Tehokas möhkäle

tunnetila: tyytyväisyys

Modernista Marttakerhosta päivää! Jatketaan viime postauksen viitoittamalla tiellä ja (yleisön pyynnöstä) puhutaan vähän lisää nypynpoistajista. 

Pidän vaatteistani aika hyvää huolta ja minulla onkin jos jonkinlaista vempelettä jotka auttavat pitämään vaatteet hyvässä kunnossa ja pidentämään niiden käyttöikää. Ostan yleensä vaatteita hankkiessani vain lempijuttuja ja siksi haluan niiden kestävän käytössä vuodesta toiseen. Käytän paljon neuleita ja neuleiden omistajan must -tuotteisiin kuuluu kashmirkampa tai -harja, joilla kammataa kashmirista ja muista hienoista materiaaleista käytön aiheuttamat nypyt pois. 

Käytin pitkään herkempien materiaalien nypyn poistossa edullista kashmir-kampaa (saatavilla ompelutarvikeosastoilta esim. tavarataloista), mutta viime syksynä New Yorkissa investoin kerralla laadukkaaseen vaatteidenhuoltopakettiin ja ostin samaan syssyyn myös isomman (ja ihan törkeän hintaisen) kashmir-harjan. Harja on osoittautunut käytössä erinomaiseksi ja hyvin hellävaraiseksi, mutta neuleita kovempiin kankaisiin harja ei valitettavasti kunnolla pure.

College-kankaita varten minulla onkin mahtavan järeä nypynpoistaja Singeriltä. Jättimäisen kokoisilla pattereilla toimiva kapistus painaa paljon mutta saa aikaan ihan uskomatonta jälkeä. Oman Singerini ostin Stockalta, mutta näyttääpä sitä saavan tällä hetkellä myös esimerkiksi Ellokselta. 

Viikonloppuna vaatehuonetta läpi käydessäni kaivoin esiin viileneviä iltoja varten viime talven lempiasuni, JumpIn -haalarin. Käytin haalaria koko viime talven joka päivä ja keväällä viikkasin sen vaatehuoneen hyllylle pesun jälkeen aika nyppyisenä. Nyt kun katselin haalaria kesän jälkeen uusin silmin se näytti ihan järkyttävälle. Näki, että haalaria on rakastettu ja käytetty jopa enemmän kuin laki sallii. Levitin haalarin eteisen lattialle ja kävin sen läpi Singerin ihmevekottimella. Nyppyjä haalarissa oli niin paljon että jouduin tyhjentämään nypynpoistajan nukkasäiliön kahdesti, mutta kyllä kannatti, haalari näyttää taas ihan uudelta!

Jos käytät paljon college-vaatteita ja/tai paksuja eikä niin herkkiä neuloksia ja haluat niille lisää käyttöikää, suosittelen investoimaan vähän yli kympin maksavaan Singerin möhkäleeseen. Tuo hankinta maksaa hetkessä itsensä takaisin ja parhaassa tapauksessa selviät useamman vuoden vanhoilla neuleillasi eikä sinun tarvitse ostaa uusia pilalle nyppyyntyneiden vaatteiden tilalle. Jos siis et välttämättä halua shoppailla. ;)      

Ohjenuora shoppailuun

tunnetila: järkeily

H&M:n syysvaatteisiin ihastuttuani innostuin käymään viikonloppuna vaatehuonetta läpi. Halusin nähdä mitä kaikkea kaapeissa jo on ja mitä sinne tarvitaan lisää. Arvatkaas miten kävi? No tietenkin niin että kaapeissa on jo kaikkea niin paljon että tulen pärjäämään noilla vaatteilla seuraavat pari syksyä enkä tarvitse yhtään mitään uutta. Äääää, mutku mä haluan! 

Kymmenet kesävaatteiden alemetsästelyreissut tuottivat kerta kerran jälkeen tulosta syysgarderobin kartuttamisessa, mutta kesävaatteita ei löytynyt. Nyt jemmassa on siis muutama neule, pari mekkoa, puseroita ja housuja niin paljon etten oikeastaan tarvitse yhtään mitään uutta. Pitkiä ja paksuja neuleita, joihin perjantaina H&M:n showroomilla todella ihastuin, ei kaapissa toisaalta ole yhtäkään. Ainakin sellaiseen saan siis tänä syksynä investoida.

Suurin osa kaapissani olevista vaatteista on aika vanhoja. Vaatteet ovat palvelleet minua jo useamman vuoden ja ne ovat jo vähän kulahtaneita ja joistakin neuleista olen saattanut paikata pieniä (yleensä nypynpoistajan tekemiä) reikiä, mutta silti ne ovat vielä niin hyväkuntoisia etten viitsi luopua niistä. Siitä huolimatta haluaisin myös uusia juttuja. Uusilla vaatteilla kun tuppaa aina olemaan mukavan piristävä vaikutus. Iloinen mieli, sait sen sitten uusista vaatteista tai uudesta huulipunasta, on useimmiten pienen investoinnin arvoinen.

