lauantai 31. heinäkuuta 2010

Mitä onni on?

tunnetila: onnellisuus

Image and video hosting by TinyPic

Onni on saada kaksi vuotta sitten pystyyn kuollut orkidea puhkeamaan kukkaan. Orkidea kukki ostohetkestä kuukauden ja sen jälkeen kuoli hiljalleen pois. Ensin putosivat kukat, sen jälkeen varret muuttuivat ruskeiksi. Vain vihreät lehdet jäivät jäljelle.

En raaskinut heittää kukkaa roskiin, sillä vihreät lehdet kertoivat siinä olevan vielä elämää. Kun en noin vuoden säännöllisen kastelun jälkeenkään huomannut kukassa minkäänlaista muutosta päätin antaa sille vielä yhden mahdollisuuden jonka jälkeen ajattelin heittää sen roskiin. Leikkasin pystyyn kuolleet rangat pois ja siirsin "kukan" (siis ruukun jossa oli lehdet ja juuret) eteläikkunalle.

Kukan sijoittamisesta uuteen paikkaan on aikaa hieman yli kuukausi ja katsokaa mikä näky minua odotti kun tulimme kotiin parin viikon reissultamme. Oksat ovat niin täynnä kukkia ja suuria nuppuja ettei varret jaksa kannatella niitä kunnolla. Tätä on onnellisuus!

Ihanaa viikonloppua kaikille!


Image and video hosting by TinyPic

torstai 29. heinäkuuta 2010

Klassikkoparit

tunnetila: tyytyväisyys

Jo pari kesää kenkäkaupat ovat olleet täynnä hieman toisistaan poikkeavia gladiaattorisandaaleja. Lyhytsäärisenä en ole voinut kuvitellakaan käyttäväni nilkkaan nousevia remmisandaaleja, joten olen ollut pulassa kesäkenkiä etsiessäni. Viime kesänä keksin mitä haluan: klassikkojen klassikot, valkoiset espadrillokset.

Kesä kuitenkin hurahti viime vuonna sellaisella vauhdilla ohi etten ehtinyt löytää sopivaa espadrillosparia. Tänä kesänä olen etsinyt tossuja enemmän tai vähemmän aktiivisesti, mutta nyt, kun nahkaballeriinani on jo niin puhki kävelty että ne jalassa alkaa aina vetää suonta jalkapohjasta (voin kertoa ettei ole kiva tunne), ajattelin ryhtyä metsästämään noita kankaisia, juuttipohjaisia matalia kenkiä kunnolla.

Vietin maanantaina mielettömän kivan päivän Vimpsin kanssa (jep, tuli sitten nähtyä tuo SATC2 kolmannen kerran..) ja juuri kun ehdin mainita hänelle oudosta kenkäfiksaatiostani lähes törmäsin pariin etsimiäni kenkiä. Ja kaiken lisäksi alehyllyssä.

Image and video hosting by TinyPic

Kengille jäi moninkertaisten alennusten jälkeen hinnaksi 6€/pari joten oli ihan pakko antaa koti niin valkoisille kuin mustillekin klassikkokengille. Jee jee, olen hirmuisen iloinen!! Vaikka usein sanotaan että alennusmyynneissä tulee tehtyä paljon harhaostoksia ja niitä kannattaisi vältellä, niin jos sieltä on mahdollista tehdä myös tällaisia löytöjä niin kyllä aleostelu joskus kannattaa!

Oletteko te tehneet hyviä löytöjä alennusmyynneistä vai oletteko juuri sitä mieltä että ne kannattaa kiertää kaukaa? Minä aion vielä katsastaa Kuopion loppualet ja lähdenkin Savon sydämeen tänään viikoksi. Viikossahan ehtii koluta kaupan jos toisenkin...

tiistai 27. heinäkuuta 2010

Medaljonki

tunnetila: ilo

Innostuin Hietsun kirppiksen koru- ja muista löydöistä niin paljon, että kävin Hietaniemessä tänä kesänä jo toistamiseen. Ja taas löysin jotain hyvin kaunista, klassista, somaa ja kaivattua, nimittäin hopeanvärisen medaljongin. En usko että medaljonki on aitoa hopeaa sillä sain sen hintaan 0,50€, mutta se ei haittaa. Kauniisti patinoitunut tuokin koru on, oli materiaali mitä tahansa peltiä.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

haalari merkitön (?) Ljubljanasta, laukku Zara
kiilakorot Benetton, sormus ja medaljonki second hand


