Simppeli Robinson

tunnetila: tyytyväisyys

Kerroin osallistuneeni hurrikaani Sandyn uhrien auttamiseen lahjoittamalla rahaa hyväntekeväisyyteen. Tällä kertaa tein lahjoitukseni Designer Salessa. Yksi myyjäisten järjestäjistä oli Tory Burch -säätiö ja löysinkin oman hankintani juuri Tory Burchin tuotteista. 

Hankin omakseni Tory Burchin Robinson -sarjan käsilaukun joka on tyyliltään hyvin simppeli ja sopii minulle erinomaisesti. Nahka on tukevaa ja paksua ja uskon että se vain paranee vanhetessaan. Olen haaveillut Célinen Classic Box Bagista mutta toistaiseksi sen hankinta saa jäädä. Minulle sopii paljon paremmin edullisempi laukku jonka hankkimalla sain vielä osallistua hyväntekeväisyyteen. Myyjäisten tuotosta nimittäin lahjoitettiin huikeat 100% Sandyn uhreille.

Onko Teillä laukkuhaaveita? Jos saisitte valita minkä tahansa laukun, hinnalla ei ole väliä, minkä laukun ottaisitte? Kallistuisitteko överihintaisten klassikoiden puoleen, haaveiletteko vintage-aarteista vai valitsisitteko omanne esim. kotimaisen Lumin laukuista?

Päivä Brooklynissa

tunnetila: onni

Kirjoittelin jo Olotilan blogissani viikonloppureissustamme Brooklyniin. Tiedän kuitenkin että blogini lukijat haluavat usein tarkempia vinkkejä kivoista paikoista osoitteineen, joten kerron täällä viikonloppupyrähdyksestämme vähän tarkemmin.

Yövyimme Brooklynin sydämessä, BoCoCan alueella (linkistä löytyy tosi hyvä kartta alueesta!), kivassa NU hotellissa. Hotellin sijainti oli täydellinen ja muutenkin sen puhdas, moderni mutta silti viihtyisä olemus oli juuri sitä mitä pikku lomaltamme kaipasimme. Hotellin edustalta vasemmalle alkoi ravintola-alue (Smith Street) ja toisessa suunnassa lähes kulman takana avautui Atlantic Avenue ihanine pikku putiikkeineen ja kahviloineen. Olen aikaisemmin kierrellyt Brooklynissa pääosin Williamsburgissa joten koko BoCoCan alue oli minulle uutta. Alue oli jotenkin täysin omanlaisensa ja siellä oli todella pikkukaupunkimainen tunnelmansa. Hoin koko viikonlopun miehelleni innoissani että tuntuu kuin ulkomailla olisi!  

Olen varsinainen herkkusuu ja haluan aina maistella mahdollisimman paljon paikallisia herkkuja missä päin maailmaa olenkin. Löysimme paikallista käsintehtyä suklaata myyvän kahvilan Nunu Chocolates (529 Atlantic Ave. bet. 3rd & 4th Ave.) ja nautiskelimme siellä herkullista kaakaota. Ostin kotiin tuliaisiksi merisuolalla maustettua suklaata ja jännityksellä odotan miltä suklaa maistuu. Olen koko syksyn yrittänyt löytää täältä hyvää suklaata siinä onnistumatta. Olen ostanut kallista ja halpaa mutta mikään ei vedä vertoja kotimaisille suklaille, anteeksi vain.

Kiertelimme toinen toistaan kauniimpia pieniä antiikkiliikkeitä, kirpputoreja (parhaat kirppikset löytyy kuitenkin Williamsburgista jossa niitä on kymmeniä ihan pienellä alueella (oma suosikkini on Beacon's Closet jonka toinen liike löytyy myös Manhattanilta), ja paikallisia tuotteita tarjoavia putiikkeja kunnes nälkä yllätti. 

Olimme illallistaneet edellisenä iltana perulaisessa ravintolassa (Coco Roco) hotellimme läheisyydessä ja silloin huomasimme tien toisella puolella ravintolan jonne päätimme tulla seuraavana päivänä lounaalle. Söimme siis kevyen lounaan Apartment 138:ssa ja täytyy sanoa että molemmat ravintolat olivat erinomaisia ja täysin eri maailmoista. Tykkäsimme molemmista paikoista valtavasti. Sanonta, vaihtelu virkistää, ei voisi olla enemmän totta!  

