Ostoksilla New Yorkissa

tunnetila: mitään en oo ostanu...

Kuvan perusteella saattaisi päätellä että reissushoppailu karkasi New Yorkissa käsistä. Ehei, ei ollenkaan! Läksin matkaan ostoslistan kanssa ja reissun lopussa sain vetää viimeisenkin tuotteen listalta yli. Tein ainoastaan pari heräteostosta ja ainakin vielä olen iloinen myös noista hankinnoista.

Paras paikka ostosten tekoon New Yorkissa on mielestäni Soho. Pienellä alueella (suurimmaksi osaksi Broadwayn varrella) on toinen toistaan kiinnostavampia liikkeitä (vaatteet, kengät, sisustus...) vieri vieressä. Samalta kadulta löytyvät kansainväliset suosikkimerkit kuten brittiläiset All Saints ja TopShop, sekä japanilainen Uniqlo, jonka laadukkaanoloinen ja edullinen kashmir sai ainakin oman pääni pyörälle ja lompakon nyörit avautumaan. Amerikkalaisista merkeistä tarjolla on mm. Banana Republic, Gap, Kenneth Cole ja useita Leviksen liikkeitä. Sulassa sovussa hieman kalliimpien merkkien kanssa kadulla on myös Forever21 sekä muita edullisia, suorastaan halpoja, liikkeitä.

legendaarisen luksustavaratalo Henri Bendelin joulusomistuksena
ihmisen kokoisia balleriinanukkeja roikkumassa katosta

Myös ikisuosikki ja eräs maailman kuuluisimmista ostoskaduista on tietysti 5th Avenue. Fifth Avenuelta löydät kaiken tarpeellisen ja tarpeettoman leluista (FAO Schwartz) tietokoneisiin (Apple Store) ja jalokiviin (Tiffany). Kadulta löytyy myös useita upeita tavarataloja kuten Henri Bendel. Kaikki ei kuitenkaan ole 5th Avenuella kallista. Luksusbrändien seasta löytyy niin ikään H&M kuin myös californialainen, Jenkeissä super suosittu Hollister. (Suosittelen piipahtamaan Hollisterin liikkeessä vaikka saisitkin jonottaa hetken päästäksesi sisään. Hollisterilla miesmyyjät ovat nimittäin pukeutuneet ainoastaan uikkareihin ja flipflopeihin ja flirttailevat kikatteleville naisasiakkaille minkä ehtivät. Purrrrr...)

Kukkaroani kevensi tällä matkalla myös Woodburry Common Premium Outlet. Olen käynyt New Yorkissa useamman kerran ja haen aina outleteista täydennystä ainakin alusvaatevarastoihini. Käytän pääasiassa Calvin Kleinin alusvaatteita ja niitä löytyy monista New Yorkin läheisyydessä olevista outleteista hyvin kohtuullisin hinnoin. Niin kävi tälläkin kertaa.

Woodburryyn pääsee näppärästi bussilla (matka kestää vajaan tunnin ja bussit lähtevät Port Authoritystä) ja kylästä löytyy yhteensä 220 liikettä, mukana CK:n lisäksi luksusmerkkejä (mm. Balenciaga, Burberry ja Dior) sekä liikkeitä "tavallisille kuluttajille", mm. American Apparel, UGG Australia, Nine West, Converse jne. Toinen iso outlet (valtava ostoskeskus) on Jersey Gardens mutta sieltä en juuri koskaan löydä mitään. Woodburryssä jokaisella merkillä on oma pieni talonsa, joten siellä tiettyjen merkkien hakeminen on huomattavasti helpompaa kuin ostarimaisissa paikoissa joissa vallitsee usein kaaos.

ostoksilla Woodburryssa, taustalla värikäs syksy parhaimmillaan

Jos haluat tehdä edullisia ostoksia ja upeita löytöjä sinun ei välttämättä tarvitse lähteä outleteihin Manhattanin ulkopuolelle. Saarelta (=Manhattan) löytyy useampikin outlet-liike joissa on hauska käydä aarrejahdissa. Näistä mainittakoon vaikkapa Century21, DSW ja Daffy's. Kaikista näistä voi tehdä edullisia löytöjä jopa designer-vaatteista, mutta jos huono tuuri käy, paikkojen koluamisessa menee koko päivä eikä mitään jää saaliiksi. Hauskaa penkominen on silti!

Hurmaava keittovilla

tunnetila: ilo

Pääsin upealle New Yorkin matkalle kertomalla mielestäni parhaasta suomalaisesta tuotteesta/brändistä ja valitsin esiteltäväksi pietarsaarelaisen Noolanin. Ihanat "noolanlaiset" kruunasivat voittoni tarjoamalla matkapuvustooni vaatteita mallistostaan. Ja noista vaatteista on reissukokemuksen jälkeen pakko sanoa: rakastan!!!

