Uuden aloittaminen

tunnetilat: ilo ja hämmennys

Aamuni alkoi hyvin. Vanha päivävoiteeni loppui eilen ja tänä aamuna sain avata uuden purkin. Kivaa! Kuinka hauskaa onkaan avata uusi purkki ja sipaista sormeensa hieman voidetta uuden purkin neitseelliseltä pinnalta. Huomenna, vaikka purkki on lähes yhtä täysi kuin tänäänkin, voiteen ottaminen ei tunnu enää yhtään samalta. Ensimmäisen sipaisun jälkeen alkaa odottaa että tämäkin purkki kuluisi nopeasti että pääsisi avaamaan uuden ja taas uuden. Onneksi yövoide vetelee nyt viimeisiään, joten saan kuulla uuden purkin ensimmäisen aukinapsahduksen jo aika pian.

Miten noin pieni asia voi tehdä ihmisen niin iloiseksi?! Uuden lompakon tai laukun ostaminen ja tavaroiden siirtäminen vanhasta uuteen tekee minut myös iloseksi. Voi mikä nautinto syntyy ihan pienistä jutuista. Tänään oli myös työpöydälläni odottamassa uusi, vuoden 2009 kalenteri. Huippua! Voitte arvata millä riemulla avasin uuden kalenterin kansilehden ja miten sormet innostuksesta syyhyten aloin täyttämään etusivulle henkilötietojani. Joka vuosi sama juttu ja aina jaksan kuitenkin innostua rutiineista samalla tavalla. Tunnustatteko olevanne itse samanlaisia pöhköjä vai olenko omituisuuteni kanssa yksin?

Sain tänään kesken työpäivän, kesken kokouksen, ystävältäni yllättävän puhelun. "Sua on siteerattu Iltasanomien viikkoliitteessä!" "Häh??? Olen nyt kokouksessa, laita tekstari." Ja kas, siellähän poiminta komeili, muotisivuston oikeassa alakulmassa.

(kuvat valokuvattu lehdestä IS Plus 31.10.2008)

Voi jestas! Soitin miehelleni kun en siinä hämmästyksen vaiheessa keksinyt muutakaan, ja ehdin sanoa hänelle vain "Mua siteerattiin IS:ssa ja jutussa mainittiin blogini.." Tähän mieheni jo tokaisi että jospa nyt alkaisin saada blogilleni sponsoreita. Tuota juu... Epäilen kuitenkin.. Rehellinen kommenttini ei ollut kovinkaan mairitteleva, ellei sitten jonkun kalliimman merkin edustaja tuosta suivaantuneena ajatellut lähettää minulle tuotteitaan testattavaksi periaatteella: ja täähän kestää varmasti! Juu, kiitos, perun mielelläni puheeni ja olen asioista päinvastaista mieltä jos toisin todistetaan. Osoite johon testattavaa luksusta voi lähettää on... :)

Millainen olen?

tunnetila: haukotus

Ocean haastoi minut kertomaan millainen olen

1. matkustaessani

Ennen matkalle lähtöä teen listan (kuka yllättyi?) mukaan otettavista tavaroista ja vaatteista. Myös lista siitä mitä haluan kohteessa tehdä ja nähdä tulee yleensä rustattua. Kaikkea listalta ei ole kuitenkaan pakko toteuttaa, matkalla haluan stressata mahdollisimman vähän. Pakkaan aina ajoissa ja haen kaupasta matkalla tarvitsemistani tuotteista meikkipussiin matkakoot. Pakkaan yleensä kevyesti ja järkevästi. Olen lentokentällä, tai millä sitten matkustankaan, aina ajoissa. Itse matkakohteessa pyrin aina puhumaan paikallista kieltä, ainakin muutaman sana opettelen vaikken muuten kieltä puhuisikaan. Pidän aktiivisista kaupunkilomista ja vaikken rannalla makoilekaan niin lämmin ja aurinkoinen ilma on aina plussaa. Olen matkoilla reipas, aktiivinen ja utelias.

2. kotona

Viihdyn kotona rennoissa vaatteissa ja vaihdankin päälleni kotivaatteet heti kotiin päästyäni. Kotona meillä on yleensä siistiä, mutta imuroinnin ja pölyjen pyyhkimisen tuppaan välillä ”unohtamaan”. Näennäinen siisteys sopii minulle, ja onneksi myös miehelleni. Pyykkiä pesen pari koneellista viikossa ja rakastan mennä nukkumaan puhtaisiin lakanoihin. Nuorempana kuuntelin kotona aina musiikkia, nykyään saan hälinästä tarpeekseni töissä ja viihdyn kotona ilman musiikkia tai yleistä hälyä.

3. rakastuneena

Rakastuneena puhun oudolla äänellä rakkauden kohteelleni. En tietenkään heti suhteen alussa, mutta kun huomaan että nyt on kultsi nalkissa niin paljastan hölmön itseni. Onneksi kukaan ei ole koskaan suuttunut. En siis varsinaisesti lässytä, mutta silti ääneni muuttuu ihan höpöhöpöksi.

4. romanttisena

Olen harvoin romanttinen. Romantiikkaa minulle on kaupungilla käsi kädessä kävely. Siinä näyttää kaikille että tosta pojasta/tytöstä mä tykkään.

5. huonoimmillani

Huonoimmillani kiukuttelen ja haastan tahallani riitaa. Ymmärrän sanomiset väärin ja kaivan esille vanhoja juttuja. Olen siis super ärsyttävä myös omasta mielestäni. Olen onneksi tuolla tuulella aika harvoin. Kiukkuinen olen myös väsyneenä ja nälkäisenä.

6. potiessani huonoa omaatuntoa

Jos minulla on huono omatunto en saa nukuttua. Tai jos sattuu käymään niin onnekkaasti että nukahdan, niin näen asiasta unta. Vatvon ja vatvon asiaa jopa viikkoja. Pyrin elämään ja toimimaan niin, etten koe huonoa omaatuntoa ihmissuhteissa. Ainut asia mikä silloin tällöin valvottaa, on rahankäyttö. Esim. kun ostin viimeisimmät Parikkani tunsin huonoa omaatuntoa muutaman yön vaikkei mitään syytä olisi ollut. Nyt huono omatunto tästä ostoksesta on poissa, jäljellä on enää harmistus. Kengät kun osoittautuivat minulle muutaman käyttökerran jälkeen liian suuriksi. (Kuka ei osaa ostaa sopivia kenkiä, kuka? Eikö tästä juuri viimeisemmässä postauksessani ollut puhetta??) Haluaisiko joku 38-39 jalan tyttö ostaa lähes uudet upeat Parikat? Vakuutan, että tarjolla olisi paras joululahjaostos ikinä! :)

7. intohimoisena

Hmm... Intohimoisena… Taidan olla aika pliisu ja hillitty tyyppi.. En muista milloin olisin kokenut suurta intohimoa mitään asiaa kohtaan. Paitsi ehkä juuri noita Parikan saappaita, ja sehän sitten veikin ne yöunet viikoiksi..

