Elämän eri tuoksut

tunnetila: mietteliäs

Olen aikaisemmin ollut hyvin kaaviohin kangistunut hajuvesien suhteen. Kun löysin yhden hyvän tuoksun saatoin käyttää sitä viisi vuotta putkeen, ostaa aina samaa kun vanha loppui. Viime aikoina suhtautumiseni tuoksuihin on muuttunut. 

Minulla on aika hyvä tuoksumuisti, muistan siis tapahtumia tuoksujen avulla. Joskus raitiovaunussa istuessani tunnen nenässäni tutun tuoksun ja hetkessä muistan lukioaikaisen poikaystäväni. Viime aikoina olen halunnut käyttää tuota aistia hyväkseni ja olen pyrkinyt löytämään eri elämäntilanteille omat tuoksunsa.

Noin vuosi sitten olin kyllästynyt työhöni ja kaikkeen siihen kiireeseen ja stressiin mitä hektinen työilmapiiri minulle loi. Pidin kyllä työstäni, mutta suuret muutokset organisaatiossa jossa työskentelen alkoivat stressata niin paljon, että koko työ alkoi tuntua merkityksettömältä ja ahdistavalta. Juuri tuolloin sain H&M:n Versace -kampanjan kautta itselleni pullollisen Versacen uutuustuoksua Yellow Diamond. Aluksi epäröin käyttää tuoksua sillä se oli aika erilainen mitä normaalisti käyttämäni tuoksut, mutta hetken tuoksua testailtuani huomasin saavani intensiivisestä tuoksusta voimia arkeen. Tuoksun luksusvivahde toi myös minulle kaivattua hyvää oloa joten käytin tuoksua tyytyväisenä vuorotteluvapaan alkamiseen asti.

Kun vuorotteluvapaa alkoi, halusin maksimoida kropassa tuntuvan kevyen olon kevyellä ja raikkaalla tuoksulla. Otin käyttöön Cleanin suosikkituoksuni Shower Freshin ensin pienessä testipullossa ja lopulta ostin suuremman pullon jokapäiväiseen käyttöön. Tuoksua on jäljellä enää pieni tilkka ja se loppuu juuri sopivasti kun lähdemme reissuun.

Haluan muistaa syksyn New Yorkissa kokonaan omana ajanjaksonaan ja siksi päätinkin ostaa lentokentältä menomatkalla uuden tuoksun jota käytän vain tämän syksyn ajan. 30ml pullo riittää sopivasti kolmeksi kuukaudeksi ja kun tuoksu loppuu on aika palata kotiin. Tuoksuttelin kuukausi sitten laivalla uutuustuoksuja ja taisin löytää itselleni reissutuoksun. Palataan tuoksuun lähemmin jos löydän sen lentokentältä. Ja jos en löydä juuri tuota niin joku muu ajaa varmasti saman asian. Tärkeintä on että tuoksu miellyttää ja tuoksuu juuri siltä miltä haluan New Yorkin tuoksuvan mielessäni tulevaisuudessa.    
   

Kiitos juttutoiveista

tunnetila: kiitollinen

Kiitos kaikille juttutoiveita lähettäneille! Oli kiva huomata että ihan tavallinen elämä lähikauppoineen ja kahviloineen kiinnostaa blogini lukijoita. On ilahduttavaa, että blogiani lukevat järkevät ja maanläheiset ihmiset joita ei kiinnosta pelkästään shoppailu ja mitä ostoksia reissussa teen. Toki toivon löytäväni New Yorkista myös jotain kivaa ostettavaa ja luultavasti esittelenkin ostoksiani teille, mutta en ajattele noita kuukausia niinkään lomana (johon usein kuuluu hyväfiiliksinen lomashoppailu) vaan ajattelen että asun New Yorkissa hetken ja käyttäydyn siellä sen mukaan. Enhän Suomessakaan ostele joka viikko jotain uutta.

Arvoin kommentoineiden kesken teemaan sopivan Kaipaus-korun ja voittajaksi osui nimimerkki Mau. Onnea! Laitatko minulle sähköpostia (ninan.tunnetila(at)gmail.com) niin saan korun postiin. 