Vielä kun löytäisin medaljongin sisälle kuvia rakkaistani niin olisin iloinen. Kuinka tuolla muuten kuvat pysyvät? Harmi ettei töissä joka vuosi oteta lapsuudesta tuttuja tarrakuvia. Sellaisenhan tuonne lätkäisisi helposti!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2010

Reissun paras ostos

tunnetila: tyytyväisyys

Blogiani pidempään seuranneet ovat varmasti huomanneet, että minulla on ikävä tapa hankkia silloin tällöin itselleni pakkomielteitä joistain jutuista. Tällä kertaa pakkomielteeksi muodostui laukku. Olin haaveillut jo hetken vaaleasta mokkalaukusta jonne saisin mahtumaan kaiken tarpeellisen ja vähän ylikin, mutta sopivaa laukkua ei etsinnöistä huolimatta löytynyt. Kesäkuun lopussa onni kääntyi ja löysin Zarasta kaikki kriteerini rennosta ja tilavasta laukusta täyttävän beigen mokkalaukun. Tiesin kuitenkin, että Zaran ale alkaisi seuraavana päivänä, joten hetken laukkua kädessä pyöriteltyäni jätin sen hyllylle ja päätin hakea sen heti seuraavana päivänä. (Hah hah, niin varmaan!)

Kuinka ollakaan, seuraavana päivänä kun menin ostamaan laukkua se oli myyty. Tyypillistä! Ja vielä tyypillisempää on se, että laukkuja oli liikkeessä vain se yksi ja se, että tuosta laukusta alkoi tietysti kehkeytyä minulle pikku hiljaa pakkomielle. En enää edes kunnolla muistanut millainen laukku oli, silti minun oli pakko saada se.


Image and video hosting by TinyPic

Lupasin miehelleni reissuun lähdettäessä että tällä kertaa keskitymme ihan kaikkeen muuhun kuin jatkuvaan shoppailuun, mutta annas olla kun kaupunkien katuja kierrellessämme silmiini osui Zaran nimikyltti. Joka kerta ilmoille pääsi kiljaisu "Zaraaaaaa!!!" ja sekunnissa etsin miehelleni sopivan paikan istua liikkeen ulkopuolella ja "lepuuttaa jalkoja rankasta kävelystä" ja kirmaisin liikkeeseen. Arvaatte varmaan että näistä joka kaupungissa jatkuvista Zara-kiljahduksista oli tulla reissumme kompastuskivi ja kytevä riidanpoikanen.

Lopulta Wienissä (joka siis oli viimeinen matkakohteemme) Zara-harhailu palkittiin ja liikkeestä löytyi yksi etsimäni laukku. Muistin heti sen nähdessäni miksi siihen ihastuin ja ryntäsin laukun kimppuun. Pidin laukusta tiukasti kiinni kunnes huomasin että se oli rikki. Pyörittelin laukkua enkä tiennyt mitä tehdä. Takaraivossa jyskytti ajatus +40 asteen helteessä liikkeen ulkopuolella hikoilevasta ja odottavasta miehestäni, mutta nyt olin löytänyt laukkuni, valitettavasti rikkinäisenä, joten oli pakko miettiä tarkkaan. Ulkona odottava mies harmitti minua kuitenkin liikaa ja tein nopean päätöksen olla ostamatta laukkua. Jätin laukun hyllylle ja heti kun käänsin selkäni niin huomasin kun kaksi naista hyökkäsi laukun kimppuun.

Image and video hosting by TinyPic

En nukkunut seuraavana yönä. Mietin koko ajan olisiko laukun sittenkin voinut korjata, ostiko jompi kumpi paikalle rynnänneistä naisista laukun, menetinkö nyt haaveilemani laukun lopullisesti jne. Vielä aamulla en puhunut miehelleni asiasta mitään, mutta iltapäivällä suustani vain purskahti tuskaisella äänellä "Mun on pakko päästä sinne eiliseen Zaraan!" Miehen ilme oli näkemisen arvoinen.

