Ämetämmiä

tunnetila: ällistys

Missään muualla kuin Amerikassa ei varmaan keksittäisi perustaa kolmikerroksista liikettä pelkästään yksien karkkien myymiseen. Tai siis karkkien, t-paitojen, yöpukujen, nahkatakkien, astioiden, leikkikalujen, koriste-esineiden jne. myyntiin. M&M-suklaakarkin ympärille on kuitenkin kehittynyt valtava krääsäimperium ja liikkeet ovat viime aikoina levinneet myös Eurooppaan.

En syö koskaan muulloin M&M:iä paitsi täällä. Kävin liikkeessä ensimmäistä kertaa ystäväni Ellun kanssa kun vietimme New Yorkissa tyttöjen viikkoa ja juhlimme samalla synttäreitäni muutama vuosia sitten. Siitä lähtien jokaisella reissulla on ollut pakko päästä ostamaan karkkeja kaikissa sateenkaaren väreissä. Herkullinen traditio, sanoisin!

Kampanjan yhteenveto

tunnetila: ilo

Marshalls -kampanja on nyt kokonaisuudessaan ohi ja tässä vielä kertaukseksi jokainen kampanja-asuni. Kokeilin jokaisessa asussa jotain juttua oman mukavuusalueeni ulkopuolelta. 

neulosmekko Ivana Helsinki, bootsit Franco Sarto*,
vyö Pieces, kaulukset Marni at H&M, laukku Milanosta

Asu 1. Ensimmäisessä asussa käytin buutseja itselle aika lyhyen helman kanssa. Lyhyt helma vähän jännitti, mutta kun en yhdistänyt asuun korkkareita siitä poistui " liian paljas" -fiilis josta en pidä. Tässä asussa iloitsin siitä että sain ujutettua amerikkalaiseen kampanjaan suomalaista suunnittelua ja siitä, että buutsit osoittautuivat super hyviksi jalkaan!

neule Velvet*, paitapusero IZOD*, housut Vanilla Jeans*,

laukku Michale Kors*, avokkaat Elie Tahari*

Asu 2. Toinen asu oli itselle hyvin erilainen kokeilu punaisine housuineen ja oranssine laukkuineen. Olo oli punaisissa pöksyissä kummallinen, mutta hoidin kuvaukset silti kunnialla ja olin tosi tyytyväinen kun löysin koko asun Marshallsilta.

silkkipaita Equipment*, jakku H&M Trend, nahkahousut Jimmy Choo for H&M,

laukku Gianni Chiarini*, avokkaat Elie Tahari*

Asu 3. Kolmas asu tuntui muuten omalta mutten ole tottunut käyttämään kapeiden nahkahousujen kanssa noin lyhyttä puseroa. Aluksi nyin paidan helmaa koko ajan alemmas mutta lopulta rentouduin ja tykkäsin kokonaisuudesta. Tässä haasteessa ilahdutti aito Equipment -löytöni ja uusi upea laukku.

jakku Jones New York*, t-paita Zara, housut Vila,

laukku Gianni Chiarini*, balleriinat Tory Burch

* saatu kampanjan kautta

Asu 4. En yleensä käytä tummansinistä. Nyt jostain syystä tykkäsin löytämästäni tummansinisestä jakusta niin paljon että käytin samaa asua kuvausten jälkeisenä päivänä ihan muuten vain. Sain jakusta eräässä pressitilaisuudessa jopa kehuja. Tämä asu tuntui eniten omalta ja se nousi kaikista kampanja-asuista omaksi suosikikseni.  

Siinäpä ne. Kampanja osoittautui hyvin työlääksi mutta oli kuitenkin tosi kiva toteuttaa. Kiitos Marshalls, kiitos järjestäjä Glam Media ja kiitos Skimbaco että sain olla kampanjassa mukana.

Mikä asuista on suosikkisi?

