perjantai 30. tammikuuta 2009

Odotus tuntui ikuisuudelta

tunnetila: iso ilo

Vihdoin! Vihdoin koitti se päivä, kun sain noutaa postista paketin jonka sisältö tulee ilahduttamaan jokaista aamuani ja iltaani, taas niin kauan kuin sitä kestää... Kerroin ensimmäisen kerran täällä, etten meinaa tulla toimeen ilman vuosien lemppari ihonhoitotuotettani, EA:n herkän ihon puhdistusvaahtoa. Ja taas täällä marmatin lisää samasta asiasta. Tuotteen myynti lopetettiin hetkeksi ja sitä päätettiin "parannella". En tiedä kuinka täydellistä voi enää parantaa, yleensä kaikenlainen hyvän sorkkiminen tuppaa ainoastaan pahentamaan tilannetta. No, joka tapauksessa en ole löytänyt vastaavaa tuotetta johon olisin ollut lainkaan tyytyväinen; toiset ovat kuivattaneet ihoa liikaa, toiset saavat pelkällä olemassaolollaan aikaan migreenin.

Olen satunnaisesti (puolitoista vuotta minkä tuotteen tuunaus kesti) Googlaillut ja hakenut tuotehaulla puhdistusainetta ympäri maailmaa ja viime viikolla tärppäsi! Tuote löytyi Jenkeistä, FragranceNet.comista ja vielä hyvin edullisesti. Jei! Myös saman sarjan kasvovesi on minulla lopussa, joten sellainen pistettiin samaan pakettiin. Ja ei kahta ilman kolmatta, klikkasin settiin mukaan myös rauhoittavan kasvovoiteen.


Olen taas niin pöhkö ja niin innoissani, etten malta odottaa iltaa ja kasvojen puhdistusta. Kaiken lisäksi meille on tulossa illalla vieraita, joten joudun odottamaan vielä useita tunteja päästäkseni testaamaan onko täydellisestä tuotteesta tullut entistä parempi (onko se mahdollista?) vai ovatko tuotekehitysinsinöörit menneet metsään pahemman kerran. Purkit ovat muuten tismalleen samanlaiset kuin ennenkin. Onkohan näille sittenkään tehty mitään, onko nettikauppa sittenkin vain löytänyt jostain satunnaisen erän vanhaa sarjaa?? Oli miten oli, olen iloinen että löysin taas suosikkituotteitani!

Vielä muutama testitulos. Minulla oli reissussa mukana matkakokoisia tuotteita niin luottotuotteistani kuin myös uusia tuttavuuksia testimielessä. Testattavana oli Cliniquen herkän ihon kasvovesi, All About Eyes silmänympärysvoiteesta uusi, rasvaisempi versio sekä saman sarjan voidemainen puhdistusaine. Voidemainen puhdistusaine oli tehokas, puhdisti siis hyvin, levittyi helposti ja oli helppo pestä pois. Kasvovesi oli sellaista myrkkyä että jo purkista ulos lehahtava alkoholin tujaus tappoi bakteerit koko kylpyhuoneesta. Ihonkin se puhdisti niin tehokkaasti että luulin välillä koko päälimmäisen ihokerroksen lähtevän vanulappuun. Hui, tätä tuotetta en herkkäihoisena tule käyttämään luultavasti enää koskaan. All About Eyes oli ihan jees, kosteutti kivasti ja viilensi ihoa, mutta siis vain ihan jees. En yhdy tuotteen maasta taivaaseen hehkuttajiin.

On jännää miten eri ihmiset ja erilaiset ihot reagoivat eri tuotteisiin. Kanssabloggarini Bea (joka muuten juuri osti ehkä maailman kauneimman takin) kun juurikin ylistää yllä mainitsemiani Cliniquen tuotteita ja oli hamstrannut niitä omalla reissullaan. Mutta onneksi meille kaikille tehdään juuri ihollemme sopivia tuotteita. Herkkis mikä herkkis, minkä sitä iholleen ja mieltymyksilleen voi. Eikä muuten edes tarvitsekaan voida. Siispä muistutan jälleen, että testailuni eivät ole absoluuttisia totuuksia "tuote on hyvä/huono", vaan ihan vain omia mielipiteitäni.

Ja vielä pikku juttu tähän loppuun. Esitin täällä kysymyksen: mikä otukselle nimeksi? Kivoja vaihtoehtoja tarjottiin mutta en vielä oikein osaa päättää... Tällä hetkellä kisaa johtaa La Primaveran ehdottama Albert, mutta kun otus on kuitenkin mielestäni tyttö on oikeus ja kohtuus etten nimeä häntä Albertiksi. Eli jos odottelen vielä tämän viikon sunnuntai-iltaan (klo 20.00) ja päätän nimen siihen mennessä tulleiden ehdotusten pohjalta. (Nimiehdotuksia voi jättää tämän postauksen kommenttilootaan.) Voittaja saa palkinnokseen Marc by Marc Jacobsin huulipunakynän (näyttää huulipunalta mutta tadaa, onkin kynä). Kynä mahtuu näppärästi pieneenkin laukkuun ja on vielä hauskan näköinenkin!

torstai 29. tammikuuta 2009

AA-fanitusta

tunnetila: kiire

Huoh! Eilen ja tänään on ollut taas sellainen kiire paikasta toiseen ettei ole kissaa ehtinyt sanoa. Eikä kaikki siirtymät ole menneet ihan putkeen. Mm. töistä pumppiin juostessani myöhästyin 3 minuuttia, salin ovet oli siis suljettu ja jouduin tekemään tyhmän salitreenin pumpin sijaan. Eilen myöhästyin myös vähän kahdesta sovitusta tapaamisesta, onneksi kumpikaan treffikavereistani ei ole helposti malttinsa menettävää tyyppiä (ja toinen heistä oli itsekin myöhässä). Mutta silti, inhoan olla myöhässä ja olen aina paikalla mielummin liian aikaisin kuin liian myöhään.

