Omituinen höpöttäjä

tunnetila: huvittuneisuus

Boobettes haastoi minut luettelemaan omituisuuksiani. Kas tässä!

1. Listojen laadinta. Laadin listoja kaikesta. Mm. ulkomailla listaan jokaisen ostokseni, oli se purkkapaketti tai postimerkki koto-Suomeen. Ei sillä että minulla olisi tarkka matkabudjetti, ihan sama mikä loppusummaksi tulee, mutta haluan silti tietää KAIKEN mihin rahaani olen käyttänyt. Kotona sitten listailen muita asioita, mm. tekemiäni vaatehankintoja. Avauduin jo kerran listoistani ja exell-taulukoistani täällä. Järjestys sen olla pitää!


2. Laskeminen. Aina kun minulla on tylsää lasken kaikkea ympärilläni näkyvää. Mökillä makaan sängyllä ja tuijotan kattoa ja lasken kattoparruissa näkyviä oksanpaikkoja. Portaissa kävellessäni lasken askelmat. Kotiini tullessa (4.krs) lasken lähes päivittäin samat portaat muistamatta kuitenkaan koskaan kuinka monta niitä oli. Lasken siis laskemisen ilosta, en siksi että sillä olisi joku järkevä funktio. Tänään työmatkalla sporassa laskin edessäni istuvan naisen hiussoljen piikkejä, liikennevaloissa laskin tänään kuinka monta valkoista viivaa suojatiessä on jne.

3. Ylikehittynyt hajuaisti. Tämä omituisuus ei ole kiva, ei ollenkaan. Esim. julkisilla kulkeminen on usein hajuaistini vuoksi hankalaa. Esimerkki: nousen ystäväni kanssa sporaan. "Hyi, ei jäädä tähän vaunuun istumaan. Täällä haisee ihan kamalalle, täällä on jossain joku haisuli (näin kauniisti sanottuna)." "Hä?! Ei täällä mikään haise eikä haisuleita näy." "Hei oikeesti, ihan pakko vaihtaa paikkaa, mä oksennan kohta!" Ja kas, vaunun ihan toisessa päässä istuu joku laitapuolen kulkija. Vanha viina, juuri poltettu tupakka, lika, valkosipuli, liikaa parfyymia tms. Hyi olkoon!

4. En voi sietää litran jogurttipurkkeja. Mikään (no okei, ehkä joku kuitenkin..) ei ole niin suurta tuhlausta kuin ostaa jogurttia litran purkeissa. Sieltä ei koskaan saa kaikkea hyvää ja rahanarvoista tavaraa käytettyä. Pidän tyhjältä tuntuvaa purkkia kulhossa ylösalaisin ja valutan kaiken mahdollisen syötäväksi, mutta silti purkin pohjalle jää jämät. Joskus jopa leikkaan lähes tyhjän tölkin puoliksi ja kaavin lusikalla loput, mutta tämä on liian vaivalloista, sitä paitsi sakset menee tahmeiksi.. Panostan siis pieniin jogurttipurkkeihin!

5. Olen nähnyt kaupassa nuoren miehen joka osti pussillisen Pihlajanmarja-karkkeja. Kyllä, ihan nuori mies! Ehdimme juuri miettiä ystäväni kanssa että ne ovat mummujen karkkeja eikä varmaan kukaan muu niitä osta koskaan. Oli pakko kaupasta soittaa ystävälleni ja antaa raportti "Kettu-karkkeja" ostaneesta nuoresta miehestä. :)

Okei, tuo viimeinen ei kyllä ollut oma omituisuuteni, mutta eiköhän noissa yllä mainituissa ole jo ihan tarpeeksi sulattelemista.. :) Haaste piti laittaa eteen päin viidelle, mutta tämä on tainnut jo kiertää aikalailla kaikkialla. Mutta hei, jos SINUA ei ole jo tahän haastettu niin nappaa haaste tästä!
Kuvituskuvat viimeisimmältä New Yorkin matkaltani eivätkä liity koko juttuun mitenkään.

