Turhaa tavaraa

tunnetila: uh.... ahdistus...

Muuttopäivä on nyt varmistunut ja kotona vallitsee kaaos. Kannan selkä vääränä tavaraa vintiltä asuntoon sisälle ja availen pahvilaatikoita toisensa jälkeen. Päätin käydä koko omaisuutemme läpi ennen tulevaa muuttoa ja luopua kaikesta jota emme ole vintiltä kaivanneet menneiden vuosien aikana. 

Laatikoista paljastuu astioita joita olen käyttänyt viimeksi 10 vuotta sitten, vanhoja mutta hyväkuntoisia verhoja ja pöytäliinoja, miehen astioita, kankaita, muistoja lapsuudesta, mappeja, kaava-arkkeja ompeluun, laatikollinen mummon virkkaamia pitsiliinoja ja -päiväpeittoja, mattoja jne. Tällä tavaramäärällä sisustaisi yhden kokonaisen kodin ja siellä kaikki hyvä tavara vain majailee, vintillämme. Mitä tuhlausta, oikein suututtaa!

  

Laitoin viime viikonloppuna tavaraa myyntiin Huutikseen ja jatkan samaa urakkaa tulevana viikonloppuna. Olen menossa myös kirppikselle myymään helmikuun alkupuolella. Toivottavasti hyväkuntoinen tavara löytäisi uuteen kotiin. 

Postauksen kuvissa esiintyvät tuotteet tulevat kaikki myyntiin Huutikseen huomenna lauantaina. Laitoin kuvia kuitenkin ensin myös tänne, sillä jos joku blogini lukijoista sattuu tarvitsemaan juuri jotain mitä minulla on myynnissä, voimme tehdä kaupat tätä kautta. Jos siis joku kuvien jutuista kiinnostaa, niin laita viestiä huomiseen, lauantaiaamupäivään mennessä. Kun tuotteet on Huutiksessa myyn ne sitä kautta. Sitä ennen Teillä on mahdollisuus napata näistä jotain jos sattuu kiinnostamaan.

Huomasitteko muuten että suurin osa myynnissä olevista jutuista on sinisiä? En ole oikeastaan koskaan tykännyt sinisestä mutta jostain syystä sinistä lasia ja sinisiä astioita on kertynyt meille valtavat määrät. Myynnissä Huuto.netissä tällä hetkellä myös mm. japanilainen sinikuvioinen riisiposliiniastiasto ja sinisiä shampanjalaseja. Laittakaa viestiä jos joku myynnissä olevista jutuista kiinnostaa!   

Löytöjen löytö

tunnetila: wohooooooo!!

Eilen kävi sellainen tuuri, munkki ja tsägä että olen vieläkin onnesta soikeana. Olin menossa ihan toisaalle kun jostain syystä päätin poiketa järkevimmältä reitiltä ja kiertää toista kautta. Minulle uudella kadunpätkällä vastaan tuli minulle niin ikään uusi liike, käytetyn tavaran liike nimeltä Angel Street Drift Shop. En normaalisti jaksa juurikaan kirppiksiä koluta joten yleensä ohitan kyseiset myymälät kiinnittämättä niihin mitään huomiota. Jostain syystä päätin tällä kertaa kurkata sisään.

Liikkeen etuosassa oli selvästi vanhaa tavaraa, huonekaluja ja kirppiskuntoisia vaatteita, mutta liikkeen sivussa näin henkilökunnan asettelevan rekkeihin uutta tavaraa. Kävi ilmi, että kyseessä oli Sample Sale, eli liike oli saanut lahjoituksena mallikappaleita eri suunnittelijoilta. Olin pyörtyä kun selailin rekkejä. YSL:n jakkupuku $250, Escadan iltapuku $150, Theoryn (näytöksessä käytetyt) kengät $30 jne. Ihan tolkutonta! Valitettavasti suurin osa vaatteista ja kengistä oli minulle liian isoja, mutta yhden upean löydön tein silti.   

Bongasin rekiltä BrooksBrothersin klassisen tummansinisen bleiserin joka oli omaa kokoani. Sydän alkoi pamppailla hullunlailla kun kosketin takin pintaa. Takki oli kashmiria! Vetäisin bleiserin päälleni ja se oli aivan uskomattoman tuntuinen. Italialainen kashmir oli niin pehmeää ja ylellistä ettei bleiseri tuntunut päällä miltään. Takki myös istui kauniisti joten ostopäätös oli hetkessä sinetöity. Maksoin uudesta BrooksBrothersin klassisesta kashmirbleiseristä $40 (noin 31€)! Tuo bleiseri on ehdottomasti laadukkain vaate mitä olen koskaan omistanut ja tulen käyttämään sitä seuraavat 40 vuotta (jos se vain mahtuu päälle). 

Kotiin tultuani googletin jakun (tietysti!) ja täältähän se löytyi, eri värisenä tosin. Jakun myyntihinta liikkeessä on $898!! Maksoin omastani $40 joten en voi muuta kun hymyillä jatkuvasti kuin Naantalin aurinko. Istun nytkin jakku päällä ja silitän sen täydellistä pintaa. Oih ja voih, taidan toistekin piipahtaa Angel Street Drift Shopissa Chelseassa. Googlettelemalla löysin tuosta paikasta sanotun mm. seuraavaa: "A bargain hunter's dream..." (New York Magazine). Kuinka satuinkaan kävelemään paikan ohi ja kaiken lisäksi tavoistani poiketen astuin sisään, aarreaitasta mitään tietämättä!
  

