Mukavin vaate

tunnetila: pehmeää

Tukholmasta vajaa kuukausi sitten löytynyt maksimekko on jokaisen "mitämälaitanpäälle?" -päivän pelastus. Niin lämmin, niin pehmeä ja niin rento ja mukava että voisin kääriytyä siihen päivittäin. Erityisesti tykkään mekosta massiivisten kenkien kaverina. Liika juhlavuus karisee hetkessä kun liehuvan helman alta pilkistää "miesten" kengät.

mekko Kate Moss for TopShop,
neuletakki Bershka, bikerit Noel Fun

Lähden reissuun lauantaina ja ajattelin tänä iltana koota matkapuvustoa kasaan. En ole muuton keskellä ehtinyt miettiä tulevaa matkaa lainkaan, mutta luulenpa että tämä mekko lähtee mukaan. Mekko ei rypisty, tuntuu päällä miellyttävältä, on rento ja löysä oikeista paikoista jne. Täydellinen matkavaate siis. Toivottavasti kanssamatkaajiani ei haittaa jos olen samoissa vaatteissa koko viikon.

Ps. En ole vielä keksinyt uudessa kodissa kunnollista kuvauspaikkaa, mutta vanhan kaavan mukaan seista törötän toistaiseksi taas valkoisten ovien edessä. Vaikka koti muuttuu niin samat pönötykset pysyy!

Kaikkeni annoin

tunnetila: katkipoikkiväsymys

Tänä viikonloppuna olen...

... hinnoitellut ja raahannut kirppikselle kamalan kasan turhaa tavaraa
ja lisää mm. vaatteita ja kodin irtainta lähtee myyntiin huomenna.
(Kuka on hankkinut turhaa tavaraa vinttimme täyteen? Tunnustakoot heti!)


... ostanut elämäni ensimmäistä kertaa pesuainetta astianpesukoneeseen.
(Häh, tarvitaanko siihen myös huuhteluainetta??)


... kuivannut niin ikään ensimmäistä kertaa elämässä lakanapyykin kuivausrummussa.
(Miten ihanan pehmeitä pussilakanoista tulikaan!)


... tehnyt ruokaa kiertoilmauunissa
(eikä ruoka palanut!)
ja päättänyt harjoitella kaasulieden käyttämistä "joskus toiste".


... siivonnut kauniin (ja auttamattoman vanhanaikaisen) jugend-kotimme viimeistä kertaa.
(Aika aikaansa kutakin. Sanottakoon vaikka näin etten pidä putkiremonteista,
tai ainakaan siitä hinnasta minkä putkiremontti tulee maksamaan
yli 100 vuotta vanhassa talossa.)


... järjestellyt muuton jälkeen tavaroita paikoilleen kuin heikkopäinen.
Kyllä kannatti, kaikki on jo lähes valmista.


TERVEISIÄ UUDESTA KODISTA!

Lapsuusmuistoja

tunnetila: muistelu

Iina ojensi käteeni ystävyysviestikapulan ja haastoi minut muistelemaan menneitä. Hauskaa!

***************

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen “Mikä sinusta tulee isona?”

Radiotoimittaja. Tein pienenä kavereiden haastatteluja mankalla (jep, c-kasetteja kului vino pino kun painoin rec ja play ja sitten mentiin!) ja lisäsin väliin musiikkeja toiselta mankalta. Voi että, olisipa noita kasetteja vielä tallella!

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

En juurikaan lukenut sarjakuvia mutta piirretyistä tykkäsin Muori Pippurista (pieni, olisiko ollut teelusikan kokoinen nainen joka seikkaili) ja Jaki & Nuka -harmaakarhunpennut olivat ehdottomia suosikkeja.

3. Lempileikkejäsi?

Oi, meillä oli iso kaveriporukka jolla pelasimme mm. Kymmenen tikkua laudalla ja olimme Vinkkistä pimeillä pihoilla ja joskus jopa metsissä (nykyään pelottaisi), tyttöporukalla leikimme barbeilla aamusta iltaan ja saatoimme tehdä suuret, yhden huoneen kokoiset leikit ja sama leikki kesti viikkoja (äidit tykkäsi kun huoneissa oli viikkokausia järjetön kaaos)..

