torstai 4. huhtikuuta 2013

Takkidilemma

tunnetila: pähkäily

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

villakangastakki 2or+byYAT, kaulaliina Marimekko,
laukku Tory Burch, housut Vila, nilkkurit Vagabond 

Poikkesin pari viikkoa sitten 2or+byYAT -merkin ystävämyynnissä. Vanhat mallistot, mallikappaleet ja mallistojen viimeiset tuotteet myytiin pois uskomattoman edullisin hinnoin. Pitkällisen sovittelun ja pähkäilyn jälkeen ostin itselleni YATin villakangastakin.

Takin kuosi on kiva, materiaali (66% merinovillaa, 12% alpakkaa, 12% mohairia ja 10% polyamidia) on huikea ja takki on kevyt ja ihana päällä. Joku takin mallissa kuitenkin mietityttää. Raglan hihat tekevät yläkropasta mielestäni jotenkin massiivisen ja takin helma on kaltaiselleni pätkälle vähän liian pitkä. Villakankaisen vyön kanssa takista tulee mieleeni kylpytakki. Pitäisiköhän kokeilla takkia nahkavyön kanssa? Ulos lähtiessäni olen laittanut takin päälleni jo moneen otteeseen, mutta aina viime hetkellä vaihdan sen muutaman vuoden vanhaan rönttäiseen parkaan. 

Olen kaivannut vaatekaappiin siistimpää villakangastakkia jo vuosikausia, mutta nyt kun sellaisen hankin en osaa käyttää sitä. Ostin takin pitkän pohdinnan jälkeen koska se on niin klassinen ja ajaton. Nyt tuo klassisuus onkin minulle ehkä vähän liikaa. Pidän takista mutten kuitenkaan pidä. Harvoin tulee eteen näin konstikasta vaatetta.

Mitä sanotte, kannattaako takki pistää kiertoon vai annetaanko sille sija vaatekaapissa? Työkaverini oli jo ostamassa takkia minulta mutta takki oli hänelle (onneksi??) liian pieni. Näin takki kulkeutui takaisin kotiin ja eilen jopa käytin sitä ensimmäistä kertaa. Takki on siis päässyt jo käyttöön mutten ole vieläkään ihan varma sen kohtalosta.

Kiitos kuvista Wikke!!

keskiviikko 3. huhtikuuta 2013

Väriä kasvoille

tunnetila: tyytyväisyys

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

Nautiskelin pääsiäisviikonlopun uskomattoman upeista kevätsäistä yllä olevissa maisemissa. Aurinkoisessa ilmassa lenkkeillessä sielu lepäsi ja mieli rauhoittui arjen aherruksesta. Pakkasta oli vielä muutama aste, mutta jos pysähtyi istuskelemaan aurinkoisille rappusille niin saattoi tuntea kuinka auringonsäteet lämmittivät kasvoja ja saivat aikaan kevään ensimmäiset pisamat. 

Ensimmäisistä pisamista innostuneena päätin tuoda kevään vielä hieman pidemmälle ja kotiin palattuani kaivoin esiin viime kevään suosikkituotteeni, Lumenen Natural Bronze Self Tan Face Creamin. Kevyt ja kauniisti päivettävä itseruskettava voide on jokaisen tumpelon suosikkituote. Jopa minä saan voiteen levitettyä kasvoilleni ilman rajoja ja kaulalle jääviä rusketusviivoja. 

Tuote hoitaa ja kosteuttaa, ja saa iholla aikaan kevyen päivetyksen lisäksi luonnollisen hehkun. Laitan voidetta kasvoille noin pari kertaa viikossa. Silloin ihon sävy pysyy luonnollisena eikä rajoja jää.   

Image and video hosting by TinyPic

Aurinkotuotteille ominainen, hieman pistävä tuoksu on tuotteen ainut huono puoli. Aluksi tuoksua ei tunne ja luulinkin että olen kerrankin löytänyt tuoksuttoman itseruskettavan, mutta aina hikoillessa (saunassa, urheillessa jne.) tuoksu kulkeutuu nenään. Onneksi tuotteen tuoksu on aika laimea useisiin muihin itseruskettaviin nähden. 

Jos kaipailette laillani kesää ja auringon kasvoille tuomaa hehkua, kannattaa vähän huijata sitä peilistä katsovaa kalpeaa tyyppiä ja sipaista Lumenen itseruskettavaa kevyesti kasvoille. Tuntuu heti paljon keväisemmältä!

maanantai 1. huhtikuuta 2013

Huivin kaksi puolta

tunnetila: pienoinen pettymys 

Image and video hosting by TinyPic

Image and video hosting by TinyPic

H&M:n laatutietoinen sisko & Other Stories avasi ensimmäiset myymälänsä Euroopassa muutama viikko sitten. Suomeen ei liikettä vielä (?) saatu, mutta merkin verkkokauppa toimittaa tuotteitaan halukkaille myös tänne pohjolaan. 