Haastan edelleen Tiitin, Lovelyn ja Jonnan.

Perspektiiviä

tunnetila: pitihän se arvata

Elloksen kuukausia odotettu saapaspaketti saapui. Ja lähti jo palautuksena takaisin. Saappaat oli aivan valtavan suuret! Jälleen kerran ajattelin ottaa himpun verran isommat kengät jotta ne olisi talvella lämpimämmät. Eipä olisi kannattanut. Alan kohta ostaa systemaattisesti liian pieniä kenkiä, venyttäminen on kutistamista helpompaa. Tosin vaihtoehtona on myös sopivien kenkien osto, mutta se ei näytä minulta onnistuvan, ei sitten millään.

Elloksen sivuille oli ko. saappaiden kohdalle lisätty maininta: kengät on noin numeron normaalia suurempaa kokoa. Ilmoittavat sitten tässä vaiheessa kun ihmiset ensin odottavat saappaita saapuvaksi 3 kk ja sitten joutuvat pettyneenä palauttamaan ne. Palautin siis omani, mutten ottanut pienempiä tilalle. Normaali kokoni kun on 37, niin olisiko minun pitänyt ottaa koko 36 tilaamani 38:n sijaan?! Voi itku tätä postimyyntirumbaa. Josko taas hetkeksi oppisin ja antaisin tilausten jäädä tekemättä..

Viikonlopun Kuopion ostosreissusta vielä.. Hieman vieraammalla, ja Helsinkiä pienemmällä, paikkakunnalla käynti tuntuu välillä kannattavan. Kun valikoima on suppeampi liikkeissä olevat tututkin tuotteet näkee uusin silmin, ja jo kertaalleen sivuuttamiinsa tuotteisiin saattaa yllättäen ihastua. Minulle kävi lauantaina näin. Kun Hanna Sarenin mallisto Seppälälle tuli liikkeisiin, kävin heti samana aamuna tutustumassa tuotteisiin. Pidin vaatteiden materiaaleista ja useista leikkauksista, mutta mikään vaatteista ei silti tarttunut mukaani. Kuopion Seppälässä huomioni kiinnittyi mustaan, ryhdikkäästä puuvillasta tehtyyn tunikaan jossa oli ekstrana taskut ja kaunis pääntie. Kun Sarénin tuotteista sai vielä -30% alennusta niin olihan vaatetta sovitettava ja lopulta roudattava mukana kotiin. Mekon materiaali on 97% puuvillaa, 3% elastaania, joten mekko on ryhdikkyydestään huolimatta joustava ja mukava päällä.


Hanna Sarénin mekkoon yhdistettynä hopeanharmaat korkkarit, Pastelle Paris. Kengät ostin viime kesänä Pariisista enkä muistanutkaan miten ihanat ne on! Tuli taas keksittyä sattumalta uusi asu tulevan talven kekkereihin. Tietysti rannekorut kuuluvat mukaan varsinaiseen asuun, mutta tässä asu pelkistettynä. Kaulakorua asu ei tarvitse, mekon pääntie on niin kaunis ja näyttävä ilmankin.


Syksyn pimeneviä iltoja piristämään ostin pari viikkoa sitten kaksi ruskeaa ja massiivista lasikynttilänjalkaa ja jalkoihin mustat paksut kynttilät. Rakastan kynttilän tuomaa valoa! Kuuluvatko syksyysi/talveesi kynttilät, vai mikä on paras keinosi piristää pimeitä iltoja?

Otto!

tunnetila: iloisuus

Viikonlopun kemut on nyt takana ja hauskaa oli! Kiitos, armas siskoni, ja kiitos myös kaikki muut. Ristiäiset meni hyvin, viihdyin valitsemassani asussa eikä mekkoni aiheuttanut juhlissa hämminkiä, itse asiassa kukaan ei sanonut mekostani sanaakaan ja olin siitä oikein tyytyväinen. Suloinen kummipoikani sai nimen Otto Juhani. Molemmat nimet kulkevat Oton vanhempien suvuissa, joten nimi on mitä ihanin kunnianosoitus jo edesmenneitä mutta tärkeitä ihmisiä kohtaan.

Juhlinnan lisäksi ehdin viikonloppuna käydä ostoksilla ja katsoa lähes kymmenen jaksoa tämän vuoden Idols skabaa. Olen niin koukussa siihen ohjelmaan! Siskoni kanssa tuijotettiin jaksoja toinen toisensa perään ja jaksojen loputtua digiboksin uumenista meidät valtasi tyhjyys. Vaadin siskoani näyttämään minulle jo seuraavia jaksoja enkä suostunut ymmärtämään kun hän kertoi ettei niitä ole vielä edes tullut ulos. Mitä mitä, haluan tietää ratkaisun heti!! Tai no, voin kertoa tähän väliin omat arvaukseni. Jos voittaja on tyttö niin se taitaa olla Anna, jos taas kisan voittaa poika, niin voitto menee Pihtiputaalle. Ja jos nyt mutu-tuntumalla mennään voittajaa veikkaamaan, niin kyllä se Parkkosen poika taitaa kerätä kunnian tästä tuotantokaudesta itselleen. Nähtäväksi jää!

Mutta niihin ostoksiin.. Edellisessä postauksessa kerroin turhautuneeni kalliisiin merkkeihin joiden laatu saattaa olla halvempien tuotteiden veroista, vain merkki maksaa. Lupasin myös suunnistaa kauppoihin joista teen äärimmäisen harvoin vaateostoksia. Tällä kertaa vierailin Anttilassa ja Seppälässä, joista molemmista nappasin yhden vaatteen mukaani. Jei! Ja tietysti edullisesti. Alla olevaan asuun yhdistin lauantaiset ostokseni. Pitkä musta villaneule Anttilasta, kahiseva pikkujakku hauskalla kauluksella Seppälästä. Pitkä villaneule saattaa olla tulevan talven kestosuosikki ja jakkua voi talvella käyttää sisällä, mutta pitkien hanskojen kanssa sillä saattaa pärjätä ulkona, ainakin taas keväällä.

Tässä vielä tämän päivän asu. Pitkän viikonlopun jälkeen töihin meno helpottuu, kun laittaa mukavuusvaatteet päälle mutta ryhdittää niitä esim. korulla. Ettei niin mukavaksi menisi että alkaa vahingossa töissä vetelehtimään yhtä laiskan näköisesti kuin kotona, oman läppärin ääressä. Kaikki vaatteet päälläni ovat harmaita, kaikki kuitenkin eri sävyisiä. Erilaiset harmaat sopivat kauniisti yhteen ja jokaisen harmaan oma sävy korostuu hauskasti toisen, lähes vastaavan sävyn ollessa vieressä. Huivi H&M Organic Gotton, neulemekko FilippaK, koru Två, neuletakki Lindex.

