Savenharmaa

tunnetila: hämmästys

Harmaa nahka on ollut aina väri-materiaaliyhdistelmä jota olen inhonnut. Puhuttaessa harmaasta nahasta näen silmissäni 80-luvun miesten pusakkamallisen, paloista ommellun vaaleanharmaan nahkatakin ja siihen sopivat saman sävyiset, hyvin vaaleanharmaat nahkakengät joissa ei ole nauhoja. Uh, jo tätä kirjoittaessani saan kylmänväreitä ja minua suorastaan yököttää. Olenkin aina kutsunut harmaata nahkaa oksu-nahaksi, arvannette mitä oksu tässä tarkoittaa.

Viime kesänä reissussa ihastuin kuitenkin harmaisiin nahkasandaaleihin. Ostin kengät ja perustelin ostokseni sillä, että kenkien väri oli hopeanharmaa, ei pelkkä harmaa jota syvästi kammoksun. Seuraavan kerran jouduin antamaan harmaalle nahalle periksi Fidan alepäivillä kun vastaani käveli pari priimakuntoisia, super laadukkaita avokkaita, jossa oli kolmea erisävyistä harmaata. Hintaa kengille jäi muutama euro, joten tämän ihastuksen perustelin hinnalla.

Viimeisin kenkähankintani (tai siis kenkälahja äidiltä, kuva yllä) oli taas harmaata nahkaa. Tämän ostoksen jälkeen aloin miettiä uudestaan suhdettani harmaaseen nahkaan. Tulos on seuraava: vaaleanharmaa nahka = oksunahka, vaaleat ja tummemmat harmaat nahat isoina pintoina = oksunahka, tummemmanharmaa nahka jossa ripaus vihreää = okei nahka, savenharmaa nahka = paras harmaa nahka. Mitään näistä sävyistä en kyllä suosi edelleenkään isoina pintoina (harmaa nahkatakki = edelleen oksunahkatakki vaikka olisi kuinka muotia), mutta pienissä erissä harmaa nahka voi olla jopa kivannäköinen. Kuten tässä uudessa laukussani.

Löysin täysin iskemättömän 2or+by YATin nahkalaukun Ruutu-Rouvasta Fredalta. Ruutu-Rouva on käytettyjen vaatteiden liikkeiden aateliaa! Ihmettelin miten laukku oli vielä liikkeessä eikä kukaan ollut tajunnut napata sitä mukaansa, mutta laukku oli kuulema juuri tullut myyntiin eli tuuri oli tällä kertaa puolellani. Käväisin liikkeessä nopeasti ja kaivelemaan jäi monta juttua joihin en ehtinyt paneutua tarpeeksi. Ehkäpä tällä viikolla joku ilta syvennyn liikkeen tarjontaan ihan kunnolla. Vaikka samalla kun käyn Stockalla Hulluttelemassa ja menettämässä tungoksessa hermoni.

Nyt luulen että kiintiöni harmaaseen nahkaan on täynnä. Mitäs sanotte, onko harmaa nahka kiva nahka vai saako se myös teissä aikaan pahoinvointia?

Ps. Synttäriarvonta jatkuu sunnuntai-iltaan asti, jokainen kommentti on arpalippu.

1v

tunnetila: juhla

Tunnetila täyttää vuoden maanantaina 30.3.09! Mahtavuutta!

Kirjoitin ensimmäisen angsti-juttuni luomutuotteista 30.3.08 ja luulin, että jätän yhden avautumisen jälkeen leikin sikseen. En jaksanut olla aina vihainen, ahdistunut tai tympääntynyt, ja luulin että vain silloin voi pitää blogia jos on jotain painavaa sanottavaa. Ystäväni, joka haluaisi olla kirjailija, on pitänyt omaa blogiaan jo vuosia ja hänen kirjoituksensa ovat täynnä mielipiteitä. Hän toivoo avaavansa postauksillaan keskustelua. Minä tuohduin kaupoissa vallitsevasta luomutuotteiden hajasijoittelusta niin paljon että päätin perustaa blogin, mutta sen jälkeen minulla ei ollutkaan mitään järkevää sanottavaa tai mieleeni ei tullut epäkohtaa johon olisi pakko puuttua. Niinpä unohdin blogini muutamaksi viikoksi.

Seuraavan postaukseni tein vaivihkaa 16.4. Noiden muutaman väliviikon aikana löysin kotimaiset muotiblogit ja ihastuin ennen kaikkea Nelliinan blogiin joka oli rento, värikäs ja hauska, mutta silti asiapitoinen DIY- juttuineen ja meikkikouluineen. Blogi täynnä kevyttä asiaa josta on ihmisille iloa ja hyötyä muuallakin kuin blogimaailmassa. Nelliinan innoittamana kävin siis itsekin taistoon kun ymmärsin, että kaiken ei aina tarvitse olla niin totista tai vakavaa!

Vähän minua aluksi hävetti koko touhu ja kuten huhtikuun ensimmäisessä postauksessa kirjoitin, ajattelin etten kerro blogistani kenellekään. Ajattelin harjoitella ensin vuoden yksin ja sitten vasta kertoa kirjoitteluistani muille. Niinpä niin.. Tässä sitä nyt ollaan, vuosi on täynnä ja kirjoittamiani merkintöjä on noin 200. Ja kai tätä minun lisäkseni joku muukin lukee.. Ja ihana että lukee! Olen saanut blogini kautta uusia ystäviä ja moni lukijani on antanut minulle kullanarvoisia vinkkejä esim. vaatteiden ja kosmetiikan suhteen jne jne. En voi teitä kyllin kiittää, paitsi pienellä synttäriarvonnalla, mutta siitä kohta lisää.

Haluan kuitenkin ensin esitellä teille ihka ensimmäisen päivän asuni. Ensimmäinen päivän asu postaus tuli virallisesti vasta 1.5.08 Sitä ennen olin toki esitellyt ostoksiani, mutta "päivän asu" nimikkeen sai tämä vaateparsi:


Pusero H&M, housut Lindex, clutch Mango, kengät Minna Parikka. Tässä asussa piti lähteä vajaa vuosi sitten vapun viettoon, mutta jo tuolloin oma koti vei juhlahumusta voiton ja julkiset juhlat jäi juhlimatta. Jokainen kuvan vaatteista löytyy edelleen kaapistani ja aion käyttää noita jatkossakin, vaikka tulevana vappuna.. (Paitsi miten nuo housut näyttää noin löysiltä? Iik, mä olen lihonut vuodessa housuni pinkeiksi, enkä siis nyt puhu väristä.)