Merkin ensimmäistä mallistoa on kehuttu kaikkialla monin yli-sanoin, ja pakko myöntää että tein itsekin tilauksen heti nettikaupan avattua ovensa. Klikkasin ostoskoriin pari puseroa ja kaksivärisen huivin, oikeastaan muuta tarpeeksi kiinnostavaa tai juuri nyt tarpeellista en mallistosta itselleni tällä kertaa löytänyt.

Paketti tuli perille vähän yli viikossa. Tykkäsin kierrätysmateriaalista tehdystä pakkauksesta, mutta paketin sisältö ei mennyt oikein nappiin. Tilaamani puserot olivat molemmat minulle liian pieniä. Tai siis toivoin niiden olevan rentoja ja reiluja malliltaan, mutta molemmat olivat niin niukkoja että palautin ne molemmat. Pidin tilauksesta itselläni ainoastaan huivin, jonka kahteen ilmeeseen ihastuin.

Huivin toinen puoli on musta, toinen beige. Huivia voi käyttää kummin päin vaan, mutta itse olen keväisten ilmojen imussa käyttänyt huivia beige puoli päällä. Huivin musta puoli vilahtelee kivasti kun huivin sitoo kaulaan, ja mustat yksityiskohdat ryhdittävät huivin ja tuovat siihen kivaa särmää. Huivi on miellyttävän tuntuista paksua viskoosia ja uskon, että siitä voi tulla jopa tulevan kesän käytetyin asuste.

Oletteko jo ehtineet tutustua &Other Storiesin ensimmäiseen mallistoon? Jos olette niin mitä olette mieltä? Entä oletteko jo tehneet ostoksia nettikaupasta, tai kenties päässeet tutustumaan uuteen liikkeeseen reissuillanne?

lauantai 30. maaliskuuta 2013

Iloinen pääsiäinen

tunnetila: onni

Image and video hosting by TinyPic

Saavuin Savoon vanhempieni luo eilen anivarhain. Muutama hetki perillä ja olo on rentoutunut, onnellinen, tyyni ja rauhallinen. Rakas seura, hyvä ruoka, lenkkeily kauniissa maisemissa ja auringosta nautiskelu ovat ehdottomasti toimiva resepti onnistuneen pitkän viikonlopun viettoon.

Ihanaa pääsiäistä Teille kaikille!

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Elokuvissa: The Place Beyond The Pines

tunnetila: tykkäys

Image and video hosting by TinyPic

Olen yksi niistä harvoista naisista maailmassa, jonka sukat ei pyöri jaloissa kun näen Hollywoodin kultapoika Ryan Goslingin. Gosling tähdittää tälläkin hetkellä useampaa Finnkinolla pyörivää leffaa, eivätkä naiset tunnu saavan hänestä tarpeekseen. Vaikka Gosling ei olekaan minulle "se" juttu, läksin silti mielelläni elokuviin kun Basso tarjosi minulle leffalippua The Place Beyond The Pines -leffan ennakkonäytökseen. Tähdittihän leffaa Goslingin lisäksi useampikin huippunäyttelijä Eva Mendesistä Bradley Cooperiin ja Ray Liottaan.

En tiennyt elokuvasta etukäteen mitään ja ajattelin meneväni katsomaan leffaa jossa Gosling esiintyy ilman paitaa ja hurmaa vähäsanaisuudellaan kaikki elokuvan (ja katsomon) naiset. Leffan ensimmäinen minuutti vahvisti ajatuksiani ja vaivuin rentoutuneena leffateatterin pehmeään penkkiin. "Ei tuo Gosling ihan huono ilman paitaa olekaan..." Ajattelin nauttia viihdepläjäyksestä kun kerran olin paikalle saapunut.

Kaksi ja puoli tuntia myöhemmin huomasin istuvani edelleen kuin naulittuna penkissäni ja olin hengästynyt. Kaikki ennakko-odotukseni olivat romuttuneet ja olin viettänyt viimeiset tunnit ahdistuen, vihaten, ärsyyntyen ja liikuttuen. Elokuva kertoi isä-poika-suhteesta, korruptiosta ja epäoikeudenmukaisuudesta, sekä siitä miten ihmiset saavat erilaiset lähtökohdat elämän rakentamiselle ja miten vaikea kohtaloaan on muuttaa. Keveys ja viihteellisyys oli elokuvasta kaukana.

Suosittelen ensi perjantaina (29.3.) ensi-iltansa saavaa leffaa kaikille laadukkaan draaman ja hyvän elokuvamusiikin ystäville, paitsi en ihan välttämättä Ryan Goslingin suurimmille faneille. Jos katsotte leffan niin arvaatte kyllä miksi...