Korttien uusi koti

tunnetila: löytämisen ilo

Katsokaa mitä ihanaa löysin viime sunnuntaina kirppikseltä! Ravintola Maxillissa järjestettiin jälleen yksi syksyn antoisimmista tapahtumista, Fashion Kirppis. Perustajansa Hannan mukaan tilaisuus on saanut lisänimen "hipstereiden hullut päivät" ja väentungoksesta päätellen lisänimi on tilaisuudelle erittäin osuva.

Tällä kertaa olin tilaisuudessa mukana myyjän ominaisuudessa, kiitos Hanna että sain tulla mukaan, ja kiitos kaikille kauppaa kanssani tehneille! Oli ihana saada vaatekaappia tyhjennettyä ennen reissuun lähtöä. Vaikka perimmäisenä tarkoituksena oli saada tilaa kaappiin, niin tuo paikka pursusi niin ihania tavaroita että ostamiselta oli todella vaikea välttyä. Istuin tietoisesti koko päivän myyntipöytäni takana kuin tatti, välttyäkseni kiusauksilta, mutta kuinka ollakaan, ostin viereisestä pöydästä kukkaron ja toiselta vierustoverilta kengät. Hmph, molemmat jutut tulivat toki tarpeeseen.

Olin juuri edellisenä iltana päättänyt etten ota lompakkoani mukaan New Yorkiin. Tykkään Berliinistä löytämästäni Liebeskindin lompakosta niin paljon etten halua ottaa sitä riskiä että se katoaa maailmalle. Kuvan Marc Jacobsin nahkakukkaro tuli vastaan kuin tilauksesta ja nyt se pääsee toimittamaan lompakon virkaa syksyn ajaksi. Kiitos kaupoista naapuripöydän ihana Tyylialkemisti!

Uusi lompakko pääsee heti käyttöön mutta toiselta naapurilta ostamiani kenkiä en taida päästä käyttämään ennen ensi kevättä. Biker-tyyppiset kengät vievät matkalaukussa liikaa tilaa joten jätän ne suosiolla syksyksi kotiin. Mutta eipä hätää, tulipahan taas yksi kiva syy lisää palata reissusta kotiin: eteisessä odottavat uutukaiset kengät!

Epärehellisyys maan perii

tunnetila: pettymys

Vietin tänään aamupäivän seisoskellen kirpputori Valtterin myyntipöydän takana. Vaatteita minulla oli myynnissä aika vähän, kenkiä, laukkuja, huiveja, koruja sekä muuta pientä tavaraa senkin edestä. Pääsin käyttämättä jääneestä tavarasta ihan mukavasti eroon, mutta liian moni juttu läksi pöydältämme pitkäkyntisten mukaan. 

Luulin ensin että minulta varastettiin vain koruja, mutta kotona huomasin jotain muutakin kadonneen epärehellisten ihmisten taskuihin. Härskein tilanne oli heti aamusta kun mies pyysi saada katsoa rasiaa jossa minulla oli koruja myytävänä. Mies selaili koruja, keräsi käteensä parhaat ja käveli pois. Mies näki tasan tarkkaan että huomaan tilanteen, mutta hän ajoitti lähtönsä niin että olin juuri tekemässä kauppoja toisen ostajan kanssa enkä voinut lähteä hänen peräänsä. Huusin miehen perään, mutta mies katosi hetkessä ihmispaljouteen. Kotona huomasin että pöydästä katosi ilman maksua korujen lisäksi ainakin Dieselin t-paita sekä Italiasta ostettu silkkitoppi.

Onneksi en vienyt kirppikselle mitään arvokasta. Jo pelkkä epärehellisyys, vaikkei siitä suurta taloudellista tappiota syntyisikään, v***ttaa ihan älyttömästi! (Anteeksi kielenkäyttöni.)

Uskon ihmisiin palauttaa onneksi toisenlaiset kohtaamiset. Eräskin vanhempi rouva tuli tänään kysymään sainko maksun mustasta laukusta joka katosi pöydästä. Kerroin myyneeni laukun kahdella eurolla. Nainen ilahtui ja kertoi jääneensä seuraamaan sivusta lähteekö laukku varkaan mukaan vai saanko laukusta rahat. Laukkua oli soviteltu niin kaukana myyntipöydästäni että nainen oli pelännyt varkausyritystä. "Huomasin että olet kiireinen muiden asiakkaiden kanssa joten jäin katsomaan puolestasi että laukku joko ostetaan tai palautetaan pöytääsi." Voi miten kilttiä!

Oletteko te kohdanneet kirppiksillä epärehellistä toimintaa?
 

Tuijottelun tulos

tunnetila: no huh huh

Tuijottelin aikas kyllästyneenä vaatekaappiini vuodenvaihteen Sri Lankan matkan jälkeen. Työnsin matkalla mukana olleet kesävaatteet jemmaan kaappin perukoille ja nostelin muita vaatteita kaapista ulos yksi kerrallaan. "Tylsä", "liian kulahtanut", "tylsä", "ei mahdu", "reikäinen", "ei mahdu", "tylsä". Jatkoin tätä kunnes huomasin seisovani vaatekasan keskellä ja päättäneeni viedä jokaisen lattialle päätyneen vaatteen kirpputorille.

Ratsasin samalla innolla myös muutaman pahvilaatikon vintiltä ja tämän seurauksena keittiössä on nyt hurja röykkiö vaatteita, kenkiä, laukkuja ja muita asusteita odottamassa pääsyä kirpputorille. Myyntipöytä on varattu kolmen viikon päähän, sitä ennen aion tehdä vielä lisää karsintaa, varsinkin tuolle vintin "tätä mä vielä joskus käytän" osastolle. 