Lihomisesta mukavampiin asioihin, eli lupaamaani synttäriarvontaan! Haluaisin antaa Teille Kaikille palkinnot ahkerasta blogini lukemisesta ja ilahduttamisestani, mutta siihen olen valitettavasti liian köyhä ja mielikuvitukseton (eli askartelutaidoton). Olosuhteiden pakosta arvon siis vain yhden, mutta sitäkin kivemman, palkinnon onnettaren suosikille. Palkinto koostuu seuraavista elementeistä:

1) Antti Asplundin risti-/plussa-koru sinisenä. Koru on uudesta kevät/kesä 09 mallistosta, eli näitä ei vielä kovin monella olekaan.

2) Korun lisäksi palkintoon kuuluu Antin uuden malliston toista väriä, eli keltaista, kunnioittava pussi, jota voi käyttää kukkarona, meikkipussina, mitä ikinä keksitkään!

Paketin mukana tulee Asplundin käyntikortti johon Antti itse on kirjoittanut terveisensä voittajalle. (Kortin takapuolelle siis, ei näy kuvassa.)

Arvontaan osallistut kommentoimalla tähän synttärikirjoitukseen, (voit vaikka kysyä minulta jotain, vastaan kysymyksiin tulevissa postauksissa) ja/tai muihin synttäriviikon (viikko 14) aikana julkaistaviin kirjoituksiin. Jokainen kommentti on siis arpalippu. Voittajan arvon sunnuntai-iltana 5.4. klo 18:00. Anonyymit keksikää itsellenne nimimerkki jotta ihmisten erottaminen toisistaan on helpompaa. Onnea kaikille arvontaan ja kiitos että olette olemassa!

Uskalsin!

tunnetila: tohkeilu

Iltaohjelmassa oli eilen mm. taidenäyttelyn avajaiset. Kerrankin tiesin ajoissa mitä puen päälleni. Tadaa: muokkaamani villanahkamekon! Ihan mahtavaa, tämä on varmaan ensimmäinen kerta kun käytän jotain muokkaamaani vaatetta julkisesti. Olen aivan tohkeissani ja tiedättekö, tämä on ihan Teidän ansiotanne! Ilman kannustustanne olisi ihan varmasti viikannut mekon sievästi ja laittanut sen suoraan kirppislaatikkoon. Rohkaisemananne jätin mekon roikkumaan henkariin, näkyville, ja siitä poimin sen eilen ylleni.


Mekon kaverina Thaimaasta lahjaksi saatu hopeanharmaa huivi, käsivarsia lämmittämässä CCDK:n villatakki, ranteessa kello DKNY, rannekoru Snö of Sweden, saappaat Vagabond.


Sain harmaan huivin Thaimaassa lahjaksi räätäliltä jolla teetin pikkumustani. Eräs mekon sovituspäivistä sattui olemaan syntymäpäiväni ja aloin heti tinkaamaan mekostani syntymäpäiväalennusta. Alennusta ei tippunut mutta sain valita huivin liikkeen valikoimasta. Ilahduin eleestä ja kaiken lisäksi löytämäni huivi on aika kaunis. Ja juuri sellainen mitä en olisi varmaan koskaan itse ostanut, mutta nyt kun se on minulla niin pidän siitä. Sitä paitsi tulen aina muistamaan mistä sen sain. Ihana muisto upealta lomamatkalta!


Tässä vielä lähikuva (huono sellainen) Snön ranneketjusta. Normaalisti tykkään käyttää ranteessa massiivisempia rannekkeita kuten tämä Marimekon supersuosikkini, mutta pieni kilinä ranteessa tuo arkeen ripauksen juhlaa. Tykkään myös tämän korun värimaailmasta.

Eilisen illan ohjelmassa oli kekkereitä toisensa perään. Taidenäyttelyn lisäksi eilen juhlittiin avajaisia The Tigerissa, pari viikkoa sitten sulkeutuneen Luxin tilalle avatussa yökerhossa ja eilen avattiin myös kokonaan uusi yökerho The Circus. Tässä työstressin tilassa jo pelkkä taidenäyttelyn avajaisiin lähteminen olisi tuottanut tuskaa ellei se olisi tapahtunut suoraan töistä. Jaksoin kuitenkin reippaasti juhlia myöhään yöhön ja kivaa oli! Tänään vietänkin sitten vastapainoksi ihanan rauhallista lauantai-iltaa kotona kynttilän valossa. Leppoisaa Earth Houria ja lauantai-illan jatkoa kaikille!

Ohi on, vai onko sittenkään..

tunnetila: ristiriita

Ensimmäinen pakkomielle on voitettu, jei! Kävin toistamiseen sovittamassa Bronxin mustia upeita superkorkeita gladiaattoreita enkä ostanut niitä. Kengät eivät istuneet jalkaani niin hyvin kun toivoin niiden istuvan. Koko 37 oli muuten hyvä mutta minulla on liian pitkät varpaat noihin kenkiin, koko 38 taas oli liian iso ja narujen kiristämisestä huolimatta sandaali hölskyi jalassa. Kas noin, järki ja käytettävyys voittivat tunteen ja jätin kengät kauppaan. (Tosin jos nuo kengät tulee jossain vastaan esim. puoleen hintaan niin viuh vaan, kengät muuttaa meille!) Pakko laittaa vielä kuva tänne, kyllä on hienot!


kuva

Ettei elämä vaan liian helpoksi menisi niin samaan syssyyn kun yhdestä pakkomielteestä rimpuillaan irti niin Minna Parikka lähettää viestiä kesämalliston saapumisesta liikkeeseensä. Niinpä tietysti! Onneksi en tarvitse kesäksi yksiäkään korkeita, naisellisia kenkiä. Ja kun en niitä tarvitse niin en niitä myöskään osta. Piste. Vaikka kylläpä taas on tässä kengässä kaikki elementit kohdallaan! (Paitsi onko näitä kokomustia..?? Terveisin parantumaton black&decker)

Korkkareita en siis tarvitse, mutta ostoslistalla luki jo viime kesänä kivat perusballerinat joilla jaksaa kävellä kilometrin jos toisenkin. Ostin toki Pariisista yhdet Marc Jacobsit (kuva alla), mutta ne eivät täytä perusballeriinan ominaisuuksia sillä niissä ei ole lainkaan kantapäätä. Pienenkin tihkusateen sattuessa nämä ovat aika epämiellyttävät jalassa. Muuten toki oikein ihanat!


