Rento reissu

tunnetila: rentoilu

Tämän viikonlopun löllöttelyllä jaksaa taas hetken arkista aherrusta. Piipahdimme miehen kanssa viikonloppureissulla Tukholmassa ilman suunniteltua ohjelmaa. Vaeltelimme Söderissä, istuskelimme kahvilla, piipahdimme eteen sattuneissa kiinnostavan näköisissä liikkeissä ja nautimme maittavaa lounasta. Mitään emme ostaneet (paitsi Ordning & Redalta hain läppärille suojapussin), nautimme vain olostamme.

pipo ja huivi CM, takki Your Face,
laukku Lumi, sammarit MarcO'Polo, kengät UGG

Olimme liikenteessä Silja Linella ja shampanjalla höystetyn meriaamiaisen lisäksi meitä hemmoteltiin laivan wellness-osastolla hieronnan, jalkahoidon ja ihanan höyrysaunan merkeissä. Lauantai-iltana suunnitelmiimme kuului laivalla tehtyjen ostosten lisäksi illallinen sekä laivan ylimmän kerroksen uuteen klubiin tutustuminen, mutta kun hoitojen jälkeen pääsimme hyttiin nukahdimme heti ja heräsimme sunnuntaiaamuna kello 10.00 kuulutukseen "Silja Serenade on saapunut Helsinkiin. Matkustajia pyydetään poistumaan laivasta kello 10.15." Minulle ei ole IKINÄ käynyt noin! Nukahdimme illalla joskus ennen yhtätoista joten ei tullut mieleenkään laittaa kelloa aamulla soimaan. Olisi ehkä pitänyt.. :)

No, tuli ainakin nukuttua pois univelkaa ja rentouduttua kunnolla. Tavallisina viikonloppuina kun olen kotona, en osaa päästää irti touhuamisesta. Pesen pyykkiä, silitän, siivoan, järjestelen kaappeja jne. Puuhastelen koko ajan valtavasti ja viikonloput hurahtavat ohi ihan liian nopeasti. Minut täytyy selkeästi lukita jonnekin missä en voi tehdä mitään. Ainoastaan silloin rentoutuminen onnistuu.

Osaatteko te rentoutua viikonloppuisin vai puuhasteletteko koko ajan jotain pientä? Rentoutumisvinkkejä otetaan vastaan!!

Vinkkejä viikonlopuksi

tunnetila: vinkit

Viikonloppuna Helsingissä tapahtuu vaikka mitä kivaa, esim. Finnish Catwalk Vanhalla (tällä kertaa osallistuminen on avoin muillekin kuin ammattilaisille) ja dokumenttifestivaali DocPoint ympäri keskustaa. Menkää kaikki ja nauttikaa ohjelmasta!

Itse poistun maisemista pariksi päiväksi ja aion ainoastaan rentoutua. En hötkyile kuten olen menneet viikot hötkyillyt. Eilenkin juoksin ensin koko päivän töissä, töistä suoraan kiirehdin yhteen DocPointin ensi-illoista (Ikuisesti sinun) ja Biorexistä lopputekstien jälkeen täytyi vielä rynnätä Maximiin katsomaan seuraavaa dokkaria (Vodka Factory). Ja sieltä illansuussa kotiin pakkaamaan.

En malta odottaa että pääsen muutaman tunnin päästä pois töistä ja "hetkeen jossa ei tarvitse suorittaa mitään". Eli muistakaa: vaikka yllä on vinkkejä viikonlopulle, niin jos kuitenkin tuntuu siltä että tarvitsette aikaa vain olla, niin kunnioittakaa tuntemuksianne ja vain olkaa, älkää tehkö yhtään mitään! Ihanaa viikonloppua jokaiselle!

Hyvää tekevät yrttijuomat

tunnetila: rentoutusta hakemassa

Ulkona loskaa, työpaikalla tuskaa. Kiire kiire kiire. Totesin juuri työkaverilleni tarvitsevani lomaa jolloin hän muistutti että yli kaksi viikkoa kestäneestä, ihanan rennosta joululomasta on kulunut vasta muutama viikko. Voi jestas, tuntuu etten lomalla olisi ollutkaan.

Näihin päiviin sopii täydellisesti maisteltavaksi saamani Twiningsin uudet yrttijuomat. Juon päivässä keskimäärin litran vihreää teetä joten uudet yrttijuomamaut tuovat kivaa vaihtelua arkeen. Sain kokeiluun kolmea erilaista juomaa.

Morning Detox -juoma sisältää pääasiassa sitruunaa (ainekset: sitruunan kuori, sitruunaverbena, limen kukka, lakritsikasvi, inkivääri, maarianohdake ja piparminttu). Tällä lämpimällä juomalla luvataan olevan virkistävä ja puhdistava vaikutus.

Cleanse -juoma taas helpottaa ruoansulatusta ja puhdistaa elimistöä. Juoma sisältää voikukan- ja takiaisen juurta, maarianohdaketta, piparminttua, viherminttua, anista, nokkosta ja lakritsikasvia.

Kolmas juomaseos on nimeltään Calm joka nimensä mukaisesti rauhoittaa ja rentouttaa. Tämä juoma koostuu seuraavista ainesosista: kaakao, rooibos, kamomilla, inkivääri, piparminttu, laventeli, sitruunaverbena, humala, sikurijuuri ja katajanmarja.