Ehdottomaksi lempparikseni reissussa muodostui Noolanin musta, keittovillainen rönsykauluksellinen mekko. Tiedätte miten tykkään vaatteista jotka ovat muuntautumiskykyisiä, ja sitä tämä mekko todella on.

neuletakki Bershka, mekko Noolan,
laukku Lumi, kengät Noel Fun

Arjessa käytin mekkoa neuletakin ja bikereiden kanssa ja viihdyin asussa älyttömän hyvin. Mekko on noin yhdisteltynä myös täydellinen työvaate. Mekon runsas kaulus myös pelasti minut reissussa yhtenä iltana kun kauniin ja aurinkoisen päivän jälkeen meidät pääsi yllättämään valtava sadekuuro. Olisin kastunut muuten läpimäräksi, mutta keksin kiskaista kauluksen hupuksi päähäni joten niska pysyi sateesta huolimatta lämpimänä eikä hiuksetkaan kastuneet. Pelkäsin hieman kuinka kauluksen käy, mutta eipä se ollut rankkasateesta moksiskaan. Arvosana käytännöllisyydelle siis täysi kymppi!

mekko ja "rannekkeet" Noolan, koru Youth vs. Future,
clutch Friitala, kengät Minna Parikka

Hieman fiinimpään tilaisuuteen (tällä kertaa kirjan "Plan to Party" julkkarit) lisäsin kaulaan niin ikään kotimaisen Youth vs. Futuren sulkakorun, Minna Parikan kengät ja Friitalan vintage clutchin (ja ei, älkää pelätkö, hiukseni eivät olleet tilaisuudessa tylsällä ponnarilla). Jos käyttäisin mekkoa "oikeissa" juhlissa en lisäisi hihattomaan lookiin villaisia rannekkeita, ainoastaan rannekorun, mutta kirjan julkkareissa en halunnut olla "liian hienona" joten tasapainotin juhlavia korkokenkiä Noolanin monikäyttöisillä rannekkeilla.

Päätin siis edustaa päästä varpaisiin kotimaisissa tuotteissa ja olin aidosti ylpeä suomalaisesta suunnittelusta kun asuani cocktail-tilaisuudessa ihasteltiin. Kyllä meilläkin osataan, hyvä Suomi!

Vaarana kulttuuriähky

tunnetila: muistelu

Jos olet taipuvainen imemään (pahimmassa tapauksessa yhden lomaviikon aikana) kaiken matkakohteestasi löytyvän kulttuurin (korkeakulttuuri, kabareet tai showt, mitä ikinä) varoitan jo etukäteen: New Yorkissa kulttuuriähkyyn voi tuupertua. Jo pelkästään vierailu MoMA:ssa sai menneellä reissulla tyydytettyä taidenälkäni enkä päässyt taaskaan Guggenheimiin. (Siinäpä hyvä syy palata jälleen kerran New Yorkiin...)

Kulttuuririennot Manhattanilla ovat kuitenkin aika erilaisia mitä tutuissa Euroopan kulttuurikaupungeissa. Muutaman Pariisi-viikon jälkeen oloni on aina seestynyt, hienostunut ja suorastaan eteerinen. NYC:ssä nauttimani kulttuuri on enemmänkin hersyvää, villiä ja pursuilevaa ja jättää jälkeensä riehakkaan olon. Tällä kertaa olimme todistamassa riehakkuutta mm. Radio City Music Hallissa jossa pääsimme katsomaan legendaarisen Christmas Spectacular with the Rocketts -joulushown. Showta on esitetty amerikkalaisille jo yli 75 vuoden ajan, joten paloin halusta nähdä shown myös itse. Ja olihan se, värikäs show täynnä joulumieltä ja amerikkalaista runsautta. Spektaakkeli nimensä mukaisesti.

Kävimme myös Broadwaylla katsomassa musikaalin Wicked, joka oli puvustukseltaan upea, lavastukseltaan mahtipontinen ja sisällöltään hauska, mutta myös koskettava ja opettavainen. Kuten aiemmin kerroin, myös budjettimatkalaisen on mahdollista päästä osalliseksi Broadwayn teattereiden tarjonnasta. Jos aikataulu antaa myöden, suosittelen piipahtamaan Times Squaren läheisyydessä olevalla lippuluukulla esityspäivän aamuna. Jos vapaita paikkoja on (ja yleensä on), liput saman päivän näytöksiin saa hyvinkin edullisesti. Jopa muutamalla kympillä saattaa saada hyvätkin paikat.

Ja tietysti talk (ja muut) showt, niitä ei pidä unohtaa kun ollaan New Yorkissa. Olen useamman kerran seisonut jonottamassa aamutuimaan Rockefeller Centerissä lippuja esim. Late Night with Conan O'Brian showhun, silloin kun suomalaisten suosikkipoika Conan oli vielä New Yorkissa. Tällä kertaa pääsimme Katjan uskomattomien suhteiden avulla VIP-vieraiksi NBC:n uuden The Nate Berkus Shown yleisöön. Ja tietysti meidät istutettiin eturiviin... (Onneksi show ei näy Suomessa, säästytte touhukkaalta taputtamiseltani kun hakkasin shown aikana käsiä yhteen vimmatusti. Ja tietysti myös amerikkalaiseen tapaan huusin ja kiljuin aina kun studio-ohjaaja niin käski. Huh, Suomessa on hieman eri meininki. Mutta pääasia että hauskaa oli!)