Parikan kevät/kesä mallistosta löytyi yllätyksekseni kahdet kauniit matalat kengät (yleensä mallistojen kauneimpia ovat huikealla korolla varustetut kaunottaret) ja alakuvan kengät vaikuttavat juuri passeleilta tämän hetkisiin tarpeisiini nähden. Täytynee heti tällä viikolla piipahtaa Minnalla kylässä, ettei vaan ehdi koot loppua kesken. Paitsi hetkinen, onko nuo kengät mokkaa..? No, sekin selviää kyläilemällä.


No joo, siinäpä taas kiusauksia kerrakseen. Pakkomielteestä ei tosin voi vielä puhua. Tosin jos noita Parikan balleriinoja ei ole koossani mustina niin...

Punainen tupa ja räsymatto

tunnetila: vähempikin riittäisi

Viikko sitten tiistaina postiluukusta kolahti Olivian uuden numeron lisäksi toinenkin mukava yllätys, uusi sisustuslehti nimeltä Sisusta. Sisusta. (lehden nimessä on piste) oli paksu nide, ja lupaa olla jatkossa vieläkin paksumpi, yli 200 sivuinen megapaketti, ilmestymistiheys neljä kertaa vuodessa. Uutta Sisusta. -lehdessä on se, että lehti on suunnattu niin tavallisille kuluttajille kuin myös sisustamisen ammatissa työskenteleville. Kuten arvata saattaa teen lehtikatsauksen nyt tavallisen kuluttajan näkökulmasta.


Paperi oli kiiltävää, taitto ilmavaa ja tyylikästä, kuvat suuria, laadukkaita ja tarkkaan harkittuja. Silmä lepäsi suurelta osin kuvin täytetyssä lehdessä. Myös lehden jutut oli kirjoitettu huolella ja asioihin oli paneuduttu, mm. vinkkejä tilojen sisustuksiin annettiin runsaasti mielenkiintoista uutuuksien esittelyä unohtamatta. Kuinka moni teistä on esim. kuullut jokaisen kiireisen unelmasta, lavuaarin tulpan kuoressa olevasta (halutessaan jopa Swarovski-kristallein koristellusta) kellosta josta voi kasvoja pestessään tarkistaa ehtiikö juosta vielä bussiin vai ei?

kuva

Lehti oli kerrassaan upea, kaiken pitäisi olla siis hyvin. Mutta kun ei ole. Lehden ilmestymisaika on mielestäni valitettavan pielessä. Maailman taloudellisen tilanteen horjuessa epävakaana ja jokaisen median tuutatessa eetteristä ilmoille sanoja lama-taantuma-irtisanomiset, luulen, että tavallinen kuluttaja ei kaipaa tähän hätään esittelyjä 600 neliön lukaaleista joissa asuvat ihan tavalliset perheet. Tavalliset perheet, my ass! Tavallisella perheellä ei ole pian varaa edes lämmittää kuuttasataa neliötä ympäri vuoden jos tämänhetkiset merkit pitävät paikkansa.

Toki harmaassa arjessa jokainen kaipaa pientä pakopaikkaa jossa voi toivoa, uneksia ja haaveilla, ja joillekin pakoa arjesta antavat sisustuslehdet, mutta liiallinen tyylikkyys ja ökyily ei ehkä ihan ole se tämän hetken juttu. Kuten muotimaailmassa, samat lait pätevät tässäkin. Uutta ja prameaa ei lähdetä catwalkeilla esittelemään vaan pitäydytään vanhassa ja ehostetaan sitä ajan henkeen. Luulen, että moni sisustuslehtien avulla pakoa arjesta hakeva palaa tälläkin hetkellä vanhoihin tuttuihin, Avotakkaan ja Koti ja Keittiöön, joista ammentaa vinkkejä kodin uudistamiseen.

Uudistusta ja piristystä tarvitaan koteihin laman aikanakin, itse asiassa varsinkin silloin. Mukavia sisustusjuttuja haetaan kuitenkin tulevaisuudessa mielummin ehkä Tarjoustaloista ja Anttiloista kuin Kartellilta tai Murano Housesta. Halpatavaraketjut hierovat varmasti jo nyt käsiään ja odottavat kulutustottumusten muuttumista maltillisempaan suuntaan. Ja eipä aikaakaan kun halpaketjujen liikevaihto nousee kohisten. Siinä meillä taitaa olla tämän laman voittajat, ja näiden ketjujen sisustustuotteita ei Sisusta. -lehdessä esitelty.

Summa summarum, Sisusta. -lehti on laadukasta luettavaa kannesta kanteen ja antaa elämyksiä esteetikoille, mutta vaaleita, tyylikkäitä ja avaria koteja sekä kiiltäviä laajoja pintoja on viime vuosina nähty ihan tarpeeksi. Ennustan, että uusi tulokas sisustuslehtimaailmassa päätyisi tavallisen kuluttajan ostoskoriin huomattavasti useammin jos se palaisi onnellisuuden alkulähteille, seuraavina aiheinaan vaikka punainen tupa ja räsymatto.

Pakkomielteitä

tunnetila: pakkomielteitä

Olen totaalisen ihastunut näihin lantiota ja takamusta leventäviin porkkanahousuihin. Jos ne eivät kaipaisi välillä pyykkäystä niin käyttäisin niitä koko ajan. Aina kun laitan ne jalkaan alkaa naurattaa. Mietin kerta toisensa jälkeen miksi ihminen haluaa ehdoin tahdoin näyttää paksummalta kuin onkaan. En tiedä. Parasta tässä porkkanahousufiksaatiossa on kuitenkin se, että nämä housut jalassa nauran itselleni päivittäin enkä oikeastaan välitä miltä näyttää kun katson peiliin. Onkohan tämä nyt sitä iän tuomaa kypsymistä, olenko sinut itseni kanssa vai olenko jo niin tympäänytnyt kaikkeen etten jaksa enää edes välittää? Pakko veikata ensimmäistä, ihan oman mielenterveyden vuoksi.

Päivän asussa ohut villapoolo Vero Moda Vintage, Antti Asplundin koru, alustoppi jonka helman kiristysnaru roikkuu näkyvillä Twist & Tango, housut Ellos, kengät Nilson.

Tulin muuten ehkä eilen kehittäneeksi itselleni toisenkin pakkomielteen Henkan puseron seuraksi. Bronxin kiilapohjaiset nauhasandaalit. Tiedän jopa mistä sellaisia saa ja kävin niitä eilen sovittamassakin. En kuitenkaan ostanut niitä koska mielestäni satanen on vähän liikaa sandaaleista jotka ovat muotia ehkä kesän, korkeintaan pari. Näin sandaalit Anna-Marian blogissa ja ne piirtyivät verkkokalvoilleni jäädäkseen. Anna-Maria tosin on The coolest gal ever, minä en ole. Silti haluaisin sandaalit aivan valtavasti. Jätin sovittamani parin Andiamon hyllylle ja nyt pelkään, että kun epävarmana ostohalukkuudestani menen seuraavan kerran liikkeeseen testatakseni kenkiä huomaan että ne on myyty ja silloin alkaa pakkomielle jyskyttää ohimolla. Heti kun jonkin saaminen käy mahdottomaksi se on pakko saada! Tämähän on kuin lapsena. (Mitä puhuinkaan postauksen alussa jostain iän tuomasta kypsymisestä..?)

