perjantai 30. toukokuuta 2008

Kiss

tunnetila: huvittuneisuus

Voi vitsi! Olin eilen KISSin keikalla! Kyllä pisti hymyilyttämään kun lähes kuusikymppiset (juu, Gene Simmons täyttää ensi vuonna 60v!) miehet poukkoilivat lavalla järjettömän korkeissa platformeissa ja tiukkaakin tiukemmat spandexit jalassa. Ai yhren kerran! :) Menoa ja meininkiä ei keikalta kuitenkaan puuttunut, ja kun vielä pääsin seuraamaan spektaakkelia ihan ilmaiseksi ystäväni kutsumana niin voi sanoa illan olleen onnistunut. Kuvassa illan asu (huivi Fida, mekko Ellos, laukku Mango, farkut Lindex, kengät H&M)


Oli ihana huomata miten tosi fanit olivat panostaneet kunnolla asuihinsa, meikeistä puhumattakaan. Ihanaa omistautumista! Jäi Sinkkuelämää –leffan kotimainen kutsuvieras ensi-ilta kauas kakkoseksi asujen suhteen. Kuvien perusteella muutamat, mm. Nina Kurkinen, Mariko ja Ellen Jokikunnas olivat sentään jaksaneet pynttäytyä teeman mukaisesti (lisää aiheesta mm.
Sami Sykön blogissa) mutta luulenpa, että ensi viikon perjantaina kun tosi fanit pääsevät joukolla parveilemaan Tennispalatsin käytävillä niin nähtävää ja kuvattavaa löytyy enemmän. Itse olen menossa leffaan yksin ja kynnys asianmukaiseen asuun pukeutumiseen on aika korkea. Porukalla, jossa olisi paljon samanhenkisiä tyyppejä kaikki pynttäytyneenä, olisi paljon helpompaa mennä. Yksin iskee ujous..

lauantai 24. toukokuuta 2008

Pakko ostaa kun halvalla saa!

tunnnetila: arvasinhan!

Aiemmin jo kirjoittelin Ystävämyynneistä. Miten niistä tykkään ja kun suosikkimerkki järjestää YSMYt niin tuntuu kuin olisi joulu. Tai ainakin synttärit. Eilen töissä tykytti koko päivän: Nanson ysmyt alkaa tänään ja olen ostolakossa. Mutta hei, palkkapäivä on ihan just enkä ole ostanut mitään uutta pitkään aikaan, joten jos jotain kivaa löytyy niin annoin itselleni luvan tehdä hankintoja. Sitä paitsi järkevä kuluttaja on suorastaan hullu jos ei tao kun rauta on kuuma, ts. kun laatua saa edullisesti niin tyhmä jättää tuotteet hyllyyn. Korjaamolle siis!

Ja löytyihän sieltä muutama kiva juttu, ja halvalla vielä. Värimaailma vaan ei oikein miellyttänyt silmää. Oli paljon ruskeaa ja vihreää: ruskeaan olen kyllästynyt ja vihreä... ei vaan ole juuri nyt minun juttuni. Toisina sävyinä löytyi vähän outo harmaa ja vaalea lila. Harmaassa sinänsä ei ole vikaa, mutta kesäksi se tuntuu aika synkältä, sitä paitsi on olemassa harmaita ja harmaita. Nämä molemmat sävyt, harmaa ja vaalea lila olivat samaa, mielestäni väritöntä maailmaa, mitä H&M Trendin vaatteista iso osa. Tykkään Henkalla usein lähes kaikista Trendin tuotteista, mutta vaalea harmaa ja vaalea lila jotka ovat olleet viime aikaisten mallistojen päävärit eivät sävyiltään sovi oikein kenellekään. Vievät viimeisetkin elon ja värin rippeet muutenkin vaalealta suomalaisiholta. No mutta, tein silti pari hankintaa. Saa nähdä jäävätkö nämä kaappiin roikkumaan viime vuotisen Nanson ysmyn tuotteiden kanssa.. :)

Ensimmäisessä kuvassa omituisen harmaa mekko Nanson Lempivaate -mallistosta, malli Mirkka II, koru Pieces, hiihtarilegginsit Lindex ja kengät Minna Parikka. Tykkään mekon mallista, mutta se tuntuu vähän suurelta vaikka on kokoa XS. Ja väriä vierastan..


Toisessa kuvassa pusero Ivo Nikkolo, vaalean lila hame myös Nanson Lempivaate -mallistosta, malli Mirkka II, hiihtarilegginsit Lindex ja kengät Minna Parikka. Tämäkin muuten täydellisen rento kesähame, materiaali pehmeistä pehmeintä, mutta tuo väri...

Tässä vielä kuvat viimeksi Nanson ysmystä tekemistäni hankinnoista. Punaraidallinen hame ja oranssi mekko. Kumpikin roikkuu vaatekaapissa käyttämättömänä. Suurimmat syyt käyttämättämyyteen löytyy väristä ja koosta. Molemmat on minulle himpun verran liian suuria ja värit... Olen niin huono käyttämään värejeä. Tykkäsin vaatteiden mallista ja kun olivat laadukkaita ja edullisia niin päätin ostaa ja opetella käyttämään kirkkaitakin värejä. Sorry, no bonus! Jos joku lukijani (onko minulla sellaisia???) kiinnostuu, niin hame ja mekko voisivat hyvinkin olla myynnissä. Uutta, parempaa, kotia vailla! Hameen koko XS mutta tehty ihmiselle jolla on enemmän lantiota kuin minulla (minulla jää sivuilta typerästi tyhjäksi). Mekko taas on kokoa S ja auttamattomasti minulle liian suuri. Kovin rintavalle S kokoiselle ihmiselle tämä on liian kireä miehustasta.



Pakko ostaa kun halvalla saa!

tunnetila: arvasinhan!

Aiemmin jo kirjoittelin
Ystävämyynneistä. Miten niistä tykkään ja kun suosikkimerkki järjestää YSMYt niin tuntuu kuin olisi joulu. Tai ainakin synttärit. Eilen töissä tykytti koko päivän: Nanson ysmyt alkaa tänään ja olen ostolakossa. Mutta hei, palkkapäivä on ihan just enkä ole ostanut mitään uutta pitkään aikaan, joten jos jotain kivaa löytyy niin annoin itselleni luvan tehdä hankintoja. Sitä paitsi järkevä kuluttaja on suorastaan hullu jos ei tao kun rauta on kuuma, ts. kun laatua saa edullisesti niin tyhmä jättää tuotteet hyllyyn. Korjaamolle siis!