Mutta tässä pitkästä aikaa kuva päivän asusta. Asussa neuletakki CCDK (edessä pikku taskut ja itse tuunattu hakaneulakiinnitys), villamekko Colour-Eighteen (ostettu Thaimaasta, ei muuta tietoa tuosta merkistä kuin että kivoja juttuja ja hyvin kohtuuhintaisia), alusmekko Selected Femme, paksut villalegginsit Lindex, ratsastussaappaat Ennio Shoes. Mustaa kerrospukeutumista josta ei saa kuvissa mitään selvää. :)


Piipahdin eilen kaiken kiireen keskellä Antti Asplundin alessa. Hipsin ulos liikkeestä kassillinen vaatteita mukanani, tuli taas käytyä kylässä menestyksekkäästi. Kaikkia ostoksiani en voi nyt näyttää, sillä jätin yhden hameen ateljeehen pienennettäväksi. Ajattelin kuitenkin esitellä kivan ja uniikin jutun joka saa jo odottamaan kovasti tulevaa kesää ja lämpimiä kesäpäiviä. (Tuleehan niitä tulevana kesänä, tuleehan?!) Mekon kautta saatte myös pienen vilahduksen Antin tulevasta kevät/kesä (S/S09) Grove mallistosta. Tämä mekko tosin on mallikappale eikä tismalleen samanlaisia ole käsittääkseni myyntiin tulossa. Mutta jos tykkäätte tästä niin pidätte varmasti myös myyntiin tulevista jutuista!

Mekko koostuu kolmesta elementistä: alimmaisena kapea mekko johon on käsin maalattu mustia "raitoja", kuvioinnissa haettu koivunrunkomaista tekstuuria (jossa mielestäni onnistuttu loistavasti!). Kapean mekon päällä on valkoinen harsomainen kangas ja mekon pitää yllä paksuhko punottu naru jonka saa sidottua usealla eri tavalla. Hieman köysimäisestä narusta voi tehdä asulle olkaimet (kuten kuvassa), tai narun voi laittaa myös niskan taakse halter neck-tyyliin. (Kuvien kiiltonahkaballeriinat Marc by Marc Jacobs.)

Naru on pitkä, joten sen voi myös halutessaan sitoa lisäksi vyötärölle ja mekkoon saa näin hieman eri fiiliksen. (Pahoittelen, kuvassa naru vinossa, ymärrätte kuitenkin mitä viritelmällä haen.)

Viimeisessä kuvassa nostin mekon lantion kohdalta hieman pussille ja vedin alimmaista mekkoa vähän päällikerrosta ylemmäs. Mekko on sitaistu tähän muotoon vyöllä ja nyt mekko vaikuttaa kevyemmältä ja sopivan rennolta vaikka rannalle! Ihanaa monikäyttöisyyttä!

Kesä tuntuu olevan vielä valitettavan kaukana, joten testasin muuntautuuko kesäunelma keväisempiin sukkahousu-fiiliksiin. Ja miksipä ei?! Asussa mukana päivän asussakin tänään nähty CCDK:n villatakki, mustat sukkahousut ja Minna Parikan Elainet. Nuo kengät jalassa tuntuu aina ihan hirvittävän aikuiselta. Mistä ihmeestä se voi johtua?

Tällaista tänään. Heh, toivottavasti Antti ei hermostu kun vääntelen hänen luomuksiaan ihan miten sattuu.. Itse tykkään vaatteista joihin saa pienilläkin jutuilla eri fiiliksen ja tähän hommaan Asplundin mekko on juuri omiaan!


maanantai 26. tammikuuta 2009

Jotain minusta

tunnetila: taas väsyttää

Sain Oceanilta haasteen, kiitos!

Säännöt:
Link to the person who tagged you.
Post the rules on your blog.
Write six random things about yourself.
Tag six people at the end of your post and link to them.
Let each person know they've been tagged and leave a comment on their blog.
Let the tagger know when your entry is up.
***************************************
1.
Yksi ammateistani on pukuompelija (siitä johtunee fanaattinen suhtautumiseni laadukkaisiin materiaaleihin ja kiinnostukseni kotimaiseen tuotantoon). Tosin en ole tehnyt pukuompelijan työtä päivääkään, mutta lukion jälkeen ja ennen nykyiseen työhöni johtaneita opintoja kävin ammattikoulussa pukuompelijalinjan. Ompelen nykyään itselleni vaatteita ihan liian harvoin vaikka kaapista löytyy niin ompelukone kuin saumurikin. Ehkäpä tänä vuonna innostun kun uuden vuoden lupaukseni excelit paukkuu yli jo alkuvuodesta. Ostaa ei saa, itse tehdyt on ihan eri juttu.. ;)


2.
Minulla ei ole ajokorttia ja olen kerran menettänyt sen vuoksi (silloisten) unelmieni työpaikan. Sen kerran kortittomuus harmitti, muuten pidän kortittomuutta ekotekona ja olen sitä ylpeä.
3.
Minulla on ollut yli 200 Barbie-nukkea.


4.
Pidin ennen bloggareita hyvin itsekeskeisinä. Kuvittelin, että blogeja pitävät ihmiset pitävät itseään muita parempina ja haluavat blogeissaan ilmaista kaikille mielipiteitään ja omaa erinomaisuuttaan. Olla aina jotain mieltä, palavasti. Sitten törmäsin Nelliinan blogiin ja huomasin, että blogata voi myös hauskasti, rennolla otteella eikä bloggaajalla tarvitse olla postauksissaan haudanvakavia aiheita eikä jokaisesta kirjoittamastaan jutusta tarvitse saada aikaan hillitöntä keskustelua tai väittelyitä. Ihanaa, blogata voi siis myös hömpästä, kivoista asioista. Ihanaa vastapainoa ja aivojen lepuuttamista arkiselle puurtamiselle! Siitä se ajatus sitten lähti...

5.
Olen ollut Sveitsissä vaihto-oppilaana. Vaihtariaika oli mahtava, vaikkakin kaikki kurssit (yhtä lukuunottamatta) pidettiin saksaksi. Kouluun hakiessa minulle kerrottiin mahdollisuudesta opiskella myös englanniksi ja siksi uskalsin valita koulun Sveitsistä. Olin onneksi opiskellut saksaa ennen vaihtoon lähtöäni ja selvisin kuin selvisinkin vaihto-ajasta hyvin arvosanoin. Kaiken saksan olen kuitenkin jo unohtanut enkä usko että enää selviäisin jos joutuisin saman urakan eteen. Tosin en varmaan pääsisi enää yo-kirjoituksistakaan läpi.. Huh huh!

