Värin vaihto

tunnetila: tyytyväisyys

Samalla kun olen etsinyt jo monta vuotta täydellisiä mustia balleriinoja, olen ihastellut kenkäkaupoissa kauniita kiilakoroilla varustettuja kenkiä. Mieleni on tehnyt sovittaa monta paria, mutta en ole antanut itselleni lupaa edes sovittaa niitä, sillä kaapissani on jo laadukas pari kiilakorkokenkiä. On ollut jo kolme kesää, mutta kengät ovat jääneet hyvin vähälle käytölle. Ja kengät on tietysti jääneet käyttämättä värinsä vuoksi.


Tunnen oloni hyvin epämukavaksi "mätsi-mätsi" asustustyylissä jossa siis kengät ja laukku ovat samanväriset (paitsi musta-musta on aina hyvä mätsi). Jonain heikkona hetkenä muutama kesä sitten ostin kuitenkin Longchampin punertavan ruskeaan nahkalaukkuuni sopivat kiilakorkokengät. Itse asiassa jo silloin menin ostamaan ko. kenkiä mustana, mutta kun omaa kokoani ei mustista enää löytynyt ja kun olallani sattui roikkumaan ruskea laukku, päätin ostaa ruskeat kengät. Käytin kenkiä uutena jonkun verran mutta lopulta tänä keväänä siirsin kengät kenkäkaapistani kirppiskasaan ja kuvassa yllä kengät on kuvattu Huuto.netiä varten.

Hajonneita balleriinoja surressani päätin viime viikolla antaa itselleni luvan ostaa mustat kiilakorkokengät jokapäiväistä käyttöä varten. Testailin muutaman parin mutta mitkään eivät tuntuneet yhtä hyvälle jalassa kuin vanhat 100% Donna -merkkiset kenkäni joissa on mm. erikoispehmustettu sisäpohja. Niinpä otin kengät pois kirppiskasasta ja vein ne suutarille maalattavaksi. Ja nyt, saanko esitellä uudet-vanhat kenkäni jotka saivat rutkasti lisää käyttövuosia.

Viiskulman suutari maalasi ruskeat kenkäni mustiksi ja kengät on nyt kuin uudet! Maalaus maksoi 28€ eli käyttämättä jääneisiin satasen kenkiin tuo satsaus ei ollut kovinkaan paha. Juuri näitä kenkiä olen etsinyt vuosi kausia ja sieltähän ne löytyivät, omasta kaapistani! Suosittelen kaikille kenkien maalauttamista. Maalaamalla saa joko kuluneet kengät näyttämään uuden veroisilta, tai jos kenkien malli miellyttää mutta väri ei, niin maalilla tämäkin ongelma tulee ratkaistua!

Taas juhlittiin!

tunnetila: juhla

Kertoilin täällä etten tarvitse tämän kesän juhliin uusia vaatteita vaan aion kaivella juhliin sopivia asuja oman kaapin uumenista. Kahdet juhlat on nyt takana ja molemmissa ylläni on nähty vanhoja vaatteita. Juhla-asuja on kiva ostaa, mutta usein harmittaa kun niiden käyttökerrat jäävät vähäisiksi. Juhlavampien asujen osalta muutaman käyttökerran jälkeen muoti on jo muuttunut ja kalliskin vaate saattaa tuntua elähtäneeltä tai väärällä tavalla vanhanaikaiselta.

Eilisissä sukujuhlissa päälläni nähtiin muistaakseni neljä vuotta sitten Mangosta ostamani mustavalkoinen mekko. Olen käyttänyt mekkoa ainakin kaksissa häissä, yksissä valmistujaisissa, muutamissa muissa kesäjuhlissa ja nyt eilen 60v syntymäpäivillä. Mekko on paksua ja hieman jäykkää puuvillaa ja kangas tuntuu usean käyttökerran jälkeen edelleen uudelta ja helma on yhtä muhkea kun ostettaessa.



Mekon kaverina juhlavuutta asuun tuomassa oli Minna Parikan Morticiat. Kauniit ja korkeat kengät tekevät arkisemmastakin asusta juhlavamman, ja samalla myös oma fiilis nousee kannan mitan korkeammalle.

Juhlimme suvun voimin tätini syntymäpäivää kauniissa järvimaisemassa, viihtyisässä pihapiirissä. Pientä polkua pitkin laiturille kymmenen sentin koroissa sipsutellessani mietin, oliko kenkävalintani sittenkään tilaisuuteen oikea, mutta onneksi Parikan kengät ovat tukevaa tekoa ja istuvat jalkaan loistavasti. Ohuempi kanta ja/tai pohja olisi saattanut tuoda ongelmia selviytymiseen.



Tänä aamuna, aamu-uinnin jälkeen, oli vielä pakko käydä ihastelemassa järvimaisemia laiturilla. Ja tällä kertaa hieman järkevämmässä asussa. Järvessä pulahtamisen, auringossa makoilun ja mm. mansikkakakulla herkuttelun jälkeen tuntui hyvin ankealta nousta kuumaan bussiin ja istua monta tuntia autossa matkalla Helsinkiin. Onneksi täällä auringonpaiste jatkui. Tämän merkinnän kirjoitettuani vaihdan päälle tuubitopin ja ryntään takaisin aurinkoon! Harmi kun bussin ikkunan läpi ei rusketu..


Toivottavasti nämä helteet jatkuvat vielä! Kesälomani alkuun on nimittäin vielä kaksi viikkoa. Joko te onnekkaat lomailette ja nautitte kokopäiväisesti helteistä, vai odotuttaako loma teitäkin?

Arkeen ja juhlaan

tunnetila: iloinen yllätys

Olen ostosäännöstelystäni johtuen ostellut viime aikoina vaatteita vain tarpeeseen. Tai jos ei ihan välttämätöntä tarvetta olekaan ollut, niin vaate- ja kenkävalintani ovat olleet kuitenkin järkeviä. Olen ostanut kasan t-paitoja jokapäiväiseen käyttöön, olen ohittanut satoja pareja satuttavan kauniita korkokenkiä vain siksi että kaapistani löytyy jo korkkareita tämän hetken tarpeisiin, ja niin edelleen.