Ja löytyihän sieltä muutama kiva juttu, ja halvalla vielä. Värimaailma vaan ei oikein miellyttänyt silmää. Oli paljon ruskeaa ja vihreää: ruskeaan olen kyllästynyt ja vihreä... ei vaan ole juuri nyt minun juttuni. Toisina sävyinä löytyi vähän outo harmaa ja vaalea lila. Harmaassa sinänsä ei ole vikaa, mutta kesäksi se tuntuu aika synkältä, sitä paitsi on olemassa harmaita ja harmaita. Nämä molemmat sävyt, harmaa ja vaalea lila olivat samaa, mielestäni väritöntä maailmaa, mitä H&M Trendin vaatteista iso osa. Tykkään Henkalla usein lähes kaikista Trendin tuotteista, mutta vaalea harmaa ja vaalea lila jotka ovat olleet viime aikaisten mallistojen päävärit eivät sävyiltään sovi oikein kenellekään. Vievät viimeisetkin elon ja värin rippeet muutenkin vaalealta suomalaisiholta. No mutta, tein silti pari hankintaa. Saa nähdä jäävätkö nämä kaappiin roikkumaan viime vuotisen Nanson ysmyn tuotteiden kanssa.. :)

Ensimmäisessä kuvassa omituisen harmaa mekko Nanson Lempivaate -mallistosta, malli Mirkka II, koru Pieces, hiihtarilegginsit Lindex ja kengät Minna Parikka. Tykkään mekon mallista, mutta se tuntuu vähän suurelta vaikka on kokoa XS. Ja väriä vierastan..


Toisessa kuvassa pusero Ivo Nikkolo, vaalean lila hame myös Nanson Lempivaate -mallistosta, malli Mirkka II, hiihtarilegginsit Lindex ja kengät Minna Parikka. Tämäkin muuten täydellisen rento kesähame, materiaali pehmeistä pehmeintä, mutta tuo väri...


Tässä vielä kuvat viimeksi Nanson ysmystä tekemistäni hankinnoista. Punaraidallinen hame ja oranssi mekko. Kumpikin roikkuu vaatekaapissa käyttämättömänä. Suurimmat syyt käyttämättämyyteen löytyy väristä ja koosta. Molemmat on minulle himpun verran liian suuria ja värit... Olen niin huono käyttämään värejeä. Tykkäsin vaatteiden mallista ja kun olivat laadukkaita ja edullisia niin päätin ostaa ja opetella käyttämään kirkkaitakin värejä. Sorry, no bonus!

Jos joku lukijani (onko minulla sellaisia???) kiinnostuu, niin hame ja mekko voisivat hyvinkin olla myynnissä. Uutta, parempaa, kotia vailla! Hameen koko XS mutta tehty ihmiselle jolla on enemmän lantiota kuin minulla (minulla jää sivuilta typerästi tyhjäksi). Mekko taas on kokoa S ja auttamattomasti minulle liian suuri. Kovin rintavalle S kokoiselle ihmiselle tämä on liian kireä miehustasta.


torstai 22. toukokuuta 2008

Viipuri, Sinkkarit ja Kylie


tunnetila: innostus

Voi vitsi! Minulla, joka rakastan rauhallisia koti-iltoja ja pientä puuhastelua kotiaskareiden (kaappien siivous ja papereiden järjestely) merkeissä, on tulevien viikkojen ajan tiedossa paljon toimintaa. Huomenna torstaina (torstaina, milloin olen viimeksi ollut torstaina ulkona??) on baarissa illalla kutsuvieraskekkerit, lauantaina taas kaverin valmistujaisbileet. Seuraavalla viikolla on muuten hiljaiseloa, mutta ihanainen siskoni tulee viikonloppuna käymään. Tiedossa siis kiertelyä kaupungilla (en saa ostaa mitään!) ja shoppailua kirppiksillä (saan ostaa jos jotain kivaa löytyy).

Seuraavalla viikolla on edessä kaksipäiväinen työseminaari akselilla Lappeenranta-Viipuri. Jee, en ole koskaan käynyt kummassakaan kaupungissa. Ihan totta, eräs läheisimmistä ystävistäni muutti noin vuosi sitten Lappeenrantaan ja vasta nyt ehdin häntä sinne tapaamaan. (Tapaamme luultavasti pikaisesti hotellillani ennen seminaariporukan yhteistä illallista, mutta edes se, että saa hetken jutella ja halata, se jo on kivaa!) Viipuri kiinnostaa tosi paljon. Sinnehän joutuu oikein vaihtamaan rahaakin, ulkomailla kun ollaan.. Viipurissa vietämme vain yhden päivän, joten mahdottomia siinä ajassa ei ehdi, mutta vaikka pääasia on tutustua kaupunkiin (ja tämä kiinnostaa minua oikeasti!), on kyllä pakko löytää aikaa muutamassa kaupassa piipahtamiseen. Viipurissa saan tehdä ostoksia, ostolakkoni ei siis koske ulkomaita.. ;)

(Ja heille, jotka eivät ostoslakostani ole kuulleet kerrottakoon, että viikon talviloman aikana nyt toukokuun alussa käytin niin paljon rahaa, että päätin seuraavan kerran shoppailla kunnolla vasta lomareissulla Pariisissa heinä-elouussa. Mutta ettei ihan mahdottomaksi menisi niin kirpputorit eivät kuulu ostoslakkoni piiriin. Ei nyt kuitenkaan liioittelemaan ryhdytä.)

Ehdin juuri kotiutua Viipurista kun vuorossa on jo seuraava kohokohta: 6.6.08 Sex and the City -leffan ensi-ilta! Olin tänä aamuna kärppänä Finnkinon sivuilla jo 9.00 ja nappasin lipun perjantain kello 18.30 näytökseen. Jiihaa! Vitsi kun ei millään malttaisi odottaa! Ja Sinkkareista viikko eteenpäin, 13.6. tähtönen nimeltä Kylie Minogue valtaa Hartwall-areenan ja siellä sitten minäkin heilun tuttujen nuoruusajan kasarihittien mukaan. "I should be so lucky, lucky, lucky, lucky, I should be so lucky in love..... "

Ja sitten, juhannus ja pitkä viikonloppuvapaa. Lentäen Ouluun ja siitä vielä matka jatkuu eteenpäin maailman rauhallisimmalle ja ihanimmalle mökille. Perinteinen mansikkakakku ja vaaleanpunainen shampanja nautitaan terassilla heti kärkeen ja siitä alkaa leppoisaa yhdessäoloa neljän päivän ajan. Saunomista, uimista, grillausta, mölkkyä, pitkiä päiväunia, soutelua.. Sitten onkin jo pian kesäloma. Kuulostaapa ihanalta! Ja super hauskaa tässä on se, että jo huomisesta lähtien on paljon tapahtumia joihin saa pukeutua hienosti, jos siis haluaa. Tapahtumien asuvalinnoista voi sitten postailla erikseen.