Noin, täällä sitä taas ollaan! Olipa kiva kertoa teille taas kuulumisia. Jo muutaman päivän kirjoitustauko tuntuu välillä olevan liikaa. Ja muuten, kohta on Bloggeriin kertynyt sata viestiä. Taitaa olla pian arvonnan paikka!

Päätökset

tunnetila: helpotus

Päätökset on nyt tehty.

Ensimmäinen päätös: sunnuntaisiin ristiäisiin pukeudun Antti Asplundin mekkoon, tunsin itseni tilaisuudessa typeräksi tai en. Asu tulee siis olemaan tämä.

Toinen päätös: perun ennakkotilaukseni Balenciagan laukusta. Vaikka laukku on muuten juuri hakemani, niin jos siinä ei ole vetoketjua niin en tule olemaan siihen tyytyväinen. Jos laukun hinta on 650€ niin sen täytyy tyydyttää joka osa-alueella. Noin hintavan laukun vieminen suoraan suutarille muokattavaksi ei ole mielestäni kovinkaan järkevää. Täydellisen laukun etsintä jatkukoon!

Alan muuten pikku hiljaa kyllästyä kalliiden merkkien aiheuttamiin pettymyksiin. Niin kotimaisista kuin ulkomaisistakin laatumerkeistä minulla ei viime aikoina ole juuri ollut kuin huonoa sanottavaa. Toki poikkeus vahvistaa säännön, mutta pääasiallisesti hinnan luulisi näkyvän laadussa, ei pelkästään merkissä. Onko teillä samanlaisia kokemuksia, kallis tuote onkin ollut pettymys vai oletteko jättäneet kalliisiin "laatumerkkeihin" panostamisen heille, jotka mukisematta ja ilme värähtämättä vain ostavat tilalle uuden kun Burberry/Longchamp/Marimekko yhtäkkiä ratkeaa sauman vierestä?

Tulevana viikonloppuna, lähden siis tänään töistä suoraan Kuopioon, aion kiertää liikkeitä joissa harvemmin käyn ja antaa (perus)tavarataloile mahdollisuuden. Saas nähdä kuin tytön käy! Eli oikein kivaa ja rentouttavaa viikonlopua kaikille. Anttila, täältä tullaan!

The Boots

tunnetila: jännitys

En pidä odottamisesta. Paitsi joulua on aina ihana odottaa joka vuosi, heti Tapaninpäivästä lähtien. Ja kesäloman tai lomareissun odottaminen ja lomaan päivien laskeminen on myös kivaa. Pienten asioiden, jotka täytyisi saada HETI, odottaminen taas on tuskien taival.

Muistanette kun kesällä kerroin tehneeni pre-orderin täydellisestä laukusta Pariisissa. Lupasivat, että laukku tulee myyntiin syyskuun alussa ja lupasivat myös lähettää laukun minulle heti. Eipä ole laukkua kuulunut. Olen soittanut Pariisiin kolmesti mutta myyvät "ei oota". Liikkeen mukaan laukkuja ei siis ole vieläkään tullut, ja lupaavat edelleen ottaa minuun heti yhteyttä kun laukut saapuvat. Sen kerran kun löydän laukun joka täyttää kaikki kriteerini sen saaminen on näin hankalaa. Olen alkanut jo luopua toivosta koko laukun suhteen. Toki ymmärrän liikettäkin, on aika noloa kun luksusbrändi joutuu myymään "ei oota". Tai sitten laukut tuli ja meni ja jäin ilman koska asun täällä periferiassa. Pyh ja pah!

Eikä tässä vielä kaikki odottaminen. Tilasin elokuussa (pitkästä aikaa) Ellokselta kauniit, mustat nahkaiset perussaappaat. Ensimmäinen luvattu toimituspäivä oli 25.9. Pari päivää ennen luvattua toimitusaikaa sain viestin: toimitus siirtynyt, uusi päivä 10.10. Lokakuun puolessa välissä katselin saappaita Elloksen nettisivuilta ja kenkien toimituspäiväksi ilmoitettiin 10.12. Kiva saada syksysaappaat jouluksi.. Murrrrr... Soitin palveluun tuohtuneena mutta ilokseni sain kuulla että saan saappaani ensimmäisestä erästä joka heille saapuu, eli toimitus on 25.10. Parempi uutinen tämä oli kuin se joulukuinen toimitus, mutta paikkaansa ei kuitenkaan pitänyt toinenkaan luvattu toimituspäivä, eli 10.10.

Äsken sain Ellokselta sähköpostia: saapaasi on pakattu, toimitusaika noin viikko. Wohooo!!! Eli ensi viikolla saattaa tulla postausta uusista bootseista. Nyt, kun saappaat on oikeasti tulossa, olen ihan varma että a) ne on ihan kamalat livenä ja huonot jalassa tai b) ne on mahtavat, upeat ja täydelliset, mutta liian isot. Jos palautan ne vaihtaakseni kokoa niin saan odotella ensi talveen saadakseni saappaat käyttöön.. Sellaista optiota ei siis taida olla että ne olisi just hyvät. Minäkö pessimisti? Ehei, kutsun itseäni realistiksi.

********************************************'

Muoks muoks.. Pakko tehdä pikalisäys postaukseen. Sain juuri puhelun Pariisista. Laukkuni on tullut. MUTTA ei ole sellainen mitä piti. Sitä ei saa ollenkaan kiinni. Siinä siis PITI olla vetoketju muttei olekaan. Prkl... En mä sellasta laukkua Suomen sadekeleihin halua jossa ei ole vetoketjua. Mitä mä nyt teen, se kun on muuten niin täydellinen???? Jos näillä mennään niin ne Elloksen saappaatkin on vääränlaiset.

Nim. nyt pessimisti, realismi katosi vetoketjun myötä

Tärkeä asun valinta

tunnetila: päättämättömyys

Tulevan kummipoikani ristiäiset on tämän viikon sunnuntaina ja lähden viikonloppureissuun perjantaina suoraan töistä. Juhla-asu täytyy siis pakata mukaan jo torstaina, eli ihan kohta. Mitä mä laitan päälle???? Kengät ja sukkahousut on jo valittu, huh helpotusta. Vain vaatteet puuttuu. Tässä kolme asuvaihtoehtoa.

