Pala taivasta

tunnetila: oih ja voih

Tuttavani iäkäs täti eli pitkän ja muodintäyteisen elämän. Lapseton neiti-ihminen jätti veljentytölleen (siis tuttavalleni) perinnöksi vaatehuoneensa, ja voi mikä vaatehuone se onkaan!! Täti rakasti muotia, matkusteli koko elämänsä ja shoppaili pääasiassa Milanossa ja Pariisissa. Valtava vaatehuone oli täynnä mm. Chanelia, Dioria, Bottega Venetaa, Burberryä, vaatteita, laukkuja, huiveja, kenkiä, aurinkolaseja ja hattuja. Vähän käytettyjä vintage-aarteita 50-luvulta tähän päivään.

Tuttavani raahasi vaatehuoneen sisällön kaksioonsa ja vaatteita oli niin paljon ettei asunnossa mahtunut kunnolla liikkumaan! Lähes 30 jätesäkillistä tavaraa, suurin osa merkkituotteita, loput teetettyjä. Täti tiesi mistä piti. Jos hän löysi itselleen täydellisesti istuvat housut hän osti niitä lempiväreissään useita kappaleita. Esim. samanlaisia samettihousuja varastoista löytyi kahdeksat: muutamat mustat, muutamat beiget ja yhdet punaiset. Nämä värit, musta, beige ja punainen, olivat selvästi tädin suosikkivärit, toimivan vaatehuoneen perustat.

Tuttavani kävi koko varaston läpi, valitsi itselleen parhaat päältä (ette voi edes uskoa kuinka monta mielettömän upeaa Bottega Venetan laukkua sekä muita käsittämättömän upeita aarteita hänellä nyt onkaan) ja sen jälkeen hän laittoi kirpputorin pystyyn. Olin vaate- ja asustemäärästä niin tohkeissani että kädet vapisivat kun kävin vaaterekkejä läpi. Vaatteista näki tädin olleen 50-luvulla kokoa 34, viimeisimpinä vuosina hankitut vaatteet olivat muutamaa kokoa suurempia, joten sieltä löytyi jokaiselle penkojalle jotakin.

Pidin mieleni maltillisena ja tein aarreaitasta vain muutaman hankinnan joista pidän kovasti. Toivottavasti tuttavani täti tietää miten onnelliseksi hän on tehnyt monta ihmistä kun hänen aarteensa ovat löytäneet uudet kodit ja jatkaneet elämää vielä tädin jälkeenkin. Ja vaikken tätiä koskaan itse tavannutkaan, tulen aina kauniin Hermés -huivin kaulaan kietaistessani muistamaan muotia rakastaneen maailmanmatkaajan. Muoti ja tyyli on ikuista!

Syksyn trendiasu

tunnetila: huvitus

Kerroin Henkkiksen showroomilla viimeksi vieraillessani Emmille ja Nadjalle uudesta takki-ihastuksestani jonka olin ennakkotilannut H&M:n nettikaupasta. Pääsin sovittelemaan takkia showroomilla etukäteen ja olin hyvin tyytyväinen tulossa olevaan tilaukseeni. Emmi ja Nadja olivat sitä mieltä että tuo takki on tulevana talvena jokaisen teinin päällä mutta sanoin ettei haittaa. En kuitenkaan pyöri teinipiireissä.

takki H&M, laukku Lumi, kaulaliina Marimekko,
kynsikkäät ikivanhat en muista merkkiä, housut Monki, bikerit Noel Fun

Olin eilen paleltua ohuessa syystakissani joten heitin tänä aamuna kevyesti topatun takin ensimmäistä kertaa päälleni. Päällä vihreä maiharihenkinen takki, jalassa mustat bikerit. Kävelin kotoa bussille noin 300 metriä ja tuolla matkalla vastaan tuli kolme (!!) teiniä joilla oli täysin samanlainen vaatetus kuin minulla. (Heillä tosin oli takissa huppu kiinni, minä ajattelin säästää sen kylmemmille säille.) Mutta muuten, kaikilla oli sama takki, mustat kapeat housut ja bikerit.

Ja mistä sitten erotti teinin ja minut? Teineillä oli paljon meikkiä ja hiukset laitettu viimeisen päälle. Itse näytin tässä porukassa huolittelemattomalle aktivistille joka olisi valmis kiinnittämään itsensä kettingeillä ensimmäiseen vastaan tulevaan puuhun. Tai kaivinkoneeseen.

Hmm.. Pakko myöntää että nauratti ja heti tuli mieleen juttutuokio tyttöjen kanssa showroomilla. Tytöt, olitte oikeassa. Mutta hei, olen edelleen samaa mieltä: ei haittaa!

Molemmille omansa

tunnetila: testausta taasen

Taas on kulutettu muutama kosmetiikkatuote, tällä kertaa shampoo, loppuun ja on arvioiden aika.

Vietin toukokuun alussa ihanan aamupäivän Kampaamo Dynastiassa, jossa hiuksiini loihdittiin perusteellisen pesun jälkeen kauniit kiharat. Kaikki hoidot ja muotoilu tehtiin uusilla Syossin tuotteilla. Sain kotiin testaukseen omille hiuksilleni parhaiten sopivat tuotteet ja uudet shampoo ja hoitoaine pääsivätkin heti käyttöön.