Pieni viikonloppulomamme Brooklyniin oli erinomaisen onnistunut ja olen iloinen että teimme sen. Olin jo moneen otteeseen perumassa hotellivarausta sillä tuntui typerältä asua hotellissa muutaman metropysäkin päässä kotoa. Onneksi emme kuitenkaan peruneet varaustamme. Saimme viikonlopun aikana niin paljon uusia kivoja kokemuksia ja makuelämyksiä sekä pientä luksusta arkeen, että sitä ei voi rahassa mitata.

Pinkki pikkuinen

tunnetila: testailu

Katsokaa miten pieni ja suloinen kiharrin! SIM Finland toi keväällä markkinoille minikokoisen Tiny Curl -kartiokihartimen jonka sain itselleni testattavaksi. Kotioloissa suurempi kihartimeni vei useimmiten voiton kun aloin kihartaa hiuksiani, mutta reissuun otin mukaan pinkin pikkuisen.

Hiukseni olivat tuuhennusten jälkeen kuluneet ja ennen syksyn matkaa kampaajani leikkasi hiuksista kuluneet latvat pois. Pituudesta lähti ainakin 15cm eikä minulla ole ollut noin lyhyitä hiuksia yli viiteentoista vuoteen. Lyhyempi hiusten pituus sai minut kuitenkin innostumaan hiusten kihartamisesta ja olen nyt kiharrellut hiuksiani ahkerasti Tiny Curlilla.

Kiharrin toimii loistavasti, halusit sitten tiiviimmät kiharat tai rennot laineet kuten itse sillä aina teen. Kiharat kestäisivät tiiviinä varmasti useammankin päivän mutta itse tykkään aina harjata hiukset puhtaaksi kaikesta "töhnästä" ennen nukkumaan menoa, joten harjaus vie kiharan nopeasti pois.

Pikkuruisen kihartimen käyttö on näppärää kun sen oppii. Aluksi tuntui että kiharrin loppuu ihan kesken mutta nyt se tuntuu ainoastaan kätevältä kapistukselta. Käytän kihartimen kanssa hanskaa sillä minulla on taipumus polttaa näppini joka kerta kihartimia käyttäesäni.

Jos matkustat paljon ja tykkäät kihartaa hiuksiasi, suosittelen Tiny Curlia. Olen itse laiska ja tumpelo hiusten laittaja mutta tämä pikkuinen on toiminut minulla erinomaisesti ja olen jopa jaksanut käyttää sitä reissussa useamman kerran.

Musta perjantai

tunnetila: ilo

Kiitospäivän juhlintaan liittyy olennaisesti shoppailu. Vaikka ensin kiitospäivänä ollaan onnellisia kaikesta siitä mitä omistetaan, seuraavana päivänä hyökätään silti kaupungille haalimaan lisää tavaraa josta olla onnellinen. Kiitospäivää seuraa nimittäin Black Friday jolloin tarjolla on vuoden suurimmat alennukset. Päivä aloittaa jouluostoskauden ja useat liikkeet tarjoavat tuon päivän ajan 30%-50% alennusta koko liikkeen valikoimista ja ihmiset todella ottavat tarjouksista kaiken irti.

Monet liikkeet avaavat ovensa heti kun kiitospäivä vaihtuu Black Fridayksi, eli kello 24.00 (tai siis 12PM kuten täällä sanotaan). Mm. tavaratalo Macy's avasi ovensa keskiyöllä ja kun ovet avattiin ovien ulkopuolella odotti kuulema tuhansia ihmisiä. Aika hullua!

Itsekin piipahdin mustan perjantain shoppailuhulluudessa mutta palasin kotiin kohtuullisen tyhjin käsin. Kaikkialla oli niin kova ryysis ja pitkät jonot etten jaksanut ryntäillä sovituskoppeihin vaatteiden, joita en välttämättä tarvinnut, kanssa. Muutamat kengät sovitin mutta kun mitään ihan täydellistä ei löytynyt niin jätin ostamatta. Ainoat ostokset tein C Wonderista joka tarjosi liikkeen koko valikoimasta mukavan alen, -40%. 

C Wonder on kohtuullisen uusi merkki jonka perustajana on Tory Burchin ex-aviomies. Liikkeen look ja useat tuotteet (esim. balleriinat, korujen logot yms.) ovat aika samanlaisia mitä Tory Burchilla ja aiheesta onkin ollut täällä paljon juttua. On pohdittu tuleeko C Wonder liikaa Tory Burchin tontille, onko tuotteet kopioitu Burchilta jne, mutta käsittääkseni juttu on jo sovittu molempien osapuolten kesken.

