Hehkuva punainen

tunnetila: tyytyväisyys

Ensin ihminen ihastuu syvästi oranssinpunaiseen kynsilakkaan. Tuo sama ihminen on aina ennen ihastellut värillisiä lakkoja vain muiden kynsissä ja käyttänyt itse ainoastaan väritöntä lakkaa tai ranskalaista manikyyriä. "Värit eivät ole minun juttuni." Nykyään on enemmän sääntö kuin poikkeus että tuon ihmisen kynnet on lakattu räikeällä puna-oranssilla lakalla.

Menee vuosi, ihminen alkaa kesän lähestyessä kaivata kaveria räikeälle kynsilakalle. "Näyttää ihan typerältä kun kynsissä on huomiotaherättävän räikeä lakka ja huulissa vain huulirasvaa tai huulikiiltoa. Kesämeikkiin tarvitaan piristystä!"

Ihminen etsii ja etsii mutta mikään ei kelpaa. Lopulta SE löytyy! Ihminen ostaa oranssiin taittavan punan (Make Up Storen Redelicious) ja käyttää sitä jännittyneenä mutta iloisena. Iso osa ihmisen lähipiiristä yllättyy räikeästä punasta, mutta hyväksyy uuden ilmeen ja pitää sitä pirteänä. Ainoastaan yksi, se kaikista lähin ihminen, pyörittelee silmiään ja näyttää kauhistuneelta.

Lähimmän ihmisen epäilyistä huolimatta värikammoinen ihminen on nyt onnellinen. Hän ei edelleenkään usko että värit ovat hänen juttunsa, mutta on helpottavaa tietää, että on olemassa edes yksi huulipuna ja yksi kynsilakka jotka kelpaavat.  

Perhoset on mun leopardi

tunnetila: rento

huivi Philosophy Blues Original, toppi Something Else by Natalie Wood, 

(musta toppi alla Cubus), farkut Only, espadrillokset Accent

Yllätin itseni pukeutumalla pari päivää sitten sekalaisiin printteihin ja lököfarkkuihin. Ennen jo yksi kuosi saattoi olla minulle liikaa vaikka olisin yhdistänyt sen kokomustaan asuun, nyt yhdistin rennosti toisiinsa sopimattomat värit ja kuosit yhdeksi sekamelskaksi eikä hirvittänyt yhtään. Olenkohan alkanut jo rentoutua vuorotteluvapaallani liikaa, vai onko tämä ennakkoluulottomuus juuri tuon mielen vapautumisen ansiota? Tiedä häntä, rento olo saa kuitenkin näkyä myös rentona pukeutumisena.

Ihmettelin Iinalle ääneen Oulusta tehtyä ostosta, hennon nudea huivia jossa on perhoskuvioita. Totesin, että olen alkanut tykätä muilla ihmisillä leopardikuosista mutta itselleni en voi sitä kuvitella. Kaukaa katsottuna huivin herkkä perhoskuosi saattaa näyttä vähän leopardilta, tai kuvio antaa ainakin samanlaisen fiiliksen mitä leokuosista huiveihin tulee. Olen siis niin nössö että perhoset saavat olla minun leopardini. Sen räväkämmäksi minusta ei taida olla.

Mitä tykkäätte asusta, entä "wanna be leo" -huivistani? Eikö se näytäkin vähän leokuosille kun näin kaukaa katsoo??  
    

Pientä printtiä

tunnetila: hämmästys

Olen aikaisemminkin ihmetellyt miksi Oulussa tunnen olevani aina kuin ulkomailla ja usein siellä vieraillessani päädyn ostamaan vaatekaappiini mitä erikoisempia juttuja. Juttuja, joita en luultavasti Helsingistä ostaisi.

Myös tällä kertaa Oulun visiitti sisälsi shoppailua hyvässä seurassa ja ostossaldoni oli jälleen kerran aika hämmentävä. Tykkään Oulun Stockmannista ja teen sieltä usein enemmän löytöjä mitä Helsingin keskustan Stockalta. Helsingissä valikoima on niin laaja että käyn siellä aina vain tietyillä osastoilla välttääkseni runsaudenpulaa. Oulussa valikoima on suppeampi joten siellä tulee kierreltyä muutkin kuin ne lempiosastot.