Oulussa, kuten jo kerroin, olo oli kuin ulkomailla ja käteni hapuilivat perusostosten lomassa myös ei niin järkeviä eikä ihan "ninamaisia" vaatteita, joista kuitenkin tykkäsin valtavasti. Ihastuin täysin Vilan läpinäkyvään sifonkiunelmaan jossa oli molemmilla sivuilla, niin edessä kuin selkäpuolellakin, sifonkiröyhelöitä ja hieman vyötärön alapuolella vielä ohut vyö jolla puseroon saa koottua hieman ryhtiä. Omaa kokoani ei puserosta ollut jäljellä, mutta normaalia reilumpi koko toi rönsyilyefektin esiin entistä paremmin.

Mietin ensin etten tee näin juhlavalla puserolla mitään, mutta onneksi laitoin vaatteen päälleni. Hihkaisin ilosta sovituskopissa kun yhdistin röyhelöunelman haaremihousuihin ja balleriinoihin. Mikä hauska yhdistelmä! (Kuvassa balleriinoja tuuraamassa Naturalizerin sandaalit ja aluspaitana Antti Asplundin Ballet -toppi.)


Yläkuvan asu päätyi heti eilen päälleni töihin ja samoilla vaatteilla mennään tänäänkin. Voiko olla enää vilpoisempaa hellepäivän asua kuin löysät pöksyt ja tuulessa leijailevat läpikuultavan puseron röyhelöt? (No juu, sama asu valkoisena keräisi kuumottavia auringonsäteitä vielä vähemmän, mutta ei takerruta pikkuseikkoihin..)

Parasta sifonkipuserossa on sen monikäyttöisyys. Onneksi ymmärsin tämän jo sovituskopissa ja ostin puseron parempaan talteen. Sama asu, lökäpöksyt ja sifonkipusero, kelpaa melkein minne vaan vain kenkiä vaihtamalla. Kuvan kengät Pastelle Paris.

Tuo pusero on "livenä" niin upea, että oikein harmittaa kun minulla ei ole mahdollisuutta ottaa asuistani kuvia ulkona, auringon valossa. Ei noista kuvista taida juurikaan käydä selville sifongin kauneus ja keveys. Mutta te olette taitavia ja huomaatte sen kyllä! :)

Rimpsuja ja röyhelöitä löytyy kaapistani lisää myös toisen uutukaisen hörhellyksen muodossa, mutta siitä, hämmentävästä hankinnastani, lisää tuonnempana. Sen verran voin kuitenkin vinkata, että tulevan kesän yhdet häät ovat viime viikkoina muuttuneet kolmiksi häiksi, joten uusi juhla-asu oli puheistani huolimatta paikallaan. Miten on, miellyttääkö rimpsut ja röyhelöt muutaman minimalistisen kauden jälkeen vai aiheuttaako ylimääräiset kangaspalat vaatteissa puistatuksia?

Kuin ulkomailla olisi

tunnetila: väsymys

Voi apua miltä tuntui palata tänään arkeen ja työpaikalle neljän päivän pään totaalinollaamisen jälkeen! Mieli lepää ja olemus rentoutuu täysin kun chillailee edes muutaman päivän mökillä, kaukana kaupungin vilskeestä. Viileästä säästä huolimatta heitin talviturkkini jääkylmään järviveteen ja mökkireissu oli muutenkin kaikin puolin onnistunut.

Kolmen päivän mökkeilyn jälkeen vieroitin itseni villasukista ja kuoritakista ja suunnistimme takaisin sivistyksen pariin. Saavuimme helteiseen Ouluun. Olin varannut koko maanantaipäivän kiertelyyn kaupungilla ja kävin mm. katsastamassa minulle annetut Oulun ostosvinkit, kiitos niistä! Lukijani Hennah suositteli käyntiä Lifestyle Kaupassa ja NonBoutiquessa, ja tykkäsinkin molemmista, nuorten suunnittelijoiden tuotteita myyvistä liikkeistä. NonBoutiquesta löysin kauniin mekon mutta pienemmät koot oli harmikseni loppu. Lifestyle Kaupasta sen sijaan ostin lievästi överisuuren rusettisormuksen. Hetken ajattelin että sormus on jo liian kitchiä mutta hei, Suomen kesä on niin lyhyt että silloin kun ei tarvitse käyttää sormikkaita voi levennellä muovisilla överisormuksilla! Sormus KookyGemsin mallistosta.

Yllättävän lämmin sää ja minulle kohtalaisen vieras paikkakunta saivat aikaan fiiliksen ulkomailla olosta. Niinpä säntäilin innoissani kaupasta toiseen ja ihastelin Oulun erilaisia vaatevalikoimia. Perusketjut kuten Vila ja Vero Moda pääsivät yllättämään ja toinkin kotiin viemisiksi näistä liikkeistä kasan kivoja löytöjä. Samoja tuotteita on varmasti ollut Helsingissäkin tarjolla, mutta Oulussa kaikki tuntui jotenkin erilaiselta ja jännittävältä. Hassua!

Tämän päivän asuun pääsi Oulun tuliaisista sormuksen lisäksi Vero Modan puhvihihainen neuletakki (Vero Moda Organic Gotton), neuletakin kaverina jumituspöksyt Milanosta sekä nahkasandaalit (jotka ostin Thaimaasta tammikuussa pakon edessä kun vanhat sandaalini sanoivat sopimuksensa irti) Naturalizer. Terveyssandaalit kunniaan!

Käykö teille koskaan vieraalla paikkakunnalla niin, että kaikki tavallisetkin jutut näyttävät erilaisilta ja hienommilta ja teette löytöjä omituisistakin paikoista?