6.
Tykkään eläimistä yli kaiken. Kadulla en voi vastustaa suloisia koiria, luppakorvaiset kanit saavat sydämeni sykkyrälle, marsujen valloittavuudesta ja apinoiden hauskuudesta puhumattakaan. Minulla ei kuitenkaan ole koskaan ollut omaa lemmikkiä. Lapsuudenkodissani meillä on lähes aina ollut koiria ja siskollani myös muita eläimiä, mutta itse en ole koskaan uskaltanut/halunnut ottaa vastuuta pienistä olioista. Ajattelen, etten osaisi hoitaa niitä tarpeeksi hyvin.

***************************************

Kuvissa olen ystävän kanssa syömässä Kampissa, italialaisessa Il Duettossa

lauantai 24. tammikuuta 2009

Ne meni jalkaan!

tunnetila: parempi mieli

Ihan ensin kiitos kaikille viime postaukseeni kommentoineelle! Olette tosi kivoja ja minusta on mukavaa kirjoittaa höpötyksiäni Juuri Teille! Pyydän kaikilta anteeksi kiukutteluani! *ottaa kasvoilleen samanlaisen ilmeen mikä Shrekissä esiintyvällä Saapasjalkakissalla on "tietyissä tilanteissa"*

Viime postausta kirjoittaessa väsytti, turhautti ja kiukutti, mutta nyt tuntuu jo paremmalta. Johtuiskohan siitä, että kävin eilen ostoksilla.. :)

Arvatkaa mitä täti osti?! Mustanharmaat farkkuleggarit! Jee! Jo kesällä halusin monikäyttöiset farkkulegginsit omaan vaatekaappiini mutta silloin kävi huonosti. Normaali kokoni jäi jumiin pohkeisiin, isompi koko ei meinannut mennä päälle sekään ja suurin koko pyörikin sitten päällä. Harmitti, mutta päätin sitten ettei farkkulegginsit ole minua varten ja unohdin koko jutun. Viime viikolla kuitenkin kaipuu legginseihin palasi kun löysin pitkään etsimäni ratsastussaappaat. Olen käyttänyt saappaita ostopäivästä lähtien joka päivä ja pitänyt niitä sukkahousujen ja hameiden kanssa. Halusin kuitenkin housut joiden lahkeet mahtuvat kireiden varsien sisään. Niinpä marssin Stockalle, siellä Vilan osastolle ja siellä päättäväisenä sovituskoppiin legginseistä oman kokoni kanssa. Päätin saada oman kokoni jalkaan silläkin uhalla että kynnet katkeavat ja housut repeävät. Ja kas, vedin housut jalkaani ja nehän menivät hyvin! Ja ei, en todellakaan ole laihtunut vaan malli on tainnut muuttua minulle mukavampaan suuntaan. Hyvä!

Kohta olen lähdössä taas istumaan useampaan leffanäytökseen peräkkäin, joten mukavia vaatteita tarvittiin päälle. Farkkulegginsit (Vila) ovat yllättävän mukavat ja joustavat, joten ne päätyivät jalkaani. Ja myös ihan siitä ilosta, että minulla on nyt farkkuleggarit. *tuulettaa iloisesti* Kaverina t-paita Calvin Klein, kashmirneule Gant, kello DKNY, laukku (jossa edelleen liian lyhyt hihna mutten ole ehtinyt suutarille) bsc leather, saappaat Ennio Shoes.


Eilen kun näytösten väliin jäi puolitoista tuntia luppoaikaa, luurailin kaupungilla katsastamassa vaateliikkeiden viimeisiä alelaareja. Pari löytöä tuli tehtyä, esim. juurikin yläkuvan ihanan pehmeä neule. Tänään tiedossa dokkareiden välillä samanhenkistä lorvailua, saas nähdä selviänkö odotustauosta kunnialla vai tulenko taas kotiin vaatekassien kanssa? No, vaatteiden osto on tässä vaiheessa vuotta hyvillä alennuksilla ihan ok, mutta kenkäkauppoihin en saa mennä. En, vaikka mikä olisi!

torstai 22. tammikuuta 2009

DocPoint

tunnetila: väsymys

Koska kukaan (paitsi ihana Anniina), ei vaivautunut kommentoimaan suurella vaivalla lomakuvista kaivamiani ja surkeasti Photarissa retusoimiani reissukuvia, en minäkään nyt vaivaudu teille suurempia kirjoittelemaan. Kyllä, olen loukkaantunut, mutta oikeasti olen juuri nyt vielä enemmän kiireinen ja hyvin väsynyt.

Olen istunut ja tulen istumaan koko viikon kaikki illat työpäivän jälkeen leffassa dokkareita katsellen. Helsingissä on parhaillaan menossa nyt kahdeksatta kertaa järjestettävä dokumenttifestari DocPoint. Suosittelen muillekin. Kaikki siis kilvan lippuja hankkimaan, moniin viikonlopun näytöksiin pitäisi olla vielä lippuja jäljellä. Ja jos sinulla on aikaa vain yhdelle, niin katso tämä: Waltz with Bashir sunnuntaina 25.1. klo 19.15 Bristolissa. Todella upeasti toteutettu dokkari!

Ja ettei viesti jäisi täysin ilman kuvia, esittelen teille uuden kaverini. Juhlimme Thaimaassa synttäreitäni viettämällä iltaa Phuket Fantasea -elämyspuistossa. Puistossa on mm. teatteri, jossa esitetään Bollywood-henkistä musiikkishowta Kamalan historiasta (spektaakkeli on toteutettu yli 200 esiintyjän voimin), maailman suurin seisovapöytä (mahtuu yhtä aikaa 4000 ruokailijaa), paljon Thai-tuotteita myyviä liikkeitä sekä erilaisia elämyskojuja. Elämyskojuissa voi haastaa itsensä esimerkiksi heittämällä rengasta keilojen ympärille, kaatamalla pallolla tölkkipyramideja tai ampumalla pistoolilla tauluun, mielellään tietysti lähelle kymppiä.

