Mokkasaappaat

tunnetila: vihdoin!

90-luvun lopussa minulla oli vaalean beiget mokkasaappaat. Rakastin niitä valtavasti! Ne sopivat kauniisti kaiken kanssa mitä vaatekaapistani löytyi. Erityisesti tykkäsin käyttää niitä hameiden kaverina. Pitkät ja löysät, hyvin ohutta mokkaa olevat varret valuivat kauniisti ruttuun nilkkaan, mutta halutessani varret pysyivät myös ylhäällä sillä varsi istui pohkeeseeni kuin valettu. Eräänä kohtalokkaana päivänä käytin vaaleita mokkakenkiäni tummansinisten farkkujen kanssa. Jätin farkkujen lahkeet kengän päälle ja kuinka ollakaan, farkku värjäsi vaaleat kenkäni siniseksi. Teimme suutarin kanssa kaikkemme saadaksemme värin pois mutta mikään ei auttanut. Lopulta eräs pelastusyritykseni pilasi kengät lopullisesti. Voi että silloin harmitti!

Lopetin mokkakenkien käytön kokonaan tuon episodin jälkeen (yhtä tummanruskeaa pakkaskenkäparia lukuunottamatta). Vaikka mokkakengät ovat kauniita, ne ovat kuitenkin Suomen olosuhteissa hyvin hankalia hoitaa ja pitää kuosissaan. Silti olen kaikki nämä vuodet katsellut kenkäkauppojen saapasosastoja "sillä silmällä", haikein mielin, löytämättä kuitenkaan mitään kiinnostavaa. Luulin, ettei vanhojen saapasihanuuksieni korvaajia tule löytymään. Kunnes..

neuletakki Bershka, toppi Marimekko,
t-paita Filippa K, shortsit H&M Trend, saappaat Billi Bi

Palautellessani tekemiäni kurjia ale-ostoksia näin yllättäen saapashyllyssä jotain kaunista joka toi mieleeni mokkasaappaat kymmenen vuoden takaa. Pakkohan tämän päivän versioita oli kokeilla, vanhojen aikojen muistoksi! Saappaat tuntuivat jalassa mukavilta, "röntsähtivät" nilkkaan kivasti ja istuivat pohkeesta yhtä napakasti kuin vanhat ihastukseni. Voi tätä ilon päivää!

Saappaat ovat tummemmat kuin ensi-ihastukseni olivat, mutta pysynevät sitten pidempään myös parempina ja puhtaampina kuin edelliset versiot. (Kuvissa kenkien sävy on tummempi kuin luonnonvalossa.) Olen hyvin iloinen löydöstäni, ainoastaan yksi juttu mietityttää. Saappaat ovat merkkiä Billi Bi ja olivat mielestäni kalliit. En ole aiemmin omistanut ko. merkin kenkiä ja nyt haluaisinkin kuulla Teiltä mahdollisia käyttökokemuksia. Heitinkö rahani hukkaan vai teinkö laatuostoksen? Kengät on päältä ja sisältä mokkaa/nahkaa, pohjat kumia.

Voi olla että tulevana keväänä muut kenkäni kokevat inflaation käytön määrässä sillä olen niin järjettömän viehtynyt näistä saappaista. Näiden kanssa voisin jopa harkita käyttäväni sitä kukkamekkoa (jota minulla ei vielä ole) tai joitain muita kevyitä kesähepeniä. Nyt täytyy vain malttaa odottaa että lumet sulavat ja sen alta paljastuu kuiva asfaltti. Lumeen ja/tai loskaan en näitä kenkiäni vie pilaantumaan!

Järki hoi!

tunnetila: hämmentynyt mutta iloinen

Olen jo useampana päivänä käynyt joulunjälkeisissä alennusmyynneissä. Varsinkin tämän vuoden puolella into on ollut kova ja olenkin ravannut läpi kaikki ne liikkeet joissa olen aiemmin nähnyt jotain kivaa normaalihintaisena mutta jättänyt ne silloin ostorajoitteen vuoksi kauppaan. Lindexistä hain harmaan neuletakin, Objectilta luonnonvalkoisen tunikan, Marimekolta sukkahousut ja pitkävartiset villahanskat sekä KappAhlista kivasti laskeutuvan liivin. Olin innoissani, kannatti kärvistellä alennuksiin asti sillä löysin kaiken haluamani ja kaiken vieläpä edullisesti.

Ei haitannut vaikka neuletakin villa ja angora kutittivat liikaa, neuletakki oli silti kaunis ja klassinen. Objectin luonnonvalkoinen tunika taas oli muuten kiva mutta tylsän värinen (ja ehkä pikkuisen ahdas takamuksen kohdalta). No, ainahan sen voi värjätä (ja venyy varmasti käytössä). KappAhlin liiviä ei ollut koko Suomessa minulle oikeassa koossa mutta ei kai se laskeutuvassa liivissä haittaa jos se on vähän reilu..?

