Kotisohvakin keinuu

tunnetila: väsymys

Ikäneito palasi reissuiltaan ja voi että nyt väsyttää! Jaksoin reippaasti koko risteilyn vain muutamien tuntien yöunilla, mutta tällä hetkellä olen varma että valvominen kostautuu ja olen ihan tokkurassa koko ensi viikon. Viimeistään siitä huomaa tulleensa vanhaksi kun pelkkä valvominen saa aikaan parin päivän horrostilan. Saati jos on valvomisen päälle erehtynyt illalla ottamaan vielä pari viinilasillista illallisella niin tokkurainen fiilis kestää ja kestää. Toista se oli nuoruudessa... :)

Lupasin arpoa sunnuntaina pienen tuliaisen viikonlopun matka-asupostaukseen kommentoineiden kesken. Tällä kertaa arvonnan voittaja saa tuliaiseksi pieneen satiinipussukkaan pakatun Åskan rannekorun. (Tuliainen sponsoroitu.) Arvonta on nyt suoritettu ja voittajaksi onnetar valitsi nimimerkin ~Anna. (kommentoinut 29/1/10 13:20) Onnea! Laitathan Anna minulle sähköpostia niin laitan rannkorun postiin!

Kiitos vielä kaikille hyvän reissun toivotuksista, matkalla oli mukavaa! Ostoksista ja muusta lisää ensi viikolla. Käykö teille muuten kuten minulle, eli vielä jopa risteilystä seuraavana päivänä tuntuu että jalkojen alla keinuttaa edelleen? Tällä hetkellä istun turvallisesti kotona tuolilla, mutta aina kun nostan katseeni näppäimistöltä niin päässä heittää ja tuntuu että lattia menee alta. Ihan kamala tunne!

Laineille keinumaan

tunnetila: mitähän tästäkin seuraa?

Saivat sitten houkuteltua minutkin mukaan blogiristeilylle. Vajaat sata (muoti)bloggaajaa pakkautuu viikonlopuksi laivalle kymmenine vaatekertoineen, useine vaihtokenkineen ja valtavine meikkipusseineen. Minulla on jo nyt sellainen olo etten ihan kuulu joukkoon.. Osa porukasta on minua 15 vuotta nuorempia, voisin (ainakin teoreettisesti) olla heidän äitinsä!!

Useista reissuun lähtijöistä poiketen en ole panikoinut mukaan otettavista vaatekerroista, kengistä, asusteista tai meikeistä, pakkaan mukaan vain vaatteita joissa tiedän viihtyväni. Päivällä käytettäviksi asuiksi valitsin kaikkea mukavaa ja rentoa, illan asut menevät samalla, mutta hieman asiallisemmalla tyylillä.

asu päiväksi
huivi ja raitapaita Marimekko, laukku Lumi,
hame Alexander McQueen, bikerit Noel Fun

ilta-asu jakulla ja ilman
huivi Marimekko, silkkipusero Vero Moda, koru Claire Pain,
shortsit H&M Trend, kainaloclutch Friitala, kengät Dumond, jakku Mango

asu toiseksi päiväksi
t-paita Diesel, neuletakki Bershka, laukku Lumi,
hame Alexander McQueen, bikerit Noel Fun

asu toiseksi illaksi
alustoppi Antti Asplund, sifonkitoppi Vila, jakku Mango,
shortsit H&M Trend, kainaloclutch Friitala, kengät Dumond

kolmannen päivän asu jakulla ja ilman
huivi ja raitapaita Marimekko, haaremihousut Object,
laukku Lumi, kengät Dumond, jakku Mango

Tuossa siis kotona hahmottelemani asuvaihtoehdot. Yllä olevista vaatteista saa vielä vaikka kuinka monta asukokonaisuutta. Esim. jos tuntuu etten halua olla molempina iltoina shortseissa voin vaihtaa vaikka haaremihousut sifonkitopin kanssa, tai vaihtamalla siistimmän jakun rentoon neuletakkiin saan alimman kuvan asuun rennomman fiiliksen. On muuten hassua, että parin päivän risteilylle tarvitsee saman verran vaatetta mukaan kuin viikon ulkomaanreissulle!

Ai niin, täytyy ottaa meikkipussiin se Elizabeth Ardenin sumusilmäkynä, jos vaikka hyttikaverini opettaisivat minua käyttämään sitä. Ja juu, se täytyy muistaa etten sano missään julkisessa tilasuudessa ääneen etten oikein tiedä miten ja miksi suoristusraudalla tehdään kiharoita.. Eikös sen nimensä mukaisesti pitäisi suoristaa hiukset..? Heh, kelkasta pudonnut ikäneito on lähdössä tyttöjen kanssa reissuun!

Oliko joku matka-asuistani erityisesti teille mieleen, ts. mistä asusta tykkäsitte eniten? Viikonlopun aikana mielipiteensä antaneiden kesken arvon sunnuntai-iltana pienen tuliaisen. ;) Mukavaa viikonloppua kaikille!

Lääkärin lausunto

tunnetila: okei...

Lääkärin lausunto: Dermografismus. Herkälle ja kovan pakkasen kuivattamalle iholle stydeillä aineilla tehty puhdistus, hankaus ja perään kosteutushoito saivat aikaan dermografismuksen vaikken muuten siitä kärsikään. Joillakin dermografismus (yksi nokkosrokon muodoista) laukeaa jopa disperiinin syönnistä. Disperiini sisältää asetyylisalisyylihappoa ja salisyylihappoa käytetään Dermalogican aikuisiän näppyjen estämiseen kehitellyssä MediBac Clearing -sarjassa. Juuri tämän sarjan tuote aiheutti minulle ensimmäisen kerran ihottuman ja tämän sarjan tuotteella minulle tehtiin ihoa puhdistava hoito.

En siis (luultavasti) ole millekään (edes salisyylihapolle) allerginen, mutta pakkasen herkistämä iho ei kestänyt yhtäkkistä mekaanista eikä kemiallista ärsytystä. Hoito-ohjeeksi sain laittaa ihottumakohtiin 1% kortisonia, reaktio pitäisi poistua nopeasti. Toivotaan näin! Dermalogican käytön päätin kuitenkin nyt lopettaa.

Onneksi on viikonloppuna tiedossa laivamatka, pääsen ostamaan vähän edullisemmin kosmetiikkaa kun kaikesta vanhasta täytyy nyt luopua. Ellen sitten päädy hankkimaan apteekkituotteita, esim. tuo Vichyn voide on tuntunut iholla hyvälle. Onkohan apteekkituotteet Tukholmassa edullisempia kuin Suomessa, tai myydäänkö niitäkin joissain nettikaupoissa? Ja vielä, osaako joku kertoa onko apteekissa eläinkokeilla testaamattomia sarjoja?