Päivä kuvina

tunnetila: toiveiden toteutus

Minulta on viime aikoina toivottu "päivä kuvina" postauksia ja olen aloittanut niitä tänä syksynä jo kolme. Aloitan aina aamulla reippaasti kuvaamaan puuhiani mutta viimeistään iltapäivällä unohdan kameran laukun pohjalle. Eilen muistin kuitenkin napsia kuvia päivän mittaan joten tässä tulee eilinen päiväni kuvina. 

Tiistai 6.11.2012

Heräsin aamulla kello 7.15. Hapuilin unisena puhelimeni sänkyyn ja luin sähköpostit. Suomessa kello oli jo 14.15 joten postia oli taas ehtinyt tulla vaikka kuinka. Sähköpostin lukemisen jälkeen puin päälleni ja aamutoimien jälkeen suunnistin 8.30 alkavalle joogatunnille. Tiistaisin joogaa ohjaa hyvin vaativa Kate joten tiistaiaamun tunnit ovat ihanaa rääkkiä ja tunnilla katoaa viimeisetkin unen rippeet kehosta.

Joogan jälkeen tulin kotiin, kävin suihkussa ja söin aamiaista. Ehdin juuri kertoa miehelleni että tänään minulla ei ole mitään pakollista ohjelmaa kun puhelimeni muistutus alkoi piipata. Puhelin muistutti, että A-Z: Highlights from the Collection of the Museum at FIT -näyttely oli tänään viimeistä päivää auki ja kun halusin ehdottomasti nähdä tuon näyttelyn niin päiväohjelmaa tuli heti mukavasti.

Aamiaisen jälkeen läksin asioille. Kävelin Chinatownissa sijaitsevaan lähimpään isoon postitoimistoon ja pistin paketteja ja kortteja postiin. Seuraavaksi suunnistin Greene Streetille jossa oli päivän ajan auki Alexander Wangin Sample Sale. Olin lukenut aamulla Twitteristä että innokkaimmat olivat jonottaneet ovien takana jo aamuyöstä ja jonojen luvattiin olevan koko päivän valtavat. Ja totta, jono oli melkoinen kun pääsin paikalle. Jäin kuitenkin jonottamaan sillä halusin nähdä mitä myyjäisissä oli tarjolla. Seisoin jonossa tasan tunnin kunnes pääsin sisälle valtavaan halliin joka oli täynnä Wangia. 

Kyllä harmitti etten ole Alexander Wangin innokkaimpia faneja. Valikoima oli laaja vaikka olin paikalla vasta yhden maissa. Vaatteita oli tuhottomasti, kaikki kengät maksoivat $200 ja laukut $250-$400. Pyörittelin pitkään kädessäni super suosittua Kirsten -laukkua jonka olisin saanut nyt hintaan $300. Jätin kuitenkin laukun jollekin muulle joka osaisi arvostaa sitä minua enemmän. Lopulta ostin itselleni kaksi perusneuletta joille on käyttöä varmasti.

Greene Streetiltä tallustelin muotimuseo FITiin jossa minua odotti jälleen pitkä jono. Ajattelin, että ihmiset jonottavat näyttelyyn koska se on viimeistä päivää auki. Yritin ohittaa jonoa nähdäkseni minne se johtaa mutta tiukka nainen ohjasi minut takaisin jonon perälle. Seisoin hetken jonossa kunnes tajusin että museo toimi myös äänestyspaikkana ja huomasin seisovani jonossa joka vei äänestyskoppiin. Hups, eilen olleet presidentinvaalit aiheuttivat jonoja kaikkialla ja minä seisoin yhdessä niistä!

Valitettavasti muotimuseossa ei saanut kuvata joten en saa jaettua näkemääni Teille. FITillä (Fashion Institute of Technology) on laaja kokoelma maailman arvostetuimpien muotisuunnittelijoiden luomuksia joista näyttely oli koottu. Tuo näyttely oli auki eilen viimeistä päivää, mutta jos olette joskus New Yorkissa ja muoti kiinnostaa, niin kannattaa katsoa etukäteen mitä näyttelyitä FITissä on tarjolla. Museon sisäänpääsy nimittäin on ilmainen ja näyttelyt ovat laadukkaita.