C Wonderin valikoimista löytyy vaatteita ja asusteita (laukut, kengät, korut, huivit, vyöt) sekä sisustustuotteita. Tuotteet ovat preppyjä, värikkäitä, vähän övereitäkin ja hyvin kohtuuhintaisia.  Jos siis pidät Tory Burchista niin pidät luultavasti C Wonderista, ja luulen että kukkarosi pitää C Wonderista vielä enemmän.

Kun värikkässeen liikkeeseen astuu sisään ei välttämättä ajattelisi että minä, väritön pukeutuja, löydän sieltä itselleni yhtään mitään. Löysin kuitenkin pitkään kaipailemani mustat, hieman kulutetut kapeat farkut joissa oli lyhyt lahkeen pituus. Toki lahkeet oli minulle silti inasen liian pitkät (tyypillistä!), mutta farkut istuivat muuten niin kivasti että ostin ne testiksi. En tiedä yhtään millaista laatua C Wonderin vaatteet ovat mutta eivät nuo kovin paljon maksaneetkaan (ovh $78). Mukaan lähti myös ohut musta nahkavyö, sille on aina käyttöä.

Päivät New Yorkissa vähenevät ja tekisi hirvittävästi mieli shoppailla koko ajan. Olen ostanut Marshallsin kampanjan jälkeen tosi vähän mitään. Taisin saada shoppailusta hetkeksi tarpeekseni kun ravasin asuhaasteiden perässä Marshallsilla ihan liikaa. Nyt olisi aika päästä tekemään viimeisiä ostoksia, tuliaisiakaan en ole vielä perheelleni hankkinut. Tavaraa (mm. kirjoja ja muotilehtiä) on kuitenkin syksyn aikana kertynyt niin paljon että jokainen uusi tavara tuntuu vain lisätaakalta kotiin raahattavaksi. Mutta olen varma että sitten kotona harmittaa jos en ostanut täältä kaikkea mitä mieli teki. 

Onnellista kiitospäivää!

tunnetila: onni

Onnellista kiitospäivää jokaiselle blogini lukijalle ja terveiset Macy's tavaratalon perinteisestä Thanksgiving Paradesta! Lämmin ja aurinkoinen aamupäivä meni ihastellessa valtavaa paraatia ja sen satoja esiintyjiä. Suosikikseni nousi valtava Pappa Smurffi joka leijaili paraatin mukana ihmismassojen yllä.

Tänä päivänä on täydellinen aika listata asioita joista on kiitollinen. Oma listani on tolkuttoman pitkä ja jo se on syy kiitollisuuteen. Alla kuitenkin muutama asia joista olen kiitollinen juuri tänään.

Olen kiitollinen siitä että
- olen terve ja voin hyvin
- olen onnellisessa parisuhteessa
- sain viettää täydellisen syksyn New Yorkissa
- täällä on lämmintä ja aurinkoista
- illalla meitä odottaa kiitospäivän illallinen suosikkiravintolassamme
- juhlimme kiitospäivää uudemman kerran rakkaiden ystävien kera tulevana sunnuntaina
- saan jatkaa Skimbacon muotitoimittajana myös tulevaisuudessa
- joulu on tulossa ja silloin tapaan rakkaista rakkaimman perheeni Suomessa pitkästä aikaa.

Syitä onneeni on kymmeniä, ellei satoja, ja yksi niistä on ihanat, empaattiset ja fiksut blogini lukijat. Kiitos että olette ja luette, tulen iloiseksi jokaisesta blogini klikkauksesta! Mistä asioista Te olette tänään kiitollisia?


Ps. Skimbacossa muutama syksyn aikana löytämäni joululahjavinkki.

Ps2. Tyylitilassa taas vinkki ikonisen t-paidan käyttöön.

Hyväntekeväisyyttä

tunnetila: auttamisen halu

Hirmumyrsky Sandysta on vähän yli kolme viikkoa ja osa ihmisistä on edelleen ilman sähköä. Jos rannikolla sijainneet talot eivät täysin tuhoutuneet myrskyn voimasta ne ovat näiden viikkojen aikana homehtuneet asuinkelvottomiksi. Uutisissa näytetään päivittäin kodittomaksi jääneitä ihmisiä ja ihmisiä joiden omaisia kuoli myrskyssä. Toki olen onnellinen kun selvisimme koettelemuksesta ainoastaan neljän päivän sähkökatkolla, mutta tuntuu ihan hirvittävän pahalta olla se hyväosainen turisti joka työkseen kiertelee tilaisuuksissa juomassa kuohuviiniä ja tutustumassa luksusmerkkien uusiin tuotteisiin.