Ai mitkä ruokarahat..?

tunnetila: vihjailuako?

Siskoni oli käymässä luonani toissa viikonloppuna. Sain häneltä tuliaisen. Jääkaappimagneetin teksti nauratti ensin, mutta sitten veti hiljaiseksi. "Anteeks, mutta vihjailetko sä jotain?"

Ihoa ärsyttävää

tunnetila: ärsytys

Aloitin vähän yli vuosi sitten säännölliset käynnit Dermalogica-keskuksen kasvohoidoissa. Kävin hoidoissa noin kuukauden välein puolen vuoden ajan ja ihoni tykkäsi säännöllisestä ihoterapiasta. Kasvohoitoja kutsutaan keskuksessa ihoterapiaksi, sillä hoidon yhteydessä tehdään mm. ihon kosteusmittaukset ja face mapping, eli ihon kuntokartoitus, ja näiden pohjalta valitaan iholle sopivin hoitomuoto. Pidin hoidoista ja hoitajasta, sekä ihastuin kovasti Dermalogica sarjaan ja pikku hiljaa siirryinkin käyttämään ihonhoidossani vain Dermalogicaa.

Kuten olen blogissanikin useamman kerran maininnut, ihoni alkoi yhtäkkiä kukkia ja voida huonosti. Aikuisiän akne valtasi leuan ja olin siitä harmissani. En aluksi epäillyt oireiden tulevan uusista tuotteista, olivathan ne hyvin kiiteltyjä ja ylistettyjä ympäri maailman. Lopulta en kestänyt enää vaan päätin testata mitä tapahtuu kun lopetan tuote tuotteelta Dermalogican käytön. Palasin ensin takaisin vanhaan luottoputsariini, Elizabeth Ardenin herkän ihon puhdistusvaahtoon, ja iho tuntui heti paremmalta. Jatkoin kuitenkin Skin Smoothing Cremen käyttämistä kasvovoiteena ja luulin kaiken olevan hyvin.

Yllättäen muutama viikko sitten kasvojeni iho alkoi taas ärtyä ja finniä pukkasi toisensa perään. Lakkasin käyttämästä Skin Smoothing Creamea ja otin käyttöön lahjaksi saamani Vichyn Aqualia Thermal Rich-voiteen. Iho parani taas silmissä. Käytin jäljelle jääneisiin finneihin Dermalogicalta näytteeksi saamaani Clearing Mattifier tahnaa, jonka luvattiin kuivattavan finnit hetkessä. No, finnit kuivuivat mutta tilalle sain leukaani suuren ihottumaläiskän! Varasin heti ajan perusteelliseen ihoanalyysiin Dermalogica-keskukseen ja kävin siellä viime keskiviikkona. Ihoani tutkittiin, todettiin se hirvittävän kuivaksi, ja kasvoilleni tehtiin syväkosteuttava hoito. Kuinkas kävikään? Ihoni on vieläkin, hoidosta aikaa jo 5 päivää, valtavan kipeä, punainen ja nenänpielet, nenän ja ylähuulen välinen alue sekä leuka on täynnä kutisevaa ihottumaa! Iho on todella ärtynyt ja kipeä.

Ilmoitin tapahtuneesta keskukseen, saapa nähdä miten siellä reagoidaan. Toivottavasti ihottuman aiheuttajaa aletaan selvittää, jos se yleensä on mahdollista. Eilen illalla en keksinyt enää muuta kuin laittaa kipuileville kasvoille kutinaa lievittävää Bepanthenia. Aaaah, ensimmäistä kertaa neljään päivään ihooni ei sattunut. Jos tästä tuskaisesta ihokriisistä ei muuta jää käteen niin ainakin se, että viiden euron Bepanthen pelastaa lähes tilanteessa kuin tilanteessa!

Tie voittoon

tunnetila: ihastus

Sain pari vuotta sitten tarpeekseni siitä, että kenkäkaappini oli täynnä kenkiä joilla en pystynyt kävelemään pidempiä matkoja. Päätin, että vuonna 2009 ostan vain järkeviä kenkiä. Keväällä serkkuni luona Milanossa käydessäni välillä oikein itketti kun kiersimme kenkäkaupoissa etsimässä minulle balleriinoja. Laitoin (oikeasti!) kädet silmille etten näkisi sitä kaikkea ihanaa mitä en voisi saada. Pysyin kuitenkin lujana, enkä sortunut epäkäytännöllisen kauneuden edessä.

Syksyllä sortuminen oli lähellä. Sortumiseen ei tarvittu ulkomaan matkaa, käynti Stockmannilla riitti. Stockan uudistunut naisten kenkäosasto teki minuun suuren vaikutuksen ja siellä törmäsinkin Dumondin nilkkureihin jotka saivat käteni hikoilemaan. Nilkkurit olivat minulle aivan liian korkeat, ja aivan liian kalliit siihen nähden etten luultavasti voisi edes kävellä niillä paria metriä pidempään. Jätin kengät sovittamatta mutta kävin ihailemassa niitä syksyn aikana useammankin kerran.

Muotimessuilla löysin Dumondin osastolle ja jäin hetkeksi juttelemaan merkin edustajan kanssa. Himoitsemani kengät olivat messutarjouksessa -30%. Tällä kertaa niitä oli ihan pakko sovittaa, ja suureksi yllätyksekseni kengät tuntuivat jalassa tukevilta ja pehmeiltä. Harkitsin ja punnitsin kenkien ostamista pitkään, mutta lopulta jätin ne edelleen hyllyyn.

Kotona iski katumus: nuo kengät on sittenkin pakko saada! Marssin ostoaikeissa Stockmannille josta kengät olivat (tietysti) loppuneet jo aikoja sitten. Netin syövereistä löysin pari liikettä jotka möivät ko. kenkää, oma kokoni oli (tietysti) kaikkialta loppu. Lopulta en enää kestänyt vaan otin yhteyttä samaiseen Dumondin maahantuojan edustajaan jonka kanssa rupattelin muotimessuilla pitkät pätkät. Sain kuulla, ettei maahantuojallakaan ole enää kenkiäni. Vitsit että harmitti.

Vuosi ehti jo vaihtua kun yhtäkkiä sain maahantuojan edustajalta, ihanalta Jenniltä, viestin, hän oli löytänyt minulle Tampereelta yhden parin kenkiä oikeassa koossa. Kaikki kävi hetkessä: kengät varaukseen, tamperelainen ystävä asialle ja kengät postiin. Voi sitä onnen päivää kun kengät tulivat perille ja paketista löytyi vielä yllätyksenä kaupan päälle nahkakenkien paras ystävä, minkkiöljyä sisältävä nahkarasva. Kiitos Jenni, kiitos Petra ja kiitos Shoepark!