Kampaajani minulle valitsema Volume lift -sarja oli minulle juuri oikea valinta, haluanhan aika ohuille hiuksilleni lisää buustia ja volyymia. Tykkäsin tuotteista enemmän mitä muista testaamistani markettisarjoista olen tähän asti tykännyt. (Paitsi Aussielle olen menettänyt sydämeni ja palasin siihen taas näiden tuotteiden loputtua.) Shampoo pesee hiukset natisevan puhtaiksi, hoitoaine palauttaa hiusten kiillon ja kosteuden. Hiukset on hyvin helppo harjata hoitoaineen jälkeen eikä takkuja (ainakaan minulle) tule.

Otin Syossin shampoota ja hoitoainetta pikku pulloissa mukaan "interrailille", joten mieskin pääsi testaamaan tuotteita. Mies ei kuitenkaan vakuuttunut tuotteista yhtälailla. Miehen hiukset ovat hyvin paksut, joten tuuhentavaa vaikutusta hän ei shampooltaan tarvitse. Shampoo oli hänen mielestään ok, hoitoaine taas ei kosteuttanut tarpeeksi. Mies testasi kotiin tultuamme sarjan tehohoitoa (Repair Therapy, 2-Minutes Intensive Mask), mutta hänen kärsivällisyydellään tehohoidon pois pesemiseen kului liikaa aikaa ja ensimmäinen käyttökerta päättyi kiroiluun ja jäi viimeiseksi.

Sain pari vuotta sitten testattavakseni Joicon Silk -sarjan tuotteet (kuvassa takana) jotka ovat hyvin hoitavia ja tekevät hiuksista kiiltävät ja sileät. Tämä sarja oli minulle aivan liian hoitava ja jäi parin käyttökerran käyttämättä, joten kaivoin sarjan nyt miehen testattavaksi ja hän on pitänyt sarjasta, varsinkin hoitoaineesta, kovasti.

Tämä siis esimerkkinä siitä, ettei tehtyjä tuotearvosteluja pidä ottaa absoluuttisina totuuksina vaan jokaisen täytyy kokeilla tuotteita itse. Jokaisella meistä on erilaiset tarpeet ja eri hiuslaadut reagoivat tuotteisiin eri tavalla. Minulta siis tällä kertaa pisteet markettisarjalle, mieheltä Joicolle.

Osallistun MTV3.fin kilpailuun – Terveiset Katjalle

tunnetila: vinkkaus

(kuvat nappasin itse Noolanin Helsingin liikkeestä)

Pietarsaarelainen Noolan on muutaman viime vuoden aikana noussut mielestäni yhdeksi suomalaisen käyttövaatesuunnittelun huipuksi ajattomilla mutta silti moderneilla leikkauksillaan. Huippulaadukkaat materiaalit, vaatteissa villa ja pellava, ovat kauniita, kulutusta kestäviä sekä luonnonmukaisia. Kengissä (kts. ruskeat tossut vasemmalla kenkäkuvassa) ja laukuissa käytetty nahka on kuivattua ja kestäväksi käsiteltyä kalannahkaa (!!).

Tämä luonnon materiaaleista mallistonsa valmistava yritys ansaitsisi mielestäni huomiota myös Suomen ulkopuolella. Toivottavasti haasteeseeni tartutaan!



Osallistun postauksella Jenkeissä blogiaan kirjoittavan suomalaisen Katja Presnalin kyselyyn: Mikä on parasta Suomessa, mistä suomalaisesta tuotteesta tms. hänen tulisi kertoa maailmalla?

Treenit sukkahousuissa

tunnetila: hauskuus

Olin tänään mahtavassa lanseeraustilaisuudessa. PR-toimisto Milttonin kutsusta päädyin testaamaan marraskuussa Suomeen rantautuvaa EA Sport Active 2 -pelikonsoliohjelmaa. Muistin aamulla viime tingassa että päälle piti laittaa jotain rentoa ja kiristämätöntä. Olin kuitenkin samoissa vaatteissa ensin päivän töissä, joten rentous tuli tällä kertaa asuun hihattomasta topista ja muhkushortseista joihin mahtuisi sisälle kolme Ninaa.

toppi Vila, huivi Esprit, neuletakki Bershka,
shortsit H&M Trend, kumpparit Ilse Jacobsen

Työpäivän jälkeen raahustin GLO Hotellin sviittiin jossa minua odotti tuo maaginen, interaktiivinen kuntoiluohjelma. En ole koskaan pelannut mitään konsolipeliä, paitsi kerran muutaman lasillisen jälkeen laulanut Singstaria (apua!!), joten ajattelin käydä paikalla vain pikaisesti vilkaisemassa mistä on kyse. Puolitoista tuntia myöhemmin istuin kuitenkin vielä sviitissä ja huohotin treenauksesta tullutta hyvää oloa. Peli, tai siis kuntoiluohjelma, oli ihan mahtava!

Omassa treenissäni kokeilin ohjatun lämmittelyn jälkeen mm. skeittausta, koripalloa, step aerobicia ja nyrkkeilyä, loppuvenyttelyä unohtamatta. Jo muutaman minuutin pituinen intervalliharjoitus sai hien pintaan ja sykkeen nousemaan. Ja mikä parasta, ohjelma näytti vielä kulutettujen kaloreiden määrän. Mikäs sen parempi motivaattori!