Asu 1. Kastemekko myös kummilla
Mekko Antti Asplund, aluspaita Twist&Tango, alusmekko Selected Femme, kengät Minna Parikka

Asu 2. Yksinkertainen on kaunista
Ohut villamekko FilippaK, alusmekko Selected Femme, koru Kaksi/Två

Asu 3. Luulot pois jo vauvana
Paitapusero Seppälä, helmikaulakoru Pirami, harmaat leveälahkeiset liituraitahousut H&M

Aikamoinen musta hevonen oli tuo tiukkiskummin housuasu, mutta asu olisi noista konservatiivisin eikä kukaan ajattelisi kuten asusta a: hirvee kauhtana, onkohan Nina raskaana tai asusta b: pikkasen liian lyhyt tuo mekko kummille, tietääköhän Nina että alkaa olla jo sen ikäinen ettei enää minimekoissa kannattaisi pyöriä julkisilla paikoilla? Luulen itse että viihtyisin juhlassa parhaiten asussa numero 2 mutta onkohan se vähän liian arkinen noinkin juhlavaan tilaisuuteen? Tosin tilaisuus järjestetään kotona, ei kirkossa.

Jos olisit minä, siis näin vanha, ei raskaana ja edessä tärkeä kummin tehtävä, minkä asuista laitaisit juhlaan päälle? Ja hei, jos olet nähnyt aikaisemmissa postauksissani jotain kivaa ja tähän juhlaan soveltuvaa niin vinkkaa, kaikki vinkit otetaan vastaan ilolla!

Lokki ja Lolita

tunnetila: laiskuus

Ihanan laiska viikonloppu kaiken hulinan keskellä! On ihan paras fiilis kun tietää ettei mitään ole pakko tehdä. Tosin olisi hyvä jos jaksaisin siivota, pyykätä, silittää ja laittaa ruokaa.. Kyllä mä ihan kohta.. Otan vaan ensin päikkärit, olenhan ollut tänään hereillä jo kohta neljä tuntia.. :) Vaikka runsas tekeminen pitää virkeänä ja touhuaminen on kivaa, niin silti kaiken jaksamisen ja touhuamisen a ja o on välillä kunnollinen akkujen lataaminen. Ja siihen olen totisesti käyttänyt tämän viikonlopun.

Tänään ohjelmassa iltapäivällä olisi taas muotinäytös, tällä kertaa Gloriassa, japanilaisen pop-kulttuurin tapahtumassa Tsukiconissa. Näytös on Mirai Fashionin ja esittelee japanilaishenkistä Lolita-pukeutumista. Näytös olisi varmasti hyvin kiinnostava ja antaisi paljon hauskoja ideoita, mutta en ehkä pysty juuri nyt luopumaan mukavuustunikasta enkä villasukista.. Tässä kuitenkin pari esimerkkiä Mirai Fashionin tuotteista. Kuvat toimikoot esimerkkinä siitä, miten kaikista (ala)tyyleistäkin voi poimia itselleen sopivia juttuja. Pinkki polka dot -mekko päälle ystävän kesähäihin eikä kukaan ajattelisi että fanitan japanilaista Lolita-lookia.

kuvat

Pakko on muuten hehkuttaa perjantaista Lokki-balettia. Ihana!!!! Suosittelen kaikille! Lahjakkaita tanssijota, hieno musiikki, upea koreografia. Vaikka ote baletin juonesta saattaa kuulostaa sekavalle "Medvedenko rakastaa Mašaa. Maša rakastaa Kostjaa. Kostja rakastaa Ninaa. Nina rakastuu Trigoriniin. Trigorin rakastaa Arkadinaa, mutta Nina viehättää häntä. Arkadina rakastaa Trigorinia. Polina rakastaa Tri Dornia", niin silti jokainen pienikin ihastuminen kävi hyvin selväksi pelkän tanssin avulla. Sanoja ei todellakaan tarvita! Baletissa kävin seuraavassa asussa: kaulassa oleva möykky H&M Organic Cotton, mekko Antti Asplund, nahkatakki second hand, clutch Mango, housut Lindex, ballerinat Marc by Marc Jacobs.

Kuriositeettina mainittakoon, että yksi baletin miestanssijoista on ollut kanssani samoilla baletti- ja modernin tanssin tunneilla yläasteella. Voin kertoa että tuntien upeimmat piruetit ja arabeskit esitti kyseinen, tanssituntien ainoa poika, ja kun itse hypähdin ilmaan mielestäni oikein kevyesti niin alastulossa lattia tömähti niin että varpaillaan seisonut vierustoveri oli menettää tasapainonsa. Noh, hänestä tulikin yksi Suomen lahjakkaimmista tanssijoista ja minusta.. noh.. Kansallisbaletin katsomossa tohkeissaan käsiään yhteen läpyttävä fani.

Honey, I'm home... not!

tunnetila: hömpötys

Miten musta on tullut taas tällanen kyläluuta?! Kaikki kissanristiäiset on koluttava eikä mistään malta jäädä pois. Äh ja puh! Täytyisi ymmärtää rajoittaa iltamenoja jo ennen kuin alkaa mukavatkin asiat ahdistaa. Pidennetyn viikonlopun reissuamisen jälkeen olin maanantai-illan kotona, mutta sen jälkeen on taas menty ponnari hulmuten.

Tiistaina olin työn puolesta Scandic hotelliketjun järjestämässä illanvietossa ja mukavaa oli. Hyvää ruokaa, täyteläistä punaviiniä ja hauskoja Stand Up -koomikkoja lavalla toinen toisensa perään. Illan esiintyjistä mm. Sami Hedberg sai yleisön nauramaan vedet silmissä. Stand Up on kyllä uskomattoman vaativa laji. Miettikää nyt; nousette lavalle täyden salin eteen, kerrotte vitsin ja hei, kukaan ei naura. Painajaismaista!

Eilen, keskiviikkona istuin iltaa kaverini luona. Tapasin ensimmäistä kertaa hänen kaksi kuukautta vanhan poikansa ja vakuutuin heti. Söpösöpösöpö! Huonosta päivästä ja itkeskelystä huolimatta lapsi oli valoittava. Mustat paksut hiukset ja suuret tummat silmät. Voi mikä hurmuri sieltä on kasvamassa! Pian on isällä tiedossa tyttöjen häätämistä nurkista. Tulevan kummipoikani ristiäiset on muuten 26.10., eli vähän yli viikon päästä. En malta odottaa että tapaan hänet. Hain hänelle tänään kummilusikan. Kalevalalta oli tullut poikkeuksellisen tyylikäs hopeinen lusikka jonka nappasin heti mukaan. Ei ole muuten halpaa ei... Yksi pieni lusikka 74€. Huh huh! No, on se kyllä hienokin.

