Kosmetiikkaa minikoossa

tunnetila: malttamattomuus

Runsasluminen joulu "maalla" on nyt ohi, joulukamat purettu laukuista ja uutta, kevyempää, settiä pakataan tilalle. Huomenna lähdemme taas reissun päälle. Kaksi viikkoa Thaimaan lämmössä tulee NIIN tarpeeseen. Palaamme Suomeen vasta tammikuun puolessa välissä, joten jos minusta ei kuulu pariin viikkoon mitään niin olen päättänyt nollata päästäni kaiken mikä liittyy edes välillisesti työntekoon. Tietokone on yksi näistä asioista.

Seuraavissa kuvissa tarkastelun alla reissuun mukaan lähtevä, minikokoisista tuotteista koostuva, kauneudenhoitoarsenaali. Ensimmäisessä kuvassa Colgaten hammastahna, puhdistusaineina Cliniquen voidemainen puhdistusaine ja herkän ihon kasvovesi, päivävoiteena kaksi pientä purkkia myös Cliniquelta, toinen tavallinen kosteuttava voide, toinen voide ihoa uudistava (jos vaikka sattuu palamaan..), silmänympärysvoiteeksi minikoko All About Eyes-voiteesta, Lancomen silmämeikin poistoaine, Elizabeth Ardenin vartalo- ja käsirasvat (myös 8th Hour Cream lähtee tietysti mukaan sekä Dermalogican superkosteuttaja, mutta nämä unohtuivat kuvasta), Shu Uemuran virkistävä kasvosuihke, Diorin minipullo parfyymia ja niin ikään Diorin miniripsari. Yövoiteen ajattelin ostaa mennessä lentokentältä ja meikkivoide sekä valokynä jäivät pois kuvasta sillä ne tuotteet otan mukaan normaalikokoisina. Tosin hyvin pieniä ovat molemmat normaalinakin. Muuta meikkiä kevyen meikkivoiteen ja ripsivärin lisäksi en ajatellut mukaani ottaa.


Muuta tarpeellista mukaan otettavaa seuraavassa kuvassa. Imodiumit (tämän tarpeellisuudesta ei tarvinne erikseen mainita..), OFF!ia karkottaman paikalliset inisijät, pullo käsien desinfiointiainetta, Savetteja myös käsien putsaamiseen, pikku pullot shampoota ja hoitoainetta, miniharja, mahdollisille palovammoille Nivea Cremeä, hiertymä- ja tavallisia lastareita sekä korvatulppia. Kuvasta jäi pois pikku pussi vaatteiden käsinpesuainetta, tämä tuote kulkee aina mukanani reissuilla.

Näillä pitäisi pärjätä kaksi viikkoa. Plus aurinkovoide isolla ja hieman pienemmällä kertoimella sekä after sun-lotion. Arvaatte varmaan, että rakastan minikokoisten tuotteiden hamstraamista. Olen niin pieni (ja mukavuudenhaluinen), etten halua koskaan raahata mukanani paljoa tavaraa. Sitä paitsi matkakohteista saa yleensä paikan päältä kaiken tarpeellisen. Lisää pakkailuvinkkejä täällä.

kuva

Haluankin nyt toivottaa lukijoilleni oikein kivaa vuodenvaihdetta ja loisteliaasti alkavaa vuotta 2009!

Joululahjat

tunnetila: ilo

Joululahjalistani (pukin erikseen vaatima lista kun en ensin meinannut keksiä ollenkaan mitä haluaisin) koostui seuraavista asioista:

- Sinkkuelämää DVD-boksi (=kenkälaatikko), sis. kaikki tuotantokaudet

- Sinkkuelämää leffasta kertova kirja

- Calvin Kleinin mustat kotilökärit

- pieni paistinpannu

- yöpuku
- käsintehtyä Fazerin suklaata

SATC, housut, pannu, suklaa

Olen ollut varmaankin tänä vuonna super kiltti, sillä sain kaiken toivomani ja vielä useamman ekstra paketin. Hip hei! Joulu on ollut perheelleni aina SE juhla, ja lahjojen antaminen on ehkä parasta mitä tiedämme. Siksi siis lahjoja tulee ostettua ja saatua suorastaan liikaa. Voitte vaan kuvitella sitä pakettien määrää mikä kotoamme löytyi kun olimme siskoni kanssa lapsia. Huh huh!

Vanhempieni puolustukseksi kuitenkin sanottakoon, että muulloin, paitsi syntymäpäivinä, emme sitten juuri ylimääräisiä tavaroita saaneetkaan. Emme tosin kaivanneetkaan ylenpalttista lahjontaa tai sitä, että olisimme saanut kaiken mitä halusimme. Tarpeeseen ostettiin, paitsi jouluna humputeltiin kunnolla. Ja tämä tapa on edelleen voimissaan. Tänäkin vuonna keksin rakkaimmilleni älyttömän hyviä ja mieluisia lahjoja. Antaminen, ja lahjojen pähkäily, on vaan niin kivaa!!

Oikein rauhallista, tunnelmallista, huumaavien joulutuoksujen täyteistä ja rentouttavaa joulua kaikille!

Kauden päättäjäiset

tunnetila: turhautuminen

Vietimme työtiimimme pikkujoulua, tai oikeammin syyskauden päättäjäisiä viime torstaina ravintola Fezissä Töölössä. Kylläpä oli hyvää marokkolaista ruokaa! Alkupalat veivät jo kielen mennessään ja pääruoaksi nauttimani couscous oli todella herkullista. Helppo mutta täyteläinen tunisialainen punaviini kruunasi aterian. En ollut aiemmin maistanut tunisialaista viiniä, joten yllätys oli hyvin positiivinen. Jälkiruoka jäi tällä kertaa maistamatta sillä annokset olivat niin suuria ja niin hyviä, että pääruokalautanen oli pakko syödä tyhjäksi. Jälkiruoan virkaa kuitenkin ajoi maukas minttutee. Voin suositella paikkaa todella lämpimästi!

Edellisviikon t-paita-fiaskosta turhautuneena päätin laittaa näille illallisille oikein juhlavan asun. Suunnittelin asun mielessäni enkä kiireistä johtuen ehtinyt testata sitä luonnossa ennen juhlailtaa. Ja kuinkas kävikään... Mielessä tehty suunnitelma toimi, mutta asu oli mielestäni liian hieno näille illallisille. Lähimmät työtoverini tässä tiimissä ovat kaikki miehiä, joten tunsin oloni valitsemassani asussa ihan liian överipukeutuneeksi. Kyllä miehille juhlapukeutuminen tummine pukuineen solmiolla tai ilman on ihan liian helppoa!