Ihonhoitoa

tunnetila: suorat sanat

Helmikuussa otin testattavakseni Cliniquen silmämeikinpoistoaineen sekä ripsivärin samalta valmistajalta. Molemmat tuotteet vetelevät nyt viimeisiään ja on lopullisen arvion aika. Ensikäden arvio meikinpoistoaineesta oli aika negatiivinen, aine ei toiminut toivotulla tavalla Lancômen ripsarin kanssa. Mielipiteeni muuttui välissä hieman, sillä Cliniquen ripsarin kanssa yhteistyö toimi paremmin. Lopullinen arvio on kuitenkin enemmän pakkaksen puolella enkä usko ostavani kumpaakaan tuotetta enää. Silmänympärysiho on niin herkkä että tuotetta jota täytyy hangata jotta väri ripsistä lähtisi, ei kannata toistamiseen hankkia.


Ikuisuus-suosikkini, Elizabeth Ardenin herkälle iholle tarkoitetut puhdistusvaahto, kasvovesi sekä kasvovoide ovat nyt joko loppuneet tai niistä on enää tilkka jäljellä. Tuotteet ovat ennen olleet ehdoton must peilikaapissani, mutta nyt olen päättänyt vierottaa itseni niistä ja siirtyä tuotteisiin jotka ovat Animalian eläinkokeettomalla listalla. Minulla ei kuitenkaan ole muuten mitään negatiivista sanottavaa tästä EA:n tuoteperheestä tai sen toimivuudesta. Tuotteet ovat lähes täydellisiä! Pieni miinus tulee siitä, että kasvovoide ei ole tarpeeksi kosteuttava omalle iholleni, joten olen joutunut käyttämään voiteen kaverina Dermalogican boosteria.

EA:n tilalle hankin Dermalogicalta puhdistusaineen (Ultra Calming Cleanser) ja kasvovoiteen (Skin Smoothing Cream). Saman sarjan riisipohjainen kuorinta (Daily Microfoliant) on ollut käytössäni jo pari kuukautta ja tykkään hellävaraisesta tuotteesta. Ainut mikä tuotteessa minua häiritsee on sen tuoksu. Kuorinta-aine on siis riisipohjainen ja haisee riisille. On vähän epämiellyttävää kun välillä tuntuu että hankaa kasvoilleen kosteita jauhoja. Yök.


Dermalogican puhdistusainetta en ole vielä testannut, mutta kasvovoide toimii kuin unelma. Tämän voiteen kanssa en tarvitse enää edes boosteria, ja sehän sopii sillä boosteri ei ole tuote halvimmasta päästä.. Mutta miinusta tämäkin tuote saa tuoksustaan. Tai siis hajusta. Mutta usein onkin niin, että mitä pahempi tuoksu/haju sitä tehokkaampi tuote. Poikkeus sääntöön on Tigi; odotan edelleen joka aamu innolla hiusten pesua kun saan läträtä toffeentuoksuisilla pesuaineilla.

Uusi tuoteperhe (saippua, shampoo, hoitoaine, suihkugeeli ja vartalovoide) pääsee tehotestaukseen juhannuksen nelipäiväisellä mökkireissulla. Matkakokoiset tuotteet nappasin laukkuuni Turun reissulta, hotellin kylppäristä. :) Testasin tuotteita jo hotellilla saunassa ja fiilis on aika hyvä. Ja kun tuotteet on kerran avannut niin roskiin ne olisivat kuitenkin avattuina joutaneet eli kassiin vaan ja käyttöön tulevilla reissuilla! Purkit ovat laatukosmetiikan maineessa olevaa Anne Semonin -sarjaa ja näitä tuotteita saa käsittääkseni Suomessa vain Radisson Blue (ent Radisson SAS) hotelleista. Muuten sarja on suosittu maailmalla kylpylöissä ja kauneushoitoloissa.

Tiedossa on juhannuksena siis tuplaluksusta: rantasauna ja viileä järvivesi, sekä kylpylöihin tarkoitettu laadukas ihonhoitosarja. Plus ne karkit ja herkut joita vihdoin saan maistella sydämeni kyllyydestä! Palaan juhannusreissusta koneen ääreen tiistaina, kivaa juhannusta kaikille!!!

Turkuses

tunnetila: ilo

Terveisiä Turusta! Seminaarireissumme Suomen Pariisiin (näin sanoi turkulainen luennoitsijamme) oli oikein onnistunut. Asuimme Aurajoen varrella Radisson Blu (ent. Radisson SAS) hotellissa jota voin suositella varauksetta kaikille! Palvelu pelasi, ruoka oli hyvää, huoneet viihtyisät (haluan itselleni Tempura-sängyn!!) ja hotellin sijainti joen varrella lähellä keskustan ostoskatuja oli loistava.

Viihdyn aina hotelleissa joiden sisustuksessa on käytetty paljon punaista. Punaisella saadaan helposti aikaan ylellinen tunnelma. (Jonka tosin voi helposti vetää överiksi ja saada aikaan bordellin..) Kotona meiltä ei löydy mitään punaista (paitsi teehaudutin), ehkä juuri siksi hotellin punaiset tekstiilit tuovat tunteen jostain luksuksesta, poikkeavuudesta arkeen.

Seminaariasustani on olemassa vain yksi kuva jonka otin ahtaassa paikassa hotellihuoneessani. Päällä Tiia Vanhatapion Skunkki-tunika, Your Facen pellavajakku, Lindexin housut ja huom, jalassa jo kuolemantuomion saaneet balleriinat jotka sinnittelevät mukanani pohjan irtoamiseen asti. Käyttömukavuutta kenkiin lisäämässä irtopohjalliset ja koko ajan takaraivossa kytevä pelko sateesta joka vie kengät lopullisesti mukanaan.


Kiinnostavan seminaarin jälkeen vaihdoimme vaatteet ja läksimme risteilylle Turun saaristoon. Höyrylaiva Ukkopekka vei meidät Loistokarille jossa nautimme herkullisen grilli-illallisen mm. maittavan siian ja runsaiden salaattien kera. Illan asuna sama jakku kuin yllä, H&M:n kaulahuivi (saarella oli aika kova tuuli), mekko Chevignon Paris, kengät DinSko, laukku 2or+By yat, rannerengas Bangkokista.