Kaikki muut juomaseokset kuulostavat mielestäni hyvin järkeviltä ja luonnollisilta, mutta tuon viimeisen juoman kaakaon osuus on hämmentävä. Yrttijuoma jossa mukana kaakaota? Juoma kuulosti minusta niin epäilyttävältä että sitä oli tietysti pakko maistaa heti ensimmäisenä.

Jaa että miltä maistui? No juuri niin kummalliselta miltä kuulostikin. Juoma muistutti etäisesti laihaa kaakaota jossa oli mausteita. Ei pahaa, ei ollenkaan, mutta hyvin erilaista. Ja kyllä muuten rentoutti!

Oletteko te kahvi-ihmisiä vai maistuuko tee? Itse en juo kahvia ollenkaan mutta teetä tulee litkittyä välillä ehkä liikaakin...

Napista asiaa

tunnetila: valivalivali

Blogissa näyttää vallitsevan tällä viikolla valitusviikot (edellinen postaus oli onneksi positiivishenkisempi), mutta on se nyt jumaliste kumma ettei 200€ maksaneeseen kotimaiseen, muuten hyvin laadukkaaseen takkiin saada laitettua tehtaalla nappeja kunnolla kiinni.

Uusi (muuten niin ihana) takki on ollut käytössä ehkä noin kymmenen kertaa ja yhtä lukuun ottamatta kaikki napit on jo irti. Saahan ne ommeltua helposti takaisin, ei siinä mitään, mutta tuntuu suorastaan älyttömältä istua muutaman viikon vanha takki sylissä ja korjailla jo sattuneita vahinkoja.

Tiedän että nappien kiinnitys kannattaisi vahvistaa omin käsin jo ennen vaatteen käyttöönottoa, mutta myönnän olevani niin laiska etten aina viitsi. Tai en ehdi tai en jaksa tai ei vaan yksinkertaisesti huvita korjata jo ennakkoon ihan uutta vaatetta.

*tyytymätöntä puhinaa*

Ruskean sävyjä

tunnetila: iloinen yllätys

Sain hetki sitten pressikatalogin Piecesin kevät 2011 mallistosta (kuvat poimittu sieltä). Huomioni kiinnittyi kauniisiin, eri ruskeansävyissä esiteltyihin laukkuihin ja ilahduin ikihyviksi kun totesin niiden olevan aitoa nahkaa. Muistan monta kertaa bonganneeni Vero Modan hyllystä kivoja Piecesin laukkuja mutta olen kerta kerran jälkeen jättänyt ne hyllyyn materiaalinsa vuoksi. Nyt esimerkiksi kaikki kollaasiin valitsemani laukut ovat aitoa nahkaa. Suurempia viikonloppulaukkuja, olkalaukkuja, lompakko jne. Mikä mieletön parannus ja satsaus Piecesiltä!

Minkä ottaisitte kollaasin laukuista? Itse en osaa valita... Ehkä jonkun viikonloppulaukuista. Sellaiselle on nimittäin tarvetta.

Liian kirjaimellisesti

tunnetila: pohdiskelu

Kyllä minä niin mieleni pahoitin kun luin uusimman Trendin.

Viimeisimmässä Trendissä (helmikuu 2011) oli useamman sivun mittainen juttu otsikolla Trendi opas - kevään hankinnat. Juttuun oli haastateltu muotialan ammattilaisia jotka kertoivat mitä vaatekaapista kannattaa tänä keväänä heivata ja mitä sinne kannattaa hankkia. Heivattavien listalla olivat mm. gladiaattorisandaalit, leggingsit, niitit, puukorot, olkatoppaukset, poikaystäväfarkut ja pitsit.

Hmm, kaikki nuo asiat ovat olleet viime vuodet kovin in ja pop, joten mitä tekee ihminen jonka kaapista ei löydy noiden lisäksi juuri mitään muuta, mutta joka haluaisi näyttää silti muodikkaalle? Täytyykö kaikki panna uusiksi? Kovin on kallis kevät tulossa...

Tiedän ettei lehtiä lueta (tai ainakaan niitä ei pitäisi lukea) absoluuttisina totuuksina ja että kaikki yllä mainitut heivauksen kohteet olivat vain vinkkejä joita voi halutessaan noudattaa, mutta silti muistelen itseäni herkkänä, vaikutuksille alttiina olevana yläastelaisena jolle pukeutumisen kautta hyväksynnän saaminen ja porukkaan kuuluminen oli tärkeää.

Näen mielessäni tilanteen jossa edelliskesänä olin kinuamalla saanut äidin ostamaan minulle uudet gladiaattorisandaalit joita rakastin palavasti. Tähän päivään asti olin odottanut kevättä ja hetkeä jolloin saan taas käyttää noita ihania sandaaleja. Kunnes tämä artikkeli muutti mieleni enkä enää haluaisi laittaa noita epämuodikkaita kenkiä jalkaani. Pakkohan se olisi, en saisi uusia kesäkenkiä sillä vanhat ovat vielä hyvässä kunnossa. Ainut pelastukseni olisi se, että ystäväni olisivat yhtä epämuodikkaita kuin minä ja kulkisivat edelleen gladiaattoreissaan.

Juu juu, tiedän että herkistelen ja ehkäpä myös liioittelen. Minusta muoti saa kuitenkin olla kantajiensa näköistä, se saa elää ja luoda kerrostumia joissa vanhat suosikit ja tämän kevään uudet jutut ovat sulassa sovussa samassa asussa. Tärkeintä on että pukeutuu vaatteisiin joista tykkää ja joissa viihtyy, olivat ne sitten miten poissa muodista tahansa.