Olen tepastellut jo muutamat juhlat näillä kaunottarilla ja täytyy sanoa, että nämä ovat kokkareilla seisoskeluun ehkä parhaat kengät ikinä. Eivät kiristä eivätkä purista, varsi tukee nilkkaa ja platform tukevoittaa jalan juuri oikeaan asentoon. Fiilistelin näissä kengissä mm. Indiedaysin lanseerausbileissä 8 tuntia eikä tuntunut missään! Hyvästä istuvuudesta huolimatta ei näitä kuitenkaan järkeviksi kengiksi voi sanoa, mutta alkaneena vuonna 2010 saankin ostaa ihan mitä vaan!

Oikeat värit

tunnetila: ihastus

Vaatesuunnittelija, kuvittaja ja taiteilija Julie Verhoeven valloittaa maailmaa pala palalta rönsyilevän värikkäillä kuoseillaan. Ensin Galliano, sitten Louis Vuitton, sen jälkeen Versace ja Mulberry, lopulta H&M. Tämän kevään H&M Home -mallistossa on valikoima Julie Verhoevenin suunnittelemia sisustustekstiilejä. En oikein tiedä haluaisinko aika pelkistettyyn kotiini noita katseenvangitsijoita, mutta tähän kangaskassiin olen täysin rakastunut!

Sain kassin Ilonalta, jonka kanssa jaoin kirppispöydän Valtterissa viikko sitten. Ilona oli saanut kassin (käsittääkseni) Verhoevenin malliston lehdistötilaisuudessa eikä kuosi miellyttänyt häntä. Itse ihastuin kassiin sekunnin sadasosassa ja nyt kävelen onnellisena kassi olallani lähikauppaan ja takaisin. En ihan tarkalleen tiedä mikä kuosissa minua viehättää, mutta olen hirmuisen tyytyväinen että pidän kerrankin jostakin noin värikkäästä. Ehkä siinä on juuri ne oikeat värit, ei mitään ylimääräistä. Kiitos Ilona, teit minut hyvin iloiseksi!

Julie Verhoeven for H&M julkaistaan vasta viikolla yhdeksän, siihen asti täytyisi malttaa odottaa ennen kun pääsee kunnolla tutustumaan koko mallistoon. Kassin kuosi on mielestäni yhtä aikaa pirteä, ahdistava, kaunis ja kamala. Mitäs sanotte, ottaisitteko kassin kuosilla varustettuja tyynyjä sohvallenne?

Jäytävä ahdistus

tunnetila: ahdistus

Näin viikonloppuna Zarassa ihanan häiriintyneet capri-mittaiset farkut ja palasin tänään sovittamaan niitä. Ei olisi pitänyt. Menin liikkeeseen pienenä ja sirona, ulos tulin epämuodostuneena persjalkaisena tallukkana.

Kannoin sovituskoppiin edellisistä Zaran sovituskerroista viisastuneena samasta housusta monta eri kokoa. Koko 36 pysähtyi jo pohkeeseen, 38 nousi lantiolle asti muttei ollut toivoakaan saada vetoketjua kiinni. Koko 40 sujahti mukavasti jalkaan ja lahjekin oli ihan sopiva. Siis nilkkapituisena. Housun capri-ominaisuus oli kadonnut jo varmaan koossa 38.

Tiedän, ettei koko 40 ole suuri. Mutta tiedän myös miten normaalisti housuissa kokoa 34 tai 36 käyttävän päällä koon 40 housut menettävät täysin mallinsa. Niin kävi myös tässä tapauksessa.

Kaikkien näiden vuosien aikana mitä olen asioinut Zarassa maailmalla tai Suomessa luulisi, että olisin jo oppinut olemaan sovittamatta täysin eri mallisille ihmisille suunnattuja housuja. Mutta kun ei niin ei. Tieten tahtoen, pienin väliajoin tosin, yritän tunkea jalkaani hoikkasäärisille gaselleille tarkoitettuja housuja ja tunnen vartaloni täysin epämuodostuneeksi.

90% ajasta olen kroppaani ja olemiseeni ihan tyytyväinen, tämän päivän ahdistus oli hyvä osoitus sen pienen, vahvan, jäljelle jäävän 10% olemassaolosta. Varsinkin kun viereisestä kopista kuului nuoren tytön ääni joka sanoi ystävälleen: "Vitsi nää kaikki housut on tosi hyviä. Mä otan nämä kaikki!"

Onko teillä liikkeitä joita karttelette välttyäksenne mieltä jäytävältä ahdistukselta?

Valuvaa ryhtiä

tunnetila: tyytyväisyys

Käyn hyvin harvoin vaate- tai edes ikkunaostoksilla KappAhlissa. Alkusyksystä olin kaupungilla äitini kanssa ja piipahdus KappAhliin sai minut hyvälle tuulelle. Liikkeessä oli paljon kivoja, trendikkäitä, jopa ennakkoluulottomia syysuutuuksia. Pidin kovasti sovittamastani pitkästä liivistä, mutta kun en välttämättä sitä tarvinnut niin jätin ostamatta. Liivi jäi kuitenkin kummittelemaan mieleeni ja jo kerran näiden alennusmyyntien aikana luulin löytäneeni sen uudelleen ja ostinkin sen heti.

Kotona liiviä sovitellessani minulle tuli outo olo. Aivan kuin liivi johon syksyllä ihastuin olisi ollut jotenkin erilainen... Muistikuvani liivistä oli erilainen, mutta kun KappAhlista ei löytynyt toista pitkää liiviä ajattelin mieleni tehneen minulle kepposen. Noh, sovittelujen jälkeen palautin liivin, sillä se ei lopulta ollutkaan niin kiva mitä muistelin. Harmitti.

Pitkä ja liehuvahelmainen liivi kummitteli palautuksesta huolimatta edelleen mielessäni ja viime viikonloppuna oli ihan pakko käydä penkomassa KappAhlin ale-rekit läpi vielä kerran. Ja voi jestas, käteeni sattui yksi kappale liiviä johon alkusyksystä ihastuin. Liivi muistutti kaukaisesti sisartaan jonka jo ostin ja palautin, mutta tämä liivi oli paljon parempi!

tunika FilippaK, liivi KappAhl,
housut Lindex, bikerit Noel Fun

Pesussa mekosta tunikaksi muuttunut FilippaK:n yläosa on jäänyt kutistumisen jälkeen vähemmälle käytölle, tai päässyt mukaan asuihin vain jakkujen alla. Mekon hauskin osa on kuitenkin lampaanlapahihat, joten mekon "juttu" on jäänyt jakkujen alla piiloon. Pehmeästi laskeutuva liivi peittää mekon venähtäneimmät kohdat mutta paljastaa hihat hauskoina yksityiskohtina. Musta liivi tuo lisäksi hurjasti skarppiutta ja ryhtiä, valuvaa ryhtiä, vaalealle vaatteelle. Ja mikä parasta, en ole vielä löytänyt kaapistani sellaista vaatetta johon pitkä liivi ei sopisi.