Ehkä tuskani (tai idioottimainen pakkomielteeni) oli miehelle liikaa, en tiedä, mutta kävelimme sanaakaan sanomatta lähimpään metrotunneliin, hyppäsimme metroon ja ajoimme "Zaran pysäkille". Mies meni istumaan samaan paikkaan kuin edellisenä päivänä ja minä menin sydän pamppaillen liikkeeseen. Siellä se odotti minua, oma rikkinäinen laukkuni jonka hinta oli yön aikana vielä alentunut loppualeen sopivaksi. Voi sitä onnea!!

Nyt olen onnellisesti kotona uuden laukkuni kanssa. Korjasin laukun äsken ruuvimeisselin kanssa äheltäen ja hyvä tuli. Toivottavasti laukku kestää kasassa edes jonkun aikaa ennen tulevaisuudessa häämöttävää suutarikäyntiä. Vaikka laukun metsästyksessä oli parisuhdekin koetuksella niin loppu hyvin kaikki hyvin. Kyllä kannatti, laukku on tarpeisiini juuri täydellinen!

lauantai 24. heinäkuuta 2010

Pieleen mennyt pakkaus

tunnetila: huh huh

Ikkunalaudoilla näännyksissä nuokkuneet kukat on kasteltu ja pesukone laulaa. Kotona ollaan!

Kehuskelen aina olevani hyvä ja järkevä pakkaaja. Pärjään matkan kuin matkan pienellä lentolaukullani ja mukana on aina vain tarpeellinen. Paitsi tällä kertaa. Reissuun lähtiessä sääennustukset lupailivat helteistä ja kaunista säätä kaikkiin matkakohteisiimme (Budapest, Pécs, Ljubljana ja Wien) parin seuravan viikon ajalle, mutta en uskonut pitkän tähtäimen ennusteisiin. Olisi kannattanut.

Pakkasin mukaan mm. takin, housut, neuletakin, pitkähihaisen trikoopuseron ja kasan t-paitoja enkä käyttänyt noista matkalla yhtäkään. Lämpötila oli koko kaksi viikkoa +36-+44 astetta joten kaikki lahkeet ja hihat olivat liikaa. Jopa löysän t-paidan lyhyet hihat saivat aikaan pari tuskan kyyneltä valuvan hien sekaan kun yritin aamiaiselle se päälläni. Ei vaan pystynyt.

Käytin koko ensimmäisen viikon (Budapest +41, Pécs +44) tasan neljää vaatetta (shortsit, tuubitoppi, hammerihaalari ja naruolkainmekko joka myös MPM:nä blogissani tunnetaan) sekä bikineitä. Kertaalleen läpihikoiltuja vaatteita ei voinut edes pestä, sillä ne eivät kuivuneet tuolla helteessä ollenkaan. Jos olisin kehdannut, olisin kulkenut koko loman bikineissä, mutta tällä kertaa olimme kaupunkilomalla joten vaatteet oli ahdistuksesta huolimatta kiskottava aamuisin päälle. Voi sitä tuskaa!

Viikko samoissa vaatteissa sai riittää ja uusia hellevaatteita oli pakko ostaa muutama ennen Ljubljanaan menoa. Uusista kesäkamppeista varmasti lisää myöhemmin. Mukaan pakatut vaattevalinnat menivät siis himpun verran pieleen, mutta helteestä pöhöttyneet kasvot pelasti kuitenkin toinen matkaa varten tehty etukäteisvalmistelu, Extreme Lashes. Olin joka päivä järjettömän onnellinen siitä ettei minun tarvinnut meikata koko reissun aikana. Ei siitä tuolla kuumuudessa olisi tullut yhtään mitään.

Nyt on kuitenkin matka ohi ja niin taitaa olla ripsipidennyksistä nauttiminenkin. Pidennyksiä on toisessa silmässä jäljellä kymmenisen kappaletta, toisessa muutama enemmän. Sen verran työläät nuo ripset ovat etten niitä jokapäiväiseen elämääni riesaksi halua, mutta seuraavalla kerralla kun lähden hikihikireissuun otan pidennykset ripsiini varmasti.