Eräs anonyymi lukijani kyllästyi jo Henkan puserovalitukseeni ja pyysi laittamaan kuvan paidasta blogiin. Osaavat sitten lukijanikin kaupoissa kierrellessään katsella Henkalla rekkejä "sillä silmällä". Mahtava idea, myönnetään! Olen vaan ollut tässäkin asiassa niin lapsellinen että olisin halunnut yllättää ihmiset hyppäämällä joku päivä sohvan takaa uusi pastellipaita päällä ja huutaa "Tadaa, ette olisi ikinä arvanneet!!" No, tuo idea ei ihan toteutunut. Paitsi hei, onhan minulla jo sellainen tadaa -kuva olemassa. Kas tässä, tadaa!! Henkkiksen pusero, tosin koossa 42, mutta silti!

Kuvassa puseron koko näyttää yllättävän hyvälle, todellisuudessa ostos ei ole ihan noin onnistunut. Eli jos joku spottaa Henkalla tuon puseron koossa 36 (luulen että hauikseni ei mahdu tällä treenaamisella kokoon 34, mutta jos vain koko 34 löytyy niin sekin toki kelpaa) niin annan puserolle hihkuen kodin ja lupaan arvostaa ja ylistää puseron minulle löytänyttä lukijaani maasta taivaaseen! Rimpsu-pastelli-unelman kaverina kuvassa Lindexin farkut ja viime kevään pakkomielle Henkan juuttipohjakengät. Nuokin kengät muodostuivat varsinaisiksi murhenkryyneiksi mutta ihanan lukijani vinkistä sain ne omakseni. Kiitos vielä kerran sinulle joka vinkkasit että noita oli saatavilla nettikaupasta! (Vanha juuttikenkäviesti on siirretty muuton yhteydessä tähän blogiin Vuodatuksesta, joten kommentit eivät ole siirtyneet mukana enkä muista nyt ketä kiittää.)

On se vaan kumma miten ihmiselle tulee näitä pakkomielteitä!

Villanahkamekko

tunnetila: tulipahan tehtyä

Vietin ihanan aurinkoisen sunnuntaipäivän kokonaan sisällä. En nenääni ulkona näyttänyt. Jälkikäteen tietysti harmittaa, mutta menneenä viikonloppuna ahdistuin kaikesta "pakko tehdä" asioista suunnattomasti. "Aina kun aurinko paistaa on pakko mennä ulos" ajatus ahdisti myös, joten vietin tällä kertaa päivän ompelukoneen ääressä.

Pengoin aamulla kirppikselle menossa olevaa vaatekassia ja huomasin siellä kirppikseltä viime kesänä ostetun kotimaisen villakangasmekon. Mekko on jäänyt käyttämättä sillä se on minulle liian lyhyt ja onnistuin kerran hajottamaan mekosta myös vetoketjun. Sain täysin absurdin idean: pidennän mekkoa liittämällä siihen nahkahameen lyhennyksestä yli jääneen nahkakaitaleen ja laitan mekkoon uuden kookkaan vetoketjun tuomaan asulle lisää asennetta. Ylijäämänahka ja vetoketju ovat myös molemmat kirppisostoja viime kesältä. Näillä tarvikkeilla (plus kuminauha) lähdettiin liikenteeseen.


Pikkumekon helma oli kellomainen, joten nahkakaitale oli helmaan liian kapea. En muutenkaan tykännyt kellomuodosta, joten ompelin ensin nahkakaitaleen ympyräksi ja leikkasin samalla ympäryksellä sopivan pätkän leveää kuminauhaa. Kuminauhalla keräsin kellohelman hieman pussille ja ompelin nahkakaitaleen pussitettuun helmaan. Irrotin myös vanhan vetoketjun ja kiinnitin uuden. Mekossa on vuori, joten vetoketjun kiinnitys oli hieman työläs prosessi, mutta enää vetskari ei ole rikki ja mekkoa voisi halutessaan jopa käyttää.

Tässä muutama kuva lopputuloksesta. En tiedä tulenko koskaan käyttämään tekelettäni, mutta enää mekko ei ole ainakaan rikki. :)

Asu näyttää siltä että se koostuu pitkähelmaisesta puserosta jonka alla on nahkahame. Todellisuudessa tuo on siis mekko. Lyhyillä nahkahameilla on taipumus hilautua kävellessä vesirajaan, tässä viritelmässä nahkakaitale pysyy hyvin paikallaan eikä nouse kävellessä lainkaan.


Tässä hieman huono kuva mekosta takaa. Kuvassa näkyy kuitenkin kohtalaisen massiivinen metallivetoketju joka on siis oikeasti tarkoitettu takkeihin, ei mekkoon.


Viimeisessä kuvassa mekko vielä ryhditettynä leveällä nahkavyöllä. Villamekko on merkkiä Teens ja maksoi kirppiksellä muistaakseni 5€. Nahkahame (josta sain siis lyhyen hameen ja tähän helman) maksoi 1€ ja massiivinen metallivetskari oli 3€. Kuvassa mekon kaverina nahkavyö Pieces, rannerengas Bangkokista ja kengät Morticia (Minna Parikka).

"Livenä" mekko on kivempi kuin kuvissa, kuvista saa kuitenkin vähän osviittaa lopputuloksesta. Mainitakoon vielä että olen aika varma etten tule koskaan käyttämään tätä mekkoa. Tuunaan aina innolla jotain ja tuunauspäivän jälkeen kaikki muokkaukset hautautuvat kaappiin ja lopulta löytävät tiensä kirppikselle tai suoraan roskiin.. Kuinkahan tämän mekon käy?

Kolme plus yksi

tunnetila: pakko ostaa kun halvalla saa

Forumin Hintasirkus, Itiksen Hinnat Kuutamolla, Sokoksen 3+1 päivää, Hullut Päivät.. Taas on saatu joulunjälkeisalennusmyynnit pois alta, tavallista arkea on eletty noin kuukauden päivät ja jälleen on kulutushysteria äärimmillään. Vuodessa ei nykyään ole kovinkaan monta sellaista kuukautta jolloin tarjolla olisi pelkästään normaalihintaista ostettavaa. Helmikuu on ennen ollut ale-vapaa kuukausi mutta suurimmat liikkeet ovat silloinkin houkutelleet ihmisiä ostoksille tarjoamalla muutaman kympin etuseteleitä. Nykyään alet jatkuvat joissakin paikoissa helmikuulle asti. Nyt kuitenkin joulunjälkeisalet on ohi ja kulutushysteriaa lietsotaan paikassa jos toisessakin teemapäiviksi koottujen alemyyntien avulla. Ja mikäs siinä, ihmisiä kaikkiin alennusmyynteihin tuntuu riittävän.