Yhden parannusehdotuksen tosin keksin heti. Ohjelmaan täytyisi saada animoitujen ohjaajien tilalle komeita oikeita miehiä treeniasuissa. Komeiden miesten tsemppaus saattaisi motivoida vielä paremmin kuin pelkkä kalorilaskuri. "En mä kulta ehdi nyt tiskata. Mä treenaan ensin Jackin kanssa. Moikka muru, hikoiltaisko taas yhdessä?!"

Voittaja ja toinen uutinen

tunnetila: onnitteluja

Haarniskakilpailu on nyt ohi ja voittajaksi valikoitui seuraava hauska ajatus:

"Pikkukaverilla on jo oma kypärä, mutta saisiko tähän silmäreiät?"
-myyrä

Eli nimimerkki "myyrä", jos palkinto kiinnostaa niin laitathan minulle sähköpostia osoitteeseen ninotzka@hotmail.com. Kiitos kaikille osallistuneille, parasta lainia oli vaikea valita hyvien joukosta.

Ja loppuun vielä hieno uutinen Hel Looksin ystäville. Onnittelut tekijöille!

Suomalaisblogi noteerattiin maailman vaikutusvaltaisimpien muotiblogien joukkoon

Brittiläinen Most Wanted listasi maailman muotiblogeja eri kategorioihin. Suomalainen Hel Looks sijoittui neljänneksi katutyyliä esittelevien blogien joukossa.

Helsinkiläisten katutyyliä jo vuodesta 2005 esitellyt blogi on helsinkiläispariskunta Sampo Karjalaisen ja Liisa Jokisen pyörittämä. Katutyyli-kategoriassa heidän edelleen kiilasivat tanskalainen Copenhagen Cycle Chic sekä kansainväliset Jak & Jil ja Lookbook.nu.

Jokinen kertoo Voicelle, että Hel Looks arvostaa Most Wantedin sijoitusta erittäin paljon. Hänen mukaansa blogin kävijöistä noin kaksi kolmasosaa tulee ulkomailta, päivittäisten kävijämäärien huidellessa noin 10 000 kappaleessa.

- Tämä tosin on palveluntarjoajamme antama luku, eli se ei ole vertailukelpoinen muihin tilastoihin, Jokinen lisää.

Most Wanted kirjoittaa listanneensa blogit kehittämänsä algoritmin avulla, joka ottaa huomioon kävijämäärien lisäksi muiden sivustojen linkkaukset.

Helsinkiläistä katutyyliä voit ihailla täällä (hel-looks.com) ja Most Wantedin listaukseen voit tutustua täällä (vouchercodes.co.uk).

Uutinen täältä (The Voice)

Kuusen tuoksu

tunnetila: taas testataan

Alatte varmaan jo pikku hiljaa kyllästyä vouhotukseeni silmänympärysvoiteista. Anteeksi! Pakko kuitenkin nyt kertoa että olen päättänyt elää (ainakin hetken) ilman ko. tuotetta ja käyttää testattavaksi saamaani Pranarômin ravitsevaa kosteusvoidetta myös silmänympärysiholla.

Belgialainen luomusertifioitu Pranarôm on sarjana minulle aivan uusi tuttavuus ja olin todella iloinen kun tuoteperheen maahantuoja Biodelly tarjosi minulle mahdollisuutta tutustua heidän tuotteisiinsa. Pranarômista kerrotaan merkin nettisivuilla näin: "Pranarôm Cosmétique on luomusertifioitu (ECOCERT, COSMEBIO) tuotesarja, jonka perustana ovat tutkitusti parhaat eteeriset öljyt. Tuotesarja on yksinkertaisesti nerokas: jokainen löytää omiin tarpeisiinsa sopivat tuotteet yhdistämällä ADAPTARÔM-hoitotuotteet PRANALIXIR-seerumeihin. Ja koska sarja perustuu eteerisiin öljyihin, se hoitaa tuoksujen avulla ihon lisäksi myös mieltä!"

Sanapari "eteeriset öljyt" sai minut suhtautumaan uutuustuotteisiin hyvin epäileväisesti, sillä pidän kosmetiikkatuotteistani ainoastaan hennon tuoksuvina. Jo pelkkä ajatus voimakkaasti tuoksuvista eteerisistä öljyistä saa aikaan päänsärkyä.

Sain testattavakseni kaksi tuotetta: energisoivan seerumin ja kosteusvoiteen. Ilahduin kovasti kun kosteusvoiteen sanotaan olevan tarkoitettu kasvoille ja silmänympärysiholle. Jospa nyt pärjäisin ilman pulmia aiheuttavaa silmänympärysvoidetta!

Olen käyttänyt tuotteita nyt muutaman päivän ja täytyy sanoa että olen ihastunut. Puhdistuksen jälkeen hieron kevyesti kasvoille pari tippaa energisoivaa seerumia, odotan minuutin verran ja sen jälkeen levitän kosteusvoiteen. Pelkäämäni eteeristen öljyjen tuoksu on mieto, ja voimakkain tuoksu mikä kosteusvoiteesta ilmoille leijailee on hento kuusen tuoksu. Ensimäisellä voiteen käyttökerralla tuli niin kova ikävä joulua ja joulukuusta että oli pakko soittaa äidille. Heh, hieman erilainen reaktio mitä ajattelin kun kuulin sanayhdistelmän "eteeriset öljyt".

