Fanikuvassa

tunnetila: ilo

Perjantai-iltana kävin The Danziger Projectsin galleriassa ostamassa itselleni The Sartorialistin juuri ilmestyneen uuden kirjan. Closer -kirjan julkaisun yhteydessä galleriassa avattiin Scott Schumanin valokuvanäyttely kirjan kuvista. Myös Scott oli paikalla ja hän signeerasi kirjojaan halukkaille. Oman osionsa kirjassa saanut tyttöystävä Garance Doré oli niin ikään paikalla ja myös hän signeerasi kuvansa kirjasta.

Olen kuullut Scottista paljon negatiivisia kommentteja joten en tiennyt yhtään mitä odottaa. Paikalla oli kuitenkin ystävällinen ja huomaavainen katumuotikuvaaja joka kätellessään katsoi silmiin ja oli selvästi kiinnostunut jokaisesta signeerauksen hakijasta. Heh, pääsin jopa fanikuvaankin ja ilmeistä päätellen molempia vähän jännitti.  

Illan saldoon erinomaisen tyytyväisenä oli helppo painella läheiseen pizzeriaan herkuttelemaan maailman parhaalla new yorkilaisella pizzalla. Oikeasti, missään ei saa niin hyvää (pannu)pizzaa kuin täällä. Tällä kertaa palassa oli kuitenkin inasen liian vähän juustoa. Juustoa täytyy olla kunnon pizzassa niin paljon että kun siihen upottaa hampaat niin puoleen väliin hammasta on ensin kerros juustoa. Mmmmmmm...

 

Lintuja ja raitaa

tunnetila: kokeilu

pusero Ouí, hame Calliope,

lenkkarit Karhu

Ooooh, pitkästä aikaa asukuva! Pakkasin mukaan kaikki lempivaatteeni joten olette nähneet ne kaikki blogissa kymmeniä kertoja. On tuntunut aika turhalta kuvata ikivanhoja vaatteita jotka ovat kaiken lisäksi kuumuuden ja ilmankosteuden vuoksi liimautuneet kiinni vartaloon. Eilisessä asussa oli kuitenkin pitkästä aikaa mukana uusi vaate joten ajattelin näyttää sen nyt teille.

Ostin sini-valkoraidallisen trikoohameen Milanosta toukokuun alussa. Suomen kesä oli kuitenkin niin viileä etten käyttänyt hametta kotona kertaakaan. Tykkään kuitenkin hameesta, niinpä otin sen mukaan tänne. Eilen tiesin joutuvani kävelemään paljon joten yhdistin hameen lenkkareihin. Ei ehkä välttämättä se ilmeisin yhdistelmä mutta asu toimi mielestäni tosi kivasti.

Yhdistin myös kahta eri kuosia, puseron sinisiä lintuja ja hameen sini-valkoista raitaa. Tykkäsin asusta tosi paljon! Seuraavan kerran laitan jalkaani konjakit balleriinani, niiden kanssa asu on entistä kivempi.

Mitäs tuumaatte kuosien yhdistelystä tai lenkkareista polvimittaisen hameen kanssa?

  
Ps. Hetki New Yorkissa -blogissa on myös uusi postaus jossa kerrotaan pötkyläystävämme Väinön alkumatkasta. Taidan olla ihan hullu kun raahaan leikkikoiran maailman ääriin! Voi jestas sentään. 

DuJour -lehden julkkarit

tunnetila: kiire



Voi vitsit että täällä ehtii päivässä tapahtua paljon!! Eilenkin juoksin aamusta iltaan tilaisuudesta toiseen. Jouduin kaiken kiirehtimisen jälkeen skippaamaan koko suunnittelemani iltaohjelman sillä jalat oli kaikesta kävelemisestä niin puhki etten päässyt kunnolla kiipeämään rappuja kotiimme kolmanteen kerrokseen. (Täytynee alkaa edustaa lenkkareissa..) Kaikki tekeminen on kivaa ja olen itse suunnitellut aikatauluni, mutta en muistanut suunnitella missä välissä ehdin päivittää kolmea blogia ja kertoa teille kuulumisiani. Toivottavasti ette pahastu jos joskus tulee vähän pidempiäkin taukoja postaustahdissa.

Palataan nyt kuitenkin keskiviikkoiltaan jolloin juhlittiin DuJour -lehden julkkareita. Juhlat järjestettiin hulppeassa Capitalessa (130 Bowery) ja paikalla oli lehden kansikuvassakin esiintyvä upeista upein Christy Turlington. Miten joku voikin olla niin kaunis! Muita julkkisbongauksia paikalla oli mm. koripalloilija Chris Bosh (kuvissa), Martha Stewart, Kim Kardashian ja näyttelijä "Charlotten mies Tray" Kyle MacLachlan.