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Kaikki synttärit oli tietty kivoja. Ehkä kaksi syntymäpäivää on kuitenkin jäänyt parhaiten mieleen. Toisen kerran vanhempani leikkivät että olivat unohtaneet synttärini ja olin surkeana. Illan suussa ovikello kuitenkin soi ja siellä seisoi elektroniikkaliikkeen myyjä joka toi minulle isot stereot levareineen kaikkineen. Olin niin fiiliksissä!

Toinen paras muisto on kun menin syntymäpäivänä hakemaan koulun jälkeen postin ja löysin sieltä paketin rakkaalta kummitädiltäni. Paketissa oli musta lyhyt collegepaita jossa oli musta-valkoraidalliset resorit hihansuussa ja helmassa, ja edessä luki jotain pientä neonvärein kirjailtuna. Rakastin sitä puseroa yli kaiken ja käytin sen ihan puhki! (Hmm, pukeuduin siis mustaan jo lapsena...)

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Rakastin tanssimista ja tein koreografioita tanssiesityksiin joita treenasimme naapurin tytön kanssa ja esitimme muille, juoksin kilpaa lyhyitä matkoja, hyppäsin pituutta, uin kesäisin, luistelin ja hiihdin talvisin jne.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Vuonna 1984 ruotsalainen poikakolmikko Herreys voitti Euroviisut biisillään Diggi-loo, diggi-ley ja olin myyty! Pojat olivat tuolloin niin hyvännäköisiäkin että oikein rintaa puristi. Toivuin (onneksi) Herreyksestä hyvin nopeasti sillä sydämen valtasi toinen juttu jolle elin monta vuotta: Dingo. Neumann oli maailman ihanin ja kuljinkin monta vuotta sifonkihuivit ranteissa heiluen. Oooh sitä huumaa! Silloin varmaan rakastuin ensimmäistä kertaa. Ja kyllä, tietysti saavuttamattomissa olevaan julkkikseen.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Yksi parhaista joululahjoista (joka oli osoitettu koko perheellemme) oli c-kasetti johon pappani oli äänittänyt jouluterveisensä. Pappa asui Espanjassa ja näimme häntä vain kerran pari vuodessa. Muistan kun kuuntelimme jouluaattoiltana kasettia ja minua itketti kun Sylvian joululaulu soi. Tuli pappaa kova ikävä.

Toinen "paras" joululahja oli toisilta kummeiltani saatu suksisetti. Sain lahjakortin turvin valita urheiluliikkeestä haluamani sukset, siteet, sauvat ja monot ja voi että olin niistä onnellinen! Rakastin myös jokaista lahjaksi saamaani barbieta (ja niitä oli paljon), mutta nuo sukset olivat minulle tuolloin niin iso juttu että hiihdin sinä talvena järjettömän määrän kilometrejä.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Hmmm... Siinä vaiheessa kun kaverit haaveilivat perheestä ja omakotitalosta (ja halusivat isona opettajiksi) minun "minusta tulee isona" haaveisiini kuului menestyksekäs ura, kattohuoneisto suurkaupungissa ja minua nuorempi poikaystävä, ei aviomiestä tai lapsia. Hah hah, tuota unelmaa tavoittelen varmaan edelleen sillä en ole saavutanut tuosta vielä mitään! (Paitsi etten ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. Jotain kai se on sekin.)

***************

Hui! Haaste alkoi viattomista lapsuusmuistoista mutta toikin esiin ensimmäisen koetun "rakastumisen" ja itsekkäät haaveeni aikuisuudesta. Mielenkiintoista. Kiinnostavaa on myös huomata että olen ollut lapsesta asti aika samanlainen eikä ajatusmaailmani ole suurestikaan muuttunut. Kaiken lisäksi pukeudun edelleen mustaan ja rakastan yhä Barbie-nukkeja!

Haasteeseen saa vastata halutessaan jokainen blogini lukija. Ystävyysviestikapula on siis ojennettu juuri Sinulle!