Vietin perjantaina leppoisaa vapaapäivää käyden kampaajalla, manikyyrissä, herkullisella lounaalla ja kierrellen kaupungilla. Tungoksesta huolimatta piipahdin Sokoksen hintahulinoissa. Kyllästyin tungokseen jo alakerran kosmetiikkaosastoa kiertäessäni enkä sitten lähtenyt ryntäilemään muihin kerroksiin. Alakerrasta tarttui kuitenkin mukan pari tarpeellista ostosta.


Skin Doctorsin Zit Zapper -täsmähoitopuikko näppylöille. Tiedättehän sen valtavan finnin joka ilmestyy 100% varmuudella leukaan kun seuraavana päivänä on tulossa tärkeä meno ja täytyisi olla edustavimmillaan. Tämä puikko on tarkoitettu nujertamaan juuri ne suurimmat ja ärsyttävimmät finnit ja paukamat jotka yrittävät tulla pilaamaan juhlasi, tai ainakin huolitellun ulkonäkösi. En ole itse kokeillut tuotetta aiemmin, mutta olen kuullut siitä pelkästään hyvää. Nyt kun puikon sai huomattavasti normaalihintaa edullisemmin niin pakkohan sitä on testata. Tuote siis lupaa käyttöohjeessaan nujertaa finnin kahdella käyttökerralla: laita tuotetta finniin illalla ennen nukkumaanmenoa ja seuraavan kerran aamulla. Näin finnin pitäisi olla parantunut.

Pääsin testaamaan tuotetta heti eilen illalla kun innostuin kasvojen puhdistuksen yhteydessä vähän tutkiskelemaan leukaani liian tarkkaan ja sain aikaan lähes alkavan vahingon... Tänä iltana on kaverin synttärikemut eikä finni ole synttäreillä mukava ystävä. Laitoin ihonhoidon päätteeksi Zit Zapperia punoittavaan kohtaan ja sitten nukkumaan. Herättyäni tänä aamuna hiivin epäillen kylppärin peilin eteen. Kas, eilen aluillaan olleesta näpystä ei ollut jälkeäkään! Tiedä sitten miten tuote toimii sille päiviä salassa kypsyneelle jättifinnille, mutta itseaiheutetuille tuhoille tuote toimii. Hyvä ostos!

Toinen tarpeellinen hankinta oli L'occitanen mantelikuorintavoide ja -vartalovoide. Taivaallisen tuoksunsa ja tehokkuutensa lisäksi tuotteilla on kiinteyttävä vaikutus. Pakko siis ostaa kun halvalla saa! Näitä tuotteita olen käyttänyt aiemminkin ja voin suositella kaikille. Tarjouksessa olleet purkit ovat valitettavasti aika pieniä eivätkä kestä päivittäisessä käytössä montakaan viikkoa, mutta bonuksena muistettakoon, että L'occitanen tuotteet löytyvät Animalian listalta. Päädyin mm. siksi näihin enkä alennuksella myytyihin jättikokoisiin tuotepakkauksiin muilta tuotemerkeiltä.

Siinäpä tämänkertaiset ostokseni 3+1 päiviltä. Hyvin maltillista ja järkevää, sanoisin. Seuraavaksi odotettavissa Hullut Päivät ja keltainen katalogi. Mahtavaa päästä taas selaamaan kuvastoa ja ympyröimään sieltä kaikki tuotteet joita täytyy minäkin päivänä käydä Stockalta katsomassa. Jos totta puhutaan niin parasta Hulluissa Päivissä on juuri tuo katalogi, ympyröinti ja tuotteiden listaus. Itse tungos tavaratalossa vie nopeasti mehut ja shoppailuinnon, mutta neljän päivän koitokseen valmistautuminen on ihan huippua!

Hejja AA

tunnetila: yllättyneisyys

Kurkistus Antti Asplundin SS09 mallistoon yllättää. Osasin toki Antin vihjailujen perusteella odottaa värien ilmestymistä mallistoon, mutta sininen ja keltainen eivät olleet väreinä ensimmäisenä mielessäni kun tulevaa mallistoa ajattelin. Varsinkin sininen, vaalean sininen, on mielestäni hyvin yllättävä valinta. Tässä vähän esimakua tulevasta. (Kuvat saatu Antilta)

Kuvat Aava Anttinen

Kuvissa esiintyvät mustat purjerengasrannekkeet on ehkä pakko saada! Pidän myös sini-valkoraidallisen pitkähihaisen mekon tyköistuvasta leikkauksesta ja hihansuiden härpäkkeet tuovat oman juttunsa muuten hieman konservatiiviseen mekkoon, sanoisinko jopa leninkiin, mutta sininen väri... Sininen väri ei ole koskaan ollut minun juttuni enkä usko sille syttyväni ihan lähitulevaisuudessakaan. Mutta jos muotilehtiä on uskominen, niin sininen on tulevan kesän "must" juttu.

Myös suursuosikiksi muodostuneita plussia/ristejä on saatavilla uusissa (ja vanhoissa) väreissä. Olisiko tällaiselle sinikammoiselle sininen plussa hyvää siedätyshoitoa.. Nää, ei kaikista väreistä ole pakko tykätä, eihän? Sitä paitsi minulla on vihreän-ruskeat silmät, niiden kanssa sininen näyttää kamalalta. (Saivartelua, joku sanoisi.)

Alkukeväästä Asplundilta hankkimani Grove-mekko muuten siirtyi vuoden 2010 syksyn mallistoon, joten olen todella aikaani edellä kun ensi kesänä tepastelen lämpimillä kesäkaduilla mallikappalemekko päälläni. En malttaisi odottaa!

Lisää Antin juttuja

Järki hoi...

tunnetila: epämääräinen naurahtelu

Seuraa kuvaton pikaraportti Pölhölästä.