Itse innostuin tikanheitosta. Tehtävänanto kuului seuraavasti: saat 4 tikkaa, niillä täytyy saada puhkaistua ilmapalloja. Kolmella puhkaistulla pallolla saat pienen palkinnon, neljällä puhkaisulla voitat pääpalkinnon. Kaiket kesät lapsuudessa tikkaa viskelleenä tehtävä oli helppo. Neljä tikkaa, neljä puhkaistua palloa. Pääpalkinnot olivat kuitenkin niin suuria pehmo-otuksia etten viitsinyt lähteä sellaista kotiin raahaamaan. Valitsin siis itselleni tämän kaverin, jolla ei ole muuten vielä nimeä. Nimiehdotuksia otetaan vastaan. Parhaan nimen keksijälle luvassa pieni palkinto!

tiistai 20. tammikuuta 2009

Thaimaa: Matkaeleganssia

tunnetila: pakoa arjesta

Tällä reissulla kanssaihmiseni pääsivät nauttimaan todellisesta matkaeleganssistani! Kaivoin nimittäin matkalle mukaan kaapin perukoilta kaikkein vanhimmat, kauhtuneimmat ja jopa reikäisimmät kevyet kesävaatteeni. Ajattelin, että voin jättää jokaisen vaatteen hotellille jos löydän paljon uutta kivaa matkalaukun täytettä. Ja näin kävi nahkasandaaleilleni, ne joutuivat matkan puolivälissä roskikseen kun pohja lähti toisesta kengästä irti. Kaikki muut, reikäisetkin, vaatteet tulivat kuitenkin pesulan raikkaina mukanani Suomeen ja päätyivät kesävaatelaatikkoon odottamaan seuraavia "viimeisiä matkojaan".

Matkaeleganssin esittelypostauksen tekeminen on yllättävän vaikeaa, sillä reissussa kuvaajana toiminut mieheni oli huomattavasti kiinnostuneempi kaikesta muusta kuin siitä mitä minulla oli reissussa päällä. (Yllätys..) Muutama asukuva kuitenkin löytyi ja nämä kuvat antavat jo osviittaa pukeutumisestani.

Ensimmäisessä kuvassa juhlimme vuoden vaihtumista. "Happy New Year 2552!!!" Päällä joskus 90-luvulla ostettu Panos Emporion silkkitoppi ja Piecesin helminauha (ja mustat caprit jalassa). Toppi koostuu monesta eri silkkikerroksesta ja juuri samanlaisia on alkanut näkyä taas catwalkeilla. Toppi ihastutti myös thaimaalaisia vaateliikkeiden myyjiä jotka kilvan kyselivät mistä olen topin hankkinut. Hi hii, matkaeleganssi kaapin pohjalta on jälleen muotia!



Seuraavassa kuvassa olemme vierailulla keskelle merta, paalujen päälle rakennetussa muslimikylässä. Kylään on muodostunut oma, täysin toimiva yhteisönsä. Kylässä asuu 2000 ihmistä ja siellä on mm. koulu ja moskeija. Lääkäri käy kylässä kerran viikossa ja poliisia ei kuulema tarvita. Kaikki elävät sulassa sovussa. Kuvan otto hetkellä olin kaikessa rauhassa tekemässä tuliaisostoksia ystävälleni paikallisessa basaarissa kun nainen tuli paikalle apinan kanssa ja vaippapöksyinen kaveri hyppäsi syliini. Apinat tulivat reissulla muutenkin tutuiksi ja MINÄ HALUAN OMAN APINAN!!! Päällä reissusta ostetut musta-valkoiset bikinit, iäisyysvanha valkoinen puuvillamekko (Ellos) sekä Marimekon reissulaukku ja Nanson kännykkäpussi jossa ei kännykkää vaan rahaa ja huulirasva.


Ainoassa beachilla otetussa kuvassa (tai no, makoilukuvia löytyi mutta niissä oli asuna vain bikinit eli ne kuvat jäävät vain omiin arkistoihin yleisen hyvän vuoksi) päällä samat reissubiksut, musta Mangon painijatoppi ja harmaat Mexxin minimittaiset collegeshortsit. Ja voih miten valkoinen iho! Usein kun menin hierontoihin tai muihin hoitoihin henkilökunnan edustajat tulivat silittelemään ihoani ja vertasivat omia käsivarsiaan käsivarsiini. "Oi miten ihanan vaalea sinä olet! Olen aina toivonut olevani noin vaalea, se on kauneinta mitä tiedän!" Just! Minä taas ihailin heidän upeaa väriään ja masentuneena tuijotin omaa kalpeuttani. Olen Suomen mittapuullakin niin vaaleaihoinen, että jotkut kutsuvat minua lempinimellä Lumikki tummien hiusten ja vaalean ihon yhdistelmän vuoksi. (Kuva Monkey Beachilta apinapuun alta.)



Alla olevassa kuvassa olen Apinatemppelissä jossa täytyi peittää olkapäät ja polvet. Niinpä verhouduin kokonaan valkoiseen mukavuuteen. Alimmaisena valkoinen puuvillamekko (Ellos), päällä pussihihainen puuvillapaitis (B Young) ja jalassa pellavahousut (H&M) ja Marimekon läpsyt. Asu oli ihana kovassa helteessä. Ei liian kuuma, mutta peitti hyvin vaalean ihoni ja säästyin palamiselta. Tosin käytin myös koko reissun ajan suojakerrointa 30, sillä on myös osuutta palamattomuuteen.

Temppelillä oli myös espanjalaisia turisteja ja ihmettelin, kun yksi turisteista halusi väkisin valokuvaan kanssani. Nainen tuli oikein lähelle ja kietoi kuvauksen ajaksi kätensä vyötäisilleni. Ihmettelin, mutta suostuin kuitenkin kuvaan. Jälkeenpäin sain kuulla, että Thaimaassa nunnat pukeutuvat kokovalkoiseen ja kun oltiin temppelissä jossa oli jo munkkeja, niin luulikohan rouva päässeensä kuvaan thaimaalaisen nunnan kanssa?! Hih! Tosin nunnat, kuten munkitkin ovat kaljuja, mutta se ei tainnut tässä tilanteessa tahtia haitata.