Pääsimme seuraamaan myös Today Showta ja aina niin charmikas shown ankkuri Al Roker kätteli meitä. Wohoo, fanitapaaminen! Fanitapaamisesta puheen ollen... Jos olet New Yorkissa tarkkana, voit bongata kenet tahansa! Esim. hotellillamme kuvattiin oleilumme aikana Man on a Ledge -leffaa (teattereissa 2012) jonka pääosissa ovat mm. Avatar-leffasta tuttu Sam Worthington, Ed Harris sekä Elizabeth Banks. Samoilla kulmilla kuvattiin myös Jennifer Anistonin uutukaista ja bongasimme myös yhden "red carpet" hetken kun satuimme paikalle jalokiviliike Harry Winstonin eteen samaan aikaan kun Halle Berry poistui juuri matolta ja hänen tilalleen kuvattavaksi tuli Leighton Meester. Jei, julkkisbongausta! (Leightonin asu oli super rohkea musta pitsihaalari, virallinen kuva tilaisuudesta täällä.) Oletteko te maailmalla matkatessanne nähneet julkkiksia?

Huh, minulle alkaa tulla ähky jo pelkästä reissun huippuhetkien muistelemisesta eikä vielä olla edes päästy New Yorkin ruoka-/ravintolapostaukseen. Awesomeness!

Koettavaa New Yorkissa

tunnetila: muistelu

kuva

Jo pelkkä katuja pitkin tallustelu on New Yorkissa elämys. Nähtävää, koettavaa ja shopattavaa tulee taatusti vastaan jos suuntaat kävelyretkesi oikeisiin paikkoihin. Pelkästään Manhattanin eri alueet ovat täysin erilaisia, puhumattakaan New Yorkin muista hallintoalueista (Queens, Brooklyn, Bronx tai Staten Island). Teimme kerran kaverini kanssa New Yorkia kolutessamme niin, että suunnistimme heti aamusta metrolla Manhattanin eteläkärkeen ja kävelimme sieltä ylös midtowniin eri reittejä. Joka päivä maisemat ja tunnelmat olivat täysin erilaisia.

Hudson-joen vartta saaren vasemmalla puolella noustessamme kuljimme Tribecan, Sohon ja Greenwich Villagen läpi Chelseaan. Toisena päivänä nousimme ylös saaren itäreunaa ja poikkesimme reitillämme Chinatowniin, Little Italyyn sekä East Villageen. Jokaisella alueella oli täysin oma tunnelmansa ja tuoksunsa (tai siis hajunsa, ainakin jos puhutaan Chinatownista, hyh hyh!).

Ensimmäinen ja ehdoton kohde jokaiselle NY-turistille on Empire State Building. Ihan ylimpään kerrokseen asti ei tarvitse edes uskaltaa nousta, perustaso, jonne ensimmäinen hissi vie (muistaakseni 86. kerros), riittää mainiosti. Täältä näet koko Manhattanin ja pidemmälle. Olen aiemmilla reissuillani käynyt Empire State Buildingissa päivällä, tällä kertaa kävin siellä yöllä ja näin upean, lähes henkeä salpaavan valomeren. Mikä upea näky!

Tällä reissulla otimme myös lautan Staten Islandille (Staten Island Ferry) joka ohitti matkalla Vapauden patsaan valokuvausetäisyydeltä. Vapauden patsaalle liikennöidään myös omia reissujaan, mutta Staten Island Ferry on ilmainen eikä sinne ole useinkaan niin pitkiä jonoja mitä ainoastaan turisteja varten räätälöidyllä "nähtävyysreitillä". Päätimme kauniin sunnuntaipäivän kunniaksi käydä kahvilla Staten Islandilla mutta kahvittelu jäi haaveeksi. Kaikki kahvilat olivat sunnuntaina kiinni ja paikka vaikutti muutenkin hyvin hiljaiselta.

Muita "must see" kohteita New Yorkissa on mm. edellisessä postauksessa vilahtanut Times Square (mielellään yöllä), Wall Street (jonne kannattaa muuten mennä viikolla lounasaikaan, jestas mikä määrä komeita miehiä puvut päällä!!), kaunis Central Park sekä näin ennen joulua myös Bryant Park jossa oli jo viime viikolla käynnissä joulumarkkinat ja puisto oli täynnä pieniä ihania kojuja. Molemmissa puistoissa on talvisin myös luistinrata. Kuvassa (alla) olen luistelemassa Central Parkissa vuonna 2008. Vietin tuolloin syntymäpäivääni New Yorkissa ja kun sain valita kaikista maailman asioista sen miten halusin juhlia niin valitsin luistelun. Ja kyllä kannatti, oli tosi hauskaa!! Varsinkin kun juuri kukaan muu ei tuolla osannut luistella kunnolla... Tuossakin kuvassa näkyy ainakin yksi kaatunut. :)

New Yorkin huikeaa ilmapiiriä voi siis helposti aistia vaikka olisi budjettimatkalla. Luistelu ja Empire State Building toki maksavat, mutta käveleminen eri kaupunginosissa (ja vaikkapa legendaarisen Brooklyn bridgen yli) sekä lauttamatka ovat ilmaisia. Kulttuuririennot, mm. musikaalit Broadwaylla sekä monia tuonne matkustavia kiinnostava shoppailu, hoituvat myös omaa budjettia silmällä pitäen. Manhattanilta kun löytyy runsaasti luksusta (esim. 5th Avenue), mutta myös hyvin edullisia ostosmahdollisuuksia. Tästä kaikesta lisää omissa postauksissaan.

Karvaturri

tunnetila: sainpas!