Miten te suhtaudutte tällaisiin muotivinkkeihin? Otatteko vinkeistä vaarin, ahdistutteko vai jätättekö omaan arvoonsa?



Ps. Omistan heivattavien listalta puukorkoiset sandaalit (ne on sitä paitsi ihan uudet!!) joita aion käyttää ahkerasti koko ensi kesän. In tai out, tykkään niistä silti!

Onnellisuuden väri

tunnetila: kaipaus

mallisto Issey Miyake s/s 2011, kuvat sewmanstore.com

Kesämuodin 2011 yksi pääväreistä on valkoinen, ja ennen kaikkea kokovalkoiseen pukeutuminen. Vimps kertoi jo harjoittelevansa valkoisen käyttöä kesää varten ja kyseli blogissaan osaavatko muut pukeutua valkoiseen.

Omistan valkoisia vaatteita ja käytänkin niitä paljon muihin väreihin (eli mustaan) yhdistäen. Kokovalkoisesta minulle tulee mieleen matkat Aasiaan jossa miltei elinehtona on kokovalkoiseen pukeutuminen. Paahtavalta auringolta ihoa suojaa parhaiten ohut valkoinen, pitkähihainen löysä puuvilla/pellava pusero sekä pitkälahkeiset mutta kevyet pellavahousut. Asu ei hiosta ja toimii tuossa ilmastossa muutenkin kuin unelma.

Kokosin alle muutaman kuvan pari vuotta sitten tehdyltä Thaimaan reissulta. Kuvista huomaa etten narraa. Valkoinen on lämpimässä must!

kuvissa tutustutaan pikku apinaan,
tehdään kumimattoa kumipuuplantaasilla,
vieraillaan apinatemppelissä
sekä matkustetaan pitkähäntäveneellä snorklailemaan,
ja kaikissa tilanteissa pukeudutaan valkoisiin vaatteisiin

Yhdistän kokovalkoiset asut lomailuun, eli lämpöön, kosteaan ilmaan, hyväntuulisuuteen ja onnellisuuteen. Taidanpa seurata tänä kesänä muodin valtavirran mukana ja kokeilla valkoiseen pukeutumista Suomessa. Toivottavasti saavutan myös täällä yhtä rennon ja onnellisen olon kuin matkoilla. Ei hullumpaa jos tuo onnistuu ainoastaan pukeutumalla hieman eri tavalla kuin normaalisti.

Mites teillä, osaatteko käyttää valkoista luontevasti asuissanne, tai voisitteko kuvitella pukeutuvanne kokovalkoiseen?

Minkkiöljyä

tunnetila: pelastus

Runsaslumisten talvien valtavat lumivuoret ja niistä muodostuvat jättimäiset loskasuot ovat nahkakenkien pahimpia vihollisia. Oli kengät kuinka laadukasta nahkaa tahansa ne menevät näillä keleillä pilalle jos niitä ei suojaa ja huolla kunnolla. Järkevimmät kulkevat näillä säillä tietysti kumppareissa, mutta ihan aina, syystä tai toisesta, kumppareitakaan ei voi käyttää.

Ostaessani vuosi sitten Tampereelta, Shoeparkista, Dumondin lempparikenkäni sain kaupan päälle minkkiöljyä sisältävän nahkarasvan (Solos Leather Wax). Olen käyttänyt rasvaa kaikkien pintanahkaisten kenkieni (ja laukkujeni) suojana kaksi hyvin lumista ja loskaista talvea ja voin lämpimästi suositella tuotetta. Rasva suojaa kenkiä erinomaisesti kosteudelta ja pitää pinnan pehmeänä ja puhtaana. Ja mikä parasta, rasva ei tunnu kuluvan lainkaan ahkerasta käytöstä huolimatta.

Rasvaan kenkäni seuraavalla tekniikalla: laitan käteni lähes puhkikuluneeseen, jo roskiin menossa olevan sukkaan, sipaisen sukkakädellä rasvaa purkista ja levitän hoitavan aineen kengän pinnalle. Kun kengät on rasvattu vedän sukan pois kädestä (niin että rasva jää sisäpuolelle) ja heitän roskiin tai kiillotan kengät vielä saman sukan kuivalla puolella. Roskismatkalla olevat sukat pääsevät vielä kerran käyttöön ja kädet pysyvät puhtaina rasvauksen ajan. Näppärää!

En muista olenko keksinyt tavan itse vai olenko joskus lukenut sen Niksi-Pirkasta. Sama se kun homma toimii!

Kotimaista hiustenhoitoa

tunnetila: valaistuminen

Vietin eilen mukavan illan tutustuen kotimaiseen kampaamotuotesarja Cutriniin. Cutrin juhlii tänä vuonna 40-vuotista taivaltaan ja on juhlavuoden kunniaksi lanseerannut ekologisemman Greenism -hiustuotesarjan. Greenism -tuoteperheen aktiiviraaka-aineet ovat peräisin pohjoisen luonnosta ja tuotteissa käytettävä hajuste on 100% luonnontuote. Tuotteet eivät myöskään sisällä silikonia, parabeeneja eikä väriaineita, joten ne eivät ärsytä herkkääkään päänahkaa. Cutrinin tuotteet kehitetään ja valmistetaan Espoon Kauklahdessa Lumenen tehtaalla, joten jos haluat suosia suomalaista niin tämä tuotemerkki on kokeilemisen arvoinen!