Alla kuva asusta mihin pukeutuneena suunnittelin lähteväni illanviettoon. Paitapusero Seppälä, koru Marc by Marc Jacobs, leveä vyö Gina Tricot, hame Antti Asplund, tyllihame alushameena Gina Tricot, kengät Minna Parikka.

Tuijotin itseäni peilistä tuossa asussa lähemmäs 10 minuuttia ja totesin etten voi saapua paikalle lähes oviaukon peittävässä tylliunelmassa. Työkaverini olisivat ihan varmasti hymähdelleet tyttömäiselle hienostelulleni. :)

Paniikissa kaivoin koko vaatekaappini sisällön lattialle ja lopulta ovesta ulos lähtiessäni laitoin miehelleni tekstiviestin jossa selittelin jälkeeni jättämääni kaaosta. Ilman viestiäni hän olisi varmasti kotiin tullessaan soittanut poliisille. Olisi epäillyt murtovarkaiden saaneen kaaoksen aikaan.. On ihan järkyttävää kun hetkellä jolloin pitäisi olla jo menossa huomaa, että asu ei jostain syystä olekaan hyvä. Lopulta päädyin kuvassa esiteltävään perusasuun. Korsetti InWear, helmet Pieces, rannekoru Global Accessories, vyö Esprit, housut Gina Tricot, kengät Vagabond.


Käytin paljon erilaisia korsetteja 2000-luvun alussa ja mielestäni ne ovat olleet nyt muutaman vuoden "so last season". Jostain syystä kuitenkin kaivoin torstaina laatikon pohjalta vanhan korsetin ja laitoin kaveriksi satiinihousut ja asu näyttikin yllättävän kivalta. (Paitsi korsetin hieman alemmas valuessa kuvassakin korsetista tursuava kainaloläski ei näyttänyt kivalta ja sen vuoksi pidin itse illallisen ajan päällä mustaa jakkua. :D)

Mitä olette mieltä, onko korsetit tällä hetkellä in vai out? Itsestä tuntuu, että tänä päivänä muotia on vähän kaikki, joten jos vaatteen kantaa hyvin niin mikä tahansa vaate on ihan pop. Ja itse ilta oli, asusta huolimatta tai juuri siksi, oikein onnistunut!

Viikko 51

tunnetila: nolous

Anteeksi, ystävät kalliit! En ole ehtinyt nettiin kunnolla koko viikkoon. Töitä on tullut tehtyä hullunlailla, mm. tiistaina huhkin töissä lähes 11 tuntia, ja niinä iltoina kun en ole kärvistellyt työhuoneessani olen ollut kaiken maailman illanistujaisissa. Olen lihonut tämän viikon aikana varmasti kolme kiloa kun kaikki energia on mennyt syömiseen, töissä hereillä pysymiseen, isoon työrupeamaan ja yöllä edes muutaman tunnin nukkumisen yrittämiseen. Kävin kasvohoidossa keskiviikkoaamuna ennen töihin menoa ja kosmetologi heti kysäisi onko stressi. Näki sen heti ihostani. Kappas, olipa kosmetologi tällä kertaa harvinaisen oikeassa!

Esittelen nyt tällä viikolla päälläni nähtyjä asuja. Tyylini on alkanut junnata paikallaan ja vaikka ostaisin jotain uutta kukaan ei huomaa, sillä ostan toinen toistaan samanlaisempia vaatteita. Alan kaivata jo hieman vaihtelua. Kuten tulevista päivän asuista huomaatte, asut näyttävät samalta vaikka joka kuvassa on todellisuudessa eri vaatteet. Katsotaanpa.

Maanantaina päälläni oli Philosophy Blues Originalin nappineule, Ivo Nikkolon trikoopaita, Lindexin housut ja jalassa UGGit. Mustaa ja harmaata, kuten aina.

Tiistaina pukeuduin Samu-Jussi Kosken Marimekolle suunnittelemaan tunikaan jossa on isot kiiltävät napit, mukavat taskut ja pallomainen helma, eli vaate on hyvin mukava päällä. Housuina Lindexin puuvillahousut, kengät Vagabond. Ranteessa työkaverin Kongosta minulle tuliaiseksi tuoma rannekoru. Asussa taas mustaa, taskut, pitkä pusero/tunika ja samat housut. Vain ruskea rannekoru toi asuun hieman väriä.

Keskiviikkona laitoin päälleni Lindexin farkut. Wohoo, sinistä! Ja mustan pitkän villaneuleen (Line Collection, Anttila) alle laitoin Marc O Polon musta-valkoraidallisen topin. Siinäpä sitä olikin väriä ja erilaisuutta. Not! Näytän ihan samalle kuin eilenkin.

Torstaina palelin töissä. Päällä mekko Hanna Saren (Seppälä), Globalin älyttömän paksu neuletakki, Mangon paksu kaulaliina, Vilan pitkät villasukat ja Vagabondin saappaat. Luonnonvalkoinen piristi heti mieltä ja asua. Ja asusteet lämmittivät ihanasti.

Torstai-illan kemut venyivät pitkälle yöhön joten perjantaina nappasin tuolin selkänojalta päälleni edellisen päivän työasun. Jostain syystä perjantaina töissä hieman puuskututti ja oli hiki (ja jano..), joten paksut villasomisteet joutivat naulakkoon mekon päältä.

Jopa oli taas tämän viikon asuissa erilaisuutta ja värien ilottelua. :D Oikein itseäkin naurattaa. Toisaalta voin olla tyytyväinen että olen tyylini löytänyt, mutta joku raja paikallaan junnaamisessa pitäisi olla. Mikäs fiilis teillä on, joko musta ja harmaa alkaa tympiä ja kaipaisitte väriä elämään ja vaatekaappiinne?