Olen miettinyt pääni puhki miten voisin auttaa. Sandyn uhreille on järjestetty laajoja keräyksiä jonne on voinut lahjoittaa mm. talvivaatteita ja keittiötarvikkeita. Meillä on mukana hyvin vähän vaatteita, lämpimiä vaatteita ei juuri lainkaan, emmekä voi lahjoittaa asunnostamme mitään sillä emme omista yhtäkään tavaraa täältä. Pieniä rahallisia lahjoituksia olen antanut keräyslippaisiin, mutta matkamme alkaa olla jo lopussa ja tänne varatut rahat alkaa olla vähissä itselläkin. 

Joogakouluni Yoga High järjesti pari viikkoa sitten tempauksen, jossa koululta kerättiin ryhmä halukkaita auttajia ja porukalla lähdettiin kiertämään tuhoutuneita alueita ja päästiin auttamaan mm. vanhuksia jotka eivät pääse itse käymään kaupassa tai apteekissa hakemassa lisää lääkkeitä. Ilmoittauduin innokkaana mukaan hankkeeseen mutta osallistumiseni kaatui siihen, etten tiennyt mitä matkailijavakuutukseni korvaisi jos minulle sattuisi noilla alueilla jotain. Voi vitsit että harmitti kun muut läksivät auttamaan ja minä jouduin jäämään kotiin. Harvoin on ollut noin avuton olo.

Viime viikolla löytyi vihdoin tapa jolla pystyin kantamaan edes pienen korteni kekoon ja lahjoittamaan vähän enemmän rahaa Sandyn uhreille. CFDA (Council of Fashion Designers of America), VOGUE ja Tory Burch -säätiö järjestivät Designer Salen jonne suunnittelijat lahjoittivat tuotteitaan myyntiin. Alennukset olivat vähintään 50% ja koko myyjäisten tuotto lahjoitettiin Sandyn uhreille. Tapahtuma oli ihan huikea ja olen onnellinen että sain osallistua siihen! 

Ostin myyjäisistä Tory Burchin mustan, hyvin simppelin käsilaukun joka näytti heti omalta. Tykkään laukusta paljon, ja entistä enemmän kun muistan että hankkimalla laukun olen tehnyt hyvää. Toki tiedän että design-tuotteiden shoppailu on jälleen hyväosaisten tapa auttaa, mutta parempi kai sekin kuin olla kokonaan auttamatta, vai mitä sanotte?  

Päiväkävelyllä Battery Parkissa

tunnetila: onni

On kymmeniä, jollei satoja syitä rakastaa New Yorkia. Yksi niistä on hyvin hoidetut ja kauniit puistot. Isäni on joskus ihmetellyt miten luontoa rakastava Suomi-tyttö (siis minä) voi tykätä suurkaupungeista. Suurkaupungithan ovat harmaita, synkkiä ja saasteisia eikä vihreää näy betoniviidakossa nimeksikään. Jossain onkin ehkä näin, toisin on New Yorkissa. 

Mm. valtavan suuri Central Park, Battery Park ja Washington Square Park ovat kaikki Manhattanin parhailla alueilla ja ne kaikki ovat aivan valloittavia paikkoja! Voin helposti viettää kokonaisen päivän Central Parkissa ihan vain kävellen ympäriinsä ja seuraten lukuisien oravien kisailua. Pienempiä puistoja tulee kaupungilla vastaan tämän tästä ja puistot ovat aina hoidettuja ja siistejä. 

huivi Marimekko, takki Katri/n, housut Vila, lenkkarit Karhu

nahkahanskat Moschino

Kävimme viime viikonloppuna päiväkävelyllä Battery Parkin yläpäässä ja istuskelimme auringossa pitkään. Ihmisiä oli valtavasti liikkeellä. Osa pyöräili, osa lenkkeili, paljon ihmisiä tuli vastaan myös rullaluistellen. Poikaporukat pelasivat koripalloa ja skeittasivat noille harrasteille rakennetuilla alueilla, näkyipä puistossa jopa ilman paitaa joogaava mies aurinkoisella nurmikentällä. Kuntoilijat kävivät juoksulenkin lomassa vetämässä leukoja, treenaamassa vatsalihaksiaan tai muuten vain venyttelemässä taukoalueella. Osa ulkoilijoista vain istuskeli ja nautti lämpimästä syyspäivästä. Kiinalaismies kalasti ja sai valtavat määrät kalaa. Kaikki ihmiset hymyilivät ja näyttivät kovin onnellisilta. 