tiistai 20. toukokuuta 2008

Hippie shake!

tunnetila: tuntuu, että olisin ihan jossain muualla kuin vuodessa -08

Kesän hitti nro 1: leveälahkeiset farkut. Pillifarkkujen jälkeen ajattelin leveiden lahkeiden tuovan kivaa vaihtelua vaatekaappiin. Uusien netistä löytyneiden inspiraatiokuvien innoittamana marssin viime talvena Fidaan ja ajattelin etsiä sieltä leveät harjoittelufarkut. (Harjoittelufarkuilla totutellaan siis uuteen muotiin ja jos se koetaan omaksi, niin parhaassa tapauksessa uusiin housuihin satsataan enemmän rahaa.) Ja kas, Fidasta löytyi varsin upeat ja hyväkuntoiset (Mangon!!!) levarit hintaan 8€. Pikkasen oli farkut isot, mutta olivatpahan sitten entistä leveämmät. Käytin housuja talvella tasan kerran ja vaikka jalassa oli korkeat korot niin silti leveä lahje teki minusta entistä lyhyemmän ja pyöreämmän. YÄK! Ajattelin, että harjoittelufarkut tekivät tehtävänsä ja piilotin ne kaapin perälle.


Kesäisemmät ilmat ja liehuvien lahkeiden mukavuus saivat minut kuitenkin viikko sitten kaivamaan farkut esille. HenkkaMaukan juuttipohjakengät toivat mukavasti kaivattua lisäpituutta levarilahkeiden kanssa ja sopivat muutenkin samaan "hippityyliin". Housut eivät enää tuntuneetkaan epämukaville ja niinpä kävin alla olevassa asussa kaupassa. Laitoin vielä kaiken hyvän lisäksi saparot enkä meikannut ollenkaan. Huh mikä hippiytyminen tapahtui muutamassa minuutissa! (Kuvassa huivi Lindex, neuletakki H&M, t-paita FilippaK, farkut Mango/Fida, kengät H&M)



Ja ettei hippiytyminen jäisi kenellekään epäselväksi, niin yhdistin (kokeillakseni uutta kesälookia) farkkuihin viime kesänä Pariisista järkyttävän helleaallon iskiessä kohdalle ostamani huivitopin. Toppi on helppo toteuttaa myös itse vanhasta huivista. Leikkaa tavallisen neliskanttisen huivin keskelle poikittainen viilto. Ompele viillon reunoihin kanttinauha jottei huivi purkaannu. Ompele n. 7cm päähän halkion reunoista kiinni olkaimet, vaikka vanhoista rintsikoista tms. Ja näin toppi on valmis! (Kuvat edestä ja takaa jotta topin solmimissysteemi selviäisi.)

Toppi on tosi viileä ja mukava hirvittävässä helteessä. Jokainen tuulenpuuska saa helman lepattamaan ja virkistää ihanasti. Toki huivin materiaali kannattaa miettiä tarkkaan ettei tee toppia mistään hiostavasta keinokuidusta.

sunnuntai 18. toukokuuta 2008

Monta pientä asiaa


tunnetila: touhukkuus

Tekee mieli kirjoittaa taas monta pientä asiaa, jotka eivät ole yhtään tärkeitä tai edes mainitsemisen arvoisia. Paitsi yksi.

Kuten aiemmin kerroin näistä surullisen kuuluisista HenkkaMaukka kengistäni, joita menin vaihtamaan Itäkeskuksen H&M:lle kun minulle ne puhelimessa luvattiin varata ja siellä olikin noudettavana ihan väärät kengät ja kenkiäni ei ollut koko liikkeessä, saaga jatkui toissa päivänä. Palauttaessani kengät pistin kuittiin nimmarini ja puhelinnumeroni. (Pyytävät siis nämä tiedot aina kun palautus tehdään.) Perjantaina liikkeen työntekijä Sini laittoi minulle viestiä, jossa kertoi, että kenkiä oli tullut heille lisää ja Sini oli ottanut minulle heti kengät varaukseen. Oma-aloitteisesti hän oli kaivanut numeroni palautuskuitista, pistänyt kengät varaukseen ja ilmoitti niistä minulle. Soitin numeroon kysyäkseni onko kengät varattu lauantaihin asti ja kas, tämä olikin Sinin oma, henkilökohtainen kännykkä! Luulin soittavani yleiseen HenkkaMaukan liikkeen puhelimeen. Ihan JÄRJETTÖMÄN hyvää palvelua, kiitos Sini!! Hain kengät siis eilen Itiksestä ja nyt odottelen ensi viikolla H&M:n nettikaupasta tilaamaani pakettia jossa tulee nuo samat kengät. :) En voinut tuollaisen palvelun jälkeen olla ostamatta kenkiä tuosta liikkeestä. Sitä paitsi ne olivat nettikaupassa 2€ kalliimmat + postikulut päälle.

Uudet kengät oli saatava heti jalkaan ja seuraavassa asussa tepastelin iloisena UFF:n euron päivillä. (Kuvan asussa tulppaanimallinen mekko Ellos, pitkä, taskullinen, neuletakki H&M, kengät H&M, laukku Longchamp)



Euron päiviltä löysin laadukkaimman hameen ikinä! Merkki on DAKS, Britannian vaateteollisuuden luksusmerkkejä. Firma on ollut pystyssä jostain 1800-luvun lopulta asti ja on maailmankuulu laadukkaista tuotteistaan. Löytöni on villahame, painavin vaate mitä omistan. :) Villa on todella laadukasta, vuori silkkiä, hameen vyötärökaitaleessa on henkarin kohdalla (siis jos hameen laittaa roikkumaan hamehenkariin) nahkapalat ettei villa hankaa toisiaan vasten. Huh, ja hinta siis 1€. Hame on toki hieman "mummumainen" ruutukuosiltaan ja pituudeltaan. Hyviä tuunausvinkkejä otetaan vastaan!