Nyt kun poistoja vanhojen vaatteiden osalta on tehty olisi otollinen aika hankkia jotain uutta. Jotain pientä piristystä kevääseen ja tummanpuhuvaan garderoobiin. Lähdemme tänään risteilylle ja vietämme maanantain keväisessä Tukholmassa. Saapa nähdä tarttuuko sieltä mukaan jotain uutta ja habitusta virkistävää. Jos vaikka kerrankin hankkisin jotain vähän erilaista...
 

Antiikinaikaiset lämpörullat

tunnetila: mummo

Katsokaa mitä mä löysin!! Lähes antiikinaikaiset lämpörullat!

Äitini käytti samanlaisia lämpörullia joskus 70-luvulla ja itse laitoin äidin rullilla hiuksiini kiehkuroita lapsena. Rullat on muovia ja ne ovat täynnä vettä. Rullat kuumennetaan keittämällä niitä kiehuvassa vedessä ja kun ei jaksa enää odottaa rullien lämpenemistä ne kalastellaan vedestä (sormet palavat joka kerta) ja hiussuortuvia kiedotaan rullan ympärille (myös tässä vaiheessa palaa sormet). Rullan ja hiusten päälle napsautetaan läpinäkyvää muovia oleva kehikko (jota ei keitetä) ja sitten vain odotellaan että rullien sisällä oleva vesi jäähtyy. Kuuma vesi rullan sisällä saa hiukset kihartumaan ja kun viilenneet rullat poistaa hiuksista on kaunis kiharapilvi valmis.

Löysin kuvan rullat kirppikseltä yhteishintaan 0,50€ joten oli pakko pelastaa ne mukaan. Vitsit mitä nostalgiaa. Vapise GHD, täältä tulee mummorullat!

Vapaapäivä keskellä viikkoa

tunnetila: tyytyväisyys

silkkipusero Vero Moda, housut Lindex,
kengät Vagabond

Vapaapäivä keskellä viikkoa. Mikä ihana asia! Yleensä nautin yllättävistä vapaapäivistä siivoamalla ja pyykkäämällä (ettei sitten viikonloppuna tarvitse) ja ottamalla keskimäärin kolmet päiväunet. Nautin ajatuksesta ettei tarvitse lähteä edes kauppaan sillä kaupat on kiinni. Tänään kuitenkin (pyykkäämisen ja siivoamisen jälkeen) suunnistin Helsinki10:n jossa järjestettiin Green Scarf -kirppis.

Green Scarf -kirpputori järjestettiin nyt kolmannen kerran ja joka vuosi kirppis on pistetty pystyyn eri paikassa. Helsinki10 oli tapahtumalle loistava tila valmiine sovituskoppeineen ja asiakaskuntineen. Kirppis oli ollut auki jo monta tuntia ennen paikalle saapumistani ja ostettavaa oli näemmä löytynyt: kassalle oli järjetön jono joka kiemurteli koko liikkeen läpi. Aikaisemmin paikalle tulleet tekivät varmasti ihan huikeita löytöjä. Oma saaliini koostui yhdestä TopShopin mekosta joka oli kyllä niin mieluisa etten muuta tarvinnutkaan.

Spagettiolkaiminen puoleen pohkeeseen ulottuva trikoomekko on tämän kesän ajankohtaisin vaate, ja kun se sattui vielä löytymään kirpputorilta "omissa väreissäni" ja minua miellyttävällä kuosilla en voi olla tyytyväisempi. Mekosta tuli heti lemppari kotivaate, mutta olen varma että se pääsee kesän aikana myös ulkoilemaan moneen kertaan.

Joko osaatte aavistaa mikä tulee olemaan ensi kesän lempivaatteenne, vai onko joku tietty "must" -juttu kesäksi vielä hankkimatta?

Kaupanpäälliset

tunnetila: hämmästys

Kerroin kesälaukku -postauksessa käyneeni kädenvääntöä pariisilaisen myyjän kanssa laukun hinnasta. Laukun vuori oli niin kulunut etten halunnut maksaa sille asetettua hintapyyntöä. Keskustelimme sähköpostitse laukun hinnasta parin päivän ajan ja lopulta myyjä kyllästyi ja kirjoitti, "Tämä on lopullinen hinta. Jos suostut siihen saat kaupanpäälle yllätyksen. Ota tai jätä!"

Halusin kovasti tuon laukun ja tulin uteliaaksi kaupanpäällisistä joten suostuin viimeiseen tarjoukseen. Ja kyllä kannatti! Laukku on ihanaakin ihanampi eivätkä kaupanpäällisetkään olleet pöllömpiä.

jakku ja mekko H&M,
lantioketju Chanel, sandaalit Zara

Sain myyjältä kaupanpäälle kaksi Chanelin vyötä! Toinen vöistä (yhdistetty asuun kuvissa yllä) on nahkaa ja kullattua metallia (Chanel CC Gold Chain and Black leather belt S461), toinen, paksumpi ketju jota voi käyttää myös koruna on niin ikään kullattua metallia (Chanel Gold large Chain belt gold CC logo S588). Nieleskelin hämmennyksestä muutaman tunnin paketin avaamisen jälkeen kun tajusin mitä aarteita myyjätär oli laittanut mukaan. Ilmankos paketti oli hurjan painava. Heh, kannatti tinkiä!