Saarella oli pieni mökki jossa oli paljon kauniita vanhoja esineitä ja mökissä sai käydä lämmittelemässä jos ulkona istuessa tuli liian kylmä. Lyhyt hame ja sukkahousut olivat aika kevyt varustus tälle reissulle (emme tienneet ruokailun tapahtuvan ulkona), joten vierailin muutamaan otteeseen pikku mökissä. Ulkona istuskelu oli kuitenkin ihanan tunnelmallista ja ruoka maistuu jostain syystä ulkona aina järjettömän hyvälle!




Railakkaat Loistokarilla alkaneet laituritanssit jatkuivat vielä paluumatkalla laivalla ja haitarimusiikista siirryimme vielä sujuvasti jazzin pariin. Amerikkalainen jazz-legenda Ted Curson bändeineen tanssitti meitä joen rannan ravintolassa aamutunneille asti. Oli todella hauska ilta!

Lauantaina, ennen junan lähtöä, ehdin vielä pariksi tunniksi kaupungille. Turussa on vaikka mitä! En ole käynyt siellä moneen vuoteen mutta ehdin jo parissa hetkessä tykästyä muutamiin liikkeisiin niin kovasti, että takaisin on pakko päästä pian. (Itse asiassa seuraava reissu Turkuun onkin juuri muutaman viikon päästä. Kivaa! Turku ja alennusmyynnit, täältä tullaan! ) Yhden tuliaisen ehdin jo nopealla katselukierroksella ostaa itselleni tältäkin reissulta. Kivasta Yono-liikkeestä löysin sievän ja herkän mutta kuitenkin sopivan massiivisen rintaneulan. Musta pleksibambi on mielestäni valloittava!

Yonossa käyn varmasti uudelleen kun suuntaan Turkuun taas heinäkuun alussa, missä muualla kannattaisi käydä? Ja hei, olen Oulussa ensi maanantaina (juhannuksen jälkeen), otan vinkit myös Oulun parhaista kaupoista ilolla vastaan!

Kolme parasta

tunnetila: pohdiskelu

Toukokuun viimeisenä viikonloppuna tuli mässäiltyä niin perusteellisesti että tuli paha olo. Jo kyseisen viikonlopun perjantaina korvasin kiireessä lounaan kakkupalalla ja sama meno jatkui sunnuntaihin asti. Hyi olkoon! Päätin tämän jälkeen, että syön herkkuja seuraavan kerran vasta juhannuksena!

Kohta on kesäkuuta eletty pari viikkoa ja voin kertoa että herkkulakko on pitänyt, mutta se on ollut tuskallinen kokemus. Olen yhdessä tilaisuudessa kieltäytynyt kuohuviinistä ja mansikkakakusta ja muutama kokous on mennyt pelkän teen voimin, croissantit ja viinerit olen jättänyt muille. Tekee varmasti elimistölle hyvää olla puputtamatta jatkuvasti lisäainein kyllästettyjä karkkeja, mutta näkisittepä ne määrät mitä syön tavallista ruokaa! Huh huh! Koko ajan on hirvittävä nälkä ja elimistö oikein tuntuu huutavan sokeria. Voi olla että elimistö tottuu tähän kuuriin viikon päästä ja herkkuhimo lakkaa juuri sopivasti juhannukseksi jolloin saisin taas alkaa mässyttää tuttuun tapaan. (Tai ehkä hieman vähemmän olisi parempi..)

Suhkur haastoi minut (jo useampi kuukausi sitten, anteeksi Suhkur!) listaamaan kolme lempiherkkuani ja kolme suosikkipaikkaani. Aloin pohtia lempiherkkujani heti luksuksen kautta ja ajattelin listata Che Dominiquessa saamiani taivaallisia makupaloja sekä viime kesänä Ranskassa trendikkäässä ravintolassa syömääni ikimuistoista illallista, mutta sitten päätinkin kallistua herkkuihin joita syön usein ja joilla tylsäkin päivä piristyy. Tässä lista arkipäivän herkuistani.


Lempiherkut top 3

1. riisipiirakat aka. karjalanpiirakat
Voisin elää karjalanpiirakoilla! Piirakoiden täytyy olla lämpimiä jotta ne näyttävät parhaat puolensa. Parhaimmillaan ne ovat juuri paistettuina ja niin lämpiminä että voi sulaa päälle. Piirakat voi myös paahtaa rapeiksi leivänpaahtimessa (paahda piirakka kahteen kertaan, yksi kerta ei tuo tarvittavaa rapeutta) tai teetpä miten vaan, piirakat on aina herkkua! Myös pienet sulhaspiirakat munavoilla maistuvat, tosin jos munavoissa on liikaa pelkkää voita niin silloin en tykkää siitä...

(Kuvassa jäljellä ystäväni Lappeenrannasta tuliaisiksi tuomia Lepuskoita, piirakat on lähes syöty, yllätys..)

2. Bulgaria-jogurtti banaanin kera
Söin nuorempana Bulgaria-jogurttia banaanilla lähes kyllästymiseen asti. Välissä oli monta Bulgariatonta vuotta, mutta nyt olen taas täysin hullaantunut tuohon yhdistelmään. Hapan maitotuote ja makea hedelmä ovat yhdessä taivaallista!


3. juustot ja punaviini
Tämä yhdistelmä on pakko mainita vaikkei se ihan perusarkeani olekaan. Kaikki juhlat, rennot viikonloppuillat tai piknikit vaativat onnistuakseen juustoja ja punaviiniä. Tietysti shampanja ja tuoreet mansikat on toinen luottovaihtoehto ja takaavat onnistumisen, mutta Suomessa kun ollaan niin täällä on useammin saatavilla juustoja kuin tuoreita mansikoita. Siksi valitsen listaani punaviinin ja juustot. (Kuvan punaviinipullon sain työkaveriltani tuliaisiksi Kaliforniasta viime viikolla. Pullo on Suomessa harvinaista herkkua, elokuvaohjaaja Francis Coppolan viinitilalta. Ehkäpä tänä iltana maistan onko viini maineensa veroista..)