Siis mitä helkkaria?! Kotona katselin ostoksiani ja totesin olevani järjettömän typerä. Kärvistelin loppuvuodesta ostorajoitteeni kanssa ja jätin kauppaan vaikka mitä sata kertaa ihanampaa kuin nyt ostamani vaatteet. Kaikkia näitä olin katsellut jo aiemmin mutta jättänyt ne silloin hankkimatta ja tullut ilman niitä toimeen ihan hyvin. Miksi ostaisin ne nyt, paitsi siksi että saisin ne edullisesti?

Pari päivää pohdittuani pakkasin ostokseni kassiin ja palautin kaikki. (Paitsi Marimekon hanskat on jo käytössä, eikä Marimekolla ole edes aletuotteilla vaihto- tai palautusoikeutta. Miksei muuten ole kun lähes kaikkialla muualla on? Useissa paikoissa jopa 30 vrk.)

Vaatteita palautellessani päätin, että oli ale tai ei, ostan vain tuotteita jotka saavat sydämeni sykähtämään yhden ylimääräisen lyönnin. Ja niin taisi käydä tuolla palauttelureissulla siinä yhdessä kaupassa jonne muina miehinä poikkesin... Mutta se onkin jo ihan toinen tarina!

Onko teihin iskenyt alehulluus vai oletteko tehneet vain tarpeellisia ostoksia?

Turvavaate

tunnetila: tyytyväisyys

Viime vuosien aikana olen todennut, että tammikuun "nyt hitto alkaa uusi elämä!" tohkeilu jää paljon vähemmälle jos pukeutuu suosiolla joulun ja vuodenvaihteen jälkeen kaapuun. Kyllä se jouluvatsa siitä pikkuhiljaa normaaliksi tasoittuu kun elämä palaa takaisin uomilleen. Mikä tahansa löysä vaate käy mainiosti tähän kaapuilutarkoitukseen. Tärkeintä on ettei mikään purista eikä aiheuta silloin tällöin tulevaa joulunjälkeistä morkkista. (Järjetön ahmiminen ei tietenkään ole terveellistä enkä kehota ketään siihen. Pilke silmäkulmassa, okei?)

kaulaliina Only, pitkähihainen t-paita FilippaK, "kaapu" Sirup,
nahkapöksyt Jimmy Choo for H&M, kengät Vagabond

Itse verhouduin lauantaina Sirupin jättimäiseen ruutupaitaan jonka kaveriksi valitsin kontrastia tuomaan piukeat nahkapöksyt. (toim. huom. Kireät nahkikset eivät oikeastaan sovi kaapuiluun, mutta haluan käyttää niitä jatkuvasti.) Housut alkavat jo runsaan käytön jälkeen muotoutua päälleni "toiseksi ihoksi" ja pidän niistä ihan valtavasti. Paitsi pinkeiden housujen esiin tuomat treenatut pohkeet eivät kylläkään miellytä silmääni, joten olen käyttänyt nahkahousuja useammin saappaiden kuin nilkan paljastavien kenkien kanssa. Silloin pohkeiden muoto ja rimpulanilkat eivät vaivaa minua liikaa. Näin kuitenkin mentiin lauantaina.

Talvisten pakkassäiden myötä useissa blogeissa on esitelty keinoja taistella oikein pukeutumalla jäätävää säätä vastaan. Kommentoin mm. Ilonan blogikirjoitusta kerrospukeutumisesta sanoen, että epäilen minulle tulleen jo vaihdevuodet. En nimittäin ole tänä talvena palellut kertaakaan enkä ole edes lisännyt vaatekertaani sukka- saati välihousuja. Kirppikseltä parilla eurolla löytämäni duffeli on lämmin, ja paukkupakkasilla kaivan esiin vanhan untuvatakkini. Jalassa aidot australialaiset lammasfarmarirouvien UGGit ja UGGeissa paljaat varpaat. Päässä pipo ja huppu, kaulassa ohut kaulaliina kaulaa vasten ja paksumpi huivi takin päällä. Näillä on pärjätty ja takkien alla on saattanut olla vain pitkähihainen ohut t-paita.

Ainoastaan polvet ovat välillä palelleet tuossa varustuksessa. Enää eivät palele nekään, hankin nimittäin palelevien polvien parhaat ystävät: Ruskovillan luomu-merinovillaiset polvenlämmittimet. Parhautta! Kiitos vinkistä Rhia!

Täällä kuljetaan pakkasella nahkahousuissa ja polvenlämmittimissä. Kuinka siellä, joko saisi pakkaset riittää?

Sumusilmät

tunnetila: yllätys

Tiedoksi kaikille: smoky eyes look on kohta passé. Out. So last season. Auttamattomasti poissa muodista. Jaa miksikö? No siksi, että ajattelin itse opetella tekemään sen ja tulen aina järkyttävän jälkijunassa kaiken meikkaukseen liittyvän kanssa. Eli sitten kun opin tekemään sumuiset rajaukset silmiini tuo trendi on jo luultavasti väistynyt pois muodista. Odottakaa vaan.

