja pakata laukkuun viimeiset tavarat. Bis bald!

perjantai 21. toukokuuta 2010

Ongelmanratkaisua

tunnetila: pakollisen välttely

Pesukone laulaa ja makuuhuoneessa vallitsee kaaos. Tulin pakoon koko ahdistavaa hässäkkää läppärin äärelle. Poissa silmistä, poissa mielestä ei kuitenkaan tällä kertaa toimi. Ei, sillä pesukoneen ääni kuuluu tänne asti ja mielessä jäytää jo pikku hiljaa epätoivoiseksi muuttuva lause: mitä mä otan mukaan, mitä ihmettä mä otan mukaan??

Lähden sunnuntaiaamuna kahdeksi viikoksi Sveitsiin ja sääennusteesta ei ota kukaan selvää. Tällä hetkellä Sveitsissä on vain +16 ja vettä sataa, mutta ensi viikolla kun täällä kylmenee niin siellä sään piti muuttua helteiseksi. Ennusteet kuitenkin muuttuvat koko ajan ja tämän hetkisen ennusteen mukaan siellä lämpenee juu, mutta edelleen joka päivä sataa. Ihan hirvittävän vaikea pakata mitään mukaan kun ei huvita kanniskella mukana esim. kumisaappaita. Turhauttavaa!!


Image and video hosting by TinyPic

neuletakki Bershka, silkkirönsytoppi Milanosta,
haaremihousut Object, balleriinat Bronx


Kotimaan helteet olen viime viikkoina mennyt samoilla vaatteilla mitä käytän talvella. En ole ehtinyt lainkaan helleaaltoon mukaan ja kesävaatteet on edelleen pakattuna kaapin perällä. Toivottavasti saan kaivaa ne esiin vielä tänä kesänä eikä tämän kesän helteet ole tässä. Olikohan se toissa kesänä kun en avannut kesävaatelaatikkoani lainkaan. Kamalaa! Olen joko totaalinen vilukissa tai sitten vain auttamattoman hidas sopeutumaan vallitsevaan säätilaan.

Sveitsissä vallitsevaan sateeseen en suostu kuitenkaan alistumaan vaan päätin juuri pakata mukaan vain ne vaatteet jotka suunnittelin ottavani kun olin siinä uskossa että helteet tulevat. Jos sataa 24/7 ostan paikallisesta Halpa Hallista (Sveitsissä nekin tosin ovat aika kalliita) kumpparit, sadetakin ja taskut täyteen suklaata. Hah, ei kastu varpaat ja pysyn sateesta huolimatta tyytyväisenä. Suklaa pelastaa aina kaiken. Mitä nerokasta ongelmanratkaisua!

keskiviikko 19. toukokuuta 2010

Parsaa, ja vaikutteita Picassosta

tunnetila: tyytyväisyys

Vietin tänään mukavaa iltapäivää ja iltaa Wikke seuranani. Kävimme mm. Gloriassa katsomassa Lahden Muotoiluinstituutin muotinäytöksen Heijastuksia, sekä herkuttelemassa parsalla ja valkoviinillä Rafaellon ilta-aurinkoisella terassilla. Herkut maistuivat ja muotinäytös oli kiinnostavaa katseltavaa.

Olen käynyt yleensä katsomassa vain TaiKin näytöksiä, mutta tänä vuonna päätin laajentaa repertuaaria ja n
ähdä vähän jotain muutakin. Olin kieltämättä aika yllättynyt Muotoiluinstituutin näytöksen kaupallisuudesta. Suurin osa asuista oli kuin suoraan liikkeiden kevät/syksy mallistoista ja valmista kauraa suoraan tuotantolinjoille. Muutamat ensimmäisen vuosikurssin työt heijastelivat sitä kokeellisuutta ja yllätyksellisyyttä mitä opiskelijoiden näytöksissä on tottunut näkemään (aiheena töissä oli Picasso, joten värit ja muotokieli haettiin siitä maailmasta), suurin osa muista töistä oli ihan tätä päivää ja mm. Eero Harman opinnäytetyö UniTed (oma suosikkini näytöksestä) oli hyvin viimeistelty ja valmis kokonaisuus tuotantoon.

Mielestäni tuossa suuntauksessa ei ole mitään pahaa. On virkistävää nähdä lavalla asuja jotka ovat käyttövaatteita eikä haute couturea. Siitä, kuoleeko monissa nuorissa heidät vaatetusalalle ajanut taiteellisuus näissä prosesseissa, voi keskustella paljonkin. Toivottavasti ei, ainakaan lopullisesti. Mielikuvitusta, innovaatioita ja uskallusta kun juuri tuolla alalla tarvitaan, ainakin jos haluaa menestyä.