Haasteen osa 2, lempipaikat top 3

1. koti
Pidän matkustelemisesta yli kaiken ja siihen jokaisen liikenevän pennosen yleensä laitankin. Mutta jos koti ei ole kunnossa, niin maailmallakaan ei ole niin kivaa. Oma koti on minulle kaiken perusta. Hotellit ja vuokra-asunnot ympäri maailman tuovat arkeen vaadittua vaihtelua ja seikkailua, mutteivät koskaan voita omaa kotia. Kodissamme on monta asiaa jotka remontoimme tai laitamme uusiksi heti kun aikaa ja rahaa liikenee, mutta kaikista vioistaan huolimatta missään ei nuku niin hyvin kuin omassa kodissa, omassa sängyssä!

2. lapsuudenkotini
Ajattelin että toinen, ehdottoman tärkeä paikka minulle on lapsuudenkotini. Nyt kun ajattelen asiaa tarkemmin, niin suosikkipaikkani muodostaakin oman perheen läheisyys, talolla tai paikalla ei ole juurikaan merkitystä. Toki pidän talostamme jossa kasvoin ja jossa vanhempani asuvat edelleen, mutta jos he päättäisivät luopua omakotitalosta ja muuttaa vaikkapa kerrostaloon, niin olen varma, että odottaisin silti kotiin pääsyä ja vanhempieni näkemistä ihan yhtä paljon kuin nytkin. Kerrostaloasunnosta tulisi minulle heti uusi "koti" kun vanhempani sinne muuttaisivat.

3. mieheni perheen kesämökki
Saaressa, parinkymmenen minuutin venematkan päässä rannasta, sijaitsee kolmas suosikkipaikkani: miehen perheen kesämökki. Muistan, kuinka lapsena rakastin kun läksimme oman perheen kanssa mökille. Hirsimökki, hetekat, hieman kostuneet aikakauslehdet ja kirjat, vanha radio, isäni tekemä keinu ja rankat sadekuurot joita kuuntelimme pienessä mökissä. Niistä oli täydelliset kesälomat tehty. Nykyään vanhemmillani ei ole enää mökkiä, mutta onneksi upean kesäpaikan minulle tarjoaa toinen perheeni, eli mieheni vanhemmat. Tällä mökillä on juokseva vesi ja tv, mutta ihana kiireettömyys ja arjesta irtautuminen vallitsevat silti tällä rauhallisella saarella jossa naapureita ei ole. Kuinka maltankaan odottaa juhannukseen kun pääsen taas istumaan laiturille ja katselemaan tyyntä järven pintaa yöttömänä yönä? Sitä paitsi juhannuksena saan taas herkutella!!! Tulisipa juhannus äkkiä!

Millä itse herkuttelette tai kidutattako koskaan itseänne karkki- tai muilla herkkulakoilla?

Näkökulmia luksukseen

tunnetila: kiire

Design Forumissa kilisteltiin eilen Luksus - Näkökulmia luksukseen -näyttelyn avajaisissa. Näyttelystä nettisivuilla sanottua: "Design Forum Finlandin kesänäyttely Luksus tarjoaa eri näkökulmia ylellisyyteen perinteisestä luksuksesta ekoluksukseen ja yksilöllisistä tuotteista hyvän muotoilun synnyttämiin luksuskokemuksiin."


Näyttelyssä on esillä kotimaista muotoilua niin pukeutumisen kuin huonekalujenkin saralta, mukana mm. Minna Parikan satiininauhaiset kengät joissa luksuksen tuntua arkeen tuo jo kenkien kiinni sitominen ja siten virittäytyminen juhlaan, kuten nettisivuilla sanotaan, sekä Pekka Kulmalan morganiittisormus joka sopisi kauniisti esim. omaan käteeni..

Saimme näyttelystä mukaamme kirjaset joissa Kaj Kalin mm. pohtii tämän päivän luksusta ja vertaa sitä entisaikojen luksuskäsitykseen. Ekologiset ratkaisut ja käsityöläisyys, siinä kaksi suurimmassa nosteessa olevaa luksuskäsitystä. Hurraa, suunta on juuri oikea! (Tosin luin eilen lehdestä että Hermès perustaa oman laitoksen jossa kasvattaa aligaattoreita laukkujensa materiaaleiksi. Kysyntä ylittää tarjonnan joten alligaattoreita on nahan vuoksi saatava nopeasti lisää. Ei tällaista luksusta, jookos?!)

Näyttely avataan siis tänään perjantaina, 12.6. ja siellä voi vierailla elokuun loppuun asti. Näyttely ei ole kovin laaja, näyttelytilakaan kun ei Design Forumissa ole järin suuri, mutta se tarjoaa kuitenkin kivaa nähtävää kaikille kotimaisesta suunnittelusta kiinnostuneille. Ja jos Erottajalle suuntaatte niin samalla reissulla voitte vierailla vaikka My o My'ssa nuuskuttelemassa "hajukumikenkiä".

Mutta nyt otan kapsäkkini ja suuntaan kulkuni rautatieasemalle. Tiedossa on seminaari Turussa ja vähän arjen luksusta myös omalle kohdalleni: seminaarin jälkeen herkullinen illallinen, hotellin puhtaat lakanat, rentouttava aamusauna ja runsas hotelliaamiainen, voi jee! Tämä sitä on, parasta arjen luksusta, varsinkin kun se on verhoiltuna sanaan "työ" ja tästä johdettuun toteamukseen: firma maksaa!

kuvat

Ratkennut mysteeri

tunnetila: itkisinkö vai nauraisinko

Mystisen turkiskuoriaisen arvoitus on ratkennut! Haluatteko nähdä tämän peijakkaan, merinovillaisiin neuleisiin reikiä aiheuttaneen tuholaisen joka tunkeutui ällöttävine olemuksineen myös uniini? Vaikka ette haluaisi niin näytän sen silti! Tadaa...