Ette usko mitä tein! Vihjailin tästä idioottimaisesta tempauksestani jo tuolla edellisen postauksen kommenttilootassa, mutta paljastan sen vielä täällä. Menin siis ja ostin sen pastellipaidan koossa 42. (Käytän normaalisti kokoa 34..) Muahahaaaa!!! Mä olen ihan pöhkö ja paita on aikas reippaan kokoinen! Siskoni on menossa vielä viikonloppuna Jyväskylään ja lupasi etsiä parempaa kokoa sieltä. H&M:llä vaihto ja palautusoikeus on onneksi 14 vrk, joten siihen mennessä sisko ehtii tehdä reissunsa ja minä ehdin kotona mallailla paitaa vaikka nuppineulojen kanssa. Jos parempaa kokoa ei löydy ja jos tuntuu ettei pienennyksestä tule hyvä niin voin sitten palauttaa paidan. Jos taas onnistumisen mahdollisuuksia on, niin surrur, ompelukone ja saumuri laulakoon!

Ihanaa että minulla on blogi jossa voin ilmoittaa kaikille miten dorka minusta tulee kun saan jostain oikein kunnollisen pakkomielteen. Hah, kuka uskaltaa tunnustaa olevansa yhtä sekopäinen?

Yhtä en saa...

tunnetila: ärrinpurrinmurmur

Nyt se alkaa olla jo selvää. En taida saada kesäksi haluamaani pastelliväristä ihanuuspaitaa. Byäääääää!!! *polkee jalkaa ja kiukuttelee*

Olen nyt kiertänyt Helsingin Henkat ja valtuuttanut siskon etsimään paitaa lähes ympäri Suomea, tuloksetta. Paitoja ei ole koossani nettikaupassakaan. Juuri kun olen ensimmäistä kertaa vuosiin ihastunut vaatteeseen joka on jonkun värinen en saa sitä itselleni. Tämä ei harmittaisi niin, jos ihastukseni olisi esim. Marc Jacobsin käsialaa, sillä niitä vaatteita on harvoin varaa ostaa, mutta kun kyseessä on Henkan rytky niin pistää triplasti vihaksi. Jos kiroilisin blogissani kirjoittaisin sen veellä alkavan sanan. Jestas että kiukuttaa!!!!

Onneksi noin puolentoista kuukauden sisään on tiedossa useampikin lyhyt ulkomaanreissu. Jos itseäni yhtään tunnen, tulen koluamaan jokaisen vierailemani kaupungin kaikki Henkat haaveitteni puseroa etsien. (Sitten löydän puseron jostain, sovitan sitä ja paita onkin päälläni ihan kamala... No, ostaisin sen silti! Pakkomielle mikä pakkomielle..)

Valitettavasti ette siis näe päälläni keväisen simpsakkaa pastellipaitaa, vaan saatte tyytyä tummaan kuvasarjaan päivän asusta.


Itse asiassa kuvissa on kahden päivän asu. Kävin lauantaina Sportti (vaimikäseoli) messuilla Messukeskuksessa tässä asussa. Jossain vaiheessa eksyin valkoisiin tennareihin ja heleänsävyisiin neuleisiin pukeutuneiden ihmisten keskelle golf-osastolle ja tunsin oloni hieman vieraaksi. Ja kun en löytänyt yleensä tarjolla olleita proteiinipatukkamaistiaisia läksin aika nopsasti kotiin.


Asuna tänään (ja messuilla) takki Vila (täyttä ihastusta), puuvillahuivi H&M, neule Selected, farkut Lindex, laukku Bangkokista (nyt pitkällä hihnalla, jei!), kengät Nilson.


Nilsonin kengät ovat olleet jo useamman talven ihan lempparit, mutta tämä talvi on menty niin tiiviisti uggeillessa että nämä kengät ovat unohtuneet täysin kaappiin. Ilokseni löysin ne viime viikonloppuna ja laitoin heti jalkaan. Tässä vielä kuva pehmeääkin pehmeämmistä Nilsonin nahkatossukoista.

Siinä tuli taas esiteltyä yksi hyvin hyvin mukava, mutta kovin kovin mustanpuhuva asukokonaisuus. Täytynee varmaan pukeutua ikuisesti vain mustaan, eikä haaveilla kauniista väreistä, ja pistää netti täyteen asukuvia joiden asuista ei ota tolkkua tarkkasilmäisinkään. Kostoksi maailman tyhmyydelle ostin suklaalevyn jota parhaillani syön kuin leipää. Haukkaan levystä ahnaasti suupalan toisensa jälkeen. Tämä mässäily on koko maailmalle ihan oikein!

Valokeilassa

tunnetila: neuvosta vaari

Silmänympärysvoideongelmani kanssa tuskaillessani huomasin jälleen blogin kirjoittamisen parhaat puolet. Lukijani Kaisa nimittäin kertoi löytäneensä oivan voiteen apteekista, Louis Widmer -sarjasta. Animalian listat mielessäni tsekkasin ensin Widmerin sivuilta tiedot eläinkokeista. Sivulla sanottiin näin: "Ei eläinkokeita. Louis Widmer ei ole koskaan testannut tuotteitaan eläinkokeilla." Mainiota! Siispä apteekin kautta töistä kotiin. Mukaan lähti Kaisan suosittelema silmänympärysvoide (tai itse asiassa tuo oli geeli), sekä pari muutakin Widmerin tuotetta. Apteekeissa (ainakin Yliopiston apteekissa) on Widmerillä meneillään kampanja, jossa "silmätuotteen" ostaja saa kaupan päälle 25ml:n matkapakkaukset kasvovedestä ja puhdistusemulsiosta. Mahtavuutta! Tehän tiedätte fiksaationi matkakokoisiin tuotepakkauksiin...


Kotona tarkistin vielä löytyykö Louis Widmer Animalian listalta. Ei löydy. Höh. Päätin kaivella asiaa hieman lisää ja löysin Animalian sivuilta usein kysyttyjen kysymysten kohdalta seuraavan kysymys-vastaus parin:

Q9. Voiko tuotteiden "testattu ilman eläinkokeita" -merkintöihin luottaa?

Answer: Kyllä ja ei. Merkintä voi pitää paikkansa, ja olla silti tahallista harhaanjohtamista. Valmiita kosmetiikkatuotteita testataan yhä harvemmin eläimillä. Olennaista on yrityksen eläinkoemenettely kokonaisuudessaan, eikä se, onko eläinkokeita vältetty yksittäisten tuotteiden testaamisessa. Esimerkiksi tuotteen yksittäisiä raaka-aineita on saatettu testata eläimillä, vaikka lopullista valmista tuotetta ei olisikaan testattu. Kannattaa siis aina tarkistaa, löytyykö yritys eläinkokeettoman kosmetiikan listalta. Mikäli yritys ei ole kosmetiikkalistalla, pyydä yritystä liittymään mukaan listalle.