Seuraavassa kuvassa olen Bangkokissa, Grande Palacen temppelialueella. Täällä oli myös peitettävä olkapäät ja polvet. Päivä oli niin helteinen, että otin minihameen ja hihattoman topin lisäksi mukaani legginsit polvia peittämään ja suuren huivin hartioille. Kävi kuitenkin ilmi, että legginsit on EHDOTTOMASTI KIELLETTY, ja että huivi ei riitä olkapäiden peitoksi. Niinpä sain lainaksi (järkyttävän kamalan ja uskomattoman hiostavan) lyhythihaisen paitapuseron ja kun otin legginsit pois pääsin alueelle minihameessakin. Mikähän tolkku tuossa sitten oli?? Miehillä polvien peittäminen oli tarkempaa ja mieheni, jonka resufarkut olivat juuri polven kohdalta revitty, sai ylleen ihanan vihreät pellavahousut. Oltiin upea näky! Muuten asuni: toppi Ellos, hame Marimekko, laukku Marimekko ja kengät Bronx.


Viimeinen kuva on hieman turha, sillä siinä päälläni on sama paitis ja samat pellavahousut kuin edellä, mutta tässä kuvassa näkyy hieman auringolta loistavasti suojannut lierihattuni jonka myös jätin hotellille. Hattu oli olkea ja oli mennyt meriveden, hiekan ja aurinkorasvan kanssa lutratessani aika huonoon kuntoon jo parissa viikossa. Menossa mukana myös hieman kosteutta pitävä Marc by Marc Jacobsin kassi sekä Marimekon läpsyt. Kuvassa olen pitkähäntäveneessä (long tail boat) ja olemme menossa snorklaamaan Banana Rock Beachin suuntaan korallien ja värikkäitten kalaparvien keskelle. Voi luoja mikä merenalainen maailma tuolla onkaan. Huh huh!


Kuvista muuten huomaa, että aina kun olimme retkillä tai merellä, suojasin itseni valkoisilla vaatteilla. Muutoin, esim. iltaisin kun kävimme illallisella tai juhlimme synttäreitäni (jotka olivat matkan aikana), päälläni oli turvallista mustaa. :) Vaikka siis ollaan värien yltäkylläisyyden keskellä missä maailman kolkassa tahansa, omat luottovärit toimivat myös siellä ja saavat olon tuntumaan turvalliselta ja mukavalta.

maanantai 19. tammikuuta 2009

Thaimaa: Greyhoundin pussukka

tunnetila: järjetön into pienen asian takia

Kuten jo aiemmassa postauksessani mainitsin, löysin Bangkokista, Siam Paragon kauppakeskuksen Greyhoundista, koko Thaimaan reissun ihanimman jutun: mustan nahkaisen pikkulaukun joka koostuu yhdestä isosta ja kahdesta pienemmästä pussukasta.


Pussit ovat kiinni toisissaan neppareilla ja ne saa halutessaan kätevästi irti. Pussukka pääsi heti reissussa käyttöön. Isoimpaan osaan laitoin kartat ja esitteitä eri nähtävyyksistä, keskikokoisessa pussissa oli passi ja muita tarpeellisia papereita ja pienimmässä pussissa kulki mukana rahat ja kortit. Kun lähdimme hotellilta ulos niin, etten tarvinnut mukaani kuin rahaa, irroitin clutchista mukaani vain pienimmän pussin ja jätin muut tavarat tallelokeroon. Oikeasti maailman kätevintä!!


Ihan täydellinen löytö järjestelmällisyyttä ja erilaisia käteviä säilytysjärjestelmiä rakastavalle!

Tein reissussa muutenkin pari pakollista hankintaa, esim. ostin vihdoin, vuosien kakomisen jälkeen ne nuden väriset alusvaatteet. Alusvaatteet on tosin pitsiä, joten läpinäkyvyydestä saattaa tulla ongelmia.. Noh, joka tapauksessa sain nyt hankinnan tehtyä kun Calvin Kleinin liikkeessä oli paljon kivoja juttuja alennettuun hintaan.


Ostin myös pitkään hakemani (miksi mä aina joudun etsimään kaikkea monta vuotta, miksen löydä koskaan mitään haluamaani heti, kysyn vaan?!) nahkaisen, hieman pussimaisen laukun jonka saa heitettyä olalta vartalon yli toiselle puolelle. En osaa yhtään käyttää laukkuja jotka vain roikkuvat olalla. Laukussa täytyy olla pitkä hihna joka menee vartalon yli. No okei, ei tässäkään tuo hihna ole ihan tarpeeksi pitkä, mutta teetän suutarilla siihen heti ensi viikolla pidemmän. Laukku ajaa varmasti asiansa ennen kuin Balenciagalla ymmärtävät tehdä tarvittavat muutokset unelmieni laukkuun. Mikä siinä täydellisen laukun tekemisessä on niin vaikeaa?! Luulisi maailman huipputalojen onnistuvan. Tai sitten mä vaan aina haluan mahdotonta...


Onko teillä jotain juttuja, kuten minulla esim. duffelitakki, nilkkurit, ratsastussaappaat, nudet alusvaatteet tai olan yli laitettava nahkalaukku, joita olette metsästäneet jo vuosia, vai löydättekö haluamanne helposti, tai tiedätte tarpeenne vasta kun näette kivan jutun kaupassa?

lauantai 17. tammikuuta 2009

2008 vs. 2009

tunnetila: hätääntynyt

Muistatte varmaan, kun täällä tein lupauksen alkeneelle vuodelle. Keräsin vuoden 2008 aikana kaikki tekemäni vaate- (ei sis. alusvaatteita), kenkä- ja laukkuostokset taulukkoon jonka lukitsin 31.12.2008. Laskin määrät yhteen ja päätin, etten vuonna 2009 saa ostaa kuin puolet edellisen vuoden ostosmäärästä. Tässä tulos:
Pyöristykset listassa ylöspäin, yllätys yllätys..

Tänään, 17.1.09 saldoni näyttää muuten hyvältä (reissussa tuli osteltua yllättävän vähän vaatteita), mutta kenkien suhteen alan olla jo nyt hädissäni. Tätä vuotta on kulunut vasta muutama viikko ja olen ostanut jo kolmet kengät. Auts auts! Tulevasta vuodesta on tulossa tätä tahtia hyvin hyvin ankea.

