perjantai 30. lokakuuta 2009

HD-meikkejä

tunnetila: kiinnostus

Kirjoitan nykyään harvoin tilaisuuksista joissa käyn iltaisin minglailemassa. Tänä syksynä vip- ja muita kutsuvierastilaisuuksia on ollut useampia viikossa, ja kun en ole jaksanut muutakaan työpäivien jälkeen touhuta, niin olen käynyt nautiskelemassa pientä naposteltavaa noissa illoissa. Torstaina kuitenkin kävin niin kiinnostavassa tilaisuudessa, että siitä on pakko kirjoittaa muutama sana.

Image and video hosting by TinyPic


Make Up For Ever täyttää tänä vuonna 25 vuotta ja tätä juhlistettiin niinkin eksoottisessa paikassa kuin Yrjönkadun uimahallissa! Uimahalli oli suljettu koko päivän uimareilta ja 25-vuotisjuhlalle oli tarjolla hulppeat puitteet. Loistava keksintö tilaisuuden järjestäjiltä! Sarjan perustaja, taiteilija Dany Sanz, oli itse paikalla ja kertoi tuoteperheen uutuuksista ja luottotuotteista. Tilaisuudessa esiteltiin meikkisarjan uusi mainoskasvo, Katri Ylander, ja tilaisuudessa tehtiin näyttäviä fantasiameikkejä kuviouimareille jotka esiintyivät meikit kasvoillaan meikkien lainkaan leviämättä! Onhan tuo nähty ennenkin, mutta en ole tiennyt, että näitä upeuksia (mm. meikin kiinnittäjä) on saatavilla myös meille tavallisille tallaajille.

Toinen minua hämmästyttänyt uutuus oli HD-meikit. Kaikkihan tietävät, että uusi HD-teknologia on leviämässä joka kodin televisiovastaanottimiin ja ohjelmia tehdään koko ajan enemmän ja enemmän teräväpiirtotekniikalla. Tätä tarkoitusta varten on luotu uusi meikkisarja josta löytyy mm. meikin pohjustusaineita. HD-kuva on 6 kertaa tarkempi mitä ihmissilmä, joten meikin täytyy tv:ssä esiintyvillä olla aivan eri luokkaa mitä ennen. Nyt tähänkin on kehitetty omat tuotteensa, kertoi Make Up For Everin kansainvälinen pääkouluttaja, Pariisissa nykyään asuva Makka Elonheimo. Super kiinnostavaa! Tästä on pakko ottaa pian tarkemmin selvää.

Lähtiessäni tilaisuudesta sain mukaani goodie bagin jossa oli vaikka mitä kivaa. Eniten innoissani olen kuitenkin noista HD-meikkivoidetestereistä. Täytyy vaan toivoa etteivät saamani näytteet ole liian tummia kaltaiselleni kalkkilaivan kapteenille että voin testata niitä ihan käytännössä. Oletteko te kuulleet meikin kiinnittäjistä tai HD-meikeistä? Minulle tämä kaikki oli ihan uutta!

torstai 29. lokakuuta 2009

Matkalle mukaan

tunnetila: malttamattomuus

Pohdin kirjoituksessani "Rinkallinen vaatteita" pärjääkö nainen noin pienellä määrällä tavaraa. Kirjoituksen kommenttiboksissa Herttainen kertoi pakanneensa matkalle lähtiessään mukaan vain hyvin vähän vaatteita, paljon vähemmän kuin rinkallisen, mutta ne kaikki vaatteet olivat hänen lemppareitaan. Pukeutuminen matkalla on helppoa kun tykkää kaikista vaatteistaan ja silloin todella pärjää hyvin vähällä. Minä taas reissaan päinvastaisella mentaliteetilla. Otan toki vain vähän vaatteita mukaan, mutta kaivan kaapeista laukkuuni vanhimmat ja kuluneimmat vaatteet joilla kuitenkin kehtaa olla yleisillä paikoilla. Jos näille vaatteille satttuu matkalla jotain niin ei harmita heittää niitä siellä roskiin. Pois heitettyjen tilalle mahtuu sitten tuliaisia ja/tai uusia vaatteita.

Koneeni kätköistä paljastui pari esimerkkiä reissuvaatteistani. Ensimmäisessä kuvassa olen Newportissa, Yhdysvalloissa vuonna 2005. Päällä jo tuolloin useamman vuoden palvelleet suosikkini, Globalin muhkea musta-valkoinen hame ja mustat nahkasandaalit.

Image and video hosting by TinyPic

Seuraava kuva on vuodelta 2008, paikkana Pariisi. Päällä sama hame kuin 4 vuotta sitten Jenkeissä. Tuo hame on reissannut mukana matkoilla noiden vuosien välissäkin ja se on edelleen ehjä ja tykkään siitä vieläkin. Rento mutta sievä, sopii oikeastaan mihin tilaisuuteen tahansa.

Image and video hosting by TinyPic


Alimmassa kuvassa ollaan Thaimaassa, Patong Beachin suuressa kauppakeskuksessa pelaamassa videopelejä vuonna 2009. Tarkkaavaiset lukijani huomaavat jalassa olevan samat sandaalit jotka näitte kuvasarjan ensimmäisessä kuvassa, Newportissa vuonna 2005. Nuo sandaalit olivat ehdottomat suosikkini mutta tuo Thaimaan matka jäi niiden viimeiseksi reissuksi. Jouduin heittämään sandaalit roskiin kesken matkan kun niistä irtosi pohjat, lopullisesti.