Ota tuostakin sitten selvää! Joka tapauksessa minulla on nyt uusi silmänympärysvoide/-geeli jonka otin käyttöön heti viikonloppuna. Muutaman päivän käytön jälkeen voin hymistellä tyytyväisenä, Widmerin silmänympärysgeeli on mukavan rauhoittava ja kosteuttava. Seuraavaksi testaan voidetta Dermalogicalta, toinen lukijani Mari nimittäin puhui kyseisen tuotteen puolesta. Tämä tuote on varmuudella eläinkokeeton ja sen käyttämisestä tulee siksi parempi mieli. Ehkäpä parempi mieli poistaa myös rypyt ja silmänalusia tummentavat unettomat yöt..

Ai niin, vielä on mainittava viimeisin hetkeni julkisuuden valokeilassa. Toissa viikonvaihteen Ilta-Sanomat Plus (7.-8.3.09) lainasi jälleen blogistani pienen otteen.

Kiitos lehden ja blogini lukijalle joka vinkkasit minulle tekstistä! Olisi muuten jäänyt huomaamatta. Kylläpä minusta saa oikein fiksun kuvan kun lainaukset ovat tätä luokkaa. Heh! En tosin pidä tätä blogia osoittaakseni älyllisiä lahjojani eikä pyrkimyksenäni ole kirjoituksillani muuttaa maailmaa (paitsi nyt viime aikoina ehkä vähemmän eläinkokeettomaksi). Kirjoittelen tänne jokapäiväisistä jutuista ja ilahdun aina kun huomaan jonkun kommentoineen pienistä arkisista asioista kertoviin merkintöihini. Ja sitten kun pääsee vielä kirjoituksineen lehteen muotipalstalle, muotiguru Jaakko Selinin kuvan viereen, niin johan se on huippujuttu se!

FinnFashion

tunnetila: harmitus

Siivosin viikonloppuna kotiimme kasaantuneita aikakauslehtipinoja. Muotilehtien kasassa alimmaisena oli lehti nimeltä FinnFashion. Kyseessä on kyseisen julkaisun ensimmäinen numero jonka sain käsiini lehden julkkareissa keväällä 2007. Julkaisu käsitteli nimensä mukaisesti kotimaista muotia ja uusia nuoria tyylikentän tulokkaita. Lehden julkaisukielenä oli englanti ja ulkomaita tavoiteltiin kovasti.


Selailin lehteä muistin virkistämiseksi ja löysin mm. kauniita asuja suomalaiselta suunnittelijalta josta en ole lehdessä julkaistujen kuvien jälkeen kuullut sanaakaan. Alla itse kuvattu aukeama lehdestä. Aukeaman vaatteet Emilie Björnberg, kuvat Anton Sucksdorff, tyyli Tuomas Haapman, meikki Julius Sepponen, mallit Ida Brandilta ja Sirkku Paparazzilta.

Jos en ole kuullut Emilie Björnbergistä kesän 2007 jälkeen, en ole myöskään kuullut mitään FinnFashion julkaisusta. Netistä selvisi, että lehti lopetettiin syksyllä 2008 neljän numeron jälkeen, lopettamisen syynä taloudelliset vaikeudet. (Uutinen elokuulta 2008) Kurjaa ettei kotimaiset muotilehdet menesty. Tosin menestymisen edellytyksenä on, että lehteä markkinoidaan ja mainostetaan joka tuutista niin, että ihmiset saavat edes tietää lehden olemassaolosta. Itse kävin lehden julkkareissa ja odotin mielenkiinnolla jatkoa, mutta kaikessa yltäkylläisyydessä unohdin pian koko lehden olemassaolon ja ostelin pian iltalukemiseksi vanhoja tuttuja Vogueja ja Ellejä. Kuinka moni teistä on muuten kuullut FinnFashionista?

Toisen aukeaman vaatteet Nina Jatuli, kuvat Anton Sucksdorff, tyyli Tuomas Haapman, meikki Julius Sepponen, mallit Ida Brandilta ja Sirkku Paparazzilta.

Muutenkin kotimaiset muoti-, tyyli- ja lifestylemediat jäävät helposti ulkomaisten medioiden varjoon. Useissa blogeissa vinkkejä uusista tuulista ammennetaan esim. Style.comista mikä onkin sivustona vertaansa vailla. Kotimaasta löytyy kuitenkin myös kiinnostavaa selailtavaa, esimerkiksi FashionFinland.com. Keskustelu ei sivustolla ole kovinkaan vilkasta sillä käyttäjät eivät ole löytäneet mediaa toivotulla volyymilla, mutta kotimaisia uusia tuulia ja muotiuutisia sivustolta löytyy mukavasti ja uutiset ovat, nimensä veroisesti, hyvin ajan hermolla.

Muistakaa, aina ei tarvitse lähteä merta edemmäs kalaan!

Kesä 09

tunnetila: puuhastelu

Kerroin täällä ostaneeni helmikuun Ellen muotiliitteineen ja totesin että juuri mikään lehdessä ei inspiroi, kivoimmat jutut tulevalta kesältä löytyivät jo omasta kaapistani. No ei tietenkään ihan samat, mutta samanhenkisiä kokonaisuuksia saan halutessani kaivettua esiin omista kätköistäni. Eilen päätin testailla onnistunko vangitsemaan ensi kesän fiiliksen käyttämällä asukokonaisuuksissa vanhoja rytkyjäni.

Ensimmäisenä testissä suuresti kaikkialla hehkutettu Balmainin kesä 09.

Musta militanttinen lyhyt jakku, vaaleat risat farkut, niittejä ja huimat mustat korot tai remmisandaalit. Ja hei, sitten ei vertailla miltä vaatteet näyttävät langanlaihan pitkänhuiskean henkarin tai lyhyen normaalipainoisen ihmisen päällä!! Pääasiana on asut, ei kropat.

Asussani alla: niittivyöt tuovat asuun rokkia, takki on musta ja militanttinen, korot ovat korkeat. Takki H&M, t-paita Gina Tricot, niittivyöt kirppis, farkut Esprit, kengät Tamara London.


Myönnetään, että Balmain vetää valkaistuilla ja rikkinäisillä farkuillaan pisteet kotiin, mutta saisi näistäkin farkuista vaikka mitä jos näille vähän näyttäisi valkaisuainetta ja saksia. Ja ennen kaikkea kaventaisi lahkeita. Tämä on kuitenkin tällä hetkellä kaapista löytynyt kiltin tytön Balmain. Sitä paitsi äitini sanoi että olen jo liian aikuinen käyttääkseni risafarkkuja ja taidan olla samaa mieltä.

Seuraavaksi testasin hyvin tyttömäistä tyyliä Cacharelin tapaan.