Kiitos vielä kaikille kommenttinsa jättäneille! Alan nyt kaivella kaapista talvitakkia esiin sillä tänään on ohjelmassa Flow ja nuoruusvuosieni suosikkiartisti Björk. Vaikka tällä hetkellä aurinko paistaa ja ulkona on lämmintä +18, niin illalla mennään taas alle kymmeneen asteeseen. Eihän tätä "kesää" voi kuin rakastaa...

Maailman suurin kenkäosasto

tunnetila: epäusko

Macy's tavaratalon kenkäosaston remontti valmistuu syyskuun alussa. Remontti maksoi 400 miljoonaa dollaria (!!!) ja sieltä löytyy 280 000 paria kenkiä. HÄH?!?! Kaksisataakahdeksankymmentätuhatta paria kenkiä!!! Ei tuota määrää voi oikein käsittää, ainakaan näin näkemättä. Hip hei Macy's, täältä tullaan heti parahiksi avajaisiin!

Kysymys kuuluukin, onko tuossa mitään järkeä? Itselle iskee jo muutenkin New Yorkissa aina runsauden pula enkä oikein osaa ostaa sieltä mitään kun vaihtoehtoja on liikaa. Yritä sitten valita kahdensadankahdeksankymmenentuhannen kenkäparin joukosta se yksi pari jonka haluat. Huh huh. Ei ole shoppailu helppoa ei...


Ps. Postausideoita New Yorkista voi ehdotella vielä huomiseen aamupäivään asti täällä!

Puts plank

tunnetila: testailua

Oletteko kyllästyneet lotraamaan kynsilakanpoistoaineella? Itse en meinaa tulla noin stydien aineiden kanssa oikein toimeen. Kerran mm. sain kylppärin matosta hieman laikukkaan kun lorautin matolle vahingossa kynsilakanpoistoainetta ja matosta lähti värit. Vaikka kuinka yritän kallistaa poistoainepulloa sievästi vanulappua vasten lorahtaa ainetta vanulle aina liikaa. Eipä lorahda enää!

Löysin erinomaisen, pumppupulloon pakatun Oversan kynsilakanpoistoaineen heinäkuiselta Tallinnan reissultani. Oversa on pakattu pulloon, jossa on sama mekanismi kuin kynsihoitoloiden lakanpoistopulloissa. Vanulappu siis painetaan pullon päällä olevaa kumista pumppua vasten ja yhdellä pumppauksella saa vanuun juuri sopivan määrän poistoainetta. Voi jee miten näppärää! Ei enää pullojen kallisteluja tai liiallisia roiskauksia, tällä tekniikalla poistoainetta ei mene yhtään hukkaan ja tuote kestää pidempään.

Oman pulloni ostin Kaubamajasta ja se maksoi alle vitosen. Oversan omaa nettikauppaa tms. en onnistunut netistä löytämään, mutta ainakin (Saksan) Amazon näyttää myyvän ko. tuotetta. Tuote poistaa lakat hyvin eikä tuoksukaan ole poistoaineiden pahimmasta päästä. Tykkään myös siitä hieman ylellisestä fiiliksestä minkä kauneushoitolamainen pullo tuo itselle.

Sisustamisesta

tunnetila: pohdiskelu

En ole tainnut aiemmin kirjoitella blogissani sisustamisesta. Suurin syy taitaa olla se, että en ole kohta kymmeneen vuoteen uhrannut montakaan ajatusta sisustamiselle. Ostin opiskeluaikoinani silloiseen kotiini huonekaluja jotka kulkevat mukana edelleen ja pidän niistä yhä. Kun muutimme yhteen mieheni kanssa toimme yhteiseen kotiin molemmat omat tavaramme ja huomasimme niiden sopivan tyylillisesti mukavasti yhteen. Uusia tavaroita ei tullut hankittua silloinkaan. (Hankimme muuton yhteydessä ainoastaan uuden sängyn sillä oma sänkyni oli 120cm kapea ja miehen futon oli niin kova etten pystynyt nukkumaan siinä.) Kotimme koostuu siis molempien vanhoista ja sekalaisista huonekaluista, mutta viihdymme tuossa "ei niin harmonisessa" ympäristössä enkä ainakaan itse kaipaa suurempaa muutosta.