Image and video hosting by TinyPic

Reissussa saattaa sattua mitä tahansa. Matkalaukku voi kadota, joku voi varastaa laukkusi, vaate tai kengät voi mennä rikki. Siksi en koskaan ota mukaani suosikkivaatteitani vaan kaivan vaatekaapista vanhoja, mutta toisiinsa sopivia vaatteita. Niitä piristämään pakkaan lisäksi muutamia asusteita ja koruja, joilla vanhoista vaatteista saa helposti loihdittua uuden näköisiä kokonaisuuksia.

Vajaan kuukauden päästä olemme menossa Barcelonaan. Marraskuun loppu matkan ajankohtana rajaa pois lentolaukusta musta-valkoisen kukkahameen, jotain syksyisempää olisi löydettävä tilalle. Kesällä pakkaaminen on niin paljon helpompaa kun mukaan ei tarvitse mahduttaa lämpimiä neuleita. Taidanpa heti mennä kaivelemaan kaappiani ja miettimään matkapuvustoani.

Miten te reissaatte? Otatteko mukaan lemppareita vai pakkaatteko samalla logiikalla kuin minä? Ja ennen kaikkea, onko kivoja reissuja tulossa syksyn piristykseksi?

tiistai 27. lokakuuta 2009

Valuvaa viskoosia

tunnetila: testaus

Kiltti Lovely opetti minulle kuinka saada blogiin suurempia kuvia. Minua on ärsyttänyt tihrustella iän ikuista mustaa vaatemössöä pienistä kuvista. Jos isommat kuvat toimivat, niin jatkossa saatte katsella sitä mustaa mössöä hieman suuremmissa kuvissa. Hip hei! (Tosin en lupaa että niistä saa edelleenkään mitään selvää..)


Kuvakokotestaukseen pääsi valokuva viikonloppuna kirppikseltä tehdystä löydöstä, FilippaK:n täydellisesti laskeutuvasta mekosta. Mekko on väriltään hieman hopeaan taittava vaalea beige, ja vyötäröllä/rinnan alla (mihin sen asetteleekin) on musta leveä kuminauha pitämässä valuvan yläosan kasassa ja kurissa. Mekko on materiaaliltaan 100% viskoosia, eli pysyy hyvänä ikuisesti. En olisi välttämättä ostanut 100% viskoosia olevaa vaatetta kaupasta, vaikka tällaisessa vaatteessa se on ihan kelpo materiaali, mutta kirpulta tämän tasoiset vaatteet on pelastettava ehdottomasti!

Image and video hosting by TinyPic

toppi Antti Asplund, mekko FilippaK, kengät Minna Parikka

Mekon edestä ja takaa pidempi helma on sievä, mutta ei imartele lyhyitä sääriäni. Ajattelinkin lyhentää sen tasapitkäksi. Muuten mekko on mielestäni kaunis ja tätä voi käyttää hyvin niin arjessa kuin juhlassakin. Riippuen asusteista ja alle laitettavasta puserosta. Asplundin "tyrkkytopilla" en ihan töihin lähtisi...

Tein sunnuntaisella kirppiskierroksella toisenkin löydön, pitkään kaipaamani mustat farkut. Ne esittelen tulevissa kuvissa kun olen ensin näyttänyt niillekin ompelukonetta ja lyhentänyt lahkeita sen perus 10-15 cm... Ja kyllä, lahkeista on olemassa eri pituuksia, mutta nämäkin ovat pituudelta 32". Että tuosta jos saa revittyä huumoria niin hyvä! Muilla samoja ongelmia?

maanantai 26. lokakuuta 2009

Kaksi ilmettä

tunnetila: tyytyväisyys

Eilinen päivä oli täynnä kivaa! Aamulla käväisin (tungoksessa kolme metriä minuutissa etenemistä ei voi kyllä käväisyksi kutsua, huh huh!) kirppiksellä ja tein pari hyvää löytöä, niistä lisää tulevissa postauksissa. Tiesin, että kirppisreissun jälkeen täytyy lähteä nopeasti Kirja-/musiikki-/ruoka & viini -messuille, joten päätin jo heti aamusta pukeutua helposti muunneltavaan asuun. Asu muodostui pääasiassa pallohelmaisesta mekosta (Chevignon Paris), paksuista sukkahousuista ja kiilapohjaisista kengistä (Vagabond).

Kirppikselle laitoin mekon päälle musta-harmaa raidallisen villatakin (Line Collection), kaulaan kietaisin verkkomaisen huivin (H&M) ja jalkoja lämmittämään pääsivät taas säärystimet (Calvin Klein). Nyt kun olen uskaltautunut ihmisten ilmoille säärystimissä niin minua ei pidättele enää mikään. Jalkoja lämmittävät säärystimet kun saavat kylmän ja tuulisen päivän tuntumaan edes piirun verran paremmalta!



Messuille halusin pukeutua vähän siistimmin, joten vaihdoin neuletakin pellavajakkuun (Your Face) ja jätin säärystimet kotiin. Myös kaulaliina vaihtui muhkeasta hieman klassisempaan villa-silkkihuiviin (Marimekko), valitettavasti huivia ei näy kuvassa.

Olen pitkään etsinyt sopivanlaista mustaa lyhyttä pallomaista hametta mutta en ole sellaista löytänyt. Viime viikolla tajusin, että Chevignonin mekko ajaa saman asian kun yläosan "peittää" neuletakilla tai puserolla. Fiilis on heti eri. Näppärää! Löytyykö kaapistanne vastaavia "monikäyttövaatteita" jotka menevät arkeen, juhlaan tai ovat välillä mekkoja, puseroita tai tarpeen vaatiessa vaikka hameita?

lauantai 24. lokakuuta 2009

Olivian kosto

tunnetila: uuden etsintä

Pöydällä lojuu kolme kotimaista lehteä: Olivia, Trendi ja Elle. Olen vannonut Olivian nimeen sen ensimmäisen numeron ilmestymisestä lähtien, kunnes pari kuukautta sitten havahduin ja huomasin kestotilaajana maksavani lehden jokaisesta numerosta riistohinnan. Lopetin lehden tilauksen.


