maanantai 6. joulukuuta 2010

Herkkuja sydämen kyllyydestä

tunnetila: mmmmmm.....

Image and video hosting by TinyPic

Vaikka pidän hyvästä ruoasta ja tykkään herkutella, reissaan useimmiten aika pienellä budjetilla ja normaalisti käyn matkalla ainoastaan muutamassa laadukkaammassa ravintolassa. Tavallisten reissupäivien lounaat saattavat koostua edullisista falafeleistä tai herkullisista lounasleivistä, normaalin illan ravintolakokemukseksi riittää se, että paikka näyttää kivalta ja että listalla on edes yksi kasvis- tai kalavaihtoehto.

New Yorkin matkalla matkanjärjestäjämme Venla oli kulinaristi viimeisen päälle ja saimmekin nauttia hänen tekemistään ravintolavalinnoista niin lounailla kuin illallisillakin. Ja oih, en ole varmaan koskaan syönyt kokonaista viikkoa niin hyvin! Kokoan tähän postaukseen omasta kokemuksestani parhaat paikat joissa söimme tällä matkalla, ja haluan aloittaa ehdottomasti parhaalla kokemuksella joka oli täydellinen alusta loppuun.

Michelin tähden saanut
Dovetail oli minulle ehdottomasti matkan kulinaristinen huippu. Maanantaisin ravintolasta saa myös kasvismenun, joten maanantai on kasvispainotteista ruokavaliota noudattaville ehdoton päivä vierailla Dovetailissa. Kolmen ruokalajin illalliseni koostui seuraavista valinnoista: kurpitsakeitto-kanttarellit-fenkoliravioli, jälkiruoaksi perinteinen päärynätorttu vaniljajäätelöllä. Jestas miten hyvää! Jälkiruoka oli oikeasti niin hyvää että aloin itkeä. :) Tarjoilija tuli saman tien paikalle ja kysyi onko kaikki hyvin. Sanoin että jälkiruoka on niin hyvää että itkettää. Hän kurkkasi lautaselleni, halusi nähdä mitä syön, ja kun hän näki päärynätortun hän hymyili ja nyökkäili ymmärtäväisenä. "Myös minun suosikkijälkiruokani" hän totesi ja katselimme toisiamme onnellisina. Mahtava kokemus, sanoisin!

Muita mainitsemisen arvoisia ravintoloita oli mm. ranskalaiseen keittiöön erikoistunut
A.O.C. Illalliseni oli jälleen täydellinen: alkuun etanat, pääruoaksi tryffelirisotto, jälkiruoaksi teetä. Jättimäisestä risotosta olisi riittänyt illallista koko seurueellemme, joten jaksoin syödä siitä murto-osan. Loput risotosta pakattiinkin minulle mukaan koska sitä jäi niin paljon. Heh, harvinaista mutkattomuutta hienossa ravintolassa.

Italialaisesta ruoasta pitäville suositukseni saa Corsino Cantina. Täällä jälkiruokani, suklaamousse vaniljavaahdolla, oli ehdottomasti parasta suklaamoussea mitä olen koskaan saanut. Mousse oli niin tuhtia että oli työn takana saada siitä lusikka läpi. Huh huh!

Näin joulun aikaan mukavaa tunnelmaa Bryant Parkissa, luistinradan vieressä, tarjoaa
celsius. Maistuvaa ruokaa, hauska tunnelma. Istuimme ulkona, katetulla terassilla lämpölamppujen alla ja nautimme pientä purtavaa. Illallisen jälkeen kävelimme Bryant Parkissa ja tutkailimme sinne rakennettuja joulumarkkinoita. Löysimme mm. kuumaa omenasiideriä myyvän kojun jossa mukiin sujautettiin aito kanelitanko. Herkkua sekin.

Jälkiruokafiilistelijöille ehdoton paikka on Serendipity. Vuonna 1953 perustettu, suorastaan kulttimaineesta nauttiva ravintola oli jotain sellaista mitä en ole koskaan aiemmin nähnyt. Runsas ja sisustukseltaan suorastaan överi ravintola, jäätelöbaari ja "krääsä"kauppa, kaikki samassa pienessä tilassa. Tunnelma oli huikea! Nautin ravintolassa paikan erikoisuuden, Frrrozen Hot Chocolaten, eli valtavan kulhollisen jäädytettyä (ja pureskeltavaa) kaakaota jonka päällä oli todella suuri keko kermavaahtoa.

Wine & Roses viinibaari on palkittu useampana vuonna peräkkäin viinivalikoimastaan. Tähän ihanaan paikkaan päädyimme sattumalta ja voi mikä onnekas sattuma se olikaan! Maistelimme amerikkalaisia punaviinejä ja pidimme niistä kaikista. Suomessa tulee ostettua hyvin harvoin amerikkalaisia viinejä, täällä taas muistin että kyllä silloin tällöin kannattaisi.

Central Parkin Sarabeth's on perusamerikkalainen, tosin hieman fiinimpi ravintola, jossa poikkesimme aamiaisella. Runsaaseen aamiaiseen kuului mm. herkullisia omeletteja sekä valtavat kasat perinteisiä pannukakkuja. Oma munakkaani oli täytetty pinaatilla ja vuohenjuustolla. Niin hyvää ja olisi helppo tehdä itsekin. Miksen koskaan tee kotona täytettyjä munakkaita?! Teettekö te?