Vahva tunne siitä, että jo kertaalleen ostamani liivi ei ollut "se oikea", sai minut palaamaan vielä kerran liikkeeseen ja olen nyt hirvittävän tyytyväinen! Liivi näyttää kivalle niin raitapaitani kuin neuleidenkin kanssa, suunnittelenpa jopa sen ympärille kesäistä asua joka sisältää ruttuvartiset saappaat ja kukkamekon. Odottakaa vain!

Shortsit pakkasella

tunnetila: väsymys

Johan oli viikonloppu! Perjantai-iltana meni aika myöhään Indiedaysin julkkareissa ja seuravana aamuna täytyi herätä jo seitsemältä että ehti ajoissa Valtteriin seisoskelemaan myyntipöydän taakse. Huh, voin sanoa että ponnistus tuntui välillä ylivoimaiselta. Onneksi kauppa kävi (toin takaisin kotiin 10 vaatetta) ja seura oli hyvää. Kiitos Ilona, Herttainen ja Wikke, sekä kiitos myös ihanat lukijat jotka kävitte piristämässä päiväämme! Pari tuntia edellisenä yönä nukkuneena saatoin näyttää myyntipöydän takana aika "freesiltä".. Mutta älkää huoliko, jatkan edelleen bloggaamista päättömänä jotta saan olla keskenäni silmäpussieni kanssa! Tärkeintä on että illalla oli kivaa, seuraavana aamuna ei tarvinnut olla niin skarpissa kunnossa tai ainakaan miettiä ulkonäköä, vai?!

Kirppikseltä kotiin päästyäni sain viikonloppuvieraaksi rakkaan siskoni jonka kanssa höpistessä ja shoppaillessa viikonloppu on kulunut kuin siivillä. Nyt päätin kuitenkin käyttää hetken bloggailuun ja esittelen seuraavassa perjantaisen julkkariasuni.

alustoppi Antti Asplund, sifonkitoppi Vila, jakku Mango,
shortsit H&M Trend, kainaloclutch Friitala (secondhand), kengät Dumond

Yritin vaalentaa sävyjä tuohon keskimmäiseen kuvaan mutta turha toivo, kuvista ei saa mitään selvää. (Jos kiinnostaa niin Vilan sifonkitoppi löytyy tarkemmin täältä.) Onneksi täydelliset ihanuuskenkäni kuitenkin erottuvat vaaleammasta taustasta. Kengät ansaitsevat joskus ihan oman postauksensa, olen nimittäin menettänyt sydämeni niille täysin! Killerikorko mutta järjettömän hyvät jalkaan. Kerrassaan täydellistä!

Epäilin kovasti viihdynkö keskellä talvea shortseilla, mutta illan aikana tykästyin yhdistelmään aika paljon. Ehkäpä nämä palloshortsit pääsevät nyt virallisesti kesävaatelaatikosta ympärivuotiseen käyttöön. Suomessa kun nuo shortsikelit kestävät sen kolme viikkoa niin on järkevää ottaa kaikki mahdolliset kesävaatteet laajempaan käyttöön. Mitäs te sanotte shortseista talvella?

Hento puna poskilla

tunnetila: epätietoisuus

Olen aika vaalea iholtani ja mm. poskipunien hankkiminen on aina jotenkin ongelmallista. Joko sävy on liian tumma tai sitten sitä ei edes erota kasvoiltani. Buttermilk Bisquits blogin postauksesta muistin, että myös minun on jo pitkään pitänyt testata kulttimaineeseen noussutta Benefitin Dandelion poskipunaa. Ja ei kun tuumasta toimeen!

Tilasin loppuvuodesta LookFantasticilta tätä ylistettyä poskipunaa joka sopii luonnehdintansa mukaan iholle kuin iholle. Pari kertaa punaa käyttäneenä en ole vielä vakuuttunut. Hyvin vaalea pinkki on kasvoilleni jotenkin liian lapsenomainen. Luonnostaan tummat hiukseni ja tummat silmäni vaativat ehkä poskipunalta hieman enemmän potkua. Tai sitten en ole vielä oppinut levittämään tuotetta oikein tai annostelemaan sitä oikeaa määrää.

Poskipuna on puuterimaisen kevyttä, levittyy hyvin ja jättää iholle silkkisen pinnan. Hyviä ominaisuuksia kaikki, siksi aionkin vielä harjoitella tuotteen kanssa minua tyydyttävän lopputuloksen saamiseksi. Hiljaa hyvä tulee, kai..

Joko nämä meikkiharjoitukseni alkavat tympiä teitä? Täytyisi todella pyrkiä ammattilaisen puheille oman meikkipussini kanssa. Uusia tuotteita en nimittäin halua tällä hetkellä hankkia sillä meikkaan kunnolla (tarkoittaa kasvoilla muutakin kuin ripsiväri ja meikkivoide) niin harvoin, mutta oman meikkipussin sisällöstä olisi kiva löytää uusia ulottuvuuksia. Tai edes opetella käyttämään kaikkea sieltä löytyvää, kuten tätä poskipunaa tai/ja EA:n kajal-kynää..

Pikakirppis

tunnetila: kelpaisiko jollekin?

Kuten mm. kommenttiboksissani on jo käynyt ilmi, menen tulevana lauantaina bloggaajakavereiden kanssa Valtteriin myymään vanhoja vaatteitani. Kerran jo kyselin ei-helsinkiläisiltä kiinnostaisiko napata päältä jotain myynnissä olevia juttuja blogini kautta, silloin kiinnostusta löytyi. Ettei ihan pääkaupunkikeskeiseksi tälläkään kertaa menisi niin tässä muutama juttu myyntiin näin blogin välityksellä.

Kaivelin kirppiskasseja ja kokosin löytyneistä vaatteista neljä asukokonaisuutta. Kenkiä en myy, kaikki muut asujen osat ovat kaupan. Kaikki vaatteet on käytettyjä, eli kaikista löytyy käytön merkkejä vaikkei kuvista kunnolla selvää saakaan. Kaikki vaatteet kuitenkin hyväkuntoisia. Hinnat eivät ole huutokauppoja vaan kaikissa tuotteissa on "osta nyt" hinta ja ensimmäiseksi ostajaksi ilmoittautunut saa tuotteen. Huom! Jos hinta tuntuu esim. laukuissa korkealta niin huomioithan että hinta sisältää postikulut ja laukut on aika painavia.

Asu 1.

koko asu myyty!!!