Tilaajana sain Olivian kotiini päivää aikaisemmin kun se ilmestyi kauppoihin. Menneen viikon torstaina huomasin uuden Olivian kaupan hyllyllä. Ajattelin, että tilaukseni on nyt loppunut koska tuo numero ei kolahtanut postiluukustani keskiviikkona. Olivia oli tarjouksessa, joten ruokaostosten lomassa poimin lehden ostoskoriini. Kotiin saapuessani eteisen matolla minua odotti, mikäs muukaan kuin uusi Olivia. Argh, tämä on selvästi Olivian kosto! Olen lopettanut lehden tilauksen ja nyt minulla on niitä käsissäni kaksin kappalein. Ja joudun tietysti maksamaan niistä molemmista. Voi turkanen!


Ajattelin hakea lukemistooni hieman vaihtelua ja olen nyt Olivian lisäksi lukenut pari viimeisintä Elleä ja kolme Trendiä. Elleen en pääse jostain syystä yhtään sisälle, se vaan ei taida olla minun lehteni. Trendi taas on yllättänyt minut positiivisesti jo moneen kertaan. Trendin jutut pääkirjoituksesta lähtien ovat raikkaita, huumori kukkii lehden sivuilla ja lehdessä on, yllätyksekseni, jopa hieman itseironinen ote. Trendi on näistä kolmesta lehdestä ainut, jota lukiessani nauran ääneen. Kuinka virkistävää!


Kansikuvat lehtien nettisivuilta

Kaikissa kolmessa lehdessä kerrotaan samoista uutuuksista ja stailauksissa käytetään samoja vaatteita ja asusteita, esim. tällä hetkellä Jimmy Choo for H&M -mallisto pursuaa jo ulos korvista vaikkei koko mallisto ole vielä edes kaupoissa moneen viikkoon. Olen ollut Olivian muotijuttuihin tyytyväinen, mutta nyt, eniten näistä kolmesta uutuuslehdestä viehätyin Claudia Cifun Trendiin stailaamasta "Päivien kimallus" -jutusta, kuvat Juha Mustonen. Hyviä settejä oli myös Oliviassa julkaistu Minttu Vesalan stailaus "Manhattan, Manhattan", kuvat Nina Merikallio ja niin ikään Trendissä julkaistu Sakke Hyvösen "Kaiken se kestää", kuvat Kaapo Kamu. Tämän erän voitto meni Trendille 2-1.

Mikä on teidän kotimainen suosikkilehtenne? Minulla se taitaa tällä hetkellä, omaksi yllätykseksenikin, olla Trendi. Kas kas, onnea parikymppiselle!

perjantai 23. lokakuuta 2009

Lämpimiä kerroksia

tunnetila: *hrrr.. hampaiden kalinaa*

Työhuoneessani on hirvittävän kylmä! Aina syksyisin kun lämpötila ulkona laskee, laskee myös lämpötila työpaikallani. Talven aikana lämpö sisällä onneksi tasaantuu, mutta talvi yllättää aina, niin autoilijat kuin työpaikkani kiinteistöhuollonkin. Pidän työhuoneeni kaapissa pitkää neuletakkia jonka lämpimään syliin voin aina kietoutua, mutta tällä viikolla kylmyyden taltuttamiseksi on tarvittu järeämpiä keinoja. Puuvillainen neuletakkini kun ei ole yksin riittänyt lämmikkeeksi.

Onneksi vaatekaapistani kotona löytyy useampikin pakkasen taltuttaja. Tänään taistelen kylmyyttä vastaan seuraavassa asussa: mohairneule Marc O'Polo, kaulahuivi H&M, pitkä aluspaita Koola Anna, housut Lindex, mohairsäärystimet Calvin Klein, kengät Vagabond.


Mohairneule on takuuvarma lämmittäjä, mutta olen myös hyvin yllättynyt Koola Annan pitkästä t-paidasta. Pusero on 100% viskoosia ja lämmittää kuin patteri! Ostin pitkän t-paidan viime talvena bikineiden päälle vetäistäväksi rantapaidaksi Thaimaahan, mutta heti ensimmäisenä päivänä reissussa olin läkähtyä kevyeksi luulemani pusero päällä. Pusero ei juurikaan hengitä, ja kun väri on musta niin voitte kuvitella miltä tuntui olla se päällä +35 asteen helteessä... Talvella pusero on kuitenkin mainio kaveri!

Sääriä ei mikään muu lämmitä niin ihanasti kuin 80-luvun jumppavideot mieliin tuovat säärystimet. Olen aina ollut säärystintyttö ja omistan niitä laatikollisen. Kotona ja urheillessa säärystimet ovat aina ehdottomat, mutta julkisesti en niitä viime vuosina ole juuri käyttänyt. Paitsi nyt. Ja voi että ne lämmittävät ihanasti! Vuosia sitten H&M:ltä ostettu verkkomainen ja muhkea huivi kuuluu myös päivän pelastajiin. Huivin materiaalista minulla ei ole aavistusta, mutta lämmin ja kaunis se on joka tapauksessa.