Tässä tuoksutellaan uutuustuotteita, esittelijänä Lumenen viestintäpäällikkö Kirsi Gotthardt

Kuvat Pekka Mustonen

Kuvissa yllä minulle valmistui hauskan villi ja kiharainen pörrökampaus. Cutrinin kouluttajat loihtivat meille kampauksia brändin tuotteilla ja antoivat samalla vinkkejä hiustenhoitoon. Luulen muuten että sain Tarmo Korvelta, joka siis kampasi minut, vinkin, joka saattaa mullistaa hiustenhoitoni kokonaan!

Pitkät ja luonnontaipuisat hiukseni kuivuvat talvisin hurjasti mutten uskalla käyttää niihin kovin hoitavia tuotteita sillä kokemukseni mukaan ne latistavat muutenkin ohuenlaiset hiukseni. Ensimmäistä kertaa elämässäni minulle suositeltiin vaivaan ratkaisuksi kiharan hiuksen shampoota ja hoitoa. Kiharalle hiukselle tarkoitetut tuotteet kun tuovat hiukseen ainoastaan sen vaatimaa kosteutta ja kimmoisuutta, ne eivät useinkaan sisällä liian hoitavia tai ölyjmäisiä ainesosia jotka samalla latistaisivat kiharaa. Olen vinkistä aivan innoissani enkä malta odottaa että pääsen illalla testattavaksi saamieni Curlism -tuotteiden kimppuun. Raporttia seuraa!!

On akryyleja ja akryyleja

tunnetila: tyytyväisyys

On olemassa akryylineuloksia ja akryylineuloksia. Toiset akryylineulokset ovat niitä murheenkryynejä jotka jättävät jo ensimmäisellä käyttökerralla jälkeensä pöllyävän touhkan, ovat täysin pilalla ja pahoittavat mielen. Sitten on niitä akryyleja jotka eivät mene käytössä miksikään. Mistähän tuo oikein johtuu? Voisiko syy olla kudotun langan koostumuksessa, siis siinä onko lanka kudottu löyhään vai tiiviisti?

Ostin syksyllä testiin neuletakin jossa oli 50% puuvillaa, 50% akryylia. Käytin neuletakkia päivittäin useamman kuukauden ajan ja nyt, puolen vuoden aktiivikäytön jälkeen neuletakki on siirretty "kotivaate" osastolle epäsiisteyden vuoksi. Neule kesti siistinä pidempään mitä ennakolta arvioin, mutta ei siitä monivuotista kumppania valitettavasti saanut.

Kuvassa näkyvä Citymarketista ostettu ympyrähuivi taas on 100% akryylia eikä se ole mennyt käytössä miksikään. Neulos on tiivistä, huivi on ihanan pehmeä ja sävykin huivissa on täydellinen. Jotkut akryylineulokset saavat herkän ihoni kutisemaan, tämä huivi hellii ja lämmittää kaulaani miellyttävästi. Käyttökokemusta huivista takana on vasta vajaa kuukausi, mutta sinä aikana huivi on ollut kaulassani paljon ja joutunut jos jonkinlaiseen hankaukseen takkien ja ihon kanssa.

Luulen että aika moni on kanssani samoilla linjoilla ja välttelee akryylia parhaansa mukaan. Vai onko joukossanne joku jolla on myös positiivista sanottavaa tuosta teollisesta kuidusta? Itse olen vältellyt akryylineuloksia viimeiseen asti mutta tämä huivi on yllättänyt minut ominaisuuksillaan täydellisesti!

Kameratonna

tunnetila: nyyh

Noin! Kompastuinpa aamulla johtoon jonka toinen pää oli kiinni läppärissä, toinen kamerassa. Kamera (onneksi ei läppäri!!!) siitä singahti kivilattialle ja räks, sinne meni. Kamera ei inahdakaan enää.

Jokohan sitä nyt olisi käytävä niillä paljon puhutuilla kameraostoksilla? Olen suunnitellut tuota reissua jo kolme vuotta mutta kun vanha on vielä toiminut niin en ole raaskinut ostaa uutta.

Blogini maine "maailman surkeimmat kuvat" -blogina saattaa pian olla vaakalaudalla. Mutta ei, älkää pelätkö, en aio vieläkään hankkia kunnollista järkkäriä vaan jonkun pienen ja näppärän kapistuksen joka kulkee aina mukana. Tämä ratkaisu säästää teidät (toivottavasti) jatkossa suttuisilta kännykuvilta mutta myös epäonnistuneilta järkkärivirityksiltä.

Onko teillä antaa kamerasuosituksia? Vaatimukset: kamerassa tulisi olla enemmän pikseleitä kuin puhelimessani (entisessä kamerassa ei ollut!!! :) :) ) plus sen täytyy olla pieni ja ohut (= käsilaukkuun mahtuva). Ja niin, tietysti kohtuuhintainen (alle 200€). Merkillä ei ole väliä.

RIP ikivanha Olympukseni!

Mustasukkaista

tunnetila: loistavaa

Nyt on kuulkaa elämässä yksi ongelma vähemmän!

Tiedättehän ongelman "mustat sukat pyykkinarulla"? Pesun jälkeen pyykkinarulla roikkuu kolmekymmentä mustaa sukkaa (tai yleensä 31, yksi etsii turhaan pariaan) eikä sinulla ole aavistustakaan mikä mustista mytyistä on minkäkin pari ja ennen kaikkea mitkä sukista ovat miehen, mitkä omiasi. Nyt tähän ongelmaan on löytynyt ratkaisu: Lindexin mustat sukat joissa on kokomerkintä!