Mutta hei, minä olen nyt kotona ja palaan normaaliin postausrutiiniin piakkoin, mitäs teille kuuluu? Alkaako täälläkin jylläävät helteet jo kyllästyttää vai toivoisitteko tännekin Unkarin +44 astetta? Älkää pliis toivoko, minusta on ihana kun voi laitaa vaatteita päälle!

lauantai 10. heinäkuuta 2010

Melkein reilaamassa

tunnetila: epäusko

Olen aina kuunnellut kärsivä ilme kasvoillani kun joku ystävistäni on kertonut lähtevänsä reilaamaan. Interrail on minulle yhtä kuin rinkan kantamisesta kipeät hartiat, unettomat yöt karmivissa hostelleissa, rakot jaloissa hirvittävästä kävelymäärästä, ainainen kiire paikasta toiseen junan lonksottaessa raiteillaan eteenpäin hitaasti eikä aina ihan niin varmastikaan. Hyi olkoon, interrail ei todellakaan ole minun juttuni.

Noin puolitoista kuukautta sitten mieheni, jonka ajattelin olevan yhtä mukavuudenhaluinen kuin minäkin, ehdotti yllättäen kesälomareissuksi reilaamista. "EI!!!! YÄÄÄÄKKKK!!!" karjuin heti vastaukseksi tarkempia selityksiä reissusta kuuntelematta. Tuo keskustelu tyrehtyi alkuunsa, mutta parin päivän päästä mies yritti taas ja tällä kertaa kuuntelin mitä hänellä oli sanottavanaan. Ehdotus kuului seuraavasti: otetaan lennot johonkin Euroopan kaupungeista jossa kumpikaan meistä ei ole aiemmin käynyt, siitä jatketaan junalla vain muutamaan kohteeseen joissa ollaan jokaisessa 3-4 päivää. Tuossa ajassa kaupunkeihin ehtisi tutustua rauhassa, junamatkat eivät olisi kovin pitkiä, perillä olisimme hyvissä hotelleissa eikä rinkkaa tarvittaisi sillä tavarat kulkisivat lentolaukussa.

Makustelin ajatusta muutaman päivän ja lopulta päätin suostua. Mies oli aika yllättynyt ja niin olin/olen kieltämättä minäkin. Aikaa tuon päätöksen teosta on muutama viikko ja matkalle lähdemme huomenna, sunnuntaina illansuussa. Lennämme ensin Budapestiin, jossa ihmeekseni kumpikaan meistä ei ole aiemmin käynyt. Budapestista matkaamme junalla Pécsin (upeita viinitiloja sekä yksi vuoden 2010 kulttuuripääkaupungeista) kautta Ljubljanaan, Ljubljanasta Wieniin ja Wienistä takaisin Budapestiin josta lennämme kotiin. Tiedossa siis neljä kaupunkia,
neljä kivaa hotellia ja vain neljä junamatkaa.

Hotelleja varaillessani hämmästyin kovasti. Ehdottomasti kalleimmat hotellit oli Ljubljanassa. Majoituksemme niin Budapestissa kuin Wienissäkin ovat edullisemmat kuin Ljubljanassa vaikka olemme Ljubljanassa vain 3 yötä, muissa kohteissa pidempään. Hyvin hämmentävää. Onkohan Ljubljanassa sitten muutenkin kallista? Tietääkö kukaan? Entäpä oletteko reilanneet ja mitä tykkäsitte? Tai mitkä ovat "must"
paikkoja matkakohteissamme?

Läppäri lähtee matkalle mukaan, eli voitte kertoilla vinkkejänne matkan varrella. Seurailen kommentointianne reissun päältä aina kun ehdin. Postatakin saatan jos jotain superhyper mahtavaa tapahtuu (tai jos ahdistaa hulluna kuten kävi muutama vuosi sitten Pariisissa), mutta juuri nyt olen niin lomafiiliksillä etten uskalla luvata mitään. Olette kuitenkin kaikki mielessäni!