Jälkimmäisessa kuvassa hame mekkona, vyö GinaTricot. Ongelmana hameen muuntamisessa mekoksi on se, ettei hameen vetoketju mene kiinni rinnanympäryksen kohdalta. Hame on niin laadukas, etten taida uskaltaa ryhtyä muokkaustoimenpiteisiin... Ehkä vien tämän ompelijalle joka sitten saa kiroilla puolestani työtä tehdessään.. :)


P.s. Kaiken tämän HenkkaMaukkakenkävauhkoamisen jälkeen on ihan pakko kertoa, ettei noi kengät pysy edelleenkään jalassa vaikka koko on nyt oikea.. Voi hitto sentään. No, aion käyttää niitä silti kun ne on niiiiiin kauniit, ja muuten mukavat. Kyllä mä vielä ne jollain keinolla taltutan!

torstai 15. toukokuuta 2008

Jos vaikka sataa

Tunnetila: hämmennys

Olen jo useamman vuoden haaveillut vajaamittaisista, pepitaruutuisista housuista. Ne näyttävät aina niin raikkailta, tyylikkäiltä mutta samalla tyttömäisiltä maailmantähtösten yllä. On vain yksi pahemmanlaatuinen ongelma: housut näyttää hyvältä pitkä ja hoikkasääristen päällä, ei lyhytjalkaisilla. Jaa miksi ei sovi lyhytjalkaisille? Noh, a) vajaamittainen lahje saa jalat näyttämään entistä lyhyemmille, b) pepitaruutu lihottaa ja c) yleensä "tavallisille" säärille tarkoitetut housut on lyhytjalkaisella nilkkaan asti, eli sellaisten housujen löytäminen on lähes mahdotonta. Kas, näine perusteluineni olen päättänyt ihailla pikkuruudullisia housuja vain muiden yllä. Kunnes...

UFFin 3€:n päivät toi eteeni juuri minun kokoani olevat, tummansinivalkoiset pepitaruutuhousut. Korkea vyötärö ja kaikki, priimakunnossa olevat housut suoraan 50-luvulta. Ja vielä kotimaiset! Pakko ne oli kolmella eurolla ottaa. Nyt tykkään niistä tosi paljon, materiaalikin on mukavaa päällä. Olen kaikesta yllä mainitsemastani (lyhentää lyhyttä entisestään ja lihottaa hurjasti) edelleen samaa mieltä, mutta jos kokonaisuutta yrittää pelastaa pitkillä paidoilla ja korkkareilla, niin... Ehkäpä tämä tästä. (Kuvassa sadetakki Marimekko, paitapusero B-Young Collezione, housut UFF, kengät Minna Parikka)



keskiviikko 14. toukokuuta 2008

Sinkkarit - The Movie

tunnetila: odotus

Ennen Sex and the City tuuletusta haluan kiittää Miaa, jonka ansiosta saan, tai ainakin sain tilattua, paljon puhuttaneet H&M:n juuttipohjakengät. Kiitos, toivottavasti tilaamani koko on tällä kertaa sopiva!

Ja sitten asiaan:

Sex and the City leffan maailman ensi-ilta oli eilen Lontoossa. Suosikkibloggarini Nelliina ehti jo omassa blogissaan hehkuttaa asiaa, ja huomasinpa hänen blogissaan onnekkaan ihmisen kommentin; nimimerkki kaisamaria oli ollut Lontoossa paikalla todistamassa neljän ihanan leidin Englannin vierailua. Voi miten hauskaa olisikin ollut jos olisi päässyt paikalle, New Yorkin ensi-iltahumusta puhumattakaan!


Sinkkuelämää on mielestäni yksi kaikkien aikojen loistavimmista sarjoista, ihan ehdottomasti. Jos sillä ei voi suoranaisesti sanoa olevan vaikutusta elämääni muuten, niin ainakin pukeutumiseeni Patricia Fieldin puvustus on vaikuttanut. Huomaan usein (ystävieni mielestä kammottavia ja liian rohkeita) heräteostoksia tehdessäni ajattelevani "Carrien päällä tämä näyttäisi upealta, miksen siis minäkin voisi kokeilla.." Vaikken itse ole Sarah Jessica Parker tai kuvitteellinen henkilö Carrie Bradshaw, niin silti hänen uskomaton tyylinsä tuo rohkeutta pukeutua vaikka niin yliampuvasti kuin haluaa.


Kun sarja alkoi (1998), olin iloinen että Carrien rooliin valittiin juuri SJP. Jo pienenä tyttönä rrrrakastin elokuvaa Girls Just Wanna Have Fun (1985) ja siinä juuri Parkeria roolihahmonaan Janey. Muistan leffasta jopa SJP:n repliikkejä jotka jo nuorena saivat minut vakuuttuneeksi, että tässä näyttelijättäressä on sitä jotain. Parker ei ole koskaan ollut "virallinen" kaunotar, mutta hänen persoonansa ja tapa olla ja kantaa asunsa on ällistyttävä. En lainkaan ihmettele nimitystä tyyli-ikoni hänen kohdallaan.


Muutama vuosi sitten kävin New Yorkissa Sex and the City kiertoajelulla. Ajelu kesti lähes neljä tuntia ja ajelimme bussilla pitkin Manhattania tutustuen sarjan kuvauspaikkoihin. Bussissa oli monitoreja joista katsoimme pätkän sarjasta ja sen jälkeen menimme kuvauspaikalle. Kaikkia paikkoja joista näimme pätkiä emme toki nähneet, mutta näistä pätkistä matkanjohtaja kertoi paljon sisäpiiritietoa esim. kuvauksissa sattuneista kommelluksista. Kävimme mm. Patricia Fieldin vaateliikkeessä, Cosmopolitanilla Steven ja Aidanin Scout -ravintolassa (kuva 1), söimme Magnolia Bakeryn muffinssit (kuva 2) ja kävelimme Carrien kotikadulla (kuva 3) ja istuimme Carrien portailla (kuva 4).




Oli kiva huomata, että täysi bussilastillinen faneja koostui niin miehistä kuin naisistakin ja meitä oli monesta maasta, mm. Norjasta, Saksasta, Espanjasta, Iso-Britanniasta ja minä Suomesta. Vielä on pakko mainita asia, joka ihmetytti minua kovasti. Matkanjohtaja kyseli meiltä reissulaisilta kysymyksiä, esim. keneen roolihahmoista samaistutte tai kuka olisi mielestänne Carrielle "Se oikea". Olin AINUT koko bussissa, joka oli sitä mieltä että Carrielle oikea mies on Mr. Big!!! Jos bussiin mahtuu 50 ihmistä niin minä kannatin yksin Bigiä, muutama käsi nousi pystyyn Bergerin ja Petrovskin kohdalla ja kaikki muut, ehkä 40 noussutta kättä oli sitä mieltä, että Carrien elämän mies on Aidan. Mitä ihmettä!!! Matkanjohtajakin oli selvästi yllättynyt ja totesi minulle: "Onneksi edes sinä sait sarjalle haluamasi lopun!" Olisi kiva kuulla muiden kommentteja siitä, kuka on Carrielle "The One". (Okei, tiedetään että tämä on vaan sarja ja että kyseessä on fiktiiviset hahmot, mutta silti!!)