Tänään se päivä sitten koitti. Lanvin for H&M mallisto tuli myyntiin Suomessa.

Mallisto lanseerattiin Jenkeissä jo viime viikolla ja käväisin etukäteen katsastamassa hässäkän New Yorkissa, 5th Avenuen suurimmassa H&M -liikkeessä. Meno oli aivan hullua! Osa malliston vaatteita ja kenkiä havitelleista ihmisistä oli ollut koko yön liikkeen edessä ja rannekkeita (joilla pääsi sisälle aidattuun, mallistoa myyvään osaan liikkeessä) riitti ihmisille jotka olivat olleet paikalla ennen kahdeksaa. Jonottaneet saivat siis eri värisiä rannekkeita joilla he pääsivät kymmeneksi minuutiksi tekemään ostoksia aidatun alueen sisältä. Jonotusaikataulut oli tehty pitkälle iltapäivään joten kun aidat avattiin rannekkeettomille (noin kahden maissa iltapäivällä) ei jäljellä ollut enää mitään. Ainoastaan siis he, jotka olivat olleet paikalla ennen liikkeen avaamista, saivat haluamansa. Siis jos vaatteita tai kokoja oli silloinkaan viimeisille enää jäljellä.

Vaikka tiesin jonotussysteemistä päätin silti tänä aamuna ensin nukkua pitkään ja sen jälkeen koettaa onneani Kämpin H&M:llä. Olinhan ihastunut showroomilla malliston pörröiseen liiviin ja halusin ainakin sovittaa sitä uudemman kerran. Sainkin pinkin pääsylipun ranteeseeni näppärästi jonottamatta ja sen jälkeen suuntasin rauhalliselle aamiaiselle Fazerin kahvilaan. Sain siis ilman ruuhkia ja hampaiden kiristelyjä napattua itselleni pörröisen kaverin josta olin haaveillut.

liivi Lanvin for H&M,
mekko Kate Moss for TopShop, kengät Dumond

Aamutuimaan liikkeessä asioineet palkittiin myös kankaisella lahjakassilla josta paljastui kirkkaanpunainen Lanvin for H&M kaulahuivi (huivi kuvassa alla). Huivi on ihanan pehmeää 100% villaa ja sitä ei käsittääkseni ole muuten myynnissä. Lahjaksi annettu huivi on kiva ele jolla saatiin pitkäänkin paikalla jonottaneille hyvä mieli. Huivi tuntuu ihoa vasten niin ihanan pehmeältä että jopa kaltaistani värikammoista aikaa tuon huivin käyttö houkutella..

Kuinkas teille kävi? Saitteko haluamanne vai halusitteko edes mitään tästä mallistosta?

Käytöstavat

tunnetila: väsynyt mutta onnellinen

New York. Ihana New York. Päässä pyörii miljoona ajatusta jotka haluaisin jakaa kanssanne, mutta miljoonan asian jäsentäminen järkevästi vie valtavasti aikaa. Kulttuuri, nähtävyydet, shoppailu, ruoka ja juoma, tunnelma ja ilmapiiri. Olen sitä mieltä että jokaisen täytyisi joskus, edes kerran elämässään, päästä käymään New Yorkissa. Olen varma että myös ihmiset jotka eivät pidä Amerikasta, amerikkalaisesta elämäntavasta tai ylipäätään amerikkalaisesta kulttuurista löytäisivät nimenomaan New Yorkista varmasti jotain kokemisen arvoista. New York, varsinkin Manhattan, on suuri sulatusuuni josta löytyy jokaiselle jotakin.

Jasper Johns: Flag, 1954-55

Andy Warhol: Campbell's Soup Cans, 1962

Roy Lichtenstein: Drowning Girl, 1963

Sanotaan, että amerikkalaiset ovat feikkejä ja ystävällisyys siellä on tekopyhyyttä. Olkoonkin niin, mutta olen ollut nyt päivän Suomessa ja jo nyt kaipaan amerikkalaisten käytöstapoja. "Anteeksi" on sana, joka kuuluu siellä lähes jokaisen ihmisen aktiiviseen sanavarastoon täysin eri tavalla mitä Suomessa.

Sain tänään bussissa kylkeeni ohikulkijan laukusta, minua lyötiin ruokakaupassa vahingossa ostoskorilla ja kapealla käytävällä minut kiireellä ohittanut mies tönäisi minut seinää vasten. Kertaakaan en kuullut anteeksipyyntöä. Noina hetkinä toivoin olevani taas New Yorkin kaduilla missä miljoonat ihmiset ohittavat toisensa päivittäin sujuvasti toisiinsa törmäilemättä ja ahtaissa paikoissa anteeksi pyydellen. Toisen ihmisen kunnioittaminen arjessa on jotain mistä voisimme ottaa oppia amerikkalaisilta. Feikkiä tai ei, se saa silti asiat sujumaan joustavammin ja tuo paremman mielen.

Amerikkalaistakin amerikkalaisemmat teokset (kuvat yllä) kuvasin MoMA:ssa. MoMA:ssa kannattaa New Yorkin visiitillä ehdottomasti käydä. Yksi upeimmista kokoelmista maailmassa. Ja vielä tämän hetken vinkki jos ehditte MoMA:aan 10. tammikuuta mennessä. Tutustukaa ehdottomasti New Photography 2010: Roe Ethridge, Elad Lassry, Alex Prager, Amanda Ross-Ho -näyttelyyn. Henkeäsalpaavia kuvia ja värejä!

