Sininen samettipussi

tunnetila: testausta

Terveiset Milanosta! Päätin aloittaa vapaani kunnolla ja buukkasin reissun heti ensimmäiselle vapaapäivälleni. Istahdin siis koneeseen lauantaiaamuna ja matkaseuraksi pyysin siskoni. Reissuraporttia ja matkakuulumisia kerron tarkemmin kun pääsen takaisin Suomeen, ajattelin kuitenkin nyt esitellä teille matkalle mukaan ottamani Diorin meikkipuuterin.

Olen ostanut meikkipuuterin jo kauan aikaa sitten mutten ole jostain syystä koskaan innostunut käyttämään sitä. Kokeilin meikkipuuteria (en muista merkkiä) joskus vuosia sitten, varmaankin silloin kun meikkipuuterit tulivat Suomeen, ja muistan että pintakuiva ihoni ei pitänyt tuotteesta lainkaan. En ole koskaan käyttänyt puuteria, juurikin kuivan ihoni vuoksi, mutta ajattelin että pääsen helpolla jos minulla on tuote jossa on samassa peittävämpi meikkivoide ja meikin kiinnittävä ja mattaiseksi tekevä puuteri. Tuolloin meikkipuuteri tuntui vain kuivattavan ihoani joten päätin jättää kokeilut sikseen.

Diorin meikkipuuterin bongasin joskus kosmetiikkaliikkeen ale-laarista ja päätin ostaa sen kokeiluun. Nyt kun läksin Milanoon pelkillä käsimatkatavaroilla ajattelin helpottaa pakkausprosessia ja jättää nestemäiset meikkivoiteet kotiin. (Toki tämäkin luetaan koneessa nesteeksi (aika käsittämätöntä), mutta tämä meikki ei ainakaan vuoda laukun pohjalle.) Kerron kotiin palattuani miten meikkipuuterin kanssa tällä kertaa kävi. Kertokaa Te kuitenkin oletteko Te meikkipuuterin ystäviä vai laitatteko mielummin kasvoille meikkivoiteen ja puuterin erikseen?

Oikein mukavaa vappua kaikille!!
 

Piiiiiitkä viikonloppu

tunnetila: jännitys

Keskiviikon juhlat on nyt ansiokkaasti juhlittu ja tänään juhlitaan vielä vähän lisää. En ole ehtinyt panostaa blogiini kunnolla viime viikkoina sillä olen tehnyt ihan valtavasti töitä. Olen viimeistellyt keskeneräiset kevätkauden työt ja tehnyt syyskautta niin paljon valmiiksi kuin mahdollista. Suljin nimittäin äsken työpaikan oven ja palaan seuraavan kerran työhuoneeseeni vasta ensi vuoden puolella, 2.1.2013! Aloitan maanantaina vuorotteluvapaan joka kestää 8kk. Voi jee!

En vielä ollenkaan ymmärrä etten mene ensi viikolla töihin. Enkä edes sitä seuraavalla, tai sitten. Olen tehnyt koko elämäni töitä. Jo 12 vuotiaana vietin kesiä poimien mansikoita ja ansaiten niin taskurahaa. Opiskeluaikoina tein yhtä aikaa kahta työtä opiskelun ohella (yhdessä paikassa olin illat, toisessa viikonloput ja lomilla työskentelin näissä molemmissa). Nyt kun "virallista" työuraa on tullut täyteen kymmenen vuotta olen oikeutettu vuorotteluvapaaseen. Tartuin tilaisuuteen ja nyt ihmettelen seuraavat 8kk mitä tuli tehtyä.  

trenssi Benetton, huivi Faliero Sarti, toppi H&M, 

housut Samuji, laukku Chanel, kengät Vagabond

Vaikka näin valtavan pitkä vapaa on uskomattoman ihana juttu, olen silti aika jännittynyt. Olen niin kova touhuaja että vähän hirvittää osaanko olla ison osan ajasta jouten. Nooo, ehkäpä puran sitten kaiken energiani blogiin ja postauksia tulvii eetteriin niin paljon ettette jaksa lukea.

Jatkuvan juhlinnan ja ahkeran työnteon välissä ehdin käydä eilen Iinan kanssa PR-toimisto Sugarin Madara-tilaisuudessa kuulemassa Madaran uusista tuulista ja herkuttelemassa Pipsa Hurmerinnan valmistamalla menulla. Ilta oli kiva, ruoka erinomaista ja sainpa Iinan ottamaan asukuviakin.  (Postauksen kuvat siis Iinan ottamia. Kiitos!)

Eilinen iltameno tuli oikein sopivaan saumaan, en nimittäin ehtinyt illalla miettiä ollenkaan tulevaa viimeistä työpäivää. Tänä aamuna jännitti niin että mahaa kipristeli, mutta kun pääsin työpaikalle olin yhtä hymyä. Oli ihan uskomaton tunne laittaa päivän jälkeen huoneen ovi kiinni, halata läheisimmät työkaverit ja astua ulos aurinkoiseen kevätpäivään. Voi vitsit, olen yhtä aikaa jännittynyt ja super onnellinen!