Ajelu oli tosi-fanille ihastuttava kokemus, välillä tuntui että halkeaa ilosta! Suosittelen kovasta hinnastaan huolimatta, keikka on joka pennin arvoinen!

tiistai 13. toukokuuta 2008

Luottotuotteet

tunnetila: tasaisuus

Olen seurannut netissä nuorten aikuisten naisten kirjoittelua kauneudenhoidosta ja kosmetologikäynneistä. Yllätyksekseni harva asiasta kirjoitelleista käyttää kosmetologipalveluja ja peseepä jokunen kasvonsa pelkällä vedelläkin. Itse olen käynyt kosmetologilla 14-vuotiaasta ja laadukkaita ihonhoitotuotteita olen käyttänyt niin kauan kun minulla on ollut varaa ostaa laatukosmetiikkaa. Ehkä tämä kaikki juontaa juurensa siitä, että teininä minulla oli ongelmaiho ja pelkään edelleen saavani nuoruusiän näpyt takaisin.

Noin viisi vuotta sitten löysin itselleni sopivan ihonhoitotuotesarjan Elizabeth Ardenilta. Jokapäiväisessä käytössä minulla on EA:n Eight Hour Cream jota käytän huulivoiteena, kuivien luomien kosteuttajana ja jopa auringon polttaman ihon neutraloimiseen. Voidetta voi siis käyttää lähes mihin tahansa. Voide onkin maailman myydyin ihonhoitotuote. Olen kuullut sanottavan, että joka sekunti maailmassa myydään yksi Eight Hour Cream tuubi. Hassua sinänsä, sillä itselläni yksi 50ml tuubi kestää noin kolme vuotta (voiteen käyttöaika on juuri sopivasti 36kk). Meitä käyttäjiä täytyy siis olla paljon! Kuriositeettina mainittakoon, että olen tuotteen hc-fani ja kun tuotteesta julkaistaan silloin tällöin ”special edition” ne ovat aina hankintalistallani. Viimeksi pari vuotta sitten julkaistiin ”vintage limited edition”, tuote ihanassa lasipurkissa. Se oli pakko saada! (kuva) Tällä hetkellä tuotteesta on tarjolla uusi ”limited edition”; alumiinisen näköinen tuubi mustin etiketein. Tuubi on ulkonäöstä huolimatta kuitenkin muovia. Aito alumiininen olisi ollut ihana!



Muita Eight Hour -sarjan tuotteita minulla on käytössä käsivoide ja vartalovoide. Vartalovoide on ihanan kosteuttava ja antaa iholle kimmoisuutta. Erikoisen ominaistuoksunsa vuoksi käytän paremman tuoksuista vartalovoidetta jos olen esim. lähdössä illalla ulos. Silloin tykkään esimerkiksi The Body Shopin mango-vartalovoista. (Kuvassa suurin tuubi on Eight Hour vartalovoide, kaksi pienempää tuubia on vartalo- ja käsivoiteesta matkakoot. Matkakokoja metsästän aina ulkomailta, ne ovat reissussa korvaamattomia jos ei halua raahata suuria purkkeja mukana mutta ei halua tinkiä ihonhoidosta matkoillakaan.)

Kasvojen puhdistuksessa käytän EA:n herkän ihon puhdistusvaahtoa ja kasvovettä. Herkän ihon tuotteet ovat tässä sarjassa liloissa pulloissa. Herkän ihon puhdistusvaahtoa ei tällä hetkellä saa mistään, sillä tuotteeseen on tulossa muutoksia, (toivottavasti ei huonompaan suuntaan!!) ja sen myynti on hetkeksi lakkautettu. Kuvassa siksi siis sininen pumppupullo jota käytän nyt korvaavana tuotteena. Sininen tuotesarja on tarkoitettu rasvoittuvalle iholle.


Kuvan oikeassa alareunassa on läpinäkyvä rasia, jossa on ollut (jäljellä on enää kaksi) ihoa hoitavia ampulleja. Ampullit (capsules) tekevät ihosta taivaallisen pehmeän ja heleän puhdistamisen ja kuorinnan jälkeen. Ampullit ovat kalliita, mutta niitä käytetään kuurimuotoisesti noin viikko kerrallaan, joten iso rasia kestää pitkään.

Laadukkaat ihonhoitotuotteet ovat kalliita, joten ilahduin kovasti kun pääsin kerran työkaverini mukana Lumenen Ystävämyyntiin Espooseen ja löysin yllätyksekseni sieltä pari tuotetta jokapäiväiseen ihonhoitooni. (Kuvassa Hemmottelutipat ja suojaava päivävoide, molemmat sisältävät c-vitamiinia ja lakkaa/hillaa.)


Hemmottelutipat on hieman arkipäiväisempi versio Ardenin capsuleille, mutta lopputulos on myös virkistävä ja heleyttävä. Päivävoide taas on ihanan rasvainen ja täyteläinen. (Ja neljä kertaa edullisempi mitä Ardenin voide jota ennen käytin..) Pakkasen pauke tai tuulen tuiverrus, tämä voide pitää ihon kosteana ja kimmoisana kaikissa oloissa. Kesällä tuote on minulle hieman liian rasvainen, silloin käytän korvaavaa tuotetta.

Tuoksuissa olen ehdoton. Ihastun yhteen tuoksuun ja käytän sitä vuosikaudet. Viime vuosina suosikkini on ollut Ralph Laurenin Style. En edes muista kuinka mones pullo on jo menossa, mutta ainakaan vielä en ole tuoksuun kyllästynyt.


Lopuksi vielä pari vinkkiä:

- jos haluaisit käyttää laatukosmetiikkaa mutta tuntuu ettei sinulla ole siihen varaa, suosi tax freetä. Itse ostan lähes kaikki ihonhoitotuotteeni lentokentiltä tai laivalta.

- suosittelen tutustumaan Elizabeth Ardenin Eight Hour Creamiin. Tuoksustaan huolimatta tuote on niin loistava, ettei ominaistuoksua pian edes huomaa. Ja vinkkinä: Eight Hour Creamia saa joka vuosi Stockan Hulluilta päiviltä edullisempaan hintaan, ja kun voide kestää vuosikausia niin investointi kyllä kannattaa!

sunnuntai 11. toukokuuta 2008

Marmati marmati

tunnetila: tyytymättömyys

Voi vitsi, pakko marmattaa täälläkin surkeeta kohtaloaan.. Muutama postaus sitten mainostin innoissani ihania H&M:n juuttipohjakenkiä. Osoittautuivat lopulta liian isoiksi. Laitoin pohjalliset, päkiätyynyt ja vielä kantaan geelityynyt mutta kengät olivat silti numeron liian isot. Soittelin kaikkiin Helsinginseudun Henkkoihin mutta kenkiä ei ollut enää missään, paitsi.. Itäkeskuksessa kertoivat että juuri koko 37 löytyi ja pistivät varaukseen. Läksin oikein töistä normaalia aikaismmin hakemaan ihanaa löytöäni ja kassalla huomasin että puhuttiin ihan eri kengistä. Myyjä puhelimessa vielä kysyi onko kengät kiiltävää materiaalia. Vastasin kyllä, sillä kenkien kangaspinta on kiiltävää satiinia. Olivat varanneet siellä lakerikengät. No juu, onhan lakeri materiaalina kiiltävä, mutta lakeri on kyllä lakeri, kiiltävä tarkoittaa minulle ihan jotain muuta. Mutta siis, ilo sikseen, en saanut ihania kesäkenkiäni.