Asu 2.
valkoinen puuvillapusero jossa löysä helma (ja minulle liian kireät hihansuut) H&M, koko 36, 4€
musta korkeavyötäröinen kynähame, kerran käytetty, Twist&Tango, koko S, 12€ MYYTY!!!
musta pvc-clutch, pari kertaa käytetty, Marc Jacobs, 20€ MYYTY!!!

Asu 3.
koko asu myyty!!!

Asu 4.
koko asu myyty!!!

Ilmaisethan ostohalukkuutesi kommenttiboksissani niin minä vahvistan myynnin. Mainitse kiinnostuksenkohteesi kuvan numero ja tuote. Jos useampi tuote kiinnostaa niin pakkaan kaikki samaan pakettiin joten postikulut pienenevät ja pudotan paketin yhteishinnasta muutaman euron. Blogikirppis loppuu huomenna torstaina (14.1.) klo 22.00, sen jälkeen jäljelle jääneet tuotteet pakataan kirppiskasseihin ja ne matkaavat Valtteriin myyntipöydälle. Olethan siis nopea jos joku kiva juttu sattuu osumaan silmään!

Helpoin (ja ehkä myös coolein) muokkaus

tunnetila: nips ja naps

Lauantaina iski inspiraatio ja pelastin kirppikselle menossa olevista vaatekasoista muutaman jutun uudistettavaksi. Tässäpä ensimmäisenä jakoon maailman helpoin tuunausidea, joka tosin on ideana ehkä myös maailman vanhimpia, mutta tällä hetkellä kuitenkin aika pop.

Otetaan pitkät nahkahanskat joissa on vielä ehjä varsi mutta sormissa niin paljon vikaa ettei niitä tule enää käytettyä. Venähtänyt, muotonsa menettänyt tai koppuraksi kastunut nahka, kaikki käy kunhan varsi on kunnossa! Leikataan sormiosat irti ja tadaa, meillä on trendikkäät ja kivasti lämmittävät hihakkeet!

silkkipusero Vero Moda, huivi ja alla oleva pusero Marimekko,
hihakkeet muokattu Seppälän pitkistä (ja suorastaan laaduttomista) nahkahanskoista,
housut Marc O'Polo, kotitossut Sonia Rykiel pour H&M

Okei, ei ollut ehkä uusin ja omaperäisin idea, mutta tulin silti hyvälle tuulelle kun sain hyvässä kunnossa olevan osan hanskoista taas aktiivikäyttöön. Kirppiksellä olisin saanut noista ehkä euron.. Kuvan MarcO'Polon sammarit ovat myös palanneet kaapin perukoilta arkeeni. Nämä löysät ja mukavat housut ovat kaapista löytymisen jälkeen olleet jalassani valehtelematta viitenä päivänä viikossa. Pillihousukauden jälkeen löysäily on kivaa, eikä haittaa yhtään vaikka sametti olisi poissa muodista. Rokahtavat nahkahihakkeet tuovat asennetta jopa nynnyihin sammareihin!

Nestemäistä kristallia

tunnetila: ja taas testituloksia

Sain syksyllä Henkel Finlandilta testattavakseni Schwarzkopfin Gliss-tuoteperheen uusimmat tulokkaat, Hair Repair sarjan (värjätyille hiuksille) shampoon ja hoitoaineen, sekä hiuksiin jätettävän kiiltohoidon. En muista milloin viimeksi olisin käyttänyt markettituotteita hiusteni pesuun. Tigin toffeeherkut pääsivät kuitenkin juuri sopivasti loppumaan, joten otin Glissin uutuustuotteet käyttöön.

Parin kuukauden käytön perusteella tuntuu, että kampaajalla hankittu väri on pysynyt hieman tavallista paremmin. Tuotteessa kerrotaan olevan mukana nestemäistä kristallia ja tuote mm. poistaa hiuksista sähköisyyttä. Itse en ole huomannut hiusten kiillon lisääntymistä, mutta työkaveri totesi joku päivä sivulauseessa että "sun hiuksesi ovat niin kiiltävät". Joko tuote toimii tai sitten hiukseni olivat.. öö.. likaiset.

Pesen normalisti hiukset joka toinen päivä sillä en halua kuivattaa päänahkaa enkä hiuksiani turhaan. Tällä shampoolla tuo rytmi ei kuitenkaan onnistu. Hiukseni rasvoittuvat nopeammin kuin esim. Tigin tuotteilla pestäessä, eivätkä ole pesun jälkeen "natisevan puhtaat", joten hiukset on pakko pestä päivittäin. Päivittäinen pesu ei kuitenkaan tunnu kuivattavan hiusta vaan hiukset näyttävät ahkerasta pesusta huolimatta terveille ja hyvinvoiville.

Jos sinulla on värjätyt hiukset joita peset päivittäin tämän tuoteperheen testaaminen ei luultavasti ole virheinvestointi (ja jos onkin niin ei ainakaan kallis sellainen). Jos taas kärsit helposti rasvoittuvista hiuksista kannattaa ehkä kokeilla jotain muuta sarjaa. Jokainen hius ja päänahka toki reagoi aineisiin eri tavalla, mutta oman kokemukseni pohjalta sarja on ihan kelpo hiuksensa päivittäin peseville. En kuitenkaan pidä tuotteesta niin paljon että ostaisin sitä toiste.

Juuri kun Glissin tuotteet alkoivat vedellä viimeisiään, toi postipoika menneellä viikolla lisää testattavaa. Tällä kertaa testiin pääsee "ammattilaisten hiustenhoitotuotteet päivittäistavarakauppoihin" -sarjan kolmas tulokas, Franck Provost Expert. Samaa kaavaa (suuret pakkauskoot, ammattimainen tuote, edullinen hinta) toteuttavat TRESemmé ja Syoss ilmestyivät kauppojen hyllyille syksyllä, Provostin tuotteet nyt tammikuun alussa. Palaan tuotearvioon kun olen testannut tuotteita riittävästi.

Suositteko itse kampaamotuotteita hiustenhoidossa vai ostatteko shampoot lähikaupasta ruokakauppareissuillanne? Itse olen käyttänyt ikuisuuden kampaamotuotteita, siksi onkin nyt hauska verrata "ruokakaupan" Glissiä ja "kampaamotasoista markettituotetta" toisiinsa ja vielä aiemmin käyttämiini kampaamotuotteisiin. Olisipa hassunhauskaa jos en huomaisi tuotteissa mitään eroa.. ;)

Erilaisia käyttökokemuksia

tunnetila: pettymys

Ihan sattumalta, tämän kirjoituksen kommenttiboksissa, tulin maininneeksi pettymykseni useissa blogeissa lähes palvottuun ruotsalaiseen vaatemerkkiin Filippa K:hon. Kommenttiboksiini tuli yllättäen samansuuntaisia kommentteja, joten lupasin kirjoittaa omista kokemuksistani kokonaisen merkinnän.