torstai 8. heinäkuuta 2010

Helpotusta hellemeikkiin

tunnetila: testimielessä

En yleensä meikkaa helteellä. Siis oikealla helteellä, Suomen kesässä meikkaan kyllä. Kotimaan kamaralla suojaan kesäisin ihoani pölyltä ja muilta epäpuhtauksilta hyvin ohuella, aurinkosuojakertoimin varustetulla meikkivoidekerroksella ja laitan ripsiväriä tuomaan vähän eloa kasvoihin. Siinä tavallinen kesämeikkini. Ulkomailla, siis oikeassa (kuuma ja äärimmäisen kostea) helteessä ollessani käytän kasvoillani suurin suojakertoimin (yleensä 30) varustettua aurinkorasvaa, meikkivoidetta en käytä. Ripsivärin moitteettomana pysyminen kuumassa ja kosteassa ilmastossa on aina hankalaa, joten jätän rantalomilla usein pois myös ripsivärin.

Tällä kertaa pari viikkoa kestävä (ja sunnuntaina alkava, enää huominen töitä!!!) lomakierroksemme käsittää Euroopan pääkaupunkeja, ja kaupunkioloissa helteestä (sääennusteissa luvattu keskimäärin +31 astetta seuraaville viikoille Itä-Eurooppaan) olisi kiva nauttia hieman laitetumman oloisena, ilman leviävää silmämeikkiä. Kuitenkin niin että silmät erottuvat kuumasta pöhöttyneistä kasvoista. Mikä neuvoksi ihmiselle, joka mm. vihaa sydämensä pohjasta Kanebon/Sensain 38 ripsiväriä joka irrottaa ripset samalla kun ripsivärin poistaa sormin?

Extreme Lashes! Olen pitänyt ripsipidennyksiä totaalisena humpuukina, ja vaikka ne näyttävät ihmisten silmissä jumalaisille, olen silti ajatellut että ne eivät ole minun juttuni. Juhannuksena kuitenkin juttelin anoppini kanssa joka kertoi käyttäneensä ripsipidennyksiä jo yli vuoden ja rakastaa niistä saatavaa vapauden ja huolettomuuden tunnetta. Olen pitänyt ripsipidennyksiä nuorten muotibloggareiden villityksenä mutta hei, yli viisikymppinen anoppini on käyttänyt niitä jo yli vuosi sitten, siis aiemmin kun luin noista yhdestäkään blogista. Valtavaa!

Kun vielä anoppini suositusten jälkeen bongasin Korreshoitolasta kohtuuhintaisen Extreme Lashes demopakkauksen, jolla voi testata ripsien soveltumista omille silmille, olin valmis kokeilemaan. Kävin siis tänään hakemassa silmiini "demopakkaukset" jotka sisältävät vain murto-osan täydellisestä Extreme Lashes ripsimäärästä. Näillä ripsillä kokeilen pärjätä pari viikkoa helteessä ilman ripsiväriä. Ainakin tällä hetkellä, kun extra-ripset ovat olleet kiinni omissani nyt 8 tuntia, olen tyytyväinen. Ripseni näyttävät hyvin luonnollisilta mutta erottuvat silti paremmin kuin ilman ripsiväriä.

En halunnut ripsistä massiivisia, joten pidennykset ovat ainoastaan pari milliä omia ripsiäni pidemmät. Näytin joskus miehelleni kuvaa jostain blogista, jossa naisella oli ripsipidennykset. Mieheni kommentti: "No hyi helkkari! Näyttää ihan sellaselle nukelle kauhuleffasta. Nukelle, jonka silmät menevät auki ja kiinni. Hyi ällötys!" Eli tuollaisia ripsiä en itselleni halunnut, ihan vähän vain että pärjään ilman kuumuudessa leviävää silmämeikkiä. Ehkä tällainen demosetin määrä olisi minulle jatkossakin se sopivin. Liian täydellinen ripsirivistö tuntuu kaltaiselleni tumpelolle liian työläälle ja ehkä myös liian feikille. Raporttia seuraa!

Mitä mieltä te olette ripsipidennyksistä? Liian feikkiä vai melkein meikkiä? Kuulisin mielelläni myös käyttäjäkokemuksianne.

keskiviikko 7. heinäkuuta 2010

Kesämekko kirppikseltä

tunnetila: juhlaa arkeen

Kaivelin maanantaiaamuna tuskastuneena vaatekaappiani. Vihdoin ulkona oli se kuukausia toivomani helle, mutta tätä harvinaista herkkua varten minulla ei sitten nähtävästi ollut vaatteita. Tai olihan noita, parit shortsit ja toppeja vino pino, mutta ei mitään sellaista millä viitsisi lähteä töihin toimistoon.