  

Juhlat keskellä viikkoa

tunnetila: juhla

Illalla juhlitaan! En ehdi nyt kirjoittaa enempää, sillä hiukset hapsottavat, vaatteet on valitsematta ja juhlapaikalla pitäisi olla tunnin päästä. Kiire on kova. Halusin kuitenkin muistaa teitä edes pienellä postauksella ja kukkakuvalla, vaikka hölmöjähän tällaiset pienet huikkaukset tuppaavat olemaan. Olen ollut viime päivinä niin kiireinen etten ole ehtinyt blogata niin paljon kuin olisin halunnut. Syy kiireille selviää pian. Mutta sitä ennen nautin kuohuvasta, hyvästä seurasta ja erinomaisesta ruoasta. Kivaa keskiviikkoiltaa Teille! 

Laittoman pitkät ripset

tunnetila: tyytyväisyys

Käytin vuodenvaihteessa useamman kuukauden reissuripsiä (eli ripsipidennyksiä, joita käytän ainoastaan reissatessa lämpimiin maihin joissa kuumuuden takia meikkaaminen on täysin turhaa) ja tuossa ajassa ehdin jo tottua kauniiseen räpsykatseeseeni. Kun reissaaminen oli ohi annoin lisäripsien irrota omaa tahtiaan ja palasin hiljalleen luomuripsiin. Voi että miten tyngiltä omat ripset tuon jälkeen tuntuivatkaan! Olen myös aika varma että omat ripset jotenkin aina vähän kärsivät pidennyksistä, tai eivät ainakaan kasva ihan samaa vauhtia mitä ennen pidennyksiä, joten katse tuntui surullisen valjulta. Kokeilin muutamaa meikkipussista löytynyttä maskaraa mutta lopputulos ei vakuuttanut.

Juuri noihin aikoihin Maybelline lanseerasi ripsiväriuutuuden nimeltä Illegal Lenght ja kun sain uuden kuitumaskaran testattavaksi tartuin siihen innolla. Ripsivärin koostumuksessa on intensiivisen mustan värin lisäksi noin 4mm pitkiä kuituja jotka tarttuvat omiin ripsiin erikoisen harjan avulla. Ja kyllä, ainakin omissa ripsissäni maskara toimii kuin unelma. Ripset näyttävät pitkiltä, silti luonnollisilta, eivätkä paakkuunnu vaan pysyvät kauniin irtonaisina. Tekoripsimäiset räpsyt tuotteella saa myös helposti kun laittaa ripsiväriä useamman kerroksen. 

Tykästyin tuotteeseen niin paljon että nyt ripsivärejä löytyy kaapista jo neljä kappaletta. Yksi on käytössä ja loput odottavat että ensimmäinen putkilo loppuu. Ehdin olla tilanteeseen hetken tyytyväinen ja ajattelin että nyt ei tarvitse ostaa uutta ripsiväriä yli vuoteen. Kunnes...

Muutama päivä sitten sain L'Oréalilta sähköpostia jossa kerrottiin toukokuussa lanseerattavasta uutuudesta, L'Oréal Paris Telescopic False Lash -maskarasta. Maskaran luvataan tuovan "huimaava irtoripsivaikutelma teleskooppisella harjalla". No mikäs tuo nyt on? Onko ripsiväreillä sama periaate vai voisiko tuo uutuus olla vielä parempi? Uuden tuotteen mikrokuidut ovat kuulema joustavia, ovatkohan Illegal Lenghtin kuidut joustamattomia? Äh, pieni ihminen menee tuotepaljouden keskellä ihan sekaisin!

Uuden tuotteen erinomaisuudesta huolimatta päätin jättää tällä kertaa sen huomiotta ja keskittyä käyttämään loppuun jo olemassa olevan ripsiväriarsenaalin. Olen niin tyytyväinen nykyiseen ripsiväriin että on ihan turha haikailla uutuuksien perään. Vaikka tietystihän olisi kiva kokeilla mitä eroa näillä kahdella tuotteella on... Heh, taidan olla loputtomassa kosmetiikkasuossa!

Joko nyt olisi kunnon kevät?

tunnetila: keväinen

Voi mikä ihanan keväinen viikonloppu tämä olikaan! Kuljin eiliseen asti villakankaisessa duffelissa, jalassa nilkkurit tai saappaat. Eilen, lämmittävän auringon innoittamana, laitoin jalkaan viime kesän suosikit, harmaat herrainkengät ja otin käyttöön uuden kevättakin. Vitsi miten ihana hetki tuo on joka vuosi!