Silmäniloni

tunnetila: murhe

Byää! Ikisuosikkini, mielestäni ylivoimaisesti maailman komein mies on poissa. Kumarrus Paul Newmanille ja hänen upealle uralleen.

Vuosia olin siinä uskossa, että kukaan nykyjulkkis, näyttelijä, muusikko jne. ei korvaa Newmania. Eikä varmaan korvaakaan, mutta onneksi silmäni lepäävät myös tässä ihanan poikamaisessa charmissa. May I present, Mr. Jude Law.


Mä olen niin hirmuisen kranttu.. Kukaan julkimoista ei ikinä kelpaa. Brad Pitt: blääh, Johnny Depp: blääh, lähes kuka tahansa blääh.

Nyt tytöt, kertokaa kaksi ikisuosikkianne, kiitos! :)

kuvat täältä, täältä, täältä ja täältä

Design Week vol 2

tunnetila: rentous

Daniel Palillon kevät/kesä -09 näytös oli siis Kaapelitehtaalla eilen. Palillon tavaramerkki, jättimäiset trikoovaatteet, olivat mallistossa edelleen pääosassa ja näyttivät suunnittelijalta itseltään. Nautin näytöksen asujen väriskaalasta: mustaa, valkoista ja hyvin vaaleaa possunpunaista. Suuria ja selkeitä kuvioita ja leikkauksia. Eniten innostuin kuitenkin "uudesta" materiaalista, esim. jääkiekkoilijoiden pelipaidoissa käytetystä verkkomaisesta kankaasta. Asut saivat muhkeutta kun kun verkkomaista kangasta käytettiin tarpeeksi ja naisten kerrostetut minimekot tästä materiaalista näyttivät herkullisille.

Palillon vaatteet eivät ole löytäneet tietään vaatekaappiini ja edelleen huomaan olevan liian tiukkis ja konservatiivinen käyttääkseni jättimäisiä trikoovaatteita. Paitsi kotona. Mukavuudessaan vaatteet ovat varmasti ylittämättömiä. Palillon luomukset menisivät kuitenkin ihan hukkaan jos touhuilisin niissä vain kotona, joten täytynee jättää tämäkin mallisto ihmisille, jotka kokevat Palillon vaatteet enemmän itsensä näköisiksi. (kuva täältä, kuvissa ei ole eilen esitelty mallisto)

Tänään oli vuorossa jälleen visiitti Kaapelitehtaalle jossa järjestettiin aina niin houkutteleva Design Market. Kymmenet sisustus- ja suomalaisten suunnittelijoiden liikkeet, mm. Vallila, Iittala, Skanno, Lumidesign, Tiia Vanhatapio, KirsiLille, Globe Hope jne. toivat tuotteitaan myytäväksi edullisin hinnoin. Ostettavaa olisi taas löytynyt varmasti tuhansilla euroilla (viimeksi ostimme Design Marketista mm. kaksi upeaa tuolia ja maton), mutta tällä kertaa mies ei lähtenyt mukaan ostoksille joten en uskaltanut ostaa ilman miehen mielipidettä muuta kuin kodin tekstiilejä. Ja tiedän jo että alla esitellystä hankinnasta tulee varmasti sanomista.. :)

Ostin useamman metrin Paola Suhosen Siv & Vim "Motelrose" sisustuskangasta ja ajattelin tehdä siitä tyynyjä sängyn päälle uuden päiväpeiton seuraksi. Mieheni ei muutenkaan ole Suhos-fani ja kankaassa on kaiken lisäksi vaaleanpunaista, joten miehen ilmettä odotellessa... :)

Ostin Marketista sisustuskankaan lisäksi petivaatteita. Saas nähdä mikä on petivaatteiden tuomio... Ja tämän tuomion annan itse. Olen jo vuosia sitten päättänyt, etten käytä muita kuin Marimekon ja Finlaysonin vuodevaatteita. Tällä kertaa mahdollisuuden saavat Vallilan omat puuvillaiset, myyjän mukaan todella laadukkaat, luksus, vuodevaatteet. Täytyykin laittaa ne heti koneeseen ja ottaa pian käyttöön. Materiaali tuntui hyvältä joten uskalsin ostaa kaksi settiä koekäyttöön. Design Marketissa käväisin seuraavassa asussa.