Sain tilaisuudesta mukaani lehden ensimmäisen numeron ja ensi vilkaisulla lehti näyttää olevan hyvin monipuolinen. Muotia, kauneutta, matkailua, tarinoita ihmisistä ja elämästä. Lehti vaikuttaa laadukkaalta naistenlehdeltä joka on täynnä kauniita ja erittäin ammattitaidolla toteutettuja kuvasarjoja. 

Vaikka puitteet Capitalessa oli huikeat (ylellinen ympäristö, loistavia dj:tä, livesetti, kuusi drinkkibaaria joista sai ihan mitä halusi ja parikymmentä kokkia valmistamassa grillivartaita, sushia, kiinalaista, pikku burgereita ja ranskalaisia) ja paikalla saattoi bongailla maailmanluokan julkkiksia, niin arvatkaa mikä oli hauskinta? Hauskinta oli huomata, että Suomessa osataan järjestää ihan yhtä hyviä lanseerauskekkereitä! Ollaan sitten New Yorkissa tai Helsingissä, tunnelma kemuissa on aika sama. 


Ps. Kurkkaa myös Tyylitila.

Koti New Yorkissa

tunnetila: innostus

Hip hei, täällä ollaan!!! Ehdin eilen (vai tänään, olen ihan sekaisin miten nämä ajat Suomen ja New Yorkin välillä menevät..) kirjoittaa jo yhden postauksen Olotilan puolelle. Löydätte sen täältä. Tänne ajattelin kuitenkin turista vähän enemmän ja kertoa tarkemmin asunnon etsimisestä New Yorkissa.

Kotimme sijaitsee kuvassa yllä olevassa punaisessa talossa. Talo on ihanan new yorkilainen ja jotenkin sievä, pidin siitä heti ensisilmäyksellä. En kuitenkaan asuntoa valitessani tiennyt millaisessa talossa tulemme asumaan. 

Kun reissumme varmistui ja varasimme lennot, aloin heti etsiä asuntoa. Ykkösvaihtoehtona halusin asumaan Manhattanille, kakkosena tuli Brooklyn. Brooklyn olisi ollut edullisempi paikka asua, mutta tiesin että suurin osa tapahtumista joissa työn puolesta kävisin, olisi Manhattanilla, joten siksi päädyimme lopulta Manhattanille. Olin kuullut ystäviltä kehuja nettipalvelu Airbnb:stä joten keskitin etsintäni sinne.

Asuntoja oli tarjolla valtavasti, joten rajasin hakua listaamalla hakuun ainoastaan omat suosikkialueemme. Suunnitelmissa oli vuokrata kaksio, mutta kun kaksioiden vuokrat Manhattanin kivoilla alueilla olivat alkaen $5000 kuussa (!!!) päätimme ottaa yksiön. (Asuntoja saa toki edullisemminkin. Airbnb:n pääasiallinen vuokrauskohde on lyhyet, viikon parin lomat, joten hinnat voi pitää aika korkeina. Airbnb on kuitenkin niin luotettava paikka että halusimme ottaa asunnon sitä kautta.) Etsimme sopivaa asuntoa aktiivisesti ehkä kuukauden ja lopulta tärppäsi. Sijainti, hinta ja asunnon varustelu osuivat toiveittemme kanssa nappiin ja kun vuokraisäntä lupasi vuokrata asunnon meille näin pitkäksi aikaa teimme sopimuksen asunnosta heti.

Teimme sopimuksen vuokraisännän kanssa ja maksoimme heti ensimmäisen kuukauden vuokran. Vuokra jäi makaamaan Airbnb:n tilille kunnes pääsimme perille ja muutimme asuntoon. Maksamamme vuokra oli siis takuu siitä että saamme asunnon, asunnon omistaja sai maksun kun kaikki oli kunnossa. Olen kuullut tilanteista joissa vuokraa maksetaan etukäteen ja kun saavutaan perille asuntoa ei olekaan. Tuo turvallisuus oli tärkeä syy vuokrata asunto vuokrapalvelun kautta vaikka siihen pieni palvelumaksu tulikin.

Nyt olemme täällä ja asuntovalintamme meni ihan nappiin! Tunsimme heti saapuneemme kotiin. Vaikka asunto on pieni ja ulkona on lämmintä noin +30 ja ilmankosteus on yli 90, asunnossa pystyy silti olemaan. Nukuimme mm. viime yönä ikkunat auki, tätä emme pysty tekemään Helsingin kodissamme sillä sieltä kuuluu enemmän meteliä kuin täällä. (Ikkunamme on täällä sisäpihalle.) Onhan täällä kuuma ja suihkussa käynti ei kauaa virkistä, mutta kun olen palellut koko menneen kesän tämä kosteus ja kuumuus on vain ihanaa!