Näin uuden kevättakkini ensimmäistä kertaa helmikuussa kun H&M julkaisi ensimmäiset kuvat Marni at H&M -mallistosta. Jos silloin totesin blogissa ääneen seuraavasti: "Myös miehille Marni for H&M -mallistossa oli kelpo juttuja. Esimerkiksi miesten takki on tosi kiva. Rento mutta siisti, ajaton ja tyylikäs olematta kuitenkaan tylsä. Vitsit jos tuota mekkoa ei ole olemassa niin taidanpa ostaa itselleni miesten takin." Heh, enpä tuolloin arvannut että toteutan uhkaukseni, mutta niin siinä vain kävi!  

takki Marni at H&M, tunika Samuji, huivi Marimekko,
housut Monki, laukku Gianni Chiarini, kengät Vagabond

Takki löytyi samalla reissulla kun kävin silkkipöksyostoksilla. Normaalisti H&M:n miesten vaatteet alkavat koosta 46 joka on pienelle naiselle auttamattomasti liian suuri. Tähän mallistoon oli myyjättären mukaan poikkeuksellisesti tehty osasta vaatteista myös pienempiä kokoja ja tämäkin takki on kokoa 44. Isohan tuokin minulle on, mutta juuri siksi niin ihanan rento ja huoleton. Tykkään takista valtavasti!

Mitäs sanotte takista? Entä shoppailetteko Te ainoastaan naisten osastolla vai käytättekö myös miesten vaatteita?

Kuvista kiitos Wikke!

Karkkipapereiden rapinaa

tunnetila: nam!

Takana rankka työviikko ja pitkät päivät. Edessä viikonlopun alku ja kaatosade. Piti käydä töistä suoraan Hulluttelemassa Stockalla mutta valitsinkin bussin joka toi suorinta tietä kotiin.

Haudutin pannullisen teetä, kaivoin kaapista maaliskuiselta Tukholman reissulta itselle tuliaisiksi ostetut Werther's Originalin suklaakonvehdit, hain peiton sängystä ja kääriydyin peiton sisään olohuoneen sohvalle. Nostin syliin läppärin, peruin ilmoittautumiseni huomisaamun joogaan ja annoin karkkipapereiden rapista.

Sade hakkaa ikkunaan ja herkullinen jasmiinin makuinen earl grey tee höyryää kupissa. Kyllä koti on rankan viikon jälkeen ihana paikka! Rentoa ja mukavaa viikonloppua Teille kaikille! 

Tuliainen prinsessalle

tunnetila: liikkis

Kuulin juuri että tuore presidenttiparimme valitsi Ruotsin pienelle prinsessa Estellelle tuliaisiksi Minna Parikan pinkin Gingerin. Mitäs sanotte valinnasta? Mielestäni laukku on ihan prinsessan näköinen! 

Toppi kierrätysmateriaalista

tunnetila: tyytyväisyys

Viimeisin Conscious Collection -mallisto saapui H&M:n myymälöihin ja Henkan nettikauppaan viime viikolla. Kestävään kehitykseen pohjaavan malliston materiaaleina on ollut mm. luomupuuvilla, tuotannon ylijäämämateriaalit, tencel sekä PET-pullot. Muun muassa nämä materiaalivalinnat ovat yksi osa H&M:n kampanjointia kestävän kehityksen puolesta. 

Toki voi sanoa että paras tapa edistää kestävää kehitystä on jättää valtavalla volyymilla valmistettavat massatuotteet valmistamatta ja ostamatta, mutta jos tuotteita valmistetaan ja ostetaan kaikesta huolimatta, on hyvä että materiaaleihin ja valmistusprosesseihin kiinnitetään huomiota. Ja jos asiakas ostaa, tuottaja tuottaa. Omat valintamme ovat olleet yllättävän suuressa roolissa kun vaikkapa H&M:llä ollaan mietitty siirtymistä luomupuuvillan käyttöön.

Vietin viikonloppuna H&M:n sovituskopissa ihan liikaa aikaa, mutta samalla huomasin kopin seinällä tarran. Tarrassa kiitettiin asiakkaita luomupuuvillan suosimisesta ja samassa tarrassa kerrottiin, että H&M:llä on tavoitteena siirtyä vuoteen 2020 mennessä kokonaan luomupuuvillaan kaikissa puuvillatuotteissaan. Tarrassa mainittiin myös, että tällä hetkellä H&M on maailman suurin luomupuuvillan käyttäjä. 

Ihmisten painostuksella ja tehdyillä ostopäätöksillä on ihan varmasti oma osansa H&M:n tehdessä muutoksia tuotantotapoihinsa. Vaikka paljon on vielä tehtävää, niin ekologisemmin valmistetut tuotteet ovat yksi askel oikeaan suuntaan. Varsinkin jos ekologisesti valmistetut tuotteet ovat kaiken lisäksi sieviä! (Käytin kuvassa esiintyvään Conscious Collection -malliston toppiin yhden viiden euron lahjakorteistani. Jee, sunnuntain turhautuminen alkaa olla muisto vain.)

 

Surkea saldo

tunnetila: ärrinmurrin

Arvatkaapas missä olin äsken kaksi ja puoli tuntia? Aleksin H&M:llä. Jep, luit oikein. Vietin Henkkiksellä sunnuntaistani yli kaksi tuntia. Minulla on neljä 5€:n arvoista lahjakorttia Henkalle ja ne ovat voimassa enää ensi viikon. Päätin, että tänään käytän lahjakortit ja ostan itselleni housut.