Asukuvaa katsoessani näen melkein itseni 20 vuotta sitten, hui! Säärystimet tekevät tehtävänsä ja luovat selkeät vuoden -89 fibat. Tuossa taitaakin olla asu valmiina, seuraavaksi voin mennä leffaan fiilistelemään Famen uuden version mukana. Paitsi että en ymmärrä miksi klassikoiksi muodostuneita juttuja yritetään aina säännöllisin väliajoin lämmitellä. Suunnattoman harvoin ne onnistuvat tuomaan mitään uutta. Yleensä jäljelle jää vain pettymys. Kuinkahan käy tällä kertaa?

Onko lukijoissani uuden Famen nähneitä tai vanhan fanittajia? Tai muita jotka tykkää säärystimistä?

keskiviikko 21. lokakuuta 2009

Rinkallinen vaatteita

tunnetila: muistelu

Useissa vaatteisiin liittyvissä blogeissa pääasiana on ostaminen. Tänään ostin sitä, huomenna on pakko saada tuo. Vaikka ihmisten hankintoja ja uusien vaatteiden ympärille koottuja asukokonaisuuksia on kiva katsella niin hetkittäin hamstraamisesta, tai pelkästään siitä lukemisesta, tulee ähky. Sugar Kane kirjoitti omia ajatuksiaan jatkuvasta uuden perään haikailusta täällä, Lovely taas kertoi aloittaneensa askeettisen elämän raivaamalla vaatekaappinsa rankalla kädellä.

Kommentoidessani Lovelyn kirjoitusta asketismista muistin, että olen kerran elänyt puoli vuotta hyvin niukalla vaatevarastolla enkä ole koskaan ollut niin onnellinen! Aina löytyi päällepantavaa eikä asuvalintoja tehdessä mennyt tunteja koska ei juuri ollut mistä valita. Olin tällöin opiskelijavaihdossa ja otin mukaani puoleksi vuodeksi rinkallisen vaatteita ja vain muutamat kengät. Olin jo silloin vaatetilanteeseeni niin tyytyväinen että otin vaatteistani valokuvankin. Harmi että kuva on paperikuvana enkä saa jaettua sitä kanssanne. Voin kuitenkin kertoa että hyvin vaatimattomalta näyttää, katselen tuota kuvaa juuri nyt.

Ulkomailla opiskellessani olin niin köyhä ettei minulla ollut varaa uusiin vaatteisiin. Toisaalta tiesin että kaikki uusi mitä ostan täytyy joskus raahata Suomeen, joten en halunnut senkään vuoksi kartuttaa vaatevarastoani. Jos en ihan väärin muista, niin ostin tuon puolen vuoden aikana mekon, kengät, pitkähihaisen pellavapaidan ja topin. Reissuun lähtiessäni oli helmikuun loppu, reissusta palatessani järjettömät heinäkuun helteet. Tuolla rinkallisella vaatteita pärjäsin siis myös vuodenaikojen vaihtelut. Mahtavaa!

Voisikohan tuo "minimaalinen määrä vaatteita mistä valita" olla yksi syy miksi olen aina maailmalla reissatessani niin onnellinen? Pakkaan aina järkevästi ja otan pitkillekin reissuille hyvin vähän vaatteita mukaan: matkustan aina pienen lentolaukun kanssa, siellä kulkee mukana koko omaisuus. Tietysti ulkomailla on muutenkin ihanaa, yleensä on loma eikä huolet paina, mutta aina lähtöä edeltävän vaatehässäkän puuttuminen on sekin yksi murhe vähemmän.


Mitäs sanotte, voisitteko elää puoli vuotta rinkallisella vaatteita? Sen muistan että mukana minulla oli vain kahdet housut: mustat housut ja farkut, ja kun paikallinen ystäväni oli auttamassa minua pakkaamaan tavarani ennen kotiinpaluuta hän kysyi farkut hyllyllä nähdessään: onko nämä muka sinun? Taisin siis käyttää koko puoli vuotta yksiä ainoita housuja! Ja muka naiset ei pärjää vähällä? Hah, sanon minä!

tiistai 20. lokakuuta 2009

Nyt loppui lutraus!

tunnetila: helpotus

Pian loppuu läträily ja turaaminen monivaiheisen kasvojenpuhdistuksen kanssa! Anteeksi nyt vaan mutta olen niin patalaiska että pienikin ylimääräinen ponnistelu iltaisin ennen sänkyyn kaatumista tuntuu olevan minulle liikaa. Käytän kiltisti loppuun kosmetologin minulle suosittelemat Dermalogican putsarit, ja vaikka olen ollut ihoni kuntoon näiden tuotteiden kanssa ihan tyytyväinen, niin silti kasvoilleni nousi onnellinen hymy kun postityttö toi ovelleni paketin josta paljastui kaksi purkkia ikiaikaista lemppariani: Elizabeth Ardenin vaahtoavaa puhdistusainetta. Jee!

Kasvojen iho kostutetaan, pumppupullosta painetaan kämmenellinen vaahtoa ja pestään kasvot vaahdolla. Samalla lähtee myös silmämeikki. Kaikki ylimääräinen lotraus jää pois ja aikaa säästyy muutama minuutti. Taivaallista! Joskus kaksikin minuuttia voi olla iltapuhteissa ne ratkaisevat. Pesun jälkeen tosin pyyhin ihoni vielä saman sarjan kasvovedellä, mutta sitä ei lasketa. Vaivattomampaa tämä on joka tapauksessa.