Näyttelyn katsomisen jälkeen hyppäsin metroon ja huristelin kotia kohti. Ennen kotiin saapumista kävin läheisessä kauppahallissa ostamassa tarvikkeita päivällistä varten. Olin viikonloppuna luvannut miehelleni hodareita ja koska en ollut koko päivänä syönyt aamiaisen lisäksi mitään päätin päästä helpolla ja ostaa valmiit ainekset hodareihin.    

Sämpylöitä, hodarimakkaroita (en syö punaista lihaa joten valitsin kanamakkaran) ja rouhittua sipulia. Nam, niin helppoa, niin nopeaa ja kaikessa yksinkertaisuudessaan ihan älyttömän hyvää kun hodarin tekee laadukkaista aineista.

Päivällisen jälkeen linnoittauduin sohvalle, sytytin kynttilän, join teetä ja seurasin vaaleja pitkälle yöhön.

Kevyttä untuvaa

tunnetila: palelu

Hirmumyrsky Sandy vei mukanaan ihanan lämpimät syyspäivät ja nyt Manhattanilla odotellaan jo seuraavaa myrskyä joka ei ole niin voimakas kuin Sandy, mutta joka tuo tullessaan lunta. Auringonpaiste jäi vielä lämpimistä päivistä jäljelle, mutta jotenkin tuntuu että tuo aurinko tekee ilmasta vielä kirpeämmän. Ihan kuten talvella aurinkoiset päivät ovat usein tolkuttoman pistäviä ja pakkasta tuntuu olevan ihan liikaa.

Kun pari vuotta sitten olin täällä marraskuun lopussa sää oli välillä todella lämmin. Paikoittain pärjäsi jopa ilman takkia. En siis oikein osannut varautua loppusyksyn säähän etukäteen. Ajattelin, että ostan täältä lisää kerroksia jos alkaa palella. Muutama viikko sitten kävinkin ostoksilla ja nyt nuo ostokset ovat tulleet todella tarpeeseen. Hankin Uniqlosta mm. harmaan kashmir-neuleen ja lyhyen, jakkumaisen kevytuntuvatakin.

takki ja neule Uniqlo, huivi Faliero Sarti,

housut Vila, lenkkarit Karhu

Ostin kevyen untuvatakin jakkumaisena mallina sillä ajattelin käyttää sitä Suomessa kovimmilla pakkasilla myös sisällä. Näillä säillä jakkumaisella, 3/4-hihaisella takilla pärjää vielä ulkona, mutta ei kauaa jos lunta on tulossa kuten säätedotuksessa juuri luvattiin. Sitten täytyy keksiä jotain muuta. Uusi untuvatakki on ollut ostoslistallani jo useamman vuoden joten sellaista voisin pikku hiljaa alkaa metsästää. Vanha untsikkani on vielä ulkoisesti ihan kunnossa mutta jo viimeiset kaksi vuotta olen takkia käyttäessäni jättänyt jälkeeni untuvavanan. 

Kivan untsikan metsästys ei ole kuitenkaan tuottanut viime vuosina tulosta sillä untuvatakit eivät ole olleet muodissa pitkään aikaan. Parkatakit ovat syrjäyttäneet untuvatakit jo monta vuotta mutta itse tykkään untuvatakkien uskomattomasta kyvystä lämmittää mutta olla silti kevyitä. Siksi untsikan metsästys jatkuu kunnes sellaisen löydän.

Onko Teillä hyviä untuvatakkivinkkejä palelevalle?   

Ps. Tyylitilan esittelyssä yhteistyömallisto Narciso Rodriguez for Kohl's. 