Ainakin toistaiseksi ihoni on selkeästi pitänyt niin seerumista kuin voiteestakin, eikä erillistä silmänympärysvoidetta tunnu tarvitsevan. Testaukset jatkuvat, ja jos ihon kunnossa tapahtuu muutoksia raportoin niistä teille. Mutta vinkiksi jo nyt kaikille teille uusi luomusertifioitu kosmetiikkasarja. Luomukosmetiikkaa ei voi koskaan olla liikaa!

Ps. Haarniskakisa loppuu pian, ilmoitan voittajan maanantaina. Ja lisää huudettavaa Huutiksessa.

Sutimista

tunnetila: testailu

Meikkivoidesivellin. Mikä ihmeellinen keksintö! Kaikki nämä vuodet olen levittänyt meikkivoiteen kasvoilleni meikkisienellä joka imee valtavat määrät meikkiä itseensä. Olen miettinyt vaihtoehtoja, välillä levittänyt voiteen sormin, ja taas palannut huokoiseen meikkisieneen.

meikkivoidesivellin Bottega Verde,
kuvassa myös Bottega Verdeltä lahjaksi saatu ruusuöljyä sisältävä Chilenruusu päivävoide

Kävin alkukesästä Stockalla meikattavana Helena Rubinstein -pisteessä ja siellä pohjameikki tehtiin siveltimellä. Olin hyvin skeptinen, mutta lopputulos oli kaunis, kuulas ja luonnollinen. Päädyin siis ostamaan meikkivoidesiveltimen jolla olen nyt harjoitellut meikin tekoa. Hmm, harjoitukset on vielä hieman vaiheessa (eli sudin miekkivoiteen kasvoille siveltimällä mutta lopullisen viimeistelyn teen sienellä), mutta luulen, että hyvä tästä vielä tulee. Meikkivoidetta säästyy ja kun sivellintä jaksaa putsata ahkerasti niin se on myös paljon pitkäikäisempi kuin nopeasti kuluvat meikkisienet. Suosittelen!

Käytättekö te meikkivoiteen levittämiseen sientä, sormia, sivellintä vai onko olemassa vielä muita vaihtoehtoja? Nyt täytyisi vielä löytää se uusi meikkivoide jota siveltimellä levitellä. Hyvä ehdokas uudeksi suosikiksi on muuten jo löytynyt. Siitä myöhemmin lisää.

Ps. Muistakaa myös haarniskakilpailu ja Huutiksen jutut!

Ulkona sisätossuissa

tunnetila: testausta

Olen viimeisen vuoden aikana ostanut kaksi kallista neuletakkia, ajatuksena ja toiveena vuosien mittainen ystävyys. Molemmat neuletakeista, FilippaK:n merinovillainen ja 4400:n kashmir-sekoitteinen ovat aiheuttaneet suuren pettymyksen nyppyyntymällä jo muutamien viikkojen käytön jälkeen. Parempana taas on pysynyt pari kymppiä maksanut Bershkan kashmir-sekoitteinen puuvillaneuletakki jota käytän ihan koko ajan, pukeudun siihen arkena varmaan joka toinen päivä. (Paitsi nyt siinä on selässä pieni reikä, jäin kiinni naulaan.)

Kalliisiin tuotteisiin pettyneenä päätin ottaa testaukseen neuletakin jonka kiertäisin normaalisti kaukaa sen materiaalin vuoksi. Neuletakin materiaalilapussa seisoo: 50% puuvillaa, 50% akryylia.

neuletakki Vero Moda, huivi Esprit,
mekko Seppälä by Hanna Saren, sisätossut Sonia Rykiel pour H&M
Kiitos kuvista Vimps!

Vero Moda juhli muutama viikko sitten synttäreitään ja synttäritarjouksena liikkeissä oli mm. kuvissa yllä esiintyvä harmaa neuletakki. Neuletakki tuntui päällä mukavalta ja materiaalikin tuntui kohtuullisen laadukkaalta ollakseen akryylisekoitetta. (Kokemukseni mukaan akryyli villan kaverina ei toimi läheskään niin hyvin mitä se toimii puuvillan kanssa.) Edullinen hinta oli viimeinen sysäys ja niinpä päätin ottaa neuletakin testiin.

Olen käyttänyt neuletta ostohetkestä lähtien lähes päivittäin ja täytyy sanoa että olen siihen hyvin tyytyväinen. Neuletakki on lämmin ja pehmoinen ja se on pitänyt ryhtinsä runsaasta käytöstä huolimatta. Ihan pientä hankauksesta johtuvaa nukkaantumista on hihoissa havaittavissa, mutta tällä käytöllä yllä mainitut kalliit neuleet olivat jo niin kamalassa kunnossa ettei niitä voinut ahdistumatta käyttää.