Ihoni on selvästi reagoinut kaksi viikkoa kestäneeseen flunssaan, ulkoilman viilenemiseen ja huoneilman kuivumiseen, joten olen tällä hetkellä hyvin tyytyväinen että bloggaan päättömänä. Miksi ihmisellä täytyy olla pintakuiva iho mutta silti finnejä? Ja hei oikeasti, kärsin teininä aknesta, miksei se riittänyt vaan kukkiva iho seuraa minua vielä yli kolmekymppisenä? Katsotaan mitä ihoni sanoo kun siirryn Dermalogicasta ainakin osittain muihin tuotteisiin. Toivottavasti ihoni ei enää tästä pahene, muuten mä... mä... no... syön iholleni kostoksi sata levyä suklaata! Siinä on sitten hommaa kun pukkaa niitä näppylöitä vielä kaksin verroin enemmän. Hah!

lauantai 17. lokakuuta 2009

Collegetakki 2010?

tunnetila: hauskuus

Harmaa collegetakki. Voiko vaate tylsemmältä ja arkisemmalta kuulostaa? Eipä juuri. Onneksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa ja sanojen takana totuus voi joskus olla jotain ihan muuta!

Pääsin Wikken seuralaiseksi menneellä viikolla järjestettyyn Dieselin mallikappalemyyntiin. Marssimme innokkaina paikalle ja parin tunnin tiukan vaatteiden bongaamiskilpailun ja sovittelun jälkeen minulla oli saldona yksi vaate, harmaa collegetakki! Aika säälittävää.. Tästä collegetakista on kuitenkin tylsyys ja tavanomaisuus aika kaukana, se puolustuksekseni sanottakoon.





collegetakki Diesel, mekko Chevignon Paris,
kengät Vagabond

Laatikkomaisessa collegetakissa on hauskan muodon lisäksi näppärät painonapit, käytännölliset taskut, liian pitkät hihat ja liikaa kangasta, mutta juuri nämä ominaisuudet tekevät siitä jännittävän ja kaiken lisäksi tavallista collegetakkia lämpimämmän.

En ole nähnyt tätä vaatetta Dieselillä tuotannossa, jäiköhän vaate toteuttamatta omituisuutensa vuoksi vai voiko olla että takkeja on tulossa myyntiin vasta ensi keväänä? Vaikkei vaate tuotantoketjuun pääsisikään, niin onneksi se sentään siirtyi suunnittelijan piirroksesta yhdeksi mallikappaleeksi. Näin sitä ei suunniteltu turhaan vaan se pääsi ilahduttamaan edes minua!

keskiviikko 14. lokakuuta 2009

Kuka on Alec Berman?

tunnetila: tyytyväisyys

Olen blogissani kertonut useampaan otteeseen täydellisen duffelin vuosia kestäneestä metsästyksestä joka ei tunnu päättyvän koskaan. Ei ainakaan onnellisesti. Kaikissa duffeleissa on aina jotain vialla. Nyt näkyy kuitenkin valoa tunnelin päässä.

Löysin viime kesän helteillä Valtterista, kirpputorilta siis, pitkän tummanvihreän duffelitakin. Takki oli erinomaisessa kunnossa. Takin ahkerasta käytöstä kertoi ainoastaan lähes hapertuneet nahkaremmit joilla napit oli kiinni miehustassa, ja samassa kunnossa oli nahkalenkit joihin napit pujotettiin. Näin takissa potentiaalia (ja rakastuin sen valtavaan huppuun) ja kun kokokin oli suhteellisen sopiva niin raahasin takinroikaleen kotiin.


Takki oli kooltaan aika reilu, kuitenkin istuva, mutta talvipakkasia ajatellen on vain hyvä että alle mahtuu useampi vaatekerros. Duffelin pituus ei ollut kaltaiselleni tapille imarteleva, ellei tarkoituksella hakenut hobittifiilistä, joten jätin takin odottamaan kaappiin parempia aikoja kun ehtisin tehdä sille jotain. Ja se aika tuli tänään. Leikkasin takin helmasta pois puoli metriä kangasta ja lyhensin sen itselleni sopivammaksi. Korvasin myös hapertuneet nahkalenkit uusilla ja lopputulos on tässä. (Klikkaa kuvat isommaksi, takki näyttää taas kerran kuvissa ihan mustalta. Pahoitteluni!)



Olen haaveillut pitkään duffelista sillä sen klassisempaa talvitakkia tuskin löytyy. Duffeli sopii kaikkeen, niin housuasun kuin toisen klassikon, italialaisten ratsastussaappaiden kanssa. Tämä takki täyttää kaikki kriteerini laadun ja mallin suhteen, takin väri, tummanvihreä, tosin vähän mietityttää. Duffelin klassikkovärit taitavat olla tummansininen ja vihreä, joten klassikkopisteet ropsahtavat toisaalta myös siitä. Sitä paitsi, voiko täydellisyyttä odottaa jos takin hinta on 2,50€?!


Takki on nyt lyhennetty ja pidän siitä kovasti. Talvipakkaset saavat tulla! Jäljelle jää vain kysymys takin valmistajasta: kuka kumma on Alec Berman?

tiistai 13. lokakuuta 2009

Juhlasta arkeen

tunnetila: tyytyväisyys

Ostorajoite ja pikku paisuminen eivät ole yhdessä hyvä juttu. Tai toisaalta, ehkä ovatkin. Kroonista sopivien housujen vajetta paikatakseni olen kaivellut vaatekaappiani ja ottanut arkikäyttöön mustat satiinihousut joita olen aiemmin käyttänyt vain juhlavammissa tilaisuuksissa. Viimeksi housut nähtiin päälläni viime vuoden joulukuussa työpaikan illallisilla, ja sitä ennen varmaan edellisvuonna samassa tilaisuudessa.