Sekaisin aikaerosta

tunnetila: sekaisin

Terveiset maailman parhaasta kaupungista! Palasimme kotiin tänään ja aikaero pistää pään niin sekaisin että joudutte odottelemaan matkaraportteja vielä hetken. Sen verran kuitenkin sanottakoon että reissu oli kaikin puolin onnistunut ja lystiä sekä ihania ihmisiä riitti.

Lupaan palata asiaan heti kun näen kirjoittamani tekstin läppärin ruudulla normaalisti enkä kahtena.

Matka alkakoon

tunnetila: terkkuja

Terveisiä rapakon toiselta puolelta! Ajastettuna. Olen siis vielä tätä kirjoittaessani kotona, mutta päätin ajastaa edes yhden postauksen valmiiksi jos en reissun päältä ehdi kuulumisia kirjoittelemaan.

Matkan ohjelma kuulostaa hauskalta. Ohjelmassa on perus turistijuttuja esimerkiksi Staten Island Ferry-matka, Broadway musikaali Wicked, ostoksia mm. Woodburry Common Premium Outletissa sekä super klassikko Radio City Music Hall:n Christmas Spectacular with Rockettes (esitetty joka joulu amerikkalaisille yli 75 vuotta). Reissuun kuuluu myös varsinaisesti meille bloggaajille suunnattua sisältöä, eli paikallisten muotisuunnittelijoiden tapaamisia, yhdet kirjan julkkarit ja jos hyvin käy pääsemme osallistumaan myös David Meerman Scottin luennolle sosiaalisesta mediasta. Kaikenlaista kiinnostavaa siis.

Suunnittelin ajastavani postauksia matkapuvustostani tänne etukäteen, mutta muistin aikeeni vasta sen jälkeen kun olin pakannut. Noh, joudutte siis tyytymään rentoilu ja löysäily asuun jonka valitsin matka-asukseni. Lämmintä, joustavaa ja mukavaa, tyylistä viis!

toppi Your Face, pellavaneule Monki,
neuletakki Bershka, huivi/huppu Noolan, sormus No Bad Design,
villahousut Selected Femme, bikerit Noel Fun

Voitin New Yorkin matkan kertomalla mielestäni parhaasta suomalaisesta tuotteesta/brändistä ja valitsin esiteltäväksi pietarsaarelaisen Noolanin. Noolanilaiset olivat voitostani innoissaan ja sain valita heiltä matkapuvustoon suosikkituotteitani. Rakastan miltei kaikkea mitä heidän mallistoistaan löytyy, mutta pystyin kuitenkin valitsemaan kivoja, juuri minun näköisiäni juttuja matkalle mukaan. Niistä yllä esittelyssä ensimmäinen, harmaa huivi-huppu keitettyä villaa. Monia muita villaisia ihanuuksia tulossa varmasti esittelyyn, jos ei matkan varrelta niin ainakin matkapostauksissa reissun jälkeen.

Päätin muutenkin, kun kerran suomalaisuutta lähdetään edustamaan, että otan pääasiassa mukaan vain kotimaisia tuotteita. Mukana matkalaukussa mm. Noolan, Antti Asplund, Marimekko, Youth vs. Future, 2or + by YAT, Friitala, Minna Parikka, No Bad Design, Your Face jne. Onneksi kaapissani on paljon kotimaista suunnittelua, reissuvaatteiden valinta oli siis kohtalaisen helppoa.

Mutta näillä mennään, palataan asiaan viimeistään viikon päästä maanantaina. Voikaa hyvin ja terkkuja Suomeen!!!

Hirmu kiva

tunnetila: äääääääääää!!!

Sain nauttia kauniin kuulaasta ja virheettömästä ihosta parisen viikkoa ja sitten räjähti. Kirjaimellisesti. Tiedän, että ihon kuntoon voi vaikuttaa (ja vaikuttaakin) stressi (= viikkoja kestänyt jatkuva pakkaaminen ja loppuhuipennuksena ahdistava muutto), ulkoa tulevat epäpuhtaudet (= kahden asunnon siivoaminen ja pölyn keskellä asuminen), ruokavalio (= stressiin ja pakkausahdistukseen syödyt suklaalevyt ja "mä niin ansaitsen tämän lasillisen" kuohuviinit ahkeroitujen pakkauspäivien jälkeen), mutten silti voinut kuvitella saavani noiden kaikkien yhdistelmästä tällaista naamaa. Hui että, näyttää kuin minulla olisi vesirokko!

Kasvot on pääasiassa täynnä mojoavia näppylöitä, ja kun olen jättänyt Pranarômin seerumin pois (etten ruokkisi näppyjä entisestään, tiedä sitten vaikuttaako seerumi noin) niin toisista paikoista iho taas on niin kuiva että meikkivoidetta on lähes mahdoton käyttää. Voi hitto mikä show!

Te ihmiset, kyllä, puhun juuri Sinulle, jotka ette kärsi iho-ongelmista (kasvoissa) ette voi kuvitellakaan miten onnekkaita olette! Selluliitti, ei toivotut ihokarvat, raskausarvet, pattipolvet, ylimääräiset vararenkaat vyötäröllä, nämä kaikki voidaan peittää vaatteilla, mutta auta armias kun naama kukkii niin siihen ei poppakonstit auta. Taidankin leikata silmänreijät tyynyliinaan ja lähteä se päässä huomenna istumaan koneeseen.