Tämän illan kissanristiäisissä olin seuraavassa asussa: lyhyt jakku second hand, tunika Marimekko, ranneke Marimekko, farkut Lindex, saappaat second hand. Ulkona lisäksi pitkät nahkahanskat ja iso maatuskahuivi. Myönnettävä on että vesisateessa palelin. Plääh, toivottavasti en tule kipeäksi.

Tänä iltana olin Marimekon kanta-asiakasillassa Kämp Galleriassa. Ohjelmassa oli Marimekon mallistot hyvin kattava muotinytös, coktail-paloja ja jälleen maistuvaa punaviiniä. Hmm.. Punaviinistä alkaa kohta näemmä tulla minulle jokapäiväinen peruselintarvike. No, eikös sitä sanota että pari lasia punaviiniä muutaman kerran viikossa pitää verisuonet kunnossa. Vai keksinköhän juuri itse tuon turvatakseni selustani?? :)

Huomiselle illalle on vielä tiedossa iltaohjelmaa: Lokki-baletti Kansallis-oopperassa. Toivottavasti baletti täyttää isot odotukseni. Arvostelut ainakin lupaavat hyvää ja kun tanssijoiden kattaus on huomenna ensiluokkainen niin pettymystä ei pitäisi tulla. Huomaan muuten selvästi että syksy on tullut. Keväällä saattaa mennä parikin kuukautta niin että en jaksa käydä iltaisin missään, syksyllä yritän, myös tiedostamattani, keksiä pimeneville illoille paljon tekemistä. Vaikka pidän syksystä ja kynttilöistä rauhallisina koti-iltoina, niin silti pyrin puuhastelemaan kovasti, ehkäpä ehkäistäkseni orastavan syysmasennuksen. Mistä vuodenajasta te pidätte eniten, milloin koette olevanne energisimmillänne?

Viikonlopun saldo

tunnetila: uneliaisuus

Vaikka viikonloppu Tampereella meni leppoisan oleskelun merkeissä niin silti olen ollut tänään viikonlopun touhuista koko päivän ihan puhki ja koko ajan vain nukuttaa. Sen verran kuitenkin jaksoin työpäivän jälkeen hoitaa asioita että käväisin Stockalla sovittamassa Tampereen tavaratalosta bongaamaani villapusero/-mekko ihanuutta. Hoh hoijaa... Ihanuus löytyi helposti ja olikin henkarissa roikkuessaan miltei täydellinen, mutta päällä sai aikaan naurunremakan. Neule oli hieman liian suuri. Näytti samalta kuin olisin lainannut neuletta sumopainijalta! Vaikka runsaat muodot ja avarat linjat on tällä hetkellä hip ja pop niin rajansa kaikella. Mutta harmittaa, neule olisi ollut muuten aivan ihana.

Tampereelle avattiin viime perjantaina Selected femme/homme -liike ensimmäisenä Suomessa. Tietysti avajaistarjoukset ja liikkeen fiilis täytyi käydä heti tsekkaamassa. Liike oli kivasti sisustettu ja vaatteiden värimaailma täydensi sisustusta. Vaatevalikoimat ei kuitenkaan saaneet varauksetonta hyväksyntääni. Tarjolla oli paria valopilkkua lukuunottamatta kohtalaisen tylsää perussettiä. Mukaan tarttui kuitenkin yksi pitkähelmainen toppi/mekko jota ajattelin käyttää alusmekkona sitä vaativissa vaatteissa. Luulen, että mekko pääsee käyttöön viimeistään tulevan kummipoikani ristiäisissä. Mainoskynä ja Selected -suklaat lähtivät mekon kera mukaani ja poistuin liikkeestä kohtalaisen tyytyvisenä.

Mainitsin jo viime postauksessani että ostosten teko Tampereella jäi vähemmälle sillä olin syytänyt monta rahaa toisaalle jo ennen Tampereen junaan astumistani. Vierailuni lempparikenkäsuunnittelijani uusien mallistojen luona osoittautuu joka kerta kohtalokkaaksi. Tässä tämän talven saapashankinta: Heidit. Korkoa talvisaappaaksi huikeat 10cm, mutta jo Morticiassa hyväksi havaittu malli ja istuvuus takasivat sen, että uskalsin tehdä hankinnan. Otin saappaista myös reilun koon ja tänään hain Stockan reissulla kenkäosastolta paksut villapohjalliset jotka pehmentävät menoa ja lämmittävät ihanasti koko talven.

Tämä hankinta on nyt viimeinen hintavampi ostos jonka vähään aikaan teen, nämäkin rahat piti säästää joulun jälkeen edessä olevaa parin viikon ulkomaan reissua varten. Onhan tässä uuteen vuoteen vielä yli 2kk aikaa, joten jos en pariin kuukauteen osta mitään niin tilit on taas kohta balanssissa. Sitä paitsi, kuten rakas siskoni Tampereella minua muistutti, joulukuussa tulee veronpalautukset. Vaikkei sieltä paljon ole tulossa niin silti ajatus palautuksista helpotti tuhlarin kolkuttavaa omatuntoa.

Tyttöjen viikonloppu

tunnetila: väsymys

Pitkä tyttöjen viikonloppu (pe-su) Tampereella on nyt ohi. Olipa taas ihanaa! Ympärillä viikonlopun ajan tärkeimmät ihmiset joita tulee nähtyä välimatkojen vuoksi ihan liian harvoin (äiti, sisko ja täti), tähän lisättynä vanhojen ja uusien ystävien tapaaminen, hotellin puhtaat lakanat, herkuttelu, shoppailu, aurinkoinen sää, ilta teatterissa jne. Mitä muuta viikonlopulta voisi toivoa?!

Perimmäisenä tarkoituksena, perheen ja ystävien näkemisen ohella, tällä reissulla oli ostoksilla käynti: Hullut Päivät, Radiokirppis, SuperMukava.. Onnistuin kuitenkin käyttämään kaikki ostoksiin varatut rahani jo Helsingissä ennen Tampereelle pääsyä, joten Tampereen saldo jäi laihaksi. Radioltakaan kun ei löytynyt mitään. Stockalla tosin bongasin mallinuken päällä neuleen jonka tiesin kuuluvan vaatekaappiini, mutta harmikseni neuleet oli laitettu jemmaan Hullujen Päivien ajaksi joten en saanut ostettua, saati sovitettua sitä. No, heti huomenna taitaa olla edessä vierailu Stockmannilla, neuleesta on nimittäin ehtinyt tässä parin päivän aikana kehkeytyä lähes pakkomielle.. :)

kuva, kuvaaja Yehia Eweis, kuvassa Ville Majamaa

Lauantai-iltana kävimme Tampereen teatterissa katsomassa muutama viikko sitten ensi-iltansa saaneen Juhlat -näytelmän. Ensimmäisen näytöksen mietin koko ajan miksi näytelmä tuntuu todella tutulta ja väliajan jälkeen ensimmäisestä kohtauksesta muistin: Lars von Trier, dogma ja Juhlat. Olin nähnyt näytelmän leffana jo vuosia sitten. Ensimmäisellä katselukerralla kokemus oli pysäyttävä, mutta nyt aihe tuntui loppuun kuluneelta. Ei pelkästään siksi että olin nähnyt elokuvan, vaan myös siksi, että olen nähnyt viime aikoina niin paljon muitakin saman aihepiirin ympärillä pyöriviä juttuja. Loistavat näyttelijäsuoritukset kuitenkin tekivät esityksestä nautittavan. Kaipaan kuitenkin jo jotain uutta ainaisten sukujuhlissa tehtävien paljastusten tilalle.