Kuten olen jo aiemmin blogissani todennut, olen ihan järjettömän iloinen että olen löytänyt viime vuosina edullisemmat merkit kuten H&M, Lindex tai vaikkapa Vero Moda. Ennen asioin vain kalliimpia tuotteita myyvissä liikkeissä ja rahaa vaatteisiin meni hurjan paljon nykyistä enemmän. Huttua edullisilta merkeiltä toki myös löytyy, mutta niin näyttää löytyvän triplasti saman verran maksavilta merkeiltäkin. Tarkkana siis täytyy olla aina, seisoi tuotteen hintalapussa sitten 30€ tai 200€. Ja sitä paitsi, jos 30€ maksanut tuote kestää käytössä saman ajan kuin monta kertaa kalliimpi, niin jokainen säästetty euro on siinäkin kotiin päin!


Ps. Vielä ehtii osallistua Haarniskakisaan!

Kosmetiikkateollisuuden uhri?

tunnetila: eppaa

Puhuin aamuteellä työkaverilleni hyvän silmänympärysvoiteen löytämisen vaikeudesta. Halusin tietää mitä silmänympärysvoidetta hän käyttää. Kyseinen rouva on nimittäin 46 v. ja ainoat rypyt kasvoilla on naururyppyjä. Hämmästyneenä hän katsoi minua ja totesi: "Silmänympärysvoidetta?! En ole koskaan käyttänyt kasvoillani mitään muuta kuin ruokakaupasta saatavia perusvoiteita, en ole ikinä käyttänyt silmänympärysvoidetta. Poistan iltaisin meikit meikinpoistoliinoilla ja jos pahasti kasvojen iho kiristää niin laitan yöksi reilusti Tummelia tai sinistä Niveaa peltipurkista. Sen jälkeen on taas aamulla hyvä!"

Ja yhtään valehtelematta kyseinen rouva on huomattavasti hehkeämpi kuin minä vaikka olenkin häntä yli 10 vuotta nuorempi. Työkaveri kertoi perineensä hyvän ihon äidiltään. Hänen äitinsä on nyt yli 80 vuotias ja ryppyjä ei kuulema edelleenkään juuri ole. Epistä!!!

Itse olen käyttänyt silmänympärysvoidetta jo parikymppisestä. Tietysti perityillä geeneillä on asian kanssa suuresti tekemistä, mutta silti mieleen tulvii kysymyksiä: aloitinko itse liian aikaisin? Olisiko ihoni parempi ja rypyt poissa jos en olisi lähtenyt mukaan kosmetiikkateollisuuden kehoituksiin ottaa koko voidearsenaali käyttöön jo nuorena? Olenko hoitanut ihoani liikaa?

Tummelia naamaan kun kiristää, muuten mennään kuin ellun kanat. Siinäkö resepti hehkuvan kauniiseen ihoon?

Naurettavaa pelleilyä

tunnetila: epätoivo

Olen jo pitkään etsinyt juuri tietyn sävyisiä keskisinisiä pillifarkkuja. Mikään ei ole kelvannut. Kesällä Kuopion parhaus-aleista löysin lopulta tismalleen oikean väriset, unelman pehmeät farkut. Alessa ja enää yksi pari jäljellä juuri omassa koossani. Tietysti ostin.

Nytpä sitten olenkin oman, yllättävän vahvan imagoni kanssa pulassa. Minulla ei ole ollut vuosiin keskisinisiä farkkuja enkä osaa enää käyttää niitä. Monta kertaa viikossa laitan uudet pillit jalkaan ja otan ne aina saman tien pois. Syy joka kerta sama: ne ei ole mustat. Näyttää typerältä.

Eilen illalla kyllästyin omaan venkoiluuni ja pakottauduin ulkoiluttamaan farkkuja ensimmäisen kerran. Kävin lähipostissa jonne on matkaa noin 400m. Oli ihan super vaivautunut olo. Toivoin koko ajan ettei kukaan tuttu tule vastaan. Suorastaan hävetti. Tuntui myös että ihmiset tuijottivat jalkojani. Hyyiiiiiii!!!

paitapusero Lindex, huivi Esprit,
farkut Only, saappaat Noel Fun

Ainut tapa jolla sain otettua housut käyttöön oli laittaa kaveriksi prätkäsaappaat ja musta roikkuva yläosa. Onneksi löysin Lindexistä kivan pitkähelmaisen paidan (puoliksi satiinia, puoliksi läpinäkyvää sifonkia), muuten tuokaan farkkujen ulkoiluttaminen ei olisi tullut kysymykseen. Tuleeko muita yhdistelmiä mieleen vai jätänkö farkut kaappiin odottamaan otollisempia hetkiä?


Ps. Muistakaa haarniskakisa!!

Haarniskakilpailu

tunnetila: hauskuus

Wienin haarniskamuseossa oli satoja (ellei tuhansia) toinen toistaan upeampia ja viimeistellympiä haarniskoja. Joukossa oli myös muutama hieman huvittavampi tekele. Yleisön pyynnöstä, lisää haarniskoja Wienin haarniskamuseosta (the Collection of Arms and Armor) olkaa hyvät!

"Voi hitto! Silmänreiät on niin kaukana toisistaan etten mä täältä mitään näe.
No, onneksi viiksille on kuitenkin oma tila."

"No mikäs se siinä töpöttää?!
Onhan tuo kyllä aika vaatimaton ja kaikki näkee..."

"Tyttöjen haarniska! Siis tyttöjen haarniska!
Enhän mä mahdu edes ovista helmani kanssa. Taistele tässä sitten."