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

huivi Burberry, paita ja housut Lindex,
laukku Lumi, balleriinat Bronx


Minulla oli tänään elämäni tilaisuus saada blogiini ensimmäiset asukuvat joista saa jotain selvää, ja sitten menen venkoilemaan kuvissa ihan miten sattuu. En osaa koskaan olla kuvissa luontevasti ja siksi tulee poseerattua itselaukaisijan kanssa kikkaillessa aina samalla tavalla, typerästi silloinkin. Äh ja puh, en taida koskaan onnistua kuvattavana olemisessa.

Noh, mitä siitä, onneksi en ota itseäni enkä blogin kirjoittamista turhan vakavasti enkä paneudu tähän sen suuremmalla hartaudella. Harrastusten, kuten minulle vaikkapa bloggaamisen, tulee olla hauskaa. Jos hauskuus loppuu ja tilalle tulee pakko, silloin voi harkita kannattaako enää jatkaa. Tänä iltana minulla oli hauskaa, se on kuviakin tärkeämpää.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Tyvestä asiaa

tunnetila: hämmentynyt

Luottokampaajani Mikko on monen muunkin luottokampaaja ja siksi hänelle on aika hankala saada aikoja. Noin kuukausi sitten olin jälleen kerran kipeästi hiusten värin tasoittamisen tarpeessa ja sain Mikolle ajan liian monen viikon päähän. Samoihin aikoihin osallistuin Ihanien Tyttöjen järkkäämään suunnistukseen ja kuin onnen kantamoisena voitin kisasta upeita palkintoja, mm. kampaamolahjakortin. Innokkaana, mutta hieman epäileväisenä uuteen paikkaan menemisestä, varasin kuitenkin ajan hiusten värjäykseen ja sain ajan heti seuraavalle viikolle.

Varasin ajan pitkien hiusten leikkaukseen ja väriin ja kampaamotuolissa istuessani vielä varmistin että haluan tyvikasvun piiloon ja värjäyksen lopuksi vielä tasoittavaa väriä pituuksiin. En halunnut latvaan rankkaa kokovärjäystä ettei latva kulu turhasta värjäämisestä. Kun kampaajani oli valmis huomasin peilistä hiusten värin olevan hyvin epätasainen, mutta ajattelin värierojen johtuvan vain kampaamon raa'asta valaistuksesta. Kotona tutkailin hiuksia tarkemmin ja huomasin, että aivan hiusten tyvi, noin 2 cm oli värjätty tummaksi, loppu kasvaneesta tyvestä, myös noin 2 cm oli omaa väriäni (tyväri oli siis aika pitkä, noin 4 cm) ja loput hiuksesta oli taas tummaa.

Ajattelin että väri tasoittuu pesussa ja läksin Tukholman reissulle. Väri ei tasoittunut vaikka pesin hiuksia kuinka. Kiireistä johtuen en harmikseni ehtinyt kampaamoon näyttämään hiuksiani. Vähän yli viikko sitten Syossin hemmotteluhoidossa minulle kampauksen laittanut Henri hämmästeli hiusväriäni ja kehotti ehdottomasti käymään värin tehneessä kampaamossa näyttämässä epäonnistunutta värjäystäni. Siitäkin huolimatta että tapahtumasta oli aikaa 3 viikkoa.

Kävin lopulta värin tehneessä kampaamossa ja siellä sain kuulla seuraavaa. Olin kyllä varannut ajan pitkien hiusten värjäykseen, mutta kun olin sanonut että haluan tyven piiloon minulta värjättiin vain tyvi. Kysyin, eikö kampaajan kuuluisi peittää koko kasvanut tyvi eikä vain puolta siitä. Kuulema ei, sillä tyvivärjäys ei ole noin pitkä, eli ei neljä senttiä vaan kaksi. Kysyin miksei minua palvellut kampaaja sanonut, että pelkkä tyvivärjäys ei riitä vaan tähän tarvitaan enemmän. No siksi, että olin halunnut ainoastaan tyvivärin. Huomautin pyytäneeni väriä myös pituuksiin mutta sitä en saanut. Tähän huomautukseen kampaaja vain hymyili ja sanoi minun halunneen tyvivärin. Kysyin lopuksi onko tämä epämääräinen värjäystulos siis minun syytäni koska en pyytänyt kampaajaa värjäämään kaikkea tyvestä kasvanutta vaaleampaa hiusta vaan puhuin pelkästä tyvestä. Kyllä, näin on.