Kuinkahan usein tulee tehtyä kaupat joissa kaupanpäälliset ovat yhtä arvokkaat kuin itse tuote? :)

Täydellinen kesälaukku

tunnetila: tyytyväisyys

Täydellinen kesälaukku on niin suuri että sinne mahtuu lompakon ja puhelimen lisäksi ainakin vesipullo, kamera, neuletakki (siltä varalta jos vilu yllättää), sateenvarjo (jos/ kun alkaa sataa) sekä parhaassa tapauksessa (eli silloin kun ei sada vaan on laiska aurinkoinen päivä jonka voi viettää puistossa) eväät sekä kirja tai jotain muuta lukemista.

Halusin täydellisen kesälaukkuni olevan myös kaunis, klassinen ja ajaton, mieluiten laadukasta nahkaa. Lisäksi toivoin siinä olevan niin pitkät olkahihnat että saisin heitettyä laukun myös messenger –tyylisesti vartalon poikki jos tarve tulee.

Olen vuosien varrella löytänyt pari laukkua jotka ovat täyttäneet yllä vaaditut ominaisuudet, mutta olen jättänyt ne ostamatta. Olen toivonut löytäväni laukun joka olisi jotain enemmän. Ja kyllä, arvasitte oikein, nyt olen löytänyt täydellisen kesälaukkuni. Saanko esitellä, suuremmasta paketista (jota en uskaltanut heti avata) löytyi kaunis ja klassinen ystäväni, ikioma vintage Chanel.

Laukku saapui luokseni Pariisista ja oli ulkoisesti täydellisessä kunnossa. Laukun vuori oli kuitenkin kulunut kovassa käytössä (laukku on vuodelta 1986 eli 25 vuotta vanha) joten keskustelin myyjän kanssa aika kauan laukun hinnasta. Lopulta päädyimme hintaan joka miellytti molempia ja kyllä kannatti! (Sain myyjältä paketissa mukana myös yllätyksiä, niistä ehkä lisää myöhemmin.)

Ostin suuren laukun päivittäiseen käyttöön, en ihasteltavaksi naulakossa, joten vein laukun heti suutarille ja teetin siihen uuden vuorin. Jos olisin käyttänyt laukkua rikkinäisen vuorin kanssa se olisi pian vaikuttanut tällä hetkellä upeassa kunnossa olevaan ulkopuoleen. Nyt kun vuori on kunnossa voin käyttää laukkua huoletta. Vanhan vuorin mukana laukusta lähti irti hologrammi joka kertoo laukun aitoudesta, mutta pyysin suutaria säästämään sen ja nyt hologrammi on tallessa irrallisena. (Otin selville, että jos Chanelin laukun lähettää uudelleen vuoritettavaksi Chanelin tehtaalle vanha vuori poistetaan sielläkin eikä hologrammia laiteta niihin uudestaan. Hologrammittomat vintage Chanelit voivat siis olla aitojakin, hyödyllinen tieto kaikille kirppisten koluajille!)

Olisitteko te teettäneet laukkuun suutarilla uuden vuorin vai laskeeko uusi vuori mielestänne laukun arvoa? Pohdin asiaa pitkään mutta vanhan vuorin ollessa pahasti kuivunut, kulunut ja repaleiseksi murtunut en olisi uskaltanut käyttää sen kanssa laukkua lainkaan. Parempi näin. Sitä paitsi, en ole myymässä laukkua minnekään joten sen käyttöarvo on minulle tärkeämpi kuin sen jälleenmyyntiarvo.

Laukku on kaikessa klassisuudessaan aika tätimäinen, mutta jos kolmenkympin rajapyykin ylittäminen ja tätimäisyys näkyy kohdallani Chanelin laukkuna niin kyllä, olen oikein mielelläni kovaa vauhtia keski-ikäistyvä täti!

Sängystä

tunnetila: kipee

Minulta on kolmen vuoden bloggailun aikana pyydetty useita kertoja postausta jossa esittelen kotini. En ole asiasta juurikaan innostunut mutta nyt kun makoilen sängyn pohjalla alkavassa flunssassa niin nappasin peilin kautta kuvan makuuhuoneestamme. Tässä jotain siitä mitä sängystä juuri nyt näkyy. Kuva otettu vaatekaapin peililiukuovien kautta.

Makuuhuoneen vasemmalla seinustalla on siis vaatekaappi jossa on peililiukuovet (sekä epämääräinen kokoelma laatikkoa, treenikassia ja joogamattoa, köh, miten niin mies aina sanoo että tavarani valloittavat jokaisen nurkan...). Huoneen ensimmäisen ikkunan alla, sängyn jalkopäässä, on puusepän tekemät työpöytä ja työtuoli sekä suvussani kulkeva piianpeili. Piianpeilin päällä on käyttökoruja laatikoissaan sekä pöydällä on tietysti muuta epämääräistä roinaa (mistä sitä aina kertyy?).

Työpöydän oikealla puolella, makuuhuoneen suuren ikkunan alla on viherkasveja ja huutokaupasta löytynyt 50-luvun pikkuruinen tupakkasohva. Nyt kun olen vallannut sängyn käyttööni niin pienellä sohvalla odottavat pedatun sängyn päälle kuuluvat tyynyt. (Heh, bongaa kuvasta myös kamera. :) )

Huonekalumme on joko löydetty huutokaupoista/antiikkiliikkeistä tai ovat puusepän tekemiä. Ainut kaupasta uutena ostettu kalusteemme on sänky joka on myös viimeisin hankintamme, hankinnasta on aikaa viisi vuotta. Pyrin noudattamaan kaikissa hankinnoissa kestävän kehityksen periaatetta, oli kyse sitten huonekaluista, vuodevaatteista tai vaatteista. Kestävää ja pestävää, arvonsa säilyttävää (jos kyllästyn niin tuotteen voi myydä eteenpäin eikä sitä heitetä roskiin) ja ajatonta. Yhdistän surutta uudempaa muotoilua vanhoihin aarteisiin.