New York City, täältä tulee Nina! Ja ei, kiitos kysymästä sinä epäilevän näköinen tullivirkailija, tämä rokko ei tartu.

Hyvästit muovipusseille

tunnetila: ekoilua

Olisin tarvinnut eilen märkien kumisaappaiden roudaamiseen muovipussia. Kuinka ollakaan, koko huushollista ei löytynyt ainuttakaan. Epäuskon jälkeen levittelin lattialle kolmisenkymmentä kangaskassia jotka ovat taloudessamme korvanneet muovipussit nähtävästi kokonaan. Ja mikä upea kirjo kangaskasseja (joista suurin osa ilmaisia) meillä onkaan!

Näillä kasseilla (kuvassa alla) saan halutessani hetkessä tyttömäisyyttä tavalliseen asuuni. Kangaskassin ei siis missään nimessä tarvitse olla tylsä. Vero Modan söpössä kissakassissa on jopa paljetteja. Hauska idea!

Vaikka monen kangaskassin funktio on olla vain yrityksen mainos (esim. Helsinki10 alla), niin niitä olallaan kantamalla voi myös halutessaan kertoa itsestään jotain. Suosikkini ilmaiskasseista (Weekdayn mustavalkoinen kassi joka näkyy mm. täällä) on lempparini ei pelkästään värityksensä vuoksi vaan myös siksi, että siihen isolla painettu teksti (MTWTFSS Weekday) aukeaa kohtalaisen harvoille. Minut on jopa pysäytetty kadulla ja kysytty mitä kassissa lukee. :) Toisaalta taas vastaantulija joka tietää mitä kassissa lukee, tietää että pidämme samoista asioista, tai ainakin tietää mistä minä pidän.

Juuri tuon "leimautumisen" vuoksi en kehtaa käyttää lahjaksi saamaani Mental Wearin "Kleptomaani"-kassia (kuvassa vasemmalla). Uskokaa pois, olen niin nössö että "Kleptomaani"-kassi, vaikka onkin mielestäni hauska, on minulle liikaa. Mielummin mainostan tekeväni ostoksia Helsinki10:stä kuin... no niin... tiedätte kyllä.

Eilinen "märät kumisaappaat" -ongelma jäi kuitenkin ratkaisematta järkevästi. Nähtävästi taloudessa tarvitaan ainakin yksi muovipussi, tai vaihtoehtoisesti kangaskassi jonka sisäpuoli on muovipinnotteinen.

Käytättekö te kangaskasseja muovipussien sijaan?


Ps. Jos tykkäätte käyttää kangaskasseja niin ekologisuuden lisäksi niillä voi tehdä myös muuta hyvää. Lanvinin taiteellinen johtaja Alber Elbaz suunnitteli hauskan "tyttöprintin" luomupuuvillaiseen kassiin kerätäkseen rahaa UNICEFin All for Children -kampanjalle. Kassi tulee myyntiin 23. marraskuuta, eli samana päivänä kuin Lanvin for H&M -mallisto lanseerataan. Muistakaa vinkki jos juuri nyt on tarvetta uudelle kangaskassille!

Mukavin vaate

tunnetila: pehmeää

Tukholmasta vajaa kuukausi sitten löytynyt maksimekko on jokaisen "mitämälaitanpäälle?" -päivän pelastus. Niin lämmin, niin pehmeä ja niin rento ja mukava että voisin kääriytyä siihen päivittäin. Erityisesti tykkään mekosta massiivisten kenkien kaverina. Liika juhlavuus karisee hetkessä kun liehuvan helman alta pilkistää "miesten" kengät.

mekko Kate Moss for TopShop,
neuletakki Bershka, bikerit Noel Fun

Lähden reissuun lauantaina ja ajattelin tänä iltana koota matkapuvustoa kasaan. En ole muuton keskellä ehtinyt miettiä tulevaa matkaa lainkaan, mutta luulenpa että tämä mekko lähtee mukaan. Mekko ei rypisty, tuntuu päällä miellyttävältä, on rento ja löysä oikeista paikoista jne. Täydellinen matkavaate siis. Toivottavasti kanssamatkaajiani ei haittaa jos olen samoissa vaatteissa koko viikon.

Ps. En ole vielä keksinyt uudessa kodissa kunnollista kuvauspaikkaa, mutta vanhan kaavan mukaan seista törötän toistaiseksi taas valkoisten ovien edessä. Vaikka koti muuttuu niin samat pönötykset pysyy!

Kaikkeni annoin

tunnetila: katkipoikkiväsymys

Tänä viikonloppuna olen...

... hinnoitellut ja raahannut kirppikselle kamalan kasan turhaa tavaraa
ja lisää mm. vaatteita ja kodin irtainta lähtee myyntiin huomenna.
(Kuka on hankkinut turhaa tavaraa vinttimme täyteen? Tunnustakoot heti!)


... ostanut elämäni ensimmäistä kertaa pesuainetta astianpesukoneeseen.
(Häh, tarvitaanko siihen myös huuhteluainetta??)