Oli ihana nähdä taas onnellisia kasvoja Sandyn jälkeen. Muutama viikko sitten ei kovin moni New Yorkissa hymyillyt.

Kaarnamainen kangas

tunnetila: hämmästys

Olen saanut syksyn aikana paljon kehuja Katri Niskasen suunnittelemasta Moss-takistani. Tuntemattomat ihmiset ovat kehuneet takkia ohikulkiessaan ja moni on kysellyt mistä olen takin hankkinut. Ylpeänä olen kertonut takin olevan suomalaista tuotantoa ja ihmiset ovat harmiteleet kun noin kaunista takkia saa ainoastaan niin kaukaa. (Katrin nettikauppa kyllä toimittaa tuotteitaan maailmalle mutta Suomi on amerikkalaisista niin kaukana ettei sinne tai edes sen nettikauppoihin taida olla liiemmälti asiaa.)

Mutta eipä hätää, jos takin kaunis kuosi on se mikä ihmisiä kiinnostaa niin ihan samaa materiaalia olevaa takkia on ollut saatavilla myös täällä! Kivaa untuvatakkia googletellessani törmäsin äsken Gryphon New York -merkkiin jonka tämän syksyn mallistossa on takki, jakku, pusero ja hame tismalleen samaa kangasta kuin takkini! 

Vaikka kukaan ei ole minulle koskaan sanonut että kangas olisi Katrin suunnittelema tai millään tavalla uniikki, olen silti jotenkin ajatellut että kaunis kangas on lähtöisin Katrin omista suunnitelmista. Pakko siis myöntää että hämmästyin kovasti kun tajusin että samasta kankaasta on saatavilla muitakin tuotteita. Takin malli ja suunnittelu on toki Katrin käsialaa ja mielestäni Moss-takki on paljon onnistuneempi kuin esimerkiksi tuo Gryphonin vastaava.

Mutta niinhän se menee. Suunnittelija suunnittelee malliston, valitsee kankaat tarjolla olevista ja vaatteet menevät tuotantoon. Harva ryhtyy valmistuttamaan kangasta missään, se tulisi ihan liian kalliiksi. Aika hassua kuitenkin että tuota samaa kangasta käyttää toinen suunnittelija juuri New Yorkissa. Ostin takin tämä syksy mielessäni sillä tuo kangas oli hengeltään "New Yorkin syksy". Gryphonin takki näyttää olevan kaikkialta loppuunmyyty joten moni muukin on tainnut olla samaa mieltä.


Kuvat Gryphon ja Nordstrom.com

Syksyiset kynsilakat

tunnetila: tyytyväisyys

Otin New Yorkiin mukaan vain yhden kynsilakan. Mukaan lähti TopShopin väritön lakka jota voi käyttää alus- ja päällyslakkana sekä ihan sellaisenaan. Ajattelin etten viitsi turhaan kantaa mukanani muita lakkoja sillä manikyyri maksaa täällä uskomattomat $10 (vähän yli 7€). Aina kun olen kaivannut kynsiini vaihtelua olen käynyt manikyyrissä ja valinnut joka kerta kynsiini hyvin erilaisia sävyjä.

Ylemmän kuvan lakan valitsin Marshallsin kampanjaan valikoituneiden punaisten housujen sävyn mukaan. Asuun sai kivaa ekstraa kun lakkakin oli sävy sävyyn vaatteiden kanssa. Lakka on Essien ja väri oli muistaakseni Racy Garnet Red. 

Alemmassa kuvassa kynsissäni on Chanelin Particuliere. Hassua miten ruskea lakka kynsissä mieleni tekee pukeutua taas saman sävyisiin vaatteisiin. Se vain näyttää kivalta kun asu on harkittu kynsiä myöten.

Lakkojen testailu manikyyrin avulla on hyödyllistä jos haluaa hankkia lakkakokoelmiinsa uusia värejä. Esimerkiksi tuo Chanelin lakka on ollut hyvin suosittu ja olen harkinnut sen hankkimista jo kauan. Olen kuitenkin ajatellut että lakan sävy ei sovi vaaleaan ihooni. Nyt testasin lakkaa ja olin oikeassa, lakan sävy tekee ihostani entistä kalpeamman. Onneksi testasin lakkaa näin enkä hankkinut kallista tuotetta turhaan omaksi. Mukavaa vaihtelua se toi silti hetkeksi.
    