Kuulostaako teistä oudolta että teen kodin sisustukseen liittyvät hankinnat yleensä yhdessä miehen kanssa ja hänen makuunsa täysin luottaen, vai onko miehen osallistuminen kodin sisustukseen arkipäivää? Olen ennen päättänyt käytännössä aina kaikesta itse ja kun tässä suhteessa se ei enää onnistunutkaan niin olin aluksi hyvin ärsyyntynyt toisen jyrkistä mielipiteistä. Nyt, vuosien mittaan olen oppinut arvostamaan miehen sanaa ja koen suorastaan helpottavaksi sen, että päätöksentekoon osallistumme me molemmat.

Design Week vol 1

tunnetila: väsymys

Huh mikä viikko! Olen ehtinyt olla kotona koko viikolla vain torstai-iltana. Ja sen koko illan nukuin. Voitte kuvitella mikä kaaos asunnossamme vallitsee.. No siivoan ja pyykkään sitten huomenna, sunnuntaina, piiiitkien yöunien jälkeen reipastuneena.

Kävin eilen työpäivän jälkeen Valtterissa ja tein muutaman kivan löydön. Ostettavaa olisi ollut poikkeuksellisen paljon, mutta pitkän pohdinnan jälken ostin vain kolme kivointa. :) Työpäiviä piristämään ostin vanhan nahkaisen kansion. Kansiota voi käyttää myös vihkon päällisenä, joten ajattelin marssia seuraavaan kokoukseen nahkakansio vihkon päällä ja näyttää hyvin tärkeältä. :) Musta nahkaliivi ja nahkainen niittivyö löytyivät myös kirpulta kivaan hintaan, joten otin ne mukaani. Vyö on himpun verran liian iso, mutta näyttää ihan kivalta lantiolla roikkuessa. Kuvassa siis eiliset kirppisostokset.

Eilen istuin ystävän kanssa iltaa viihtyisässä Hiutale -baarissa ja päällä oli viimeisimmät kirppislöydöt. Kuvan asu + mustat sukkahousut pääsivät eilen ulkoilemaan. Kuvassa mekko Chevignon, nahkaliivi second hand, rintakoru tämä, niittivyö second hand, kengät Minna Parikka.


Tänään on taas tiedossa iltarientoja, ja oikeastaan pitäisi olla jo menossa.. Kaapelitehtaalla on tänä iltana hyvät bileet, tiedossa mm. Daniel Palillon muotinäytös. Odotan näytökseltä paljon, täytyy huomenna kertoa täyttikö näytös odotukset vai jäikö jotain hampaan koloon. Illan humuun olen lähdössä seuraavassa asussa.


Mutta nyt on taas mentävä, toivottavasti ensi viikolla on hieman rauhallisempaa..

Kiirettä pitää

tunnetila: kiire

Töissä riittää hommia ja joka ilta tuppaa olemaan jotain tekemistä.. Blogin kimppuun ei meinaa ehtiä millään. Tälläkin viikolla olen mennyt seuraavasti: maanantaina suoraan töistä pääsin vihdoin katsomaan uusimman Batmanin. Tykkäsin kovasti, annan 4,5 tähteä. Miinus puolikas liiasta pituudesta. Vähempikin olisi riittänyt. Töissä ja leffassa samassa asussa: neulosliivi Marco Polo, pusero Ivo Nikkolo, levarifarkut Mango, kengät DinSko.