Thaimaasta, halpojen muovikenkien luvatusta maasta en ostanut kuin yhdet kengät. Ja nekin pakon sanelemana. Ikisuosikkisandaalini vetelivät viimeisiään jo viime kesänä mutta rohkeasti otin ne vielä mukaan viimeiselle matkalleen. Puolivälissä lomaa toisen kengän pohja irtosi jo niin pahasti ettei mitään ollut enää tehtävissä ja nahkasandaalien viimeinen leposija on Kamala Beach Hotellin roskis Phuketissa. RIP my dearest shoes ever! Tilalle oli sitten saatava uudet mukavuuskengät ja kuinka ollakaan, ainut kenkäostos koko reissulla oli Naturalizerin nahkaiset terveyssandaalit. Wohoo, mikä mahtava saalis! Tosin kengät on mukavat jalassa ja tulevat kestämään käytössä vuosia, joten mitä sitä muuta kengiltä toivoisi? No tietty huumaavaa ulkonäköä mutta jossain kohtaa on tingittävä. Eikä nuo terveyssandaaleiksi mitkään ihan kaameat ole, vai?! Metallilaatat tuovat kenkiin vähän särmää.



Muita kenkäostoksia alkaneelle vuodelle on tullut tehtyä ihan täältä Suomen kamaralta. Vuosikausia käynnissä ollut sirojen, (edes kohtuu) mukavien ja laadukkaiden nilkkureiden etsintä on nyt ohi. Ja mistäpä muualtakaan kengät kävin noutamassa kuin Minna Parikalta. Viimeksi kun menin liikkeeseen ostaakseni nämä Elainet, tulin kaupasta Heidi-saappaiden kanssa. Tällä kertaa selvisin ulos liikkeestä oikean kenkäparin kanssa. Hyvin tehty, Nina! Nämä ovat nyt ulkonäöltään ensimmäiset oikeasti aikuismaiset kenkäni. Hui! En ole koskaan voinut sietää nilkkureita, mutta tarve on yltynyt jo niin vakavaksi etä hankinta oli pakko tehdä. Ja johan helpotti!



Vielä yksi pari kenkiä tuli ostettua menneellä viikolla. Perus ratsastussaappaat on muodissa aina ja ikuisesti, silti olen etsinyt omaa täydellistä pariani jo liian kauan. Halusin napakan varren ja vähän normaalia enemmän kantaa ja tuntui, ettei näitä speksejä täyttänyt mikään eteeni kannettu pari. Paitsi nyt. Lui&Lei Shoes ilmoitti isoja ale-prosentteja ja edullisten hintojen innoittamana marssin liikkeeseen. Siellä tämä italialainen nahkasaapaspari, merkkiä Ennio Shoes, minua odottikin, edessään lappu -50%. Sappaiden ovh. oli 215€ joten sain vähän yli satasella hyvät ikuisuuskengät. Hip hei!

Vuonna 2009 saan siis ostaa enää 4 kenkäparia. Ou mai, en tule mitenkään selviämään tästä haasteesta kunnialla. Mutta nyt tekemäni hankinnat oli ihan must-juttuja, joten ihan oikeutetusti hain ne nyt kaappiini. Tsempata täytyy silti jatkossa hurjasti. Wish me luck!
Ps. Mikä näitä Bloggerin rivivälejä vaivaa??!! Ahdistavaa!

perjantai 16. tammikuuta 2009

Thaimaa: Tiesitkö, että..

tunnetila: yllättävän hyvä fiilis..

Tiesitkö, että...

... viime viikolla vuoden vaihtuessa Thaimaassa alkoi vuosi 2552. Ovat meitä yli 500 vuotta ajanlaskussa edellä.


... Thaimaan kuningas Rama IX on maailman pisimpään vallassa ollut monarkki ja maailman rikkain hallitsija.


...Thaimaassa oli oikeanpuoleinen liikenne ennen kuin Thaimaan kuningas sai Englannin kuningatar Elisabethilta lahjaksi Rolls Roycen jossa ratti oli oikealla. Kuningas päätti, että jos hänellä on ratti oikealla niin muillakin täytyy olla. Ja siltä istumalta liikenne muutettiin vasemmanpuoleiseksi.


... Thaimaassa ei yleensä heitetä wc-paperia pyttyyn. Pytyn vieressä on suihku jolla ensin huuhdotaan, paperia käytetään vain kuivaamiseen ja paperi heitetään pytyn vieressä olevaan roskakoriin.


... edellä mainittu tapa on hygieenisempi kuin meillä käytetty pyyhkimistekniikka. Eikä toileteissa haise.


... ananas ei kasva puussa, vaan pienessä maasta kasvavassa puskassa. Yksi puska tekee elämänsä aikana kaksi ananasta ja yhden ananaksen kypsyminen vie aikaa 9-10 kk. Pikkuinen pensas toimii siis lähes ihmismäiseen tapaan.


... cashewpähkinä ei oikeastaan ole pähkinä, vaan omenan siemenkota. Omena kasvattaa siemenkotansa itsensä ulkopuolelle ja täältä kodasta löytyy pähkinä. Itse omena on yksi maailman parhaista ja ravintorikkaimmista hedelmistä. Sen mehun tiedetään parantavan mm. keuhkosairauksia ja ehkäisevän syöpää.





(Kuvat reissussa mieheni ottamia, kopiointi muuhun tarkoitukseen ilman lähdettä kielletty.)

keskiviikko 14. tammikuuta 2009

Thaimaa: muoti ja vaatteet

tunnetila: kyllä tämä tästä

Ostoksilla Thaimaassa.. Mitähän siitä kaikesta yltäkylläisyydestä osaisi kertoa? Ainakin sen, että mitä ei Thaimaasta löydy, sitä ei ole olemassa. Paitsi tietääkseni kotimaiset suosikkini Parikka ja Asplund eivät taida olla maassa mallistoinen esillä, mutta tiedätte kyllä mitä yltäkylläisyydellä ja ylitsepursuavalla tarjonnalla tarkoitan.