Kiersin läpi alakerran, sovitin kaiken mukaan keräämäni. Palautin sovituksessa hylätyt vaatteet ja menin yläkertaan. Kävin yläkerran läpi, sovitin yläkerrasta mukaan tarttuneet jutut ja palautin hylätyt. Lopuksi pähkäilin varmaan tunnin ostanko kivan jakun vaikka enemmän tarvitsisin housut.

Housuja en löytänyt joten päätin ostaa jakun kun saisin siitä nyt 20€ alennusta. Tyytyväisenä päätöksestä kävelin kassalle jossa sain kuulla, että yhtä ostokertaa kohden saa käyttää ainoastaan yhden 5€:n lahjakortin. Äääääääää! Tuo tieto kyllä luki kortissa, en vain ollut huomannut sitä. Lamaannuin uutisesta niin, etten ostanut mitään vaan hyppäsin seuraavaan ratikkaan ja tulin kotiin.

Olisin saattanut keksiä ehkä pari muutakin tapaa viettää aurinkoinen sunnuntai kuin pähkäillä "ostanko-enkö osta" Henkkiksen sovituskopissa... Mitäs kivaa Te olette tänään tehneet?

Ps. Jos haluatte koettaa onneanne ja voittaa Onlyn farkut, kannattaa tsekata brändin interaktiivinen video. Kaappausonnea!!!

Vaikea helppo vaate

tunnetila: tyytyväisyys

Uskon, että suurin osa ihmisistä pitää yhdistelmää "farkut ja t-paita" tavallisimpana arkiasunaan. Minä olen jokseenkin kummallinen enkä osaa oikein käyttää noista kumpaakaan, en farkkuja enkä t-paitojakaan. Vaatekaapissani on tällä hetkellä kahdet farkut. Toisia (mustat Onlyn bootcutit) käytän hyvin satunnaisesti, toisia (Mangon superlevarit) vielä harvemmin, ehkä pari kertaa vuodessa. Tykkäisin kyllä käyttää vaikkapa vaaleita lökömallisia farkkuja, mutta en jaksa edes sovitella niitä sillä minun on jostain syystä tosi hankala löytää hyvin istuvia farkkuja.

T-paitojen kanssa on vähän sama juttu. Haluaisin käyttää niitäkin enemmän mutten koskaan löydä mieleisiäni. Pysyväisostoslistallani (kulkee mukana kännykässä) lukee aina "lisää kivoja t-paitoja", mutten silti koskaan osta niitä. Paitsi nyt ostin yhden! 

 neuletakki Bershka, t-paita Maison Scotch,
housut Samuji, kengät Vagabond, huivi Marimekko

Piipahdukseni Kaubamajan Osturallissa oli lyhyestä ajastaan huolimatta hedelmällinen. Ehkä tässä taas päti hetki sitten hyväksi havaitsemani metodi "älä mieti vaan tee päätös äkkiä!" Normaalisti mietin ostoksiani niin kauan että lopulta jätän kaiken ostamatta. Nyt katsoin vain pikaisesti alerekkejä läpi, poimin kivat jutut sovitukseen, sovitin ja ostin parhaat päältä. Ei ollut aikaa jäädä vatuloimaan, päätös oli tehtävä hetkessä. Sitä paitsi Osturallin hinnat oli aika lyömättömät joten ne saivat innostumaan ostosten teosta.

Kuvien t-paita on toinen Osturalli-hankinnoistani. Kohtuullisen simppeli, ihanan pehmoinen ja kivan kesäinen t-paita Maison Scotchilta. Olen törmännyt merkkiin aiemmin sen kotikaupungissa Amsterdamissa ja jo silloin totesin vaatteet laadultaan erinomaiseksi. Ilahduin kun huomasin että merkin vaatteita saa nyt myös Tallinnasta. Kotiin tullessani googlailin merkkiä ja kappas, tismalleen sama t-paita on myynnissä myös kotoisasti Stockmannilla. Heh, merta edemmäs kalaan ja niin edelleen... Yhtä kaikki, olen silti iloinen että kerrankin tulin ostaneeksi t-paidan!

Onko t-paita ja farkut myös Teidän uniformunne vai koetteko yhtä hankalaksi istuvien farkkujen tai kivojen t-paitojen metsästyksen kuin minä? Olisin oikein mielelläni rento ja huoleton farkkutyttö mutta en vaan taida osata..