Tiistaina juoksin töistä suoraan joogaan, joogasta saunaan ja lähes saunan raikkaana marssin Hartwall Areenalle katsomaan Mamma Mia! -musikaalin työkaverin kanssa. Täytyy sanoa että oli hyvin viihdyttävä kaksi ja puolituntinen. Olen jammaillut vielä tänäänkin koko päivän lauleskellen Abban biisejä. Päällä ilottelussa oli lähes samat vaatteet mitä maanantaina, paitsi asun pusero vaihtui Mangon röyhelöunelmaan. :)

Eilisen valvomisen ja kuohuviinin juonnin jälkeen olin tänään töissä vielä ihan poikki, mutta uutta putkeen! Tänään pääsin osalliseksi Minna Parikan liikkeen avajaisista. Täytyy sanoa että harvoin on niin onnistuneita juhlia mitä tänä iltana! Paikalla oli paljon upeasti pukeutuneita ihmisiä, hieno Burleski show sekä upea bändi. Ja täytynee vielä mainita että shampanja virtasi kiitettävään tahtiin... :) Todella ihanat ja onnistuneet juhlat! Minnan juhlissa asuna nahkatakki second hand, huivi Venäjältä, mekko Chevignon Paris, saappaat Ralph Lauren, clutch Mango.

Huh huh! Ei vanha enää jaksa juhlia viikolla joka ilta rankan työpäivän jälkeen. Onneksi seuraava riento on tiedossa vasta lauantai-iltana kun Helsinki Design Week pääsee vauhtiin. Täytynee kerätä kaksi iltaa voimia ja nukkua hyvin että jaksaa taas viikonloppuna juhlia! Eipä ole synkästä syksystä tietoakaan!

Vastarannan kiiski

tunnetila: innostus

Villit ja värikkäät (just!) kesäkuukaudet meni lähes kokonaan mustiin pukeutuneena. Nyt kun syksy alkaa tulla ja ilmat kylmenevät, mitä kaivaa Nina kaapin kätköistä?? No valkoisen paidan, valkoisen vyön ja ruskeat asusteet. Mitä ihmettä?! Kuvan pusero Marimekko, korkeavyötäröiset, tummansiniset levarifarkut Mango, kapea vyö Lindex, kello Fossil, laukku second hand, kengät 100% Donna. Näillä sitä mentiin tänään kirppikselle. (Plus musta nahkatakki ja mustavalkoinen iso huivi kaulassa.)

Ulkona oli ihanaa! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja nahkatakki oli kävelylenkillä ihan liikaa. Kirppis oli täynnä myyjiä ja ostajia ja oikein harmitti muutaman myyntipöydän kohdalla etten tullut paikalle jo heti aamusta. Niin hyvää tavaraa oli tarjolla ja vielä kunnollisilla kirppishinnoilla. Yhden myyntipöydän takaa löytyi pariskunta jossa rouva oli omaa kokoani ja mies lähes mieheni kokoinen. Juuri tämän pöydän kohdalla harmitti etten ollut paikalla jo aamusta ja ettei mieheni ollut nyt mukana. Laadukasta ostettavaa olisi löytynyt kassi kaupalla! Tyydyin kuitenkin ottamaan mukaani vain itselleni Timberlandin harmaan villasekoitepuseron ja miehelleni mustan Tiger of Swedenin villaneuleen. Molemmat hyvässä kunnossa ja tulevat varmasti olemaan meillä kovassa käytössä. Timberlandin villasekoitepusero pääsi heti mukaan tämän päivän kotiasuun. (Kengät asussa vain roskiksenvienti reissulla. :) ) Puserossa on pääntiessä ja hihansuissa kivat puunapit.

Miehen neule oli juuri sopivan kokoinen ja kun kerroin mitä muuta kyseisessä pöydässä olisi ollut tarjolla niin kerrankin miestä harmitti ettei hän ollut mukana kirppiksellä. Yleensä hän vihaa kirppisten tungosta ja ihmisiä jotka pyytävät vanhasta roinasta hirveitä hintoja. Siksi hän ei tälläkään kertaa lähtenyt mukaan. Noh, nyt olisi kannattanut.