Lisää viikonlopusta ja hyvin kauniista, ennen Tampereelle menoa tehdystä ostoksestani myöhemmin. Nyt kaipaan sunnuntai-illan päätteeksi iltapalaa, suihkua, omaa sänkyä ja kultsin kainaloa!

Jokainen nainen tarvitsee..

tunnetila: väsymys

Istuin eilen kuunteluoppilaana Niina Kurkisen pitämällä luennolla jonka aiheena oli Naisen kymmenen parasta vaatetta. Lista oli tuttu ja turvallinen, mutta sisälsi totuuden siemenen ainakin business naisen pukeutumiseen. Luento oli selkeästi suunnattu aikuiselle naiselle, mutta hyviä perusvaatteita tarvitsee meistä jokainen.

Tässä top 10 (á la Niina Kurkinen)

1. mustat avokkaat (ajattomalla mantelikärjellä, ei muotivillityksiä (pyöreä tai pitkä kärki))

2. laadukas laukku (kahdella laukulla pärjää (suurempi laukku päiväkäyttöön ja kirjekuorilaukku juhlaan), kolme laukkua on ideaali)

3. trenssi (perusvärinen khaki/beige/musta, myös punainen)

4. kashmirneule (kunnollinen ja laadukas kestää ainakin 10 vuotta)

5. siniset farkut (ei pillit, ei levarit vaan perusmalli ja perusvärjäys)

6. valkoinen kauluspaita (esim. miehen kaapista tai valkoinen naisten paitapusero)

7. kynähame (helman pituudessa ei sääntöä, hameen mitta itselle suotuisaan kohtaan säärtä)

8. pikkumusta (paljon eri malleja, kunhan on musta niin voi mennä minne vaan)

9. body (hyvä body pienentää ihmisen yhdellä koolla)

10. tummat aurinkolasit (suuret lasit ja huulipuna kuuluvat yhteen)

Näillä mennään! Lista oli kattava (paitsi jakkupuku jäi puuttumaan), mutta luento oli kyllä suunnattu hyvin varakkaalle kansanosalle. Avokkaista merkkivinkkinä Kurkinen mainitsi Christian Loubutinin, Miu Miun sekä Marc by Marc Jacobsin, hyvistä peruslaukuista mainittiin Hermes, Chanel ja jälleen MiuMiu, trenssistä Burberry, pikkumustasta Givenchy jne. Salillinen luentoa kuuntelevia rouvia kirjoitti kaiken suositellun kiinnostuneina ylös lehtiöihinsä. Saattaa tulla yllätys jo siinä vaiheessa kun marssitaan listan kanssa Stockalle ostamaan sitä Burberryn trenssiä, saati Hermesin 5000€ maksavaa luennon esimerkkilaukkua.. :)

Birkin Bag

Hyviä vinkkejä kuitenkin kaikki ja laatuun tietysti kannattaa aina panostaa. Niinhän sitä sanotaan, että köyhän ei kannata ostaa halpaa, mutta köyhän täytyisi ensin saavuttaa sellainen tulotaso että voisi edes hankkia vaatteensa muualta kuin Seppälästä tai Sokokselta. Sitä paitsi, oli se valkoinen peruspaitis kuinka laadukas tahaansa niin siihen kun kerran sattuu putoamaan esim. tippa salaatinkastiketta tai tomaattikeittoa niin poistoon menee sekin, oli sitten ostettu Seppälästä tai Armanilta. Sokoksen, jopa Anttilankin valikomista löytyy nykyään joka kukkarolle sopivia siistejä työasuja ja pikkumustia, eli vinkit on nyt saatu, seuraavaksi sitten tekemään hankintoja!

Hulluus iskee!

tunnetila: ilo

Hullut Päivät! Hullut Ihmiset! Hullun Ihanaa.. not!

Joka kevät ja joka syksy, muutaman tietyn viikon ajan, odotan silmät kiiluen keltaisen katalogin kolahtamista postiluukusta eteisen lattialle. Viime perjantaina taas kolahti. Proseduuri menee näin: a) tulen töistä kotiin ja malttamattomana selaan lehden pikaisesti silmäillen, b) pienen tauon jälkeen (yleensä teen tässä välissä välipalaa) selaan lehden uudelleen, tällä kertaa hieman tarkemmin pohtien samalla tämän hetkisiä hankintatarpeitani, c) seuraavaksi otan kynän ja merkkaan kuvastosta kaiken haluamani/tarvitsemani ja jätän asian hautumaan yön yli. Yöunien jälkeen tulee vaihe d) listaan paperille mitä aion minäkin päivänä käydä Stockalta katsomassa ja jätän kaikki halutuksi merkatut mutta ei välttämättömät asiat listasta pois. Ja yleensä loppu onkin sitten pettymystä alkuinnostuksen jälkeen. :)

Tällä kertaa ostettavaa/tsekattavaa löytyi eniten keskiviikolle, muina päivinä vierailu keltaisten kassien meressä ei ole välttämätöntä. Stockan Herkkussa täytyy kuitenkin vielä joku päivä vierailla ja hakea jääkaappiin täydennystä. Herkullista kalaa, suussa sulavia tapaksia, edullista suklaata.. Mmm..

Tänään siis suuntasin ennen työpävää, heti kahdeksalta, tavarataloon ja siellä Filippa K:n osastolle jossa alelehdykäisen mukaan oli tarjolla mekkoja kivaan hintaan. Ja sieltähän mekkoja löytyi. Hinta oli kiva, mekkojen ulkonäkö ei. Mekot taisivat olla pari vuotta vanhaa mallistoa eivätkä saaneet tungoksessa paikkaansa etsivää allekirjoittanutta kuin pahalle tuulelle. Onneksi tarjolla olleet Filippan näytekappaleet kuitenkin pelastivat päivän. Näytekappaletangosta löytyi lähes vastaava mekko jota olin jo pariin kertaan (viime viikolla!) sovittanut. Olin sovittanut mekkoa/tunikaa aiemmin mustana ja materiaali oli mustassa mekossa mielestäni ehkä liian paksua ja jäykkää. Näytemekon meleerattu harmaa sopi mekkoon upeasti ja mekon villaneulos oli ohuempaa ja laskeutuvampaa. Ja kas näin, asu tämän illan iltarientoihin oli valmis! Asu nahkatakilla ja ilman.