Ehkä tärkeintä on kuitenkin ymmärtää tarpeen ja haluamisen ero. Tällä hetkellä tarvitsen talven pakkasiin uuden untuvatakin (kuten olen tarvinnut jo monta vuotta eikä sitä täydellistä vaan löydy mistään) ja haluan pitkän ja lämpimän neuleen. Selviäisin siis mainiosti ilman uutta neuletta, mutta uskon että uusi neule tekisi viileistä arkiaamuista hieman siedettävämpiä. Ilman kunnollista paksua takkia taas saatan palelluttaa itseni ja saada flunssan, eli tuossa tilanteessa voi sanoa että kyseessä on todellinen tarve.

Kultainen linjani shoppailussa onkin, että pääasiassa kannattaa tehdä hankintoja vain tarpeeseen. Tai jos pääosa vaatekaapin sisällöstä on vanhaa ja edelleen käyttökelpoista, uusilla, harkiten hankituilla jutuilla on ihan luvallista piristää garderobia. Uusilla jutuilla vanhatkin vaatteet näyttävät kivoille ja saavat ihan eri tavalla uutta potkua!

Kesän viimeinen asu

tunnetila: tyytyväisyys

silkkipaita Club Monaco, housut Marni at H&M,

laukku Tory Burch, tossut CM

Viime perjantaina en vielä suostunut sanomaan ääneen sitä s-kirjaimella alkavaa vuodenaikaa. Ilmassa oli välillä tuohon vuodenaikaan liittyvää kirpeyttä, mutta seuraavassa hetkessä aurinko taas paistoi ja kesäinen mieli palasi takaisin. Tiedossa oli pitkä päivä ilman vaatteiden vaihtoa joten päätin pukea ylleni jotain kesäistä, mutta samalla myös sellaista jolla pärjää ulkona jos sää alkaa viilentyä. Pukeuduin siis silkkiin.

Silkki on materiaalina ihana. Se on kevyt ja hengittävä, mutta samalla se myös sitoo kehon lämpöä jos sille on tarvetta. Pärjäsin asulla koko päivän vaikka lounastin iltapäivällä aurinkoisella terassilla ja päätin illan Helsingin Juhlaviikkojen avajaiskonserttin joka kesti pitkälle pimenevään iltaan. Illalla silkkiasulla pärjäämistä toki edisti Huvila-teltan kuuma tunnelma ja lavan edessä musiikin tahtiin jammailu, mutta onneksi en palellut edes kävellessäni Tokoinrannasta kotiin.

Viikonlopun sää oli kauttaaltaan ihanan lämmin ja aurinkoinen, mutta tänään, tänään ulkona oli jo niin sateista että pakko kai se on myöntää. Syksy on tullut. Syksyn parhaita puolia on harmaat neuleet ja mustat kapeat housut. Niihin pukeuduin siis tänä aamuna ja kaiken kesäisen väri-ilottelun jälkeen tuntui kuin olisin tullut kotiin. Jalassa on kuitenkin vielä balleriinat. Ihan kokonaan en ajatellut vielä antaa syksylle periksi.  

Kiitos kuvasta Hertta!

H&M:n syksy

tunnetila:  tyytyväisyys

Kävin perjantaina H&M:n showroomilla tutustumassa brändin syysuutuuksiin. Huokailin koko vierailuni ajan ihastuksesta ja hipelöin rekeissä roikkuvia uusia juttuja sydämenkuvat silmissäni. Voitte kuvitella miten kivalta tuntui nähdä kerralla monta rekillistä kauniita syysvaatteita sen jälkeen, kun on koko kesän plarannut läpi satoja kesävaaterekkejä eikä ole tykännyt yhdestäkään eteen tulleesta vaatteesta. Nyt showroomilla iski "apua, haluan nämä kaikki" -fiilis. Vaikkei yletön ostelu ole lainkaan järkevää, niin silti tuo olo oli paljon kivempi kuin tunne "blääh, nää kaikki vaatteet on ihan tyhmiä".

Syksyksi on tulossa paljon paksuja ja pörröisiä, reilun kokoisia neuleita, kapeita housuja joissa on paljon yksityiskohtia (taskuja, vetskareita, halkioita lahkeensuussa), näyttäviä koruja ja mikä mahtavinta, paljon tosi kivan näköisiä kenkiä joista suurin osa on nahkaa. Tulossa on mm. huikeat ylipolven saappaat, biker-bootsimaisia kenkiä lyhyellä ja pitkällä varrella sekä omia lemppareitani, matalia kävelykenkiä, hieman kapenevalla kärjellä (suosikkini kuvissa 5 ja 11).

Vaikka nautin edelleen jokaisella solullani Suomen poikkeuksellisen pitkästä ja aurinkoisesta kesästä enkä haluaisi tämän loppuvan koskaan, syksyn vääjäämättömän tulemisen kestää paremmin, kun muistaa miten kiva syksyllä on pukeutua. Perjantainen showroom visiitti osoitti, että tänä syksynä uusien vaatteiden löytäminen ei tule olemaan ongelma. Ongelmaksi muodostuu ainoastaan se, että kaiken kivan edessä päätöksiä ja valintoja on pakko tehdä tai muuten edessä on henkilökohtainen konkurssi. 