Minulle laitettiin siis tyviväri ja hiuksissani on nyt tumma tyvi (2 cm), vaaleampi päätä kiertävä raita joka ei ole ihan tyveä mutta ei myöskään pituuksia, sekä tummat pituudet. Hmm.. Aika erikoinen kokemus, sanoisinko! No, tiedänpähän ainakin että ensi kerralla odotan kiltisti pääsyä Mikon tuoliin. Siellä ei tarvitse pyytää että voisitko värjätä kokonaan tuon tyvikasvun. Mikko ymmärtää sen ihan itse!

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

Elämästä nautiskelua

tunnetila: onni, ilo ja kaikki muut tyytyväisyydestä kertovat jutut

Miten ihminen voi olla näin onnellinen vain siksi että ulkona on lämmintä ja aurinko paistaa? Koko Suomi on kuin joku toinen, täysin vieras maa, jossa ihmiset ovat iloisia, nauravaisia, tuntemattomille vastaantulijoille hymyillään ja jopa saatetaan jutella niitä näitä.

Olen viettänyt koko pitkän viikonlopun ulkona, kaupungilla päämäärättömästi harhaillen saadakseni nauttia auringosta
(keskusta-asumisen huonoja (tai hyviä) puolia kun parvekettakaan ei ole). Olen mm. syönyt lounasta Teatterin ja Strindbergin helteisillä terasseilla, nauttinut jäätelöä Senaatintorilla kirkon rappusilla ja juonut pinkkiä kuplivaa ystävän kanssa puistossa. Iltojen hieman viiletessä en ole malttanut silloinkaan lähteä kotiin, vaan olen jännittänyt Leijonien puolesta lähibaarin kisakatsomossa, herkutellut illallisella Farangissa ja katsonut KOMissa upean näytelmän nimeltä Odotus.

Myös ensimmäinen valtava rakko on ilmestynyt varpaaseen sandaalikauden korkkaamisen johdosta ja taisipa eilen olkapäätkin hieman kärähtää. Ja ikkunat on pesemättä ja valitettavasti, pesemättömistä ikkunoista huolimatta, pienimmätkin pölykoirat näkyvät paremmin auringon tunkeutuessa asunnon perimmäisiin nurkkiin. Siitä viis, elämä on hymyillyt leveimmällä hymyllään viimeiset kolme päivää ja taas ulkona näyttää aurinkoiselta. Taivaallista!

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

jakku Mango, huivi Burberry, toppi Conquer,
housut Hanna Saren/Seppälä, laukku 2 or +by YAT, sandaalit Naturalizer


Kun lähtee ulos aamupäivällä kello 11 ja palaa samalta reissulta kotiin yöllä kello 01.30 niin asun valinta saattaa tuntua hankalalta. Kuvien asulla olin liikenteessä muistaakseni perjantaina ja hyvin toimi! Varpaat ei hautuneet sandaaleissa eikä aurinko paahtanut polttavasti vaaleiden housujen läpi. Vaikka lämmintä oli reippaasti yli 20 en silti olisi pärjännyt vähemmällä. Jakkukin oli illalla tarpeellinen. Hämmästellen seurasin pikku pikku topeissaan ja mini mini shortseissaan kaupungilla pyöriviä tyttöjä. Itse uskallan luopua kaulahuivista heinäkuussa, jos silloinkaan. Vanhuus ei tule yksin...


Ps1. Olisiko joku viimeisimmässä blogimiitissä mukana ollut halukas luopumaan lahjaksi saamastamme Snön nahkarannekorusta? Täältä löytyisi sille uusi koti sopivaa korvausta vastaan.

Ps2. Puotipuksu mainostaa, että kuvassa päälläni olevaa Eagle Hunt toppia on nyt saatavilla muutamia kappaleita Puoti.fi:stä. Harvinaisen suora mainos, mutta menköön, näin hyvän sään kunniaksi!

perjantai 14. toukokuuta 2010

Ruusperi

tunnetila: khömm....

Ensimmäinen kunnolla aurinkoinen päivä tänä keväänä sai aikaan ensin valtavan onnenpurskahduksen, sitten lievän ällötyksen. Kävin paikkailemassa ällötystä aurinkoisella terassilla jossa nautin yhden siiderin tulevan pitkän viikonlopun kunniaksi. Tuo yksi onneton siideri taisi hieman kihahtaa hattuun sillä se sai minut marssimaan takaisin Lindexille ja käymään läpi liikkeen aurinkolasitarjontaa.

Image and video hosting by TinyPic

Kotona käytiin ostosreissun jälkeen seuraava keskustelu.

Minä: Ostin äsken pienessä hiprakassa aurinkolasit..
Mies: No just. Haluanko mä edes nähdä niitä?
Minä: No kato, tällaset.
Mies: Jaahas... No, miltäs se elämä nyt näyttää, Keke Rosbergin silmin katsottuna?
Minä: No aika keltaiselta...