(Mekko Filippa K, kaulaliina H&M Organic Gotton, nahkatakki ja nahkasaappaat second hand, koru Kaksi-Två, ranneke Marimekko, kello DKNY.)

Muutama muukin perushankinta Stockalta tarttui tänään mukaan mutta iso osa menee palautukseen. En ehdi, viitsi enkä jaksa ensin jonottaa sovituskoppiin ja sitten kassalle, joten ostan aina tuotteet ja sovitan vasta kotona. Palautusoikeus kun tuotteilla on kuitenkin normaali.

Ensimmäinen päivä Hullutteluja on nyt ohi. Vaikka olen mekko-löytööni hyvin tyytyväinen täytyy taas todeta: parasta Hulluissa Päivissä on listojen teko! Ei varmaan tullut kenellekään yllätyksenä.. ;)

Skarppi ja liian muodikas

tunnetila: mietteliäisyys

Joskus kirppiksiltä löytää jotain niin hienoa että vaikka vaatteen/kengän koko olisi ihan väärä tai jo ostotilanteessa tietää ettei tule koskaan käyttämään ko. tuotetta, niin silti se on pakko ostaa. Kävin tänään Fidassa ja siellä minua odotti vaate joka kuuluu edellä mainittuun kategoriaan. Tuossa kategoriassa vaate täyttää itse asiassa kaksikin kohtaa: "liian suuri, ostan silti" ja "liian trendikäs, ostan silti".

Viime aikoina kaikkialla on nähty kantajalleen hieman liian suuria mutta skarppeja jakkuja. Tähän hätään en jaksanut kuvia netistä kaivella, mutta kyllä Te tiedätte. Mm. Honey Junkey on tehnyt puolestani reippaan researchin joten voitte vaikka tuolta katsoa mitä tarkoitan.

Fidasta löytyi kotimainen, musta villasekoitejakku, pikkasen liian iso, mutta juuri siksi äärettömän chic. Vaatetusalan koulutuksen saaneena olen kuitenkin tarkka hartialinjan istuvuudesta ja siksipä hieman roikkuva vaate jää luultavasti käyttämättä. Harmi, jakun materiaalikin on ihana.

Ylemmässä kuvassa päivän asuni jonka päälle vetäisin jakun. Kuvassa vanhat tutut eli itse tehty villamekko, Lindexin ikuisuushousut (näitä omistan siis kolmet, siksi päätyvät lähes joka kuvaan..), kengät DinSko, kello DKNY ja uusin rakkaus, nahkaranneke Marimekko.

Alemmassa kuvassa sukkisversio ja karvavuoriset nahkasaappaat merkkiä Ella, kotimaista laatutyötä joka näemmä kestää työkaverilta toiselle. Ostin siis kengät viime talvena työkaverilta joka oli heittämässä saappaita pois. Kunto on priima, koko on hyvä ja kengät on unelmat jalassa. Toisen roska on toisen aarre! Teetin saappaisiin, viime talven kaatuilujen opettamana, liukuestepohjat ja taas mennään!

Noh, mitä sanoo raati jakusta? Kaappiin vai käyttöön? Vaikka olen itse kiinnostunut muodista niin silti on asioita jotka tuntuvat "liian muodikkaille" päälläni. Esim. tämäkin jakku olisi ihan täydellinen tytön päällä jolla on muodikkaasti leikatut hiukset ja oikeanlainen asenne. Minulla on vuodesta toiseen sama tylsä ponnari ja supermuodikkaat vaatteet tuntuvat olevan päällä vain lainassa. Mistähän kummasta tuo ajatus juontaa juurensa??

Wuh!

tunnetila: helpotus

Jei, Design Week alkaa olla ohi. Ei sillä, kivaa oli, mutta taas on aika keskittyä muuhun elämään. Tämä ei kylläkään tarkoita elämän rauhoittumista. Katselin juuri epätoivoisena kalenteriani johon on buukattu jos jonkinlaista kekkeriä joka viikolle. Joulukuu on ainut rauhalliselta näyttävä kuukausi sillä yhtään pikkujoulukutsua ei ole tällä vuodelle tullut. Vielä.

Eilen illalla seisoskelin tunnin verran Galleria Norsussa jossa esiteltiin Hund Parkin syksy/talvi 08/09. Näytös koostui seitsemästä sisääntulosta, jokainen esitteli yhden suunnittelijan/suunnittelijaryhmän mallistoja. Heti ensimmäinen sisääntulo, Iloa/Anu Salonen, sai haltioituneen hymyn allekirjoittaneen kasvoille. Heti-minulle-kaikki-malliston-vaatteet-kiitoosh! Mustaa ja muhkeaa yhdistettynä vielä mustempaan ja skarpin niukasti leikattuun nahkaan ja ronskeihin vetoketjuihin. Ai jai.. Tietää julmettua rahanmenoa.

Iloa -merkin lisäksi catwalkilla nähtiin mm. I Know Why No/Aino Vainion keveitä, verkkomaisia neuloksia sekä SuperYellown hauskoja printticollegeja. Sanottakoon, että näytöksen jokainen mallisto ilahdutti, enkä muista aikoihin nähneeni yhtä inspiroivaa näytöstä. Raikkaus, kauneus ja kiinnostavuus jäivät mieleen kuplimaan kun suuntasin kotiakohti ja päädyin ottamaan lähes 12 tunnin yöunet. Eilisestä näytöksestä ja piiiitkistä yöunista on edelleen hyvä mieli!

Ja arvatkaa mitä?! Minulla on uusi nahkaranneke! Tykkään tästä valtavasti. Perjantaisesta ostohetkestä lähtien ranneke on hakeutunut ranteeseeni lähes tauotta. Nytkin istun koneella yöpuku päällä ja rouhea ranneke ranteessa. Ranneke tuo vähän särmää yökkäriin. :)

Jaksaisikohan sitä kohta suunnistaa kirppikselle?? Yökkäri vaihtoon mutta ranneke jää! Oikein rentouttavaa sunnuntaita kaikille!

