lauantai 23. helmikuuta 2013

Liikaa kaikkea

tunnetila: pohdiskelu

Miksi ihminen kerää ympärilleen niin paljon tavaraa? Toimeen kun tulee yllättävän vähällä. 

Asuimme New Yorkissa koko syksyn pikkuruisessa yhden huoneen asunnossa ja mahduimme ihan hyvin. Käytössämme oli neljän hengen astiasto ja aterimet neljälle. Neljä juomalasia ja kaksi isompaa mukia kahville ja teelle. Kaksi veitseä pilkkomiseen, paistinpannu sekä iso ja pieni kattila. Emme tarvinneet keittiössä juuri muuta. (Paitsi kaksi viinilasia, viinipullonavaajan sekä tölkinavaajan ostin kirppikseltä, nuo vaikuttivat viihtyvyyteen huomattavasti.)

Muistan kun muutin ensimmäistä kertaa opiskelijakämppään lapsuudenkodistani. Sain mukaani äidin vanhoja kattiloita ja astioita ja pärjäsin niillä useita vuosia. Nuo kattilat olisivat varmaan edelleen ihan käyttökelpoisia, mutta kun yhdessä asunnossamme oli induktioliesi niin vanhat kattilat eivät enää käyneet vaan kaikki oli hankittava uudelleen.

Ensimmäiseen omaan, ei opiskelija-asuntoon hankin kivat verhot keittiöön ja olohuoneeseen. Ajattelin, että pärjään niillä vuosikausia. Voisin toki käyttää kyseisiä verhoja edelleen, mutta kun asuntojen huonekorkeudet vaihtelevat niin nuo 50-luvulla rakennettuun asuntoon ostetut verhot olivat auttamattomasti liian lyhyet kun seuraavassa kodissani huonekorkeus oli 3,30m. 

Yhteen asuntooni hankin pitkän käytävämaton joka oli täysin väärän muotoinen seuraavaan asuntooni. Entinen käytävä oli pitkä ja kapea, seuraavassa asunnossa oli neliönmuotoinen halli johon pitkulainen matto ei istunut mitenkään.

Toki olen tehnyt hankintoja myös puhtaasti siksi että olen pitänyt tavaran muotokielestä tai siksi, että punaviini, valkoviini ja kuohuviini on kiva juoda jokainen omista laseistaan. New Yorkin kodissamme pärjäsimme yksillä kristallilaseilla joista nautimme kaikki juomamme ja kaikki maistui ihan hyvältä, eli myönnän turhamaisuuteni lasiasiassa. Joitakin juttuja on vaan kiva olla olemassa.

Vaikken pidä holtittomasta ostelusta ja ostan harkiten ja useimmiten tarpeeseen (okei, en välttämättä tarvitsisi yhtään kynttilänjalkaa mutta minulla on niitä silti useita), niin silti tavaraa kertyy vuosien varrella hirvittäviä määriä. Olen alkanut haaveilla pienestä ja kompaktista asunnosta jonne vien muuttaessani vain kaiken välttämättömän. Kahden hengen taloudessa kun ei ole välttämätöntä omistaa vaikkapa kuuden hengen astiastoa. 

Jos haaveeni pienemmästä asunnosta toteutuu seuraavan muuttomme yhteydessä (joka toivottavasti ei ole edessä vielä piiiitkään aikaan) taidan järjestää kotikirppiksen. Muutan uuteen asuntoon ainoastaan kaiken välttämättömän ja pistän rappukäytävään ilmoituksen "Myydään kaikki irtain asunnosta 7 A 12. Tervetuloa tutustumaan!" Tuolla tavalla saattaisi päästä tavarasta aika vaivattomasti eroon.   


Ps. Jos aihe kiinnostaa suosittelen katsomaan tällä hetkellä leffassa pyörivän kotimaisen dokumentin Tavarataivas.

9 kommenttia:

  1. Mulla on ihan suhteellisen vähän tavaraa normaaliin aikuiseen nähden, mutta silti sitä on ihan kamalasti. Muutin juuri tänään (hei hei Kallio, helou Pikku Huopalahti!) ja oikeasti järkytyin tavaran määrästä. Vaatteiden määrä on nykyään melko pieni, mutta jotenkin tota tavaraa vaan kertyy ihan törkeästi. Mullakin on patoja ja kattiloita ihan liikaa yhden henkilön tarpeisiin. Syksyllä, kun lähden takaisin Itä-Afrikkaa valloittamaan, irtisanon työni ja asuntoni, joten siinä vaiheessa oikeasti karsin myös tavaran määrää ihan hemmetisti, koska muutama pahvilaatikko olisi ainoastaan tarkoitus säilöä äidin luo. Nekin tulevat todennäköisesti olemaan talvivaatteita, valokuva-albumeita ja jotain merkityksellisiä koriste-esineitä (kuten ulkomailta raahattuja, joihin liittyy aina ihania muistoja).