Kevyt, sinistä farkkua oleva taskullinen liivihame jossa useita nappeja. Kengissä valkoiset suuret kukat. (Pahoittelen Cacharelin kuvan laatua, kuvattu Elle -lehden liitteestä.)

DIY Cacharelissani päälläni on Lindexin farkkumekko, jalassa Minna Parikan Giola-sandaalit. Halutessani voisin vaihtaa Lindexin mekkoon valkoiset (tai minkä väriset tahansa!) napit, sillä saisi uutta ilmettä vanhaan vaatteeseen.

Jaksoin värkätä vielä yhden asukokonaisuuden mielessäni Diorin kesän -09 mallisto.

Mallistosta valitsemani kuva ei ole ehkä paras mahdollinen, mutta Diorin kesän henkeen kuuluu mm. musta ja kulta, tyllit ja kerroksellisuus, läpinäkyvyys ja huikean korkeakorkoiset eläinkuosiset ja ohutremmiset kengät.

Asussani kullanvärinen silkkitoppi (narukiinnitys, topissa ei ole lainkaan selkää, siis kangasta selkäpuolella) H&M, tyllihame Gina Tricot, eläinkuosiset korkkarit Dumond, toinen rannerengas H&M, helmiäisrannerengas ostettu Perusta. Tyllihameeni on pikkasen liian pitkä kevyeen kesään, ainakin Dioriin verrattuna, mutta löytyypä kaapistani myös lyhyempi ja keveämpi musta tylliunelma. Se voisi olla kesäasuun parempi vaihtoehto.

Mitäs sanotte? Meneekö omasta kaapista kaivetut DIY fässönit täydestä tulevana keväänä/kesänä vai tuntuuko vanhojen vaatteiden elävöittäminen turhalta puuhalta? Itse innostuin ideasta kun lähes kaikki kivat asut Ellen muotiliitteessä näyttivät kaukaisesti tutulle. Nyt kun touhusin vaatteiden kanssa muutaman hetken on pakko todeta, että vanhat vaatteet ovat vanhoja, eivätkä siitä muuksi muutu. Tulevan kesän muoti tuntuu myös vanhalta eikä oikein mikään iske. Blääh! Kaiken lisäksi kuulin tv:ssä haastateltavan vaateliikkeen (en muista minkä) sisäänostajaa joka kertoi "tänä kesänä muotiin tulevat taas tunikat.." Miten niin tulevat, eipä tässä kohta kolmeen vuoteen mitään muuta ole ollutkaan!


Balmainin ja Diorin kuvat

Mistäs nyt tuulee?

tunnetila: hämmennys

Kävin tänään pikaisesti kaupungilla ja huomasin Forumissa meneillään olevan Hintasirkuksen. Aikaa oli puoli tuntia joten päätin tehdä pari täsmäiskua alakerroksen liikkeisiin. Ja kas, tapahtui odottamaton. Ihastuin hurjan paljon puseroon, jossa on kaksi hämmentävää puolta. Ensimmäinen, hieman vähemmän hämmentävä puoli on se, että paita löytyi H&M:ltä. Ostan todella harvoin mitään Henkalta mutta tuo paita oli IHANA! Paljon hämmentävämpää on kuitenkin se, että paita ei ole musta, ei harmaa eikä valkoinen. Siinä on vaaleansinistä ja vaaleanpunaista!! (Hetkinen, onko tuo valkotakkisten miesten sireenin ääni jonka korvissani kuulen..?)

Puserosta oli jäljellä enää isoja kokoja joten en päässyt sitä sovittamaan, mutta matka jatkuu, huomenna on pakko käydä Kämpin Henkalla katsomassa käykö parempi tuuri. Ja Kämpistä Itkseen toiviomatkalle jos ei sielläkään onnista. Mutta jos paitoja on ja jos sen päädyn ostamaan, niin silloin on maailmankirjat sen verran sekaisin että on keksittävä jotain spesiaalia. Pistettävä vaikka blogiarvonta pystyyn kaikkien niiden kesken jotka tätä ihmettä todistavat! (Kerron myös sitten kun vien paidan kirppikselle..)

Forumissa tepastelin seuraavassa asussa: solmukaulaliina gTie, neule Gant, aluspaita FilippaK, farkut Lindex, kengät OIS. Laukkuna oli muuten Thaimaasta ostamani pussimainen nahkalaukku jossa on vihdoin uusi, sopivan pitkä hihna.

Ilokseni Forumista tarttui jotain mukaankin. Uusi musta (kas kas, perusasiat kuitenkin pysyvät) talvitakki on ollut hakusessa koko talven, mutta satunnaiset silmäilyt eivät ole tuottaneet tulosta. Tänään silmäily palkittiin. Vilassa katseeni osui villakankaiseen takkiin joita roikkui tangolla vain muutama kappale. Kiskaisin takin päälleni ja vaikka takki oli hieman reilu, tykkäsin kuitenkin sen muhkeudesta niin paljon että aloin kunnolla mallailemaan sitä. Okei, tykkään takista, mitä maksaa? Hintalapussa luki 109,90€. Ei ollenkaan paha hinta talvitakista. Ostopäätöstä tehdessäni käänsin hintalappua ja olin tipahtaa polvilleni. Hintasirkuksen kunniaksi viimeiset kappaleet myytiin hintaan 20€! Rakastan oransseja hintalappuja! Juosten kassalle ja siitä hihkuen kotiin! Luoja mikä tuuri. Taitaa olla lauantaina lottoamisen paikka.


Takin saa halutessaan kiristettyä istuvaksi vyötäröltä tai kiristettyä vain helmasta ja avattua vyötäröltä, joten muoto on joko naisellinen tai pallomainen. Ihana!!! Kuvissa kiristyksen ja kiristämättömyyden eroa ei oikein huomaa (paitsi tuossa sivukuvassa takkia ei ole kiristetty), mutta livenä takin ilme muuttuu kurottaessa vyötärölle täysin toiseksi.



Tämänhetkinen musta villakangastakkini on niin niukkalinjainen että reilujen neuleiden tunkeminen sen alle on aiheuttanut koko talven hampaiden kiristelyä. Enää ei ahtaus eikä kylmyys vaivaa, takin alle mahtuu tarvittaessa vaikka kamina! Toivottavasti kevään tulo viivästyy ja saan käyttää uutta volyymitakkiani vielä pitkään! Ei vaan, huomenna jos joltain Henkalta löytyy pastelliunelmani niin kevät saisi tulla jo pian! Niin pian etten ehdi muuttaa mieltäni ja pistää puseroa kirppikselle myyntiin käyttämättömänä.