En tiedä ovatko Filippa K:n nimeen vannovat ihmiset olleet vain keskimääräistä onnekkaampia hankintojensa laadun suhteen tai minä epäonninen, vai mistä muusta käyttökokemuserot voivat johtua? Itse olen nimittäin viimeisen puolentoista vuoden aikana ostanut uutena 6 Filippa K:n vaatetta ja olen pettynyt niistä kolmeen (neljättä en uskalla pestä sillä pelkään senkin näyttävän pesun jälkeen todellisen luontonsa).

Harmaa lampaanlapahihainen mekko muuttui ensimmäisessä pesussa mekosta tunikaksi. Pesin mekon kaikkien ohjeiden mukaan (käsin, sopivassa lämpötilassa, käytin villapesuainetta), mutta silti mekon pituudesta lähti pesussa mittaa lähes 15 cm! Inke kirjoitti syksyllä blogissaan omistavansa ko. mekon mustana ja kertoi vievänsä sen lyhennytettäväksi ompelijalle. Vinkkasin hänelle omasta kokemuksestani ja kas, Inke pesi mekkonsa ja sille kävi samalla tavalla. Onneksi mekkoa ei ehditty lyhentää, muutoin siitä olisi saattanut ensimmäisessä pesussa tulla napapaita! Tämä esimerkkinä siitä, ettei syy vaatteiden pilalle menemiseen ole (välttämättä) minussa vaan jossain ihan muualla.

Hulluilta Päiviltä ostan aina Filippa K:n puuvillaisia trikoopuseroita mallia perus. Niissä laatu on mahtava ja omistankin niitä erilaisilla hihanmitoilla useita. Näihin Filippan tuotteisiin luotan eikä pettymyksiä ole tullut kohdalle. Ison pettymyksen aiheuttivat kuitenkin sarjan organic cotton t-paidat, tai ainakin yksi niistä. Puserot ovat iholla pehmeitä ja siksi ostin niitä kerralla mustan ja valkoisen. Varsinkin valkoinen t-paita pääsi aluksi ahkeraan käyttöön. Ensimmäisessä (ohjeen mukaisessa) pesussa puseron sivusauma alkoi kiertää ja nyt parin pesun jälkeen pusero on niin kiero ettei sitä voi käyttää kuin villatakkien alla. Mustaa t-paitaa olen käyttänyt muutaman kerran mutta en ole uskaltanut vielä pestä sitä. Tympii valtavasti ajatus siitä, että satasen satsaus kahteen t-paitaan oli turha!

Ja vielä lopuksi sananen merinovillaisesta perusneuletakista jonka ostin itselleni parhaaksi ystäväksi useiksi vuosiksi. Ostin neuletakin käyttövaatteeksi ja alussa käytinkin sitä päivittäin. Muutaman viikon ahkeran käytön jälkeen huomasin yllätyksekseni että neuletakki oli jo aivan nyppyinen. Kaupungilla asioidessani kysäisin Filippaa myyvästä liikkeestä mitä neuleelle tulisi tehdä. Sain kehoituksen pestä neuletakki. Herkkien vaatteiden villapesuaine kuulema tekee villan pintaan kalvon joka pitää sen parempana eikä se nyppyynny niin helposti. Neuletakkia ostaessani minulle kuitenkin painotettiin toisessa liikkeessä ettei neuletta kannata pestä, tuulettaa vain.

Päätin kuitenkin koittaa toisaalla neuvottua pesuvinkkiä ja siitähän neuletakki innostui. Neule meni pesussa kamalan näköiseksi! Sen pinta muuttui rypyläseksi ja taskut kinnasivat. Neuleen silitys onneksi auttoi ja siloitti neuloksen pintaa, taskut kinnaavat edelleen. Takki on siis silityksen jälkeen taas käyttökelpoinen, tosin rehellisyyden nimissä sanottakoon, etten ole taskujen "vetämisen" vuoksi käyttänyt sitä kuukausi sitten tapahtuneen pesun jälkeen kertaakaan.. Se siitä ikuisesta ystävyydestä?

Että sellasia kokemuksia täällä viime aikoina.. Mitäs te sanotte?

Klassikko

tunnetila: kiintymys

Sain joulupukilta paljon kivoja lahjoja, mutta suosituimmaksi, ainakin käyttöasteeltaan, nousi heti Marimekon ihana Tasaraita-klassikko, Ilma-pusero. Rakastan puseron laatikkomaista muotoa, sen venemäistä pääntietä, 3/4 hihoja, musta-valkoista raitaa ja pehmeän puuvillan tuntua iholla. Laitoin puseron päälleni suoraan paketista jouluaattona ja olen näiden kolmen viikon (!!) aikana ottanut sen pois vain pakon edessä. Kai tämä täytyisi joskus pestäkin..

pusero Marimekko, housut MarcOPolo,
kotitossut Sonia Rykiel pour H&M

Parasta vaatteessa on kuitenkin sen ajattomuus ja ajankohtaisuus. Tulevaksi kevääksi ja kesäksi lähes kaikki merkit suoltavat ulos (ehkäpä Coco Chanelin innoittamana) raitapaitojaan. Marimekko on myynyt omia Tasaraitojaan vuodesta -68 asti hyvällä menestyksellä. Jos siis päätätte tänä keväänä hankkia oman raitapaitanne, niin harkitkaa Annika Rimalan kotimaista klassikkoa. Jos ette pidä 3/4 hihoista niin eipä hätää, Tasaraita-sarjasta löytyy useampi malli joista valita suosikkinsa. Minulle juuri tämä malli on se oikea!

Voi niitä aikoja...

tunnetila: ihana mainos

kuva

Mokkasaappaat

tunnetila: vihdoin!

90-luvun lopussa minulla oli vaalean beiget mokkasaappaat. Rakastin niitä valtavasti! Ne sopivat kauniisti kaiken kanssa mitä vaatekaapistani löytyi. Erityisesti tykkäsin käyttää niitä hameiden kaverina. Pitkät ja löysät, hyvin ohutta mokkaa olevat varret valuivat kauniisti ruttuun nilkkaan, mutta halutessani varret pysyivät myös ylhäällä sillä varsi istui pohkeeseeni kuin valettu. Eräänä kohtalokkaana päivänä käytin vaaleita mokkakenkiäni tummansinisten farkkujen kanssa. Jätin farkkujen lahkeet kengän päälle ja kuinka ollakaan, farkku värjäsi vaaleat kenkäni siniseksi. Teimme suutarin kanssa kaikkemme saadaksemme värin pois mutta mikään ei auttanut. Lopulta eräs pelastusyritykseni pilasi kengät lopullisesti. Voi että silloin harmitti!