Työmatkalla Tallinnassa

tunnetila: hauskuus

Terveiset Tallinnasta! Heräsin tähän päivään Radisson Blu Tallinn -hotellissa ja kun avasin verhot huoneeni täyttyi upeasta auringonnoususta. Innoissani kaivoin kameran laukusta ja ikuistin kauniin näyn. Äsken kotiin palattuani katselin kameraan tallentuneita kuvia ja heh, auringonnousukuvasta tuli pannukakku. Kuvassa lähes pääosaan nousee ikkunasta heijastuva raitapaitani. Voi apua, sille on näemmä syynsä miksen ole ammatiltani valokuvaaja.. :) 

Visiitti Tallinnaan kesti valitettavan vähän aikaa enkä ehtinyt tehdä siellä juuri muuta kuin töitä. Onneksi hotellimme oli ihan keskustassa, Kaubamajan kulmilla, ja kun Kaubamajassa sattui alkamaan eilen Osturalli, Kaubamajan "Hullut Päivät", oli siellä ihan pakko piipahtaa. Ihmisiä oli paljon ja alennettua tavaraa valtavasti, silti tunnelma ei ollut läheskään niin kaoottinen kuin ensi viikolla täällä alkavilla Stockan Hulluilla Päivillä. Mikähän siinä on että alennetuista tuotteista taistellessa normaalisti järkevät ihmiset unohtavat täysin miten käyttäytyä?

Aikatauluni Tallinnassa oli aika tiukka, siksi postauksen kuvatkin on otettu hotellin ikkunasta, mutta jotain uutta tuli silti nähtyä. Solaris -keskus oli minulle uusi Tallinnan tuttavuus. Keskuksessa on ainakin ravintoloita, pienempiä putiikkeja, elokuvateatteri ja konserttisali (Nokia Kontserdimaja). Paikalliset kehuivat yläkerran ruokamaailmaa mutta tällä kertaa en ehtinyt sitä itse testaamaan. 

Tallinnassa on mukava käydä, mutta harmittaa kun visiittini sinne ovat aina liian lyhyitä. Tekisi joskus mieli viettää Tallinnassa useampi päivä ja kierrellä ja katsella paikkoja ihan kunnolla. Ihanteellista olisi saada kaupunkikierrokselle mukaan esimerkiksi paikallinen opas joka osaisi viedä kivoihin paikkoihin joista en ole aikaisemmin kuullutkaan. Vaikka olen käynyt Tallinnassa kymmeniä kertoja tulee siellä aina pyörittyä samoilla tutuilla kulmilla.

Kesällä voisikin lähteä Tallinnaan vaikka pidennetyksi viikonlopuksi. Neljässä päivässä ehtisi nähdä vaikka mitä uutta ja kivaa. Käyttekö Te usein Tallinnassa tai tunnetteko Tallinnasta muutakin kuin perinteiset Vanhan kaupungin ja Viru-keskuksen?

 

Ps. Tänä keväänä Stockan Hulluilla Päivillä näyttää muuten olevan pari oikein hyvää tarjousta joita täytyy käydä katsomassa paikan päällä. Päivät tarjoavat mm. Samujin raitamekkoa hyvään hintaan. Voi olla että jätän tuon mekon metsästämisen muille, mutta jotain muuta taidan tavoitella ihan tosissani. Kaaoksessa ja käsirysyssä tavataan!  

Inspiraation iskiessä

tunnetila: naureskelusta huolimatta

Tiedän, että blogimaailmassa naureskellaan bloggaajille jotka kuvaavat "mitä tänään söin". (Paitsi siis jos olet ruokabloggaaja, silloin aterian kuvaaminen on oikeutettua.) "Siis oikeesti, tänään tuli taas kolme postausta, ekassa oli kuvattu aamiainen, toisessa päivän asu ja kolmannessa illallinen. Voi tsiisus!"

Olen silloin tällöin laittanut blogiini ruokakuvia, mutta suurimpana kuvaussyynä ei ole itse ruoka vaan kuvissa täytyy olla myös jotain muuta. Maanantaina, ylimääräisenä vapaapäivänä, vaeltelin kotona ja kuvailin mitä mieleen juolahti. Oli kiva kuvata kun kerrankin sisällä oli valoisaa. Kuvasin myös lounaani sillä olen niin innoissani kun meillä on nyt pöytäliina! Älkää ymmärtäkö väärin, Tamburiini -liina on ehkä kymmenen vuotta vanha, ei siis missään nimessä uusi, mutta käytän niin harvoin pöytäliinaa että sen käyttö saa koko keittiön näyttämään uudelta.

Mitäs sanotte, kuulutteko blogien ruokakuville naureskelijoille vai voiko silloin tällöin inspiksen iskiessä antaa kameran laulaa ja kuvata blogiin vähän mitä sattuu, vaikkapa oman lounaansa ja ryppyisen pöytäliinan?  

Kulttiseerumi testissä

tunnetila: vau!

Nyt kuulkaa tätä tätiä lykästi! Sain nimittäin testattavakseni kulttimaineessa paistattelevaa BioEffectin EGF seerumia. Islantilainen tuote sai valtavan medianäkyvyyden pari vuotta sitten kun se lanseerattiin ja tuotteen huikea maine kiiri silloin myös omiin korviini. Valitettavasti tuotetta ei tuolloin vielä saanut Suomesta. No, nyt saa! Seerumia myy tällä hetkellä Sellon, Jumbon ja Punavuoren apteekit ja ihan juuri avautui myös merkin oma nettikauppa josta tuotetta voi ostaa.