Viimeisin, muttei vähäisin, vinkki on ehkä maailman ihanin ruokakauppa Dean & Deluca. Liikkeessä on niin ihanat herkkuosastot että alkaa huimata, ja parasta tässä kaikessa on se, että tuotteet ovat suurin osa luomua ja ekologisesti hyväksyttävämpää lähiruokaa. Tein Dean & Delucasta myös hieman omituisia ostoksia (mieheni totesi kotona minun olevan seonnut ja ihmetteli miten olin päässyt tullista läpi ostosteni kanssa), mutta jos jotain on pakko saada niin sitä on sitten pakko saada. Tuli sekopään maine tai ei! Näistä ostoksista lisää toiste. (Ja ei, kyseessä ei ole minkään sortin huumausaineet. Nämä hankinnat liittyvät niinkin eksoottiseen asiaan kuin siivoaminen. :))

Vaikka New York tarjosi huikeita makuelämyksiä ja ihania ruokakauppoja, niin ilman niitä ei tarvitse olla täällä Helsingissäkään. Loistavien ravintoloiden lisäksi löysin nimittäin äsken jotain muutakin. Marmatin matkan jälkeen miehelleni ihanien herkkukauppojen puutteesta ja kuin vastauksena tähän marmatukseen löysin Hakaniemen hallista ranskalaisen herkkukauppa Deli Delin. Pieni puoti, ihana valikoima. Enää ei ole vaikeuksia keksiä paikkaa jonne saa viikonlopun ruokaostoksilla käytettyä kaikki rahansa!


Ps. Hups, siivouspostaus oli jo tulossa vaikken ole sitä vielä edes kirjoittanut. Oho. Ja anteeksi!

5 kommenttia:

  1. Mä jotenkin niin pystyn samastumaan tuohon päärynätorttu-itkutarinaan :D Dovetailiin on siis pakko suunnata jos ja kun vielä New Yorkiin pääsen! Mä en vaan viime reissulla osannut oikein nauttia syömisestä rennosti, kun amerikkalainen tippauskulttuuri on mulle ihan ufo juttu enkä ikinä tiedä miten pitää toimia. Inhoan sitä sanattomien sääntöjen viidakkoa ja loppupeleissä sen takia söinkin aika paljon deleissä :D Esim. baariin en uskaltautunut kuin kerran, kun joku piti kauhean saarnan siitä kuinka jokaisesta drinkistä pitää tipata, mutta sekin pitää tehdä jotenkin hienovaraisesti... en vaan osaa :D

    VastaaPoista
  2. Eeva: Tippaus onkin yksi paikallisista murheen kryyneistä. Annan lähes aina, ihan kaikkeen, sen 20% tippiä etten vaan anna liian vähän. Tipeistä koostuu yleensä niin suuret summat että (kireä) matkabudjetti menee pieleen jo siinä. Plus vielä tuotteisiin merkittyjen hintojen päälle maksaessa tulevat verot. Kun (hieman liioitellen) satasen ostos onkin kassalla $130 niin moneen otteeseen on mennä hermot. Mutta nuo ovatkin sitten ne kaksi huonointa puolta Amerikassa reissauksessa, lähes kaikki muu on ihanaa! :)

    VastaaPoista
  3. Oih, itkettävän hyvä jälkiruoka on kyllä varmasti jo jotain järjettömän käsittämätöntä. Mutta hauska tarina kerrottavaksi :) Kuulostaa sille että New York on herkkusuiden taivas.

    Meillä tehdään täytettyjä munakkaita aina silloin tällöin kotona. Isäntä tosin ei halua omaansa muuta kuin hyvin kypsynyttä cheddar-juustoa joka vispataan munakastaikinan sekaan. Minä taas pidän kovasti nakki-purjo-herne-täytteisistä. Joskus laitan myös tomaattia ja tonnikalaa.

    VastaaPoista
  4. dean and deluca on ihana ruokakauppa – paitsi, jos se on lähikauppasi, kuten minulla jonkin aikaa sohossa asuessani... mutta kaipaan sitä silti.

    tippauskulttuurista voin kertoa sen verran: ns. "manhattan minimum" on kaksi kertaa verot. helppo sääntö siis: tuplaa laskun verot, niin saat hyväksyttävän määrän tippiä. toisaalta kyseessä on minimum, joten sen yli on kohteliasta mennä, jos palvelu on ollut ensiluokkaista.

    baarissa tippia jätetään tyypillisesti 1$ per tuoppi/perusdrinkki/viinilasi, ja raha jätetään baaritiskille lojumaan, kun vaihtorahat on saatu ja tuoppi otettu käteen. sitä ei siis tyrkätä baarimikon käteen tai odoteta, että baarimikko noteeraa sen. kukaan ei pölli lojuvia rahoja ja baarimikko kerää ne ehtiessään. vähän paremmissa voi jättää välillä 2$, mutta ei ole välttämätöntä – baarimikot muistavat toki hyvät tippaajat...

    baremmissa cocktailbaareissa tippaus menee oikeastaan samoin kuin ravintoloissakin eli 15-20% laskun päälle.

    VastaaPoista
  5. Rhia: Oi ja nam! Taidan testata heti ainakin tomaatti/cheddar-munakasta. Nam nam! Kiitos vinkistä!

    stellagee: Mä pyörtyisin onnesta jos Dean and Deluca olisi lähikauppani. Ja varsinkin jos saisin joskus asua edes hetken Sohossa. Oih ja voih, sinä onnekas!!

    Hyviä tippausneuvoja, kiitos! Tuo kaksi kertaa verot oli loistava vinkki. Olen aina pulassa tuon kanssa ja jaan rahojani ympäriinsä vaikkei siihen varaa välttämättä olisikaan. Näin viikon parin reissuilla se ei niin tunnu mutta jos asuisin tuolla niin täytyisi aina laskea tarkemmin.

    VastaaPoista