MMM with H&M

tunnetila: jännitys

Tänään se tulee saataville, Maison Martin Margielan mallisto H&M:lle. Mallistosta on kohistu ympäri maailman ehkä jopa enemmän kuin mistään muusta yhteistyömallistosta koskaan aikaisemmin. Olin eilen keskustelutilaisuudessa jonka aiheena oli ruotsalainen muoti. Yksi keskustelijoista oli Margareta van den Bosch. Van den Bosch oli vuosia H&M:n pääsuunnittelija ja tällä hetkellä hän toimii H&M:n luovana neuvonantajana. Hänen takanaan ovat kaikki H&M:n yhteistyökuviot maailman suurten muotitalojen takana. Myös hän kertoi olevansa yhteistyöstä Margielan muotitalon kanssa todella innoissaan.

Mallistossa ei nähdä mitään uutta tai mullistavaa, kaikki malliston tuotteet on nähty jo aikaisemmin Margielan omissa mallistoissa. Juuri se on kuitenkin huikeaa. Nyt voit saada samaa suunnittelua ja klassisia kulttimaineessa olevia malleja vuosien varrelta murto-osalla alkuperäisten tuotteiden hinnoista.

kuvat H&M, kuvaaja Paul Wetherell

Tykkään mallistosta paljon ja kaikki malliston tuotteet näyttävät promokuvissa upeilta! Haaveilin vähän malliston pleksikantaisista nahka-avokkaista nudena (ylimmissä kuvissa) ja kuvassa yllä oikealla olevista "kannattomista" nahkasaappaista, mutta en taida kuitenkaan jaksa lähteä jonottelemaan tuntikausiksi liikkeen ulkopuolelle. Ollapa Tampereella jossa tuotteita sai ainakin viimeksi mallailla ja sovitella ihan rauhassa! 

Onko mallistossa jotain Teitä kiinnostavia juttuja?


Ps. Tyylitilassa esittelyssä morsianten unelma, Aruna Seth.

Silkkaa rakkautta

tunnetila: onni 

Balleriinakelit on täällä taas! Eilen vietimme päivän Brooklynissa ja lämmintä oli +17. Ei varmaan tarvitse erikseen sanoa että RAKASTAN aurinkoa ja rakastan lämpöä joka saa sujauttamaan balleriinat paljaisiin jalkoihin ja takin tuntumaan täysin turhalta kapistukselta. 

Tykkään myös Brooklynista valtavasti ja varasimmekin eilen sieltä hotellin ensi viikonlopuksi. Tiedän, tuo on ihan typerää sillä kotoamme on Brooklyniin metrolla pari pysäkkiä, mutta asuntomme Manhattanilla on tuntunut ensimmäisestä yöstä lähtien niin kodilta että nyt tekee mieli vähän lomailla ja nauttia runsaasta hotelliaamiaisesta.       

takki Katri/n, kaulaliina Marimekko, neule Samuji, 

paitapusero H&M Trend, nahkahousut Jimmy Choo for H&M, balleriinat Tory Burch

nahkalaukku Milanosta, kultakorut BRVTVS

Olen syksyn aikana tutustunut moniin itselleni uusiin paikallisiin merkkeihin (vaatteet, kengät ja asusteet) ja ihastunut päätä pahkaa muutamiin New Yorkin helmiin. Yksi parhaista löydöistäni ja suurimmista ihastuksistani on korumerkki BRVTVS. Olen syksyn aikana hankkinut BRVTVS:ltä useammankin korun ja nämä kultaiset ihanuudet ansaitsevat kokonaan oman postauksensa. Kuvassa yllä kuitenkin esimakua koruista joita ilman en enää osaa olla. 

On ihana löytää jotain niin "omaa" että ensi hetkestä kun laittaa korut ylleen tuntuu kuin olisi tullut kotiin. Samalla tavalla minulle on käynyt New Yorkin kanssa ja jos totta puhutaan niin odotan pelonsekaisin tuntein päivä päivältä lähempänä olevaa kotiinpaluuta. Mitä jos en enää sopeudukaan Helsinkiin ja koti tuntuu olevan täällä vaikka aika kuinka kuluisi? Mitä jos koko syksyn mukana kulkenut pakahduttava onni jää tänne ja Suomi tuntuu ainoastaan ahdistavalta? Ei kai auta kuin nauttia täysin rinnoin jäljellä olevasta ajasta ja yrittää olla huolehtimatta tulevasta. Onneksi tänne pääsee aina takaisin!   