Kyseessä on siis seerumi jota levitetään puhdistetulle iholle iltaisin pari tippaa ja tuotteen annetaan vaikuttaa iholla yön yli. Seerumi sisältää EFG -soluaktivaattorin joka stimuloi ihosolujen uusiutumista ja siten tekee ihosta kiinteämmän ja raikkaamman. Seerumia levitetään kasvojen ja kaulan iholle kauttaaltaan, ja mikä parasta, seerumi sopii myös silmänympärysiholle.

Tuotteessa ei ole hajusteita, säilöntäaineita eikä muitakaan tarpeettomia kemikaaleja, ja ohra, jossa EFG on tuotettu, on kasvatettu islantilaisessa hohkakivessä ja sitä on kasteltu ainoastaan puhtaalla lähdevedellä. Tämä luonnonmukainen prosessi estää bakteerien syntymisen ja pitää tuotteen erittäin puhtaana.  

  

Olen käyttänyt tuotetta kohta kaksi viikkoa iltaisin ja jo nyt minusta näyttää että ihoni on kirkkaampi, kimmoisampi ja silmänympäryksen juonteet ovat ohuempia kuin ennen. Pakkauksessa neuvotaan että tuotetta levitetään iholle 2-4 tippaa. Parina ensimmäisenä iltana laitoin iholle neljä tippaa (ajattelin että kuivahko ihoni imaisee tuotteen kyllä) mutta se oli omalle iholleni ihan liikaa. Aamulla kasvot tuntuivat todella rasvaiselta ja seerumia oli imeytynyt myös tyynyliinaan. Vähensin annostuksen kahteen tippaan ja nyt tuote imeytyy ihoon hetkessä ja tuntuu hyvältä. 

Seerumin myyntipakkausten kokovaihtoehdot ovat 15ml (hinta noin 140€) ja 5ml (hinta noin 60€). Sain testiin 5ml pullon joka on tarkoitettu kuukauden mittaiseen kuuriin, eli pari tippaa iltaisin kolmenkymmenen päivän ajan. Olin eilen illalla kylppärissä peilaillessani silmänympärysihon sileytyneistä tuloksista niin innoissani että siinä tohkeillessani kaadoin avoinna olevan seerumipullon pöydälle. Voi itku!! Onneksi refleksini toimivat nopeasti eikä pullon koko sisältö ehtinyt valua pöydälle, mutta valui sitä varmaan viikon käytön edestä. Voitte uskoa että melkein itketti!

Summa summarum, olen tuotteeseen parin viikon käytön jälkeen todella tyytyväinen ja lupaan raportoida lopulliset fiilikset käytettyäni koko pullon. Jota nyt ei sitten olekaan kolmeksikymmeneksi päiväksi niin kuin piti.. Itku mikä tohelo olenkaan!

Täydellinen ratkaisu

tunnetila: tyytyväisyys

toppi ja sandaalit Marni at H&M, shortsit H&M

Muistatte varmaan kun haaveilin Marni at H&M -malliston kirjavasta maksimekosta. Ryntäsin innoissani ostoksille kun mallisto tuli liikkeisiin. Sovitin mekkoa mutta pitkällisen sovittelun jälkeen jätin sen ostamatta. Mekossa tuntui olevan liikaa kaikkea, ainakin minulle, värejä ja printtejä normaalisti vierastavalle. Myös mekon malli oli vartalolleni liian "muodoton pötkylä". Päädyin ostamaan mallistosta mekon yläosan kanssa samaa kuosia olevan topin ja iloitsin topin monikäyttöisyydestä. Hameet, housut, shortsit, kaikki sopii silkkitopin kaveriksi.

Vaikken normaalisti osaa käyttää printtejä, jäi Marnin pitkä mekko silti vaivaamaan mieltäni. Ihastuin mekkoon niin kovasti heti sen nähdessäni että halusin sovittaa sitä vielä uudemman kerran. Päätin odottaa siihen kun mallisto tulee alennukseen. Ajattelin, että alennettuna voisin antaa mekolle sen heikkoudet anteeksi ja keskittyä vain ihailemaan kivaa printtiä.

Viime viikolla sain lukijaltani vinkin (kiitos Emmi!!!), että nyt Marnit on alennettu. Otin vinkistä vaarin ja kipaisin heti liikkeeseen maksimekko mielessäni. Mekko kuitenkin unohtui nopeasti sillä löysin jotain paljon parempaa: mekon kangasta olevat silkkihousut! Olin jo showroomilla katsonut ettei housujen malli näytä minulle sopivalta joten en ollut edes vilkaissut aiemmin housujen suuntaan. Nyt iskin silmäni niihin heti ja kiikutin sovituskoppiin housut kolmessa eri koossa. Halusin housuista rennot ja lököttävät ja sopivan lökölookin sain kun otin kaksi kokoa normaalia kokoani suuremmat housut.

housut ja sandaalit Marni at H&M, toppi H&M

Vitsit että tykkään näistä housuista!! Pehmeä silkki tuntuu iholla kivalta ja minulle erikoinen printtikuosi saa housut tuntumaan hyvin spesiaaleilta. Sain siis mekon kaikki parhaat puolet ja kymmenen kertaa monipuolisemmin kuin ainoastaan yhdessä vaatekappaleessa. Mekossa nuo kuosit ja mekon malli tuntui olevan liikaa, perinteiseen mustaan yhdistettynä kumpikin kuoseista rauhoittuu ja muuttuu enemmän näköisekseni. Olen ihan älyttömän onnellinen uusista kesävaatteistani!