    Nytkin tosin muutin kalustettuun asuntoon, joten kirjahyllyn, kirjoituspöydän ja vanhan sänkyni lahjoitan kierrätyskeskukseen. Niiden ilmainen noutopalvelu on mahtava!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oooh, onnea uuteen kotiin!!! Ja vielä enemmän oooooooh, sä lähdet takaisin Afrikkaan??? Ihan huikeeta, onnea Sara! Oon niin iloinen puolestasi!

      Mulla on kans useampi laatikollinen menossa kamaa Fidaan. Täytyypä kysäistä heidän noptopalveluaan ettei tarvitsiis itse raahata laatikoita käsin, autoa kun emme omista.

      Poista
    2. Jooooo, mä lähden elokuussa sinne vähintään puoleks vuodeks! Vapaaehtoistyöhön siis. Sitten kattoo jäänkö vielä vai mihin suuntaan, tuskin kuitenkaan ainakaan Suomeen.. :) Unelmat on tehty toteutettavaks!

      Poista
    3. Sara, sulla on JUST oikea asenne! You go Girl!! Huippua kuulla että olet löytänyt asioita joista pidät ja jotka selvästi ovat sinua varten.

      Poista
  2. Meillä on tavaraa ihan julmetusti, ja mullakin on sellaiset fiilikset, että olisi kiva karsia. Tosin pitkään meilläkin on jo ollut sellainen periaate, ettei mitään turhaa osteta vaan ostetaan vain sitten, jos edellinen menee rikki tms. Silti vauvan tavaraakin on kyllä yllättävän paljon.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mietin juuri pakatessani että miten ihmeessä lapsiperheet selviävät siitä tavaramäärästä mitä heillä on. Lapsen kasvaessa ja kehittyessä tavaraa tulee vain lisää ja lisää. Vaatteita, leluja, urheiluvälineitä, huonekaluja (syöttätuolit yms). Voi apua! :)

      Poista
  3. Olen ihan samaa mieltä! Teinkin hiljaisen uuden vuoden lupauksen: luovun erilaisista (kuormittavista) asioista vuonna 2013 ja yksi niistä on kaappeihin kertynyt tavara, jota on omaan makuuni liikaa. En koe shoppailevani tai ostelevani järjesttömästi tai omistavani edes hirmuisesti tavaraa mutta on tästä tavaramäärästä vara luopuakin.

    Ihan askeettista omasta asunnostani tai elämästäni tuskin saa - enkä edes halua, sillä luonteenikin on ryöpsähtelevämpää kuin askeettista sorttia mutta jonkinalinen sopiva balanssi olisi hyvä löytää. En halua muuttaa isompaan asuntoon sen takia, että tavarat eivät mahdu pienempään :) Ja muutenkin, on kiva kun on väljää ja tilaa.

    Omat ajatukseni lähtivät viime vuoden lopulla siitä, kun kuuntelin radiosta haastattelua, jossa perheen äiti oli viime vuonna vähentänyt kotinsa tavaraa ja parantanut säilytystiloja.

    Kiitos näistä ajatuksista, ihan samoilla linjoilla siis mennään :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiva kuulla etten ole aatoksineni yksin. Äitini on ihan super innokas jouluihminen ja lähes kaikki kodin juttuni (astiat yms.) olen saanut vanhemmiltani lahjaksi. Onneksi olen nyt saanut puhuttua hänet ympäri ja hän ei ostele enää niin paljon tavaraa minulle kuin ennen. Tietty on kiva saada kaikkea kivaa, mutta liika on aina liikaa ja kun omistan jo oikeastaan kaiken minkä haluan, niin en tarvitse enää yhtään mitään muuta. Tuolt asiis suurin osa tavaroistani tulee. :)

      Poista
  4. Anonyymi2/3/13 22:23

    Minuakin aika ajoin alkaa tavaramäärä ahdistaa. Etenkin muuttojen alla onkin juuri hyvä aika luopua liiasta. Itse lahjoitan tavaraa pois myös netcycler palvelun kautta, kannattaa tutustua!

    VastaaPoista