Ps. Jos joku näki postauksen aiemmin tänään enemmillä kuvilla ja lähemmillä yksityiskohdilla myönnän jälkeenpäin karsineeni postausta. Koti on minulle nähtävästi yllättävän intiimi aihe enkä halua julkaista siitä tarkkoja kuvia netissä. Aika jännä juttu, höpöttelenhän täällä esim. stressin aiheuttamista näppylöistä. :) Jos teillä on blogi, onko joku aihe teille liian intiimi? Tai jos teillä ei ole blogia mutta JOS olisi niin mitä luulette, kirjoittaisitteko blogissanne kaikesta?

Tavoitevaate

tunnetila: vinkit jakoon

Otsikosta huolimatta emme tässä postauksessa aio laihduttaa. Paitsi vaatekaappiamme.

Blogini lukija Heidi kommentoi edelliseen postaukseeni haaveilevansa toimivasta vaatekaapista mutta kärsivänsä luopumisen tuskasta. Tuttu tunne varmasti monelle. Myönnän itsekin olleeni jossain vaiheessa aikamoinen, varsinkin kenkien ja laukkujen hamstraaja, mutta nyttemmin hamstrausvaihe on onneksi laantunut ja nykyään erotan selkeästi tarpeen ja halun toisistaan. Toki ostan edelleen vaatteita tai asusteita ihan vain siksi että haluan niitä, mutta kun tuon tekee kohtuudella niin se on ihan sallittua.

Takaisin aiheeseen, eli tavoitevaatteeseen. Paras tapa päästä eroon vaate- tai kenkäkaapin kaaoksesta on ottaa itselle joku tavoite. Esimerkiksi minulla tavoitekenkinä toimi muutama vuosi sitten Minna Parikan Morticiat joihin ihastuin, mutta jotka olivat budjetilleni hieman liikaa. Päätin, että myyn niin paljon vaatteita ja asusteita kirppiksellä että saan sillä rahalla hankittua itselleni nuo kengät.

Aloitin kenkäkaapin karsimisella: mitkä kengät Morticiat tulisivat korvaamaan? Kenkäkaappini tyhjeni heti kymmenellä parilla. Käytetyillä kengillä en uskonut kuitenkaan rikastuvani Morticioiden verran joten täytyi keksiä lisää myytävää. Kävin läpi laukut ja muut asusteet, lopulta karsintaan pääsivät vaatteet ja ulkotakit. Säästin ehdottomat lempparit, mutta "ihan kivojen" kohdalla mietin kummasta pidän enemmän: tavoitekengistäni vai vanhasta mekosta. Useimmiten uusi kenkäpari voitti. Vaatekaapin karsinnan jälkeen menin kirppikselle myymään ja loppu onkin historiaa.

Ostin Morticiat kirppisrahoilla keväällä 2008, eli kolme vuotta sitten. Tuon ostoksen jälkeen en ole hankkinut yksiäkään korkokenkiä. Noilla kengillä olen juhlinut kummipoikani ristiäiset, muutamat häät sekä kymmenet muut juhlat ja tilaisuudet Suomessa ja maailmalla. En ole tarvinnut uusia kenkiä. Yhdet hyvät on ihan tarpeeksi.

Samaa metodia olen käyttänyt muissakin hankinnoissa. Luovuin mm. kaikista "ihan ok" hameistani ja hankin tilalle laadukkaan ja kauniin Alexander McQueenin hameen. Entäpä laukut? Möin ison kasan laukkuja ja tilalle ostin Lumin Supermarket bagin. Esimerkkejä on useita, ja rehellisesti voin sanoa, etten ole jäänyt kaipaamaan yhtään "ihan kivaa" juttua, mutta laadukkaammista hankinnoistani olen iloinen päivittäin.

On kuulkaa ihan mieletön tunne kun luopuu sadasta "ihan ok" vaatteesta ja ostaa tilalle ainoastaan yhden, sitäkin spesiaalimman jutun. Kaappeihin tulee rutkasti lisää tilaa ja mieli kevenee vähintään saman verran. Suosittelen kokeilemaan!

Lempilaukku

tunnetila: lemppari

Olen kerran elämässäni ihastunut merkkilaukkuun. Tämä tapahtui muutama vuosi sitten Pariisissa, kohteena Balenciagan reilun kokoinen yliolan laukku. Tein laukusta ennakkotilauksen ja liikkeessä luvattiin toimittaa laukku Suomeen heti kun ne saadaan myyntiin. Pitkän odotuksen jälkeen laukku saatiin liikkeeseen mutta se ei lopulta vastannut odotuksiani. Peruin kaupan. Sitä ennen enkä sen jälkeen ole tuntenut minkäänlaista kiinnostusta kalliimpiin merkkilaukkuihin. Vuittonit sun muut sopivat hienosti muille, minua ne eivät ole ollenkaan.

Juttelimme tänään töissä omistamistamme laukuista ja aloin miettiä mikä on oma lempilaukkuni. Vastaus oli helppo. Kuvissa esiintyvä noin 10 vuotta sitten kirppikseltä tiensä luokseni löytänyt vintage-laukku on ehdoton laukkusuosikkini. Laukku on niin pikkuruinen ettei sinne mahdu juuri muuta kuin lompakko ja puhelin, mutta silti se on minusta maailman ihanin! Ja entistä ihanammaksi sen tekee se, että kirppiksellä sen minulle möi ihan yhtä ihana ja yhtä pikkuruinen mummu.