Ennen matkalle lähtöä tekemäni ostoslista oli pitkänlainen, enkä saanut kaikkia kohtia listasta toteutettua. Mm. kohta "teetä räätälillä kashmirvillasta duffelitakki" jäi toteuttamatta. Löysin kyllä mieluisan räätälin jolla teetin upeasta englantilaisen villan ja kashmirin sekoituksesta pikkumustan, mutta takkiostokseeni vaikutti hinta (halusin takin niin laadukkaasta kashmirista että takin hinnaksi olisi tullut monta sataa euroa, eikä takin onnistumisesta ollut takeita sillä Thaimaassa talvitakeilla ei ole juurikaan kysyntää) ja se, ettei räätälillä ollut sopivia nappeja duffeliin. Mutta pikkumusta on kiva ja täyttää siistin pikkumustan aukon vaatekaapissani vuosiksi eteenpäin. Hintaa mekolle tuli 5000bht, eli vähän yli 100€. Tosin valitsin räätäliliikkeen kalleimman kankaan, joten paljon halvemmallakin olisi päässyt. (Älkää välittäkö kuvan kengistä. Sievien korkkareiden kanssa mekko pääsee oikeuksiinsa ja niin sen tulette vielä joku kerta näkemään.)


Thaimaan ostoskadut ja maailman suurimmat ostoskeskukset pursuavat parin euron kenkiä ja feikkilaukkuja, mutta näistä kiinnostumattomalle valikoimissa olisi parantamisen varaa. Tai sitten liikutaan hintatasossa ääripäästä toiseen. Bangkokissa esim. suositun MBK-kauppakeskuksen kenkä ja laukkutarjonta oli muovista ja hinnat olivat 2€:stä ylöspäin pariin kymppiin. Kyllästyneenä nahkakenkiä kysyessäni saamiini hämmentyneisiin katseisiin suuntasin askeleeni luksusliikkeistään tunnettuun Siam Paragon-kauppakeskukseen jossa oli vieri vieressä ihan kaikki maailman desing-kermaan luettavat merkit, mm. Gucci, Versace, Hermes, Chloe, Mulberry, Marc Jacobs sekä suursuosikkini Balenciaga. Viivyin Balenciagan liikkeessä lähes tunnin ja sovittelin ihan kaikkea ja testailin unelmieni laukkua moneen otteeseen. Valitettavasti laukussa ei edelleenkään ollut kaipaamaani vetoketjua jonka vuoksi jo aiemmin peruin Pariisissa tekemäni ennakkotilauksen, eikä laukusta saanut kuin 15% alennusta, joten jätin sen edelleen liikkeeseen. Laukku oli sitä paitsi Bangkokissa lähes puolet kalliimpi mitä Pariisissa!

Perusmerkkejä (Esprit, Mango, Zara) löytyi kauppakeskuksista pilvin pimein, mutta periaatteeni "älä osta ulkomailta mitään mitä saisit Suomesta" piti, enkä hairahtunut liikkeisiin ostoksille. Yhtään H&M-liikettä ei silmiini sattunut ja tästä olin yllättynyt. Yleensä HenkkaMaukkoja vilisee silmissä missä päin maailmaa oletkin. Promod on yksi perusmerkkien ketjuista joka ei ole vielä syystä tai toisesta rantautunut Suomeen ja jossa vierailen aina reissussa ollessani. Tällä kertaa Promodista mukaan tarttui jännästi leikattu militanttinen, mutta silti naisellisen mekkomainen ja kymmenillä yksityiskohdilla somistettu harmaa villakangastakki ja ohuesta rautalangasta punottu rannerengas.

Kahteen paikalliseen merkkituttavuuteen, Baking Soda ja Greyhound Original, ihastuin kovasti. Greyhoundin liikkeen löysin Paragonista ja Siam Center-keskuksesta, Baking Soda taas löytyi Siam Centeristä. Siam Centerin nettisivuilla liikkeistä sanotaan seuraavaa:
Baking Soda: A Darling clothing store for all stylish youngster with an affordable price. (Toim. huom. pitäisiköhän tuo "darling" olla "daring"??) Liikkeessä myytiin nuorten suunnittelijoiden vaatteita ja oli hauska huomata, miten samat trendit ovat esillä ympäri maailman yhtä aikaa. Liikkeessä tuntui kuin olisi selannut rekkejä esim. HundParkissa. Sovittelin liikkeessä hirvittävän kasan vaatteita mutta lopulta mukaan lähti vain yksi jättikokoinen harmaa t-paita (kuvassa alla). Materiaalina ohut ja miellyttävä villa.

Greyhound Original: Our Greyhound fashion concept and design are always simple but chic, trendy but not too avant-garde. Even our Basic wear such as Jeans and Simple-t, still carry an unusual feels in either quality fabric used or the graphic printed. Greyhoundista löysin ehkä koko reissun ihanimman jutun joka vaatii ihan oman postauksensa! Ostos ei ole suuri, mutta ehkä maailman kätevin kapistus ja sen hehkuttaminen tässä, jo nyt huiman pitkässä postauksessa, veisi liikaa tilaa. Taidankin tehdä oman postauksen reissusta löytyneistä asusteista joihin tämäkin näppäryys kuuluu.

Muita vaateostoksiani olivat mm. harmaa t-paita jossa on pussihihat, jännä epäsymmetrinen helma ja iso kukka rinnuksessa, sekä musta merinovillainen tunika jossa on lyhyet hihat ja taskut. Hassua sinänsä että koko reissun ajan ulkona oli lämmintä yli +30 astetta ja lähes kaikki ostokseni olivat mustaa tai harmaata villaa ja nahkaa.. Tosin eräältä hotellimme lähellä sijaitsevalta rantabulevardilta ostin bikinit, sharongin ja isolierisen hellehatun. Kaikki 5€ kpl. Bikinit ja sharongin toin kotiin, hatun jätin kokonsa vuoksi hotellille. Saattaa olla, että tulevissa fiilispostauksissa pääsette näkemään tätä rentoa matkaeleganssiani... :)


(Postauksen ensimmäinen ja yllä oleva kuva ovat Baking Sodan esitteestä itse kuvattuja. Kannattaa klikata suuremmaksi ja tutustua vaatteisiin tarkemmin.)

tiistai 13. tammikuuta 2009

Thaimaa: palvelut ja kosmetiikka

tunnetila: outo

Ihanaa alkanutta vuotta kaikille!