Toiset ihanat kengät ilahduttavat minua kuitenkin kovasti, vielä useita vuosia eteen päin. ;)


Ostos "Minna Parikka" (ja ennen tätä ostosta vietetty viikon loma jonka aikana mm. matkustelin ympäri Suomea, kävin kasvohoidossa, ostelin uusia vaatteita ja kivaa kotiin) verotti budjettiani sen verran, että päätin olla nyt ostamatta mitään vähään aikaan. Olemme kesällä menossa taas kahdeksi viikoksi Pariisiin (nämäkin lennot tuli juuri ostettua, joten mistähän johtuu että pankkitili näyttää valitettavan pieniä lukemia..), niin jos olen oikein reipas niin teen seuraavat hankintani vasta Pariisin putiikeista. Pakko oli kuitenkin sen verran antaa periksi, että kirppiksiltä saa edelleen tehdä löytöjä. Ihan totaalinen ostolakko ei voi tehdä kenellekään hyvää, ja jos on totaalisessa lakossa niin silloin sitä vasta kaikkea kivaa löytyykin ja kaikkea tekee mieli. (Vrt. kun päätät olla syömättä karkkia niin...)


(Kuva viime kesän Pariisin matkalta. Tänä kesänä emme vuokraa samaa asuntoa missä viimeksi asuimme, saamme tällä kertaa edellistä huomattavasti suuremman kodin. En malta odottaa! Ja kyllä, minulla on kuvassa hellemekko päällä, sitä vain ei näy.. :) )



Ai niin, vielä oli kengistä asiaa.. Hain tänään kengät suutarilta: 3*korkkareihin kantalaput, 1*kantalaput ja puolipohjat talvisaappaisiin ensi talvea varten, yht. 77.50€. Apua!! Onko suutari ollut aina näin kallis?? Normaalisti kun vie kerralla yhdet tai kahdet kengät hinta ei tunnu niin pahalta, nyt jotenkin järkytyin. Mieheni totesi ettei suutari noillakaan hinnoilla koville tuntipalkoille pääse, juu ei, mutta silti!! Oikeesti, markka-aika on ollutta ja mennyttä eikä siihen saisi enää verrata, mutta on ihan pakko. Oliko suutarilaskusi markka-aikaan koskaan 460mk?? Minulla ei ainakaan ollut. Tuohon hintaan saa jo hyvät uudet kengät, DinSkosta tai Henkalta useammat, ainakin kolmet! Mutta se siitä, olin vain kovin yllättynyt summasta minkä suutari minulta laskutti.

Nyt alan penkomaan kaappejani ja etsimään tavaraa kirppikselle. Kalliin ostoksen jälkeen mikään ei tee niin hyvää, kuin kaappien läpi käyminen ja edes muutaman vaatteen poistaminen kirppislaatikkoon. Jos sitä vaikka tuon
Tyylitaivas -poppoon kanssa pääsisi Hietsuun myymään parin viikon päästä..

keskiviikko 7. toukokuuta 2008

Kotimaisuus kunniaan!

tunnetila: ylpeys

Tämän päivän postaus tulee olemaan oodi kotimaisuudelle! Ja myös ilmaista mainosta joillekin. Ei haittaa, sillä kotimaisia suunnittelijoita ei koskaan voi hehkuttaa liikaa. Kunpa olisikin varaa kannattaa suomalaista vaate- ja kenkäsuunnittelua sekä kotimaista muotoilua yleensäkin enemmän.

Iittalat, Arabiat, Nansot ja Marimekot alkaa olla jo suuremmallekin yleisölle arkipäivää, mutta uusien tulokkaiden nostaminen tähän kastiin vaatii poikkeuksellisen onnistumisen tai jättisuuren mainosbudjetin ja vuosien, vuosien työn. Paola Suhonen on hyvä esimerkki nopeasti koko kansan tietoisuuteen tulleista nuoremman polven suunnittelijoista. Muistan, kun vuonna 1999 olin paikalla Gloriassa taltioimassa TaiKin muotinäytöstä ja siellä näin lavalla TaiKin, muistaakseni ensimmäisen vuosikurssin opiskelijan, Paola Suhosen töitä. Jo silloin, ensimmäisistä tuotteista huomasi, että hänestä kuullaan vielä!

Samasta näytöksestä, lähes kymmenen vuotta sitten, muistan Marcus Rotkirchin suunnittelemia asuja. Ne olivat myös taidokkaasti tehtyjä, mutta jäivät luultavasti mieleeni raflaavan värimaailmansa ja verellä (??) sotkettujen hansikkaiden vuoksi. Mutta lahjakkuuden tunnisti silti räikeän esillepanon takaa ja yksi kauneimmista asuista joita tänä päivänä tiedän, on Rotkirchin Mari Palolle vuonna 2000 linnanjuhliin suunnittelema oranssinpunainen olkaimeton iltapuku jonka helmassa on suuri musta hevonen.

Suomi on pullollaan nuoria lahjakkuuksia jotka ansaitsevat tulla huomatuiksi ja siksi harmittaakin, että jo mainetta ja kunniaa niin kotimaassa kuin ulkomaillakin saaneet suunnittelijat vedetään joka paikkaan. Harri Koskinen on saavuttanut maailmanmainetta hienolla muotoilullaan, ja hän suunnittelee nykyään kaikkea kankaista kalsareihin. En halua kyseenalaistaa Koskisen tekemisiä, mutta olisiko tämänkin tilaisuuden voinut antaa jollakin uudelle suunnittelijalle joka kaipaa hieman potkua alussa olevalle uralleen? Koskinen pärjää kyllä! ;) Marimekolle haluan antaa pisteitä uusien tuulien haistelusta esimerkiksi Maija Louekarin ennakkoluulottomaan tyyliin luottamiseen ja Samu-Jussi Kosken kovasti Marimekon asiakaskuntaa nuorentavaan trendikkääseen otteeseen. (Kuvassa Jamil mekko, suun. Samu-Jussi Koski, Marimekko, kengät JonaK)



Mutta siis, olihan minulla jotain uutta kaunista näytettävääkin. Ostin eilen

Minna Parikan suunnittelemat Morticia kengät ja tästä investoinnista koko idea kotimaisuuden kunnioittamisesta lähti liikkeelle.