Mitä tästä opimme? Jos haluat ostaa mitä sattuu käy drinksulla ennen ostoksille menoa. Jos taas haluat säästää rahasi johonkin järkevämpään, mene suorinta tietä terassilta kotiin. Onnekseni marssin terassilta Lindexille enkä Louis Vuittonille. Siinä olisi saattanut käydä pikkasen kehnommin..



Ps. Mies tuolta nyt huutelee että ihan hyvät ne lasit on.. Joopa joo..

keskiviikko 12. toukokuuta 2010

Lämmintä, ei kuitenkaan niin mukavaa...

tunnetila: aurinkoinen

Kannatti eilen avautua säästä. Nyt nimittäin ulkona paistaa aurinko, on lämmintä, tuuli tuntuu lempeämmältä kuin aikoihin ja fiilis on hyvin keväinen. Ihanaa ihanaa ihanaa! Ensimmäinen kunnolla lämmin päivä toi heti mieleen helteisen kesän, jalkapohjissa polttavan hiekan, eväsretken rannalle ja siitä johdannaisena tajusin, ettei minulla ole tulevaksi kesäksi bikineitä.

Tai onhan minulla bikinit. Kahdetkin. Ensimmäiset ostin vuonna 2002 Sveitsistä ja ne olivat ihan turkasen kalliit. Tässä tapauksessa laatuun kannatti panostaa, bikinit ovat edelleen kuin uudet. Ainoastaan minä en ole enää samassa kuosissa kuin 8 vuotta sitten joten tursuilen bikineistä ulos hyvin epäesteettisesti.


Toiset bikinini ostin pari vuotta sitten Thaimaasta. Ne maksoivat 2 euroa ja hankautuivat takamuksen kohdalta heti nyppyiseksi pitkähäntäveneissä könyämisestä. Tarvitsisin siis kipeästi uudet biksut.

Auringon polttaessa kuumasti mustan takin läpi suunnistin hyväntuulisena H&M:lle jossa sovitin kahdeksat bikinin yläosat. Yksikään yläosa ei sopinut muotoihini. Liiveihin jäi joko valtavasti tyhjää, kummallisia pusseja tai sitten ne olivat täysin väärän malliset ja tursusin ulos niistäkin. Vielä tästä en masentunut vaan marssin Lindexiin jossa sovitin myös kahdeksan settiä kaksiosaisia bikineitä. Alaosien sovittaminen oli virhe. Hyi helkkari! Ei juuri mikään taida olla tehokkaampaa inhorealismia kuin mennä sovituskoppiin hyväntuulisena, riisuutua, pukeutua kauniisiin bikineihin ja peiliin katsoessa kirkaista kauhusta. Vitivalkoiset selluliittireidet ja muhkurainen takapuoli loistivat peilistä kilpaa sovituskopin kattovalon kanssa. Yäk! Pitääkö ihmisen nähdä kaikki tämä, ja vielä omaa peilikuvaa katsoessaan?!

Miksi minusta tuntuu että rannat ovat aina täynnä vain ruskettuneita gasellisäärisiä nuoria tyttöjä jotka kävelevät upottavassa hiekassa päät pystyssä tietoisina kauniista kropistaan päällä vain pikkuruiset bikinit ja string-alaosat? Missä kaikki tavalliset, aikuiset naiset on? Noh, minä ainakin myönnän olevani jossain nurkan takana pienellä viltilläni piilossa katseilta. Paikassa, jonne toivon ettei kukaan näe tai vahingossakaan eksy. En ole tainnut olla Suomessa yleisillä uimarannoilla tuon postauksen alussa mainitun ensimmäisen bikiniostoksen, vuoden 2002 jälkeen. Aika säälittävää, vai mitä?

Onneksi vesi on minusta lähes aina Suomessa liian kylmää että haluaisin uida siinä ilman saunaa. Näin voin selitellä sitä miksen halua lähteä rannalle viettämään kesäpäivää. Tai ehkä otan nyt itseäni niskasta kiinni ja etsin itselleni tänä kesänä uudet, täydelliset bikinit jotka korostavat hyviä puoliani ja peittävät huonoja, ja uskallan ne päällä mennä ihmisten ilmoille.

Onko teillä vinkkejä mistä löytäisi kivoja bikineitä (en siis halua uimapukua vaan bikinit) tai vinkkejä hyväksyä selluliittisen itsensä? Tai sitten luotan vain siihen ettei tänä kesänä tule kuitenkaan niin lämpimiä ilmoja että ulkona tarkenisi ilman takkia!

tiistai 11. toukokuuta 2010

Perinteinen toukokuu

tunnetila: kylmä

Miksi ihmeessä odotan vuosi toisensa jälkeen kevään ja lämpimien säiden tuloa jo huhtikuun lopussa vaikka lämmintä ilmaa ei kuitenkaan koskaan vielä siinä vaiheessa tule? Kaivelin blogiarkistoja ja alla kuva päivän asusta vuoden ja kahden takaa, lähes päivälleen tänään.