Kyllä, luottoystäväni, minulta aina vain kehuja toimivuudestaan saanut nypynpoistaja osoittautui petturiksi, tuoksi merinovillaisten, ohuiden neuleiden viholliseksi. Tein tuolla rakkineella nimittäin eilen mustaan ohueen merinovillaiseen neuletakkiini kolme (luit oikein, kolme) reikää, joista jokainen näytti ihan samalle mitä kuvitellun kuoriaisen nakerrukset.

Ohut neulos kestää nypynpoistajalla hurruttelun jos neuloksessa ei ole epätasaisuuksia, mutta jos neuleessa on pienikin kohouma se saattaa tarrata siihen kiinni. Näin kävi eilen kerran. Kaksi muuta reikää aiheutui huolimattomasta käsittelystä, eli kun poistin nyppyjä vaatteen reunasta ja nypynpoistaja osui vaatteen lisäksi hieman pöydän pintaan. Silloin kuului inhottava jurskahdus ja reikä oli valmis. (Tästä voimmekin päätellä, että nypynpoistaja ei ole yksin syyllinen kaikkiin tuhoihin vaan varsinainen jättimäinen reijittäjäkuoriainen on nypynpoistajan toisessa päässä..)

Minusta on tullut ihan mahdoton! Tuhoan kengät muutamassa viikossa käyttökelvottomiksi ja samaa tahtia reijitän lempparineuleitani. Vuosi ei ole vielä puolivälissä joten ostorajoitetta on vielä voimassa yli puolet. Vaatteet kuitenkin vähenevät tiuhaa tahtia. Toki paikkailin neuleita mahdollisuuksien mukaan mutta ei niistä koskaan uuden veroisia tule. Kenkäpettymyksen jälkeen kuitenkin päätin, että saan tehdä "ylimääräisiä" hankintoja hajonneiden tilalle, eihän tästä muuten mitään tule. Päätin myös jättää kalliimmat neuleeni nypynpoistajalta rauhaan ja käytän niihin tästä lähtien ainoastaan kashmirkampaa.

Pikku aktivisti

tunnetila: mietiskely

En ole koskaan ollut tiedostava jyrkkyyteen asti, enkä teininä kantanut maailman murheita harteillani kuten moni nuori tekee kun alkaa ymmärtää enemmän asioista. Toki tiedostin maailman epäkohdat ja kurjuuden, otin asioista selvää ja luin paljon, mutta ajattelin ettei pieni ihminen voi yksin tehdä asioille tarpeeksi. Tein kuitenkin pieniä tekoja jotka tuntuivat silloin itsestä tärkeille vaikka tiesin niiden olevan vain pisara valtameressä. Aloin mm. boikotoida monikansallisia yhtiöitä joiden epäeettisestä toiminnasta olin lukenut ja kuulin paljon. Boikotissa oli mm. Nestlé, Loréal, Unilever, Mars ja Coca-Cola Company.

Vaikka boikotit ja addresseihin nimien laittaminen tuntui silloin pieneltä teolta, niin haluan kuitenkin ajatella että jokaisesta teosta, jokaisesta ostamatta jättämisestä, on ollut hyötyä. Nykypäivänä yritys ei voi enää pärjätä noudattamalla epäeettisiä toimintatapoja ja parempaan päin ollaan mentykin. Esim. Loréal ei ole enää pariin vuosikymmeneen testannut valmiita tuotteitaan eläimillä ja muistaakseni vuosi 2013 on asetettu koko kosmetiikkateollisuudelle rajaksi jonka jälkeen ainesosienkin testaus eläimillä on lopetettava. Keinoihoja ja muita testaukseen käytettäviä tuotteita kehitellään koko ajan lisää.

Idean tähän maailmoja syleilevään postaukseen sain viikonloppuna, kun värjäsin hiukseni Garnierin hiusvärillä. En tiennyt, tai ehkä en vaan ollut ajatellut, että myös Garnier kuuluu Loréalin tuoteperheeseen. Huomasin sen vasta kotona pahvipakkauksen pohjassa olevasta tekstistä (kts. kuva yllä). Vanha aktivisti nosti heti päätään ja harmittelin miksi tulin ostaneeksi juuri tämän hiusvärin. Sitten muistin lukeneeni WWF:n luotsaamasta Operaatio Merenneidosta jonka tavoitteena on Itämeren suojelu.

Operaatio Merenneito järjestettiin myös viime vuonna ja silloin Garnier lahjoitti Itämeren suojeluun 10 000€ (5 senttiä jokaisesta myydystä kampanjatuotteesta). Tänä vuonna Garnier on nostanut panoksiaan ja lupaa lahjoittaa kampanjaan 10 senttiä jokaisesta ostetusta, kampanjaan kuuluvasta tuotteesta. Kampanjatuotteita ovat mm. Fructis-shampoot ja Luonnolliset Sävyt- hiusvärit, eli juurikin tuote jolla värjäsin tyvikasvun unholaan.

Vaikka teini-iän boikotit vaikuttavat edelleen kulutustottumuksiini ymmärrän myös, että maailma on muuttunut rutkasti parissakymmenessä vuodessa. Yritykset ovat skarpanneet imagoaan ja kilpailun lisääntyessä tuotteita ja niiden mainetta on pakko parantaa. Antakaamme siis myös Loréalille mahdollisuus parantaa maineensa vuosikymmenien takaa ja jos hiukset on "pakko" värjätä niin Garnierin Luonnolliset Sävyt -sarjan värit eivät ole siihen ollenkaan huonompi vaihtoehto. Hiukseni ovat nyt silkkiset ja kauniin sävyiset. Sitä paitsi tämä valinta tulee todellakin olemaan pisara meressä, nimittäin puhtaammassa Itämeressä! (Saisiko tuosta nokkeluudesta jo Pulizerin?!)