Kuin sattumalta käsiini osui syksyllä tekemäni kirppislöytö jonka olin muka liian juhlavana unohtanut vaatekaapin syövereihin. Vetäisin mekon päälleni, kiristin hieman olkaimia ja kas, päätin lähteä juhlamekko päällä töihin! Työpaikalla on tämän viikon ollut lisäkseni vain yksi henkilö joka ei ole vielä jäänyt kesälomalle, joten ajattelin että on ihan sama miltä siellä näytän. Paitsi pussittavia tai lököttäviä shortsejani en taida kehdata töihin siitäkään huolimatta laittaa, ainakaan ilman sukkahousuja.

Image and video hosting by TinyPic

mekko FilippaK (second hand), sandaalit Benetton

Vetäisin mekon päälle vielä mustan pitkän neuletakin jolla peitin ihmisten ilmoilla työympäristöön aika avonaisen yläosan. Mekko meni täydestä kuin väärä raha ja oli mukavan vilpoinen. Ulkona paksu viskoosi tuntui välillä liian kuumalta, mutta vaatteen vaalea väri piti liian tukalan olon loitolla. Voi kuinka rakastankaan tätä lämpöä!

Lindexiltä hankitut Ruusperilasit (kuvassa otsalla) ovat olleet luottoasusteeni koko kesän, eikä yhtään haittaa vaikka minulle ne päässä kuinka nauretaan. Suuret linssit suojaavat herkän silmänympärysihon liialta auringolta ja lasit ovat muutenkin osoittautuneet lähes korvaamattomiksi.

Uusin luottoasusteeni, muovinen muhkusormus (myös kuvassa, näkyy huonosti, täällä paremmin), on myös vertaansa vailla. Tykkään mustista, suurista muovisormuksista, mutta olen viime aikoina saanut niiden "ei jalometalli"-osista ikävää ihottumaa. Siksi olen joutunut olemaan tämän kesän täysin ilman sormuksia ja olo on ollut alaston. Talvisin en sormuksia kaipaa, kesällä ne tuovat kivaa lisää pukeutumisen. Sunnuntaiselta kirppiskeikalta löysin sormuksen josta en hevin luovu: sormus on musta, täysin muovinen, täysin muhku. Juuri sellainen jota olen etsinyt koko kevään sitä täydellistä löytämättä. Ja hinta? Tämäkin maksoi euron. Elämä on joskus reilua, hyvin reilua!

maanantai 5. heinäkuuta 2010

Rannepanssari

tunnetila: jos ilosta voi pakahtua

Kattokaa nyt mitä löysin sunnuntaina Hietsun kirppikseltä!! Olen aivan fiiliksissä koko kuvan saldosta, mutta hyvänen aika sentään tuota rannepanssaria. (Jee!) En olisi villeimissä kuvitelmissanikaan voinut kuvitella että jotain noin hienoa on olemassa. (Jee!) Joo joo, ei se teistä kummoinen ole, mutta minä olen siitä niin tohkeissani etten meinaa mekossani pysyä.

Image and video hosting by TinyPic

rannepanssari, korvikset ja sormus: kaikki second hand

Näin jo kaukaa rannekorun kiiltävän myyntipöydässä ja kuin harakka syöksyin korun kimppuun. Pyörittelin, tarkastelin, katselin ja sovittelin mutten uskaltanut kysyä korun hintaa. Venkoilin myyjän edessä vaivaantuneena ja mietin mitä voisin korusta maksaa, miten surulliseksi tulisin jos myyjän sanoma summa pakottaisi minut jättämään rannekorun pöytään. Itketti jo valmiiksi. Koru oli täyttä rihkamaa, mutta silti hienointa mitä olin aikoihin nähnyt.

Nina: *hiljaisella ja pelokkaalla äänellä* "Mitä sä pyydät tästä rannerenkaasta?"
Myyjä: "Nooooo, mitähän siitä nyt voisi...? No jos annat euron."
Nina: *edelleen hiljaa, hieman pohdiskellen ja epäillen* "Ai euron.. No... tuliskohan tätä käytettyä...? No joo, voisin mä ehkä tän ottaa."