Minä olin..

tunnetila: nostalgia

Minua on pariin otteeseen pyydetty kertomaan tyylini kehittymisestä nuoruudesta tähän päivään. Olisin tehnyt tämän postauksen mielelläni jo aikaisemmin, mutta olen pitkittänyt hommaa koska minulla ei ole sähköisessä muodossa itsestäni juurikaan valokuvia. Nyt innostuin Bean mahtavasta jutusta ja päätin ladata tiskiin ne muutamat koneelle eksyneet kuvat menneisyydestä. Kovin pitkälle muinaisuuteen ei valitettavasti päästä, mutta viime vuosituhannelle kuitenkin. (Jestas että kuulostan vanhalle!! :) )

Olen aina ollut pohjimmiltani samantyylinen. Tai siis siitä asti kun pukeutumisesta mitään ymmärsin. Teininä kuljin mustissa ja harmaissa stretch farkuissa, isossa mustassa villapaidassa tai harmaassa jättihupparissa, löysän paidan alla käytin mustia bändipaitoja. Kynsilakka oli mustaa ja hiukset tummanruskeat tai punertavat. Tämän tyylin tunsin eniten omakseni mutta äitini oli kauhuissaan. Jopa rippimekkona minulla oli vartaloa nuoleva pikkumusta, mekon kaulukseen kiinnitin juhlan kunniaksi valkoisen irtopitsin.

Lukiossa löysin grungen ja aloin haalia vaatteet kaappiini kirppiksiltä. Superlyhyitä villashortseja, paksuja ruskeita neuletakkeja, jalassa paksut sukkahousut ja muhkeat maiharit. Vaihtoehtoinen asu oli musta kireä poolo, mustavalkoinen lyhyt vekkihame ja punaiset tennarit. Myös tämä look miellytti ja oli selkeä jatkumo rock-henkiseen teini-ikään. Kurjaa että valokuvia näiltä ajoilta ei juurikaan ole. Tai ehkä ystävilläni olisi. Oman kamerani kuvissa olen onnistunut kuvaamaan aina vain muita ja tuohon aikaan kuvien teettäminen oli kallista ja suorastaan vaivalloista, joten kuvakopiot jäi usein saamatta.

Lukion viimeisellä luokalla muutuin ulkoisesti. Ihailin muutamaa koulumme tyylikästä tyttöä joilla oli aina kalliita vaatteita. Persoonallisiksi heitä ei voinut sanoa, mutta tyylikkäitä he olivat kaikkien mielestä. Leikkasin pitkät hiukseni lyhyemmäksi ja vein kirppikseltä hakemiani vaatteita takaisin kierrätykseen. Tilalle ostin viimeisillä rahoillani sen hetken kovinta hittimerkkiä, Jackpotia. Ylioppilaaksi päästessäni minulla oli lyhyemmät hiukset, helmikorut ja Jackpotin valkoinen mekko jossa oli sinisiä kukkia. Elettiin 90-luvun puoliväliä. Kukkamekot kunniaan! :D

Lukion jälkeen muutin toiselle paikkakunnalle opiskelemaan huomattavasti rennompaan ympäristöön ja siellä palasin vanhaan tuttuun tyylini jossa tiesin viihtyväni. Tosin seuraavasta kuvasta huomaa että kukkakuvioiden karkoittaminen omasta imagosta meni välillä ehkä hieman överiksi. Kuvassa istun piiiiiitkässä limousinissa Walesissa, Iso Britanniassa. Voin kertoa että nahkatakki, pvc-housut ja limousinin nahkapenkit eivät ole hyvä yhdistelmä. Olin kuolla nauruun kun yritin päästä penkistä irti. Takamus ei nimittäin liikahtanutkaan. Vieläkin naurattaa kun muistelen miten autonkuljettaja kiskoi minua matalalta takapenkiltä ylös. Huh! Tässä kuvassa eletään vuotta 1999.

Tyylini tempoili 2000-luvun alussa opintojeni ja työpaikkojeni mukaan. Koulussa käytin tyytyväisenä nahkahousuja (kaapista löytyy noilta vuosilta yhdet edelleen kunnossa olevat nahkahousut) ja minimittaisia villamekkoja, baarissa uskomattomilla koroilla varustettuja korkkareita sekä paljeteilla että erilaisilla drapeerauksilla koristeltuja luomuksia nahkahousujen ja -hameiden kera. Töissä taas pukeuduin konservatiivisesti Espritin neuleisiin ja Marc O Polon farkkuihin. Näin jälkeenpäin ajateltuna olin ihan kaamea sekamelska ja vain baareissa tunsin eläväni. Tosin se saattoi johtua myös muustakin kuin vaatteistani..

Kun vuonna 2003 aloitin vakinaisen työurani olin kävelevä Espritin mainos. Tosin baarissa vanha rock -minäni tuli esiin, mutta töihin ostettuja Espritin farkkuja kaapista löytyi lähemmäs 10 paria ja toinen mokoma erilaisia saman merkin paitapuseroita ja neuleita. Tuo tyyli oli niin kaukana oikeasta minästäni että nykyään saan kakomisreaktion kun lähestyn liikkeissä Espritin osastoa tai ihan kokonaista Espritin liikettä. Liikkeet tarjoavat vieläkin tismalleen sama peruskamaa mitä yli viisi vuotta sitten. Olisiko kenties aika uudistua? Tosin tuo tyyli taitaa upota massaan kuin kuuma veitsi voihin, joten mihinkäs sitä, toimivasta konseptista ja valmiista maailmasta muuttuisi.. Tässä kuvassa, vuonna 2004, minulla on ehkä vaaleimmat hiukset mitä minulla on koskaan ollut. Päällä harsomainen Your Facen pusero joka roikkuu edelleen henkarissa. Pitäisiköhän ottaa taas käyttöön, tulisi vähän väriä garderobiin..

Viimeinen arkistoista löytynyt kuva on muutaman vuoden takaa ja siinä olen juhlistamassa syntymäpäivääni. Zaran toppi (edelleen käytössä) ja InWearin mustat suorat housut. Hain suorilla housuilla vähän uskottavuutta pyöreitä vuosia täyttäessäni, mutta tuon lähemmäs aikuisuutta en ole pitkään aikaan päässyt. Business-pukeutumiseen yhdistän mielessäni Espritin aikuisemmat vaatteet ja heti alkaa heikottaa. Kuriositeettina mainittakoon, että kaulassani, nahkanauhassa roikkuva suuri bling bling N-kirjain on ostettu New Yorkista Patricia Fieldin omistamasta vaateliikkeestä. Kävin liikkeessä kun olin New Yorkissa Sex and the City -kiertoajelulla. Oli niin kivaa ja tuo kaulassani roikkuva kirjain on hauska muisto siltä reissulta.