En edes muista milloin olen viimeksi hankkinut kotiin yhtään sisustuselementtiä, astiaa, pyyhettä tai vuodevaatteita. Aika monta vuotta siitä taitaa olla. (Kotonani on toki aina leikkokukkia ja tykkään polttaa kynttilöitä ja ostan niitä lisää kun vanhat on poltettu loppuun, mutta ajattelen nuo kulutushyödykkeinä samalla tavalla kuin vaikkapa käytössä kuluvat tiskirätit.) Kaikkea on jo tarpeeksi ja periaatteeni on hankkia uutta vasta sitten kun lakana hiutuu vuosien käytöstä puhki tai joku tavara menee rikki. En jaksa katsella ympärilläni turhaa roinaa tai tavaroita joilla ei ole funktiota jokapäiväisessä elämässä. Viime viikolla tein kuitenkin pienen heräteostoksen josta sain sysäyksen blogini (ehkä) ensimmäiselle sisustuspostaukselle.   

Matkustin Tampereelle viime lauantaina ja pääsin parahiksi osallistumaan mielestäni Tampereen kivoimman sisustusliikkeen Desing Boulevardin avajaisiin. Ennen Aleksanterinkadulla sijainnut Design Boulevard siirtyi suurempiin tiloihin Hatanpään valtatielle (Hatanpään valtatie 6, Koskikeskusta vastapäätä) ja lauantai-iltana juhlittiin uusiin liiketiloihin siirtymistä. Ihmispaljoudesta huolimatta sain nappailtua liikkeestä muutamia kuvia ja ehdin myös ihastella kauniin värikästä esillepanoa ja tutkailla monimuotoisia käyttöesineitä. En ota kovin mielelläni kotiini koriste-esineitä ilman käyttöfunktiota. Siksi onkin ihanaa, että nykyään käyttöesineissä yhdistyy käytännöllisyys ja visualisuus. 

Liikettä kierrellessäni silmäni osuivat neon oranssina loistavaan HAYn pieneen teräksiseen vatiin (Kaleido XS) ja yllätyksekseni ihastuin siihen niin paljon että lähes harkitsematta ostin sen itselleni. Googlailin vielä samana iltana Kaleidon perään ja sain selville että sarjaan kuuluu eri muotoisia vateja useissa väreissä. Päätin sillä sekunnilla piristää elämääni (tai ainakin kattauksiani) hankkimalla vateja kaikissa väreissä ja eri kokoisina. Ainut tylsä juttu vadeissa on se, ettei niitä oikeasti ole tarkoitettu käytettäväksi ruokien tarjoiluastioina vaan vaikkapa esimerkiksi työpisteissä pikkutavaran säilytykseen. Kosteita ruokia vatien pinnoite ei kuulema kestä. Aika tylsää. Näin nämä astiat mielessäni nimittäin jo valkoisen Teeman kaverina ruokapöydässä erilaisia juustoja, hedelmiä ja vaikkapa oliiveja ja muuta pikkusuolaista notkuen. Yhtä kaikki, tykkään räikeästä neon oranssista pikkuvadista kovasti ja aion hankkia lisää vateja pikku hiljaa. 

Mikä on Teidän suhtautumisenne sisustamiseen? Oletteko intohimoisia sisustajia, luetteko säännöllisesti sisustusblogeja ja/tai sisustuslehtiä? Tunnen itseni usein todella, todella oudoksi (naispuoliseksi henkilöksi) kun en "harrasta" sisustamista. Sisustaminen tuntuu olevan suurimmalle osalle ystävistäni intohimon kohde ja moni onkin kummissaan kun en tilaa sisustuslehtiä tai en jaksa käydä asuntomessuilla hakemassa inspiraatiota. Voi olla että sisustusbuumi iskee minuunkin vielä joskus, mutta tällä hetkellä viihdyn kodissani juuri sellaisena kuin se on, epätäydellisenä ja viimeistelemättömänä, meidän näköisenämme ilman muualta tullutta inspiraatiota.