Poks!

tunnetila: väsymys

Tänään taas tuli vietettyä iltaa skumppapullojen poksahdellessa ympärillä. Dívaani-lehti järjesti Iittalan liikkeessä yhteisen illan asiakkailleen. Tarjolla oli kuohuvaa sekä todella herkullista pientä purtavaa. Illassa sukkuloin minulle hyvin yllättävässä ja pirteän reippaassa kokomustassa asussa. Neule Line Collection, t-paita FilippaK, laukku DKNY, housut Lindex, kengät Vagabnd.

Herkkujen ja ale-prosentin lisäksi illan parasta antia oli pussukka, jonka Divaani tarjosi paikallaolijoille. Pussista löytyi Fazerin suklaata, Iittalan uutuustuotteiden esitteitä ja kirja, ihan oikea, kovakantinen kirja. Kirja on nimeltään Kohtalona kauneus -kaunotarten tarinoita ja sen on kirjoittanut/koonnut Sari Savikko (Helmi-kustannus).

Kirjasta löytyy kolmenkymmenen todellisen kaunottaren tarina, Aino Kallaksesta Brigitte Bardotiin, Armi Kuuselasta Grace Kellyyn ja Madonnasta Kate Mossiin. Ihana kirja! En malta odottaa että pääsen kohta sänkyyn ja lukemaan kirjaa nukahtamiseen asti. Ohessa poimintoina juttu Mia Farrowista, tyyli-ikoni Jacqueline Kennedystä sekä omasta ihanaisestamme, Riitta Väisäsestä.

(Kuvat Kohtalona kauneus -kirjasta)

Kokeilin muuten, yleisön pyynnöstä ja myös omaksi ilokseni, nyt käsitellä kuvia eri tavalla, katsotaan pystyykö niitä nyt klikkaamaan suuremmaksi vai olenko tuomittu epäonnistumaan ja latailemaan sivuilleni vain pikkuruisia kuvia joista ei saa mitään selvää..

Ja edelleen muistutan arvonnastani. Nyt kaivaudun peiton alle ja paneudun klassisten kaunotarten maailmaan! Hyvää yötä, ystävät!

Rakkautta? Ei kun me vaan viihdytään yhdessä..

tunnetila: syvä kiintymys

Talvitakkipostauksessani kerroin haaveilevani täydellisestä duffelitakista. Olen haaveillut duffelista jo lapsesta asti, koskaan sellaista kuitenkaan omistamatta. Lähimmäksi duffelia olen päässyt tällä harmaalla neuletakilla, jota rakastan palavasti. Olen rakastanut jo noin 10 vuotta.

Muistan, kun näin neuletakin ensimmäisen kerran Stockmannilla vuonna 1998. Hypistelin takkia, mutta sen kalliin hinnan, yli 700 markkaa, vuoksi en rohjennut sitä edes sovittaa. Suhteemme jatkui ja kehittyi hypistelyasteelta silittelyksi, silittelystä rohkeampaan puristeluun ja lopulta, ehkä kahdeksannen koskettelukeikan jälkeen laitoin neuleen päälleni. Tiesin, että köyhänä opiskelijana minulla ei ole takkiin varaa mutta sain tuntea lämpimän neuloksen edes hetken ihollani.

Etäsuhteemme kesti useamman kuukauden. Lopulta koitti alennusmyyntien aika. Ale -40%. Vieläkin liikaa. Pelkäsin joka päivä, että joku yrittää tulla väliimme ja vie takin kotiinsa. Neuletakki kuitenkin oli ja pysyi henkarissa, vain minua ja viikottaisia silittelyhetkiämme varten. Kunnes koitti päivä, jolloin duffelineuletakin hinta laski -60%. Juoksin neuleen luo, rutistin sen syliini ja vein kassalle. Siitä hetkestä olemme olleet erottamattomat ja rakkautemme kestää ja syvenee vuosi vuodelta, hetki hetkeltä.

Maailma muuttuu; markasta tulee euro, rahan arvo saa tämän myötä toisen merkityksen, opiskelu vaihtuu työntekoon ja opintotuki palkkaan. Jos nyt näkisin neuletakin jonka hinta on 120€ ostaisin sen varmaan sen kummempia miettimättä, varsinkin jos pitäisin siitä ensi silmäyksellä niin paljon mitä tästä neuletakista pidin. Mutta ei se olisi yhtään sama. Suhteemme saattaisi olla pitkä ja toimivakin, mutta odottaminen, jostakin pitkään haaveilu ja sen oikealla hetkellä saavuttaminen tekevät tästä kaikesta NIIN ihanaa!

Ja vielä loppuun, että kuvitelmanne lopullisesta sekoamisestani vahvistuisivat entisestään ("Luit sä, se dorka rakastaa sellasta harmaata kauhtunutta neuletakkiaan??"), esittelen porkkana/ratsastus/mikä ikinä leventää lantiota ja ahteria maailman eniten -housut. Näin nämä alkusyksystä Elloksen kuvastossa ja jo niitä vilkaistessani tunsin piston sydämessäni. Tiesin, että housut sopivat vain tikkulaihoille lantiottomille mallityypeille joilla on gasellimaisen pitkät sääret, mutta silti, silti ne oli tilattava. Ja voi itku, housut oli myös päällä kivat.