Tällaista löytyi tällä kertaa. Onneksi ei mitään uuteen uskoon tuunattavaa. :) Vaikka olen muutaman kerran viime aikoina saanut otettua itseäni niskasta kiinni ja käynyt "tuunattavat" -kasan kimppuun, niin siellä on vielä sellainen pino tavaraa että uuden hankintaan saa mielellään tulla pieni paussi.

Mikä muuten on paras kirppislöytösi? Yksi omista lemppareistani on ensimmäisessä kuvasa näkyvä pieni ruskea nahkalaukku. Olin eräällä Milanon reissulla ihastunut lähes samanlaiseen ja tismalleen samanväriseen pieneen nahkalaukkuun Ferragamon liikkeessä, mutta pikkulaukun hinta (690€) sai minut jättämään kassin liikkeeseen. Muutama päivä Italian reissun jälkeen käväisin Tampereella, Radiokirppiksellä. Olin pudottaa silmät päästäni kun näin vanhan rouvan latovan tavaraa myyntiin pahvilaatikosta ja rouvan kädessä näin "Ferragamon". Ryntäsin sydän pamppaillen paikalle ja näin priimakuntoinen, kuitenkin oikeasti vanha ja käytetty nahkalaukku sai luotani uuden kodin, hintaan 2€. Voi sitä riemun päivää!!

Koti

tunnetila: lämpö

Ulkona on edelleen kylmää ja tihkusateista. Onneksi kotona on pieniä asioita jotka ilahduttavat ja saavat viihtymään.

Luihin ja ytimiin

tunnetila: sisäinen kylmyys

Ihanaa, pääsin kotiin. Eroon ällöttävästä tihkusateesta, järjettömän kylmästä tuulesta ja vettä jalkakäytäville roiskivista autoista. Huh! Eteisen lattialta löysin ilokseni uuden Olivian ja pelkän kuoren perusteella vähemmän ilahduttavan Visa-laskun. Noooooo, lasku oli kesäiseltä Pariisin rupeamalta ja oikein maltillinen, siitä pinnat itselle ja kesäiselle järkevyyden puuskalle. Haudutetun teen kanssa nauttimani Olivia taas oli pienoinen pettymys. Olivia on sittenkin naistenlehti. Viime numero oli painottunut muotiin ja pidin siitä niin kovasti että toivoin myös tällä kertaa sisällön olevan samankaltaista laadun ja tyylin ilottelua. Ei ollut. Täytynee paneutua lehteen uudestaan illemmalla ja suhtautua siihen, jo ennen sen avaamista, eri tavalla. Nyt kahlasin lehden läpi etsien inspiroivia muotikuvia ja kun niitä ei juurikaan löytynyt tyydyin pikaisesti ryystämään teekupposeni tyhjäksi ja viskaamaan lehden lehtipinon päälle.

Ulkona vallitseva luihin ja ytimiin kaivautuva kylmä saivat minut tekemään toiviomatkan vintille, vanhojen rakkaiden aarteiden äärelle. Ja sieltä ne löytyivät, talvieni pelastukset! Jättisuuri Benettonin villaneule jonka ostin, hetkinen, muistaakseni ollessani yläasteella, vuonna 1991 (apua, ei voi olla totta, 17 vuotta sitten!!!! Miten vanha mä oikein olen???) ja olen rakastanut tätä siitä lähtien. Jossain vaiheessa muistan käyttäneeni tätä jopa pitkälle talveen ulkoillessani, ihan siis takin asemesta. Neule on unohtunut vintille välillä muutamaksi talveksi, varsinkin silloin kun muodissa on ollut niukkaakin niukemmat linjat, mutta sitten neule on taas kaivettu esiin kun olen kaivannut jotain oikein lämmintä ja mukavaa. Tähän hetkeen neule on ihan täydellinen! Ja ettei kotiasu jäisi vajaaksi, niin ison neuleen kaveriksi löysin jalkaani Shepherdin lammastossut. Nyt ei palele. Ainakaan sisällä. :)