"Just. Että tämmösen ilmeen sitten mulle tekivät.
Mä arvasin että mulla käy huono tuuri tämänkin kanssa."

"XXX"

Pistetäänpäs pystyyn kilpailu! Keksikää viimeisen haarniskan omistajalle ajatus. Mallia siis ylemmissä kuvissa. Hauskin, tai siis se, jolle minä omituisen huumorintajun omistavana eniten nauran, saa palkinnoksi Onlyn mustaan keinonahkapussukkaan pakatun TitiMadamen valkoisen tiikeri -aiheisen rintakorun ja LÓccitanen karitevoita sisältävän käsivoiteen (30ml).

Aikaa osallistua kilpailuun on viikko, eli viimeiset "lainit" kannattaa jättää sunnuntaihin, 19.9. klo 18.00 mennessä. Jos haluat osallistua kilpailuun anonyyminä niin jätäthän jonkun puumerkkisi että osaan sitten huudella oikeaa voittajaa. Kilpailu on nyt avattu, toivottavasti saadaan nauraa yhdessä!

HUOM! Kilpailu on päättynyt!

Ps. Taas Huutiksessa uutta, tällä kertaa pääasiassa laukkuja.

Mihin aika katoaa?

tunnetila: aika kuluu ihan liian nopeasti

En olekaan muistanut esitellä teille kesän parhaan kirppiskeikan vaatelöytöä. Upean korusaaliin lisäksi löysin kolmella eurolla pehmeän ja hauskan valkoisen paitapuseron. Valkoinen paitapusero kuulostaa äärimmäisen tylsältä vaatteelta mutta se voi olla metallisine nappeineen ja epäsymmetrisine helmoineen kaikkea muuta. (Aivan kuten harmaa collegetakkikin. )

paitapusero kirppikseltä (alunperin Vila), huivi Esprit,
farkut H&M, bikerit Noel Fun

Olisin varmasti kiinnostunut puserosta liikeessä normaalihintaisenakin, mutta olen silloin kävellyt onneni ohi ja missannut koko puseron. En edes tiedä milloin näitä on ollut myynnissä. Onneksi kirpulla joku halusi luopua omastaan.

Löysin kesällä second handina myös toisen kivan vaatteen joka ennen esittelyä kaipaa hieman uudistamista. Innoissani toin vaatteen kotiin ja suunnittelin muokkaavani sen heti. Tuolla se makaa edelleen, ompelukoneen päällä, ja löytöhetkestä on aikaa varmaan 4kk. Mihin tämä aika oikein katoaa kun mitään ei koskaan ehdi?!

Raakaa tyylikkyyttä

tunnetila: uutta

Tänään torstaina avataan jo pidempään remontissa olleeseen Kluuvin kauppakeskukseen muotia kahdessa kerroksessa. Hollantilainen G-Star Raw avaa Pohjoismaiden lippulaivamyymälänsä Helsinkiin. Liikkeessä myydään myös brändin kenkämallistoa, ainoana Pohjoismaissa. Iso satsaus brändiltä avata noin suurella volyymilla liike kauas Pohjolaan, mutta me emme valita vaan otamme uuden tulokkaan lämmöllä vastaan.

Kävin eilen ennakkoon katsastamassa liikkeen ja sen hulppean liiketilan Aleksanterinkadun varrella. Alakerta on omistettu miesten muodille, yläkerrassa on naisten osasto. Jos ihan rehellisiä ollaan, niin olen pitänyt merkkiä ainoastaan farkkuja, t-paitoja ja huppareita valmistavana brändinä ja yllätyin iloisesti nähdessäni liikkeessä naisille myös kauniita mekkoja, hyvin leikattuja jakkuja sekä neuleita.

Iskin silmäni heti kakkoskuvan jättimäisiin neuleisiin ja näin jo itseni neuleeseen kääriytyneenä, sohvalle käpertyneenä syyssateen ropistessa pimeään ikkunaan. Neuleiden hinta ja materiaalivalinnat eivät kuitenkaan kohdanneet omia mieltymyksiäni joten siirryin hypistelemään ja ihailemaan alimman kuvan 100% paksuhkoa silkkiä ollutta mekkoa. Siinä taas hinta-laatusuhde tuntui olevan kohdallaan.

Ennen remonttia Kluuvi tuntui olevan jotenkin kaukana ja syrjässä kaikesta, vaikka todellisuudessa se sijaitsee lähes paraatipaikalla Aleksilla. Toivottavasti remontti ja uudet laadukkaat liikkeet saavat ihmiset heräämään ja pidentämään shoppailureittiään Aleksilla enemmän Senaatintorin suuntaan. Uudistunut Kluuvi, siellä G-Star Raw ja uusi My o My lähes kadun toisella puolella, siinä on jo kolme hyvää syytä kävellä hieman pidemmälle.

Flunssan parantelua

tunnetila: herkuttelija

Makasin toissa viikon kotona flunssaa potien, en jaksanut tai uskaltautunut edes lähikauppaan. Eipä ole juuri mitään tylsempää kuin sairastaminen ilman herkkuja. Onneksi kauppaa ei tarvittu herkkujen hankkimiseen, löytyihän minulta kaapista kesällä reissusta ostettuja tuliaisia. Muutaman vaatteen lisäksi ostin matkalta (Pécistä) itävaltalaisen Demmers Teehausin Happy Hour -teetä (vihreätee mausteena hieman mansikkaa, vaniljaa ja mansikan palasia) sekä Ljubljanasta slovenialaisen La Chocolaten nougat levyn. Nam! Kyllä näillä herkuilla parani!

