tunnetila: tyytyväisyys
Tänä aamuna kun laitoin päälleni harmaan, paksusta ja laadukkaasta villakankaasta tehdyn tunikan ymmärsin, miltä tuntuu kun on löytänyt itselleen jotain lähes ikuista. Olen ommellut tämän tunikan vuonna 1998, kymmenen vuotta sitten, ja siitä lähtien, joka talvi, oli tunikat muodissa tai ei, olen käyttänyt tätä paljon. Mekko on edelleen kuin uusi vaikka olen pessyt sitä jopa koneessa. Ällistyttävää miten jotkut vaatteet ovat ikuisia suosikkeja. Kymmenen vuoden ajan syksyni on alkanut siitä, kun olen laittanut tunikan päälleni ja ihaillut sen materiaalia. Huomio teki minut aamulla onnelliseksi. :)
Aloin kymmenen vuotta kestäneen suhteen tajuttuani miettiä viime aikojen muotia. Ilmiöitä ja vaatteita jotka näyttävät muiden päällä hyvältä, mutta joihin en ole itse lähtenyt mukaan, syystä tai toisesta. Kaikkeen ei vaan kannata haksahtaa vaikka kuinka haluaisi olla aallon harjalla uusissa jutuissa.
1) Kiiltäväpintaiset legginssit
Vuonna 1989 minulla oli kiiltäväpintaiset legginsit. Olin silloin yli 10 kiloa kevyempi, mutta jo silloin minulla oli tanssijan pohkeet ja -reidet. Näytin legginsseissäni pienen pieneltä wrestlingin harrastajalta. Kärpässarjassa mentiin mutta vankoilla jaloilla painettiin eteenpäin niin että heikoimpia varmaan silloin hirvitti. Huh, pelkkä ajatus ahtautumisesta kiiltäviin leggareihin saa kylmänväreet aikaan. Onneksi ei tarvitse. Ja ettei tulisi vääriä käsityksiä, niin mielestäni esim. Nelliinalla kyseinen vaatekappale näyttää upealta!
2) Kukkamekko
Vuonna 1991 minulla oli kukkamekko. Turkoosilla pohjalla riemunkirjavia kukkia. Istuva yläosa, frilla helmassa. SE oli minun kukkamekkoni. Nykyisin kukkamekkoni on tämä.
3) Farkkulegginsit
Tätä keksintöä ihailin mm. Pupulandia -blogissa. Tämä "villitys" poikkeaa edellisistä siinä, että tähän olisin halunnut lähteä mukaan, mutta huonosti kävi. Toiveikkaana marssin Vilaan ja housujen kanssa sovituskoppiin. Oma kokoni jäi pohkeisiin. Vaikka kuinka venytin ja paukuttelin kangasta suuntaan jos toiseen legginssit eivät nousseet ylös. Päätin sovittaa suurempaa kokoa ja kas, ne pyörivät päällä. Taas voidaan todeta että urheilu ei kannata.. No, ehkä tämä oli vain merkki siitä, että farkkulegginseistä ei olisi tullut elämän mittaista suhdetta, eli turha edes aloittaa.
4) Gladiaattorisandaalit
Voi maailma miten upealta, rockilta, asenteelliselta ja trendikkäältä gladiaattorisandaalit näyttävätkään! Mitä korkeammalle pohkeeseen sandaalien nyörit nousevat, sitä vetelämmäksi polveni vetävät. Ihan pienikin nyöritys toki riittäisi.. Mutta ei, nämä ovat ehkä viimeinen niitti lyhyille säärilleni, julminta mitä töppöjaloilleni voin tehdä. Voi miksi minulla ei ole yli metrin mittaisia jalkoja joihin voisin laittaa minkälaiset kengät ikinä haluankaan?? (Joo joo, totta kai voin laittaa jalkaani mitä ikinä haluan ja olla vaan välittämättä. Paitsi että en voi. Piste.)
Siinäpä muutama viime aikojen trendi jonka olen syystä tai toisesta ohittanut. Onneksi tämän syksyn trendi on MUSTA. Lähes sama mitä päälle laittaa, kunhan on mustaa. :) Tähän trendiin vaatekaappini on aina valmis!