Lopetin mokkakenkien käytön kokonaan tuon episodin jälkeen (yhtä tummanruskeaa pakkaskenkäparia lukuunottamatta). Vaikka mokkakengät ovat kauniita, ne ovat kuitenkin Suomen olosuhteissa hyvin hankalia hoitaa ja pitää kuosissaan. Silti olen kaikki nämä vuodet katsellut kenkäkauppojen saapasosastoja "sillä silmällä", haikein mielin, löytämättä kuitenkaan mitään kiinnostavaa. Luulin, ettei vanhojen saapasihanuuksieni korvaajia tule löytymään. Kunnes..

neuletakki Bershka, toppi Marimekko,
t-paita Filippa K, shortsit H&M Trend, saappaat Billi Bi

Palautellessani tekemiäni kurjia ale-ostoksia näin yllättäen saapashyllyssä jotain kaunista joka toi mieleeni mokkasaappaat kymmenen vuoden takaa. Pakkohan tämän päivän versioita oli kokeilla, vanhojen aikojen muistoksi! Saappaat tuntuivat jalassa mukavilta, "röntsähtivät" nilkkaan kivasti ja istuivat pohkeesta yhtä napakasti kuin vanhat ihastukseni. Voi tätä ilon päivää!

Saappaat ovat tummemmat kuin ensi-ihastukseni olivat, mutta pysynevät sitten pidempään myös parempina ja puhtaampina kuin edelliset versiot. (Kuvissa kenkien sävy on tummempi kuin luonnonvalossa.) Olen hyvin iloinen löydöstäni, ainoastaan yksi juttu mietityttää. Saappaat ovat merkkiä Billi Bi ja olivat mielestäni kalliit. En ole aiemmin omistanut ko. merkin kenkiä ja nyt haluaisinkin kuulla Teiltä mahdollisia käyttökokemuksia. Heitinkö rahani hukkaan vai teinkö laatuostoksen? Kengät on päältä ja sisältä mokkaa/nahkaa, pohjat kumia.

Voi olla että tulevana keväänä muut kenkäni kokevat inflaation käytön määrässä sillä olen niin järjettömän viehtynyt näistä saappaista. Näiden kanssa voisin jopa harkita käyttäväni sitä kukkamekkoa (jota minulla ei vielä ole) tai joitain muita kevyitä kesähepeniä. Nyt täytyy vain malttaa odottaa että lumet sulavat ja sen alta paljastuu kuiva asfaltti. Lumeen ja/tai loskaan en näitä kenkiäni vie pilaantumaan!

Järki hoi!

tunnetila: hämmentynyt mutta iloinen

Olen jo useampana päivänä käynyt joulunjälkeisissä alennusmyynneissä. Varsinkin tämän vuoden puolella into on ollut kova ja olenkin ravannut läpi kaikki ne liikkeet joissa olen aiemmin nähnyt jotain kivaa normaalihintaisena mutta jättänyt ne silloin ostorajoitteen vuoksi kauppaan. Lindexistä hain harmaan neuletakin, Objectilta luonnonvalkoisen tunikan, Marimekolta sukkahousut ja pitkävartiset villahanskat sekä KappAhlista kivasti laskeutuvan liivin. Olin innoissani, kannatti kärvistellä alennuksiin asti sillä löysin kaiken haluamani ja kaiken vieläpä edullisesti.

Ei haitannut vaikka neuletakin villa ja angora kutittivat liikaa, neuletakki oli silti kaunis ja klassinen. Objectin luonnonvalkoinen tunika taas oli muuten kiva mutta tylsän värinen (ja ehkä pikkuisen ahdas takamuksen kohdalta). No, ainahan sen voi värjätä (ja venyy varmasti käytössä). KappAhlin liiviä ei ollut koko Suomessa minulle oikeassa koossa mutta ei kai se laskeutuvassa liivissä haittaa jos se on vähän reilu..?

Siis mitä helkkaria?! Kotona katselin ostoksiani ja totesin olevani järjettömän typerä. Kärvistelin loppuvuodesta ostorajoitteeni kanssa ja jätin kauppaan vaikka mitä sata kertaa ihanampaa kuin nyt ostamani vaatteet. Kaikkia näitä olin katsellut jo aiemmin mutta jättänyt ne silloin hankkimatta ja tullut ilman niitä toimeen ihan hyvin. Miksi ostaisin ne nyt, paitsi siksi että saisin ne edullisesti?

Pari päivää pohdittuani pakkasin ostokseni kassiin ja palautin kaikki. (Paitsi Marimekon hanskat on jo käytössä, eikä Marimekolla ole edes aletuotteilla vaihto- tai palautusoikeutta. Miksei muuten ole kun lähes kaikkialla muualla on? Useissa paikoissa jopa 30 vrk.)

Vaatteita palautellessani päätin, että oli ale tai ei, ostan vain tuotteita jotka saavat sydämeni sykähtämään yhden ylimääräisen lyönnin. Ja niin taisi käydä tuolla palauttelureissulla siinä yhdessä kaupassa jonne muina miehinä poikkesin... Mutta se onkin jo ihan toinen tarina!

Onko teihin iskenyt alehulluus vai oletteko tehneet vain tarpeellisia ostoksia?

Turvavaate

tunnetila: tyytyväisyys

Viime vuosien aikana olen todennut, että tammikuun "nyt hitto alkaa uusi elämä!" tohkeilu jää paljon vähemmälle jos pukeutuu suosiolla joulun ja vuodenvaihteen jälkeen kaapuun. Kyllä se jouluvatsa siitä pikkuhiljaa normaaliksi tasoittuu kun elämä palaa takaisin uomilleen. Mikä tahansa löysä vaate käy mainiosti tähän kaapuilutarkoitukseen. Tärkeintä on ettei mikään purista eikä aiheuta silloin tällöin tulevaa joulunjälkeistä morkkista. (Järjetön ahmiminen ei tietenkään ole terveellistä enkä kehota ketään siihen. Pilke silmäkulmassa, okei?)

kaulaliina Only, pitkähihainen t-paita FilippaK, "kaapu" Sirup,
nahkapöksyt Jimmy Choo for H&M, kengät Vagabond

Itse verhouduin lauantaina Sirupin jättimäiseen ruutupaitaan jonka kaveriksi valitsin kontrastia tuomaan piukeat nahkapöksyt. (toim. huom. Kireät nahkikset eivät oikeastaan sovi kaapuiluun, mutta haluan käyttää niitä jatkuvasti.) Housut alkavat jo runsaan käytön jälkeen muotoutua päälleni "toiseksi ihoksi" ja pidän niistä ihan valtavasti. Paitsi pinkeiden housujen esiin tuomat treenatut pohkeet eivät kylläkään miellytä silmääni, joten olen käyttänyt nahkahousuja useammin saappaiden kuin nilkan paljastavien kenkien kanssa. Silloin pohkeiden muoto ja rimpulanilkat eivät vaivaa minua liikaa. Näin kuitenkin mentiin lauantaina.