Kerran vuodessa jalkaan laitettavat housut ovat kaappitilan ja itse vaatteen tuhlausta ja väärinkäyttöä! Niinpä pistin housut jalkaani tavallisena työpäivänä. Satiinihousujen kaveriksi valikoitui harmaa neule joka karsi asusta viimeisetkin juhlavuuden rippeet vaikka housujen materiaali oli kiiltävää ja mielestäni vähän juhlavampaa.

neule Gant, trikoopusero Ivo Nikkolo,
satiinihousut Gina Tricot, kengät 100% Donna

Housut tuntuivat työkäytössä hyvin mukaville. Ne ovat kaiken lisäksi sopivan löysätkin koko päivän istumiseen. Housut kun oli taannoin pakko saada johonkin tilaisuuteen eikä pienempää kokoa löytynyt, ostin siis hieman reilut pöksyt ja nyt olen pari vuotta sitten tehtyyn päätökseen tyytyväinen. Bonuksena housujen liukas pinta toimii loistavasti kashmirneuleen kanssa joka tuppaa jättämään nukkaisen jälkensä peruspuuvillaan.

Olen oikein tyytyväinen. Löysin "uudet" käyttöhousut omasta kaapistani, lähes unohdettujen housujen käyttöaste nousee ja kaiken lisäksi loppuvuoden ostosaldo pysyi ennallaan. Onko teillä erikseen juhlavaatteet ja arkivaatteet vai käytättekö juhlavampia materiaaleja myös arjessa? Paljettihameet ja jakut arjessa tuntuvat ainakin olevan tällä hetkellä kova juttu.

sunnuntai 11. lokakuuta 2009

Tulkaa juhliin!

tunnetila: järkky flunssa

Kaaduin keskiviikkoiltana vuoteeseen flunssan kourissa ja sillä tiellä olen edelleen. Kuumetta ei ole pariin päivään ollut ja eilinen "ihan ok" olo sai minut osallistumaan ystävieni hääjuhlaan. Liian aikainen juhliminen (tosin istuin juhlissa koko illan omalla paikallani sillä en jaksanut hirveästi liikkua) näytti kostautuvan tuoden flunssan takaisin triplavolyymilla. Ää, vääryyttä! Haluan huomenna töihin ja harrastusten pariin!!


Eilisiin juhliin asuksi valikoitui jotain ilmavaa ja pehmeää, juuri sopivaa hieman kipeään ja toistaitoiseen fiilikseen. Antti Asplundin läpikuultava mekko, alla Selected Femmen tuubi-ihokas ja FilippaK:n t-paita, jalassa Vagabondin kiilakantaiset Thelmat. Asu ei kiristänyt eikä puristanut ja kengätkin oli hyvin mukavat. Juhlat järjestettiin ilta-aikaan "Menemme naimisiin, tulkaa juhliin!" -kutsulla, ja tiesin etukäteen että morsian pukeutuu upeaan viininpunaiseen asuun. Siksi uskaltauduin juhlimaan valkoisessa vaatteessa.



Asplundin mekko on nyt nähnyt mm. häät, ristiäiset, muutamat muotikekkerit, työpaikan yhteistyökumppanin tuparit sekä pari balettia Oopperatalolla. Ihanan monipuolista ja käyttökelpoista. Alla olevia vaatteita ja asusteita muuntelemalla vaatteesta saa joko arkisen tai todella juhlavan. Juuri tätä vaatteeltani haluan. Kun olen nyt vuoden verran rajoitellut ostamisiani, tällaiset vaatteet ovat korvaamattomia!

Mutta nyt, nyt voisin vaikka vaihteeksi niistää nenäni ja juoda teetä. Miksi en jo parane? Ei kai tämä ole viikkokausia kestävää H1N1-virus? Röh!

torstai 8. lokakuuta 2009

Pieni järjen ääni

tunnetila: sekopäisyys

Eilinen työpäivä päättyi osaltani työterveydessä käyntiin, kuumeen toteamiseen ja käskyyn: "Pysyt sitten kotona loppuviikon!" Vastustuskyky (kaikkeen) on tällä hetkellä heikoimmillaan ja päässä vallitsevaa flunssaista huminaa ei vähennä kanssabloggarin linkki täydelliseen nettikauppaan. Miten yksi kirjainyhdistelmä voi saada ihmisen näin sekaisin: OAK. En tiedä miten olen aiemmin onnistunut kiertämään tuon mielettömän nettikaupan, en nimittäin muista käyneeni siellä koskaan aikaisemmin. Nyt kävin ja ei olisi pitänyt...

Luoja paratkoon mitä vaatteita nettikauppa täynnä! Olisin voinut ottaa niistä itselleni lähes jokaisen! Päässä vain kohisi kun kuvia selatessani huomasin klikkailevani ostoskoriin tuotteita tuhansien eurojen (dollareiden) arvosta. "Tilaa"-nappia en kuitenkaan painanut (onneksi!!), halusin vain nähdä meneekö sekopäisyyspuuskassa $10 000 rikki. Ei mennyt.

Hieman rauhoittuneena aloin selailla ostoskoriin klikkailemiani vaatteita ja ilokseni huomasin niiden näyttävän osittain kovin tutuilta. Koristani löytyivät mm. nämä Alexander Wangin housut ja Kaylee Tangusin toppi (alempi kuva).



kuvat

Eipä tarvitsekaan tilata, lähes vastaavat pöksyt ja toppi kun löytyivät jo omasta kaapista! Ylemmässä kuvassa housut Hanna Saren/Seppälä, toppi Mango, kengät Vagabond. Alemman kuvan silkkirönsytoppi Milanosta torilta/merkitön, housut Object, kengät Vagabond.