Ne juhlat...

tunnetila: juhlava

... joiden jälkeisenä aamuna näytin hämmästyttävän hehkeälle, tuli juhlittua kuvan asussa.

korsetti InWear, medaljonki second hand,
tyllihame Gina Tricot, kengät Minna Parikka

Vaikkei hameeni helma vedä muhkeudessaan vertoja edellisessä postauksessa esitellylle Lanvin for H&M:n Carrie-mekolle, niin silti asuissa oli niin paljon samaa henkeä että showroomilla hymyilytti. (Asuni väri tosin oli eri, yllätys...) Lanvinin malliston kuvat julkistettiin vasta tiistaina ja minä juhlin tyllihameessani jo viime viikolla. Ja itse asiassa jo kaksi vuotta sitten.

jokseenkin huonolaatuinen kuva otettu 31.10.2008

Juuri tämän vuoksi ostan hyvin harvoin juhlavaatteita. Hyvät jutut pysyvät pinnalla niin kauan että samalla juhlavalla hameella, mekolla, puserolla tai housuilla voi hyvin juhlia monta vuotta! Ja mitä sitten jos joku ajattelee että "aina tolla on noi samat vaatteet!" "Entä sitten, mä näytän niissä vuodesta toiseen ihan hyvältä!" ;)

Huippusuunnittelija joka kukkarolle

tunnetila: ihastelu

Ei ole enää monta viikkoa kun uusin huippusuunnittelijan kanssa toteutettu yhteistyömallisto rantautuu H&M:lle. Lanvin for H&M-mallisto tulee kauppoihin 23.11. ja pääsin tutustumaan mallistoon tänään H&M:n showroomille.

Jos olette vailla pikkujoulumekkoa niin kannattaa teroittaa kyynärpäät ja suunnistaa lähimmän H&M:n (johon mallistot tulevat myyntiin) oven ulkopuolelle jo ajoissa aamulla. Mallisto oli nimittäin t-paitoja lukuun ottamatta hyvin juhlapainotteinen. Myös etusormen ennätystä kannattaa kokeilla nettikaupassa malliston suhteen. Ja hei, mallistossa on myös mm. koruja, laukkuja, aurinkolaseja ja huulipunaa (neljä herkullista sävyä), joten vaikka joutuisitte maksamaan joulukuussa mätkyjä (kuten allekirjoittanut..) niin jotain on silti varaa ostaa omaksi.

"Oi, jo pelkästään näiden tuotepakkausten vuoksi on pakko ostaa mallistosta jotain.
Miten pakkaukset voivatkin olla näin söpöjä?
Haluan edes näitä rasioita vaikka en muuta mallistosta onnistuisi nappaamaankaan!"

"Hyvin kaunis, hieman erilainen pikkumusta.
Näyttää päällä varmasti todella kauniilta kun irtonaiset kangasliuskat liikkuvat kehon mukana."

"Hame saattaa aluksi näyttää pelkästään juhlavalta, mutta kuvittelepa se mustien sukkahousujen, mustien saappaiden ja mustan poolon kanssa.
Tadaa, juhlava hame on päivitetty työasuksi! Näppärää ja monikäyttöistä. Nina tykkää!"

"Uuu, eläinkuosia pikkujouluihin! Kengät on hauskasti kangaspintaiset.
Ei pääse materiaalinatsit (eli minä) valittamaan että muuten ihan kiva mutta ei ole aitoa nahkaa."

"Carrie Pariisissa (kts. värivariaatio alemmassa kuvassa)!
Tämä asu tekee jokaisista pikkujouluista astetta paremmat."

"Hei mutta mikäs täällä on?!
Juhla-asujen joukossa on jotain mustaa ja pörröistä..."

"Turkisliivi, oi miten ihana turkisliivi!
Mä en ole ollenkaan turkisliivi-ihminen mutta voisiko tätä silti sovittaa?"
(Eikä muuten ole aitoa turkista. H&M ei käytä aitoa turkista tuotteissaan.)

"Voi ei... Oliko pakko kokeilla päälle?
Äitiiiiiii, mä taidan haluta elämäni ensimmäisen turkisvaatteen!"

(En pidä aidosta turkiksesta eikä mielestäni ole mitään järkeä ostaa feikkiä jos ei pidä aidoista.
Muotiteollisuus on tainnut silti aivopestä minut ja jäin haikeudella muistelemaan ihanasti lämmittävää keinoturkisliiviä.)

Nina-kuvista kiitos H&M:n kivalle Tiinalle!