Ps. Olen avannut Tunnetilalle Instagram -tilin ja laittelen sinne kuvia reissusta. Jos käytätte Instagramia tulkaa seuraajiksi. Jos taas ette käytä palvelua niin olen laittanut Instagramin blogin sivupalkkiin josta pääsette katsomaan kuvia. Esim. nyt siellä on pari viimeisintä kuvaa asunnostamme sisältä.

Kolmen blogin syksy

tunnetila: iiiiiiik!

Reissu lähestyy (lähtö on huomenna heti aamusta) ja nyt on aika kertoa parista uudesta yhteistyökuviosta blogiin ja tuohon matkaan liittyen. Olen lupautunut syksyn aikana bloggaamaan kolmeen eri paikkaan.

Oma Tunnetila -blogini jatkaa tuttuun tapaansa ja höpöttelen täällä samoista asioista kuin ennenkin. Kerron täällä arjesta, uusista kosmetiikkalöydöistä, bongaamistani kiinnostavista jutuista ja postailen myös asukuvia tuttuun tapaan.

Toinen paikka josta voitte syksyn aikana seurata fiiliksiäni on YLEn Olotila. Pidän Olotilassa kolmen kuukauden ajan fiilispohjaista (pääosin) kuvablogia nimeltä Hetki New Yorkissa. Nimensä mukaisesti pyrin ikuistamaan blogiini matkalla kokemiani hetkiä ja toivon, että kuvat ja niihin liittyvät tekstit päästäisivät myös Teidät kokemaan New Yorkista jotain sellaista mitä jokaisesta matkaoppaasta ei näe.

Kolmas projekti syksylle on nettilehti nimeltä Skimbaco Lifestyle. Toimin kolmen kuukauden ajan Skimbacon suomenkielisellä puolella muotitoimittajana ja kirjoittelen Tyylitila -palstalleni pääasiassa muodista ja tällä hetkellä pinnalla olevista jutuista. Ensimmäiset viikot tulevat olemaan varman koko reissun kiireisimmät, olen nimittäin lupautunut raportoimaan Skimbacoon tunnelmia New Yorkin muotiviikoilta. Kirjoituksiani julkaistaan syksyn aikana myös lehden laajemmalla, englanninkielisellä puolella. Voin vaikka aina vinkkailla täällä kun uutta sisältöä tulee Skimbacoon tai Hetki New Yorkissa -blogiin. 

Olen aika innoissani uusista projekteista. Sain toissa viikolla Skimbacon kautta lehdistökutsun mm. Kim Kardashianin uuden tuoksun lanseeraustilaisuuteen. Hih, tilaisuudessa olisi voinut kuvauttaa itsensä Kimin kanssa. Samaan aikaan on kuitenkin Ivana Helsingin näytös muotiviikoilla joten tällä kertaa vedän härskisti kotiinpäin ja menen mielummin fiilistelemään tunnelmia catwalkin läheisyyteen. Eiköhän noita julkkisbongauksia ehdi tehdä joskus toistekin.

Blogit siis lisääntyvät, mutta myös toinen pieni (sitäkin jännittävämpi) muutos on tulossa. Skimbacossa ja Olotilassa en bloggaa enää anonyymisti. Tarkoituksenani ei ole juurikaan esiintyä itse YLEn blogin fiiliskuvissa ja muotipostauksissakin olen ehdottomasti tarkkailijan roolissa, mutta molemmissa blogeissa minut esitellään uusille lukijoille kasvoillani. En ole vielä päättänyt jatkanko täällä kasvojeni blurraamista asukuvista (usein se helpottaa sillä epäonnistun kuvissa lähes poikkeuksetta), mutta teen niin tai näin, kasvoni eivät ole enää mikään salaisuus. Tuo on minusta suorastaan kauhistuttava ajatus enkä oikein pysty käsittelemään sitä millään tavalla. Paras varmaan siis antaa vain mennä!

Eli tässä sitä ollaan. Kasvot ja kaikki. En tiedä jääkö tämä viimeiseksi kasvojen vilautukseksi tässä blogissa, mutta mielestäni on reilua näyttää kasvot myös Teille, joista osa on seurannut blogiani kohta jo viisi vuotta. Tämä, Iinan ottama kuva, toimii siis "avattarenani" Olotilassa ja Skimbacossa. Ettäs tiedätte.