maanantai 30. kesäkuuta 2008

Kirppislaatikosta takaisin kaappiin


tunnetila: tyytyväisyys

Innostuin eilen käymään kirppikselle menossa olevia laatikoita läpi ja ompeluinspiraatio iski kerrankin silloin kun siihen löytyi aikaa! Laatikossa oli vaatteita jotka oli jäänyt käyttämättä erinäisistä syistä: liian pitkä hame, liian iso pusero tms. Nyt pistin muutaman vaatteen uuteen uskoon, toivottavasti ne saavat nyt lisää käyttöaikaa itselläni.

Tämä hame (Only) on jäänyt käyttämättä, koska se on ollut jo ostohetkestä lähtien kauttaaltaan liian löysä ja liian pitkä. Ostin hameen sen kuosin takia josta tykkään edelleen, siksipä siis irroitin ensin hameesta vetoketjun ja leikkasin vyötäröltä hametta matalammaksi 10cm. Vyötärön kuroin kasaan paksun kuminauhan avulla. Hameessa on siis nyt vain kuminauhavyötärö, mutta siitä tuli kuitenkin yllättävän siisti. Vasemmalla hame ennen, oikealla jälkeen. (Toppi Zara, kello DKNY, kengät Minna Parikka.)



Tästä mekosta (H&M) irrotin pitkän vetoketjun talteen ja leikkasin siitä yläosan irti. Mekkoa ei tullut juurikaan käytettyä mutta hameosasta olen sellaisenaan tykännyt aina. Siirsin tähän hameeksi muuttuneeseen mekkoon yllä olevasta hameesta poistamani piilovetoketjun (oli juuri sopivan pituinen tähän hameeseen) ja oikealla olevassa kuvassa olen yhdistänyt hameen Mangon puseroon, Gina Tricotin leveään smokkivyöhön ja MP:n kenkiin.




Vasemman kuvan hihaton pusero on ostettu Lindexin alesta ja oli myös jo ostettaessa liian iso (voi miksi en opi vaan hamstraan alesta liian suuria vaatteita??). Leikkasin puserosta yläosan irti ja tein kädenteissä olleista valmiiksi ommelluista kanttinauhoista olkaimet. Kirppislaatikosta löytyi myös kuvan farkut.

Kerronpa samalla farkkuihin liittyvän tarinan. Suomessa oli juuri otettu eurot käyttöön ja minä olin ollut koko siirtymän ajan ulkomailla opiskelijavaihdossa EU:n ulkopuolella. En siis tajunnut rahan arvoa lainkaan. Noh, olin vaihtoni aikana päässyt hieman "laajentumaan" ja kotiin tullessani päätin ostaa heti uudet farkut kun vanhat ei enää mahtuneet. Marssin MarcO'Polon liikkeeseen ja ostin farkut. Hinta oli 139€ ja kuten arvata saattaa, olin reissun jälkeen köyhä opiskelija. Vasta kotona tajusin maksaneeni farkuista yli 800mk! Olin niin järkyttynyt etten tiennyt itkeäkö vai nauraa. Noh, pidin kuitenkin housut ja käytin niitä silloin paljon. Nyt kaivoin ne taas esiin ja jos näitä nyt innostun taas käyttämään niin voin sanoa käyttäneeni niitä koko rahan edestä! :) (Laukku Marc by Marc Jacobs).



Ja vielä, oikean kuvan silkkitopin ostin kirppikseltä hintaan 1€. Toppi on kokoa L mutta silkki on niin laadukasta ja paksua että ostin topin sitä päälleni sovittamatta. Tästä unohdin ottaa ennen kuvan, mutta tässä toppi muokkauksen jälkeen, pienennettynä. Hauskat kiristysnauhat pääntiessä ja vyötäröllä.

Olihan tuossa hommaa, mutta tuleepa hyvä mieli kun saa tuunattua vanhoista vaatteista uudenlaisia. Toivottavasti näitä tulee nyt myös käytettyä. Ensi viikonloppuna ajattelin vaihtaa koneeseen valkoisen langan ja tuunata sopivammaksi valkoisia ja vaaleita vaatteita. Niistä sitten lisää kun (ja jos) innostun niitä muokkailemaan.

lauantai 28. kesäkuuta 2008

Ale ale ale


tunnetila: tyytyväisyys

Tänään iso osa ihmisistä aloitti kesälomansa. Onnea heille! Minä istun toimistossani 21.7. saakka. Siksipä olikin päästävä alennusmyynteihin hankkimaan piristystä tulevien viikkojen koitosta vastaan.