Tällä kertaa ostoskoriin jäi vain yksi tuote joka on ehkä pakko tilata. OAK:n talvialen alkaessa en enää mene vastuuseen itsestäni. Kiitti vaan Joy! Syytän vain ja ainoastaan sinua (en lainkaan omaa luonteen lujuuttani, mähän olen nyt kipeä ja ihan vietävissä) jos koko vuoden tavoitteena ollut ostorajoittelu menee pieleen!

OAK:sta tuli hetkessä suosikkinettikauppani. Shoppailetteko te netissä? Jos, niin missä?

keskiviikko 7. lokakuuta 2009

Kylmä mutta aurinkoinen syyspäivä

tunnetila: syksyinen

Pari viikkoa sitten kirjoitin viihtyväni vielä ulkona varpaat paljastavissa kesäkengissä. Kirjoituksen julkaisemisesta seuraavana päivänä sää muuttui täysin. Sain saman tien pakata kesäkenkäni pois syksyn ja talven tieltä ja kaivaa syyskenkiä kenkähyllylle.

Kuten osavuosikatsauksestani kävi ilmi, ostin viime neljänneksellä yhdet kengät. Kengät, jollaisia olen kaivannut kenkäkaappiini ikuisuuden. Mustat, nahkaiset, korkealla kannalla varustetut mutta kuitenkin mukavat jalassa. Luulin ettei tuo yhtälö toteudu koskaan, mutta tänä syksynä Vagabond toteutti haaveeni. Pääsin siis toissa viikolla ottamaan laatikostaan esille tulevien syksyjeni suosikkikengät, varrettomat Thelmat.




jättineule Selected Femme / kaulaliina Marimekko /
tunika FilippaK / pitkät nahkahanskat Lumi / housut Lindex /
nahkavyö Pieces / laukku Ordning & Reda / kengät Vagabond

Myönnettävä toki on, että jalkani (päkiät) väsyvät myös näissä pehmoisuuksissa, "korkoa" kun kengissä on 9 cm, mutta silti nämä kengät ovat pelastaneet syksyni päivittäin jo parin viikon ajan ja tulevat tekemään sen eittämättä jatkossakin.

Lämpötilan pudottua muutamaan plusasteeseen sain päälleni myös toisen viime neljänneksellä tekemäni hankinnan, harmaan jättineuleen. Oikeastihan Selectedin neule ei ole tarkoitettu noin jättimäiseksi, mutta jostain syystä ajauduin liikkeessä sovittamaan neuletta koossa L (olisikohan syynä ollut se, että tuo oli ainut kappale ko. neuletta ja roikkui ale-rekissä minua miellyttävään hintaan) ja ihastuin siihen niin paljon että kotiutin sen. Neule on kiva myös löysänä ja roikkuvana, mutta siitä saa hieman takkimaisen kun sitä ryhdttää paksulla nahkavyöllä. Kovin kauan pelkällä paksulla villapaidalla ja pitkillä hanskoilla ei enää talven lähestyessä pärjää, mutta jokaisesta aurinkoisesta syyspäivästä on sitä ennen otettava kaikki irti!

Onko teillä suosikkivaatteita jotka eivät ole lähelläkään omaa vaatekokoanne tai on ostettu vaikka miesten osastolta?

maanantai 5. lokakuuta 2009

Yökerhossa

tunnetila: väsymys

Kävin viikonloppuna piiiitkästä aikaa yökerhossa. Miten sitä aina ottaakin niin hirvittävän stressin tuosta yökerhopukeutumisesta? Aina ennen illan rientoja käyn kotona koko vaatekaappini läpi ja totean, etten omista lainkaan yökerhokelpoisia vaatteita. Tässä vaiheessa päätän, etten lähde ollenkaan ihmisten ilmoille vaan jään kotiin miettimään miksei vaatekaappini ole toimiva joka tilanteessa. Tämän jälkeen hermostun itseeni ja päätän, että ihan sama, illasta voi tulla kiva laitan päälleni mitä tahansa. Lopulta puen nopeasti päälleni "jotain", pitäisi nimittäin olla jo menossa. Ravintolaan perille päästyäni ja hetken ympärille katseltuani muistan, että huoli asusta oli ihan turha. Ihmiset ovat yökerhoissa mitä erilaisimmissa vaatteissa, paljettiministä ja gladiaattorikorkkareista farkkuihin ja tennareihin.




sifonkibolero Rut m.fl., satiinikorsetti In Wear,
haaremihousut Object, sandaalit Dumond

Satiinikorsetti on varmaan yli kymmenen vuotta vanha ja kenkäkaapista löytyneistä Dumondin eläinkuosisista remmisandaaleista ajattelin ajan jo ajaneen ohi. Mutta ei, ne sopivat mielestäni hienosti haaremihousujen kanssa ja olivat hyvin tätä päivää. Korsetin ajankohtaisuudesta en ole ihan varma, mutta tärkeintä oli että kaivoin pälleni asun jossa viihdyin ja että läksin ulos reippaasti vaikka "mulla ei oo mitään asua" huudoilta ei tälläkään kertaa vältytty.

Kysymys: jos lähtisit yökerhoon ensi viikonloppuna, mitä laittaisit päälle?

sunnuntai 4. lokakuuta 2009

Kolmas neljännes

tunnetila: pelonsekainen tyytyväisyys

Ostorajoitteeni tälle vuodelle: saan ostaa puolet viime vuonna ostettujen vaatteiden, kenkien ja laukkujen määrästä on edennyt viimeiselle neljännekselle. Hurraa! Ensimmäinen neljännes meni hyvin, toinen neljännes päin persettä kun hamstrasin paniikissa kesäksi esim. t-paitoja ja nyt on kolmannen neljänneksen tilinteon aika.