Onko teillä merkkejä, liikkeitä tms. boikotissa? Jos on, miksi?

Palalaukku

tunnetila: tyytyväisyys

Minulla on tapana kävellä joka perjantai töistä kotiin kirppiksen kautta. Muutama viikko sitten kirppiskäynti palkittiin. Löysin super ihanan mustan nahkapalalaukun. Vaikka ensin ajattelin etten tarvitse sitä niin kymmenen minuutin mietinnän jälkeen laukku oli pakko ostaa.

Laukkua voi käyttää joko olkalaukkuna jolloin laukku taitetaan kaksin kerroin ja napsautetaan nahkasoljessa olevalla nepparisysteemillä kiinni ja käytetään laukun olkahihnaa (kuva yllä, hihna ei valitettavasti näy kuvassa), tai sitä voi halutessaan käyttää käsilaukkuna, kädessä/käsivarrella pidettävänä mallina (kuva alla). Tykkään laukusta älyttömästi! Ajan patina vain parantaa laukkua ja on tehnyt nahasta todella pehmeän.

Etsin taannoin pienen iäisyyden mustaa olalla messenger tyyliin kannettavaa laukkua ja löysinkin sen sitten Bangkokista. Käytin tuota reissusta ostamaani laukkua niin paljon, että vasen olkapääni (jolla laukkua kannan) oli aivan romuna. Kaikki liikunta sattui olkaan niin paljon että luulin ensin solisluuni olevan murtunut. Sitten vasta ymmärsin mikä kivun aiheutti ja uusi, myös kädessä kannettava laukku löytyi olan lepuutustarpeeseen kuin tilauksesta. Otinkin palalaukusta olkahihnan kokonaan irti jotta en käyttäisi sitä olkalaukkuna ja nyt toivonkin olkapääni parantuvan pian. Mikä mahtava selitys miehelle joka katseli ihmeissään kun kannoin kotiin uuden laukun: "Mun oli pakko ostaa tämä että olkapää paranee!" Jep jep..

Tässä vielä pari kuvaa kylmän kesäpäivän asusta johon laukku on päässyt mukaan. Huivi ja kengät H&M, nahkatakki ja laukku second hand, mekko Chevignon Paris.

Itku kuukauden ilosta

tunnetila: itkupotkuraivari

Muistatte varmaan, että olen koko blogini olemassaolon ajan (ja todellisuudessa jo pitkään ennen sitä) etsinyt täydellisiä mustia balleriinoja. Aina kaikissa löytämissäni kengissä on ollut jotain vikaa, jos ei muuta niin järjettömältä tuntuva hinta. Lopulta tänä keväänä löysin sievät, ei kuitenkaan ihan tavalliset satiinitossut Italiasta, ja näitä kenkiä olen jo ehtinyt täällä teille useampaan otteeseen hehkuttaa.

Satsaan yleensä perushankinnoissa laatuun mutta tällä kertaa olin innoissani kun löysin kengät paikallisesta Halpa Hallista vähän yli kympillä. Kengät on jalassa maailman mukavimmat, pehmeimmät ja istuvimmat. Ajattelin, että hyviä hankintoja voi tehdä myös edullisesti. Paitsi ettei ehkä sittenkään...

Olen käyttänyt balleriinoja lähes päivittäin ostopäivästä lähtien ja tottumuksesta sujautin ne jalkaan myös tänään vaikka ulkona näytti kylmältä ja sateiselta. Työmatkalla sade hieman yltyi ja hyppelin asfaltilla balleriinoissani lätäköitä välillä epäonnisesti väistellen. Työhuoneeseen päästyäni ihmettelin miksi jalkani ovat aivan kylmät ja märät. Kas, selvisi mistä kenkien halpa hinta johtui. Kengän välipohja oli tehty ohuesta ja huokoisesta PAHVISTA ja se oli sateessa kastunut läpimäräksi ja oli nyt pelkkänä selluloosamössönä.

Kengät on päältä edelleen täysin kunnossa ja yhtä somat kuin ennenkin, mutta sisäpohjaa niissä ei juurikaan enää ole ja koska kävelin pitkän matkan ilman sisäpohjaa, on varsinainen kumipohja myös haljennut parista kohtaa. Pohjallisistakaan ei siis enää tässä vaiheessa ole hyötyä. Lempparikengistäni tuli puolessa tunnissa täysin käytökelvottomat paskat.

Voi helkkarin helkkarin helkkari!!!! Kyllähän tuota iloa uusista kengistä kuukauden verran kestikin.. Minulla on ollut muutenkin viime aikoina järjettömän huono tuuri kenkien suhteen mutta siitä en ala edes enempää avautumaan. Harmittaa tällä hetkellä jo nämä yhdet niin paljon että jos lähden muistelemaan kaikkia muita kenkäepäonnistumisia niin alan pian vihaamaan kenkiä ja sitä kauheutta ei kukaan nainen halua kokea, eihän?!

Inkkari

tunnetila: innostus

Törmäsin pari viikkoa sitten Gina Tricotissa ihanaan inkkarimekko/-pusero/-tunikaan. Tunikat olivat juuri tulleet kauppoihin, mutta ne oli myyty heti loppuun. Ainoastaan mallinuken päälle oli jäänyt yksi kappale kauniisti laskeutuvia puuvillatrikoisia, lettisomisteisia vaatteita. Yritin ostaa esillä olevan mekon mutta vaatteita ei saanut myydä nuken päältä. Äh! Nuken päällä olevista vaatteista ei saanut tehdä edes varauksia. Pettyneenä päätin unohtaa inkkarimekkoseni. Kunnes...


.. ihana, ja älyttömän reipas ystäväni käväisi viime viikonloppuna Tukholmassa juoksemassa maratonin ja saapui takaisin Suomeen paikallisen Ginan kautta. Jee, Tukholmasta löytyi tunikasta oikea koko ja sain kuin sainkin oman inkkarivaatteeni. Kiitos Johanna, ystävät on parhautta!