Pääsiäiskukka

tunnetila:ilo

Yleensä matkustamme vanhempieni hellään huomaan pääsiäiseksi. Tällä kertaa päätimme jäädä kotiin. Tuntuu kummalliselta. Viimeksi vietin pääsiäistä poissa lapsuudenkodistani tasan kymmenen vuotta sitten kun olin opiskelijavaihdossa Sveitsissä.

Äitini laittaa aina kotiin paljon pääsiäisjuttuja. On rairuohoa ja tipuja, paljon suklaamunia, maljakoissa on koristeellisia virpomavitsoja sekä pajunoksia joiden pehmeitä pajunkissoja on kiva silitellä. Vaikka jäimme tällä kertaa kotiin halusin silti tuoda viikonloppuun vähän juhlan tunnelmaa. Edes jotain pientä joka erottaa pääsiäisviikonlopun tavallisesta viikonlopusta.

Laitoin keittiönpöydälle Marimekon Tamburiini -liinan ja maljakkoon ostin keltaisia tulppaaneja. Minulla on kotona lähes aina leikkokukkia, mutten jostain syystä koskaan osta mitään keltaista. Hyvä niin, sillä nyt pöydällä nököttävät keltaiset tulppaanit tuovat heti ihan pääsiäisolon. Tamburiini -liinaa käytän yleensä vain jouluisin ja siksi vähän epäröin voiko sitä käyttää myös pääsiäisenä. Ihan hyvin voi. Kattauksen tunnelma muuttuu ihan erilaiseksi kun pöydällä on valkoisen joulutähden sijaan keltainen tulppaanikimppu, ja lasissa kuplii punaviinin sijaan Bollinger!    

Iloista ja rentouttavaa pääsiäistä kaikille!

Suihkutuotteet jonossa

tunnetila: nam

Käytin monen vuoden ajan suihkutuotteina ainoastaan L'Occitanen ihanaa mantelituoteperhettä. Sarjan kuorinta on tehokas, suihkuöljy ei kuivata ihoa talvellakaan, ja kaikissa sarjan tuotteissa on taivaallinen tuoksu. Tammikuisella visiitilläni ayurvedan luvatussa maassa, Sri Lankassa, tuoksuttelin paikallisia suihkutuotteita ja lopulta päätin ostaa kotiin kookoksen tuoksuista Spice Islandin suihkugeeliä.

Pari viikkoa sitten käytin loppuun viimeisen L'Occitanen manteliöljyn ja otin innoissani käyttöön kookosgeelin. Geeli tuoksuu pullossa ihanalta, mutta iholla tuoksu on kammottava! Hyi olkoon, en voi ymmärtää miten pullon suusta nuuhkaistuna pehmeä kookos voi muuttua iholla täysin erilaiseksi, hyvin kirpeäksi ja suorastaan epämiellyttäväksi hajuksi. Tietääkö joku mistä tuo voisi johtua? Luulen että tässä ayurveda-tuotteessa kyseessä on hyvin alkuperäinen ja käsittelemätön tuoksu. Onko siis niin, että aito ja oikea kookos ei olekaan tuoksuna niin lempeä mitä teollisesti valmistetut kookoksen tuoksut, vai onkohan tuote jotenkin vanhentunut? Joka tapauksessa haju oli niin kamala että päätin ostaa uuden suihkugeelin seuraavalla kauppareissulla. 

Olen jo kaksi viikkoa unohtanut hakea kaupasta uuden suihkugeelin ja olen käyttänyt pakon edessä sinnikkäästi kookostuotetta. Tuotteen hyväksi on pakko sanoa se, että ihosta tulee pehmeä ja puhdas, mutta tuote pitää silti ihon oman kosteustasapainon niin hyvin ettei sen kanssa tarvitse käyttää vartalovoidetta jos ei halua. Eli muuten erinomainen tuote, jos vain hajusta pääsisi jotenkin eroon.

Jälleen kerran saavuin kauppakasseineni äsken kotiin ja kasseja purkaessani muistin suihkugeelin jääneen taas ostamatta. Mutta kuinka ollakaan, olin ilokseni saanut Lumenelta postia ja kuin tilauksesta paketista paljastui muutama testikappale Lumenen uusista Berry Refresh -vartalonhoitotuotteista ja niiden joukossa oli Berry Refresh 2in1 suihkugeeli&kuorinta. Tuotteessa on siis samassa suihkugeeli ja kuorinta-aine, mutta kuorinta on niin hellävarainen että tuotetta voi käyttää päivittäin. Entäpä tuotteen tuoksu? Ihana! Ensin mieleeni tuli appelsiini, mutta tarkemmin tuotetta tuoksutellessani tunnistin tuoksun sittenkin lakaksi. Kotimainen ihana lakka heleyttää ja kaunistaa ihoa ja tuoksu on raikas ja virkistävä. 