Lihottaa, leventää ja paksuntaa ihan joka suuntaan, mutta minkäs teet. Kun tykkää niin silloin tykkää. Järjen ääni pomppii olkapäältä toiselle ja tuskissaan yrittää saada suunvuoroa. Turha yrittää. Käytän näitä nyt hetken, kunnes se järki saa äänensä kuuluville, sen jälkeen voin taitella housut siistiin kasaan, kiittää hyvin sujuneesta yhteistyöstä ja siirtää ne kirppikselle menevään pahvilaatikkoon. Tällä hetkellä kuitenkin housut ovat jalassani ja tykkään niistä. Nih! Housujen kanssa kuvassa puuvilla-silkki-pikee Boss, vyö Lindex ja kengät DinSko.

Ja vielä, arvontaani voi osallistua tämän viikon perjantaihin asti.

Arvontalaulu alkaa...

tunnetila: jännitys

Sata (100) postausta on nyt Bloggerissa täynnä ja sen kunniaksi ajattelin järjestää pienen arvonnan. Kuten blogiarvontoihin yleensäkin, tähänkin kisaan osallistut jättämällä kommenttisi nimimerkin kera kommentointiboksiini. Anonyymeiltä kommentoijilta toivon nimimerkkiä jotta arvonta onnistuisi paremmin ja palkinto löytäisi uuden omistajan. Jos haluat tuplata voittomahdollisuutesi niin vinkkaa arvonnasta blogissasi ja kerro siitä minulle, näin saat itsellesi kaksi arpalipuketta.

Ja sitten asiaan. Voit osallistua arvontaan vastaamalla seuraavaan kysymykseen:

Mihin kategoriaan blogini mielestäsi kuuluu (esim. lifestyle/tyyli/päiväkirja/muoti jne.)? Jos vierailet blogissani ensimmäistä kertaa etkä oikein osaa vastata kysymykseen, niin kerro mitä kautta löysit blogini arvontaan.

Voit myös esittää toiveen mistä aiheesta haluaist blogistani lukea. Tähän vastaaminen ei ole pakollista mutta olisi toivottavaa.

Kiitos vastauksestasi ja onnea arvontaan!

Arvonta päättyy perjantaina 7.11.2008 klo 17:00 ja tarkoitus olisi arpoa ja julkistaa voittaja jo saman illan aikana. Tämä viikko on siis aikaa pistää kuponki vetämään.

Palkintona arvonnassa on musta farkkukankainen pikkulaukku jossa kaksi etutaskua ja metalliketjuhihna. Laukun sisällä on vetoketjullinen pikkutasku.

Talvitakkeja

tunnetila: tyytyväisyys

Kaivelin viikonloppuna talvitakkivarastoani ja valitsin sieltä tulevaksi talveksi käyttöön muutaman. On kiva huomata, että jotkut takkimallit pysyvät muodissa vuosi toisensa jälkeen ja jotkut takit näyttävät pari vuotta jemmassa roikuttuaan taas kivoilta ja ajankohtaisilta.

Kurja kun kaikki yksityiskohdat jäävät salaman käytön vuoksi näkymättömiin, mutta mielummin laitan esille selkeämpiä kuvia kuin pelkkää haaleaa suttua. Tämä takki on siis aika niukkalinjainen, isoilla napeilla ja neppareilla, vyötärövyöllä ja hauskoilla pussimaisilla hihoilla varustettu viime talven suosikkitakkini merkkiä Oxmo. Tanskalaisen Oxmon vaatteet on hinta-laatu-suhteeltaan oikein toimivia ja niitä myy Suomessa ainakin Anttila. Takki on muuten löytö samaisesta Kuopion Anttilasta mistä tein pari viikkoa sitten ostoksia. Kuopion Anttila on Suomen paras Anttila! :)

Seuraavan takin ostin pari vuotta sitten Pariisista, kesähelteellä +34 astetta, Zarasta. Yleensä välttelen ulkomailla myös Suomesta saatavia merkkejä, mutta tämä takki oli pakko ostaa. Sitä paitsi esim. Espanjassa ja Ranskassa Zaran vaatteet on noin 30% edullisempia mitä Suomessa. Takin hinnassa 30% säästö on jo monta rahaa. Olen tykännyt takista kovasti. Sen militanttinen arvokkuus ja monipuoliset mutta eleettömät leikkaukset korostuvat hopeanväristen, hieman maskuliinisten solkien kanssa kivasti. Takki tulee varmasti olemaan taas tulevan talven käytetyimpiä vaatteita.


Tähän takkiin olen jo hieman kyllästynyt, mutta kaivoin sen esiin nostalgiasyistä. Olimme mieheni kanssa vuosia sitten lomalla Amsterdamissa, ajankohta oli joskus loppusyksystä/alkutalvesta. Vaikkei kunnon talvi vielä ollutkaan, niin Amsterdamissa on tuohon aikaan ihan järjettömän kylmä. Kanaaleista nousee kylmä kosteus ja kun siihen lisätään viimainen tuuli, jäätyminen on taattu. Reissutakkina minulla oli luonnonvalkoinen untuvatoppis, etten vaan paleltuisi. Noo.. Heti ensimmäisenä päivänä kävi huonosti. Ulkona satoi vettä ja koko päivän sateessa rampattuani huomasin, että musta olkalaukkuni oli päästänyt väriä ja valkoinen toppis oli auttamattomasti pilalla. Kyllä tympi!