On se totta: kun laittaa jalkaansa jotakin näin kaunista, niin samalla hetkellä tuntee olevansa itsekin jotain erikoista. Voin kertoa, että ymmärrän tasan tarkkaan Carrie Bradshawin fiiliksen Manoloissa. Olin suunnitellut hankkivani Parikan Joyce kengät punaisena, mutta pitkän pohdinnan jälkeen (Joyce toisessa ja Morticia toisessa jalassa) päädyin kuitenkin turvallisiin mustiin kenkiin. Jotenkin näin on myös itse suunnittelija Minna Parikka todennut: "Haluan, että kenkiäni käytetään ja haluan nähdä niitä kadulla. En halua että kenkäni ostetaan ja ne jäävät kaappiin lojumaan." Juuri tämän vuoksi päädyin ostamaan mustat kengät. Sitä paitsi tarvitsin mustat juhlakengät, joten miksi ostaa punaisia joita käyttäisin luultavasti äärimmäisen harvoin. Ihailisin vain.. :)

Uh, tässä taitaa tulla tätä naisellista hehkutusta niin paljon, että on esiteltävä myös kotimainen miespuolinen kenkäsuunnittelija Janne Lax. Laxilta saa mittatilauksena upeita nahkakenkiä, sekä muutama liike Suomessa myy Laxin tennarimallistoa. Tennarit on kokonaan nahkaa, joten ne muotoutuvat käytössä jalkaan kuin jalkaan sopivaksi. Ja uskokaa pois, on kiva tuntea tennareissakin olevansa tyylikäs. Tässä sporttiset Saint Vacantit joilla kävely on lähes mahdotonta; nämä jalassa tekee mieli pomppia. :)



Hehkutettavia suunnittelijoita olisi mielessä vielä pilvin pimein, mutta he saavat inspiroida minua joku toinen päivä kirjoittamaan lisää. Nyt menen miettimään mitä laittaisin päälleni edessä oleviin bileisiin Parikkojen seuraksi. :)

maanantai 5. toukokuuta 2008

Kesä ja torit


tunnetila: onnellisuus

Miten onkaan ihanaa kun aurinko paistaa, linnut laulaa ja ulkona on oikeasti lämmin! Tuntuu, että ilon tunne oikein pakahduttaa pienen ihmisen. Tänään, kuukauden ensimmäisenä sunnuntaina, oli Hakaniemessä perinteinen tori. Tori oli täynnä uteliaita ihmisiä ja tarmokkaita torimyyjiä. Tunnelma Hakiksessa on aina rento ja mukava. Tällä kertaa torilla oli useita kirppispöytiä varsinaisten myyntikojujen joukossa ja tietenkin aarteiden toivossa kiersin ne kaikki. Ja kuinka ollakaan, innostuin jopa ostoksille toritunnelman viedessä mukanaan.

Mukavalta rouvalta löytyi ruskea nahkalaukku, laukun sain 2€:lla. (Kuvan kukat myös päivän saldoa)

Olen jo pidempään halunnut vanhaa kunnon säästöpossua. Joskus olen nähnyt niitä myytävän kirppiksillä, mutta hinnat ovat aina olleet liian korkealla. Possuja (tai norsuja, pandoja, virtahepoja yms.) ei näet enää valmisteta ja kirpputorimyyjät tuntuvat tietävän sen hyvin. Tänään kuitenkin tapasin Hakiksen torilla vanhemman herrasmiehen joka luopui hyväkuntoisesta pankista (avaimineen kaikkineen) kohtuuhintaan. Mies kertoili pankkien keräilyharrastuksestaan ja mainitsi omistavansa pari tuhatta (!!!) pankkia.


Torikierroksen jälkeen hain vielä kotoa viltin ja paksun sunnuntai Hesarin ja menin läheiseen puistoon makaamaan auringossa. Huomenna taas alkaa arki ja työt kutsuu. Miten sattuikaan näin täydellinen sää "talvilomalleni"? Koko viikon sain nauttia lämmöstä ja auringosta. Ensi viikolle on sitten taas kuulema luvattu jo yöpakkasia, työnteko voi siis taas alkaa!

sunnuntai 4. toukokuuta 2008

Kirput ja kierrätys


tunnetila: auringossa sulatettu

Tänään (ja huomenna) järjestetään Kaapelitehtaalla jo pidempään odottamani Kierrätystehdas -tapahtuma. Kävin tänään heti aamusta tutustumassa tapahtumaan. Idea on siis seuraava: tehtaalle saa viedä tarpeettomia tavaroitaan noutopöydille, myös vaatteille on omat rekkinsä esillepanoa varten. Omat osionsa on kulttuurille (kirjat, levyt, pelit), harrasteille (mm. jääkiekkomailat, rullaluistimet), lastentavaroille ja -vaatteille sekä kodintarvikkeille. Voit tuoda tapahtumaan vanhoja tavaroitasi joille sinulla ei enää ole käyttöä. Jos taas löydät esillä olevista tuotteista jotain kiinnostavaa, voit ottaa tuotteen mukaasi. Raha ei siis vaihda omistajaa, eikä sinun myöskään tarvitse tuoda tarjolle mitään jos et halua. Ottaa siis saa vaikkei mitään tilalle jättäisikään.

Tehtaan ovet aukesivat kymmeneltä ja itse olin paikalla yhdentoista maissa. Ajankohta oli ehkä huono: hätäisimmät olivat hakeneet parhaat päältä heti kymmeneltä ja uutta tavaraa ei ollut vielä tullut ihmisten mukana lisää. Isoja kasseja kantavien ihmisten tasainen virta valui kuitenkin tehtaalle koko aamupäivän, ja jaksoin itse myös hengailla paikalla mm. muotinäytöstä katsoen.

Kierrätyskeskus esitteli oman Plan B Kesä -08 mallistonsa. Miten ikinä ihmisten mielikuvitus riittää keksimään vanhoista verhoista, kylpytakeista ja ristipistotöistä mitä upeampia muotiluomuksia? Eikä mitä tahansa lumuksia, vaan trendikkäitä käyttövaatteita arkeen ja juhlaan. Ei voi muuta kuin ihailla sitä luovuutta ja kekseliäisyyttä!

Vaihtotorin lisäksi Kaapelilla oli tuunauspiste, jossa 5€:n hintaan pääsi tuunaamaan vanhoista vaatteista uutta kivaa. Keskellä huonetta oli iso kasa kierrätykseen tulleita vaatteita joista käsittääkseni sai ottaa mieleisensä uudistettavaksi. Mm. erilaisia nappeja ja nauhoja vaatteisiin oli tarjolla satoja erilaisia. Olin tyhmyyksissäni lähtenyt matkaan ilman rahaa, vain muutama pokkari tuomiseksi vaihtotorille kassissani, joten en voinut osallistua hauskalta näyttävään tuunauspajaan enkä siksi osaa siitä tarkemmin kertoakaan.