Ensimmäinen mukaan lähtenyt tuote oli H&M:ltä Marimekko-kuosilla puuvillainen maksimekko (-50%). Kuvassa mekon kanssa H&M:n korkeapohjaiset juuttikengät, rannekoruista toinen H&M ja toinen tuliainen papalta Perusta. Mekossa oli kaksi yllättävää asiaa: a) mekko on hieman liian kireä rinnan kohdalta (jee, harvoin törmään tähän ongelmaan) ja b) helman pituus on sopiva vaikka jalassa olisi matalat sandaalit (jee, harvoin törmään tähänkään ominaisuuteen). Mekon materiaali on aivan ihanaa ohutta ja viileää puuvillaa jossa mukana ripaus elastaania. Taistelen vielä rintavarustukseni kanssa, en haluaisi palauttaa mekkoa sillä muut ominaisuudet ovat liian ihania palautettavaksi.


Seuraavat hankinnat tein Mangosta. Musta rusettipusero, materiaalina silkki-puuvilla. Ihanan ylellisen tuntuinen, kevyt ja läpikuultava pusero juhlaan ja arkeen. Kuvassa yhdistettynä Gina Tricotin hameeseen ja Minna Parikan kenkiin.


Kuvien valkoinen pusero on myös Mangosta. Myös tämän materiaali ihanan pehmeää täyttä puuvillaa.

Seuraava pusero lähti Mangosta mukaani vaikka ensin se oli jäädä tankoon. Ihastuin jo kaukaa puseron väriin ja keveyteen, mutta kun poimin puseron rekistä sovittaakseni sitä huomasin, että puseroita oli jäljellä enää yksi ja koko oli L. Päätin kuitenkin sovittaa puseroa ja onneksi sovitin, sillä pidin sen laskeutuvasta materiaalista (ohut puuvilla) ja pituudesta. Iso koko ei siis mielestäni haitannut lainkaan, päinvastoin. Puseron kanssa kaivoin kotona kaapista viime kesän suosikkilaukkuni (Mangon puna-valkoisen laukun ohella) jonka ajattelin ottaa nyt lomakauden alkaessa käyttöön. Laukku ostettu viime kesänä Accessorizesta.


Tässäpä päivän saldo. Ei hullumpaa, vai mitä?

tiistai 17. kesäkuuta 2008

En tarvitse uusia kenkiä mutta ostin silti yhdet, osa 1

tunnetila: huvittuneisuus

Kuten
tällä kerroin, tein kesäkenkäinventaarion ja totesin etten tarvitse uusia kesäkenkiä. Lisäksi olen ostolakossa. Tyhmä en kuitenkaan ole. :) Eli jos jotain odottamattoman hienoa eteen ilmaantuu niin pöljä jättää tilaisuuden käyttämättä. Ja näinhän siinä sitten kävi: en tarvitse uusia kenkiä mutta ostin silti yhdet osa 1. (Lisää osia odotettavissa...)

Odottelin kaupungilla ystävääni jonka kanssa olimme menossa illalliselle. Ystävä soitti hieman myöhästyvänsä joten menin "ihan vaan odotellessa" piipahtamaan DinSkossa. Ja mikä siellä minua odottikaan: mustat nahka-avokkaat puumaisella korolla, ovh 69€, nyt 19.90€. Daa, ei niitä nyt kauppaankaan voinut jättää kun sattui olemaan viimeinen 37 pari jäljellä ja olivat vielä mukavat jalassa. Ja oikeesti, mikä hinta kauniista nahkakengistä!