Oh My Gosh!

tunnetila: hämmästys

Päivittäinen meikkini koostuu normaalisti meikkivoiteesta ja ripsiväristä, silloin tällöin revittelen aurinkopuuterilla ja kiiltoa poistavalla mattapuuterilla. Huuliin sipaisen huulirasvaa ja sitten olenkin jo valmis päivän haasteisiin. Katselen kuitenkin ihaillen naisia jotka jaksavat aamuisin käyttää aikaa itseensä ja meikata kauniisti, he näyttävät aina huolitelluilta. Jo huulipunan tai -kiillon lisääminen omaan lookiini auttaisi varmasti. Silloin tällöin ostan kosmetiikkaosastoilta jopa myyjätärten apuun turvautuen huulikiiltoja, mutta en ole vielä koskaan onnistunut löytämään minulle sopivaa sävyä. Tai sopivia sävyjä on kyllä löytynyt, mutta sopivimmat sävyt ovat aina tummia, enkä osaa arkena käyttää näyttävää huulikiiltoa tai -punaa.


Tänään yllätin itseni ja nappasin (tuosta vaan, keneltäkään apua kysymättä) mukaani Goshin Light'n Shine sarjan neutraalin huulikiillon joka tuo huulille vain kimalletta, ei väriä. Gosh on minulle merkkinä aika tuntematon (mistähän johtuisi, olen käyttänyt Joe Blascon samaa meikkivoidetta yli 15 vuotta ja Lancomen Hypnose ripsiväriä lähes saman verran, hypetys esim. MACin meikeistä on minulle lähes hepreaa..) joten kotona avasin kiinnostuneena pakettia. Ja mitä ihmettä??? Putkilon yhdellä sivulla on peili! Vau, tämähän helpottaa meikkaamista hurjasti.

Peilistä tohkeissani avasin putkiloa (huulipunissa on hylsy, mikä muu kuin "putkilo" kertoisi saman huulikiilloissa?) ja olin lentää pyrstölleni. OMG, huulikiillon sisällä on VALO jotta huulensa saa turhittua, anteeksi, siis laitettua siististi myös pimeässä! Mikä älyn riemuvoitto, mitä keksiliäisyyttä, mitä nerokkuutta! Korkin sisällä näkyy olevan kaksi led-valoa helpottamassa joka tytön arkea esim. auton takapenkillä tai baarin pimeissä nurkissa itseään ehostaessa. Huh huh!

Oliko tämä, huulikiillossa mukana peili ja valo, teille uutta, vai olenko totaalisesti pudonnut meikkimaailman kelkasta? Noh, nyt olen jo himpun verran viisaampi. Toivottavasti nyt, näistä uudistuksista innostuneena, alan myös käyttää tätä tuotetta.

Voin jo kuvitella tilanteita kun hieman huppelissa oleva neitokainen (nyt en siis puhu itsestäni) alkaa ehostaa itseään baarissa pimeinä aamuyön tunteina ja alkaa sohia led-valolla jo hieman laskuhumalaista kansaa silmiin. Saattaisi tulla vähän sanomista, tuo valo on nimittäin aika kirkas..

Alta moda ja Lumi

tunnetila: uupumus

Olipa taas päivä! Ensin huhkin yli 8 tuntia töissä, töistä suoraan painelin Sinebrychoffin taidemuseoon jossa katsastin uuden, Le Notti Italiane - Italialaiset yöt -näyttelyn ja sen jälkeen istuin yli tunnin asiaan liittyvällä luennolla. Museossa avattiin siis viime viikolla näyttely, jossa nähdään italialaisia alta moda-luomuksia 1950-luvulta 90-luvulle asti. Näyttelyn asut ovat Fondazione di Sartiranan kokoelmasta ja asuja on mm. Armanilta, Versacelta, Ferréltä ja Valentinolta ja asut on suunniteltu mm. sellaisille julkimoille kuin Prinsessa Diana, Naomi Campbell ja Jacqueline Kennedy. Taidemuseon tilat on rajalliset joten maailmalla vastaavia näyttelyitä nähneenä olin suppeaan valikoimaan hieman pettynyt, mutta kuten sanottu, museon tilat on rajalliset, joten siihen nähden näyttely oli onnistunut. Suosittelen tsekkaamaan näyttelyn joka on museossa esillä koko syksyn 28.12.08 asti.


Näyttelykierroksen jälkeen ohjelmassa oli luento, otsikkona Alta moda ja haute couture - Italialainen huippumuoti lähellä pariisilaista haute couturea ja omilla ehdoillaan. Luennoitsijana toimi FT, dosentti Ritva Koskennurmi-Sivonen. Luento oli hyvin kiinnostava ja luennoitsijaa olisi kuunnellut vaikka koko pitkän illan. Kuulin ainakin itse paljon uutta asiaa Pariisin haute couturen muodostumisesta ja italialaisen muodin kamppailusta "suuren ja mahtavan" Pariisin rinnalla. Pariisin ja Pohjois-Italian muodin mekkoina vuosisatojen aikana toimineiden kaupunkien karttoja katselessani kaipuu molempiin, niin Pariisiin kuin Milanoonkin kasvoi valtavaksi. Jos sitä joku päivä saisi itsestään niin paljon irti että muuttaisi ulkomaille. Edes muutamaksi vuodeksi..

Luennon loputtua ampaisin ulos museosta ja juoksin sporaan joka vei minut Kaapelitehtaalle. Kaapelitehtaalla oli tänään (tai on vielä parhaillaankin) Design Partners -näyttelyn avajaiset. Uutta muotoilua ja uusia tuulia. Pääasiallisesti suunnistin avajaisiin katsomaan Lumi Mhann Handbag Fashion Shown Path of Light: Lumi Accessories Spring - Summer 2009. Näytöksessä esiteltiin siis pelkästään laukkuja. Mallien valkoiset asut toimivat hienosti taustana herkullisen värikkäille nahkalaukuille. Mallisto oli taattua Lumi -tyyliä ja jotain rohkeampaa olisin lavalle kaivannut. Muutama erivärisistä nahkapaloista tehty laukku sai minut tosin ilahtumaan. Ja hyvin soma poika/miesmalli oli myös lavalle löydetty. Oih ja voih, täti-ihmisen sydäntä lämmitti kovasti. :) Ja vaikkei tämä varsinaisesti esityksen pääasioita ollutkaan, niin pakko sanoa miten hauskalta edelleen näyttää kun sukkahousut ja korkkarit olivat tismalleen samaa väriä. Lilat, räikeät pinkit, shokeeraavan vihreät jne. Herkulista! Jos sitä ensi kesänä repäisisi ja laittaisi sukkikset ja kengät matchaamaan. Muutenkin kuin mustat ja mustat..

Mutta siis, sellainen päivä tänään! Huh huh! Kohta en enää jaksa. Onneksi Design Week on kohta ohi. Nytkin jäi lähes kaikki kaverit avajaisissa moikkaamatta kun katsoin vain näyttelyn, siemailin lasin valkoviiniä ja sen jälkeen suunnistin kotiin. Kun ei jaksa niin ei jaksa! Nyt pää tyynyyn ja lepo!