Lähtötilanne toisen neljänneksen jälkeen oli tämä (ensimmäisenä lueteltu neljänneksen aikana ostetut kamppeet):


Seuraavassa tämänhetkinen tilanne. Toisen neljänneksen jälkeen tuskailin miten pärjään vain kuudella vaateostoksella loppuvuonna. Kolmannella neljänneksellä ostin neljä vaatetta mutta loppuvuoden saldoni on edelleen neljä, ei kaksi kuten pitäisi. Tämä ei ole laskuvirhe vaan johtuu siitä, että palautin joitain kesäkuun lopussa tehtyjä ostoksia heinä-elokuussa sillä ne hajosivat päälleni ensimmäisellä käyttökerralla. Vaatteista tehtiin siis reklamaatiot ja näin ostoresurssini loppuvuodelle paranivat. Hip hei!


Muistanette, että olen viime aikoina hajottanut tehokkaasti myös vanhoja käyttövaatteitani mm. nypynpoistajalla ja urheilun tiimellyksessä. Kun kaapista puuttuvat perusvaatteet alkoivat tuottaa päänvaivaa joka aamu päätin, että saan ostaa uuden vaatteen jokaisen roskiin tai lattiarievuksi heitetyn vaatteen tilalle. Olen siis ostanut listan ulkopuolelta muutaman t-paidan ja mustan neuletakin ja korvannut niillä roskiin joutuneet samanlaiset vaateressukat. Tavallaan olen siis huijannut ja ostanut enemmän mitä saisin, mutta muistaakseni tekin olitte sitä mieltä että rikkinäisten tilalle saa ostaa ehjiä, korvaavia vaatteita.


Huijausta tai ei, olen silti hyvin tyytyväinen saldooni ja suurimpaan osaan kuluneena vuonna tekemistäni hankinnoista. Olen myös tyhjennellyt kaapistani hutiostoksia ja pieneksi jääneitä vaatteita ja antanut niitä sukulaistytölle (tyttö on 11v ja hänelle käy jo samat vaatteet kuin minulle, hmm..) sekä myynyt kirppiksellä omaisuuttani lähes kolmensadan euron edestä. Nyt kaappi alkaa taas näyttää siltä mille pitää. Jos en ensi vuonna toimisi mielihalujeni mukaan en varmaan oikeasti tarvitsisi yhtään uutta vaatetta. Niin, en tarvitsisi mutta haluan kuitenkin! Kuinkas teillä on lähtenyt syksy käyntiin? Onko tullut harrastettua kauniiden syysvaatteiden ostelua vai kiristelläänkö sielläkin kukkaron nyörejä?

perjantai 2. lokakuuta 2009

Hus, pois!

tunnetila: uuden etsintä


kuva

Oletteko kuulleet ei-toivottuja (tummia) ihokarvoja omistavien ihmisten pelastuksesta, Dermaclear valoimpulssihoidosta? Dermaclear-hoidossa valoimpulssi hyydyttää karvankasvusolut ja karvatupen toiminta heikkenee jo ensimmäisen käsittelykerran jälkeen. Tutustuin hoitoon ensimmäistä kertaa viisi vuotta sitten kun kyllästyin päivittäin ajelemaan kainaloitani. Hoito on arvokasta (useissa hoitoloissa esim. kainaloiden kertakäsittely maksaa noin 100€), mutta ajattelin tuolloin satsata omaan hygieniaan ja hyvinvointiin ja testata hoitoa muutamalla hoitokerralla.

Lopputulema oli, että ihastuin hoitoon ja sen tuloksiin niin valtavasti että kainaloitani hoidettiin yhteensä 10 kertaa (alussa tiheämmällä aikavälillä, jatkossa harvemmin) ja bikininrajoja 6 kertaa. Tästä kymmenen kerran "kainalosarjan" viimeisestä hoitokerrasta on aikaa nyt kolmisen vuotta ja koko tämän ajan olen saanut nauttia sileistä kainaloista. Uskokaa tai älkää, mutta elämänlaatuni parani vähintään hoitoihin kulutetun rahamäärän verran! Bikininrajoihin tehdyt 6 hoitoa eivät auttaneet juuri lainkaan ja olenkin nyt ajatellut ottaa uusia hoitoja tarvittavan sarjahoidon verran.

Kainaloissa hoidon tulokset ovat kestäneet siis kolmisen vuotta mutta nykyään ajan taas kainaloni parin viikon välein. Pysyvää karvattomuutta en ainakaan minä saanut ensimmäisellä sarjahoidolla, mutta jos kolmeen vuoteen ei tarvinnut huolehtia kainaloiden karvaisuudesta niin se on minusta jo hyvä tulos. Nyt kun vielä löytäisin Helsingistä kivan ja edullisen hoitolan jossa voisin ottaa uuden sarjahoidon niin saisin kainaloasian taas pois päiväjärjestyksestä. (Älkää ehdottako Sunrisea, hoitola on boikottilistallani useastakin syystä.)

Hyvä puoli kalliissa hoidoissa lopputuloksen lisäksi on myös se, että kun kaikki rahat menevät kauneudenhoitoon, tai joidenkin mielestä turhamaisuuteen, niin "ostolakossa" on helpompi pysyä kun rahaa vaateshoppailuun ei yksinkertaisesti ole!