Ps. Sydämellinen kiitos jokaiselle edelliseen postaukseen kommentoineelle. Olette uskomattoman upeita ihmisiä. Kiitos! <3

Turvaverkkoa vailla

tunnetila: jännitys ja paniikki

Aikalailla vuosi sitten olin monen uuden ja jännittävän asian äärellä. Olimme muuttamassa syksyksi New Yorkiin ja olin aloittamassa syksyn kestävän työn Skimbaco Lifestylen muotitoimittajana. Olin menossa mm. New Yorkin muotiviikoille katsomaan näytöksiä ja tapaamaan muotimaailman vaikuttajia. Tämän lisäksi aloitin vielä syksyn mittaisen New York -aiheisen blogiprojektin Ylen Olotilassa. Tiedossa oli valtavasti uutta, ja vaikka kaikki kuulosti kivalta en tiennyt yhtään mitä tuleman pitää.

Syksy meni kuitenkin erinomaisesti. Välillä tein ihan liikaa töitä ja olin niin stressaantunut etten metrolla pressitilaisuudesta toiseen matkustaessani muistanut yhtään mihin tilaisuuteen olin sillä kertaa menossa, enkä muistanut millä pysäkillä olin juuri minuutti sitten suunnitellut jääväni pois. Selvisin kuitenkin syksyn haasteista ja nautin elämästäni ehkä enemmän kuin koskaan. Tuo kokemus toi minulle valtavasti lisää uskallusta heittäytyä uuteen ja tuntemattomaan, ja kuinka ollakaan, olen nyt, tasan vuosi edellisestä heittäytymisestä, taas jännän äärellä. Syyskuun ensimmäinen päivä Tunnetila -blogini nimittäin muuttaa uuteen blogikotiin!

Uusi bloggaajien itsensä hallinnoima blogiportaali Re:fashion avaa ovensa syyskuussa ja olen mukana portaalissa Tunnetilan kanssa. Olen tähän asti kieltäytynyt useimmista yhteistyökuvioista sillä olen halunnut pitää blogini pienimuotoisena harrastuksena ja minusta on ihana kun "tunnen" lähes kaikki vakikommentoijani ja voimme jutella blogissa "kavereiden kesken". Tällä kertaa uusi blogiportaali kuulosti kuitenkin niin viihtyisältä ja vapaalta paikalta olla ja kirjoittaa, että päätin hypätä mukaan. Uskon, että uusi portaali tarjoaa mukavan ja tyylikkään alustan blogilleni ja voin jatkaa bloggaamista siellä vanhaan malliin.

Mietin portaaliin liittymistä pitkään ja joka toinen päivä olin sitä mieltä että haluan kokeilla bloggaamista uudessa paikassa, joka toinen päivä taas blogin muuttuminen "julkisemmaksi" sai jo pelkkänä ajatuksena vatsani kääntymään ympäri. Olen kirjoittanut Tunnetilaa yli viisi vuotta (joista neljä vuotta piilotin kasvoni) eikä suurin osa ystävistäni tiedä vieläkään blogin olemassaolosta. Ymmärtänette siis että olen, esimerkiksi juuri nyt tätä postausta kirjoittaessani, kauhusta niin kankea että kurkkua kuristaa ja sormet eivät meinaa millään liikkua näppäimistöllä. Nyt päätös mukaan lähtemisestä on kuitenkin tehty ja blogi siirtyy Re:fashioniin parin viikon kuluessa. 

Suurin toiveeni tällä hetkellä on että jokainen Teistä seuraa mukanani uuteen portaaliin ja on minulle tukena ja turvana uudessa paikassa. En usko että blogini tulee Re:fashionissa muuttumaan sisällöltään kovinkaan paljon. Mainoskampanjat ovat jatkossa se suurin sisältöä uuteen suuntaan muokkaava asia, mutta minulla on kuitenkin toisaalla vakinainen päivätyö joka vie yhtä paljon aikaa kuin ennenkin, eli toteutan kampanjoita silloin kun ehdin ja ennen kaikkea silloin, kun tarjolla on jotain josta olen oikeasti kiinnostunut ja josta ajattelen olevan myös teille hyötyä ja iloa.

Tunnetila muuttaa siis uuteen osoitteeseen (tunnetila.refashion.fi) parin viikon kuluttua ja minua jännittää ihan järjettömän paljon. Olen toivonut että Re:fashioniin siirretään kirjoittamani postaukset päivämäärästä 2.9.2012 lähtien. Tuona päivänä lähes vuosi sitten paljastin blogissa kasvoni. Sitä vanhemmat tekstit jäävät talteen Bloggerin puolelle. Enää ei siis piilotella vaan yritän ottaa reippaasti härkää sarvista ja hypätä tuntemattomaan ennakkoluulottomasti. Onnistuneeseen hyppyyn tarvitsen kuitenkin kaikkia Teitä, omaa turvaverkkoani. Toivottavasti otatte minut kiinni!