Hälyyttävää tässä kaikessa on se, (siis tuon yllä havaitun ikäni lisäksi) että nyt on vasta syyskuun puoliväli. Muutama vuosi sitten muistan vielä syyskuussa tepastelleeni ulkona läpsyillä. No, tarkemmin sanottuna nahkaisilla remmisandaaleilla, mutta silti varpaat paljaana ja oikein tyytyväisenä. Tänä syksynä olen aloittanut kynttilöiden polttamisen jo monta viikkoa sitten, jo elokuun puolella, iltojen pimetessä ja sateen ropistessa ikkunoihin.

Hyvänen aika, tähänkö on tultu: Suomessa on enää kaksi vuodenaikaa, kevät ja syksy.

Minusta tulee isona..

tunnetila: ilo ja ylpeys

Nyt tiedän mikä minusta tulee isona! Minusta tule kummitäti rakkaan ystäväni ihanalle pojalle! Voiko suurempaa kunniaa enää saada kuin päästä osalliseksi pienen ihmisen elämään heti alkutaipaleelta lähtien? Pidän lapsista mutta en näe itseäni äitinä. En, vaikka kuinka yrittäisin. Ehdin toki vielä muuttaa mieleni asian suhteen useampaan otteeseen ja lapsikatras saattaa jossain vaiheessa ilmestyä jalkoihin pyörimään, mutta tällä hetkellä keskityn olemaan mukava kummitäti reippaalle miehenalulle joka putkahti maailmaan lauantaina 30.8.

Eilen, kun ystäväni soitti ja pyysi minua tähän tehtävään, olin ensin yllättynyt, sitten liikuttunut, sitten alkoi jännittää ja lopulta pääsimme perimmäisen kysymyksen äärelle: "Mitä mä laitan ristiäisiin päälle??!!" Mieleeni tuli pieni poika valkoisessa kastemekossa. Poika ja mekko, ja vielä valkoinen, pitkähelmainen vaate. Huh, ensimmäinen julkinen esiintyminen jossa pikkumies on keskipisteenä ja heti pistetään mekko päälle. Tähän tarvitan nyt sijaiskärsijä, pelastamaan lapsen maine. "Ai, tolla tädilläkin on tällanen valkoinen kaapu.. Kai tää sitten on muotia.."

Asuna siis ensimmäisessä kuvassa Antti Asplundin mekko, alla musta puolihihainen tunika ja jalassa vanhat tutut Parikat. Toisessa, ja kaikissa lopuissa kuvissa, mekkoon on haettu ryhtiä smokkivyöllä, vyö GT.





Mitä sanoo raati? Onko asu liian goottihenkinen ja papilla roiskahtaa kahvit lipereille kun kummitäti pyyhältää paikalle vai voisiko asua harkita niinkin juhlavaan tilaisuuteen kuin ristiäiset? Käsittääkseni nimenanto tapahtuu kotona, eli kirkkoon emme ole menossa.

Ja vielä tiedoksi; tuo sanailu kastemekosta oli tarkoitettu vitsailuksi, ei instituution parjaamiseksi. Kaunis, varsinkin suvussa vuosikymmeniä kulkenut kastemekko on ajatuksena upea ja on jokaisen lapsen kunnia saada käyttää vaatetta kerran elämässään. Oli lapsi sitten tyttö tai poika. Ihan vaan ettei jää epäselvyyksiä..

Liivinpuolikas kuvina

tunnetila: raukeus

Tämän päivän postaus tuleekin sitten perustumaan pelkkiin kuviin! Lukijoiden pyynnöstä, ja itsekin edelleen epävarmana liivin kohtalosta yhdistelin liivinpuolikasta äsken eri asuihin. Asuista kaikki ovat kyllä aika samannäköisiä, mutta jotenkin liivi kaipasi ympärilleen juuri noita vaatteita. Esimerkeissä kuitenkin eri pituista hihaa ja niin edelleen. Olkaapa hyvät!