... kuivannut niin ikään ensimmäistä kertaa elämässä lakanapyykin kuivausrummussa.
(Miten ihanan pehmeitä pussilakanoista tulikaan!)


... tehnyt ruokaa kiertoilmauunissa
(eikä ruoka palanut!)
ja päättänyt harjoitella kaasulieden käyttämistä "joskus toiste".


... siivonnut kauniin (ja auttamattoman vanhanaikaisen) jugend-kotimme viimeistä kertaa.
(Aika aikaansa kutakin. Sanottakoon vaikka näin etten pidä putkiremonteista,
tai ainakaan siitä hinnasta minkä putkiremontti tulee maksamaan
yli 100 vuotta vanhassa talossa.)


... järjestellyt muuton jälkeen tavaroita paikoilleen kuin heikkopäinen.
Kyllä kannatti, kaikki on jo lähes valmista.


TERVEISIÄ UUDESTA KODISTA!

Lapsuusmuistoja

tunnetila: muistelu

Iina ojensi käteeni ystävyysviestikapulan ja haastoi minut muistelemaan menneitä. Hauskaa!

***************

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen “Mikä sinusta tulee isona?”

Radiotoimittaja. Tein pienenä kavereiden haastatteluja mankalla (jep, c-kasetteja kului vino pino kun painoin rec ja play ja sitten mentiin!) ja lisäsin väliin musiikkeja toiselta mankalta. Voi että, olisipa noita kasetteja vielä tallella!

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

En juurikaan lukenut sarjakuvia mutta piirretyistä tykkäsin Muori Pippurista (pieni, olisiko ollut teelusikan kokoinen nainen joka seikkaili) ja Jaki & Nuka -harmaakarhunpennut olivat ehdottomia suosikkeja.

3. Lempileikkejäsi?

Oi, meillä oli iso kaveriporukka jolla pelasimme mm. Kymmenen tikkua laudalla ja olimme Vinkkistä pimeillä pihoilla ja joskus jopa metsissä (nykyään pelottaisi), tyttöporukalla leikimme barbeilla aamusta iltaan ja saatoimme tehdä suuret, yhden huoneen kokoiset leikit ja sama leikki kesti viikkoja (äidit tykkäsi kun huoneissa oli viikkokausia järjetön kaaos)..

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Kaikki synttärit oli tietty kivoja. Ehkä kaksi syntymäpäivää on kuitenkin jäänyt parhaiten mieleen. Toisen kerran vanhempani leikkivät että olivat unohtaneet synttärini ja olin surkeana. Illan suussa ovikello kuitenkin soi ja siellä seisoi elektroniikkaliikkeen myyjä joka toi minulle isot stereot levareineen kaikkineen. Olin niin fiiliksissä!

Toinen paras muisto on kun menin syntymäpäivänä hakemaan koulun jälkeen postin ja löysin sieltä paketin rakkaalta kummitädiltäni. Paketissa oli musta lyhyt collegepaita jossa oli musta-valkoraidalliset resorit hihansuussa ja helmassa, ja edessä luki jotain pientä neonvärein kirjailtuna. Rakastin sitä puseroa yli kaiken ja käytin sen ihan puhki! (Hmm, pukeuduin siis mustaan jo lapsena...)

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Rakastin tanssimista ja tein koreografioita tanssiesityksiin joita treenasimme naapurin tytön kanssa ja esitimme muille, juoksin kilpaa lyhyitä matkoja, hyppäsin pituutta, uin kesäisin, luistelin ja hiihdin talvisin jne.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Vuonna 1984 ruotsalainen poikakolmikko Herreys voitti Euroviisut biisillään Diggi-loo, diggi-ley ja olin myyty! Pojat olivat tuolloin niin hyvännäköisiäkin että oikein rintaa puristi. Toivuin (onneksi) Herreyksestä hyvin nopeasti sillä sydämen valtasi toinen juttu jolle elin monta vuotta: Dingo. Neumann oli maailman ihanin ja kuljinkin monta vuotta sifonkihuivit ranteissa heiluen. Oooh sitä huumaa! Silloin varmaan rakastuin ensimmäistä kertaa. Ja kyllä, tietysti saavuttamattomissa olevaan julkkikseen.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Yksi parhaista joululahjoista (joka oli osoitettu koko perheellemme) oli c-kasetti johon pappani oli äänittänyt jouluterveisensä. Pappa asui Espanjassa ja näimme häntä vain kerran pari vuodessa. Muistan kun kuuntelimme jouluaattoiltana kasettia ja minua itketti kun Sylvian joululaulu soi. Tuli pappaa kova ikävä.

Toinen "paras" joululahja oli toisilta kummeiltani saatu suksisetti. Sain lahjakortin turvin valita urheiluliikkeestä haluamani sukset, siteet, sauvat ja monot ja voi että olin niistä onnellinen! Rakastin myös jokaista lahjaksi saamaani barbieta (ja niitä oli paljon), mutta nuo sukset olivat minulle tuolloin niin iso juttu että hiihdin sinä talvena järjettömän määrän kilometrejä.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Hmmm... Siinä vaiheessa kun kaverit haaveilivat perheestä ja omakotitalosta (ja halusivat isona opettajiksi) minun "minusta tulee isona" haaveisiini kuului menestyksekäs ura, kattohuoneisto suurkaupungissa ja minua nuorempi poikaystävä, ei aviomiestä tai lapsia. Hah hah, tuota unelmaa tavoittelen varmaan edelleen sillä en ole saavutanut tuosta vielä mitään! (Paitsi etten ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. Jotain kai se on sekin.)