Image and video hosting by TinyPic

11.5.2008
tunika/mekko Marimekko/Samu-Jussi Koski,
nahkatossut JonaK, Pariisista

10.5.2009
tunika Tiia Vanhatapio/Fressis ja Vero Moda,
kangasballeriinat Milanosta

Alla ote blogimerkinnästä vuoden takaa, 10.5.2009 (yritin siis lähteä ystävien kanssa brunssille oikealla kuvassa olevassa Tiia Vanhatapion Skunkki-tunikassa)

"Heitin asun päälle sadetta hieman pitävän Vilan kahinatakin ja samalla sekunnilla kun astuin ulos ovesta tiesin asuvalinnan olleen virhe. Tunsin paleltuvani luihin ja ytimiin asti pienessä hetkessä. Siispä takaisin sisälle ja vaihtamaan vaatteet. Varsinaisesta päivän asusta ei tullut otettua kuvaa, mutta voin kertoa, että se muodostui mm. paksusta villatakista ja saappaista. Enää en palellut mutta jo hiljalleen mieleen kivunnut keväinen fiilis sai kyllä väistyä ja ehkä pikkasen ahdisti kaivaa talvivaatteita päälle ulos lähtiessä."

Hahahaaa! Miten tuttua!! Toistan joka vuosi itseäni. Tänään tuskailin "ihanaa kevättä" kun aamulla pukeuduin housuihin, pitkähihaiseen trikoopuseroon, kashmir-neuleeseen, kaulahuiviin, takkiin ja nahkahanskoihin. Ja kyllä, silti palelin.

Image and video hosting by TinyPic

Joko te olette päättäneet että nyt on kevät, oli pakkasta tai ei?! Kovasti meteorologit lupailevat että huomisesta alkaa sää hetkeksi (kuulemma puoleksitoista viikoksi) lämmetä. Minä en usko enää mihinkään ennustuksiin ennen kuin itse tunnen että villapuserossa tulee liian kuuma! Siihen asti siis... neuleilla ja kerrospukeutumisella mennään!

sunnuntai 9. toukokuuta 2010

SATC2

tunnetila: jännitys

Näin toissa keväänä Sex and the City Movien elokuvateatterissa neljä kertaa. Ensimmäisen kerran näin leffan ensi-illassa yksin, seuraavat kerrat läksin aina jonkun ystäväni seuraksi katsomaan rainan.

Image and video hosting by TinyPic

Ensimmäisellä katselukerralla keskityin seuraamaan suosikkiparini, Carrien ja Mr.Bigin elämää ja itku tuli kun John ei tullutkaan hääpaikalle vaan jätti Carrien "alttarille" lintu päässään. Kokonaisfiilis ensimmäisen katselukerran jälkeen oli kuitenkin aika vaisu ja olin hieman pettynyt. Tosin nauroin kuollakseni Charlotten Meksikossa sattuneelle "vahingolle".

Seuraavalla katselukerralla itkin kun Miranda ja Steve kohtasivat Brooklyn Bridgellä. Carrien ja Bigin kohtalo ei enää hetkauttanut, olinhan tyytyväinen lopputulokseen jossa he vihdoin saivat toisensa. Keskityin Mirandan ja Steven lisäksi maisemien fiilistelyyn ja ikävöin New Yorkiin. Ja olin taas tikahtua nauruun Charlotten päästellessä epämiellyttäviä "prööt"-ääniä.

Vasta kolmannella kerralla keskityin kunnolla vaatteisiin ja asukokonaisuuksiin, ja tällä kertaa tuhersin itkua kun Samantha jätti Smithin. "I love you but I love me more." Byää, itketti niin pirusti. Ja Charlotten pudding housuissa jatkoi edelleen voittokulkuaan. Mikä siinä onkin että kakkajutut aina naurattaa aivan julmetusti?! Kolmannen katselun jälkeen olin jo sitä mieltä että leffa oli hyvä. Ensimmäisen katselun jälkeinen pettymys oli vaihtunut hiljalleen kiintymykseksi ja olin jäänyt koukkuun.

Neljännellä kerralla taisin itkeä tihrustaa läpi koko elokuvan (en edes muista kenen kanssa olin tuolloin leffan katsomassa kun itketti niin kovin). Ja kaiken itkun seassa se kakka nauratti aina vaan.