Asiasta toiseen.. Kerroin muutamista mummoni vaatekaapin löydöistä

tällä, ja kommenteissa tuli puheeksi mummon mekko jonka muistin omistavani. Mekko löytyi vintiltä, oli siististi henkarissa, pukupussissa. Tätä mekkoa mummoni (äidin äiti) käytti ensimmäistä kertaa vanhempieni häissä. Minua ei siis vielä ollut olemassakaan. Lukiolaisena löysin mekon ensimmäistä kertaa ja käytin sitä silloin paljon. Nyt vetäisin mekon päälleni ja totesin sen olevan nykyiseen vartalooni liian mini, mutta esim. farkkujen tms. kanssa sitä voi hyvin käyttää tunikana. (Mekko Muoti-tuote Leona, laukku kirppis, kello Fossil, kengät 100% Donna) (ja hei, älkää välittäkö sukkahousuttomista koivistani, pahoittelen että joudutte ne edes näkemään.. :) )

lauantai 14. kesäkuuta 2008

Sweet Kylie


tunnetila: tyytyväisyys

Olipa huikea Kylie Minoguen keikka Areenalla! Mukaansatempaavia biisejä, hienoja, suorastaan akrobatiaa vaativia tanssisuorituksia (tanssijoilta, ei Kylieltä), kiinnostavia lavastuksia ja upeita Jean-Paul Gaultierin asuja. Pidin ehkä eniten Gaultierin tavaramerkiksi muodostuneesta sailor-lookista.


Kuva täältä:
kylie

Voi kun Kylie oli livenä ihan valtavan pieni! Yli kymmensenttiset korotkaan eivät tehneet hänestä suurempaa. Lehdissä on kirjoitettu syöpähoitojen lihottaneen Kylietä ja niin olikin, mutta nainen näytti suurenmoiselta! Ja oli ihana huomata, että kuvioidut sukkikset ja valkoiset kireät housut saavat upean maailman tähtösenkin näyttämään pulleammalta mitä hän onkaan. Jee, ihmisiähän me kaikki olemme! :)


Kuva täältä:
fashionweekdaily

Konsertti oli musiikillisesti parempi mitä ajattelin. Kylien ääni kantoi ja kuulosti vahvemmalta mitä levyjen perusteella odotin, ja tunnelma Areenalla oli käsin kosketeltavissa. Juuri tänään luin toisesta iltapäivälehdestä, että Kylie on kiertueen aikana tullut heittämään kerran encoren ja laulanut silloin vain yhden biisin. Helsingissä hän viihdytti encoressa yleisöä ensin kolmella biisillä, joista viimeinen oli iki-ihana I should be so lucky. Halusi esittää kappaleen koska oli Suomessa urallaan ensimmäistä kertaa. Jee! Yleisön ulvonta ei tämän hitin jälkeen ollut loppua, Kylie kysyikin yleisöltä aplodien vain jatkuessa "Mitä te oikein teette?? Eikö teillä ole koteja minne mennä??" Kaikki huusivat vain "Nouuuuuuu!", joten Kylie päätti bändin yllätykseksi esittää vielä yhden biisin. Kyllä sai yleisö tässä konsertissa rahoilleen vastinetta!

Ai niin, vielä on pakko mainita että lavalla nähtiin myös Joensuusta kotoisin oleva Jenni, joka soittaa tällä kiertueella Kylien bändissä bassoa. Kylie korosti pariinkin otteeseen että tässä on Suomen oma tyttö ja huudatti yleisöä "Jenni, Jenni, Jenni!" Reilua toimintaa maailmantähdeltä, vai mitä?

torstai 12. kesäkuuta 2008

Kaapin kätköistä


tunnetila: haikeus

Omien vaatevarastojen penkominen on aikaa vievää puuhaa. Esiin kaivettuja vaatteita täytyy sovitella ”Jee, nää nahkahousut mahtuu vielä jalkaan!” (jep, luit oikein, nahkahousut..), näyttää miehelle ”Muistatko kun mulla oli tää siellä kesäjuhlissa?” tai ”Hei kato, tää mulla oli lakkiaisissa, missähän mun yo-lakki on?” jne. Joihinkin vaatteisiin liittyy myös tunteita, jopa yllättävän syviä sellaisia.

Eilen kaappia läpi käydessäni löysin laatikon, jonne olin sievästi viikannut muutama vuosi sitten luotamme poistuneen mummoni vaatteita. Kävimme taannoin mummon varastoja läpi ja iso osa vaatteista meni kierrätyskeskukseen. Otimme kuitenkin jokainen jotain itsellemme, käyttöön tai muistoksi. (Ensimmäisessä kuvassa pusero mummon, housut H&M, toisen kuvan koru ja hame ovat mummon, toppi Josefsson)






Valkoinen kirjailtu pusero, kuten alakuvan hamekin, näyttävät ihan itse tehdyille. Puseron kirjailut näyttää käsin tehdyille ja hameen pitsit tuntuvat käsin virkatuille. Voi mummo kun olisit kertomassa näiden vaatteiden alkuperän. Taas sinua tarvittaisiin!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2008

