perjantai 5. marraskuuta 2010

Lapsuusmuistoja

tunnetila: muistelu

Iina ojensi käteeni ystävyysviestikapulan ja haastoi minut muistelemaan menneitä. Hauskaa!

***************

1. Mitä vastasit pienenä kysymykseen “Mikä sinusta tulee isona?”

Radiotoimittaja. Tein pienenä kavereiden haastatteluja mankalla (jep, c-kasetteja kului vino pino kun painoin rec ja play ja sitten mentiin!) ja lisäsin väliin musiikkeja toiselta mankalta. Voi että, olisipa noita kasetteja vielä tallella!

2. Mitkä olivat sarjakuvien/piirrettyjen lemppareitasi?

En juurikaan lukenut sarjakuvia mutta piirretyistä tykkäsin Muori Pippurista (pieni, olisiko ollut teelusikan kokoinen nainen joka seikkaili) ja Jaki & Nuka -harmaakarhunpennut olivat ehdottomia suosikkeja.

3. Lempileikkejäsi?

Oi, meillä oli iso kaveriporukka jolla pelasimme mm. Kymmenen tikkua laudalla ja olimme Vinkkistä pimeillä pihoilla ja joskus jopa metsissä (nykyään pelottaisi), tyttöporukalla leikimme barbeilla aamusta iltaan ja saatoimme tehdä suuret, yhden huoneen kokoiset leikit ja sama leikki kesti viikkoja (äidit tykkäsi kun huoneissa oli viikkokausia järjetön kaaos)..

4. Parhaat synttärisi ja miksi?

Kaikki synttärit oli tietty kivoja. Ehkä kaksi syntymäpäivää on kuitenkin jäänyt parhaiten mieleen. Toisen kerran vanhempani leikkivät että olivat unohtaneet synttärini ja olin surkeana. Illan suussa ovikello kuitenkin soi ja siellä seisoi elektroniikkaliikkeen myyjä joka toi minulle isot stereot levareineen kaikkineen. Olin niin fiiliksissä!

Toinen paras muisto on kun menin syntymäpäivänä hakemaan koulun jälkeen postin ja löysin sieltä paketin rakkaalta kummitädiltäni. Paketissa oli musta lyhyt collegepaita jossa oli musta-valkoraidalliset resorit hihansuussa ja helmassa, ja edessä luki jotain pientä neonvärein kirjailtuna. Rakastin sitä puseroa yli kaiken ja käytin sen ihan puhki! (Hmm, pukeuduin siis mustaan jo lapsena...)

5. Mistä urheilusta pidit/harrastit?

Rakastin tanssimista ja tein koreografioita tanssiesityksiin joita treenasimme naapurin tytön kanssa ja esitimme muille, juoksin kilpaa lyhyitä matkoja, hyppäsin pituutta, uin kesäisin, luistelin ja hiihdin talvisin jne.

6. Ensimmäinen musiikki-idolisi?

Vuonna 1984 ruotsalainen poikakolmikko Herreys voitti Euroviisut biisillään Diggi-loo, diggi-ley ja olin myyty! Pojat olivat tuolloin niin hyvännäköisiäkin että oikein rintaa puristi. Toivuin (onneksi) Herreyksestä hyvin nopeasti sillä sydämen valtasi toinen juttu jolle elin monta vuotta: Dingo. Neumann oli maailman ihanin ja kuljinkin monta vuotta sifonkihuivit ranteissa heiluen. Oooh sitä huumaa! Silloin varmaan rakastuin ensimmäistä kertaa. Ja kyllä, tietysti saavuttamattomissa olevaan julkkikseen.

7. Paras joululahjasi/ muu lahja, jonka olet saanut?

Yksi parhaista joululahjoista (joka oli osoitettu koko perheellemme) oli c-kasetti johon pappani oli äänittänyt jouluterveisensä. Pappa asui Espanjassa ja näimme häntä vain kerran pari vuodessa. Muistan kun kuuntelimme jouluaattoiltana kasettia ja minua itketti kun Sylvian joululaulu soi. Tuli pappaa kova ikävä.