Ensimmäisessä kuvassa taskupaitis Stradivarius, kapeat satiinihousut GT. Toisen kuvan leveälahkeiset liituraitahousut H&M (housut ostettu ehkä vuonna 2001 ja ovat olleet kirppikselläkin myytävänä pariin otteeseen, onneksi kukaan ei ostanut, noihan on just muotia ja tykkään niistä hirveesti :) )



Kolmannessa kuvassa H&M levarit ja Calvin Klein t-paita, neljännessä samat housut ja Zaran hihaton toppi.



Viimeisessä kuvassa GT:n korkeavyötäröinen hame ja sama teeppari kuin yllä. Tässä yhdistelmässä on hauska kun voi käyttää korkeavyötäröistä hametta. Yleensä, ainakin liivin kanssa, vyötärö jää aina turhaan piiloon.



No niin, mikäs on raadin tuomio? Viime postauksen jälkeen tunnelma oli aika mietiskeleväinen, muutama täysin hyväksyvä mielipide kuitenkin tuli. So, take or toss??

Liivinpuolikas

tunnetila: ilo

Olin muutaman päivän päivittämättä blogiani ja tuntuu että viimeisimmästä kirjoituksestani on jo ikuisuus! Hassua miten tähänkin hommaan jää jotenkin "koukkuun". Turhanpäiväistä jorinaahan nämä juttuni suurimmaksi osaksi ovat, mutta mukavaa puuhaa silti.

Alkuviikko flunssan kourissa maaten oli oiva keino saada loppuviikon työpäivät työntäyteisiksi ja edelleen vähän puoliteholla käyntini ei tuntunut urakkaa helpottavan. Jatkuva sadekin piinasi vielä keskiviikkona, mutta sadepäivää ilahdutti uudet kumpparit. Tai siis jokasään citysaappaat, näin hienommin sanottuna. Ostin kengät jo keväällä Lui&Lei Shoesista mutta tällä viikolla sain kengät ensimmäistä kertaa käyttöön. Voin kertoa että kengät aiheuttivat suurta huomiota minne meninkin. Saappaat on oikein mukavat ja kevyet jalassa, mutta pohja on niin ohut että kanta-astujana vedenpitävä materiaali kului kannasta jo ensimmäisenä käyttöpäivänä hieman rikki. Saas nähdä miten käy vedenkeston.. (Keskiviikon ulkoasuna takki Vila, laukku CK, saappaat Fessura)


Eilen päädyin työpäivän jälkeen makutuomariksi ystäväni vaateostoksille. Reissu oli minullekin antoisa, löysin kauniin harmaan ja suuren puuvillatrikoisen (!) kaulaliinan. Liina/huivi pääsi heti tänään käyttöön ja voih, se on ihanan pehmeä! Päivän asuna oli tänään iso huivi (H&M Organic Gotton), Marimekon trikoopusero, kahinamekko (H&M Trend), housut Lindex, kengät Vagabond.


Tein myös eilisellä ostoskierroksella kyseenalaisen hankinnan.. Kaupassa "juttu" tuntui ensin hauskalta, sitten oudolta, sitten taas hauskalta ja tässä vaiheessa kiikutin "jutun" kassalle. Liikkeestä poistuttuani totesin ystävälleni haluavani palauttaa "jutun" nyt heti, mutta päätin antaa kuitenkin sille mahdollisuuden kotona. Hmm.. Parin eri vaatteen kanssa "juttua" on nyt tullut testattua ja olen edelleen hämmentynyt. Tässä kaksi kuvaa, tosin samasta asusta.

Tuo on siis liivi. Tai siis osa liiviä. Idea on hauska, mutta jotenkin tuntuu että liivi loppuu kesken. Johtunee siitä että se loppuu kesken... "Liivinpuolikas" on Vero Modan mallikappale. Olisi ainakin erilainen, mutta taitaa olla minulle jo vähän liikaa. Yhdistin liivin ensin kokomustaan asuun neulospoolon kanssa ja toiseen asuun valkoisen pidempihelmaisen paitapuseron kanssa. Molempien kanssa "liivinpuolikas" oli ihan kiva, mutta vaan ihan kiva. Kaikkiin kummallisuuksiin minäkin silmäni isken.. Mitäs sanotte "liivinpuolikkaasta", mahkuja vai ei?