Tällä kertaa tein löytöjä Philosophy Blues Originalilta sekä minulle ihan uudelta merkiltä Ouí. Pehmeäksi harjattu PBOn puuvillainen perhoshuivi (kuvassa yllä) viehätti minua syystä tai toisesta kovasti, ja kun päälläni sattui ostosreissulla olemaan kokomusta asu ja huivi toi siihen kivan säväyksen, päätin osta huivin (minulle epätyypillisestä) printtikuosista huolimatta. Yhdistin mielessäni huivin ainoastaan mustaan, mutta jo eilen huivi pääsi osaksi ihan erilaista asua mitä sille olin suunnitellut.

Ouín lintukuosisen puseron bongasin alerekiltä samaan aikaan kun Stockmannin kerrottiin sulkevan ovensa siltä päivältä. Nappasin ainokaisen puseron mukaani ja päätin sovitella sitä paremmin kotona. Sovittelu osoitti puseron olevan kaunis, mutta aika kaukana omasta tyylistäni. "Mikäs sen parempaa!" totesin, ja päätin pitää puseron. Olen tämän kevään aikana hankkinut tarkoituksella vaatekaappiin vaatteita joista en ole ihan varma (mm. mummomaisen silkkipuseron) ja olen päättänyt opetella pukeutumaan vaatteisiin joista huomaa että ne ovat uusia. (Äitini on jaksanut huomautella minulle viimeiset 20 vuotta ettei kukaan edes huomaa että minulla on jotain uutta kun ostan aina samanlaisia vaatteita ja pukeudun aina mustaan.

Nyt kaapissani on aiemmin kovasti kammoksumiani printtejä ja aion oikeasti käyttää hankkimiani vaatteita. Ne ovat nimittäin ihan liian kauniita jemmattavaksi vaatekaapissa!

Iltakävelyllä Kaivarin rannassa

tunnetila: onni

toppi H&M, housut Marni at H&M, 

jättimäinen pellavahuivi Noolan, espadrillokset Accent

Eilen taisi olla tämän kesän ensimmäinen päivä jolloin en kertaakaan palellut ulkona. Jopa varjossa oli niin lämmintä ettei tarvinnut pukeutua mukana kassissa kulkeneeseen neuletakkiin. Löysin myös jalkaani ensimmäistä kertaa tänä kesänä espadrillokset. Sandaaleihin, jotka ovat minulle siis helteen merkki, saatan uskaltautua jo muutaman viikon päästä jos säät pysyvät näin aurinkoisina. Onpa vaan kerrassaan ihana kun vielä illalla kymmeneltä on lämmintä +23!

Miksei voitaisi vain sopia että kesällä (kesä-heinä-elokuu) olisi aina lämmintä, syksyllä (syys-loka-marras) taas hivenen viileämpää ja silloin tällöin satelisi vettä tunnelmallisesti. Talvella (joulu-tammi-helmi) olisi rapsakasti pakkasta ja aina lunta maassa ja keväällä (maalis-huhti-touko) sää lämpenisi hiljalleen ja aurinko sulattaisi lumen ja toisi esiin kauniit kevään kukat. Lapsuudessani Suomessa oli vielä selkeästi neljä vuodenaikaa, nykyään jokainen kausi on "vähän sinne päin". 

Ennen kaikki taisi olla paremmin, vai onko se vain aika joka kultaa muistot? "Kyllä minun nuoruudessani..." 
 

Finskiä Oulussa

tunnetila: kiinnostus

Terveiset maailman rennoimmalta mökki ja Oulu -lomalta! Oli ihanista ihaninta ja mukavista mukavinta! Yksi lomaan kuuluneista kivoista asioista oli juuri parahiksi Oulussa ollut FINSK Julia Lundsten -näyttely. Jos asutte Oulussa tai lähiseuduilla niin käykää ihastelemassa mielikuvituksekkaita ja suorastaan arkkitehtoonisesti rakenneltuja Lundstenin kenkiä Galleria 5:ssä. Näyttely on avoinna vielä tämän viikon joten vielä ehditte paikalle ihmettelemään.

Arvatkaa mikä näyttelyssä oli hauskinta? Muutamaa kenkäparia sai oikeastikin sovittaa! Ehdin juuri todeta ääneen musta-harmaa-oransseja kenkiä (kengät jalassani yllä) ihastellessani että olisi tosi hauska tietää voiko noilla oikeasti kävellä. Ja kas, siinähän niitä oli, yksi pari sovitettavana. Koko kengissä oli 40 joten kävely oli liian suuren kengän kanssa aika huteraa, mutta olen varma että jos koko olisi ollut minulle sopiva niin kengät olisivat olleet jalkaan erinomaiset. Korkoa on varmaan 30cm mutta jalan asento ja maatuntuma olivat kohdallaan. Jos ette usko niin käykää testaamassa itse!