Miltä ostoslakko tuntuu?

tunnetila: tyytyväisyys

Olen ollut nyt ostamatta uusia vaatteita (paria kirppispoikkeusta lukuunottamatta) 6.5. lähtien, eli jo yli kuukauden. Olen pärjännyt mielestäni hienosti! :) En ole käynyt vaatekaupassa kuin pariin otteeseen koko aikana, ja näillä kerroilla en olisi edes löytänyt mitään ostettavaa. Olen kaivellut kaapista vanhoja vaatteita ja miettinyt saisiko niistä tuunattua jotain kivaa. Muutama idea on jo mielessä, mutta toteuttamiseen vaadittava aika on ollut kortilla. Vanhoista kengistä taas olen vienyt monet suutarille ja antanut niille vielä tämän kesän elinaikaa. Yhdet lemppari kenkäni vein tänän suutarille (juu, ihan omaa tyhmyyttäni olin päästänyt ne liian huonoon kuntoon) ja korjaus olisi tullut maksamaan 45.50€. Auts! Päätin vielä harkita mitä niiden kanssa teen. Myös kahteen vanhaan kelloon päätin vaihdattaa patterit, saan nekin taas kesäksi käyttöön. Olen oikein ylpeä kun löydän ihan omasta kaapistani kesäksi käyttöön kaikkea kivaa. Sellaista, mikä tuntuu suorastaan uudelta kun ei ole aikoihin niitä käyttänyt.

Makkarataloon on avattu uusi Gina Tricot liike. Pakkohan siellä oli tänään ohikulkiessa käydä ja ilokseni totesin ettei tehnyt mieli ostaa sieltä mitään. Hauskin vaate GT:ssä taisi olla pinkki lyhyt tyllihame ja siitä muistui mieleeni oma tyllimekkoni. Kaivelin vaatevarastoani ja sieltähän mekko löytyi. Olen käyttänyt mekkoa ihan julkisella paikalla, yökerhossa. Huh huh, kyllä nyt jäisi käyttämättä.. Mekon selkä on avoin lähes lantiolle saakka, pysyy päällä noilla ohuilla olkaimilla. (Kuvan mekko H&M, housut Lindex, kengät H&M)


Ajattelin ensin, että pistän mekon takaisin pahvilaatikkoon, mutta sitten keksin, että voin ottaa sen uudelleen käyttöön jos laitan yläosan päälle jotain, peittämään "kriittiset paikat". Jos kerran Gina Tricotissa myydään tällä hetkellä vastaavia, niin kai tuon voi ottaa taas käyttöön?! (Kuvassa lisäyksenä edelliseen kuvaan lepakkohihainen neule Gina Tricot)


Muoti kiertää nykyään niin nopeasti, että omasta vaatevarastostaan löytää jo kertaalleen muotia olleita juttuja. Niin, joko muodin kiertokulku on nopeutunut tai sitten olen jo itse niin vanha että voin muistella: "Noita me silloin 80-luvulla käytettiin.."


tiistai 10. kesäkuuta 2008

SATC

tunnetila: huvittuneisuus

Nyt se hulluus on sitten virallista: olen käynyt katsomassa Sex and The City leffan kaksi kertaa. Perjantaina ensi-illassa ja eilen, maanantaina, juhlittiin niissä merkeissä kaverin synttäreitä. Täytyy sanoa, että katselukokemus oli toisella kerralla miellyttävämpi. Olin kuullut huhuja (käsittääkseni Cynthia Nixonin liikkeelle laittama), että joku päähenkilöistä kuolee leffan lopussa. Ensimmäisellä katselukerralla jännitin tätä koko leffan ajan (saako Mr. Big jälleen sydänkohtauksen, kuoleeko Charlotte synnytyksessä, uusiiko Samanthan rintasyöpä jne.) mutta toisella kerralla kun kaikki ratkaisut oli selvillä pystyin nauttimaan leffasta kun yllätyksiä ei ollut tiedossa. (En kuitenkaan paljasta kuka kuoli vai kuoliko kukaan jos joku ei ole leffaa vielä nähnyt.)