Sukat näyttävät päällepäin aivan tavallisilta mustilta sukilta mutta niiden resoriin, sisäpuolelle, on kudottu valkoisella langalla sukkien kokomerkintä, esim. 37-39. Mahtavuutta!

Ostin nyt ensimmäistä kertaa Lindexiltä sukkanipun (kokomerkinnöin varusteltuja sukkia saa ainakin neljän pakkauksissa) enkä osaa sanoa niiden laadusta vielä mitään. Jos sukat kestävät käytössä haen näitä heti sukkakorin täyteen.

Juhlat joihin en mennyt

tunnetila: harmistus

Tänään, juuri parhaillaan, on toisaalla käynnissä juhlat. Musiikkia, puheensorinaa ja naurua, runsaasti kuohuvaa ja tila täynnä kauniita ihmisiä. Toisaalla juhlitaan, mutta täällä maataan sängyssä peiton alla ja kuulostellaan nouseeko kuume, valtaako flunssa väsyneen kehon.

Jos olisin vähän reippaammassa kunnossa olisin minäkin juhlimassa Indiedaysin 1-vuotissynttäreitä. Taisimme Nelliinan kanssa juhlia viime viikonloppuna liian rankasti ja nyt se kostautuu. Flunssa painaa molempia. Vanhuus, se ei tule yksin.

liivi Lanvin for H&M, mekko Mango,
clutch vintage Friitala, kengät Dumond

Jos olisin mennyt juhlimaan olisin mennyt asussa jota eilen päälleni mallailin. Ehkä noilla mennään sitten seuraaviin juhliin... Joskus vaan täytyy levätä ja nyt taitaa olla se hetki.

Kengät taskuun ja menoksi!

tunnetila: ilo

Tulkoon kesä ja korkkarit, sekä illat jotka hujahtavat tanssin huumassa pitkälle aamuun. Nyt olen valmis tanssimaan korkokengillä päkiät maksimiin ja aion silti selvitä juhlista kävellen kotiin. Salainen aseeni? Taskuun (tai käsilaukkuun) mahtuvat balleriinat!

Kohta parin vuoden ajan maailmalla on kohistu taitettavista balleriinoista jotka on näppärä kuljettaa mukana. Aluksi tossuja valmisti käsittääkseni vain Redfoot. Sovittelin vuosi sitten talvella Redfootin "taittokenkiä" jalkaani ostoaikeissa mutta keskeltä halki oleva pohja tuntui jalassa kummallisesta enkä ollut valmis maksamaan epämukavista kengistä neljää kymppiä.

Onneksi en ostanut kenkiä silloin. Löysin omat tossuni nimittäin H&M:ltä joulun alennusmyynneistä ja hintaa pussissa olevalla kenkäparilla oli 7€. Kengät ovat sitä paitsi Redfootia paremmat jalkaan, näissä pohja on katkaistu vain ohuella viillolla. Tämä tosin tarkoittaa samalla sitä, että alkuperäiset Redfootit menevät vielä pienempään tilaan, mutta hällä väliä, en usko että se on sentistä kiinni.

Hakekaa äkkiä omanne, luulen että näistä tulee kesällä korvaamattomat!

Köyhän miehen furstenbergit

tunnetila: hehkutus

Olen blogannut kohta kolme vuotta ja blogini on luokiteltu tyyliblogien alle. Tyylin, ainakin oman tyylini esittelemisen allekirjoitan, mutta muotiblogiksi tästä päiväkirjamaisesta hengentuotoksestani ei ole eikä niin ole tarkoituskaan.

Muotiblogissa esitellään uusimpia trendejä ja useimmiten vielä niin ajoissa että vaatteet on nähyt vasta catwalkilla eikä niitä ole liikkeistä juuri saatavilla. Noin valveutuneita postauksia minulla ei ole ollut tapana tehdä. Nyt olen kuitenkin ihastunut yhteen kevät/kesä 2011 mallistoon niin paljon että tässä taitaa tulla tämän blogin ensimmäinen, oikea muotipostaus (tosin puoli vuotta myöhässä, mallistohan nähtiin catwalkilla jo syksyllä).

Diane von Furstenberg S/S 2011, olkaa hyvät!

kuvat Style.com

Jokainen yllä olevista asuista inspiroi ja kelpaisi omaan vaatekaappiini, jopa nuo siniset tai violetit pöksyt (asia erikseen sitten on käyttäisinkö niitä koskaan...). Alimman rivin kaksi asua ovat täydellisintä pitkään aikaan eli täyttä rakkautta. Kuvien garderobilla pärjäisin ihan koko kesän ja olisin joka päivä onnellinen.

Onneksi minulla on viime kesältä jemmassa köyhän miehen furstenbergit, eli iki ihanat "vahinkohammerit"!!! Lökäreissä on selvästi samaa henkeä, mustavalkoista psykedeliaa, kuin malliston suosikkiasuissani alimmassa rivissä, vai mitä?!

Farkut ja kevään odotus

tunnetila: edistystä

Muutama viikko sitten huomasin Onlyn liikkeessä vaatekappaleita farkkumallistosta jonka lanseeraustilaisuudessa olin kesällä. Onlyn pääkallopaikalta Tanskasta Suomeen lennähti omalla pienkoneellaan mallistojen pääsuunnittelija sekä muuta Onlyn design-tiimiä ja he esittelivät tulevan (nyt siis jo menneen) syksyn uusia juttuja.