Laukku on lepäillyt jemmassa nyt muutaman vuoden kun aika on suosinut kookkaampia kasseja. Tänä keväänä pienet laukut ovat tehneet ilahduttavan paluun ja tämä pieni ihanuus on päässyt taas laukkuhyllylle odottamaan keväisempiä säitä ja keveämpiä kantamuksia.

Pidättekö te merkkilaukuista, haaveiletteko sellaisista tai omistatteko niitä? Kuten postauksen alussa sanoin, en ole oikein koskaan löytänyt "it"-laukuista itselleni yhtään mieleistä. Nyt kuitenkin olen hiljalleen alkanut salaa haaveilla eräästä Chanelista... Jännittävää.

Pakastimesta päälle

tunnetila: jei!

Joskus kirppiksellä onnistaa. Yleensä silloin kun päätyy kirpulle vain ohikulkumatkalla, ei ostoaikeissa. "Mäpä ihan vain käväisen tuolla..." Ja hetken päästä sitä tullaan ulos laukku pullollaan vaikka mitä.

Viimeisin kirppisreissuni oli juuri tällainen onnekas "vahinko". Mitään ei pitänyt ostaa. Vakaa aikomus oli vain varata myyntipöytä. Ja kuinkas sitten kävikään? Pöytä jäi varaamatta sillä löydöistä tohkeissani tulin juoksujalkaa kotiin.

poncho second hand, kaulaliina Marimekko,
pitkät nahkahanskat Lumi, salkku second hand,
housut Marc O´Polo, bikerit Noel Fun

Asun poncho on kotimainen, 100% villaa, ja siinä on seuraavat merkinnät: Made by Tekstiiliateljeeri Ky, Design Kyllikki Pulkkanen, Handwoven in Finland. Poncho sai viettää viikon pakastimessa ja vihdoin eilen sain lämpimän villavaatteen harteilleni. Voi että se onkin lämmin! Samalta kirppisreissulta löytyi myös kuvien salkkumainen nahkalaukku.

Rennot mutta samalla salkkumaiset laukut ovat jo muutaman vuoden olleet hyvin muodikkaita. Tykkään katsella niitä muiden olkapäillä mutta omaan tyyliini ne eivät oikein tunnu sopivan. Tätä laukkua en kuitenkaan voinut jättää poimimatta mukaan. Hinta ja laukun kunto sinetöivät ostopäätöksen. Tällä laukulla testaan salkkumaisen käsilaukun soveltuvuutta omaan tyyliini ja jos se ei tunnu omalta niin laitan laukun jälleen kiertoon. Mahdollisuus sille oli kuitenkin annettava!

Olisitteko itse kävelleet löytöjeni ohi vai olisitteko poimineet ne, tai edes jomman kumman, parempaan talteen?

Lyhtyjen valossa

tunnetila: tyytyväisyys

Ehdin kerrankin, ennen kun ilta pimenee ja viimeisinkin valo makuuhuoneesta katoaa, kuvata tämänpäiväisen asuni. Asun tärkeänä elementtinä on viime aikojen suosikkiasusteeni, Hermés huivi. Huivi, jonka siis löysin tuttavani tädin jäämistöistä, on malliltaan Feux de Route. Feux de Route on Caty Lathamin suunnittelema ja se on otettu tuotantoon vuonna 1971.

huivi Hermés, pusero Lindex,
housut H&M, kengät Vagabond

Paksu silkkihuivi on hyvin kaunis ja suunnittelin alunperin pitäväni tuota arvokasta löytöä vain juhlissa pikkumustan kanssa. Huivi on kuitenkin niin lämmin ja miellyttävän tuntuinen iholla, että olen käyttänyt sitä viime aikoina lähes päivittäin. Tällä käyttömäärällä huivi ei luultavasti säily moitteettomassa kunnossa jälkipolville, mutta turha kauniita vaatteita tai asusteita on jemmata parempien päivien varalle. Käytettäväksi ne on tarkoitettu, vai mitä mieltä olette?

Säilytättekö te vaatekaappin aarteita "juuri oikeaa" hetkeä varten, vai tuotteko arkeenne ripauksen ylellisyyttä käyttämällä arvokkaimpia (tunnearvo tai rahallinen arvo, molemmat yhtä tärkeitä) vaatteitanne tai asusteitanne päivittäin?

Pala taivasta

tunnetila: oih ja voih

Tuttavani iäkäs täti eli pitkän ja muodintäyteisen elämän. Lapseton neiti-ihminen jätti veljentytölleen (siis tuttavalleni) perinnöksi vaatehuoneensa, ja voi mikä vaatehuone se onkaan!! Täti rakasti muotia, matkusteli koko elämänsä ja shoppaili pääasiassa Milanossa ja Pariisissa. Valtava vaatehuone oli täynnä mm. Chanelia, Dioria, Bottega Venetaa, Burberryä, vaatteita, laukkuja, huiveja, kenkiä, aurinkolaseja ja hattuja. Vähän käytettyjä vintage-aarteita 50-luvulta tähän päivään.

Tuttavani raahasi vaatehuoneen sisällön kaksioonsa ja vaatteita oli niin paljon ettei asunnossa mahtunut kunnolla liikkumaan! Lähes 30 jätesäkillistä tavaraa, suurin osa merkkituotteita, loput teetettyjä. Täti tiesi mistä piti. Jos hän löysi itselleen täydellisesti istuvat housut hän osti niitä lempiväreissään useita kappaleita. Esim. samanlaisia samettihousuja varastoista löytyi kahdeksat: muutamat mustat, muutamat beiget ja yhdet punaiset. Nämä värit, musta, beige ja punainen, olivat selvästi tädin suosikkivärit, toimivan vaatehuoneen perustat.