Ämetämmiä

tunnetila: ällistys

Missään muualla kuin Amerikassa ei varmaan keksittäisi perustaa kolmikerroksista liikettä pelkästään yksien karkkien myymiseen. Tai siis karkkien, t-paitojen, yöpukujen, nahkatakkien, astioiden, leikkikalujen, koriste-esineiden jne. myyntiin. M&M-suklaakarkin ympärille on kuitenkin kehittynyt valtava krääsäimperium ja liikkeet ovat viime aikoina levinneet myös Eurooppaan.

En syö koskaan muulloin M&M:iä paitsi täällä. Kävin liikkeessä ensimmäistä kertaa ystäväni Ellun kanssa kun vietimme New Yorkissa tyttöjen viikkoa ja juhlimme samalla synttäreitäni muutama vuosia sitten. Siitä lähtien jokaisella reissulla on ollut pakko päästä ostamaan karkkeja kaikissa sateenkaaren väreissä. Herkullinen traditio, sanoisin!

Kampanjan yhteenveto

tunnetila: ilo

Marshalls -kampanja on nyt kokonaisuudessaan ohi ja tässä vielä kertaukseksi jokainen kampanja-asuni. Kokeilin jokaisessa asussa jotain juttua oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. 

neulosmekko Ivana Helsinki, bootsit Franco Sarto*,
vyö Pieces, kaulukset Marni at H&M, laukku Milanosta

Asu 1. Ensimmäisessä asussa käytin buutseja itselle aika lyhyen helman kanssa. Lyhyt helma vähän jännitti, mutta kun en yhdistänyt asuun korkkareita siitä poistui " liian paljas" -fiilis josta en pidä. Tässä asussa iloitsin siitä että sain ujutettua amerikkalaiseen kampanjaan suomalaista suunnittelua ja siitä, että buutsit osoittautuivat super hyviksi jalkaan!

neule Velvet*, paitapusero IZOD*, housut Vanilla Jeans*,

laukku Michale Kors*, avokkaat Elie Tahari*

Asu 2. Toinen asu oli itselle hyvin erilainen kokeilu punaisine housuineen ja oranssine laukkuineen. Olo oli punaisissa pöksyissä kummallinen, mutta hoidin kuvaukset silti kunnialla ja olin tosi tyytyväinen kun löysin koko asun Marshallsilta.

silkkipaita Equipment*, jakku H&M Trend, nahkahousut Jimmy Choo for H&M,

laukku Gianni Chiarini*, avokkaat Elie Tahari*

Asu 3. Kolmas asu tuntui muuten omalta mutten ole tottunut käyttämään kapeiden nahkahousujen kanssa noin lyhyttä puseroa. Aluksi nyin paidan helmaa koko ajan alemmas mutta lopulta rentouduin ja tykkäsin kokonaisuudesta. Tässä haasteessa ilahdutti aito Equipment -löytöni ja uusi upea laukku.

jakku Jones New York*, t-paita Zara, housut Vila,

laukku Gianni Chiarini*, balleriinat Tory Burch

* saatu kampanjan kautta

Asu 4. En yleensä käytä tummansinistä. Nyt jostain syystä tykkäsin löytämästäni tummansinisestä jakusta niin paljon että käytin samaa asua kuvausten jälkeisenä päivänä ihan muuten vain. Sain jakusta eräässä pressitilaisuudessa jopa kehuja. Tämä asu tuntui eniten omalta ja se nousi kaikista kampanja-asuista omaksi suosikikseni.  

Siinäpä ne. Kampanja osoittautui hyvin työlääksi mutta oli kuitenkin tosi kiva toteuttaa. Kiitos Marshalls, kiitos järjestäjä Glam Media ja kiitos Skimbaco että sain olla kampanjassa mukana.

Mikä asuista on suosikkisi?

Päivä kuvina

tunnetila: toiveiden toteutus

Minulta on viime aikoina toivottu "päivä kuvina" postauksia ja olen aloittanut niitä tänä syksynä jo kolme. Aloitan aina aamulla reippaasti kuvaamaan puuhiani mutta viimeistään iltapäivällä unohdan kameran laukun pohjalle. Eilen muistin kuitenkin napsia kuvia päivän mittaan joten tässä tulee eilinen päiväni kuvina. 