Mekko on tosi kiva (edestä tosin ehkä vähän liian lyhyt käytettäväksi kuten kuvissa, eli sukkahousunpaksuisten legginsien kanssa, mutta täytyy laittaa alle jotain paksumpaa) ja sen tuomat inkkarifiilikset on mielestäni hauskat. Olen muuten aina, ihan pienestä pitäen, rakastanut intiaaneja. Jo parin vuoden iässä kerroin pitkiä intiaanisatuja joita isäni nauhoitti c-kasetille. Tarinat on huikeita, en varmasti enää tässä iässä osaisi kertoa samanlaisia. Niin se ikä karsii mielikuvitusta..


Nyt minulla olisi kesäinen inkkarimekko mutta minne se kesä katosi? Säätiedotus lupasi tälle torstaille +7 astetta. Mitä ihmettä?! Toisiko energinen intiaanitanssi intiaanikesän vai onnistuisinko vain tuomaan sadetta kuukaudeksi eteenpäin? Ehkä on parempi etten edes kokeile..

Julkkiskaksoset

tunnetila: huvitus

Voi että on ollut hauska testailla kenen julkkiksen näköinen olen!

Ensimmäisen kuvan kanssa saamiini tuloksiin olin ihan tyytyväinen, mutta en todellakaan näytä yhtään keneltäkään osuman saaneista neitokaisista! Eli vaikka tulokset oli mm. mallimaailman huipulta niin en voi juhlia koska kukaan heistä ei näytä minulta. Pieleen meni että puska kahahti.

Uusi kuva, uudet tulokset. Toinenkaan kerta ei tainnut osua ihan oikeaan.. Toki hyvin mielelläni näyttäisin jollekin kuvaan valikoituneista kaunottarista, mutta en kuitenkaan voi sanoa tämänkään otoksen onnistuneen. Kuvien vertailussa eniten taitaa vaikuttaa oma asento kuvassa. Vaikkei muuten yhdennäköisyyttä juuri olisi, niin kuvan henkilöt ovat aina kanssani samassa asennossa.

Vasta kolmannessa kollaasissa (jossa suurimmat osumat tuli miehille!!) oli henkilö, jonka näköiseksi minua on joskus livenä sanottu: Siskoni on noita sarjasta tuttu Holly Marie Combs. Tiedä sitten pitääkö tuo paikkansa, mutta yhdennäköisyyteemme on huomioitu aiemminkin.

Kuten kuvasta yllä huomaa, tuossa kuvassa minulla oli otsahiukset jätetty hieman kasvoille (paitsi ettei minulla ole oikeastaan otsahiuksia vaan vain lyhyempiä sivuhiuksia). Siitä siis muodostui yhdennäköisyys tähän porukkaan.

No, vaikkei kukaan kollaasien henkilöistä näköiseni olekaan, niin minulla oli ainakin kivaa ja saatte tekin arvailla miltä päätön Nina oikeasti näyttää. Te, jotka tiedätte miltä näytän: osuiko mikään kuvista mielestänne oikeaan? Ja te, jotka olette tehneet testin itse, löytyikö teille julkkiskaksosta?

Rusahdus

tunnetila: helpotus

Jos kankaiset balleriinat ovat jo juurtuneet jalkaani, niin lähes yhtä paljon olen käyttänyt Italiasta ostamiani pussihousuja. Mikään, oikeasti mikään, ei voi olla mukavampaa jalassa kuin nämä pöksyt. Estetiikka voi olla monen mielestä näistä lökäreistä kaukana, mutta mukavuus on ykkönen ja näillä helteillä se merkitsee eniten! Alla olevassa asussa toppi ja housut reissusta, laukku Ordning & Reda, ohut villatakki CCDK, sandaalit Anttilasta.

Tallustelin lökäpöksyineni päivän Tallinnassa ja kotimatkalla laivalla kävi vähän hassusti.. Kyykistyin tax freessä ottamaan jotain alahyllyltä kun kuului pahaenteinen rusahdus. Itse asiassa kaksi rusahdusta. En tiennyt uskallanko nousta vai onko housuni revenneet pahastikin. Hetken kyykisteltyäni rohkaisin mieleni, nousin ylös ja tarkistin tuhot. Onneksi mikään ratkaisevista saumoista ei ollut auki. Ehdin kuitenkin jo miettiä kuinka enää tulisin toimeen ilman lökäreitäni. Totuus oli, en mitenkään. Matkan jälkeisenä aamuna ompelin käsin kiinni kaksi ratkennutta saumaa ja housut pääsivät taas jalkaan. En oikeasti tiedä miten olen ennen tullut toimeen ilman näitä rentoilupöksyjä.

Asuni auringossa: tuubitoppi Josefssons, housut samat kuin yllä, ja näemmä kunnon helteellä nahkaiset remmisandaalit ovat syrjäyttäneet jumitusballeriinat.


Kyllä, pukeudun helteelläkin mustiin vaatteisiin. Paitsi kohta. Olen nimittäin ostanut kesän hittivärisen, korallin (!!!), teepparin, mutta en voi käyttää sitä ennen kun olen ruskettunut. Kaikki väri-värit näytävät kalpealla ihollani aika shokeeraavilta, siksi pitäydyn mustassa, harmaassa ja valkoisessa ennen kun saan hieman väriä pintaan.

Hittivärinen pusero-ostokseni on H&M:n Fashion Against Aids -mallistoa ja Yoko Onon suunnittelema. Puseron malli on kiva, värikin on herkullinen, mutta paidan printti on hieman ahdistava. Vierastan muutenkin printtiteeppareita, mutta printtipaita julistavalla tekstillä saattaa olla minulle liikaa. Katsotaan kuinka käy, saavutanko nopeasti tarvittavan rusketuksen vai ehdinkö ennen sitä muuttaa mieleni ja julistus lähtee takaisin kauppaan samaa tietä mitä tulikin.