Tuleeko mieleesi trendejä joista et pitänyt lainkaan ja jätit siksi väliin, tai trendejä joihin olisit halunnut mukaan mutta ne eivät sittenkään, syystä tai toisesta, olleet sinun juttusi?
Tunikasi on tosi kiva ja ajaton. :)
VastaaPoistaValloittava tunika! Minultakin löytyy kaapista vuodelta 1997 peräisin oleva tunika. Nykyään se tosin saattaa näyttää jo makkarankuorelta päälläni :( Muita vanhoja vaatteita olen vähemmän säilytellytkään..
VastaaPoistaMitä trendeihin tulee.. Muutamia vuosia ärsytti suomalaisten laumasieluisuus ja trendeihin jämähtäminen ja en tarkoituksellakaan
ostanut mitään erityisen muodikasta, koska "kaikki" osti muotia, ilman omaa tyyliä.
Nyt on "kapina" ohi ja nappaan muodista aina jotakin pientä itsellenikin.
Voi rähmä, olen ajatellut että semmoiset farkkuleggingit vois olla kivat tunikojen ym. kanssa (niin sujut en ole takamukseni kanssa että käyttäisin lyhyttä paitaa), mutta pohjevikaa on täälläkin! Tosin mulla sitten taas tuo takamus on niin iso että ehkä semmosiin isomman kokoisiin pöksyihin mahtuis ne pohkeetkin.
VastaaPoistaToi tunika kyllä näyttää tosi ajattomalta, ja ihanaa vielä että se on omaa kädenjälkeäsi!
Mä olen suosiolla skipannut jotain semmosia juttuja jotka vaan mun mielestä on kamalia, esim. jotain kasarihirvityksiä... Mulle oli järkytys mennä Flowhun viime vuonna, mutta onneks mulle selvis pian ettei se oli sitä mitä koko Suomi pukee ylleen vaan vain sitä Hel-looks -kansaa ;) Olin siis ollut siinä vaiheessa vasta jonkun viikon Suomessa.
Anonyymi: Kiitos! En tiennyt kymmenen vuotta sitten ompelevani näin suurta suosikkia. :)
VastaaPoistaMiinus: Minäkin olen heittänyt paljon vanhoja vaatteita pois ja nyt kun alkaa olla jo niin vanha että muoti on kiertänyt jo kierroksen ympäri, niin nyt harmittaa kaikki 90-luvulla roskiin heitetyt mustat piiiitkävartiset mokkasaappaat jne. Olisipa iso vaatekomero jonne saisi vuodet säilöttyä!
Ja teen muuten itsekin juuri noin, nappaan muodista vain ne omimmalle tuntuvat jutut. Näin oma tyyli pysyy mutta siihen saa halutessaan pientä vaihtelua.
Herttainen: Käy testaamassa noi farkkulegginsit, voi olla että ne on sulle hyvät. Taidan käydä itsekin vielä toistamiseen turhautumassa sovituskopissa..
Tuo Hel-Looks porukka on jännä ilmiö. Ovat varmasti esim. työyhteisöissään hyvin erottuvia, mutta kun on joku tapahtuma (esim. juuri Flow) siellä kaikki näyttää ihan samalta. :)
Allekirjoitan niin kaiken tuon. Eilen kävin VM:ssa ja sovitin vaaleita pillejä miehen yllytyksestä. Voi että kun meinasi tulla itku ja katkeruus, kun päälle menee kyllä melko pieni koko, mutta pohkeiden kohdalla on vesimelonin kokoiset pallukat, samoin reisilihas näytti tökeröltä. Pitkin hampain voin ahtautua joihinkin tummiin kapeisiin pökiin.
VastaaPoistaMutta on tuo ompelemasi tunika sitten nätti! :)
Bea: Uhmasin kohtaloa ja kävin sovittamassa farkkuleggareita Vero Modassa. Niissä pieni koko meni päälle (kun ystäväni kannusti vieressä: "veto, veto"). Näytin ihan kamalalta!!! YÄK..
VastaaPoista