Painelenkin tästä heti suihkuun testaamaan uusia tuotteita. Uskon, että tällä kertaa raikas lakan tuoksu täyttä koko kylpyhuoneen! Mikä on Teidän lempparinne suihkutuotteissa?

Erinomaista palvelua

tunnetila: tyytyväisyys

Ostin helmikuussa Kenkäfriikistä Shabbies Amsterdamin vaalean nahkalaukun. Laukku oli alennettunakin aika arvokas joten mietin hankintaa pitkään. Lopulta päätin ostaa laadukkaan ja tilavan laukun vaikka arvelin likaavani vaalean nahan heti. Käsittelin laukun pinnan ennen käyttöönottoa värittömällä Woly Perfect Gelillä ja toivoin saavani pitää laukun puhtaana ja lialta suojattuna. 

Arvaatte jo varmaan että muutaman käyttökerran jälkeen huomasin laukun muuttuneen takapuolelta harmaaksi ja hyvin epäsiistiksi. Laukun takapuoli, joka siis on takkia vasten, oli imaissut kunnolla väriä mustasta villakangastakistani. Olen käyttänyt takkia aina mustien laukkujen kanssa enkä ole huomannut että takista lähtee väriä. Kyllä muuten lähtee, ja paljon.

Menin hädissäni Kenkäfriikkiin kysyäkseni mitä minun kannattaa tehdä, esimerkiksi millä aineella ryhdyn puhdistamaan nahkaa. Ystävällinen myyjätär sanoi heti ettei minun kannata tehdä itse laukulle mitään vaan he käyttävät sitä suutarillaan. On parempi että ammattilainen puuttuu asiaan kuin että itse pahimmassa tapauksessa pilaan koko laukun.

Hieman yli viikon päästä sain laukkuni takaisin. Puhdistus suutarilla maksoi 25€ ja laukku on nyt todella paljon puhtaampi kuin aikaisemmin. Tietysti vaalea nahka likaantuu käytössä ja käytön jäljet saavat siinä näkyäkin, mutta hetkessä lähes mustaksi muuttunut laukku oli todella epäsiisti. Nyt laukku on taas käytettävässä kunnossa ja olen oikein iloinen Kenkäfriikissä saamastani erinomaisesta palvelusta. Lupasin myös myyjättärelle etten enää käytä laukkua tuon takin kanssa.

Onneksi kevät on jo tuloillaan ja villakangastakin saa vaihtaa trenssiin. Toivottavasti mustasta trenssistäni ei lähde väriä...

Onko Teillä vinkkejä vaalean nahan puhtaana pitämiseen?

Hätäratkaisu

tunnetila: yllätys

Lauantaina kuuden maissa soi puhelin. "Vimps tässä moi! Lähdetkö mun kanssa Liberty or Death -baarin avajaisiin Erottajalle?" "Mä just ajattelin ottaa päikkärit. Monelta ne alkaa?" "Ne on alkanut nyt kuudelta eli pitäis mennä heti." "Aha. Mun täytyy kyllä pestä hiukset eli en ihan just ehdi... Jos mä menen nyt heti suihkuun niin olen Erottajalla seiskalta. Nähdään kohta!"

Pikasuihku ja hiustenpesu, pikameikki, pikainen vaatteiden valinta ja olin Erottajalla jo etuajassa ennen seitsemää. Jos olisin ehtinyt miettiä asuani tarkemmin en varmaankaan olisi uskaltautunut yhdistämään asuuni Marni at H&M -mallistosta ostamaani mustaa paljettikaulusta. Kaulus on juuri sellainen asuste jota en oikein osaa käyttää. Olen aiemminkin yrittänyt yhdistää kaulusta asuuni mutta aina liika pähkäily ja peilailu on saanut lopulta jättämään kauluksen kotiin. 

smokkipaita Malene Birger, kaulukset Marni at H&M,

housut Monki, nilkkurit Vagabond, laukku Gianni Chiarini

Halusin valkoiseen paitapuseroon uutta ilmettä joten irroitin puseron oman, napeilla kiinni olevan kauluksen, ja nappasin vain paljettikauluksen laatikostaan, kietaisin sen kaulaani ja painelin ulos. Näin kannattaisi varmaan toimia jatkossakin. Liika miettiminen ja vakavuus vie pukeutumisesta hauskan spontaaniuden.

Mitäs tykkäätte? Olisitteko muuten uskoneet että käytän kaulusta joskus ihan oikeasti? Pakko myöntää että ainakin itse luulin tehneeni hutiostoksen joka jää käyttämättä ja päätyy pian uudelle omistajalle kirppiksellä. Onneksi niin ei käynyt, kaulus on oikeastaan aika kiva.