Tuttavani kävi koko varaston läpi, valitsi itselleen parhaat päältä (ette voi edes uskoa kuinka monta mielettömän upeaa Bottega Venetan laukkua sekä muita käsittämättömän upeita aarteita hänellä nyt onkaan) ja sen jälkeen hän laittoi kirpputorin pystyyn. Olin vaate- ja asustemäärästä niin tohkeissani että kädet vapisivat kun kävin vaaterekkejä läpi. Vaatteista näki tädin olleen 50-luvulla kokoa 34, viimeisimpinä vuosina hankitut vaatteet olivat muutamaa kokoa suurempia, joten sieltä löytyi jokaiselle penkojalle jotakin.

Pidin mieleni maltillisena ja tein aarreaitasta vain muutaman hankinnan joista pidän kovasti. Toivottavasti tuttavani täti tietää miten onnelliseksi hän on tehnyt monta ihmistä kun hänen aarteensa ovat löytäneet uudet kodit ja jatkaneet elämää vielä tädin jälkeenkin. Ja vaikken tätiä koskaan itse tavannutkaan, tulen aina kauniin Hermés -huivin kaulaan kietaistessani muistamaan muotia rakastaneen maailmanmatkaajan. Muoti ja tyyli on ikuista!

Mihin aika katoaa?

tunnetila: aika kuluu ihan liian nopeasti

En olekaan muistanut esitellä teille kesän parhaan kirppiskeikan vaatelöytöä. Upean korusaaliin lisäksi löysin kolmella eurolla pehmeän ja hauskan valkoisen paitapuseron. Valkoinen paitapusero kuulostaa äärimmäisen tylsältä vaatteelta mutta se voi olla metallisine nappeineen ja epäsymmetrisine helmoineen kaikkea muuta. (Aivan kuten harmaa collegetakkikin. )

paitapusero kirppikseltä (alunperin Vila), huivi Esprit,
farkut H&M, bikerit Noel Fun

Olisin varmasti kiinnostunut puserosta liikeessä normaalihintaisenakin, mutta olen silloin kävellyt onneni ohi ja missannut koko puseron. En edes tiedä milloin näitä on ollut myynnissä. Onneksi kirpulla joku halusi luopua omastaan.

Löysin kesällä second handina myös toisen kivan vaatteen joka ennen esittelyä kaipaa hieman uudistamista. Innoissani toin vaatteen kotiin ja suunnittelin muokkaavani sen heti. Tuolla se makaa edelleen, ompelukoneen päällä, ja löytöhetkestä on aikaa varmaan 4kk. Mihin tämä aika oikein katoaa kun mitään ei koskaan ehdi?!

Takki mekkojen kanssa

tunnetila: tyytyväisyys

Löysin muutama viikko sitten Fidan ale-päiviltä (kaikki -50%) trenssin. Trenssi on musta, kotimainen, vaikuttaa käyttämättömälle, siinä on irrotettava huppu ja se istuu tismalleen hartioista mutta alle mahtuu silti reilusti vaatetta. Ostin trenssin ja ajattelin lyhentää sen kaltaiselleni pätkälle sopivaksi rennoksi ulkoilutakiksi.

Kotona takkikaappia läpikäydessäni totesin omistavani jo mustan rentoilutakin, mutta minulta puuttui pidempi ja siistimpi trenssi esim. mekkojen ja hameiden kanssa käytettäväksi. Niinpä irrotin takista hupun, käärin hihat ja siistimpi trenssi vaikka juhlavaatteiden kanssa yhdisteltäväksi oli valmis.

trenssi Luhta (second hand), korkkarit Vagabond Consuela

Olen super iloinen löydöstäni ja siitä, etten ryhtynyt lyhentämään jo sellaisenaan täydellistä takkia vaan kartoitin tarpeeni ensin kunnolla. Vuorillisten takkien leveiden helmojen lyhentäminen on vihonviimeistä hommaa ja aina joku tuppaa menemään pieleen. Jos vuorin paikalleen siististi asettelu onnistuu, niin helma jää jostain pari milliä pidemmäksi kuin muualta ja vaikkei sitä käytössä huomaa niin kun sen tietää niin se vaivaa aina.

Takin helman mitta, pohjepituus, ei imartele lyhyttä ihmistä, mutta onko sillä niin väliä? Olen ihan varma että siistin takin olemassaolo tulee helpottamaan juhla- ja muuta hamepukeutumistani niin paljon että on ihan toissijaista näytänkö sen kanssa paksujalkaiselta tanttaralta vai en. Sitä paitsi, pohjepituus on taas tulossa muotiin.

Medaljonki

tunnetila: ilo

Innostuin Hietsun kirppiksen koru- ja muista löydöistä niin paljon, että kävin Hietaniemessä tänä kesänä jo toistamiseen. Ja taas löysin jotain hyvin kaunista, klassista, somaa ja kaivattua, nimittäin hopeanvärisen medaljongin. En usko että medaljonki on aitoa hopeaa sillä sain sen hintaan 0,50€, mutta se ei haittaa. Kauniisti patinoitunut tuokin koru on, oli materiaali mitä tahansa peltiä.

haalari merkitön (?) Ljubljanasta, laukku Zara
kiilakorot Benetton, sormus ja medaljonki second hand

Vielä kun löytäisin medaljongin sisälle kuvia rakkaistani niin olisin iloinen. Kuinka tuolla muuten kuvat pysyvät? Harmi ettei töissä joka vuosi oteta lapsuudesta tuttuja tarrakuvia. Sellaisenhan tuonne lätkäisisi helposti!