Talvisten pakkassäiden myötä useissa blogeissa on esitelty keinoja taistella oikein pukeutumalla jäätävää säätä vastaan. Kommentoin mm. Ilonan blogikirjoitusta kerrospukeutumisesta sanoen, että epäilen minulle tulleen jo vaihdevuodet. En nimittäin ole tänä talvena palellut kertaakaan enkä ole edes lisännyt vaatekertaani sukka- saati välihousuja. Kirppikseltä parilla eurolla löytämäni duffeli on lämmin, ja paukkupakkasilla kaivan esiin vanhan untuvatakkini. Jalassa aidot australialaiset lammasfarmarirouvien UGGit ja UGGeissa paljaat varpaat. Päässä pipo ja huppu, kaulassa ohut kaulaliina kaulaa vasten ja paksumpi huivi takin päällä. Näillä on pärjätty ja takkien alla on saattanut olla vain pitkähihainen ohut t-paita.

Ainoastaan polvet ovat välillä palelleet tuossa varustuksessa. Enää eivät palele nekään, hankin nimittäin palelevien polvien parhaat ystävät: Ruskovillan luomu-merinovillaiset polvenlämmittimet. Parhautta! Kiitos vinkistä Rhia!

Täällä kuljetaan pakkasella nahkahousuissa ja polvenlämmittimissä. Kuinka siellä, joko saisi pakkaset riittää?

Sumusilmät

tunnetila: yllätys

Tiedoksi kaikille: smoky eyes look on kohta passé. Out. So last season. Auttamattomasti poissa muodista. Jaa miksikö? No siksi, että ajattelin itse opetella tekemään sen ja tulen aina järkyttävän jälkijunassa kaiken meikkaukseen liittyvän kanssa. Eli sitten kun opin tekemään sumuiset rajaukset silmiini tuo trendi on jo luultavasti väistynyt pois muodista. Odottakaa vaan.

En ole koskaan aiemmin edes omistanut kajal-kynää ja olen siinä uskossa että pienet tihrusilmäni näyttävät entistä sikkuraisemmilta mustan rajauksen kanssa. Silti ostin Elizabeth Ardenin Smoky Eyes Powder Pencilin kun löysin sen alennusmyynneistä heti joulun jälkeen. Pakko testata kun saa laatua edullisemmin.

Kynässä on siis tavallinen mutta hyvin pehmeä kajal-kärki ja kynän toisessa päässä on kumimainen pensseli jolla käsittääkseni pehmeä kajal-jälki levitetään sumuisempaan olomuotoon. Huh huh, nyt jo naurattaa ja hirvittää kun kuvittelen ensimmäisiä yrityksiäni tuon kynän kanssa. Toivottavasti en sohi itseäni silmään.. Kaikki vinkit onnistuneeseen sumukatseeseen otetaan vastaan!

Poimin mukaani myös toisen aletuotteen Ardenilta: Flawless Finish Maximum Coverage Concealerin. (Noi nimet, tiedän..) Hyvin levittyvällä tuotteella saa peitettyä näppärästi tummat silmänaluset sekä ihon pieniä virheitä. Eikä pitäisi kuulema kuivattaa ihoa. Saapa nähdä. Olen aina skeptinen noiden lupausten kanssa.

Olen nyt testannut "täsmäpeitevoidetta" pariin otteeseen ja pidän kovasti sen koostumuksesta. Itselleni sävy saisi olla näin talvella vähän vaaleampi. Kesällä kun saan kasvoilleni hieman päivetystä luulen, että tulen elämään symbioosissa tämän purnukan kanssa. Uskon, ettei mitään muuta meikkiä tarvita. Tässä uskossa ollaan kunnes toisin todistetaan!

Siinä viime vuoden viimeiset ale-ostokset kosmetiikan puolelta. Teittekö te hyviä kosmetiikkahankintoja liikkeiden ale-laareista? Ja hei oikeasti, jokainen vinkki sumusilmien aikaansaamiseksi on tällaiselle tumpelolle kullan arvoinen!

Synttärit

tunnetila: ihan hyvä fiilis, kaukokaipuusta huolimatta

Vietin toissa vuonna synttäreitäni New Yorkissa, viime vuonna Thaimaan Phuketissa. Tänä vuonna minun piti juhlia synttäreitäni Australiassa, tai tarkemmin ottaen Tasmaniassa, mutta reissasin viime vuonna niin paljon etten yksinkertaisesti jaksanut järjestää enää yhtään matkaa, varsinkaan noin kauas. Tänä vuonna tämä sankari siis maleksii kotona Helsingissä eikä juurikaan huvita juhlia. Onneksi sentään on kunnolla talvista ja pakkanen paukkuu, loskassa tympisi vielä piirun verran enemmän. Ihana perheeni kuitenkin jaksaa piristää kaukokaipuuta potevaa, ja alati enemmän ryppyjä kasvoilleen saavaa päivänsankaritarta, ja he lahjoivatkin minua jo ihan mahtavilla jutuilla.

Vanhemmiltani sain lahjaksi D&G:n tuoksupakkauksen josta löytyy pienessä koossa jokaista sarjan parfyymia: 1 le Bateleur, 3 l'Imperatrice, 6 l'Amoureux, 10 la Roue de la Fortune ja 18 la Lune. Kerrankin löytyi tuoksusarja jonka jokainen tuoksu viehättää. Tuoksuja voi myös sekoittaa keskenään jolloin "ei niin kivasta" tuoksusta saa jotain uutta ja hyvällä tuurilla jopa entistä parempaa. Ihana sarja! Jo pelkkä pakkauksen ulkonäkö miellyttää silmääni valtavasti.

Siskoltani sain lahjaksi Paola Suhosen suunnitteleman Dear-heijastimen. Siskoni on monissa asioissa ihanan ehdoton. Hän ei juurikaan pidä Paola Suhosen suunnittelemista jutuista, mutta tämä heijastin on "hienointa mitä Paola on koskaan tehnyt", siksi siis sain sen. Ja kyllä, heijastin on myös minun mielestäni hyvin sievä. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla!

Kunnollisesta talvesta (=pakkasesta ja lumesta) on päästävä edes vähän nauttimaan kun kerran kotona ollaan, joten viimeistään iltapäivällä kaivaudun untuvatakkini syövereihin ja lähden kävelylle. Ja että kaukokaipuuni saisi myös hiukan tyydytystä taidan suunnata kävelylenkkini lähimpään thaimaalaiseen ravintolaan. Ulkona paukkuva pakkanen ja lautasella tulista curryä. Tuota ihanaa yhdistelmää ei lämpimissä maissa voi koskaan kokea. On sittenkin ihan kiva olla tällä hetkellä Suomessa!