Image and video hosting by TinyPic

SATC2 Movien tuloon on aikaa enää muutama viikko. Näen leffan maailman ensi-iltapäivänä 27.5., eli viikkoa aiemmin kun leffa tulee teattereihin Suomessa. Lähden nimittäin parin viikon päästä kahdeksi viikoksi Sveitsiin ja ilokseni sveitsiläinen ystäväni on hankkinut meille liput ensi-iltaan. Vitsit etten malta odottaa!!

Kolme vuotta sitten olin todella pettynyt kun kuulin että sarjasta tehdään elokuva. "Mitä rahastusta!" ajattelin, ja silti tuin hanketta käymällä leffassa 4 kertaa ja vielä ostamalla dvd:n. Kaksi vuotta sitten närkästyin kun kuulin kakkosleffan tulosta. "Voi jumaliste, kenellä tekijäporukasta on niin kova rahapula että tätä tehdään vielä lisää? En kyllä mene enää katsomaan." Hah hah, nyt olen leffasta TAAS ihan tohkeissani. Oli se sitten miten tuubaa tahansa.

Täällä voi jo fiilistellä tulevaa:

Kuulisin teiltä mielelläni mielipiteitä ekasta leffasta. Mitä tykkäsitte, odotatteko toista samalla innolla kuin minä vai oletteko jo kenties saaneet tarpeeksenne ärsyttävästä Carriesta ja hänen vielä ärsyttävämmistä ystävistään? Tai onko joukossanne sellaisia joka ei ole koskaan edes katsonut koko sarjaa?

kuvat täältä ja täältä

lauantai 8. toukokuuta 2010

Rennot laineet

tunnetila: tyytyväisyys

Soisin jokaisen aamun alkavan päähieronnalla ja sillä, että joku muu pesee hiukseni. Myönnetään, kuulostaa siltä että laiskuus on huipussaan, mutta kun se vain on niin ihanaa: olla hetki silmät kiinni ja rentoutua ja antaa hoitoaineen herkullisen tuoksun leijailla ympärillä virkistämässä mieltä.

Tämä päivä alkoin juuri niin ihanasti kun vain voi kuvitella. Pääsin heti aamusta hemmoteltavaksi kampaamo Dynastiaan
jossa hiukseni ensin pestiin ja tämän jälkeen muotoiltiin Syossin uusilla muotoilutuotteilla. Muistatte varmaan kun vähän aikaa sitten Suomen marketteihin rantautui kolme kampaamotasoista sarjaa, Syoss, TRESemme sekä Frank Provost. Nyt Syoss on tuonut päivittäistavaraliikkeisiin myös muotoilutuotteet joihin lähinnä kävin tänään tutustumassa.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

nahkatakki second hand, pusero Marimekko,
housut Lindex, nahkatossut Vagabond


Kostea ulkoilma teki harmikseni tehtävänsä ja kauniit kiharani loivenivat laineiksi kotimatkalla (kuten kuvista näkyy). Silti hiukset tuntuvat vieläkin ilmaville ja tyvikohotus on pysynyt hyvin.

Sain lahjakassissa "vinkkivihkosen" johon on koottu vuoden 2010 trendikampauksia ja vinkit kuinka ne voi itse toteuttaa. Kasseista paljastui myös muotoilutuotteita joilla kampausten tekeminen onnistuu. Hmm.. Sanon aina etten osaa tehdä hiuksilleni mitään ja vaikka joskus innostuisinkin yrittämään minulla ei ole siihen tarvittavia aineita. Nyt loppui tekosyyt. Ainoa este upeiden kampausten toteuttamiseen on enää laiskuus. Saakohan ihminen, joka toivoo että hänen hiuksensakin pesisi joku muu, koskaan aikaiseksi itselleen kaunista kampausta?

Jaksatteko te laittaa joka päivä hiuksenne sievästi vai panostatteko ennemminkin juhlahetkiin kampausten laitossa?

perjantai 7. toukokuuta 2010

Ajanvietettä viikonlopuksi

tunnetila: nyyh

Miksei kunnon kevät jo tule? Eilen aurinko paistoi hetken niin lämpimästi että kotiin töistä kävellessä tuli ohuessa takissa kuuma. Olin maailman iloisin jokaisesta lämmittävästä auringonsäteestä. Tänään taas totuus iski vasten kasvoja rankkasateen muodossa ja samalla kasteli ihmisrukan läpimäräksi.

Haluaisin blogata iloisista asioista ja keväisistä vaatteista mutta ei. E
i paljon kiinnosta kun ulkona sataa vettä vaakasuoraan ja lämmintä on +4. Työkaveri suuntasi eilen Etelä-Ranskaan vaeltamaan. Siellä nyt vaeltavat, lumimassojen keskellä takatalven iskettyä sinnekin. Mihinkään ei tässä maailmassa voi enää luottaa!