Eri henkisiä mallistoja oli kolme ja farkkumallisto tuntui niistä kokonaisuutena toimivimmalta ja raikkaimmalta. Nyt tilaisuus putkahti mieleeni kun bongasin kesällä näkemiäni mallikappalevaatteita myynnissä asti. Ohessa pari kuvaa kesän keikalta Malmin lentokentältä.

Liekö nuo kuvat ja tilaisuuden mukava tunnelma jääneet kummittelemaan takaraivooni sillä olen viime päivinä huomannut katselevani kesällä hankkimiani sinisiä pillifarkkuja "sillä silmällä". Lopulta viime viikolla rohkaisin mieleni ja pukeuduin farkkuihin nyt toista kertaa (ensimmäinen kerta oli syyskuussa). Olin farkut jalassa reippaasti koko päivän töissä ja vaikka olo oli hieman kummallinen niin silti ihan kohtuullisen mukava. Voitto!!

neule Selected Femme, huivi CM,
farkut Only, töppöset UGG

Tälläkin kertaa yhdistin pillit mustaan löysään yläosaan ja mustiin saappaisiin, mutta minkäs teet, juuri tuo yhdistelmä on ainut jonka tunnen omakseni. Ehkä sitten pikku hiljaa yritetään keksiä jotain muuta... Hetkinen, onkohan tämän nyt ensimmäinen virallinen merkki alkaneesta kevään odotuksesta kun villahousut vaihtuivat ohueen denimiin?!

Varokaa katoilta putoavia lumimassoja

tunnetila: varoitus

Näin tänään raitiovaunun ikkunasta jalkakäytävällä kontillaan olevan miehen. Mies oli kontillaan verilammikossa, pää alaspäin painuneena. Iso jääkimpale oli pudonnut hänen päähänsä kerrostalon katolta. Ambulanssi saapui onneksi nopeasti paikalle ja kuulin äsken uutisista että mies oli loukkaantunut mutta selvisi rytäkästä hengissä. Joku toinen ei samassa tilanteessa tänään selvinnyt.

Rakkaat ihmiset, olkaa varovaisia kun liikutte ulkona! Itse järkytyin näkemästäni niin paljon etten varmaan saa yöllä unta. Haluan poistua kotoa vasta sitten kun kesä on virallisesti täällä.

Erilainen ostosreissu

tunnetila: hauskuus

Sain joululahjaksi ihanan lämpimällä vuorilla varustetut karvarukkaset jotka olivat kuitenkin harmikseni liian suuret. Tunsin rukkaset kädessä itseni lapseksi jolle on ostettu rukkaset joissa on mukavasti kasvun varaa. Ennen kun lapsen käsi on kasvanut rukkaseen sopivaksi hän seista töröttää pihalla pakkasessa tumput suorana ja äiti ihmettelee miksei lapsi leiki. No kun ei voi leikkiä jos tumput on liian isot eikä niillä saa otettua edes alkeellisinta etusormi-peukalo-otetta. Niin kerta!

Marssin joulun jälkeen rukkasten kanssa lähimpään K-Citymarkettiin (josta rukkaset oli ostettu) ja siellä luvattiin että saan vaihtaa ne sopivaan kokoon. Kuinka ollakaan, talven paukkupakkaset olivat saaneet ihmiset liikkeelle ja rukkashyllyt olivat tyhjentyneet viimeistä paria myöten. Sain sitten valita rukkasrahan edestä mitä tahansa Citymarketin vaateosastolta ja voi että, tuo oli maailman hauskinta!

En ole tehnyt Citymarketista vaateostoksia juuri koskaan, en ainakaan viimeiseen viiteentoista vuoteen, joten oli älyttömän kiva tutkailla liikkeen vaateosaston tarjontaa. Ale oli juuri alkanut ja rekeiltä saattoi löytää paitapuseroita kympillä tai muuta yhtä mahtavaa. Keskitin ostokseni kuitenkin asusteosastolle sillä tarvitsin uuden myssyn ja paksut sukkahousut. Löysin kuin löysinkin kivan hatun, pehmoisen ympyrähuivin ja vielä ne kaipaamani sukkahousut, ja kaikki rukkasten hinnalla.

Kaikki hankinnat ovat olleet ahkerassa käytössä heti ostohetkestä joten olen kovasti tyytyväinen löytöihini. Nyt puuttuu enää ne nahkarukkaset...

Teettekö te koskaan vaate- tai asusteostoksia marketeista?

Väritön pohja

tunnetila: tehty huomio

Minua on jo pitkään vaivannut vaatetylsistyminen. En juuri kauppoja kierrellyt viime syksyn aikana (paitsi ulkomailla ja matkoiltakin tein pääasiassa tylsiä perushankintoja), Suomessa ei huvittanut. Niinä harvoina kertoina kun kauppoihin eksyin en nähnyt niissä mitään jota minulla ei jo olisi tai joka olisi muuten minua kiinnostanut. Berliinistä löysin vihdoin uuden lompakon mutta muuten ostossaldo jäi sieltäkin pariin t-paitaan vaikka alet olivat parhaimmillaan.