Kotona ollaan. Lämpötila ulkona (+5) on noin 30 astetta vähemmän mitä helteisessä Thaimaassa. Missä on ihanasti lämmittävä aurinko? Missä palmut, turkoosi meri, värikkäät kalat ja upeat korallit? Plääh, nuo ihanuudet ovat enää muisto vain ja täytyy tyytyä selaamaan valokuvia koneelta seuraavat pari viikkoa. Kun mieheni saa purettua kuvat koneelleen niin nappaan päältä parhaat fiiliskuvat ja pistän ne tänne jakoon. Siten saan itsekin jatkaa muistelua ja saan tuoda myös teidän silmillenne pienen palan tuota ihanuutta.

Thaimaan loma tuli tarpeeseen ja täytti kaikki odotukset rentoutuksen osalta. Käytin päivittäin edullisia ja laadukkaita kauneudenhoitopalveluita. Parhaina päivinä otin ihania hoitoja useammankin, esim. yhtenä päivänä aloitettiin kokovartalohieronnalla (6€), jatkettiin manikyyrillä (4€) ja lopetettiin kampaajakäynnillä (pesu, leikkaus ja muotoilu alueen kalleimmassa salongissa 10€, tavallisessa paikassa olisi samasta selvinnyt 5€:lla). Toiseen useamman hoidon päivään kuuluivat kasvohoito (6€), jalkahieronta (6€) ja pedikyyri (4€). Kerroin 4€ maksaneen manikyyrin tehneelle hoitajalle että Suomessa manikyyri saattaa maksaa jopa 60€. Koko hoitolan henkilökunta huudahti ääneen järkyttyneenä ja he alkoivat kilvan miettiä miten voisin muuttaa Thaimaahan ja mitä voisin tehdä siellä elääkseni. Ehdotuksina oli mm. it-ala ja pankkivirkailija. Nauraen kiitin ideoista ja kuittasin jutun vitsinä. En voi kuitenkaan kieltää, etteikö ajatus jäänyt kytemään mielen pohjalle.. :)

Kaikki palvelut olivat oikein edullisia ja hyvin toimivia (vene koko päiväksi käyttöön kuskeineen (2 kuskia) 15€ (kyydissä koko porukkamme, eli 6 hlöä, hinta siis 2,50€/hlö), taksi kuskin kera käyttöön useammaksi tunniksi alle 2€, viimeisenä päivänä koko kahden hengen matkagarderobin pesettäminen ja huolto pesulassa 10€..), joten niitä tuli käytettyä urakalla. Myös muita kukkarolle ystävällisiä juttuja löytyi kotiin tuomisiksi. Meikkaan harvoin, mutta nyt hamstrasin kivoja meikkejä kun sain edullisesti. MAC-merkkiä olen kuullut ylistettävän kovastikin ja nyt päätin kokeilla tuotteita kun hinta oli sopiva. Meikkasin kuvan meikeillä reissussa illallisille pariin otteeseen kunnolla, ja olen hyvin hyvin tyytyväinen. Meikeiltä paljon vaativassa Thaimaan helteessä silmämeikki pysyi tuhraantumattomana koko illan ja poskipuna toi kaunista hehkua päivettyneelle iholle.


Ihastuin kovasti maailmalla palkittuihin thaimaalaisiin Harnn & Thann tuotteisiin. Ihania luonnonmukaisia luksustuotteiden oloisia ihonhoitotuotteita sopivaan hintaan. Tuotteiden hinnat olivat tosin Thaimaan mittapuulla korkeita, mutta omassa kukkarossa ne eivät aiheuttaneet suurempaa romahdusta. Omaan pakkaukseeni valitsin virkistävän sitrus-kylpysuolan, valkoisesta riisistä valmistetun palasaippuan ja riisivartalovoiteen. Tuotteiden tuoksu on mieletön, ja liikkeessä testaamani vartalovoide teki ihosta sileän ja pehmeän jopa pariksi päiväksi. Ilokseni huomasin, että tuotteita saa myös Suomesta ja hinta on täälläkin edullinen. Tähän tuoteperheeseen voisi hurahtaa täysin. Testataan nyt kuitenkin ensin tällä kertaa ostetut tuotteet ja päätetään sitten jatkosta.



Matkalaukkuuni päätyi myös perinteisempiä thaimaalaisia tuotteita. Auringossa punoittavalle iholle sivelty AloeVera viilentää kivasti ja palauttaa ihon kosteustasapainon. Auttaa myös palaneeseen ihoon. (Vaikutus todettiin matkalla hyväksi, onneksi en kuitenkaan ollut se jonka iho pääsi kärtsähtämään.) Paikallisten huomaamattomien, äänetömien ja hurjan äkäisten hyttysten ja muiden öttiäisten puremiin hankin tiikeribalsamia. Paremmin puremiin auttoi kuitenkin kuvassa keskellä lasipullossa oleva Borneo Camphor -neste. Ostin tuotteen paikalliselta kumipuutehtaalta jossa vierailimme eräällä matkatoimiston järjestämällä päivän reissulla. Samasta paikasta ostin myös turkoosikorkkisen purkin kipuileville lihaksille tarkoitettua voidetta. Paikallista Mobilatia, luulisin. Purkin teksti on kokonaan thainkielinen, joten varsinainen käyttötarkoitus ja ainesosat jäävät arvailujen varaan.


Seuraava matkalta hankkimani tuote liittyy enemmän sisäiseen kuin ulkoiseen kauneuteen.
Juon päivitäin paljon vihreää teetä ja halusin päivittäisiin teehetkiini vaihtelua. Nappasin siis mukaani pussillisen sitruunaruohoteetä. Saas nähdä miltä maistuu.. Jos on liian stydiä sellaisenaan, niin luulen, että tilkka tätä sekoitettuna tavalliseen vihreään teehen saattaa maistua aika hyvälle. Testausta odotellessa..


Tässä taitaa olla hyvä paikka laittaa piste ensimmäiselle Thaimaa-aiheiselle postaukselleni. Voin kertoa, että tulossa on vielä postaus aiheesta "vaatteet ja muut ostokset" sekä yhden postauksen teen thaimaalaisesta luonnosta, maisemista ja kulttuurista. Myös Bangkok vaatisi melkein kokonaan oman postauksensa, mutta voi olla että pian kyllästytte lukemaan pelkkää hehkutusta ja "ihanaa, ihanaa" huudahduksia sisältäviä sekavia tekstejä. Koko reissusta kuitenkin lisää tekstiä tulossa tuonnempana.

Ja vielä.. Arki, onko se jotain syötävää?