Saappaita

tunnetila: nuhainen

Kaksi postausta päivässä pitää laiskuuden loitolla!

Taisin aiheuttaa hämmennystä (ainakin itselleni) kun eräässä blogissa kommentoin kaivelleeni komeroista esiin syyskenkiä ja löysin tasan yhdet. Yksien syysnilkkureiden lisäksi löysin karvavuoriset talvisaappaat, lämminvuoriset nilkkurit sekä ihanan pörröiset karvakenkäni. Nämä kaikki otan kuitenkin käyttöön vasta talvella, joten syyskenkien kato oli huomattava. Miten ihmeessä pärjäsin kevään ja viime syksyn?

Saappaat! Unohdin kokonaan saappaat! Näitä tuunauskuvia ottaessani huomasin, että kaikki saappaani olivat vielä kesäsäilössä. Kuviin ruutuhameen kaveriksi pääsivät Vagabondin nahkasaappaat jotka ostin muistaakseni vuonna 2002. Olen käyttänyt saappaita siitä lähtien joka syksy, kevät ja talvi, säännöllisesti kärkiä ja kantalappuja uusien. Kengät ovat päältä ja sisältä nahkaa ja ovat edelleen lähes uuden veroiset. (Tässä saappaat vielä kerran)



Sitten muita saapaslöydöksiä kaapin kätköistä..

Nahkasaappaat by Ralph Lauren. Nämä, pehmeistäkin pehmeintä nahkaa olevat saappaat ostin New Yorkista vuonna 2005. Pehmeä nahka tuo kenkiin ihanan luksuksen tunnun, mutta jokaisella käyttökerralla olen ainakin pienesti onnistunut kolhaisemaan kenkää ja jokainen kolhu näkyy. Suosikaamme siis paksumpaa nahkaa olevia kenkiä, täytyyhän kalliiden kenkien normaalia käyttöä kestää! (Kenkien kaverina tuunaamana tunika ja kuviosukkikset)



Nämä saappaat puolestaan ostin tammikuisella (2008) Nykin reissulla. Ruskeaa mokkaa ja lakeria, Marc by Marc Jacobs. Näissä myös tuo mokka on niin pehmeää että saappaita käyttäessä saa olla jatkuvasti varuillaan. Mutta saappaiden tuntu on jotain vastustamattoman ihanaa.. (Kaverina taasen tuunaamani tunika, ruskea mokkavyö ja ruskeat verkkosukkikset)



Nämä matalat kiiltonahkasaappaat ostin vuonna 2005 Amsterdamista. Merkkinä hollantilainen Dungelmann. Saappaat on mukavat jalassa, mutta pitkä kärki alkaa jo silmissäni näyttää vähän aikansa eläneeltä.. Siis kengät on edelleen hyvässä kunnossa, malli vaan on jotenkin "last season". Tai sitten ei. Katsotaan nyt tuleeko näitä tänä syksynä käytettyä. (Ja taas sama tunika ja kädet taskussa..)

Siinäpä syyssaappaita. Vaikkei tuota kesää tullutkaan ja monet kesäkengät jäi tänä kesänä käyttämättä, niin on silti aika kiva että syksy tulee ja saa taas käyttää saappaita. Saappailla saa asuun aina uutta särmää. Mutta mutta... Nyt kun näitä kuvia katselee niin kaikki saappaani ovat jotenkin saman tyylisiä, naisellisia ja aika siroja. Minultahan puuttuu kokonaan "perussaappaat" joita voi käyttää päivittäin kaiken kanssa. Saisinko siis vähän skrodemmat saappaat, kiitos!