Olen vaellellut vaateliikkeiden pursuilevien rekkien välissä löytämättä mitään. En ole oikein tiennyt edes mitä haen. Musta on tuntunut liian mustalle, värilliset vaatteet liian värillisille. Ainoastaan harmaat, nudet ja vaalean ruskeat ovat näyttäneet kiinnostaville mutta varsinkin harmaata vaatekaapissani on jo tarpeeksi. Pari päivää sitten tein kuitenkin ale-löydön josta innostuin ensimmäistä kertaa pitkään aikaan.

mekko Mango (hihat ja mekon yläosassa sifonkia),
medaljonki second hand, balleriinat Calvin Klein (ne jotka kilisevät kävellessä)

Stockan naistenvaateosastolla on ollut hetken, olisiko vajaan vuoden verran, Mango shop. Vaatteet ovat tuolla kiinnostavammin esillä kuin Mangon omissa liikkeissä ja valikoimakin on hieman erilainen. Samalla hetkellä kun huomasin ale-rekillä roikkuvan hennon ruskean (väri hazelnut) mekon tiesin mitä olin vaatteelta kaivannut jo pitkään. Olen halunnut löytää vaatteen joka on kuin väritön pohja, blanc canvas, josta saa asustamalla lähes mitä vaan, mutta jota voi käyttää myös sellaisenaan.

Ihoni on niin vaalea ettei "värittömät värit" pääse ylläni oikeuksiinsa eivätkä imartele jo muutenkin kalpeaa kantajaansa, mutta silti mekon värimaailma, tai sen värittömyys, viehätti minua niin paljon että ostin mekon. Eläköön rajattomat asustusmahdollisuudet!

Berliinistä

tunnetila: raporttia pukkaa

Suomalaisten nuorten aikuisten suosituin matkakohde on jo pitkään ollut rosoisen trendikäs Berliini. Olen matkustellut Saksassa useammankin kerran (mm. Hannover, Dortmund, Düsseldorf, Schwerte...) mutten koskaan, syystä tai toisesta, ole osunut Berliiniin. Nyt mieheni vuosia jatkunut rutkutus "Mennään Berliiniin, Berliini on hyvä mesta" kantoi hedelmää ja vietimme vuodenvaihteen kaupungissa jota kaikki rakastavat.

Ja miksei tuota kaupunkia rakastaisi? Tasokasta ja monipuolista kulttuuria, kiinnostavaa lähihistoriaa, värikäs katukuva, edullista ruokaa, viihtyisiä kahviloita, huikeita klubeja, rentoa meininkiä ja shopattavaa jokaiseen makuun. Yhdyn kaupungin ylistäjiin, siellä tosiaan on jokaiselle jotakin.

Air Berlin ja Air Baltic (Riian kautta) lentävät Berliiniin hyvin edullisesti joten matkabudjetin ei tarvitse olla edes järin suuri jos haluaa päästä nauttimaan tuon kaupungin vilinästä. Välimatkat perillä Berliinissä on pitkät, kaupunki on hyvin laajalle levittäytynyt, mutta julkinen liikenne toimii hienosti. Jo heti lentokentältä kannattaakin hankkia Berliini-kortti jolla saa matkustaa sydämensä kyllyydestä tietyn ajanjakson aikana. Kortilla saa myös alennuksia museoiden ja nähtävyyksien pääsylipuista.

Vietimme Berliinissä rennon loman ilman aikatauluja tai pakollisia menoja. Tai no, ainoat pakolliset menot jonne halusin olivat vuoden vaihtuminen Brandenburgin portilla (jossa juhli lisäksemme yli miljoona muuta ihmistä ja meno oli sen mukaista) sekä Berliinin muurin vielä olemassa olevien pätkien etsiminen. Kävimme myös Muurimuseossa Checkpoint Charlien vieressä (Mauermuseum – Haus am Checkpoint Charlie) sekä katselemassa maisemia kaupungin itäpuolella olevasta Berliinin televisiotornista (Fernsehturm). Neues Museum olisi myös kiinnostanut mutta sinne oli jatkuvasti niin järjettömän pitkät jonot ettemme viitsineet jäädä odottelemaan. Käymme siellä sitten seuraavalla kerralla.

Parasta ja rentouttavinta Berliinissä, tai ainakin sopivaa näin rentoon ja lyhyeen vierailuun, oli brunssikulttuuri. Söimme joka aamu/aamupäivä niin mielettömiä brunsseja ettemme oikeastaan muuta ruokaa tarvinneet. Kivoista illallispaikoista en siis osaa antaa yhtään vinkkiä, vatsa oli vielä illalla niin täynnä ettei voinut kuvitellakaan syövänsä mitään falafelejä tuhdimpaa (kebabit ja falafelit ovat suorastaan Berliinin klassikoita, hintaa perusdönerillä 2€-3€). Jos siis haluatte viettää Berliinissä rauhallisia ja pitkiä aamuja herkutellen niin tässä kaksi vinkkiä ihanista brunssipaikoista, Café BilderBuch (Akazienstraße 28, Schönebergissä) ja Café Anna Blume (Kollwitzstr. 83, Prenzlauer Bergissä). Varsinkin viikonloppuisin brunsseille saattaa olla helposti vähintään puolen tunnin, usein pidemmätkin jonot, mutta itse satuimme paikalle aina onnekkaasti eikä odotella juuri tarvinnut.

ensimmäinen kuva yläpuolella BilderBuchista,
alempi Anna Blumesta (Anna Blumen torni oli aamiainen kahdelle, uh!)