Säästä puheenollen.. Jos haluatte lietsoa itsessänne paniikkia ilmastonmuutoksesta niin suosittelen lukemaan Risto Isomäen kirjan Sarasvatin hiekkaa. Loistava teos luettavaksi tulevana viikonloppuna jos sää pysyy niin sateisena ettei ulos viitsi nenäänsä näyttää. Jos taas menette helposti paniikkiin en suosittele kirjan lukemista. :) Saattaisin itse olla hieman vähemmän kauhuissani mm. Islannin tulivuorenpurkauksesta jos en olisi kirjaa lukenut.

Jos lukeminen ei tulevana viikonloppuna kiinnosta niin tässä toinen vinkki: Minna Hepburnin Pop-Up Store saapui tänään Helsinkiin ja on auki vielä huomisen päivän putiikki OVVNssä (entinen Hundpark). Pop-Up kauppa on auki huomenna kello 10.00-17.00 osoitteessa Iso–Roobertinkatu 17-19. Minna on itse paikalla liikkeessä, kannattaa mennä moikkaamaan. Ja jos et asu Helsingissä tai et muuten vaan pääse huomenna paikalle, niin Pop-Up hinnat ovat voimassa myös Minnan nettikaupassa viikon ajan, eli 10.-16.5.

Eli jos sinun ei ole pakko mennä sateeseen tulevana viikonloppuna niin keitä teetä, kääriydy vilttiin ja kaivaudu sohvannurkkaan hyvän kirjan tai läppärin kanssa. Molemmista paikoista löydät varmasti sinua viehättävät maailmat jonne paeta ulkona raivoavaa (kevät)sadetta.

Ja hei muuten, laittakaa omat kirjavinkkinne jakoon tulevia sadeviikonloppuja varten! Täällä kommenttiboksissa vinkit pysyvät tallessa ja voimme aina palata selaamaan niitä kun edellinen kirja on luettu loppuun. Vinkkejänne odotellessa!

keskiviikko 5. toukokuuta 2010

Musiikin kanssa

tunnetila: normipäivä

Näin tänään...

... että joku oli hakkeroitunut Hotmail-sähköpostitililleni ja lähetti postistani spämmiä kaikkiin osoitekirjan osoitteisiin (anteeksi häiriö mm. entiset opettajani, entiset työnantajani, entiset poikaystäväni sekä nykyiset kaverini ja muut satunnaiset ihmiset jotka saitte minulta aamulla epämääräistä sähköpostia (minulta ei siis voi ostaa tietokoneita eikä moottoripyöriä))

... että silloin kun kaikki alkaa mennä heti aamusta pieleen niin vyöryä ei voi pysäyttää ja koko päivä menee keturalleen vaikka miten yrittäisi parantaa sen suuntaa (tänään puhutaan lähinnä työpäivästä, mutta kaava toimii myös muussa elämässä)

... kun raitiovaunun ovesta punki sisään nainen, jolla oli sylissään lähes oikean kokoinen pehmolammas (bäää)


Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

kuvat otettu puhelimella Nokia E71


... kun maailman kaunein Jenni Vartiainen heitti keikan Nokian liikkeessä (keikka liittyi Nokia Comes With Music -kamppikseen)

... kun Aleksilla, H&M:n uudessa liikkeessä kaksi neitokaista käveli rekkien välissä ja päivitteli "Ei oo todellista! Ihan hirvee! Kuka näitä muka oikeesti käyttää??" (läksin seuraamaan tyttöjä ja lähes kaikki vaatteet joita he päivittelivät päätyivät käsivarrelleni ja kanssani sovituskoppiin)

... että edellä mainitut tytöt olivat oikeassa, niitä vaatteita en käytä ainakaan minä (vaikka kauniita olivat mutta ei ehkä minulle sittenkään).

tiistai 4. toukokuuta 2010

Vai että ihana kevät..

tunnetila: kylmissään mutta iloinen

Ihanaa, pääsin tänään töihin! Ihailin virkistävää auringonpaistetta sunnuntain ja eilisen päivän ikkunan läpi ja jostain käsittämättömästä syystä luulin, että ulkona on lämmin. Hoh hoijaa, ei ollut. Päivän asuvalintani oli täysin väärä (päivällä satoi RÄNTÄÄ!!) ja nyt, työpäivän jälkeen tärisen kotona lähes horkassa vaikka olen vaihtanut ylleni villasukat ja maailman paksuimman villatakin sekä olen kääriytynyt vilttiin. En kestä jos saan tähän vatsataudin perään vielä flunssankin!