Mitä sitä nyt sitten tästä kaikesta sanoisi? Ainakin sen, että ei kannata ikinä lähteä jäljittelemään muita, vaan kannattaa luottaa omaan tyyliinsä ja vaistoihinsa niin pukeutumisessaan kuin elämässä yleensäkin. Kaduttaa vieläkin että Jackpot-tytöksi muuttuessani hankkiuduin eroon upeista ja uniikeista grunge-kirppis-jutuista. Oman tyylin oivaltamiseen ja itsensä kanssa sinuiksi tulemiseen saattaa mennä aikaa, mutta parhaat muutokset ja oivallukset syntyvät yleensä pikku hiljaa, ei kertarysäyksellä. Espritin vihreä-valkoinen salmiakkineule saattaa olla ystävällesi SE vaate, mutta jos itse pidät enemmän mustista nahkahousuista niin rohkeasti vaan. Ja jos tyyliään hakiessaan vetää välillä överiksi niin so what?! Pvc-housuista limousiinin takapenkillä riittää edelleen hauskuutta vaikka episodista on jo lähes kymmenen vuotta!

Remonttimyynti

tunnetila: ällistys

Hakaniemen Lindexillä on remonttimyynti.

Hyvää uutisessa on se, että sieltä myydään kaikki pois antamalla jo alennetuista hinnoista extra-alea -50%. Huonoa taas se, että Lindex avataan Hakiksessa uudestaan vasta 2010. Mitäh? Missä minä sitten luuraan kaiket illat ja viikonlopun aukioloajat?! Hakaniemen Lindex on ollut paras Lindex ikinä. En tiedä miksi, mutta sieltä olen tehnyt aina parhaat löytöni ja ostanut käytetyimmät Lindex-vaatteeni.

Keskustelin aiheesta ällistyneenä ja järkyttyneenä myyjättären kanssa joka oli yhtä murheissaan. Totesimme, että myyjien hyvä yhteishenki ja lahjakas ja innovatiivinen somistaja ovat saaneet aikaan poikkeuksellisen hyvän kombinaation: liikkeen jossa viihtyy ja jossa perusvaatteetkin näyttävät hyvältä. Ja hauskaa oli kun myyjä kertoi etten ole ainut joka on ottanut asian puheeksi. Kuulema useat ovat samaa mieltä Hakiksen Lindexin erinomaisuudesta. Toivottavasti remontti saa aikaan entistä kivemman tunnelman eikä tuo fiilikseen turhaa jäykistelyä. Ja vanhojen myyjien on uudistuksen jälkeen palattava takaisin. Vaadin!

Remonttimyyntiä on kestänyt jo parisen viikkoa ja eilen viimeksi kävin liikkeessä pyörimässä. Tuovat myyntiin näemmä myymättä jääneitä tuotteita viime keväältä ja kesältä, sillä eilen bongasin useita tuotteita joita liikkeessä ei vielä alkuviikosta ollut. Ja löysin myös super yllärin: liikkeeseen oli ilmestynyt yksi pari suosikkihousujani (joita ostin keväällä kolmet) ja juuri minun kokoani. Nappasin ne heti parempaan talteen, eli nyt minulla on samoja mustia kapeita puuvillahousuja neljät. :D Tosin käytän housuja jatkuvasti, eli aiemmin ostetut näyttävät jo aika kuluneille. Nyt niistä luopuminen on helpompaa kun kaapista löytyy iskemätön pari tilalle.

Asuna mekko FilippaK, liivi Lindex, koru Antti Asplund, housut Lindex, kengät UGG.

Ostin eilen Lindexiltä myös yllä olevan kuvan liivin. Koko syksyn etsiskelin kivaa liiviä kirppiksiltä ja käytettyjen vaatteiden liikkeistä. Tykkäsin eniten miesten malleista, mutta harmikseni kaikki miehille tarkoitetut liivit olivat minulle järjettömän suuria. Naisten malleissa oli aina jotain ärsyttävän naisellista joten niitä en halunnut. Ja eilen, Lindexin alesta, lasten osastolta löytyi kivan harmaa poikien liivi. Liivi on pikkasen reilu, mutta näytti kivalle myös paksun neulepoolon kanssa joten nappasin sen mukaani. Liivissä on rouhean poikamaiset metalliset pääkallonapit. Wohoo! :D


Housut ja liivi olivat molemat ensin alennettuun hintaan josta kassalla laskettiin pois vielä puolet. Housuille jäi hintaa 9.90€ ja liiville 3.90€. Ei paha ei paha!

Illalla olisi tiedossa Idolsin finaali. Ei huvittaisi mennä.. Suosikkini Pete kun otti ja putosi viime viikolla. Ja niille jotka sanovat ettei saa jälkeen päin marmattaa vaan pitää äänestää, niin helkkari, mä ÄÄNESTIN Peteä ja sinne meni rahat, Kankkulan kaivoon. Tyhmää... Onko kukaan lukijoistani tulossa illalla jäähalliin seuraamaan finaalia? Olen menossa konserttiin yksin ja kaipaisin mukaan kaveria. Tilaisuus kun kestää koko illan, yöhön asti. Äh, ehkä jätän hauskuuden tällä kertaa väliin..

Ihan puhki

tunnetila: voipunut, uupunut ja poikki

Ääää.. Eilen iski flunssa. Tietysti juuri nyt kun on enää hieman yli viikko aikaa saada kaikki tämän vuoden työjutut viimeisteltyä ja ensi vuoden hommia täytyisi saada hyvälle alulle. Pidän tänä vuonna joululomaa ruhtinaalliset yli kolme viikkoa ja palaan töihin vasta tammikuun 15.pvä. Hirveä kiire siis olisi mutta täällä sitä istutaan, kotona koneen ääressä ja hyvä että jaksan tässäkään olla. Olen nukkunut ihan koko päivän ja ainoastaan jäätelön houkuttelemana jaksoin nousta edes hetkeksi sängystä. Inhottavaa!! Jäätelö tosin oli hyvää. Alla kotiasuni: collegepaita Ellokselta, tossut Lindex.

Eilen oli työporukan kanssa yhden projektin päättäjäiset. Olin suunnitellut laittavani päälle vähän juhlavamman asun kun kerrankin oli siihen mahdollisuus. Kuinkas sitten kävikään? No työpäivä venyi niin pitkäksi etten ehtinyt kotiin vaihtamaan vaatteita. Ja oikeasti, minulla on äärimmäisen harvoin töissä päällä t-paita ja farkut, ja eilen olin tietysti aamulla kiireessä valinnut päälleni tylsimmän asun ikinä. Siellä sitä sitten istuin ravintolassa mekkoon pukeutuneen, kauniisti meikatun työkaverin vieressä teeppari päällä ja meikkinä aamulla sipaistua ripsiväriä ja meikkivoidetta. Kaverina vielä juuri puhjennut flunssa, eli jatkuvasti niistäen nenä punaisena. Uh. Onneksi oli muuten kiva ilta. Vääränlainen asu tilanteessa kuin tilanteessa ahdistaa kyllä julmetusti.