Tehtaalla oli myös myytävänä paljon kierrätystuotteista tehtyjä uusia tuotteita. Mm. Seccolla oli tapahtumassa iso osasto. Toivottavasti ihmisillä oli rahaa mukanaan enemmän kuin minulla (hölmö!) ja kauppa kävi. Tuunatut tuotteet oli ihania ja ihmisten uudet ideat aivan häkellyttäviä! Kierrätystehdas on loistava idea ja Kaapelitehtaan toimitusjohtaja on jo lupaillut tapahtumasta jokavuotista.

Ihan tyhjin käsin en Kierrätystehtaalta minäkään lähenyt, mukaani tarttui läpällinen punottu laukku. (Tai kannellinen kori, ihan miten vaan..) Ja siis ihan ilmaiseksi.


Kaapelilta suunnistin vielä Valtteriin, ja ilman rahaa tietysti! Valtterilla olisi kerrankin ollut vaikka mitä kivaa tarjolla, mutta en jaksanut raahautua pankkiautomaatille kun juuri olin sen typeryyksissäni ohittanut. Valtterin ja kodin välillä on vielä yksi kirppis jota en voi koskaan ohittaa käymättä sisällä: Venla. Ja onneksi en tänäänkään ohittanut; löysin sieltä aivan upean punotun mustan pillerilaukun! Laukku on ihana, made in Italy. Tulin aivan älyttömän iloiseksi löydöstäni. (Kuvassa laukku yhdistettynä Elloksen tulppaanimekkoon ja mekon alla vielä Lindexin housut jotka eivät oikeasti kuulu asuun..)

Jaksaisikohan sitä ottaa itseään niskasta kiinni ja kipaista vielä tänä iltana vinttiin? Siellä olisi vaikka mitä itselle tarpeetonta, jollekin muulle ehkä tarpeellista tavaraa. Kierrätystehdäs on nimittäin auki huomennakin...

lauantai 3. toukokuuta 2008

Juuttikengät

tunnetila: harmitus

Voi kurjuuden kurjuus! Löysin tänään ihanat juuttipohjaiset kesäkengät H&M:ltä. Juuri sopivat kesän menoon: korkea korko jolla kuitenkin jaksaa kävellä, päällimateriaali kangasta joten kastuminen ei haittaa (korkeintaan jalat saattavat värjäytyä mustaksi) ja jos kengät menee pilalle niin ei niin kovasti harmita, hintaa näillä kaunottarilla oli huikeat 12.90€. Oikeaa kokoa ei meinannut löytyä millään: kolusin keskustan molemmat Henkat ja vain isoja kokoja oli jäljellä. Lopulta varastojen kaivelun ja pitkin seinänvierustoja konttaamisen jälkeen hyllyn alta löytyi yksi pari kokoa 38. Sovitin pikaisesti ja totesin kenkien olevan "ihan ok". Kotona tietysti totesin kengät liian suuriksi. Kantapää nousee niin, ettei kenkä pysy millään jalassa. Voi itku!! Mä haluan nämä kengät enkä suostu palauttamaan niitä!



Hmm, voi olla ettei hätä olekaan tämän näköinen.. Ilokseni huomasin, Stockan kuvastoa äsken selaillessani, että Stockalla on toukokuun tarjouksena kengän sisään, kantapään kohdalle laitettavat tyynyt. Estävät kuulema kannan nousemisen kengästä. Ihan pakko kokeilla tämä keino ennen kengän kastelua ja toiveiden elättelyä kankaan kutistumisesta.

Mutta niin, olenko se vain minä, vai käykö muillekin usein näin: löydät jotain kivaa ja juuri sinun kokosi on loppu? Minulle käy kengät kokoa 37 tai/ja 38, riippuen mallista. Esim. tästä kengästä 37 olisi ollut sopiva, mutta tarjolla oli tietysti vain 38. Ja toisissa kengissä taas toisinpäin. Äh, tämä on varmaankin sitä luonnollista karsintaa: liika ostelu rajoittuu kun kokoja ei kaikesta haluamastasi löydy. Tai sitten käy kuten minulle tässä tapauksessa: ostan kengät kaikesta huolimatta ja ne jäävät lojumaan kaappiin. Tämä on vaihtoehdoista pahin!

torstai 1. toukokuuta 2008

Vanhus ja vappu

tunnetila: rentous

Wappu tuli ja meni. Kuvan asussa suunnittelin meneväni vappuaattoillan kemuihin. Kerrankin vappuksi sattui lämmin ja aurinkoinen päivä. Mikä olisi parempaa kuin nauttia kuohuviiniä hyvässä seurassa lämpimässä vappuillassa? No tietysti kuohuviinin nauttiminen kotona löpsähtäneet kotihousut jalassa! Jätimme siis juhlat väliin ja vietimme illan kotona sen kummemmin mitään tekemättä. Huomaa tulleensa vanhaksi kun koti-ilta voittaa yleensä aina jos vaa'an toisessa kupissa on pirskeet. (Kuvan pusero H&M, housut Lindex, clutch Mango, kengät Minna Parikka)


Juhlistin vappua (ja vihdoin koittanutta talvilomaviikkoani) jo vappuaattona päivällä käymällä Spassa köllöttelemässä ja ottamalla rentouttavan kasvohoidon. Olo oli muutaman tunnin rentoutumisen jälkeen taivaallinen! Ulkona oli lämmintä +20 ja aurinko paistoi, joten rentouttavan hoitolatuokion jälkeen menin lounaalle Kafkan terassille ja nautin jokaisesta auringon säteestä. Päivän kruunasi ostos, josta olin jo vuosia haaveillut: rikkaimuri! (Siis hei, vanhuus on nyt virallista.. :) )

Imurista vielä.. Latasin rikkaimuria ohjeessa mainitut 16 tuntia jonka jälkeen innoissani testaisin pölyn poistamista kaikilta asuntomme pöytäpinnoilta. Hyvin toimi, mutta olin tuotteeseen myös pettynyt. Käyttöohjeessa sanottiin, että imuria tulee säilyttää aina laturissa jotta imuri pysyy käyttökunnossa. Juu, ymmärrän tämän, mutta sehän vie koko ajan sähköä! Vai meneekö laite virransäästötilaan kun akku on täysi? Miksi laitetta ei voi ladata kerran, käyttää tyhjäksi ja ladata uudelleen?

Onko tässä nyt kaikki vanhuuden merkit esillä: saavutettu ilo rikkaimurin ostosta, piheys sähkönkulutuksesta ja ohjekirjan lukeminen? Ei, totean vain olevani tiedostava kuluttaja joka haluaa pitää energiankulutuksen pienenä. Nih!