Ensimmäisellä kierroksella liian näkyvä product placement ärsytti minua todella, mutta toisella kerralla olin ajattelematta koko asiaa ja kas, sinnehän se katosi, kaikkien leffan tapahtumien sekaan. Juonikin tuntui ensimmäisellä katselulla olevan hukassa, huumori oli välillä lapsellista ”heh heh” huumoria ja henkilöiden käänteet liian tuulesta temmattuja tai päälle liimattuja. Mutta toinen katselukerta jätti paljon paremman fiiliksen. Muutamissa kohtauksissa leffa ylsi nokkeluudessa ja henkilöjen juoksutuksessa sarjan tasolle, nämä kohdat upposivat hyvin molemmilla katselukerroilla. Ja molemmilla kerroilla itkin. :)

Suosittelen siis katsomaan leffan useampaan kertaan. Voi olla että se on aina yhtä ihana, aina yhtä kamala, tai sitten paranee jokaisella katselukerralla. Tai sitten eiliseen, äärimmäisen positiiviseen katselukokemukseeni vaikutti limu ja iso kasa popcornia!

lauantai 7. kesäkuuta 2008

Maatuska


tunnetila: jännitys

Takana kiireinen työviikko, sis. työpaikan illanistujaiset tiistaina ja kahden päivän (ke ja to) seminaari akselilla Lappeenranta-Viipuri. Tunnin päästä Sex and The City -leffan ensi-ilta. Olen nukkunut kunnolla viimeksi ma-ti välisenä yönä ja juuri nyt olen niin väsynyt että hädin tuskin pysyn tolpillani.. Mutta leffaan on päästävä. Väsyneenä tunteet on varmasti herkässä, joten iso paketti Nessuja on pakattu käsilaukkuun. Ja illan asuvalinta.. Heh, viikkokausia olen jo miettinyt minkä kivan mekkoviritelmän laitan päälleni Sinkkareitten kunniaksi. Tänään, tässä väsymyksessä mikään mekko, ei edes hame kiinnostanut pätkääkään. Ja kun aloin tarkemmin miettiä, niin luultavasti 85% leffaan tulevista neitosista on pukeutunut Carriemaiseen mekkoon. Ha, päätin olla poikkeus, onhan Carriekin aina poikkeus eikä huku samankaltaisten asujen massaan: laitoin jalkaani FARKUT!! (WTF??!!)


Image and video hosting by TinyPic


Kuvan asu: huivi Viipurista, toppi (jossa pliseerattu helma ja selässä iso rusetti) Zara, leveälahkeiset farkut Mango (Fida), clutch Mango, kengät Minna Parikka

Tässä asussa siis mennään. Leffassa päällä siis farkkujen kanssa olkaimeton toppi, leffan jälkeen lupauduin käymään kaverin kanssa terassilla, siksi villahuivi lähtee mukaan. Palelen aina helposti, joten eilen Viipurista löytämäni jättisuuri huivi on terassilla kökötykseen ihan täydellinen. Olen muutenkin iloinen eilisestä huivilöydöstäni. En ole nähnyt noin suurta huivia missään vaikka olen vähän sillä silmällä katsellut ympärilleni.

Jep, vajaa tunti H-hetkeen. Jännittää, ihan oikeesti! Juu juu, fiktiota se kaikki on, mutta jos Carrie ja Big eivät ole leffan loppuessa onnellisia, niin mä en ala!!!

maanantai 2. kesäkuuta 2008

Kesäkenkiä

tunnetila: hämmästys

Kävin viikonloppuna kenkäkaappiani läpi ja otin esiin viime kesän suosikkikenkiäni. Lopputuloksena hämmentävä tunne: en tarvitse tänä kesänä uusia kenkiä! Viime kesänä muistan kaivanneeni kolmenlaisia kenkiä: mukavia korollisia joka päivän käyttökenkiä (tähän hätään hankin tänä keväänä ne H&M:n juuttipohjapopot,
esitelty täällä), mustia kauniita korkkareita juhlavampiin tilaisuuksiin (hetki sitten hankittu Minna Parikat, esitelty täällä) ja perussandaaleja, mielellään kevyitä "jeesussandaaleja". Nämä löysin eilen (ostoslakostani lipsuen) Anttilasta hintaan 20€!!! (Kuvassa tummanruskeat nahkasandaalit, Anttilasta, mekko viime kesän suosikki Ellokselta)


Alla olevan kuvan sandaalit Dumond. Piikkikorostaan huolimatta yllättävän mukavat jalassa, menee farkkujen ja mekkojen/hameiden kanssa yhtä hyvin.