(Demmers Teehaus löytyy myös Helsingistä, Annankadulta. Enpä tuota tiennytkään. Ihan sama kuin viimeksi raahasin Thaimaasta Thannin tuotteita ja kotona kuulin, että Stockmann on juuri ottanut samat tuotteet myyntiin eikä hintakaan juuri Thaimaan hinnoista poikennut. Kyllä tämä maailma pienenee.)

Olen jo aiemmin blogissani harmitellut kauniiden mutta simppeleiden myyntipakkausten puuttumista Suomesta. Jos yhtään kiinnostaa niin katsokaapa vaikka noita La Chocolaten sivuilla esiteltäviä pahvisia suklaarasioita. Niin kauniita ja hyvin yksinkertaisia. Mies luuli minun menevän kosmetiikkaostoksille kun kipaisin ihastelemaan suklaapuodin tunnelmaa ja tarjontaa Ljubljanassa.

Slovenialaisten moderni kauneudentaju yllätti minut muutenkin positiivisesti. Trendikkäät mutta hyvällä maulla suunnitellut ja sisustetut baarit ja ravintolat, päivittäistuotteiden yksinkertaisen tyylikkäät ja kauniit pakkauskääreet, kaikilla toimivat ja viimeisen päälle hiotut, esteettisesti houkuttelevat nettisivut jne. Mieleeni tulee lukuisia esimerkkejä onnistuneesta designista. Toki viimeisen päälle hiottujen suunnitelmien tulokset näyttivät myös kalliilta. Luulin Ljubljanaan saapuessani tulevani hieman rähjäiseen, Volgien ja Moskvitshien hallitsemaan harmaaseen kaupunkiin. Hävettää tunnustaa miten väärässä olinkaan!

Täydellinen teehetki

tunnetila: täydellistä

Kuten viimeisimmässä reissupostauksessani kerroin, koin Wienissä niin mielettömän teehetken että lupasin omistaa sille kokonaisen merkinnän. ODC (Orlando di Castello) kahvila osoitteessa Freyung 1 on silkkaa fantasiaa. Tajunnan räjäyttävän herkullinen leivos ja parasta teetä (juuri oikea määrä teetä, täysin oikean lämpöinen vesi, optimaalinen haudutusaika ja todella laadukas tee) saivat aikaan haltioituneen huokailun ja voivottelun koko teehetken ajaksi.

Koto-Suomeen saavuttuamme huomasin AIT lehteä selaillessani siellä tuttuja kuvia. Lehdessä esiteltiin samainen kahvila jolle olin juuri hetkeä aiemmin Wienissä menettänyt sydämeni. Kahvila on tyttömäinen, absurdi, sievä ja kummallinen. Kaikkia noita outoja termejä joita ei voisi kuvitella kuvailevan samaa kohdetta, ja vielä paljon muuta.

kaksi kuvaa yllä kuvattu itse AIT lehdestä

Kaiken kruunasi vielä paikassa jaetut ilmaispostikortit (kortit ovat kooltaan suuria ja lähes yhtä herkullisia kuin paikan leivokset) jotka olivat taas aivan jostain muusta maailmasta. Pakko tykätä! Jos ikinä menette Wieniin niin menkää ihmeessä nautiskelemaan ODC:n herkuista. Paikasta saa aamiaista, lounasta, päivällistä, erikoiskahveja, coctaileja ja iltaisin siellä voi myös tanssia. Ja joka välissä voi halutessaan maistella ihania leivoksia!

Ps. Yleisön pyynnöstä myös haarniskapostaus tulossa. :)

Matkalla osa 4: Wien

tunnetila: muistelu

Pömpöösi. Tuo yksi sana kuvaa Wienin täydellisesti. Pömpöösi. Mahtaileva, pramea, mahtipontinen. Linna, kirkko, linna, kirkko, ei varmasti missään muussa kaupungissa ole noin paljon järjettömän upeita ja suuria rakennuksia noin pienellä alueella. Ensimmäisen päivän kaupungilla kiertelyn jälkeen niska oli kipeänä suu auki ylöspäin tuijottelusta, viimeisenä päivänä noihin hulppeisiin rakennuksiin ei jaksanut edes kiinnittää huomiota. Liika on aina liikaa.

mekko Tiger of Sweden, balleriinat Bronx

Museoita Wienissä on kymmeniä, jollei satoja, mutta kävimme niistä vain muutamassa, mm. soitinmuseossa (the Collection of Ancient Musical Instruments) ja haarniskamuseossa (the Collection of Arms and Armor) jotka sijaitsivat Hofburgin palatsin uudessa osassa, Neue Burg. Suosittelen ainakin kaikille muodista kiinnostuneille haarniskamuseota. On käsittämätöntä miten upeita, pikkutarkkoja ja "liikkuvaisen näköisiä" valtavan painavat ja periaatteeltaan kömpelöt haarniskat voivat olla. Olin todella hämmästynyt ja vaikuttunut haarniskojen upeudesta. Jos muuten haluatte hieman huvitusta niin voin tehdä postauksen museon, hmm, hieman erilaisista haarniskoista. Ei jäänyt epäselväksi mitä osaa miehet ovat jo vuosituhannet halunneet itsessään korostaa.. Oikeasti, oli kuolla nauruun mutta kuvat on niin.. noh... niin huvittavia etten viitsi niitä tähän, kohtuullisen asialliseen postaukseen sisällyttää. :)