***************

Hui! Haaste alkoi viattomista lapsuusmuistoista mutta toikin esiin ensimmäisen koetun "rakastumisen" ja itsekkäät haaveeni aikuisuudesta. Mielenkiintoista. Kiinnostavaa on myös huomata että olen ollut lapsesta asti aika samanlainen eikä ajatusmaailmani ole suurestikaan muuttunut. Kaiken lisäksi pukeudun edelleen mustaan ja rakastan yhä Barbie-nukkeja!

Haasteeseen saa vastata halutessaan jokainen blogini lukija. Ystävyysviestikapula on siis ojennettu juuri Sinulle!

Ne juhlat...

tunnetila: juhlava

... joiden jälkeisenä aamuna näytin hämmästyttävän hehkeälle, tuli juhlittua kuvan asussa.

korsetti InWear, medaljonki second hand,
tyllihame Gina Tricot, kengät Minna Parikka

Vaikkei hameeni helma vedä muhkeudessaan vertoja edellisessä postauksessa esitellylle Lanvin for H&M:n Carrie-mekolle, niin silti asuissa oli niin paljon samaa henkeä että showroomilla hymyilytti. (Asuni väri tosin oli eri, yllätys...) Lanvinin malliston kuvat julkistettiin vasta tiistaina ja minä juhlin tyllihameessani jo viime viikolla. Ja itse asiassa jo kaksi vuotta sitten.

jokseenkin huonolaatuinen kuva otettu 31.10.2008

Juuri tämän vuoksi ostan hyvin harvoin juhlavaatteita. Hyvät jutut pysyvät pinnalla niin kauan että samalla juhlavalla hameella, mekolla, puserolla tai housuilla voi hyvin juhlia monta vuotta! Ja mitä sitten jos joku ajattelee että "aina tolla on noi samat vaatteet!" "Entä sitten, mä näytän niissä vuodesta toiseen ihan hyvältä!" ;)

Huippusuunnittelija joka kukkarolle

tunnetila: ihastelu

Ei ole enää monta viikkoa kun uusin huippusuunnittelijan kanssa toteutettu yhteistyömallisto rantautuu H&M:lle. Lanvin for H&M-mallisto tulee kauppoihin 23.11. ja pääsin tutustumaan mallistoon tänään H&M:n showroomille.

Jos olette vailla pikkujoulumekkoa niin kannattaa teroittaa kyynärpäät ja suunnistaa lähimmän H&M:n (johon mallistot tulevat myyntiin) oven ulkopuolelle jo ajoissa aamulla. Mallisto oli nimittäin t-paitoja lukuun ottamatta hyvin juhlapainotteinen. Myös etusormen ennätystä kannattaa kokeilla nettikaupassa malliston suhteen. Ja hei, mallistossa on myös mm. koruja, laukkuja, aurinkolaseja ja huulipunaa (neljä herkullista sävyä), joten vaikka joutuisitte maksamaan joulukuussa mätkyjä (kuten allekirjoittanut..) niin jotain on silti varaa ostaa omaksi.

"Oi, jo pelkästään näiden tuotepakkausten vuoksi on pakko ostaa mallistosta jotain.
Miten pakkaukset voivatkin olla näin söpöjä?
Haluan edes näitä rasioita vaikka en muuta mallistosta onnistuisi nappaamaankaan!"

"Hyvin kaunis, hieman erilainen pikkumusta.
Näyttää päällä varmasti todella kauniilta kun irtonaiset kangasliuskat liikkuvat kehon mukana."

"Hame saattaa aluksi näyttää pelkästään juhlavalta, mutta kuvittelepa se mustien sukkahousujen, mustien saappaiden ja mustan poolon kanssa.
Tadaa, juhlava hame on päivitetty työasuksi! Näppärää ja monikäyttöistä. Nina tykkää!"

"Uuu, eläinkuosia pikkujouluihin! Kengät on hauskasti kangaspintaiset.
Ei pääse materiaalinatsit (eli minä) valittamaan että muuten ihan kiva mutta ei ole aitoa nahkaa."

"Carrie Pariisissa (kts. värivariaatio alemmassa kuvassa)!
Tämä asu tekee jokaisista pikkujouluista astetta paremmat."

"Hei mutta mikäs täällä on?!
Juhla-asujen joukossa on jotain mustaa ja pörröistä..."

"Turkisliivi, oi miten ihana turkisliivi!
Mä en ole ollenkaan turkisliivi-ihminen mutta voisiko tätä silti sovittaa?"
(Eikä muuten ole aitoa turkista. H&M ei käytä aitoa turkista tuotteissaan.)

"Voi ei... Oliko pakko kokeilla päälle?
Äitiiiiiii, mä taidan haluta elämäni ensimmäisen turkisvaatteen!"

(En pidä aidosta turkiksesta eikä mielestäni ole mitään järkeä ostaa feikkiä jos ei pidä aidoista.
Muotiteollisuus on tainnut silti aivopestä minut ja jäin haikeudella muistelemaan ihanasti lämmittävää keinoturkisliiviä.)

Nina-kuvista kiitos H&M:n kivalle Tiinalle!