Tässä asussa olin siis eilen töissä ja illalla juhlimassa: T-paita Gina Tricot, musta pusero Ivo Nikkolo, farkut Lindex, saappaat second hand. Voi tylsyyden tylsyys. Kannattaisi ehkä kantaa aina laukussa mukana muutamaa korua. Niillä saisi hätätilassa tehtyä tavallisestakin asusta hieman juhlavamman.

Ihmiset pelkäävät usein olevansa ylipukeutuneita tilaisuuksiin. Eilisen perusteella, minua oikeasti hävetti ulkomuotoni, on parempi kunnioittaa tilaisuutta ja tilaisuuden järjestäjiä olemalla hieman ylipukeutunut (esim. liialliset korut voi ottaa pois jos asu sillä vähän tasoittuisi) kuin pukeutua liian rennosti ja tilaisuuteen sopimattomasti. Eilen valitsin pikaisen kotona käymisen sijaan paikalla ajoissa olemisen. Valinta oli kanssaihmisiä ajatellen parempi, odottaminen on aina tylsää. Ja illan vaateahdistuksesta kärsin vain minä. Mutta silti noinkin pieni asia vaikutti omaan viihtymiseeni.

Ensi viikolla on tiedossa seuraavat illanistujaiset. Vahingosta viisastuneena otan illallisvaatteet töihin mukaan ettei taas käy huonosti. Noita töitä kun tuntuu riittävän. Varsinkin nyt kun yksi päivä menee nukkumiseen. Siitäpä tulikin taas mieleeni ihanan pehmeä sänky..

Pikkukivaa

tunnetila: epämääräinen

Tuli Amerikasta paketti. Ja ihan täynnä tilpehööriä. Sydänkuosinen kauppakassi, hopeanvärinen nahkainen avainrenksu, musta-valkoraidalliset kynsikkäät ja hopeanvärinen avainkoru. Kaikki tuotteet Marc by Marc Jacobs.

Tällaisia paketteja tipahtelee postiluukusta kun muutama päivä aiemmin pyörii tylsistyneenä netissä yhden suosikkisuunnittelijansa aikaansaannoksia tutkaillen. :D Kaikki hankinnat tulevat tosin käyttöön ja ovat jopa hyödyllisiäkin, mutta ilmankin olisin pärjännyt. Mitä sanotte, onko krääsä aina krääsää vai suhtaudutteko eri tavalla huippusuunnittelijoiden tuottamaan pikkukivaan?

Ja samaan hengenvetoon myönnettäköön, että pari viikkoa sitten kävi myös hassusti ja tylsän koti-illan jälkeen postiluukusta kolahti nämä, Once dvd ja cd.

Luulen, että on aika käydä kirjastossa. Kirjaston kirjat ovat huomattavasti edullisempi tapa viettää koti-iltoja kuin netti. Piste.

Harmaata ja pehmeää

tunnetila: jos olisin kissa, kehräisin

Joistakin asioista tulee pakkomielteitä. Sitä näkee jotain jossain, ei oikein muista mitä tai missä, mutta joka tapauksessa sellainen on pakko saada! Sitten sitä ravaa hermostuneena kaupungilla etsien sitä tiettyä eikä koskaan löydä. Helpottaisi jos tietäisi mitä etsii. Tällä kertaa pakkomielteeni ei ollut yhtä epätoivoinen. Tiesin mitä etsin ja muistin jopa mistä sen löytäisin. Kysymys oli enää: milloin?

Muutama viikko sitten postiluukusta kolahti Lindexin esite josta bongasin söpöt harmaat tossumaiset sukat. Niissä oli palmikkoa, tupsua ja rusettia. Juuri täydelliset kotitossut! Kävin Lindexillä viisi kertaa kyselemässä tossukoiden perään. "Ei ole vielä tullut." "Ai mitkä?!" "Jaa nämäkö?" Sunnuntainen Lindex -keikka lopulta kannatti, kuudes kerta sanoi toden. Tossuja oli tullut ja ne on juuri niin söpöt mitä kuvittelinkin. Ehkä hieman kömpelömmät liukuestepohjineen, mutta ihanat joka tapauksessa!

Löysin myös jotain muuta harmaata, pehmeää ja lämmintä. Hirmuisen paksut lapaset, oikein kunnon tumput. Hauskaa kuvioneulosta, pitkä varsi ja varren ympärillä vielä erillinen "panta" jossa muovinen solki. Lapaset löytyivät H&M:ltä ja ovat merkkiä H&M Trend. Nyt on hattuhyllyn kori täynnä uusia lämpimiä juttuja, tulisi vain ne kylmemmät ilmat.


Ihastuin Henkalla myös yhteen takkiin. Valitettavasti vaan en tarvitse uutta talvitakkia. Paitsi ettei mulla kyllä ole harmaita takkeja.. Kai sellanen olisi oltava.. No, joka tapauksessa liikkeessä oli jäljellä vain isoja kokoja, eli se kai siitä. Tai sitten tuosta muodostuu uusi pakkomielle ja tällä viikolla on joka päivä käytävä kaupungilla, kaikissa HenkkaMaukoissa kaivelemassa rekkejä epätoivon vallassa. "Mun on PAKKO saada se... Ihan pakko!"

Kalastelun tulokset

tunnetila: ilo

Olen niin iloinen!! Blogillani on ihan mahtavia lukijoita! Fiksuja, mukavia, kohteliaita jne. Olen hyvin hyvin kiitollinen teille kaikille! KIITOS! *kumartaa*

Tarkoitus tässä kalastelussa oli saada teihin vähän tuntumaa, mutta uusien kivojen blogien löytäminen tuli päälle bonuksena. En malta odottaa että pääsen kurkistelemaan teidän blogeihinne kun saan raivattua hieman enemmän aikaa lueskeluun.

Arvonta on nyt suoritettu (uusia lukijoita ei tullut ihan kolmeakymmentä, eli ekstrapalkintoja jäi arvottavaksi myös seuraaviin kertoihin). Kanebon 38 ripsivärin voitti EMMI. Onnea!