Toinen "paras" joululahja oli toisilta kummeiltani saatu suksisetti. Sain lahjakortin turvin valita urheiluliikkeestä haluamani sukset, siteet, sauvat ja monot ja voi että olin niistä onnellinen! Rakastin myös jokaista lahjaksi saamaani barbieta (ja niitä oli paljon), mutta nuo sukset olivat minulle tuolloin niin iso juttu että hiihdin sinä talvena järjettömän määrän kilometrejä.

8. Mitä olisit halunnut elämässäsi tehdä, jota et vielä ole tehnyt?

Hmmm... Siinä vaiheessa kun kaverit haaveilivat perheestä ja omakotitalosta (ja halusivat isona opettajiksi) minun "minusta tulee isona" haaveisiini kuului menestyksekäs ura, kattohuoneisto suurkaupungissa ja minua nuorempi poikaystävä, ei aviomiestä tai lapsia. Hah hah, tuota unelmaa tavoittelen varmaan edelleen sillä en ole saavutanut tuosta vielä mitään! (Paitsi etten ole naimisissa eikä minulla ole lapsia. Jotain kai se on sekin.)

***************

Hui! Haaste alkoi viattomista lapsuusmuistoista mutta toikin esiin ensimmäisen koetun "rakastumisen" ja itsekkäät haaveeni aikuisuudesta. Mielenkiintoista. Kiinnostavaa on myös huomata että olen ollut lapsesta asti aika samanlainen eikä ajatusmaailmani ole suurestikaan muuttunut. Kaiken lisäksi pukeudun edelleen mustaan ja rakastan yhä Barbie-nukkeja!

Haasteeseen saa vastata halutessaan jokainen blogini lukija. Ystävyysviestikapula on siis ojennettu juuri Sinulle!

10 kommenttia:

  1. Kohtaan nro 6 voisi kommentoida että nythän se Neumann olisi taas vapaata riistaa... ;)

    VastaaPoista
  2. Enne: Hahhahahahaha!!! Huomioithan myös viimeisen kohdan: lapsuuden toiveena itseä nuorempi poikaystävä. :D :D

    VastaaPoista
  3. Totta, hitsi :) Ja sitäpaitsi Neumann on nykyään niin kulahtanut ukkeli et eihän sitä jaksaisi katella selvinpäin hetkeäkään.

    VastaaPoista
  4. Enne: Hah, totta tuokin. Mutta musta oli aika sympaattista että Neumann meni naimisiin naisen kanssa joka oli fanittanut häntä lapsesta asti. Vähän niinku Tom Cruise ja Katie Holmes. :)

    VastaaPoista
  5. Lapsena oli just ihanaa, ku joskus vaan vedettiin kaikki äidin sifonkihuivit käsiin ja mentiin sit pihalle hengailemaan cooleina! Miksei enää tehdä niin!!

    VastaaPoista
  6. AnneVee: No mehän voidaan ensi kesänä tehdä noin! Mennään vaikka Hakaniemen torille syömään lettuja (tietty mansikkahillolla ja kermavaahdolla) ja laitetaan sifonkia ranteisiin. Ja ollaan cooleja.

    VastaaPoista
  7. It's a deal! Ja nyt on puoli vuotta aikaa etsiä sifonkihuiveja kirpuilta. Mun varaston nimittäin pölli ilmeisesti joku Dingo-fani vintiltä muutama vuosi sitten. Raitahousutkin vei.

    VastaaPoista
  8. AnneVee: OMG! Vintistä Dingo-kamaa ryöväävä fani on jo tosifani! Sellaiset raitahousut olis myös tosi makeet. Sellasia en muista koskaan omistaneeni. Mutta aina olen halunnut.

    VastaaPoista
  9. Minäkin leikin radiotoimittajaa lapsena - tein samaan tapaan ohjelmia c-kasetille :) - ja radiotoimittaja minusta tulikin aikuisena!

    Ja Dingo <3 Sifonkihuivi oli mullakin ranteessa ;)

    Barbeja rakastin lapsena ja rakastan edelleen...

    VastaaPoista
  10. Heidi: Heh, mehän ollaan Heidi ihan samiksia! (Tosin se ei tullut varmaan meistä kummallekaan enää tässä vaiheessa yllätyksenä. :) )

    VastaaPoista