Selvisimme!

tunnetila: helpotus

Pikainen viesti ja helpotuksen huokaus! Selvisimme hirmumyrsky Sandystä säikähdyksellä ja huomattavasti pienemmillä tuhoilla kuin iso osa Manhattanin asukkaista. Sähköt meiltä meni heti maanantaina ja ne palautuivat juuri äsken. Oli hyvin mielenkiintoinen kokemus elää neljä vuorokautta suurkaupungissa ilman sähköjä.

Ulkona liikkuminen iltaisin oli mahdotonta. Vaikka poliiseja oli kaupunki täynnä ja kuulimme sireenien äänen vuorokauden ympäri, olo oli silti hieman turvaton. Aurinko laski kuuden maissa ja koko ala-Manhattan muuttui silloin pilkko pimeäksi. Pankkiautomaateista ei sähkökatkoksen aikana saanut rahaa ja ihmisiltä alkoi loppua käteinen. Ne muutamat liikkeet jotka olivat auki pystyivät ottamaan vastaan ainoastaan käteistä joten yhteentörmäyksiä oli odotettavissa. Myöskään murtohälyyttimet eivät toimineet ja pelkäsimme koko ajan milloin ihmiset alkavat ryöstelemään kauppoja.

Muutamat auki olleet ruokakaupat palvelivat ihmisiä pimeässä, onneksi meillä oli taskulamppu kauppareissuja varten. Säilykkeitä, pastaa ja muuta säilyvää tavaraa uskalsi ostaa, pilaantuneet lihat, sulaneet pakasteet ja hapantuneet maitotuotteet alkoivat haista elintarvikeliikkeissä jo muutaman sähköttömän päivän jälkeen. Asiointi liikkeissä ei ollut kovin mieluisaa ja kiitin onneani siitä että olimme ottaneet neuvoista vaarin ja hamstranneet tuotteita kotiin jo aikaisemmin. Olin onnellinen myös juoksevasta vedestä ja kaasuhellastamme joka mahdollisti kokkauksen kotona.

Saimme myös päivien aikana tuta ihmisten ystävällisyyden ja auttamisenhalun. Saimme avustustusjärjestöltä valtavat pussilliset ilmaista jäätä jolla pystyimme pitämään joitain tuotteita (juustoa yms) jääkaapissa viileänä. Olimme olleet ilman sähköä kaksi päivää kun saimme jäätä. Vaikkei meillä mikään hätä ollutkaan niin liikutuin silti eleestä niin paljon että melkein kapsahdin jäitä antaneen naisen kaulaan ja olin purskahtaa itkuun. Voi miten tärkeää työtä ihmiset tekevätkään!

Sähköt ovat nyt palautuneet ja elämä palailee pikku hiljaa normaaliksi. Olimme kävelemässä kadulla kun yhtäkkiä huomasimme liikennevalojen syttyvän. Aloimme molemmat huutaa innoissamme. Sekunti tuon jälkeen huutoa alkoi kuulua joka puolelta ja iloiset ihmiset ryntäsivät kaduille. Viidessä minuutissa aavekaupungin hiljainen katu muuttui ihmisiä kuhisevaksi keitaaksi jossa kaikki hymyilivät ja iloitsivat sähköjen palautumisesta. Vitsit että tuo oli hieno hetki!

Sandyn aiheuttamat aineelliset vahingot New Yorkissa ovat valtavat ja olen hyvin surullinen ja pahoillani jokaisen kotinsa tai läheisensä menettäneen puolesta. Olen kuitenkin kiitollinen että selvisimme koettelemuksesta hyvin ja tunsimme koko kaaoksen ajan olevamme turvassa. Maailma ympärillä kuohui mutta viltin alla kynttilän valossa sen tärkeimmän ihmisen kanssa oleminen rauhoitti. Sandy on nyt ohi ja me selvisimme. Olen nyt yhden pysäyttävän kokemuksen rikkaampi.