Tiistai 6.11.2012

Heräsin aamulla kello 7.15. Hapuilin unisena puhelimeni sänkyyn ja luin sähköpostit. Suomessa kello oli jo 14.15 joten postia oli taas ehtinyt tulla vaikka kuinka. Sähköpostin lukemisen jälkeen puin päälleni ja aamutoimien jälkeen suunnistin 8.30 alkavalle joogatunnille. Tiistaisin joogaa ohjaa hyvin vaativa Kate joten tiistaiaamun tunnit ovat ihanaa rääkkiä ja tunnilla katoaa viimeisetkin unen rippeet kehosta.

Joogan jälkeen tulin kotiin, kävin suihkussa ja söin aamiaista. Ehdin juuri kertoa miehelleni että tänään minulla ei ole mitään pakollista ohjelmaa kun puhelimeni muistutus alkoi piipata. Puhelin muistutti, että A-Z: Highlights from the Collection of the Museum at FIT -näyttely oli tänään viimeistä päivää auki ja kun halusin ehdottomasti nähdä tuon näyttelyn niin päiväohjelmaa tuli heti mukavasti.

Aamiaisen jälkeen läksin asioille. Kävelin Chinatownissa sijaitsevaan lähimpään isoon postitoimistoon ja pistin paketteja ja kortteja postiin. Seuraavaksi suunnistin Greene Streetille jossa oli päivän ajan auki Alexander Wangin Sample Sale. Olin lukenut aamulla Twitteristä että innokkaimmat olivat jonottaneet ovien takana jo aamuyöstä ja jonojen luvattiin olevan koko päivän valtavat. Ja totta, jono oli melkoinen kun pääsin paikalle. Jäin kuitenkin jonottamaan sillä halusin nähdä mitä myyjäisissä oli tarjolla. Seisoin jonossa tasan tunnin kunnes pääsin sisälle valtavaan halliin joka oli täynnä Wangia. 

Kyllä harmitti etten ole Alexander Wangin innokkaimpia faneja. Valikoima oli laaja vaikka olin paikalla vasta yhden maissa. Vaatteita oli tuhottomasti, kaikki kengät maksoivat $200 ja laukut $250-$400. Pyörittelin pitkään kädessäni super suosittua Kirsten -laukkua jonka olisin saanut nyt hintaan $300. Jätin kuitenkin laukun jollekin muulle joka osaisi arvostaa sitä minua enemmän. Lopulta ostin itselleni kaksi perusneuletta joille on käyttöä varmasti.

Greene Streetiltä tallustelin muotimuseo FITiin jossa minua odotti jälleen pitkä jono. Ajattelin, että ihmiset jonottavat näyttelyyn koska se on viimeistä päivää auki. Yritin ohittaa jonoa nähdäkseni minne se johtaa mutta tiukka nainen ohjasi minut takaisin jonon perälle. Seisoin hetken jonossa kunnes tajusin että museo toimi myös äänestyspaikkana ja huomasin seisovani jonossa joka vei äänestyskoppiin. Hups, eilen olleet presidentinvaalit aiheuttivat jonoja kaikkialla ja minä seisoin yhdessä niistä!

Valitettavasti muotimuseossa ei saanut kuvata joten en saa jaettua näkemääni Teille. FITillä (Fashion Institute of Technology) on laaja kokoelma maailman arvostetuimpien muotisuunnittelijoiden luomuksia joista näyttely oli koottu. Tuo näyttely oli auki eilen viimeistä päivää, mutta jos olette joskus New Yorkissa ja muoti kiinnostaa, niin kannattaa katsoa etukäteen mitä näyttelyitä FITissä on tarjolla. Museon sisäänpääsy nimittäin on ilmainen ja näyttelyt ovat laadukkaita.

Näyttelyn katsomisen jälkeen hyppäsin metroon ja huristelin kotia kohti. Ennen kotiin saapumista kävin läheisessä kauppahallissa ostamassa tarvikkeita päivällistä varten. Olin viikonloppuna luvannut miehelleni hodareita ja koska en ollut koko päivänä syönyt aamiaisen lisäksi mitään päätin päästä helpolla ja ostaa valmiit ainekset hodareihin.    

Sämpylöitä, hodarimakkaroita (en syö punaista lihaa joten valitsin kanamakkaran) ja rouhittua sipulia. Nam, niin helppoa, niin nopeaa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan älyttömän hyvää kun hodarin tekee laadukkaista aineista.

Päivällisen jälkeen linnoittauduin sohvalle, sytytin kynttilän, join teetä ja seurasin vaaleja pitkälle yöhön.