Seuraavassa kuvassa harmaat Longchampin tennarit.



Alimmassa kuvassa Minna Parikan Giolat viime kesän mallistosta. Menee niin arkeen kuin juhlaankin.


Kenkäkaapista löytyi kesäksi myös mm. valkoiset Adidaksen nahkatennarit, O'Neallin oranssit flipflopit, ruskeat nahkaiset tolppakorkokengät, muutamat mustat nahkasandaalit ja mikä tärkeintä: punaiset Espritin kumisaappaat! Toki keltaiset ja punaiset sandaalit toisivat väriä kesään, eikä kauniita kenkiä voi olla koskaan liikaa, mutta oli hämmentävää huomata että näillä kengillähän minä pärjään hyvin. JOS ei uusia unelmia satu tulemaan kohdalle.. ;)

Kesän alkua


tunnetila: innostus

Jei, kesäkuun eka päivä! Poskia kuumottaa ja iho tuoksuu auringolta. YleX Popissa nähtiin Ari Koivunen ja Herra Ylppö (ja kuultiin Mariko). Ari oli niin pieni ja suloinen että tällainen täti-ihminen ihan herkistyi. Ja kaikista ihanin oli isänsä hartioilla Arin keikan ajan istunut tyttö (korkeintaan 4v) joka jammaili koko keikan ihan täysillä. Taputti käsiään, heilutti nyrkkiä ilmaan ja näytti välillä peukkua ja oli super onnellisen näköinen. En tiennyt kumpaa seurata kun olivat niin suloisia molemmat. :)


Näin kesän kunniaksi kukka-asiaa. Mieheni palkittiin viikolla hyvästä työsuorituksesta ja hän toi tilaisuudesta kotiin mm. kukkakimpun. Yllätys oli melkoinen kun kimppua maljakkoon laittaessani huomasin kimpun keskellä ananaksen. Hauska idea!




Ja sitten toinen hassu kukka-juttu. Pidän siitä, että kotona on aina tuoreita kukkia. Ostan kukkia yleensä viikottain, mutta tällä viikolla en ehtinyt kukkaostoksille, joten ikkunalaudalle unohtui parin viikon takainen ruusupuska. Kun olin heittämässä kimppua roskiin huomasin, etä läpinäkyvässä maljakossa, lämpimällä ikkunalaudalla jo kuihtuneet ruusut olivat alkaneet kasvaa varresta uutta lehteä! Ihan hassu ilmiö. Oli pakko ottaa kuva todistusaineistoksi.


sunnuntai 1. kesäkuuta 2008

Joko olisi kesä?

tunnetila: ilo

Tänään tuntui kunnolla kesältä! Kotoa lähtiessä pakkasin päälleni liikaa vaatteita sillä en suostunut uskomaan että ulkona olisi helle. (Kuva 1. mekko Gina Tricot, housut UFF, kengät JonaK, kuva 2. sama asu neuletakilla H&M ja laukulla Mango)




Hassua miten noi housujen pikkuruudut "pomppii" kuvassa. Housut on siis samat pepitaruutuiset jotka muutama viikko sitten löysin UFFilta. Niistä on tullu ihan suosikit! Hyvä löytö siis.
Tässä asussa suunnistin Hietsun kirppikselle ja siitä KOFFin puistoon loikoilemaan auringossa. Ystäväni toivat mukaan loikoiluun mansikoita, aitoa shampanjaa, tuoretta raparperipiirakkaa ja sipsejä. Voih, ihania ystäviä! Siinä sitten muutama tunti vierähtikin ja au, poltin luultavasti selkäni.. Aurinkovoidetta ei tietenkään ollut mukana kun en tosiaan uskonut että ulkona olisi noin lämmin. Voi että, pitäisi olla varovaisempi. Minulla kun on niin vaalea iho (jotkut kutsuvat minua lempinimellä Lumikki) että palan tosi helposti.

Kuvan 2 laukku on viime kesän hankintoja Mangosta ja se oli kovassa käytössä viime kesänä. Ja tulee varmasti olemaan myös tulevan kesän suosikkeja. Laukkuun mahtuu paljon, ja se tuo pikkasen pirteyttä muuten aika värittömään (musta ja valkoinen) värimaailmaani.