Seuraavana aamuna marssin hotellia lähinnä olevaan kauppaan ja sieltä oli löydettävä uusi takki. Tietysti kaupan valikoima ei miellyttänyt minua yhtään, ja kun matkabudjettiin ei ollut laskettu uutta takkia niin oli tyydyttävä ensimmäiseen, suht kivaan ja kohtuuhintaiseen vaihtoehtoon. Ostamani takki oli tämä, ja ilokseni voin kertoa että olen käyttänyt takkia siitä lähtien joka talvi, ainakin muutamaan otteeseen. Eli ei ne rahat hukkaan menneet! Takin tekstuuri on röpelöistä ja elävää, sillä kangas on kudottu eripaksuisista, silti paksuista langoista.

Ja viimeisenä, muttei vähäisimpänä kaikki pakkastalveni pelastava ruskea hupullinen untuvatakki. Rakastan kovia pakkasia kun päällä on lämmin untsikka ja jalassa paksut karvakengät. Viime talvena ihania kirpeitä pakkasia ei juurikaan ollut, paitsi New Yorkissa. Siellä, tammikuun alun paukkupakkasissa, rakastin takkiani ja muhkeita kenkiäni yli kaiken amerikkalaisten ystävieni värjötellessä vieressä. Kyllä suomalaiset osaavat pukeutua talveen!

Tässä neljä talvitakkiani ja paljon höpötystä. Kuvissa jalassa Lindexin pillifarkut, Minna Parikan Heidi-saappaat, kaulassa Marimekon (muistaakseni Mika Piiraisen) superpaksu kaulaliina. Ensimmäisen takin rinnassa Saara Renvallin kukkaheijastin.

Takkeja löytyy kaapista ja vintiltä lisääkin, niin paljon etten tarvitsisi uusia vuosiin, mutta silti haluaisin vanhan kunnon duffelitakin. Musta, hupullinen, isot taskut ja laadukas villakangas. Sellainen saisi paikan eteisen naulakosta heti, mutta oikeanlaista ei ole vielä tullut vastan. Ehkäpä tänä talvena..

Kaamean hassu Halloween

tunnetila: nyt jo hymyilyttää

Perjantai-iltana, 31.10., istuin rauhassa koneella koko illan. Mies oli syksyn ensimmäisissä pikkujouluissa eikä minulla ollut mitään varsinaista tekemistä. Puoli yhdentoista maissa huomasin Bean päivittäneen blogiaan ja Bean kirjoitus hämmensi minut täysin. "Hauskaa Halloweenia!" Mitä?! Onko tänään Halloween?? Ei ole totta! Täällä minä istun yksin kotona läppärin näyttöä tuijottaen, yökkäri päällä, vaikka tänä iltana olisi Halloween-bileet joihin minun piti mennä. En yhtään tajunnut että perjantai oli SE päivä. En viitsinyt enää siihen aikaan laittautua juhlakuntoon, mutta kun Halloween asun olin jo valinnut niin päätin illan ratoksi pukeutua siihen, ihan yksin kotona.

Olisin ollut Tshaikovskin klassikkobaletin Ottilie, musta joutsen Joutsenlammesta. On pakko laittaa tähän asusta kaksi kuvaa. Halloweenin kummitukset nimittäin selvästi häiritsivät kuvaussessiotani ja toivat suurimpaan osaan kuvista tumman varjonsa, hui! Vasta ehkä kymmenes kuva tuli ilman varjoa, se kuva siis tuossa oikealla. Valaistus ja kaikki oli siis kuvaustilanteessa ihan sama. Iik! :)



Kuvien asu löytyi ihan omasta kaapista eikä siksi ole mielikuvituksen ja panostuksen riemuvoitto, mutta tässä asussa olisin varmasti viihtynyt ja tuntenut itseni kotoisaksi. Asuun kuului siis MouMoulta ostamani pikkumusta, GinaTricotin musta tyllihame ja Caressan remmikorkkarit. Lisäksi ajattelin laittaa mustan, höyhenin koristellun naamion kasvoilleni, siis peittämään silmät, ei koko kasvoja.

Miten saatoin unohtaa illan kekkerit?! No, ehkä sitten ensi vuonna, onhan jo asu mietitty valmiiksi. Ellei sitten joku järjestä itsenäisyyspäivän bileitä jonne saa pukeutua överisti, sinne asu voisi myös olla passeli jos helman pituudella ja olkapäiden näkymisellä ei ole pukukoodissa väliä.

Että sellanen Halloween minulla tänä vuonna. Entä teillä, olitteko naamiaisissa, muuten vain juhlimassa pyhäinpäivän aattoa vai voittiko koti-ilta amerikkalaisen hömpötyksen?