Oikea resepti

tunnetila: oho!

Kerroin viime viikolla uutta kasvojen puhdistusvaahtoa testatessani huomanneeni taas kerran syksyn kuivattavan ihoa ja pohdiskelin siihen ratkaisua. Tällä hetkellä testissä oleva Mádaran putsari tuntui myös kuivattavan ihoa entisestään. Maailman parhaat ja fiksuimmat lukijani kertoivat useampikin käyttävänsä kuivalla ihollaan öljyjä ja olevansa niihin tyytyväisiä. Kiitos näiden kommenttien muistin saaneeni alkusyksystä testattavaksi luomusertifioitua Pranarômin kosmetiikkaa.

Tykkäsin testiin saamastani öljystä ja kosteusvoiteesta paljon, mutta voiteen kuusimetsän tuoksu oli mielestäni niin talvinen että ajattelin tuolloin jatkaa yhteiseloa tuotteiden kanssa syksymmällä. Nyt, noin viikko sitten, otin Pranarômin tuotteet taas käyttöön ja ette usko mitä tänä aamuna tapahtui!

Olin eilen illalla juhlimassa hauskoissa kemuissa ja kasvoilla oli normaalia vahvempi meikki. Saavuin juhlista kotiin myöhään yöllä ja pesin meikit pois. Aamulla pientä päänsärkyä potien raahustin kylppäriin ja katsoin peiliin. Iski epäusko. Olin ihan varma että puhdistin yöllä meikit pois, en KOSKAAN nuku meikit kasvoilla, mutta ihoni oli niin tasaisen värinen, kuulas ja virheettömän näköinen että aloin epäillä olleeni enemmän hiprakassa mitä luulinkaan ja luulin yöllä poistaneeni vain vahvan silmämeikin ja unohtaneen kasvojen muun puhdistuksen.

Harmissani ryhdyin putsaamaan ihoani vain huomatakseni ettei kasvoilla ollut meikin ripaustakaan. Jestas sentään! Ihoni oli juhlitun yön jälkeen niin hyvässä kunnossa että luulin siinä olevan meikkivoidetta. Aivan käsittämätön juttu! En keksi mitään muuta selitystä asialle kuin Pranarômin luomutuotteiden täydellisen sopivuuden iholleni tai sitten Mádaran ja Pranarômin yhdistelmästä tulleen täydellisen reseptin.

Nyt kun saisi vielä nämä tulokset pysyviksi niin voi pojat että olisin onnellinen!

Taasko se vilauttelee?

tunnetila: on ihan okei muuttaa mielensä

Luulin käyttäneeni 90-luvulla tarpeeksi mustia kapeita minihameita. Mieli kuitenkin muuttuu ja jo viime keväänä huomasin kaipaavani tuota ysäri lookin kulmakiveä päivittäiseen pukeutumiseeni. Kuten tiedätte, rakastan vaatteita joista on moneksi. Musta minihame, siitä jos mistä saa aikaan kymmeniä erilaisia ja erihenkisiä asukokonaisuuksia.

huivi Vila, neule H&M,
hame ja sukkikset TopShop, bikerit Noel Fun

Toistaiseksi olen käyttänyt TopShopista löytynyttä mustaa minihametta vain arjessa bikereiden kanssa, mutta yläosia muuntelemalla jo tuosta yhditelmästä saa aikaan lähes mitä vaan. Kivan jujun asuihin saa halutessaan niin ikään TopShopin sukkahousuilla jotka ovat mallia joka saa minut vilauttelemaan. Ajattelin sydänkuosisten sukkisten olevan minulle liian tyttömäiset, mutta toisaalta ne tuovat ihan kivaa vaihtelua normaalisti ei niin tyttömäisiin asuihini.

Jos siis kaipaatte helpotusta jokapäiväiseen pukeutumiseenne niin tässä vinkki: hankkikaa musta minihame. Lupaan, että se käy kaiken kanssa ja tekee elämästä paljon iisimpää!

Korko missä sattuu..

tunnetila: yllätys

.. tai ehkä sittenkin hyvin suunnitellusti ja tarkkojen tutkimusten tuloksena vain uudessa paikassa.

kenkä Brooklyn

Viime keväänä törmäsin muotimessuilla omituisen näköiseen kenkäpariin. Brasilialaisen Brooklynin hauskalla korkoviritelmällä varustetut kengät aiheuttivat tuolloin laajempaakin kiinnostusta ja kuhina niiden ympärillä oli niin valtava että jätin tarkemman tutustumisen sikseen. Tänä syksynä samat kengät, tällä kertaa uudella kuosilla, kiinnostivat minua messuilla niin paljon että päätin sovittaa niitä.

Uskokaa tai älkää, kengät olivat todella hyvät ja pehmeät jalassa! Korko, vaikka olikin kummallisessa paikassa, tuntui tukevalta ja kengillä oli hyvä kävellä. Kanta, tai siis kannaton takaosa antoi hieman kävellessä periksi ja fiilis oli aika outo, mutta keinuvuus toi kenkään niin paljon lisää käyttömukavuutta että kengät jalassa ei voinut muuta kuin hymyillä typerä virne kasvoillaan.

Ohikulkijat, sekä äitini jonka kanssa käväisin messuilla ennen Tukholman matkaa, ottivat hymyillen kuvia minusta, tai oikeastaan kengistä jalassani. Äidin sanoin valokuvat olivat isille todistusaineistoa. "Ei se muuten usko että tällaisia kenkiä on olemassakaan!"