Laitathan Emmi sähköpostia osoitteeseen ninotzka@hotmail.com niin laitan paketin tulemaan! Joulu joka päivä! :D

Ofelia ja Ornamo

tunnetila: ahdistuksesta hihittelyyn

Ofelia second hand market Gloriassa tuli nähtyä. Ja koettua ainakin pienen pakokauhun verran. Luoja paratkoon, missä tuota tilaisuutta on mainostettu?! Mistä ne kaikki ihmiset tiesivät tulla paikalle?! Sanotaanko näin: jos Gloriaan mahtuu myyntipöytien lisäksi maksimissaan 500 ihmistä, siellä oli heti kahdentoista jälkeen vähintään 1000 kävijää. Ja tietysti kaikki samaan aikaan. Edes joka vuosi tupaten täynnä olevat Vanhan joulumyyjäiset eivät vedä vertoja tuolle tungokselle. Alakertaan oli aivan turha edes yrittää, joten raivasin tieni yläkerran parvelle. Nappasin parvelta kaksi kuvaa alakerran tavarataivaasta ja vellovista ihmismassoista, sekä moikkasin aina niin sievää Nelliinaa. On tosi kiva kun joistakin "blogitutuista" on tullut ajan kuluessa ihan "oikeita" tuttuja. :)

Päätin suosiolla jättää Ofelia -marketin tällä kertaa väliin ja suunnistin lähes viereiseen rakennukseen, Design Forumiin jossa oli käynnissä jokavuotiset Ornamon joulumyyjäiset. Myyjäisissä oli käsitöitä laidasta laitaan, keramiikasta kudontatöihin ja myyntipöydät löytyivät niin Janne Laxilta kuin Tiia Vanhatapioltakin. Tuonne olisin kyllä saanut kulumaan yhden kuukausipalkan muutamassa hetkessä! Jokainen myyntipöytä houkutteli katselemaan ja hipelöimään toinen toistaan kauniimpia tuotteita. Harmi että olin ehtinyt ostaa jo kaikki joululahjat!

Päällä tämänpäiväisellä reissulla oli: superpaksu kaulaliina Mango, takki Oxmo, Kukka-heijastin Saara Renvall, mekko Hanna Saren by Seppälä, trikoopaita Ivo Nikkolo, pitkät villasukat Vila, saappaat Vagabond.

Onnistuin tekemään myyjäisistä yhden löydön, muuta en sitten maltillisena tyttönä ostanutkaan. Olen haaveillut jo useamman kuukauden ehkä pehmeintä nahkaa ikinä olevista Lumin pitkistä hanskoista. Nahkahanskojen hinta (170€) on kuitenkin erottanut meidät toisistamme. Törmäsin hanskoihin alennetulla hinnalla jo kerran aiemmin toisissa myyjäisissä, tällöin hinta oli myyjäisten kunniaksi 125€. Jo silloin harkitsin antavani niille pikkusormen lisäksi koko käden. Mutta en kuitenkaan. Ja onneksi en antanut. Tänään löysin hanskat superedulliseen hintaan, jei!

Lumin myyntipöydällä hanskakasassa oli nahkahanskoja poistovärisinä ja lyhytvartisina iso kasa ja kasan alimmaisena sattui olemaan yhdet pitkävartiset mustat hanskat, ja juuri minun kokoani. Jihuu, nopeasti kassalle, hanskat kassiin ja rahat tiskiin. Nyt minulla on maailman ihanimmat ja pehmeimmät nahkahanskat. Näitä ei saa sitten unohtaa bussiin...

Perusvaatekaappi osa 3

tunnetila: laiskuus

Tänä iltana jopa kaksi miljoonaa suomalaista tuijottaa useamman tunnin vuoden tapahtumaköyhintä tv-ohjelmaa, LinnanJuhlia. Pari vuotta sitten eräillä kansainvälisillä filmifestivaaleilla jokaisen maan edustajia oli pyydetty esitelemään maansa katsotuin ohjelma. Suomalaiset pitivät esittelyn LinnanJuhlista. Muiden maiden katsojat olivat ällistyneinä tuijottaneet nauhalta näytettyjä pätkiä. Alkuun kättelyä. Kättely jatkuu, kuvan ylälaitaan ilmestyy teksti "tunnin jälkeen", ja edelleen kättelyä, kuvassa teksti "kahden tunnin jälkeen". Pelkkää kättelyä, kättelyä ja kättelyä. Lopulta koko yleisö oli nauranut katketakseen eivätkä he meinanneet millään uskoa, että ohjelma kerää oikeasti Suomessa vuoden suurimmat katsojaluvut. No, hullultahan se tuntuu, mutta pakko ne on silti katsoa! Joka vuosi.

LinnanJuhlilla on meille mieheni kanssa vielä erityinen merkitys: ensimmäiset varsinaiset treffimme olivat viisi vuotta sitten. Katsoimme LinnanJuhlia, söimme kahdestaan perhepizzaa ja joimme kuohuviiniä. Tämä traditio on toistunut joka vuosi ja tulee toistumaan myös tänä iltana. En malttaisi odottaa!

Mutta jottei koko päivä menisi iltaa ja iltapuku-unelmia odotellessa, palaan hetkeksi arkisempiin asioihin. Peruspuvuston kolmanteen ja viimeiseen osaan. Nämä ja aiemmat listat siis kirjasta "Chic -valitse oikeat vaatteet, luo oma tyylisi".

Yllä siis uima-asut ja sporttikamat. Tähän minulla ei ole huomauttamista. Urheiluvaatteissa listan pelastaa sana "vähintään", joten sillä voin selittää omistamani kahdet joogahousut, yhdet vielä löysemmät pöksyt Pilatekseen sekä salille ja jumppaan vielä erikseen kireitä trikoita. Topeista puhumattakaan. Mutta hei, vaikka kaappiin haluttaisiin lisää tilaa niin hygieniasta ei lähdetä tinkimään. Urheiluvaatteita kun ei voi käyttää useita kertoja niitä välillä pesemättä, ja kun yhdet vaatteet on pesussa niin toiset on saatava päälle. Loogista.