En ole koskaan aiemmin edes omistanut kajal-kynää ja olen siinä uskossa että pienet tihrusilmäni näyttävät entistä sikkuraisemmilta mustan rajauksen kanssa. Silti ostin Elizabeth Ardenin Smoky Eyes Powder Pencilin kun löysin sen alennusmyynneistä heti joulun jälkeen. Pakko testata kun saa laatua edullisemmin.

Kynässä on siis tavallinen mutta hyvin pehmeä kajal-kärki ja kynän toisessa päässä on kumimainen pensseli jolla käsittääkseni pehmeä kajal-jälki levitetään sumuisempaan olomuotoon. Huh huh, nyt jo naurattaa ja hirvittää kun kuvittelen ensimmäisiä yrityksiäni tuon kynän kanssa. Toivottavasti en sohi itseäni silmään.. Kaikki vinkit onnistuneeseen sumukatseeseen otetaan vastaan!

Poimin mukaani myös toisen aletuotteen Ardenilta: Flawless Finish Maximum Coverage Concealerin. (Noi nimet, tiedän..) Hyvin levittyvällä tuotteella saa peitettyä näppärästi tummat silmänaluset sekä ihon pieniä virheitä. Eikä pitäisi kuulema kuivattaa ihoa. Saapa nähdä. Olen aina skeptinen noiden lupausten kanssa.

Olen nyt testannut "täsmäpeitevoidetta" pariin otteeseen ja pidän kovasti sen koostumuksesta. Itselleni sävy saisi olla näin talvella vähän vaaleampi. Kesällä kun saan kasvoilleni hieman päivetystä luulen, että tulen elämään symbioosissa tämän purnukan kanssa. Uskon, ettei mitään muuta meikkiä tarvita. Tässä uskossa ollaan kunnes toisin todistetaan!

Siinä viime vuoden viimeiset ale-ostokset kosmetiikan puolelta. Teittekö te hyviä kosmetiikkahankintoja liikkeiden ale-laareista? Ja hei oikeasti, jokainen vinkki sumusilmien aikaansaamiseksi on tällaiselle tumpelolle kullan arvoinen!

Synttärit

tunnetila: ihan hyvä fiilis, kaukokaipuusta huolimatta

Vietin toissa vuonna synttäreitäni New Yorkissa, viime vuonna Thaimaan Phuketissa. Tänä vuonna minun piti juhlia synttäreitäni Australiassa, tai tarkemmin ottaen Tasmaniassa, mutta reissasin viime vuonna niin paljon etten yksinkertaisesti jaksanut järjestää enää yhtään matkaa, varsinkaan noin kauas. Tänä vuonna tämä sankari siis maleksii kotona Helsingissä eikä juurikaan huvita juhlia. Onneksi sentään on kunnolla talvista ja pakkanen paukkuu, loskassa tympisi vielä piirun verran enemmän. Ihana perheeni kuitenkin jaksaa piristää kaukokaipuuta potevaa, ja alati enemmän ryppyjä kasvoilleen saavaa päivänsankaritarta, ja he lahjoivatkin minua jo ihan mahtavilla jutuilla.

Vanhemmiltani sain lahjaksi D&G:n tuoksupakkauksen josta löytyy pienessä koossa jokaista sarjan parfyymia: 1 le Bateleur, 3 l'Imperatrice, 6 l'Amoureux, 10 la Roue de la Fortune ja 18 la Lune. Kerrankin löytyi tuoksusarja jonka jokainen tuoksu viehättää. Tuoksuja voi myös sekoittaa keskenään jolloin "ei niin kivasta" tuoksusta saa jotain uutta ja hyvällä tuurilla jopa entistä parempaa. Ihana sarja! Jo pelkkä pakkauksen ulkonäkö miellyttää silmääni valtavasti.

Siskoltani sain lahjaksi Paola Suhosen suunnitteleman Dear-heijastimen. Siskoni on monissa asioissa ihanan ehdoton. Hän ei juurikaan pidä Paola Suhosen suunnittelemista jutuista, mutta tämä heijastin on "hienointa mitä Paola on koskaan tehnyt", siksi siis sain sen. Ja kyllä, heijastin on myös minun mielestäni hyvin sievä. Kyllä nyt kelpaa ulkoilla!

Kunnollisesta talvesta (=pakkasesta ja lumesta) on päästävä edes vähän nauttimaan kun kerran kotona ollaan, joten viimeistään iltapäivällä kaivaudun untuvatakkini syövereihin ja lähden kävelylle. Ja että kaukokaipuuni saisi myös hiukan tyydytystä taidan suunnata kävelylenkkini lähimpään thaimaalaiseen ravintolaan. Ulkona paukkuva pakkanen ja lautasella tulista curryä. Tuota ihanaa yhdistelmää ei lämpimissä maissa voi koskaan kokea. On sittenkin ihan kiva olla tällä hetkellä Suomessa!