Messuilla kenkiä esitellyt Donna Modernan Jenni kertoi minulle jälkeenpäin että kengät olivat messuilla menestys ja malleista loppuivat koot kesken. Kaikkea ne keksivät! Ja mikä parasta, hauska huomata että suomalaiset ovat jo niin rohkeita pukeutujia että uskaltavat ostaa kenkäkaappiinsa noin erikoiset kengät. Uskaltaisitteko te?

Pakastimesta päälle

tunnetila: jei!

Joskus kirppiksellä onnistaa. Yleensä silloin kun päätyy kirpulle vain ohikulkumatkalla, ei ostoaikeissa. "Mäpä ihan vain käväisen tuolla..." Ja hetken päästä sitä tullaan ulos laukku pullollaan vaikka mitä.

Viimeisin kirppisreissuni oli juuri tällainen onnekas "vahinko". Mitään ei pitänyt ostaa. Vakaa aikomus oli vain varata myyntipöytä. Ja kuinkas sitten kävikään? Pöytä jäi varaamatta sillä löydöistä tohkeissani tulin juoksujalkaa kotiin.

poncho second hand, kaulaliina Marimekko,
pitkät nahkahanskat Lumi, salkku second hand,
housut Marc O´Polo, bikerit Noel Fun

Asun poncho on kotimainen, 100% villaa, ja siinä on seuraavat merkinnät: Made by Tekstiiliateljeeri Ky, Design Kyllikki Pulkkanen, Handwoven in Finland. Poncho sai viettää viikon pakastimessa ja vihdoin eilen sain lämpimän villavaatteen harteilleni. Voi että se onkin lämmin! Samalta kirppisreissulta löytyi myös kuvien salkkumainen nahkalaukku.

Rennot mutta samalla salkkumaiset laukut ovat jo muutaman vuoden olleet hyvin muodikkaita. Tykkään katsella niitä muiden olkapäillä mutta omaan tyyliini ne eivät oikein tunnu sopivan. Tätä laukkua en kuitenkaan voinut jättää poimimatta mukaan. Hinta ja laukun kunto sinetöivät ostopäätöksen. Tällä laukulla testaan salkkumaisen käsilaukun soveltuvuutta omaan tyyliini ja jos se ei tunnu omalta niin laitan laukun jälleen kiertoon. Mahdollisuus sille oli kuitenkin annettava!

Olisitteko itse kävelleet löytöjeni ohi vai olisitteko poimineet ne, tai edes jomman kumman, parempaan talteen?

Hauska näytös

tunnetila: huvitus

Keskiviikkona vietettiin Marimekon kanta-asiakasiltaa Kampin Marimekossa. Illan parasta antia oli ehdottomasti liikkeen oma muotinäytös. Näytöksessä selkeän pääosan vaatteiden sijaan vei tällä kertaa eräs näytöksen malleista.

Näytöksen juontaja ei ehtinyt kuuluttaa edes ensimmäistä sisääntuloa kun sermin takaa catwalkille ampaisi ensimmäinen malli. Hieman epävarmoin askelin mutta kovin päättäväisenä mallineitonen kipaisi catwalkin poikki, suoraan yleisössä seisovan mummonsa jalkoihin. Noin 1-vuotias mallineiti piti tiukasti kiinni mummonsa jaloista eikä suostunut enää palaamaan näytöslavalle. Lopulta malli noudettiin syliotteella lavan taakse josta ilmoille kaikui valtava parkuminen.

Huuto ja parku kuului seuraavan sisääntulon ajan taustalla kun hieman isommat lapset ja aikuiset mallit veivät näytöstä eteenpäin. Seuraavaksi juontaja kertoi lavalle saapuvista takeista. Noh, ei tullut takkeja vaan taas pikkutähtönen saapui lavalle hieman keskeneräisessä asussaan. Tällä kertaa lavan takaa liian aikaisin karannut tyttö käveli hienosti catwalkin päästä päähän mutta sen jälkeen häntä ei enää näkynytkään. Sieltä täältä yleisöstä kuului naurun pyrskähdyksiä ja huutoja "Nyt malli on täällä" "Äläs juokse sinne" "No nyt malli tuli tänne". Ja taas neitosta metsästettiin. En muista että olisin koskaan aikaisemmin nauranut noin paljon muotinäytöksen aikana. Tuleva supertähti oli todella valloittava ja vei koko shown!

Kanta-asiakasiltaa vietin asussa jonka "juttu" oli liian lyhyt mekko jota tasapainotin reiteen asti ylettyvillä paksuilla villasäärystimillä (jotka ovat tietysti kuvassa tyhmästi polvissa..). Olen tehnyt tuon villamekon vuonna -98 ja viime vuosina olen käyttänyt sitä pääasiassa tunikana housujen kanssa. Nyt, säärystimien ja alusmekon kanssa se ei yllättäen tuntunutkaan liian lyhyeltä. Ainakaan kotoa lähtiessä. Onneksi muotinäytös oli niin viihdyttävä että harva näytösvieras huomasi liian lyhyen helmani.

villamekko itsetehty, neuletakki Bershka,
musta alusmekko Selected Femme, huivi Marimekko,
säärystimet Noolan, laukku Lumi, kengät Vagabond

Kuvasta kiitos ihana seuralaiseni Wikke!