Maksun jälkeen läksin ilmeettömänä kävelemään pois myyntikojulta. Parin metrin kävelyn jälkeen kiljaisin pienesti ääneen ja hymyilin kuin Naantalin aurinko. Melkein pissasin housuun tuon keskustelun aikana. EURON! Maailman hienoin, retein, ronskein silti siroin ja kaunein rannepanssasi mitä olen nähnyt maksoi euron.

Image and video hosting by TinyPic

Ja mikä olisikaan parempi tapa yhdistää koko kirppiksen korusaldo kuin eleetön ja yksinkertainen musta kapea pitkähelmainen mekko. Jos kengät eivät olisi helteessä tallustellessa aiheuttaneet varpaaseeni valtavaa rakkoa tanssisin villisti onnesta.

Ja kuka muka väittää ettei onnea voi ostaa rahalla?! Kyllä voi, tällä kertaa onnen sai eurolla!

sunnuntai 4. heinäkuuta 2010

Myönnetään, tänään oli lämmin

tunnetila: vihdoin!!!!!

"Huh hellettä", sanoi aina kylmästä säästä marmattava Nina! Kylläpä nyt oli sellainen viikonloppu jonka voimalla jaksaa taas lähteä huomenna reippaana töihin. Oloa helpottaa myös tieto siitä, että loma alkaa ensi viikon jälkeen. Tiedossa viiden viikon vapaus täynnä kivoja suunnitelmia. Huonomminkin voisi olla.

Image and video hosting by TinyPic

Tänä aamuna heräsin auringon kanssa kilpaa jo kukonlaulun aikaan ja päätin lähteä ensimmäistä kertaa tänä kesänä Hietsun kirppikselle. Jestas, onneksi en käy siellä usein. Oli nimittäin sellainen aarreaitta taas Hietsussa pystyssä etten tiennyt miten päin olisin ollut. Teinkin kirppikseltä aivan fantastisia löytöjä, osa pieniä mutta sitäkin upeampia. Noihin löytöihin tulen varmasti palaamaan tulevaisuudessa.

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

toppi Zara (iki-ikivanha!), shortsit Topshop,
punoskassi Anttila, sandaalit Benetton


Kuvan shortsit ostin huhtikuussa Tukholman Topshopista ja ne ovat ensimmäinen vaate jonka olen koskaan Topshopista ostanut. Tykkään shortsien ohuesta puuvillakankaasta ja lököttävästä istuvuudesta kovasti, mutta shortsien laatu on suorastaan surkea. Olen käyttänyt shortseja alle kymmenen kertaa ja nyt ne ovat jo saumoista hapertuneet niin, että on vain ajan kysymys milloin ne lahoavat päälle. Shortsit olivat mielestäni kalliit, mutta ne lököttivät jalassa niin kivasti että halusin ne hinnasta huolimatta. Eipä olisi kannattanut. Millaisia kokemuksia Teillä on Topshopin tuotteista? Vastaako hinta-laatu-suhde toisiaan?

Asiasta puheen ollen, Suomeen saadaan muuten Topshop! Tai ainakin joitain Topshopin mallistoja tulee myyntiin Helsinki10:iin elokuun alussa. Topshopin vaatteet on usein kivoja, varsinkin heidän kengistään pidän kovasti, joten toivotaan että Helsinki10:ssä myyntiin tulevat mallistot ovat näitä pöksyjä laadukkaampia.


perjantai 2. heinäkuuta 2010

Muka helle

tunnetila: just joo

Iltapäivälehti hehkuttaa kannessaan "kaikkien aikojen helteestä", ja sisäsivuilla juttu kertoo että "lämpöennätykset menevät pian rikki". Miksi sitten palelin tänään koko päivän kun puin ensimmäistä kertaa tänä kesänä ylleni hameen ilman sukkahousuja? Siis onko se vika taas minussa? En vain ymmärrä sopeutua. Olen väärässä kun en suostu uskomaan että Suomen kesän hellelukemat paukkuvat muka rikki heti kun mittari näyttää yli +20 astetta. Kyllä siitä helteestä kuulkaa voidaan puhua vasta sitten kun elohopea lähentelee mittarissa kolmeakymppiä, tai ainakin ylittää maagisen 27 asteen rajan. +20/+25 pitäisi olla ihan normaali kesä, jukoliste!