Kesämekko kirppikseltä

tunnetila: juhlaa arkeen

Kaivelin maanantaiaamuna tuskastuneena vaatekaappiani. Vihdoin ulkona oli se kuukausia toivomani helle, mutta tätä harvinaista herkkua varten minulla ei sitten nähtävästi ollut vaatteita. Tai olihan noita, parit shortsit ja toppeja vino pino, mutta ei mitään sellaista millä viitsisi lähteä töihin toimistoon.

Kuin sattumalta käsiini osui syksyllä tekemäni kirppislöytö jonka olin muka liian juhlavana unohtanut vaatekaapin syövereihin. Vetäisin mekon päälleni, kiristin hieman olkaimia ja kas, päätin lähteä juhlamekko päällä töihin! Työpaikalla on tämän viikon ollut lisäkseni vain yksi henkilö joka ei ole vielä jäänyt kesälomalle, joten ajattelin että on ihan sama miltä siellä näytän. Paitsi pussittavia tai lököttäviä shortsejani en taida kehdata töihin siitäkään huolimatta laittaa, ainakaan ilman sukkahousuja.

mekko FilippaK (second hand), sandaalit Benetton

Vetäisin mekon päälle vielä mustan pitkän neuletakin jolla peitin ihmisten ilmoilla työympäristöön aika avonaisen yläosan. Mekko meni täydestä kuin väärä raha ja oli mukavan vilpoinen. Ulkona paksu viskoosi tuntui välillä liian kuumalta, mutta vaatteen vaalea väri piti liian tukalan olon loitolla. Voi kuinka rakastankaan tätä lämpöä!

Lindexiltä hankitut Ruusperilasit (kuvassa otsalla) ovat olleet luottoasusteeni koko kesän, eikä yhtään haittaa vaikka minulle ne päässä kuinka nauretaan. Suuret linssit suojaavat herkän silmänympärysihon liialta auringolta ja lasit ovat muutenkin osoittautuneet lähes korvaamattomiksi.

Uusin luottoasusteeni, muovinen muhkusormus (myös kuvassa, näkyy huonosti, täällä paremmin), on myös vertaansa vailla. Tykkään mustista, suurista muovisormuksista, mutta olen viime aikoina saanut niiden "ei jalometalli"-osista ikävää ihottumaa. Siksi olen joutunut olemaan tämän kesän täysin ilman sormuksia ja olo on ollut alaston. Talvisin en sormuksia kaipaa, kesällä ne tuovat kivaa lisää pukeutumisen. Sunnuntaiselta kirppiskeikalta löysin sormuksen josta en hevin luovu: sormus on musta, täysin muovinen, täysin muhku. Juuri sellainen jota olen etsinyt koko kevään sitä täydellistä löytämättä. Ja hinta? Tämäkin maksoi euron. Elämä on joskus reilua, hyvin reilua!

Rannepanssari

tunnetila: jos ilosta voi pakahtua

Kattokaa nyt mitä löysin sunnuntaina Hietsun kirppikseltä!! Olen aivan fiiliksissä koko kuvan saldosta, mutta hyvänen aika sentään tuota rannepanssaria. (Jee!) En olisi villeimissä kuvitelmissanikaan voinut kuvitella että jotain noin hienoa on olemassa. (Jee!) Joo joo, ei se teistä kummoinen ole, mutta minä olen siitä niin tohkeissani etten meinaa mekossani pysyä.

rannepanssari, korvikset ja sormus: kaikki second hand

Näin jo kaukaa rannekorun kiiltävän myyntipöydässä ja kuin harakka syöksyin korun kimppuun. Pyörittelin, tarkastelin, katselin ja sovittelin mutten uskaltanut kysyä korun hintaa. Venkoilin myyjän edessä vaivaantuneena ja mietin mitä voisin korusta maksaa, miten surulliseksi tulisin jos myyjän sanoma summa pakottaisi minut jättämään rannekorun pöytään. Itketti jo valmiiksi. Koru oli täyttä rihkamaa, mutta silti hienointa mitä olin aikoihin nähnyt.

Nina: *hiljaisella ja pelokkaalla äänellä* "Mitä sä pyydät tästä rannerenkaasta?"
Myyjä: "Nooooo, mitähän siitä nyt voisi...? No jos annat euron."
Nina: *edelleen hiljaa, hieman pohdiskellen ja epäillen* "Ai euron.. No... tuliskohan tätä käytettyä...? No joo, voisin mä ehkä tän ottaa."

Maksun jälkeen läksin ilmeettömänä kävelemään pois myyntikojulta. Parin metrin kävelyn jälkeen kiljaisin pienesti ääneen ja hymyilin kuin Naantalin aurinko. Melkein pissasin housuun tuon keskustelun aikana. EURON! Maailman hienoin, retein, ronskein silti siroin ja kaunein rannepanssasi mitä olen nähnyt maksoi euron.

Ja mikä olisikaan parempi tapa yhdistää koko kirppiksen korusaldo kuin eleetön ja yksinkertainen musta kapea pitkähelmainen mekko. Jos kengät eivät olisi helteessä tallustellessa aiheuttaneet varpaaseeni valtavaa rakkoa tanssisin villisti onnesta.

Ja kuka muka väittää ettei onnea voi ostaa rahalla?! Kyllä voi, tällä kertaa onnen sai eurolla!