Kaiken tämän prameuden keskeltä oli ilo löytää alue, joka oli täynnä kiinnostavia nuorten suunnittelijoiden putiikkeja ja rentoja kahviloita. Kyseinen alue sijaitsee seitsemännessä kaupunginosassa (Neubau) ja kantaa simppelisti nimeä 7tm. Jopa mieheni, joka ei tavanomaisiin ketjuvaatekauppoihin suostu lähtemään, löysi näistä putiikeista ostettavaa. Kävele alueella läpi ainakin Lindengassen Fashion mile joka on kaupungin pisimmän ja suosituimman ostoskadun, Mariahilfer Strassen poikkikatu. Mariahilfer Strasselta löytyy lähes kaikki samat kansainväliset ketjut mitkä löytyvät myös Wienin sydämestä, keskeltä vanhaa kaupunkia, ja myös paljon muuta, esim. sisustusliikkeitä. Myös MuseumsQuartier tarjoaa museoiden lisäksi nuorten suunnittelijoiden mallistoja liikkeessä nimeltä Combinat.

Praterin huvipuisto, jonka kohokohtiin kuuluu maailmanpyörä, Ferris Wheel, oli yksi reissumme nähtävyyksistä. Maailmanpyörä (rakennettu 1897) on koko Wienin symboli ja on yksi Euroopan vanhimmista ja suurimmista. Testasimme puistossa myös huikean korkean (117m) "karusellin", Praterturmin. Pelkäsin aluksi mielettömästi mutta kun karuselli saavutti yli sadan metrin korkeuden ja maksiminopeuden (75km/h), vauhti tuntui vain mukavalta (ja helteessä ihanan viileältä) ja oli hienoa miten kauas kyydistä näkikään. Suosittelen testaamaan Praterturmin jos tuossa huivipuistossa satutte piipahtamaan.

Halusimme nähdä Wienissä, matkamme ainoassa suurkaupungissa (toim. huom. kaupungissa joka oikeasti tuntui suurkaupungilta, Budapest on oikeasti Wieniä suurempi) muutakin kuin keskustan, joten hotellimme, Hotel in Hernals, sijaitsi nimensä mukaisesti Hernalsin kaupunginosassa (17. kaupunginosa). Hotelli oli hyvin vaatimaton ja jouduimme heti huoneeseen mennessä virittelemään uuteen uskoon pöytälampun, tv:n sekä wc-pytyn. Huone oli valtavan suuri ja viileää ilmaa riitti, siitä helteen paahtaessa ulkona plussaa, mutta juuri muita suosituksia en voi hotellista antaa. No juu, halpahan se oli ja Wienin kattava raitiovaunu- ja metroverkosto ylettyi Hernalsiin asti joten hotellista oli hyvät ja nopeat yhteydet keskustaan. Eli budjettimatkalaiselle ihan ok majoitus, itselle, jolla oli tuossa vaiheessa jo lähes kaksi viikkoa paahtavassa, yli 40 asteen helteessä reissua takana, hotelli oli turhan vaatimaton. (Varsinkin kun tulimme sinne Ljubljanan M Hotelin herkkuja notkuvasta aamiaispöydästä.) Muuten Hernalsin alue oli kiva ja näimme siellä muutakin kuin linnoja toisensa perään: tavallisten ihmisten elämää Wienissä.

Söin Wienissä elämäni parhaan leivoksen (ei ollut sacheria) kahvilassa, joka ansaitsee oman postauksensa ei pelkästään herkkujensa vaan myös miljöönsä takia. Muutaman lounasvinkin annan kuitenkin jo tässä: Spirali (7. kaupunginosa) ja Krah Krah (muistaakseni 1. kaupunginosa). Molemmat kivoja ja mutkattomia paikkoja joista saa hyvää ruokaa.

Wienistä hyppäsimme hotellihuoneen luovuttamisen jälkeen junaan joka vei meidät takaisin Budapestiin. Lento Suomeen lähti illalla joten ehdimme hyvin lounastaa Budapestissa ja katsella toistamiseen jo tutuksi tulleita maisemia. Reissu onnistui kokonaisuudessaan yli odotusten ja olen iloinen että suostuin lähtemään "melkein interrailille" vaikken ensin halunnut kuulla siitä puhuttavankaan.

Ja mistä kaupungista pidin eniten? Budapest, Pécs, Ljubljana, Wien. Kaikissa oli oma ihana tunnelmansa, mutta kaupunki jonne on päästävä uudelleen on ehdottomasti Wien. Kolme päivää riitti minulle Ljubljanan näkemiseen, Wienissä viisi päivää oli ihan liian vähän. Niin ihana, niin suuri ja niin paljon jäi näkemättä.

Kuvat omia tai miehen ottamia, ethän lainaa ilman lupaa.