No, joka tapauksessa laitoin siis aamulla pahaa aavistamatta päälleni hameen ilman sukkahousuja ja palelin ihan joka hetken, niin sisällä toimistossa kuin kaupungilla piipahtaessani. Kun ei tarkene niin ei tarkene. Onneksi mieltä lämmitti edes päälle sattunut asukokonaisuus, sillä se sisälsi kaikki tämän hetken suosikkivaatteeni.

Image and video hosting by TinyPic

silkkirönsytoppi Milanosta,
hame Alexander McQueen, sandaalit Benetton


Kivaa suosikkiasun vaatteissa on mallien, materiaalien ja istuvuuden lisäksi niiden erilaiset taustat. McQueenin hame on syntynyt upean, ikäväksemme jo edesmenneen, maailmankuulun taiteilijan kynästä ja hankittu boutique-liikkeestä. Rönsytoppi on merkitön, löydetty Italiasta pienestä ja rähjäisestä torikojusta eikä maksanut juuri kymppiä enempää. Benettonin sandaalit taas on hankittu Kuopiosta, kauppakeskuksen alennusmyynnistä.

Jokainen noista vaatteista tuo mieleeni muistoja, ja vaikka niiden alkuperä on täysin erilainen, niin ne ovat silti minulle ihan yhtä arvokkaita. Eikä muuten kympin silkkirönsyilijä häpeä yhtään designer-luomuksen rinnalla, vai mitä sanotte?!

torstai 1. heinäkuuta 2010

Etsii etsii, ei silti löydä

tunnetila: epätoivo

Olen etsinyt itselleni hyvää silmänympärysvoidetta varmaan 15 vuotta. Kyselin vinkkejänne viimeksi täällä (sen jälkeen kun olin todennut mm. Diorin, Elizabeth Ardenin, Lancômen ja Cliniquen tarpeitani vastaamattomiksi) ja sainkin vinkin Louis Widmerin voiteesta. Ostin voiteen heti mutta se taisi olla "vanhalle" iholleni liian kevyt. Toki se kosteutti ohutta silmänympärysihoa, mutta muuta ominaisuutta en siinä huomannut.

Widmerin jälkeen käytin tuubillisen Dermalogican Intensive Eye Repairia, ei mitään. Juonteet eivät muuttuneet pienemmiksi eikä silmänaluset vaalentuneet. Dermalogicasta siirryin RENiin ja Anti Wrinkle-voiteeseen. Nada. Ei eroa entiseen.

Minusta alkaa jo tuntua, etten oikeasti tiedä mitä silmänympärysvoiteen kuuluisi tehdä. Kaikki kosteuttavat kyllä, eli iho ei kiristä eikä hilseile, mutta eikö niiden kuuluisi häivyttää/vähentää jo muodostuneita juonteita, poistaa turvotusta ja/tai häivyttää tummuutta? Olenko ihan hakoteillä?

Image and video hosting by TinyPic


Viimeisin yritykseni oli paluu Cliniqueen ja sen uutuustuotteeseen, All About Eyes Serumiin. Löysin uutuuden lentokentältä ja kohtuuhintaisena otin sen mukaani. Tuubin päässä on metallipallo joka tuntuu iholla jääkylmältä ja sen viilentävä ja sitä kautta rauhoittava vaikutus tuntuu iholla heti. Seerumin pitäisi pääasiassa poistaa turvotusta, mutta en ole huomannut siinä tuota ominaisuutta. Tai ehkä silmäni eivät ole koskaan olleet tarpeeksi turvoksissa, hah-fuckin'-hah!

Jatkan testailua, mutta aika epätoivoiselta tämä tuntuu. Kaikki vinkit otetaan kiitollisuudella vastaan ja niitä tullaan mahdollisuuksien mukaan testaamaan. Eli kiitos Widmer-vinkistä lukijalleni Kaisalle, testattu on mutta taisin olla liian vanha ja ryppyinen vinkkaamallesi voiteelle. Hmph...