Akazienstraßella, ihan BilderBuchin lähellä oli niin ihana ruokakauppa (Kochhaus) ettei mies meinannut saada minua sieltä pois millään. Jos minulla olisi ollut mukana matkalaukku olisin ostanut kotiin lähes koko putiikin, mutta nyt matkustin hyvin kevyesti eli mukana oli ainoastaan käsimatkatavarat joihin ei suurempia nesteitä saa ottaa, joten herkut jäi ostamatta. Äääää, miksi nuo kaikki ihanat tuotteet (lähes kaikki luomua, käsinpoimittuja juureksia ja yrttejä yms) ovat Suomessa niin pirun kalliita??? Olen sata varma että elämänlaatuni paranisi rutkasti jos asuisin Keski-Euroopassa ja voisin huoleta ostaa aina luomua ja aina takuuvarmasti tuoretta noilla hinnoilla. Viinin hinnoista en lähde edes puhumaan, muuten tulee itku.

Hyvä oli reissu ja paljon jäi näkemättä. Ensi kerralla tutkitaan kaupunkia lisää. Tuntuu, että kaikki ovat käyneet Berliinissä. Onko teillä joitain vinkkejä omaa seuraavaa reissukertaani varten? Paikkoja jotka ovat näkemisen arvoisia, tai paikkoja joihin ei kannata mennä? Tai onko joukossanne joku joka ei pidä Berliinistä?

(Pahoittelut kuvien laadusta. Ainoat reissukuvat tuli otettua taas kännykällä. Mikä siinä taskuun mahtuvan pokkarin ostamisessa on niin turkasen vaikeaa??)

Kauppareissujen kaveri

tunnetila: puheripuli

Kotona ollaan! Ja voi että miten paljon minulla taas olisi asiaa. Onneksi huomenna on vapaapäivä niin ehdin valmistella postauksia ja kuvailla ostoksia. Olen löytänyt viimeisten viikkojen aikana monta kivaa juttua joita olen metsästänyt enemmän tai vähemmän aktiivisesti kuukausia. Jopa yksi jo vuosia jatkunut etsintä on päättynyt.

Mutta etten halkea liitoksistani minun on heti päästävä esittelemään teille paras ostokseni, uusi lompakko! Vanha, monta vuotta sitten New Yorkista ostettu Kenneth Colen lompakko on edelleen päällisin puolin hyvässä kunnossa, mutta kolikkopuolen vetoketju on ollut jo hetken rikki. En ole halunnut tyytyä "ihan ok" vaihtoehtoon joten olen sinnitellty rikkinäisen lompakon kanssa ja kaivellut kolikoita sitkeästi mutta toivottomana laukun pohjalta.

Berliinin reissulla kävimme KaDeWe:ssa, Euroopan toiseksi suurimmassa tavaratalossa (Lontoon Harrodsin jälkeen) ja kuinka ollakaan, juuri tuolla tavarapaljouden keskellä törmäsin kivaan saksalaiseen nahkatuotteita valmistavaan merkkiin Liebeskind Berlin.

Voitte uskoa mikä onni kaltaiselleni järjestelmällisyyden perikuvalle oli löytää juuri se oikea lompakko joka on sopivan pieni (yleensä kaikki vetoketjulla kolmelta sivulta suljettavat lompakot ovat jättimäisiä) mutta kuitenkin sopivan tilava. Lompakko on mattapintaisempi kuin kuvassa (salama ei aina ole paras kaveri) ja juuri minun tarpeisiini ideaali. Liebeskind Berlin myöntää myös tuotteilleen kahden vuoden takuun, joten jos lompakko menee rikki tulee hyvä syy vierailla taas Berliinissä. (Ai miten niin postit on keksitty??)

Lompakossa tuntuu olevan kuitenkin yksi huono puoli. Hyvin huono puoli. Se on nimittäin niin ihana että tekee mieli jatkuvasti ostaa jotain että saa kaivaa sen esille. Koin tuon ominaisuuden tänään karvaasti kun "ihan vain pika pikaa" piipahdin työpäivän jälkeen keskustassa..

Oletteko te kaltaisiani lompakkofiilistelijöitä vai onko ihan sama missä rahanne ja korttinne säilytätte?

Uutta vuotta!

tunnetila: tien päällä

Upeaa alkanutta vuotta 2011 Teille kaikille ja terkut reissusta, taas kerran!

Tämä syksy on ollut aivan mahdoton. Muutimme uuteen kotiin 1.11. ja olen ollut yli puolet siellä asutusta parista kuukaudesta matkoilla. Uusi koti on ollut tänä aikana paikka jossa puretaan laukku, pestään pyykkiä ja pakataan taas. Voisi jopa sanoa, vaikka matkustamista rakastankin, että minulla on koti ikävä.

Tällä hetkellä olemme Berliinissä jonne tulimme juhlimaan vuoden vaihtumista ja viettämään syntymäpäivääni. Kirjoittelen reissupostausta kun pääsen kotiin ja ehdin purkaa valokuvat kameran kätköistä. Halusin kuitenkin toivottaa pikaisesti Teille kaikille oikein ihanaa ja onnekasta alkanutta vuotta ja kysellä teittekö uuden vuoden lupauksia?

Oma lupaukseni alkaneelle vuodelle voisi olla vähemmän matkustelua ja enemmän omasta kodista nauttimista. Jos ensi vuonna saisi matkustelun ja kotona olemisen sen verran balanssiin että matkustelisi "juuri sopivasti". Niin, ettei ehtisi reissuillaan tuntea koti-ikävää tai kaivata oman peiton alle. Hmmm, kuulostaa tavoittelemisen arvoiselta jutulta!

Lupasitteko Te jotain?