Kenkälista näyttää toimivalta, mutta säälittävän lyhyeltä. Totta on, että tuolla kenkämäärällä tulisi varmasti toimeen, mutta entäs jos tänään haluaa laittaa jalkaansa matalat ruskeat saappaat, huomenna mustat tolppakorkoiset saapikkaat tai sitten todella pitkävartiset piikkikorkoiset saappaat? Entä sitten ne punaiset kiiltonahkakengät jotka on ihanat pikkujouluihin yhden asun kanssa, toiseen asuun sopii vielä korkeammat mustat avokkaat ja kolmannen asun kanssa parhaalta näyttää maltillisella kannalla varustetut peep toet? Jos kaapista löytyy listalla mainitut yhdet juhlakengät ja yhdet saapikkaat, mitä tapahtuu? No, kaapissa on paljon tilaa asetella kengät esille väljästi, mutta aika helposti sitä nainen joutuu epätoivoon. Ainakin minä joutuisin. Ei sille vaan voi mitään. Siis sille, että välillä pukeutumisella ja vaatteiden/kenkien hamstraamisella ei ole mitään tekemistä järjen kanssa.

Ja vielä viimeinen kohta, asusteet. Järkevää, hyvin järkevää. Ei tähän taas muuta voi sanoa. Miksi sitten kaapistani löytyy erikokoisia ja erivärisiä laukkuja röykkiöittäin, lähemmäs 30 kaulaliinaa (joista aktiivisessa käytössä on varmaan kymmenen) eikä yhtään ihan ehjää sateenvarjoa? Voi turkanen. Kuten yllä sanoin, järjellä ei taida olla tämänkään asian kanssa yhtään mitään tekemistä!

Tekstit siis "Chic -valitse oikeat vaatteet, luo oma tyylisi" / Karina Ericsson Wärn/ WSOY

Kasvojen kalastelua

tunnetila: yllytys

Tilastojen mukaan blogiani lukee viikottain 200-300 lukijaa. En kuitenkaan tiedä yhtään keitä te olette. Muutamat teistä ilahduttavat minua kommentoimalla höpötyksiini, mutta liian moni on jäänyt minulle aivan tuntematomaksi. Nyt bloggeriin on tullut kiva ominaisuus "lue tätä blogia". Osio on siis tuossa vasemmalla ja siellä sievässä järjestyksessä komeilee jo muutaman "kivan ihmisen" kuva. Toivonkin nyt osioon lisää lukijoitteni kuvia!

Jos oman kuvan laittaminen esille ujostuttaa (kuten minuakin, siksi en paljasta blogissa kasvojani), blogger tarjoaa vaihtoehdoksi "anonyymejä kasvoja". Nyt toivonkin lukijoitteni paljastavan edes olemassaolonsa ja listautuvan "kivoja ihmisiä" otsikon alle. Olisi kiva nimittäin edes vähän tietää kenelle kirjoittelen..

Kaikkien tämän viikon sunnuntai-iltaan, 7.12. klo 20.00 mennessä lukijoiksi ilmoittautuneiden kesken arvotaan hyvin suosittu Kanebon 38c ripsiväri. Ripsivärin poistamiseen ei tarvita silmämeikinpoistoainetta. Ripsiväri lähtee ripsistä +38 asteisella vedellä. Toimii sateella, uidessa tai vaikka nyyhkyleffaa itkuisin silmin tuijotellessa.

Ja vielä loppuun kuva päivän asusta joka ei lopulta ollutkaan päivän asu. Paksut puuvillatrikoot vaihtuivat nimittäin kapeiksi Lindexin housuiksi. Eilen hankkimani neule näyttää edestä UGGien ja trikoiden kanssa suht kelvolliselta, tosin helma on pikkasen liian lyhyt töihin, varsinkin näillä säärillä ja matalilla kengillä, mutta näkymä takaa ei ole kovin mieltä ylentävä. Minua on nimittäin siunattu (myös vitsaukseksi sitä voi kutsua..) lattari-henkisellä J.Lo takamuksella. Voitte siis vain kuvitella mikä näky olin asussa takaa- ja sivulta. Tai hei, älkää edes kuvitelko, menee vielä yöunet tai ainakin näette painajaisia.. :D

Mutta nyt, kaikki te jotka rohkenette myöntää lukevanne jorinoitani, ilmaiskaa olemassaolonne. Jos teillä ei ole minkäänlaista blogitiliä, voitte laittaa kommenttilootaan terveisenne nimimerkin kera. Ripsariarvonta koskee myös teitä. Ja listalla jo nyt olevat rohkeat ovat arvonnassa mukana automaattisesti. Voisinpa vielä luvata, että jos uusia kasvoja ilmestyy monta, vaikka 30 uutta "kivaa ihmistä", niin arvon pari ekstra pakettia kosmetiikkaa! Wohoo!!

Hamsteri

tunnetila: huvittuneisuus

No niin, nyt se taisi alkaa. Hamstraaminen. Saman tien kun päätin ostaa ensi vuonna puolet vähemmän mitä tänä vuonna, painelin kauppaan ja ostin ison kasan tavaraa. Jos nyt hamstraa niin siitä on paljon hyötyä. Ainakin kolme asiaa. Ensiksikin, ensi vuonna en tarvitse niin paljon uutta kun täydennän nyt varastoja. Toiseksi tästä käänteinen versio, eli kun nyt ostan paljon, saan ensi vuonna ostaa enemmän. Enemmästä puolet on enemmän kuin vähemmästä puolet. :) Tämä taitaa olla sitä kuuluisaa "naisen logiikkaa". Ja vielä kolmas hyöty: jonkin sortin alet näyttää pikku hiljaa alkavan, kaikki ostamani tuotteet oli tänään -30% alessa. Ja silloinhan sitä ostetaan kun halvalla saa!

Ja mitä sitten ostin? Muhkean napeilla varustetun kaulurin, lämpimät pitkävartiset sukat, ison kaulaliinan ja pehmeän neuloksen. Kaikki perusjuttuja ja -30%. Suosittelen suunnistamaan Aleksin Modaan jossa on meneillään muutomyynti, kaikki vähintään -30%. Olen hyvin iloinen löydöistäni.

Suurinta innostusta tunsin kun huomasin, että alennus koski oikeasti kaikkia tuotteita, myös ihanaa Philosophy Blues Original -merkkiä. Muistan kun joskus 90-luvun lopulla ihailin merkin mallistoja ensimmäisen kerran silloisilla Vatevan muotimessuilla. Merkki oli perustettu vuonna 1994 Tanskassa ja heidän mallistonsa oli tuolloin, olisiko ollut vuosi 1998, ensimmäistä kertaa Suomessa esillä. Juttelin pitkään firman edustajan kanssa ja hän valitellen kertoi, ettei suomalaisilla sisäänostajilla ole ollut suurta kiinnostusta mallistoihin. Jo silloin, nuorena vaatetusalan opiskelijana ajattelin itse perustaa vaateliikkeen ja ottaa sinne myyntiin Philosophyn tuotteita. Hautasin kuitenkin haaveet omasta liikkeestä (ja ehkäpä sen vuoksi) saimme aika pitkään odottaa että Philosophyn tuotteet oikeasti rantautuivat Suomeen.