Image and video hosting by TinyPic

takki Vila, huivi ja neuletakki Marimekko,
mekko Chevignon Paris, sukkahousut H&M, saappaat BilliBi



Tänään päällä nähtiin siis liian ohut kevättakki, kevyt ja tuulen alleen ottava lyhyt hame, ohuet sukkahousut ja vettä pelkäävät mokkasaappaat. Täydellinen asu vihmovaan räntäsateeseen! Ainakin jos haluat olla kuumeessa muutaman päivän kuluttua..


Jos flunssa ei selätä minua huomenna niin laitan kyllä niin paljon päälle etten varmasti palele. Ja jalkaan kumisaappaat. Eipä Suomen ilmastoon taida sen parempia kenkiä olla edes keksitty, oli mikä vuodenaika tahansa!


maanantai 3. toukokuuta 2010

Ruusun terälehdistä

tunnetila: tyytyväisyys

Sain hetki sitten RENin maahantuojalta testattavakseni uutta ruususeerumia sekä -vartalovoidetta. Tuotteissa on huumaava ruusuntuoksu joka on mielestäni hyvin aito, ei lainkaan esanssinen eikä keinotekoisesti tehty. Mieleen tuoksusta tulevat vanhan ajan ruusuvedet joita neitokaiset pirskottelivat vartalolleen. Suorastaan nostalgista!

Olen käyttänyt nyt muutaman viikon ruususeerumia kasvojen iholle ja täytyy sanoa että se kosteuttaa ja heleyttää upeasti! Aluksi, muutaman päivän käytön jälkeen, sain kasvoilleni jälleen ikäviä näppyjä, mutta kun lakkasin levittämästä seerumia koko kasvoille ja keskityin vain kosteutusta tarvitseviin, kiristäviin kohtiin, seerumi toimii kuin unelma.

Seerumin levittäminen ja kunnolla imeyttäminen on aika sottaista puuhaa sillä pienikin pisara kädelle tipautettuna tuppaa leviämään kaikkialle. Jätin siis seerumin pois meikkipussista Tukholman reissun ajaksi. Vain kolme päivää reissussa ja ihoni kuivui hetkessä suorastaan hilseileväksi. Ekstra vaikutuksen kuivumiseen aiheutti mm. seminaaritilan kokolattiamatto, mutta silti, ihoni suorastaan janosi uutta kosteuttajaansa noiden päivien jälkeen. Ja kyllä, palautui pian takaisin kuntoon kun pääsin taas kotiin seerumin ääreen.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Kuvassa yllä olevaa RENin vartalovoidetta en ole vielä ottanut aktiiviseen käyttöön sillä testauksessa on parhaillaan H&M:n luomukosmetiikkasarjan tuotteet. Se vähä mitä RENin tuotetta heti malttamattomana testasin, oli kokemuksena samettinen, hennosti tuoksuva, hyvin imeytyvä ja todella kosteuttava. Eli innolla odotan että pääsen kunnolla tuon tuotteen kimppuun.

Ja vielä vinkkinä tulossa oleva kampanja! Jos haluatte testata RENin tuotteita niin kohta olisi tiedossa aika hyvä diili Kicksin kanssa: osta mikä tahansa RENin tuote niin saat kaupan päälle 100ml vartalovoiteen. Kampanja on voimassa 13.5.-1.6. ja siis kaikissa Suomen Kicks liikkeissä. Taidan itse ainakin poiketa Kicksissa ja käydä täydentämässä varastoja... Tänä keväänä minulla on nimittäin edessä vähän pidempikin työmatka ja olisi enemmän kuin näppärää saada reissuun mukaan 100ml ihanasti kosteuttavaa vartalovoidetta. RENin voiteet kun ovat normaalisti massiivisimmissa 200ml purnukoissa joita ei ihan niin vaan käsimatkatavaroissa kuljetellakaan.

sunnuntai 2. toukokuuta 2010

Astetta rankempi vappu

tunnetila: tympii

Että sellainen vappu tällä kertaa.. Perjantaina, tämän merkinnän kirjoitettuani, kaaduin sänkyyn ja makaan siellä edelleen. Pikkasen alkaa olla kroppa puuduksissa, olenhan nyt maannut sängyn pohjalla yli 40 tuntia. Olen nukkunut tuosta ajasta noin 90% ja loput 10% vieraillut kylppärissä. Mahatauti ei ole ystävä.

Tuntuu että sain vuosisadan krapulan juomatta mitään, pelkästä myötätunnosta kaikkia vapun juhlijoita kohtaan. Eli jos dokailit viikonloppuna huolella ja heräsit aamulla ilman darraa ja ihmettelit miten voi olla mahdollista, niin hei hei, sijaiskärsijä ilmoittautuu.

Palataan asiaan kun ruokavaliooni mahtuu muutakin kuin vichyä ja asuna nähdään enemmän kuin yöpuku.

Mitäs kivaa te teitte? :)