Tänään ostamani harmaa neulos on 100% merinovillaa, joten tuotteen laadun ja vaatteen tunnun voitte arvata. Jei, tykkään!! Näissä kuvissa uusi neule heti testattavana, oikealla neule uuden kaulaliinan kanssa. Jalassa iän ikuiset Lindexin housut ja Vagabondin saappaat. Neuleessa on siis pieniä nappeja pitkä rivi, ihan alas asti, mutta en usko että puseroa on varsinaisesti tarkoitettu käytettävän neuletakkina, napit auki. Ja mikä tärkeintä, neuleessa on taskut.



Musta Onlyn kaulaliina (oikealla kuvassa) yllätti myös iloisesti. Kaulaliinan materiaali on todella pehmeää, 85% puuvillaa, 15% villaa. Ihana tuntu ihoa vasten. Hinta-laatu suhde varmasti kohdallaan. Minulla on ollut vahvoja ennakkoluuloja Vero Modaa ja Onlyä kohtaan, mutta VM Vintage ja tämä, laadukkaan oloinen mutta edullinen kaulaliina saavat harkitsemaan useammin ko. liikkeissä asioimista. Kukkarokin tykkäisi niistä ostosreissuista.

VM Vintagesta vielä.. Kävin eilen katsomassa josko Vero Modalla olisi poolon lisäksi muita malliston tuotteita. Pikaisella silmäyksellä huomasin harmaan ohuen villakankaisen jakun (ihana materiaali ja hauska malli, vaate oli kuitenkin liian erikoinen minulle), muita ei silmiini osunut. Tässä kuva päivän asustani, VM Vintagen poolo pääsi ulkoilemaan.

Jäiköhän tämä "ensi vuoden niukempia aikoja odotellessa" hamstraaminen tähän vai sainko edullisista ostoksista lisäboostia ylenmääräiseen shoppailuun? Jää nähtäväksi. Onneksi seuraavien viikkojan aikana on iltaisin paljon muutakin tekemistä kuin kaupungilla lorvailu. Pikkujouluja ja jouluillallisia nimittäin alkaa olla kohta ihan urakalla. Onkohan mulla muuten niihin kemuihin sopivia vaatteita..?

Vuoden parhaat

tunnetila: tyytyväisyys

Tämä postaus pitäisi julkaista vasta kuukauden päästä, vuoden vaihtuessa toiseen, mutta sain eilen kuningasidean, haasteen itselleni tulevalle vuodelle, joten on pakko päästä purkamaan tuntojani heti.

Olen tämän vuoden ajan kirjannut jokaisen vaate-, kenkä-, laukku- ja asusteostokseni Excel-taulukkoon. Vuoden vaihtuessa toiseen pistän taulukon lukkoon enkä saa tehdä siihen enää muutoksia. Haaste vuodelle 2009 on seuraava: saan tehdä tulevana vuonna hankintoja vain puolet tänä vuonna ostetun tavaran määrästä. Jos siis olen ostanut tänä vuonna 14 kenkäparia saan ostaa ensi vuonna seitsemät kengät. Jos luku ei mene tasan, eli tuloksena on esim. 15 kenkäparia, saan ensi vuonna hankkia joko 7 tai 8 paria kenkiä, mielummin vähemmän. Vastaavasti taas jos olen ostanut tänä vuonna 100 vaatetta saan ostaa ensi vuonna 50. En ala erittelemään paitoja, housuja tai hameita erikseen, se menisi jo liian vaikeaksi. Sitä paitsi jos vaikka kaadun ja housun polvi menee puhki ja vuoden housukiintiö on täynnä, olisin pulassa.

Voi että, odotan tulevaa koitosta aivan innoissani! Tiedän, että viimeistään kesän alennusmyynneissä tai tulevilla lomareissuilla alkaa ahdistaa, mutta yritän silti pysyä tavoitteessani ja tsempata itseäni huimaan suoritukseen. Kerroin miehelleni suunnitelmastani ja hän oli minusta jo nyt, idean saannin vuoksi, ylpeä. Päätettiin laskea miehen tämän vuoden saldo. Hmm.. En voinut kuin nauraa. Miehen saldo tähän mennessä vuonna 2008: 6 vaatetta ja kahdet kengät. Siinä kaikki! Heh, siinäpä meille tytöille tavoitetta!!! =)

Listaan vielä (vaikka vuotta on vielä kuukausi jäljellä ja joulualet alkaa kohta enkä tiedä mitä hankintoja tulee tehtyä) vuoden onnistuneimmat ostokseni.

Paras korkkariostos 2008
Minna Parikka Morticia

Paras talvikenkäostos 2008
UGG Australia

Paras laukkuostos 2008
nahkapaloista tehty clutch Mango

Paras yläosaostos 2008
ohut villaneulos Comme des Garcons for H&M

Paras alaosaostos 2008
kapeat puuvillahousut Lindex
(niin hyvät että ostin kolmet!)

Paras mekko-/tunikaostos 2008

mekko Chevignon Paris

Paras juhlavaate 2008
Antti Asplund Love Lies Bleeding

Paras asusteostos 2008
pitsikoru Kaksi-Två

TAI
nahkaranneke Marimekko

(en voi sanoa kumpi on parempi kun pidän molemista älyttömästi)

Kuten kuvista näkyy, tänä vuonna on tullut hankittua ajatonta laatua ja hyviä materiaaleja. Uskon, että näistä ostoksista on iloa vielä vuosiksi eteen päin. Siksi suhtaudunkin positiivisesti tulevan vuoden hankkeeseen ja uskon pärjääväni siinä aika hyvin. Ja jos ensi vuonna hankinnat tulevat olemaan yhtä laadukkaita ja ajattomia, voisin vuonna 2010 kokeilla puolittaa vuoden -09 saldon.. Tai sitten en. Tuo suunnitelma menee jo liioittelun puolelle! Ellen sitten ota tavoitteekseni päästä hankinnoissa mieheni tasolle.. Vuodessa kuusi vaatetta ja kahdet kengät. Huh huh!